Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella täysin rahattoman, aikuisen miehen kanssa?
01.02.2019 |
Eli oletusarvona se, että sinulla itselläsi olisi asiat kunnossa ja sinulla olisi varaa harrastaa, käydä ulkona silloin tällöin syömässä, poiketa kahvilassa kahvilla halutessasi jne. Mies ei voisi tehdä näistä mitään ilman sinun panostustasi asiaan.
Miehen tilanne olisi myös jo vuosia ollut samanlainen, tulevaisuus täysin hämärän peitossa.
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin joku vuosi sitten miehen, ikää hänellä n 40v. Minulle selvisi muutaman tapaamisen jälkeen, että mies on elellyt n 10v työttömyyskorvauksella, jättänyt aikanaan opintonsa kesken ja tehnyt sitä sun tätä lyhyitä pätkiä.. Alkoholilla on ollut osuutta asiaan ja pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen on vaikuttanut myös.
Miehen vanhemmat auttoivat miestä rahallisesti. Miehellä ei ollut rahaa kahvilakäynteihin, oletti aina että joku tarjoaa ravintolassa yms. Kalsarikännikaljoihin löytyi aina rahaa. Lopetin yhteydenpidon, kysesssä kuitenkin aikuinen terve mies, joten ei kiitos.
Tämä kuulostaa lähes pelottavan paljon minulta. Ikää on vähän vähemmän ja alkoholia en käytä ongelmaksi asti. Ilmeisesti toivo parisuhteesta pitää heittää kaivoon?
Olen kyllä päätellyt itsekin, että tämä on tilanne, mutta toisaalta oli kiva saada asiaan varmistus.
Miksi sinun pitäisi saada parisuhde, kun sinua paremmatkaan miehet eivät välttämättä saa? Ei parisuhde ole mikään oikeus, joka jokaisella on. Et sinä voi pakottaa naista seurustelemaan kanssasi, jos sinä et suostu tekemään mitään itsesi eteen.
En mielestäni sanonut näin.
Kyllä mä ymmärrän, että tilanteessani olevan miehen vetovoima ei ole kovin vahva, mutta jotenkin toivoin, että ihmisyydellä ja hyvällä kumppanuudella olisi tässä maailmassa vielä jotain arvoa. Ymmärrän myös, että ikäryhmässäni suurin osa naisista odottaa mieheltä itsenäisyyttä, kunnianhimoa ja jonkinasteista menestystä. Minä en noihin raameihin erinäisistä syistä sovi - yritän toki pikku hiljaa nostaa itseäni normaalien ihmisten joukkoon - mutta prosessi on hidas ja mutkainen.
Kuinkahan monta kertaa näissä keskusteluissa on jo sanottu että onnistumista tärkeämpää on se että edes yrittää kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Tai jos ei halua niin ei sitten kanssa kuppaa yhteiskuntaa. Järvissä on kalaa ja metsässä on riistaa ja maaseutu on täynnä alkeellisia mökkejä joita perikunta riemumielin vuokraisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua jopa kiehtoo ajatus, että voisin tukea ja auttaa varatonta miestä. Kun olen töissä, hän voisi vähän siivoilla, kokkailla ja hoitaa lapsiani. Kustantaisin kyllä pienten matkojen kulutkin, leffaliput, ym pientä. Voisin antaa taskurahaa, jos hän hieroisi selkäni kunnolla.
