Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella täysin rahattoman, aikuisen miehen kanssa?
01.02.2019 |
Eli oletusarvona se, että sinulla itselläsi olisi asiat kunnossa ja sinulla olisi varaa harrastaa, käydä ulkona silloin tällöin syömässä, poiketa kahvilassa kahvilla halutessasi jne. Mies ei voisi tehdä näistä mitään ilman sinun panostustasi asiaan.
Miehen tilanne olisi myös jo vuosia ollut samanlainen, tulevaisuus täysin hämärän peitossa.
Kommentit (327)
En missään nimessä alkaisi seurustelemaan tällaisen miehen kanssa. Jos tilanne on vuosi ollut samanlainen joko hänellä on pahoja elämänhallinnan ongelmia tai häneltä puuttuu tyysti minkäänlainen kunnianhimo tavoitella elämässään ylipäätään mitään. Ei todellakaan jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, jos luonne olisi oikea ja hyväksikäyttöä en haista. Olen ok tuloinen, mutta harrastan ilmaisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä alkaisi seurustelemaan tällaisen miehen kanssa. Jos tilanne on vuosi ollut samanlainen joko hänellä on pahoja ongelmia maksuhalukkuudessa tai häneltä puuttuu tyysti minkäänlainen tavoite naisen rahallisten himojen tyydyttämiseen. Ei todellakaan jatkoon.
Suomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tällainen henkilö etisisi vain henkistä kainalosauvaa, ja hänestä tulisi vääjäämättä taakka. Haluan, että mieheni pärjäävät omillaan.
Näin se muutetaan toisin päin kun ei kehdata suoraan myöntää, että itse lasketaan miehen arvo pelkästään rahassa.
No voi hellanlettas. Et taida itse pystyä vaan myöntämään, että voisit olla taakka parisuhteessa, eli syy, ettet kelpaa, ei suinkaan ole se naisen rahanahneus, vaan täysin ymmärrettävä halu olla joutumatta hyväksikäytetyksi. Ja joo, sehän vastaa täysin omaa ajattelutapaasi, joten on aika kumma, ettet sympatiseeraa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi.
Samat sanat.
Valitsenhan asiakkaanikin aina tietenkin varallisuuden mukaan .
(...niistä haluista ja jokaisen 'omista jutuista' voidaan sitten aina sopia ja neuvotella, että mitä siihen hintaan sitten kenenkin kanssa sisältyy)
Seurustelun ajatuskaan, ei sekään ole ihan poissuljettu .
Vaikea kuvitella, kun miehellänk yllättäen on huomattavasti suuremmat tulot kuin itselläni. :D Mutta jos hänen persoonansa olisi sama, niin muuttaisin kanssaan vaikka Kontulan perälle johonkin koppiin ja tekisin elämästä vähän halvempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos persoona ja keskinäinen kemia natsaisi niin joo ja olen ollutkin. Mutta alkaisin tsempata miestä nousuun normaalielämään ja siinä se sitten selviäisi, ollaanko pariainesta vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Mutta olin sellaisen kanssa avioliitossa 10 vuotta.
Jos on täysin rahaton niin kyllä se yleensä kielii joistain ongelmista. Joko rahankäytössä, terveydessä, riippuvuuksista,asenteessa tms. Pahimmassa tapauksessa kaikkien yhdistelmästä.
Voisin seurustella (ja olenkin seurustellut) jos köyhyyteen löytyy joku muu selitys kuin miehen saamattomuus tai muu elämänhallinnan puute. Tärkeintä on osoittaa kiinnostusta johonkin toimintaan, pyrkimys oman elämänlaadun parantamiseksi, sekä kyky kantaa itsensä huonosta sosioekonomisesta statuksesta huolimatta. Pienikin katkeruuden tai kateuden osoitus muita kohtaan on todella lapsellista. Voisin hyvinkin nostaa miehen elintasoa omilla rahoillani, jos suhteella näyttää olevan joku muukin pohja kuin taloudellinen riippuvuus minun tuloistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja en. Jos miehellä ei olisi mitään motivaatiota päöstä tilanteesta pois en jaksaisi katsella sellaista enkä elättää.
