Vauvan sukupuoli pettymys

Kun saat lapsesi, hän tuntuu juuri siltä kuin piti ollakin. Usko pois. Hän on ihana, älä murehdi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tunteesi ovat aivan yleisiä ja normaaleja. Et ole kauhea ihminen. Minä lähdin yrittämään lapsia toiveella, että saisin molempia ja sainkin pojan ja tytön. Poikani on aivan ihana ja meillä on erityinen suhde, olemme hyvin samanlaisia. Päätimme vielä yrittää kolmatta ja yllättäen petyin valtavasti kun kuulin hänen olevan poika. En voinut käsittää itseäni, koska minulla oli valtavan hyvä kokemus pojan äitiydestä. Luulen, että minulla oli kyse siitä, että tyttäreni on sellainen lapsi, jota ulkopuoliset ihailevat - reipas, rohkea ja iloinen, ja olen alkanut yhdistää sen sukupuoleen. Toisaalta minäkin kaipasin myös tehdä ne pinnalliset jutut vielä kerran (vaatteet, sisustus) ja leikit (ei prinsessa- ja hoivaleikit, vaan enemmän kokea sellainen asenne maailmaan, mikä tytöillä tuntuu todennäköisemmin olevan ja mikä itsellänikin on). Olen jopa ollut kateellinen ihmisille, joilla on 2 tyttöä, mikä hävettää - minulla on kuitenkin 3 tervettä lasta JA molempia sukupuolia.

Ymmärrän siis tunteesi. Niistä selviää kyllä ja äitits itsessään on se hieno juttu, ei tietyn sukupuolen äitiys.

Pohjoisesta tuulee taas .

Olen kahden pojan äiti enkä ymmärrä miksi lapsen sukupuoli olisi pettymys. Sukupuolta ei voi valita, joten miksi murehtia asiaa, mihin ei voi vaikuttaa. Nykytietämyksen valossa on myös hyvä tiedostaa ettei lapsen biologinen sukupuoli välttämättä vastaa lapsen käsitystä omasta identiteetistään. On jopa vahingollista kasvattaa tyttöjä tai poikia vaan lapselle pitäisi antaa vapaus olla lapsi ja määrittää omat mielenkiinnon kohteensa itse.

Olen aina pyrkinyt välttämään sukupuolistereotypioita lasteni kasvatuksessa. En ole ajatellut kasvattavani poikia vaan lapsia, joita ei määritä sukupuolielimet vaan persoonallisuus. Kumpikaan pojistani ei ole tykännyt erityisemmin autoista tai jostain robotti-monsteri-härveleistä. Toinen lapsistani on persoonallisuudeltaan rohkea rämäpää ja toinen empaattinen esteetikko.

Ymmärrän sinua hyvin, aloittaja. Minulla kävi vähän sama kuin tuossa vähän edellä yhdellä kirjoittajalla. Rakenne-uä:ssä kun kätilö sanoi, että poika tulossa tuli aivan yllättäen kova pettymyksen tunne vaikka siihen saakka en ollut tajunnutkaan, että olin odottanut jompaa kumpaa sukupuolta. Jotenkin alitajuisesti olin koko ajan ilmeisesti ajatellut tulossa olevan tytön. Olen aina muutoinkin mieltänyt itseni "tytön äidiksi" jostain syystä, vaikka lapsia ei vielä ole (esikoinen tulossa). Useampi päivä meni asiaa sulatellessa, nyt tuntuu ihan mukavalta ajatukselta odotella pientä poikaa meille. Ja varmasti se vauva syntyessään on todella rakas oli kumpaa sukupuolta hyvänsä.

Silti huomaan edelleen hieman kaihoisasti kaupassa katselevani tyttöjen vaatteita ja tajuan, että olin odottanut pääseväni askartelemaan tytön kanssa barbien juttuja, ompelemaan mekkoja jne. Ne jäävät nyt tekemättä, täytyy kehitellä tilalle pojan kanssa muuta yhteistä puuhaa :). 