Seurustelen rahattoman aikuisen miehen kanssa. Hän käy kokopäivätyössä ja on koulutettu, mutta asuntolainan + muiden pakollisten menojen jälkeen (ml. lasten elatusmaksut) kaikki rahat menevät vanhojen pelivelkojen maksuun. Hän taiteilee koko ajan sillä rajalla joutuuko ulosottoon. Se on selvä, että hänelle on turha ehdottaa esim. ulkona syömistä tai teatteriin menoa. Se tuntuu välillä tylsältä. Toisena puolena on se, että meillä on paljon yhteisiä harrastuksia mm. liikunta ja luonto -ei vie rahaa ja näkyy ruokapöydässäkin. Kieltämättä joskus puntaroin voisiko elämä mennä pidemmän päälle helpommin/turvallisemmin vakavaraisen ihmisen kanssa, mutta nyt minulla on mies joka on fiksu, rakastava, hauska ja oppinut virheistään kantapään kautta, niin tässä olen päättänyt pysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin joku vuosi sitten miehen, ikää hänellä n 40v. Minulle selvisi muutaman tapaamisen jälkeen, että mies on elellyt n 10v työttömyyskorvauksella, jättänyt aikanaan opintonsa kesken ja tehnyt sitä sun tätä lyhyitä pätkiä.. Alkoholilla on ollut osuutta asiaan ja pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen on vaikuttanut myös.
Miehen vanhemmat auttoivat miestä rahallisesti. Miehellä ei ollut rahaa kahvilakäynteihin, oletti aina että joku tarjoaa ravintolassa yms. Kalsarikännikaljoihin löytyi aina rahaa. Lopetin yhteydenpidon, kysesssä kuitenkin aikuinen terve mies, joten ei kiitos.
Tämä kuulostaa lähes pelottavan paljon minulta. Ikää on vähän vähemmän ja alkoholia en käytä ongelmaksi asti. Ilmeisesti toivo parisuhteesta pitää heittää kaivoon?
Olen kyllä päätellyt itsekin, että tämä on tilanne, mutta toisaalta oli kiva saada asiaan varmistus.
Miksi sinun pitäisi saada parisuhde, kun sinua paremmatkaan miehet eivät välttämättä saa? Ei parisuhde ole mikään oikeus, joka jokaisella on. Et sinä voi pakottaa naista seurustelemaan kanssasi, jos sinä et suostu tekemään mitään itsesi eteen.
En mielestäni sanonut näin.
Kyllä mä ymmärrän, että tilanteessani olevan miehen vetovoima ei ole kovin vahva, mutta jotenkin toivoin, että ihmisyydellä ja hyvällä kumppanuudella olisi tässä maailmassa vielä jotain arvoa. Ymmärrän myös, että ikäryhmässäni suurin osa naisista odottaa mieheltä itsenäisyyttä, kunnianhimoa ja jonkinasteista menestystä. Minä en noihin raameihin erinäisistä syistä sovi - yritän toki pikku hiljaa nostaa itseäni normaalien ihmisten joukkoon - mutta prosessi on hidas ja mutkainen.
Kuinkahan monta kertaa näissä keskusteluissa on jo sanottu että onnistumista tärkeämpää on se että edes yrittää kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Tai jos ei halua niin ei sitten kanssa kuppaa yhteiskuntaa. Järvissä on kalaa ja metsässä on riistaa ja maaseutu on täynnä alkeellisia mökkejä joita perikunta riemumielin vuokraisi.
Niinhän juuri kerroin tekeväni. En vain usko, että yli 30-vuotias mies osa-aikatyössä ja asuntona kerrostalon vuokrakaksio vakuuttaa montaakaan naista, vaikka tuo onkin esim. vuoden takaiseen tilanteeseen suuri edistysaskel. Yrittämiseen pitää siis liittää myös tarpeeksi hyvät saavutukset tai selkeä näkymä mitä tuon yrittämisen lopputuloksena on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin joku vuosi sitten miehen, ikää hänellä n 40v. Minulle selvisi muutaman tapaamisen jälkeen, että mies on elellyt n 10v työttömyyskorvauksella, jättänyt aikanaan opintonsa kesken ja tehnyt sitä sun tätä lyhyitä pätkiä.. Alkoholilla on ollut osuutta asiaan ja pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen on vaikuttanut myös.
Miehen vanhemmat auttoivat miestä rahallisesti. Miehellä ei ollut rahaa kahvilakäynteihin, oletti aina että joku tarjoaa ravintolassa yms. Kalsarikännikaljoihin löytyi aina rahaa. Lopetin yhteydenpidon, kysesssä kuitenkin aikuinen terve mies, joten ei kiitos.
