Kamalaa olla epäsuosittu sinkkunainen.

Tervetuloa kerhoon, johon mahtuu 80% miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap kokeillut jotain Tinderiä tms?

Tinder on tunnetusti sovellus panoseuran etsintään. Ei sieltä mitään parisuhteita löydy, kun ulkonäön perusteella raakataan ehdokasvirtaa.

Löytyyhän sieltä. Ykskin päivä Iltalehdes juttu leskimiehestä, joka löysi uuden kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tavoittelet elämäsi miestä ihan vääristä paikoista ja vääristä tyypeistä? Joskus on muutettava omia asenteitaan löytääkseen sopivinta seuraa itselleen.  Todennäköisesti kävelet monen sinusta kiinnostuneen miehen ohi keskittyessäsi vain tietyn miehen saamiseen.  Ota elämä niin, ettet etsi ketään ja silloin yleensä löydät haluamasi. Niin käy monelle onnekkaalle.

Tuo on mahdollisesti typerin koskaan kuulemani väite.

Niin itsekin ajattelin, mutta paljon oli viestillä yläpeukkuja täällä aikaisemmin kun miehen sijaan siinä luki nainen. Päätin sitten kokeilla vaihtaa sanat. Yllättäen vastaanotto täysin erilainen.

Miksi naisen tulisi muuttaa omia asenteita ja tyytyä mieheen, jota ei halua?

Miksi miehen tulisi muuttaa omia asenteita ja tyytyä naiseen, jota ei halua?

Koska miehille tunnetusti kelpaa ihan kuka tahansa, kunhan on pulssi. Naisen tehtävä on valita se mieluinen kumppani.

Mulle ei kelpaa ainakaan tupakoiva.

Musta on ollut moni kiinnostunut mutta suhteet tyssää kai siihen että olen liian jäärä (ainakin naiseksi). Alan olla hyväksynyt asian, luulen että sunkin Ap on mahdollista saavuttaa tämä henkinen tila. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Hän lähestyi pyytämällä seurakseen tekemään kaikenlaista. Tehtiinkin kaikenlaista kivaa (meillä on yhteinen harrastus) ja on tehty tuosta saakka, viime aikoina harvemmin. Hän ei ole mitenkään pyrkinyt intiimiin kosketukseen, ja koska hän jäätyy joka kerta, kun minä vähääkään lähestyn, en ole ryhtynyt ahdistelemaan häntä (varsinkaan, kun en ole mikään kaunotar). Nyt minusta tuntuu, että hänellä on parempaakin tekemistä kuin viettää aikaa minun kanssani.

Lappeenranta kirjoitti:

Kelpaisiko teille sinkkunaisille kunnollinen, mutta naisillle näkymätön vähän yli 40v mies, 181cm/85kg?

Olen ihan tavallinen duunari, en juurikaan käytä alkoa, ole väkivaltainen, mustasukkainen ym.

Ei kukaan sellainen ole kunnollinen, joka katsoo tarpeelliseksi erikseen mainita että ei ole väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Lappeenranta kirjoitti:

Kelpaisiko teille sinkkunaisille kunnollinen, mutta naisillle näkymätön vähän yli 40v mies, 181cm/85kg?

Olen ihan tavallinen duunari, en juurikaan käytä alkoa, ole väkivaltainen, mustasukkainen ym.

Ei kukaan sellainen ole kunnollinen, joka katsoo tarpeelliseksi erikseen mainita että ei ole väkivaltainen.

Miksi naisilla on taipumus alkaa demonisoida kunnollista miestä?

Kumpuaako tämä jotenkin siitä, että naisilla on tarve perustella omatunnolleen se miksi sortuvat kerta toisensa jälkeen jännä-miehiin?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa panostaa ulkonäöllisesti. Huomaan saavani enemmän huomiota laitetun näköisenä kuin normitilassa. Töiden ja kotitöiden jälkeen ei vaan viitsi enää alkaa puunaamaan vielä itseäänkin joten, jään mielummin yksin. Jos nyt jostain kumman syystä haluan perustaa perheen, voin tehdä sen yksinäni käymällä klinikalla. Saattaa kuitenkin olla että tämäkin jää tekemättä ja, tyydyn panostamaan uraan :P

Naiset tuntuvat olevan todella laiskoja ja mukavuudenhaluisia.

Mies antaisi mitä vain jos pelkällä treenaamisella ja puunaamisella saisi vastakkaisen sukupuolen kiinnostumaan..