Uskon, että tällaiset tuntemukset ovat aivan luonnollisia ja yleisempiä kuin kukaan luuleekaan, niistä vain ei ole soveliasta puhua julkisesti. Ainakaan äitien. Jotenkin kai miehen on hyväksyttävämpää toivoa poikaa itselleen kuin äidin tyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla molempia. Pojat Huumorintajuisia ja erittäin hyvää seuraa. Mutkattomia, reiluja, urheilullisia ja komeita. Keskustelevat todella hyvin ja yleissivistys laaja. Paljon kehuja ja ylistystä saanut heistä koulussa. Olen äärettömän ylpeä heistä. Kiva oli ostaa ensimmäiset 44 koon kengät heille ylpeyttä puhkuen.

Tyttöjen prinsessajutut ja leulut ovat mielestäni hieman tylsiä ja puuduttavia. En ole itse ollut mikään prinsessa, eläimistä pidin sen sijaan lapsena paljon. Tyttöjen kaveritouhut ja kaveririidat usein raskaita vanhemmillekin. Vaatteet työillä nättejä pikkulapsi-iässä, mutta teinitytön vaatetus ja itsensäpaljastelu kammottavaa.

Molemmat sukupuolet tykkäävät eläimistä meillä. Pojat jopa enemmän. Itselle eläimet tärkeitä.

Ihmettelen kyllä, kun joku pettyy poikaan. Tai kumpaan tahansa.

Mullakin poika on helpompi luonne (iiiisolla marginaalilla). Mutta mulle tytön saamisen tärkeys ei liittynyt mihinkään helppouteen, prinsessajuttuihin, vaatteisiin tms. Se oli nimenomaan halua kokea samaan sukupuoleen kuuluvan lapsen kanssa syntyvä yhteys ja olla osa naisten jatkumoa. Luonteiden puolesta olen poikani kanssa samanlaisempi, mutta tytön kanssa on tietty syvä yhteys joka on olemassa molempien persoonallisuudesta riippumatta. Tiedän, että näin ei saisi ajatella ja todennäköisesti minussa on jotain pahasti vialla, mutta näin silti koen. Ja uskallan sanoa olen ollut hyvä äiti sekä pojalle että tytölle, poika on jo iso, ja meillä on erittäin hyvä suhde. Ja aina rakastanut molempia yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö elää näin sitkeässä puhkikuluneet sukupuolistereotypiat? Tyttöjen kanssa leikitään prinsessajuttuja ja ne puetaan vaaleanpunaisiin pitsiunelmiin. Poikien kanssa ei osata olla, koska ei "ymmärretä niiden maailmaa". Mitäpä jos vain kohtaisit lapsesi yksilönä ja omana persoonanaan etkä liittäisi häneen turhanpäiväisiä olettamuksia sukupuolen perusteella.

Tapaamani pojat järjestään "leikkivät" huutamista ja juoksemista pitkin seiniä. Kaikki käteen saatu hajotetaan "vahingossa". Kun leikitään leluilla, on leikkiminen sitä että otetaan molempiin käsiin pikkuautot, hakataan niitä toisiinsa ja huudetaan samalla täysiä sylki suusta lentäen PAM PAM PAM! niin kauan että autot ovat rutussa. Sitten ostetaan lapselle lisää pikkuautoja. Sitten kun ne pojat on 16-vuotiaita, niin yhtäkkiä niitten kanssa on tosi mukava vain jutella, ovat hauskoja seuramiehiä, ja tykkäävät kun niille vähän naljaillaan, ja pääsevät harjoittelemaan verbaliikkaansa, ja hoksottimiaan. 