Tämä kuulostaa lähes pelottavan paljon minulta. Ikää on vähän vähemmän ja alkoholia en käytä ongelmaksi asti. Ilmeisesti toivo parisuhteesta pitää heittää kaivoon?
Olen kyllä päätellyt itsekin, että tämä on tilanne, mutta toisaalta oli kiva saada asiaan varmistus.
Miksi sinun pitäisi saada parisuhde, kun sinua paremmatkaan miehet eivät välttämättä saa? Ei parisuhde ole mikään oikeus, joka jokaisella on. Et sinä voi pakottaa naista seurustelemaan kanssasi, jos sinä et suostu tekemään mitään itsesi eteen.
En mielestäni sanonut näin.
Kyllä mä ymmärrän, että tilanteessani olevan miehen vetovoima ei ole kovin vahva, mutta jotenkin toivoin, että ihmisyydellä ja hyvällä kumppanuudella olisi tässä maailmassa vielä jotain arvoa. Ymmärrän myös, että ikäryhmässäni suurin osa naisista odottaa mieheltä itsenäisyyttä, kunnianhimoa ja jonkinasteista menestystä. Minä en noihin raameihin erinäisistä syistä sovi - yritän toki pikku hiljaa nostaa itseäni normaalien ihmisten joukkoon - mutta prosessi on hidas ja mutkainen.
Kuinkahan monta kertaa näissä keskusteluissa on jo sanottu että onnistumista tärkeämpää on se että edes yrittää kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Tai jos ei halua niin ei sitten kanssa kuppaa yhteiskuntaa. Järvissä on kalaa ja metsässä on riistaa ja maaseutu on täynnä alkeellisia mökkejä joita perikunta riemumielin vuokraisi.
Niinhän juuri kerroin tekeväni. En vain usko, että yli 30-vuotias mies osa-aikatyössä ja asuntona kerrostalon vuokrakaksio vakuuttaa montaakaan naista, vaikka tuo onkin esim. vuoden takaiseen tilanteeseen suuri edistysaskel. Yrittämiseen pitää siis liittää myös tarpeeksi hyvät saavutukset tai selkeä näkymä mitä tuon yrittämisen lopputuloksena on.
Tämä siinä tapauksessa, jos sulle kelpaa ahne ja tunteeton verenimijä, joka laskee miehen arvon vain rahassa. Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä jos kyse on aidosta tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi. En ole niin hyvätuloinen, että minulla olisi varaa koko ajan kustantaa kahden ihmisen elämä, matkat, harrastukset, ulkona syömiset, elokuvat jne. JA JOS EMME VOISI TEHDÄ NIITÄ YHDESSÄ, NIIN MITÄ ME SITTEN TEKISIMME? En tarkoita että joka paikkaan pitää mennä yhdessä, mutta aika ohueksi yhdessäolo jäisi, jos tavattaisiin vain sen rahattoman ihmisen luona ja vietettäisiin siellä aikaa.
Tätä en ymmärrä. Oletko kuullut juttelemisesta? Miksi pelkkä toisen seura ja läheisyys ei riitä? Onko tämä jotain heikkolahjaisuutta, kun ei osata olla ilman tekemistä? Liikunta, luonto ja seksi on myös ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin joku vuosi sitten miehen, ikää hänellä n 40v. Minulle selvisi muutaman tapaamisen jälkeen, että mies on elellyt n 10v työttömyyskorvauksella, jättänyt aikanaan opintonsa kesken ja tehnyt sitä sun tätä lyhyitä pätkiä.. Alkoholilla on ollut osuutta asiaan ja pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen on vaikuttanut myös.
Miehen vanhemmat auttoivat miestä rahallisesti. Miehellä ei ollut rahaa kahvilakäynteihin, oletti aina että joku tarjoaa ravintolassa yms. Kalsarikännikaljoihin löytyi aina rahaa. Lopetin yhteydenpidon, kysesssä kuitenkin aikuinen terve mies, joten ei kiitos.
Tämä kuulostaa lähes pelottavan paljon minulta. Ikää on vähän vähemmän ja alkoholia en käytä ongelmaksi asti. Ilmeisesti toivo parisuhteesta pitää heittää kaivoon?
