Vauvan sukupuoli pettymys

Vou olla että miehet toivovat poikia ja naiset tyttöjä. Lopulta käy kuitenkin niin, että isän tytöt ja äidin pojat.

Näin käy usein.

Minä toivoin kyllä poikaa koska olin ymmärtänyt häntä paremmin. Sain kuitenkin suloisen prinsessan joka viisivuotiaana on enemmän nainen kuin minä koskaan.

Kaikkeen kasvaa ja oppii. Äitikin.

Tytöt voivat olla enemmän draamailijoita, mutta ei se pojankaan kasvatus  välttämättä helppoa ole. Nykypäivänä etenkin pojat syrjäytyvät todella paljon helpommin kuin tytöt ja pärjäävät heikommin koulussa. Jos miettii vaikka vankiloita, niin ovathan ne 90% täynnä miehiä. Miehet siis joutuvat herkemmin huonoille teille ja putoavat elämänsyrjästä. Ja meidän paikkakunnalla ainakin jatkuvasti saa lukea pahanteosta yms sekoiluista koskien poikaporukoita. "Pojat ovat poikia-" sanonta pätee yhä.

Ap mitä jos saisit sen tytön ja 3-vuotiaana ja sen jälkeen kaikki vaaleanpunainen yök nuket ym tyttöjen perinteiset lelut ja jutut yök yök en haluu ja kaikki haluamasi prinsessajutut ja prinsessaleffat on inhokki numero 1.

Tämän päivän miehet osaa letittää tyttöjen hiukset, kutoa pipoja tai sukkaa, tehdä ruokaa ym. Poika voi siis yhtä hyvin leikkiä nukella ja puleutua roolivaatteisiin ym

Ei sinun tarvitse ostaa valkoista vihreää keltaista sinistä pojan vaatetta voit yhtälailla pukea sekä sinistä että vaaleanpunaista. Joten ala nauttia siitä että saat lapsen ehkä seuraava on sitten se tyttö....

Voit ap nyt aloittaa puhtaalta pöydältä lapsesi kanssa, tytöstä sulla taisi olla mielikuva että tietty sieltä tulee prinsessa, poikaa kun et toivonut voi olla helpompi ottaa lapsi vastaan juuri sellaisena kuin hän on. Pettymysesi on varmasti tai ainakin toivottavasti ohimenevää.

Omasta esikoisesta toivoin poikaa, jotenkin ajattelin että pojalla tulisi olemaan helpompaa kun tytöt kieroilee enemmän ja pidän miestäni parempana miehen mallina kuin olen itse naisen malli, olkoot kuin vanhanaikaista tahansa. Oli jopa poikaunia ja hetkittäin vahva tunne, vaikka sisimmässä tiesin että tyttö tulee eikä se mikään yllätys ollutkaan. Ihana pieni tyttö, jolle on "tyrkytetty" autoja, jalkapalloa ja prinsessajuttuja ja huone on vaaleanpunainen. Tällä hetkellä piirtely, kirjaimet ja ryhmä hau on se juttu, eläimistä tykkää paljon enemmän kuin autoista tai prinsessoista. Lisäksi hyvin erilainen kuin kuvittelin hänen olevan luonteeltaan.

Toisestakin toivoin poikaa koska uskon, että siskolla ja veljellä on elämässään helpompaa vastakkaisen sukupuolen kanssa eikä niin pahaa kilpailua ja kateutta. Olkoot vaan vanhanaikaista ajattelua. Mies tietysti toivoi poikaa, ja tyttölupaus oli molemmille varmasti jonkun asteen pettymys. Sukulaisista puhumattakaan. Se kaikki sai mut rakastamaan tätä pientä tyttöä jo paljon ennen syntymäänsä juuri sellaisena kuin on ilman ennakko-odotuksia mikä ei esikoisen kohdalla raskausaikana onnistunut, ehkä koska lasta olin toivonut niin äärettömästi ja ollut varma, etten tulisi edes raskaaksi. Niin erilaisia olivat raskaudet, että toisen kohdalla uskoin kätilön nähneen väärin ultrassa ihan siihen asti kun tyttö sitten syntyi.

Älä yritä istuttaa lastasi mihinkään rooliin, vaan anna sen kasvaa omaksi itsekseen, hyväksy, kannusta ja rakasta, ja eiköhän sulle kuitenkin sukupuolta tärkeämpää ole että lapsella on kaikki hyvin.

Toivottavasti ap on saanut ajatuksensa asetettua, ja käsitellyt pettymyksen.

Itse koin tämän saman, mikä yllätti. Rakenneultrassa povattiin tyttöä. Oma reaktioni hämmensi itseänikin. Olin samaan aikaan äärimmäisen onnellinen ja helpottunut, että lapsi on terve, toisaalta aivan paniikissa tyttöuutisesta. Hävetti. Miksi koen näin? Olin jotenkin jo aivan varma, että odotan poikaa.

Lähimmät ystäväni on aina olleet miespuoleisia. Työskentelen miesvaltaisella alalla. Oma äitini oli hirviö, jonka kanssa en enää aikuisiällä ole ollut tekemisissä. Nämä kenties vaikutti alitajuntaisesti niin, että ajattelin pojan vanhemmuutta mieluummin.

Tiedän, että huolimatta äitisuhteestani, voin olla hyvä äiti tyttärelleni. Vaikka miehinen maailma on mulle "tutumpi", olenhan ollut tyttö itsekin, joten enköhän osaa antaa lapselleni laaja-alaisen roolimallin siitä, että myös naiset pärjää "ei niin tyypillisissä naisten hommissa".

Näitä keloja jouduin itse läpikäydä. Nyt ymmärsin, ettei näissä ole mitään hävettävää, ja mieluummin sitä käsittelee nää jutut nyt, eikä vasta lapsen synnyttyä!

Minä toivoin 2 tyttöä ja heidät sain, toinen jopa suunniteltiin alkuvuodesta syntyväksi :D näin helposti se joillain käy.