Mä tulen parhaiten toimeen, ja mun kanssa tulee parhaiten toimeen pikkutytöt, ja teinipojat :D Pikkutytöt tykkäävät kun mulla on mielikuvitusta, ja mun kanssa ei tehdäkään mitään prinsessajuttuja, vaan ihan muita hommia. Teinitytöt taas on liikaa kiinostunut ulkonäöstään, ja siis, hei oikeesti, se sano mulle siis niin hei, siis oikeesti- jutuistaan, joihin en pääse sisälle mitenkään, van he ovat teini-iässä tosi ärsyttäviä. Pojilla taas menee niin päin etten jaksa niitä aivottomia huuoleikkejä yhtään, mutta kun tulevat teineiksi, niin ovat aivan ihania, niillä on hirveesti kaikenlaista asiaa ja mietintöä, ja teinipoikiin pääsee tällainen täti vaikuttamaan vielä tuossa iässä, eli pojat kuuntelevat, ja ottavat teineinäkin opikseen, toisin kuin ylimieliset tytöt. Aikuisina niiden kanssa tulee sitten toimeen hyvin, molempien sukupuolien, yksilöerot huomioon ottaen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut nyt sitä prinsessaa voi voi

Tyttö ei ole =prinsessa

Poika ei ole=prinssi

Meillä on 3 tyttöä, ei yhtään prinsessaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään muuta jolle syntyvän vauvan sukupuoli olisi ollut pettymys?

Tiedän olevani kamala ihminen, mutta petyin valtavasti saatuani rakenneultrassa tiedon että odotan poikaa. En ymmärrä itseäni, ensin toivon lasta vuosia ja lopulta sukupuoli tuottaa pettymyksen?

En meinaa keksiä vauvalle nimeä, en löydä mitään mitä haluaisin ostaa. Salaa haaveilemani unelma prinsessavaatteista ja - sisustuksesta kaatui (kyllä, tiedän miten hullulta tämä kuulostaa).

Aina kuulee puhuttavan siitä, miten sukupuolella ei ole merkitystä. Miksi ihmeessä voin edes ajatella näin?

Onko kellään käynyt samoin?

Entä jos se tyttö olisikin ollut poikatyttö eikä välittänyt yhtään niistä sinun prinsessajutuistasi? 

Jos teet lapsen vain siksi että saat prinsessoilla jokin on vialla ja pahasti. Ihan sitä tulevaa poikaa ajatellen toivon todellakin että ajatusmaailmasi muuttuu, mikään ei ole kauheampaa kuin olla lapsi jota ei haluttu koska ei ole "oikeaa" sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Nykynaiset ovat tyhmiä.

Kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia .

Nykynaiset eivät todellakaan ole tyhmiä. Mutta nykyään nainenkin voi uskaltaa sanoa, että haluaa tytön. Siitä toki saa edelleen pas-kamyrskyn niskaansa, koska eihän tyttöä sovi toivoa. Vain poikia saa toivoa ja kaikkihan sellaisen haluaakin. Iänkaiken on ollut ihan sopivaa avoimesti toivoa poikaa ja tyttö on ollut pettymys , eikä sitä ole edes tarvinnut mitenkään salata.

nyt kun joku nainen uskaltaa sanoa, että haluaa tytön, se onkin typeryyttä. onko miehetkin siis aina olleet typeriä, kun ovat aina toivoneet niitä poikia? Vai eikö naisella ole yhtäläistä oikeutta toivoa tyttöä. kuin miehellä poikaa? Toivoa kyllä saa, mutta luulen, että silti suurinosa on onnellinen lapsestaan, oli se sitten kumpaa tahansa sukupuolta. Mutta ei ole väärin toivoa tyttöä(kään) kun kerran poikaakin saa toivoa. Ja on saanut aina  toivoa poikaa ihan avoimesti. Kukaan ei ole uskaltanut tuota toivetta kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies pettyi tyttöön. Oli ajatellut, että saisi opettaa pojan pelaamaan jääkiekkoa ja viedä peleihin ja isompana opettaa laskettelemaan.