Olen kyllä päätellyt itsekin, että tämä on tilanne, mutta toisaalta oli kiva saada asiaan varmistus.
Miksi sinun pitäisi saada parisuhde, kun sinua paremmatkaan miehet eivät välttämättä saa? Ei parisuhde ole mikään oikeus, joka jokaisella on. Et sinä voi pakottaa naista seurustelemaan kanssasi, jos sinä et suostu tekemään mitään itsesi eteen.
En mielestäni sanonut näin.
Kyllä mä ymmärrän, että tilanteessani olevan miehen vetovoima ei ole kovin vahva, mutta jotenkin toivoin, että ihmisyydellä ja hyvällä kumppanuudella olisi tässä maailmassa vielä jotain arvoa. Ymmärrän myös, että ikäryhmässäni suurin osa naisista odottaa mieheltä itsenäisyyttä, kunnianhimoa ja jonkinasteista menestystä. Minä en noihin raameihin erinäisistä syistä sovi - yritän toki pikku hiljaa nostaa itseäni normaalien ihmisten joukkoon - mutta prosessi on hidas ja mutkainen.
Kuinkahan monta kertaa näissä keskusteluissa on jo sanottu että onnistumista tärkeämpää on se että edes yrittää kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Tai jos ei halua niin ei sitten kanssa kuppaa yhteiskuntaa. Järvissä on kalaa ja metsässä on riistaa ja maaseutu on täynnä alkeellisia mökkejä joita perikunta riemumielin vuokraisi.
Niinhän juuri kerroin tekeväni. En vain usko, että yli 30-vuotias mies osa-aikatyössä ja asuntona kerrostalon vuokrakaksio vakuuttaa montaakaan naista, vaikka tuo onkin esim. vuoden takaiseen tilanteeseen suuri edistysaskel. Yrittämiseen pitää siis liittää myös tarpeeksi hyvät saavutukset tai selkeä näkymä mitä tuon yrittämisen lopputuloksena on.
Tämä siinä tapauksessa, jos sulle kelpaa ahne ja tunteeton verenimijä, joka laskee miehen arvon vain rahassa. Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä jos kyse on aidosta tunteesta.
En koe, että oletus aikuisen kumppaniehdokkaan taloudellisesta toimeentulosta ja vakaista tulevaisuudennäkymistä on mitenkään kohtuuton tai tunteeton. Se on oletus normaaliudesta ja asioiden tekemisestä oikein. Se on osoitus kunnianhimosta ja todiste ihmisen arvomaailmasta. Enkä usko, että se on väärin, koska suurin osa ihmisistä ajattelee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä vaikeaa... En haluaisi arvottaa ihmisiä rahan ja varallisuuden mukaan. Mutta itse kun on elänyt elämänsä kurinalaisesti varallisuutta kokoajan tietoisesti kartuttaen ja lapset nuorena tehden ja nyt eronneena 40 v kun olisi jo mahdollista höllätä ja nauttia elämästä niin toimisiko suhde miehen kanssa joka ei kykenisi maksamaan omia osuuksiaan hankitusta kunnollisesta ruoasta, juhannusjuhlista, laivamatkasta ym.? Ei siis mitään tonnien maailmanympärimatkoja mutta jotain kivaa työssä puurtamisen vastapainoksi. On vaikea kutsua kavereita grillaamaan kesäpäivänä mökille jos ei ole rahaa ostaa edes pihvejä ja laatikkoviiniä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin joku vuosi sitten miehen, ikää hänellä n 40v. Minulle selvisi muutaman tapaamisen jälkeen, että mies on elellyt n 10v työttömyyskorvauksella, jättänyt aikanaan opintonsa kesken ja tehnyt sitä sun tätä lyhyitä pätkiä.. Alkoholilla on ollut osuutta asiaan ja pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen on vaikuttanut myös.