Vierailija kirjoitti:

Lappeenranta kirjoitti:

Kelpaisiko teille sinkkunaisille kunnollinen, mutta naisillle näkymätön vähän yli 40v mies, 181cm/85kg?

Olen ihan tavallinen duunari, en juurikaan käytä alkoa, ole väkivaltainen, mustasukkainen ym.

Ei kukaan sellainen ole kunnollinen, joka katsoo tarpeelliseksi erikseen mainita että ei ole väkivaltainen.

Aijaa? Ajattelin nyt mainita että meno ei ole perinteinen, perjantaipullo pöytään, saunan jälkeen akka ja pennut hankeen ja yö putkassa.

Ja sama laulu joka viikonloppu.

Tässä tämä nähtiin, kukaan yksinäinen ja miehen puutteessa ei vastannut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lappeenranta kirjoitti:

Kelpaisiko teille sinkkunaisille kunnollinen, mutta naisillle näkymätön vähän yli 40v mies, 181cm/85kg?

Olen ihan tavallinen duunari, en juurikaan käytä alkoa, ole väkivaltainen, mustasukkainen ym.

Ei kukaan sellainen ole kunnollinen, joka katsoo tarpeelliseksi erikseen mainita että ei ole väkivaltainen.

Aijaa? Ajattelin nyt mainita että meno ei ole perinteinen, perjantaipullo pöytään, saunan jälkeen akka ja pennut hankeen ja yö putkassa.

Ja sama laulu joka viikonloppu.

Tässä tämä nähtiin, kukaan yksinäinen ja miehen puutteessa ei vastannut mitään.

En ihmettele yhtään, että kukaan ei kiinnostu miehestä joka joutuu erikseen kehumaan että hän ei ole väkivaltainen. Tuo soittaa hälytyskelloja jokaisella täysijärkisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lappeenranta kirjoitti:

Kelpaisiko teille sinkkunaisille kunnollinen, mutta naisillle näkymätön vähän yli 40v mies, 181cm/85kg?

Olen ihan tavallinen duunari, en juurikaan käytä alkoa, ole väkivaltainen, mustasukkainen ym.

Ei kukaan sellainen ole kunnollinen, joka katsoo tarpeelliseksi erikseen mainita että ei ole väkivaltainen.

Miksi naisilla on taipumus alkaa demonisoida kunnollista miestä?

Kumpuaako tämä jotenkin siitä, että naisilla on tarve perustella omatunnolleen se miksi sortuvat kerta toisensa jälkeen jännä-miehiin?

Kukaan ei ole sinulle velkaa selitystä siitä, kenestä kiinnostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee murehdittua asiaa ja itkettyä. Sitten vain elän sen kanssa. Minulla on kyllä laaja ystäväpiiri ja muuta sosiaalista verkkoa, tulen kutsutuksi illanviettoihin yms, mutta kumppania noista ei tunnu löytyvän. Olen 21 vuotta ja tämän jälkeen tulee ne "Kyllä sääkin jonkun löydät.", "Älä heitä pyyhettä kehään ku oot noin nuori"-väitökset. En ole koskaan seurustellut ja jos tämä jatkuu näin, niin kerkeän asettua omiin rutiineihin ja rakentaa elämäni näin. Sitten on lähes mahdotonta enää alkaa sovittamaan jonkun toisen juttuja tähän mukaan. 

Hassulta tuntuu sanoa, mutta koin elämäni suurimman (yksipuolisen) rakkauden tässä pari vuotta sitten. Jouduin tappamaan nuo tunteet ja särkemään oman sydämeni. Luulen, että se on tässä vaikuttimena taustalla. Uskon, että ihminen kokee vain yhden suuren rakkauden elämänsä aikana ja kaikki sen jälkeen on vain halpa kopio. Se siitä sitten...loppuelämä yksin.

Mulle jauhettiin myös aina tuota "sullekin on joku jossain" -mantraa, "olet niin nuori".

Nyt olen 36. En edelleenkään ole seurustellut kertaakaan. Niin että missähän se "joku" mahtaa piileskellä...?

Kuinkas monta kertaa olet yrittänyt tehdä ihmisille aloitetta ja tutustua?