Niin kun lapsen pimppihän onkin este näille aktiviteeteille...

No mutta onhan täälläkin koko ajan oletus, että se pippeli on este hyvälle äiti-lapsisuhteelle tai ties mille. 

Nimenomaan, tämä myös ihan yhtä hölmö ajatus. Itsehän ne äidit tuolla asenteellaan sen äiti-lapsisuhteen mahdollisesti etäiseksi tekevät. Ei lapsen sukupuoli siihen oikeasti vaikuta vaan vanhempien kasvatus ja asenne lapseensa. Nämä tällaiset äidit suhtautuvat itse poikalapseensa vähemmän läheisesti kuin tyttölapseen, oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies pettyi tyttöön. Oli ajatellut, että saisi opettaa pojan pelaamaan jääkiekkoa ja viedä peleihin ja isompana opettaa laskettelemaan.

Niin kun lapsen pimppihän onkin este näille aktiviteeteille...

No mutta onhan täälläkin koko ajan oletus, että se pippeli on este hyvälle äiti-lapsisuhteelle tai ties mille. 

No ei se pippeli sitä ole, vaan se ajatus, että miesten maailma on niin vieras ja erilainen, että osaako sitä olla pojan kanssa. Varmaan monelle miehelle taas ajatus naisten maailmasta on vieras ja he toivovat poikaa, jonka kanssa puuhata "miesten"juttuja. 

Mutta laskettelu ja jääkiekko ei todellakaan ole sukupuolisidonnaisia. Laskettelurinteessä tuskin on mitään eroa oletko poika vai tyttö. Molemmat laskettelee yhtä innolla, jas se laji kiinnostaa. Samoin jääkiekko. Nykyään sitä pelaa tytötkin .

Tähän keskusteluun on turha vetää pimpit ja pippelit, kun kyse ei ole sukupuolielimistä vaan erilaisista ajatuksista, mitä kuvitellaan eri sukupuolilla olevan. Eli siis ajatellaan, että poika(ei suinkaan se pippeli) on sellainen ja sellainen ja tyttö taas tälläinen(ei sen tytön sukuelin, vaan se tyttö)ja tälläinen.

Eihän se sukuelin oikeesti sitä määritäkään millainen ihminen lapsi on ja mistä kiinnostunut. Pointti oli nimenomaan se vääristymä, kuinka jotkut voi oikeasti olla niin hölmöjä että kuvittelevat että lapsen sukuelin määrittäisi kiinnostuksenkohteet tai äiti-lapsisuhteen laadun. Sen määrittää vanhempien oma toiminta lastaan kohtaan, ja se että lapsen sukuelimen antaa vaikuttaa siihen miten lapsesta itse kokee tai ajattelee, on vanhempien oma päätös ja valinta, ei lapsen sukuelimestä itsessään tuleva ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että minullekin poikalapsen saaminen olisi iso pettymys. En osaa olla poikien kanssa, en tiedä mitä he haluavat ja mistä tykkäävät. En todellakaan haluaisi poikalasta. Olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakuta.

Toivottavasti et saa yhtään lasta jos tiedät jo etukäteen tiedät ettet osaisi olla oman lapsesi kanssa, etkä tietäisi mistä oma lapsesi tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt poika on kohta jo 10 vuotta ja hän sai pukkusiskon muutamaa vuotta myöhemmin. Tyttö on luonteeltaan niin paljon helpompi kuun poika meillä. Minesti olen yllättänyt ihtseni ajattelemasta kuinka paljon helpompaa olisi jos molemmat olisivat tyttöjä. Kateudella myös katson perheitä, joissa on tyttökatras ilman yhtäkään poikaa.