Miehen vanhemmat auttoivat miestä rahallisesti. Miehellä ei ollut rahaa kahvilakäynteihin, oletti aina että joku tarjoaa ravintolassa yms. Kalsarikännikaljoihin löytyi aina rahaa. Lopetin yhteydenpidon, kysesssä kuitenkin aikuinen terve mies, joten ei kiitos.
Tämä kuulostaa lähes pelottavan paljon minulta. Ikää on vähän vähemmän ja alkoholia en käytä ongelmaksi asti. Ilmeisesti toivo parisuhteesta pitää heittää kaivoon?
Olen kyllä päätellyt itsekin, että tämä on tilanne, mutta toisaalta oli kiva saada asiaan varmistus.
Miksi sinun pitäisi saada parisuhde, kun sinua paremmatkaan miehet eivät välttämättä saa? Ei parisuhde ole mikään oikeus, joka jokaisella on. Et sinä voi pakottaa naista seurustelemaan kanssasi, jos sinä et suostu tekemään mitään itsesi eteen.
En mielestäni sanonut näin.
Kyllä mä ymmärrän, että tilanteessani olevan miehen vetovoima ei ole kovin vahva, mutta jotenkin toivoin, että ihmisyydellä ja hyvällä kumppanuudella olisi tässä maailmassa vielä jotain arvoa. Ymmärrän myös, että ikäryhmässäni suurin osa naisista odottaa mieheltä itsenäisyyttä, kunnianhimoa ja jonkinasteista menestystä. Minä en noihin raameihin erinäisistä syistä sovi - yritän toki pikku hiljaa nostaa itseäni normaalien ihmisten joukkoon - mutta prosessi on hidas ja mutkainen.
Kuinkahan monta kertaa näissä keskusteluissa on jo sanottu että onnistumista tärkeämpää on se että edes yrittää kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Tai jos ei halua niin ei sitten kanssa kuppaa yhteiskuntaa. Järvissä on kalaa ja metsässä on riistaa ja maaseutu on täynnä alkeellisia mökkejä joita perikunta riemumielin vuokraisi.
Niinhän juuri kerroin tekeväni. En vain usko, että yli 30-vuotias mies osa-aikatyössä ja asuntona kerrostalon vuokrakaksio vakuuttaa montaakaan naista, vaikka tuo onkin esim. vuoden takaiseen tilanteeseen suuri edistysaskel. Yrittämiseen pitää siis liittää myös tarpeeksi hyvät saavutukset tai selkeä näkymä mitä tuon yrittämisen lopputuloksena on.
Tämä siinä tapauksessa, jos sulle kelpaa ahne ja tunteeton verenimijä, joka laskee miehen arvon vain rahassa. Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä jos kyse on aidosta tunteesta.
En koe, että oletus aikuisen kumppaniehdokkaan taloudellisesta toimeentulosta ja vakaista tulevaisuudennäkymistä on mitenkään kohtuuton tai tunteeton. Se on oletus normaaliudesta ja asioiden tekemisestä oikein. Se on osoitus kunnianhimosta ja todiste ihmisen arvomaailmasta. Enkä usko, että se on väärin, koska suurin osa ihmisistä ajattelee niin.
Kyllä se on tpdiste siitä, ettei kelpaa mies, jolta ei pysty lypsämään rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei... Mies oli eronnut j seksiaddikti ok työssä mutta pienipalkkaisessa. Kaikki raha meni vuokraan ja elatusmaksuun ja ehkä johonkin entisiin velkoihin koska ei omannut kuin pankkikortinkaan. Oli nuori mutta silti ei mitään mielikuvaa miten saada elämä paremmaksi... Käytti isänsä autoa aina kun pystyi ja kävi vanhemmillaan ja mummollaan syömässä. Käytti 10 v vanhoja vaatteita eikä rahaa ollut ikinä mihinkään. Oli kuin olisi seurustellut 18 vuotiaan opiskelijan kanssa vaikka kyseessä oli lähes 40 v... :(
No olen aikanaan alkanut seurustella täysin varattoman opiskelijan kanssa, joka myös valmistuttuaan otti hyvin pienipalkkaisen työn, vaikka ko koulutuksella olisi ollut paremminkin palkattuja saatavilla. Tässä vaiheessa mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Ja ollaan edelleen yhdessä, nyt hän on kyllä ollut jo vuosia yli keskituloinen.