Lukemattomia kertoja. Pyysin treffeille, tein tikusta asiaa, kävin sokkotreffeillä, kokeilin nettideittiä ja ylipäätään jaksoin jutella ihan jokaisen mukavanoloisen miehen kanssa noin 32-vuotiaaksi asti. Sitten tuli raja vastaan, kuinkahan monen ein jälkeen, ja nykyään olen ollut hissukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Hän lähestyi pyytämällä seurakseen tekemään kaikenlaista. Tehtiinkin kaikenlaista kivaa (meillä on yhteinen harrastus) ja on tehty tuosta saakka, viime aikoina harvemmin. Hän ei ole mitenkään pyrkinyt intiimiin kosketukseen, ja koska hän jäätyy joka kerta, kun minä vähääkään lähestyn, en ole ryhtynyt ahdistelemaan häntä (varsinkaan, kun en ole mikään kaunotar). Nyt minusta tuntuu, että hänellä on parempaakin tekemistä kuin viettää aikaa minun kanssani.

Miehenä en nyt ihan usko että asiat on niin kuin aapee kuvittelee?

Mies halusi naisesta seuraa ym. Ja aapee heti ajatteli että on miehelle liian ruma ja alkaa vetämään hajurakoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lappeenranta kirjoitti:

Kelpaisiko teille sinkkunaisille kunnollinen, mutta naisillle näkymätön vähän yli 40v mies, 181cm/85kg?

Olen ihan tavallinen duunari, en juurikaan käytä alkoa, ole väkivaltainen, mustasukkainen ym.

Ei kukaan sellainen ole kunnollinen, joka katsoo tarpeelliseksi erikseen mainita että ei ole väkivaltainen.

Aijaa? Ajattelin nyt mainita että meno ei ole perinteinen, perjantaipullo pöytään, saunan jälkeen akka ja pennut hankeen ja yö putkassa.

Ja sama laulu joka viikonloppu.

Tässä tämä nähtiin, kukaan yksinäinen ja miehen puutteessa ei vastannut mitään.

En ihmettele yhtään, että kukaan ei kiinnostu miehestä joka joutuu erikseen kehumaan että hän ei ole väkivaltainen. Tuo soittaa hälytyskelloja jokaisella täysijärkisellä.

Tässä tämä nähtiin taas, ei kannata edes haaveilla löytävänsä naista.

Anteeksi että kirjoitin yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa panostaa ulkonäöllisesti. Huomaan saavani enemmän huomiota laitetun näköisenä kuin normitilassa. Töiden ja kotitöiden jälkeen ei vaan viitsi enää alkaa puunaamaan vielä itseäänkin joten, jään mielummin yksin. Jos nyt jostain kumman syystä haluan perustaa perheen, voin tehdä sen yksinäni käymällä klinikalla. Saattaa kuitenkin olla että tämäkin jää tekemättä ja, tyydyn panostamaan uraan :P

Naiset tuntuvat olevan todella laiskoja ja mukavuudenhaluisia.

Mies antaisi mitä vain jos pelkällä treenaamisella ja puunaamisella saisi vastakkaisen sukupuolen kiinnostumaan..

Ja jostain kumman syystä miehet silti ovat ylipainoisia ja huonokuntoisia. "Nojoo mutku ei ne naiset kiinnostu, ei kannata edes yrittää, ihan turhaa, ei se toimi..." Seli seli. Kivempi uhota ja syyttää naisia laiskoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Hän lähestyi pyytämällä seurakseen tekemään kaikenlaista. Tehtiinkin kaikenlaista kivaa (meillä on yhteinen harrastus) ja on tehty tuosta saakka, viime aikoina harvemmin. Hän ei ole mitenkään pyrkinyt intiimiin kosketukseen, ja koska hän jäätyy joka kerta, kun minä vähääkään lähestyn, en ole ryhtynyt ahdistelemaan häntä (varsinkaan, kun en ole mikään kaunotar). Nyt minusta tuntuu, että hänellä on parempaakin tekemistä kuin viettää aikaa minun kanssani.

Miehenä en nyt ihan usko että asiat on niin kuin aapee kuvittelee?

Mies halusi naisesta seuraa ym. Ja aapee heti ajatteli että on miehelle liian ruma ja alkaa vetämään hajurakoa.