Todellakaan ei voi yleistää kuten sanoitkin!Vai helpompaa jos olisi tyttöjä?Mulla on myös juuri 10v poika ja pari vuotta nuorempi tyttö. Poika on niin helppo!Hyväntuulinen,ei kiukuttele,uloslähtö kestää 5min, kaikki sujuu nopeasti, juuri missään ei ongelmia. Tyttö sen sijaan...lähes koko ikänsä päivittäin pahalla tuulella,uloslähtö on yhtä tappelua ja superhidasta,mitkään vaatteet ei kelpaa,hiukset on tyhmästi,juomapullo on lapsellinen,häntä ei huvita se eikä tämä,hän syyttelee meitä vanhempia kaikesta,jos joku menee pieleen kertoo olevansa sen takia koko päivän vihainen ja onkin...En tajua mistä on luonteensa saanut. Rakastan molempia mutta on aika selvää,kumman kanssa on helpompaa!

Naiset ne aina jaksaa polkea sukupuoltaan suohon. Ensimmäinen kommentoija tuossa sanoi, että tyttö on niin paljon helpompi kuin poika ja sia heti paljon alapeukkuja. Tämä joka sille vastasi sanoi, että heillä se poika on se  helpompi, sai paljon yläpeukkuja. Eli ei saa sanoa, että tyttö on helpompi, tai ainakaan se ei voi pitää paikkaansa.

Mutta kyllä voi(taas alapeukkuja satelee ) Meillä tytöt ovat olleet tolli helppoja(mutta niin kyllä poikakin).  Mummeli jolla oli 12 lasta (8 tyttöä, 4 poikaa) tapasi sanoa, että ihminen , jolla on vain tyttöjä, ei tiedä lasten kasvatuksesta mitään(tytöt niin helppoja, ei mitään ongelmia)Pojilla joita oli siis 4 , kolmella oli vaikea murrosikä ja nuoruus. Ei haluttu mennä kouluun ja lintsailtiin, alkoholia käyttöä ja muita ongelmia.

Itse en tee lasta juuri sen vuoksi, koska haluaisin ainostaan pojan. Pettymys tyttöön olisi varmasti suuri, kun aina on kuvitellut itselleen vain sen pojan nimineen kaikkineen.

Oletitko juuri vauvasi sukupuolen?? Vitsi mikä kiihkoilija!

ÄLÄ VÄÄRIN SUKUPUOLITA, lapsesi voi olla mikä tahansa! Vaikka lohikäärme!

Vierailija kirjoitti:

Mulla molempia. Pojat Huumorintajuisia ja erittäin hyvää seuraa. Mutkattomia, reiluja, urheilullisia ja komeita. Keskustelevat todella hyvin ja yleissivistys laaja. Paljon kehuja ja ylistystä saanut heistä koulussa. Olen äärettömän ylpeä heistä. Kiva oli ostaa ensimmäiset 44 koon kengät heille ylpeyttä puhkuen.

Tyttöjen prinsessajutut ja leulut ovat mielestäni hieman tylsiä ja puuduttavia. En ole itse ollut mikään prinsessa, eläimistä pidin sen sijaan lapsena paljon. Tyttöjen kaveritouhut ja kaveririidat usein raskaita vanhemmillekin. Vaatteet työillä nättejä pikkulapsi-iässä, mutta teinitytön vaatetus ja itsensäpaljastelu kammottavaa.

Molemmat sukupuolet tykkäävät eläimistä meillä. Pojat jopa enemmän. Itselle eläimet tärkeitä.

Ihmettelen kyllä, kun joku pettyy poikaan. Tai kumpaan tahansa.

No huh, onpas sinulla tyttöjä. Tainneet tulla äitiinsä, kun noin vaikeita ovat. 

Meillä ei tytöt ole prinsessaleikkejä leikkineet, vaikka ihan tyttömäisiä tyttöjä ovat. Eikä ole tarvinnut kaveririitoja selvitellä, kun ovat osanneet olla hyviä kavereita. 