Eli joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin naimisiin konkurssin ja hirveän avioeron (exä vei kaiken mitä konkurssi ei vienyt) kokeneen miehen kanssa, jolla oli niin isot velat ulosotossa, ettei mitään mahdollisuutta maksaa niitä elinaikanaan. Hän on varaton, muttei täysin rahaton, sillä tekee töitä normaalisti. Tietty osa tuloista vain menee ulosottoon ja lopuilla hän elättää itsensä. Elämän kultareuna hankitaan minun rahoillani. Liittomme on onnellinen ja kestää todennäköisesti kuolemaan saakka.
Ilmeisesti miehellä ei ollut lapsia, jos kaikki on mennyt eksälleen?
Vierailija kirjoitti:
No olen aikanaan alkanut seurustella täysin varattoman opiskelijan kanssa, joka myös valmistuttuaan otti hyvin pienipalkkaisen työn, vaikka ko koulutuksella olisi ollut paremminkin palkattuja saatavilla. Tässä vaiheessa mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Ja ollaan edelleen yhdessä, nyt hän on kyllä ollut jo vuosia yli keskituloinen.
Eli joo.
Opiskelija ei ole aikuinen. Ja yleensä myös oletusarvoisesti köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli oletusarvona se, että sinulla itselläsi olisi asiat kunnossa ja sinulla olisi varaa harrastaa, käydä ulkona silloin tällöin syömässä, poiketa kahvilassa kahvilla halutessasi jne. Mies ei voisi tehdä näistä mitään ilman sinun panostustasi asiaan.
Miehen tilanne olisi myös jo vuosia ollut samanlainen, tulevaisuus täysin hämärän peitossa.
En.
Jotenkin tuntuu, että tällainen henkilö etisisi vain henkistä kainalosauvaa, ja hänestä tulisi vääjäämättä taakka. Haluan, että mieheni pärjäävät omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen aikanaan alkanut seurustella täysin varattoman opiskelijan kanssa, joka myös valmistuttuaan otti hyvin pienipalkkaisen työn, vaikka ko koulutuksella olisi ollut paremminkin palkattuja saatavilla. Tässä vaiheessa mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Ja ollaan edelleen yhdessä, nyt hän on kyllä ollut jo vuosia yli keskituloinen.
Eli joo.Opiskelija ei ole aikuinen. Ja yleensä myös oletusarvoisesti köyhä.
Niin? Ja hän oli 21-vuotias kun tapasimme, siis aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tällainen henkilö etisisi vain henkistä kainalosauvaa, ja hänestä tulisi vääjäämättä taakka. Haluan, että mieheni pärjäävät omillaan.
Näin se muutetaan toisin päin kun ei kehdata suoraan myöntää, että itse lasketaan miehen arvo pelkästään rahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen aikanaan alkanut seurustella täysin varattoman opiskelijan kanssa, joka myös valmistuttuaan otti hyvin pienipalkkaisen työn, vaikka ko koulutuksella olisi ollut paremminkin palkattuja saatavilla. Tässä vaiheessa mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Ja ollaan edelleen yhdessä, nyt hän on kyllä ollut jo vuosia yli keskituloinen.
Eli joo.Opiskelija ei ole aikuinen. Ja yleensä myös oletusarvoisesti köyhä.
Niin? Ja hän oli 21-vuotias kun tapasimme, siis aikuinen.
En usko, että tässä haetaan tuota. Opiskelija on köyhä. Tämän varmasti kaikki hyväksyvät. Hänen rahattomuudelleen on selitys, eikä rahattomuus luultavastikaan jatku valmistumisen jälkeen. Se on välivaihe matkalla aikuisuuteen. Ei pysyvä tila.
En. Pystyn elättämään itseni ja lapseni, mutta enempään ei varani riitä. Enkä edes haluaisi elättää puolivierasta ihmistä, mikäli tulottomuus on oma valinta.
Seliseli.