Niinpä. Minä en tiennyt, mitä hän ajattelee, eikä hän sitä, mitä minä ajattelen. Etenin hirveän varovasti, jotten tekisi mitään typerää. Lopulta vilkuttelin hänelle jatkuvaa vihreää valoa kertomalla hänelle, että hän on mielenkiintoisin koskaan tapaamani ihminen (mikä on totta), lähettämällä keskellä yötä pitkän harkitsemisen jälkeen ääliömäisen selvän vinkin musiikin muodossa (kahdesti, selvin päin, en saanut mitään vastakaikua, hävettää yhä) ja antamalla aina hyvän yön halauksen (kysyn aina luvan). Jollei mies kahdennenkymmenennen pitkän halauksen aikana anna edes pusua poskelle, ei hän varmaan ole kauhean kiinnostunut. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Hän lähestyi pyytämällä seurakseen tekemään kaikenlaista. Tehtiinkin kaikenlaista kivaa (meillä on yhteinen harrastus) ja on tehty tuosta saakka, viime aikoina harvemmin. Hän ei ole mitenkään pyrkinyt intiimiin kosketukseen, ja koska hän jäätyy joka kerta, kun minä vähääkään lähestyn, en ole ryhtynyt ahdistelemaan häntä (varsinkaan, kun en ole mikään kaunotar). Nyt minusta tuntuu, että hänellä on parempaakin tekemistä kuin viettää aikaa minun kanssani.

Miehenä en nyt ihan usko että asiat on niin kuin aapee kuvittelee?

Mies halusi naisesta seuraa ym. Ja aapee heti ajatteli että on miehelle liian ruma ja alkaa vetämään hajurakoa.

Niinpä. Minä en tiennyt, mitä hän ajattelee, eikä hän sitä, mitä minä ajattelen. Etenin hirveän varovasti, jotten tekisi mitään typerää. Lopulta vilkuttelin hänelle jatkuvaa vihreää valoa kertomalla hänelle, että hän on mielenkiintoisin koskaan tapaamani ihminen (mikä on totta), lähettämällä keskellä yötä pitkän harkitsemisen jälkeen ääliömäisen selvän vinkin musiikin muodossa (kahdesti, selvin päin, en saanut mitään vastakaikua, hävettää yhä) ja antamalla aina hyvän yön halauksen (kysyn aina luvan). Jollei mies kahdennenkymmenennen pitkän halauksen aikana anna edes pusua poskelle, ei hän varmaan ole kauhean kiinnostunut. :(

Jos on ujo ja arka?

Saisinpa joskus pitkän "halauksen" alastomalta naiselta.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Hän lähestyi pyytämällä seurakseen tekemään kaikenlaista. Tehtiinkin kaikenlaista kivaa (meillä on yhteinen harrastus) ja on tehty tuosta saakka, viime aikoina harvemmin. Hän ei ole mitenkään pyrkinyt intiimiin kosketukseen, ja koska hän jäätyy joka kerta, kun minä vähääkään lähestyn, en ole ryhtynyt ahdistelemaan häntä (varsinkaan, kun en ole mikään kaunotar). Nyt minusta tuntuu, että hänellä on parempaakin tekemistä kuin viettää aikaa minun kanssani.

Miehenä en nyt ihan usko että asiat on niin kuin aapee kuvittelee?

Mies halusi naisesta seuraa ym. Ja aapee heti ajatteli että on miehelle liian ruma ja alkaa vetämään hajurakoa.

Niinpä. Minä en tiennyt, mitä hän ajattelee, eikä hän sitä, mitä minä ajattelen. Etenin hirveän varovasti, jotten tekisi mitään typerää. Lopulta vilkuttelin hänelle jatkuvaa vihreää valoa kertomalla hänelle, että hän on mielenkiintoisin koskaan tapaamani ihminen (mikä on totta), lähettämällä keskellä yötä pitkän harkitsemisen jälkeen ääliömäisen selvän vinkin musiikin muodossa (kahdesti, selvin päin, en saanut mitään vastakaikua, hävettää yhä) ja antamalla aina hyvän yön halauksen (kysyn aina luvan). Jollei mies kahdennenkymmenennen pitkän halauksen aikana anna edes pusua poskelle, ei hän varmaan ole kauhean kiinnostunut. :(

Jos on ujo ja arka?

Saisinpa joskus pitkän "halauksen" alastomalta naiselta.

Ujo hän on, joissakin asioissa. Minä myös. Tästä on puhuttu yleisellä tasolla. Minua pidättelee se, etten halua pilata sitä, mitä nyt on. Toivoisin, että häntä myös, koska vaihtoehto on se, ettei häntä kiinnosta.