Oma mieheni oli rahaton ja varaton 30v koska elätti omia vanhempiaan näiden konkurssin jälkeen. 2 hengrn tuloilla pystyimme helpommin elättämään koko sakin (myös lapset) ja pääsimme tilanteesta ylös. Saimme rakennettua meille talon ja mieskin pääsi nousrmaan urallaan. Hän on kuitenkin tehnyt töitä niska limassa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiseen käsitteeseen kuin 'luuserinainen' ei juurikaan missään törmää.
Mistähän se oikein johtuu?
Miehellä oli ollut ennen hyvä työ ja korkeat tulot. Oli silloin harrastanut riskisijoittamista. Riskit olivat toteutuneet ja tullut suuri velka. Lisäksi työpaikka oli mennyt alta.
Kun tapasimme, hän kertoi ehkä kolmansilla treffeillä, että ei omista mitään. Muuta kuin omakotitalon verran velkaa. Sanoi, että voin päättää haluanko jatkaa vai en. Kyllä minä siinä nielaisin, että ei voi olla totta. Miksi mulle käy näin, jos kerrankin olin löytänyt sopivan oloisen ihmisen.
Mutta nyt on oltu yhdessä jo 7 vuotta.
En usko, että voisin. Ylipäätään seurustelu tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta, kun olen naimisissa. Siis, että jos en olisi enää naimisissa syystä tai toisesta, olisi ajatus seurustelusta hyvin kaukainen. Ja jos sitten kumminkin alkaisin seurustella, toivoisin kyllä kumppanin olevan kykenevä elättämään itsensä. En käsitä mikä vika siinä on? En tarvitse ketään elättämään minua, en ole koskaan tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voisin, miksi en voisi? En ole mikään loisiva pyryharakka jonka elämän tärkeimpiä arvoja aito rakkaus ei olisi. Rahaa saa aina, hyviä miehiä ei juuri koskaan.
Rahaton aikuinen mies ei ole hyvä mies. Jostain se kielii, jos ei pysty edes itseään elättämään kunnolla: laiska, saamaton tai vaikea luonne.
Nuorena köyhänä opiskelijana olen valinnut elämänkumppanikseni toisen yhtä köyhän opiskelijan. Työtä olemme molemmat tehneet ja elintasomme nostaneet yhdessä nykyiseen. Lisäksi meillä on kolme teini-ikäistä lasta elätettävänä, joten ajatusleikin tasolla tässä elämäntilanteessa oleva ihminen ei kyllä pystyisi yhtään lisäelätettävää ottamaan .
Valkoinen heteromies saa jo syntymässä niin paljon etuja puolelleen, ja muutenkin yhteiskunta näkymättömästi suosii häntä, että haluaisin kyllä tietää, mikä on johtanut tällaiseen tilanteeseen. Esimerkiksi peliriippuvuus, päihdeongelma tai mielenterveysongelma? Sellaisen ihmisen kanssa on aika raskasta elää, joten en. Harvoin pelkkä huono onni johtaa vuosikausien köyhyyteen, yleensä on myös joku ylläpitävä tekijä, kuten päihderiippuvuus.
No nyt yli viiskymppisenä keskituloisena (tai oikeesti kai vähän paremmin) voisin ehkä seurustella, kunhan mun lompakkoa ei kupattaisi. Minulla on kaksi kohta täysi-ikäistä lasta, joten oletan vielä muutaman vuoden ajan rahoittavani heitä (eivät varmaan saa mitään tukia opiskeluihin meidän tulojemme takia).
Ja jos tämä varaton olis kuitenkin fiksu, siisti, omituisen huumorin ystävä, kännäämätön, huumeeton ja tupakoimaton ja jos vaikka seksuaaliset tarpeemme kohtaisivat, niin kyllä. Eli siis olis muuten normaali mies.