Tytöillä hyvä yleissivistys ja yliopistossa opiskelevat. Ja suurinosa teinitytöistä ei paljastele. Sinulle nyt vaan on sattunut tuollaiset tytöt. Ei ne kaikilla tuollaisia ole.  Eikä prinsessaleikit todellakaan välttämättä kuulu tyttöyteen. Meillä nukkekodissakin asui pelkkiä kissoja. Ei yhtään nukkea, prinsessoista puhumattakaan. Luulen, että suurinosa tytöistä/naisista ei piittaa höykäsenpölähtävää prinsesoista.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tee lasta juuri sen vuoksi, koska haluaisin ainostaan pojan. Pettymys tyttöön olisi varmasti suuri, kun aina on kuvitellut itselleen vain sen pojan nimineen kaikkineen.

Hyvä valinta. Jos on varma, ettei voi rakastaa lasta sen sukupuolen takia, on parempi jättää lapsenteko väliin. Tuntuu kyllä välillä oudolta, miksi joku nainen vihaa niin paljon  omaa sukupuoltaan, ettei voi kuvitellakaan synnyttävänsä tyttöä? Mikä hänessä itsessään on niin vihaa herättää? Onko hän itse ei-toivottu tyttö?  Aina kun nainen sanoo" vihaavansa"omaa sukupuoltaan, minulla herää ajatus, miksi näin on. Mikä siinä naiseudessa on niin kamalaa, kun hän kuitenkin itsekin on nainen. Eikö hän itsekään haluaisi olla nainen? Halveksiiko hän naisia ja jos, niin miksi? Mikä hänestä tekee niin huonon, että hän tavallaan halveksii/vihaa itseään, koska on nainen ja nainen on vihattava/halveksittava/ei toivottu?

Yleensä ne tavat tulee vanhemmilta. Äidiltä ja isältä. Jos äiti pukeutuu paljastavasti ja isä loistaa poissaolollaan, niin on luontaista että tytär pukeutuu paljastavasti jo 12 vuotiaana.

Kun on maskuliininen isä paikalla ja äiti on myös naisellinen, niin lapsestakin tulee useimmiten ihanteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tee lasta juuri sen vuoksi, koska haluaisin ainostaan pojan. Pettymys tyttöön olisi varmasti suuri, kun aina on kuvitellut itselleen vain sen pojan nimineen kaikkineen.

Hyvä valinta. Jos on varma, ettei voi rakastaa lasta sen sukupuolen takia, on parempi jättää lapsenteko väliin. Tuntuu kyllä välillä oudolta, miksi joku nainen vihaa niin paljon  omaa sukupuoltaan, ettei voi kuvitellakaan synnyttävänsä tyttöä? Mikä hänessä itsessään on niin vihaa herättää? Onko hän itse ei-toivottu tyttö?  Aina kun nainen sanoo" vihaavansa"omaa sukupuoltaan, minulla herää ajatus, miksi näin on. Mikä siinä naiseudessa on niin kamalaa, kun hän kuitenkin itsekin on nainen. Eikö hän itsekään haluaisi olla nainen? Halveksiiko hän naisia ja jos, niin miksi? Mikä hänestä tekee niin huonon, että hän tavallaan halveksii/vihaa itseään, koska on nainen ja nainen on vihattava/halveksittava/ei toivottu?

Nainen tuntee naiset. Ei tarvitse ihmetellä miksi monet naiset vihaa naisia. Tietää sen, että lojaalisuutta ei ole yms tietää minkälainen käärme hän voi parhaimmillaan olla. Naiset tietää että naiset on kuin kissoja, eli hyödyttömiä parasiitteja.

Naiset myös tietää, että miehet on kuin koiria eli lojaaleja hyödyllisiä ihmisten parhaita ystäviä.

Kärjistetysti ;)

Et sinä voi päättää lapsen sukupuolta,edes syntymän jälkeen. Et tiedä mitä lapsen aivoissa tuntuu.

Anna lapsen kasvaa rauhassa ja itse oppia oma minänsä.