Kamalaa olla epäsuosittu sinkkunainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mä luen näitä niin apeus iskee. Itse olen yksin omasta halustani ja lapsenkin olen aikanaan saanut, olen ihan tyytyväinen elämääni. Mutta mistä löytyisi kohtauspaikka kaikille niille jotka vilpittömästi kaipaavat kumppania eikä mitään panoseuraa?

Täälläkin kirjoittavat monet yksinäiset, missä he voisivat tavata ja tutustua? Kamalaa ajatella että niin moni on yksin ja kohdataan sitten vain täällä, anonyymisti.

Veit sanat suustani. Olen potenut aivan käsittämätöntä tuskaa siitä, että kivojen miesten tapaaminen on vain niin järjettömän vaikeaa. Deittih*lvetti ja sen pinnallisuus on vieneet voimat ja toivon, että oma tilanne tästä johonkin muuttuu.

Mikä neuvoksi? Olen tosi kiva, nätti, koulutettu ja työssäkäyvä nainen. Yksin silti tätäkin iltapäivää vietän, huokaus.

Rehellinen kuvaus vaatimuksista miehelle, kiitos? Tässä pari esimerkkiä:

- ikä

- sijainti

- lapsia/ei lapsia

- pituus

- vartalotyyppi

- koulutus/asema/tulot/varallisuus

- sosiaaliset taidot

- harrastukset ja mielenkiinnon kohteet

- sukupuoliroolit, pitääkö miehen tehdä aloite ja viedä?

Tätä tämä juuri on, vaatimuksia. En ole vaatimassa ketään olemaan muuta kuin itse on. Minulle aito sielunkumppanuus on jotain muuta kuin tällaiset luettelot. Valitan, olen kai joko tähän aikaan auttamattomasti sopimaton romantikko tai täysi hölmö

No minä en ainakaan ole tavannut tosi kivaa, nättiä, koulutettua ja työssäkäyvää naista joka ei viimeistään käytänössä vaatisi jotain tuolta listalta.

 

Minä painotan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kohdallani se syntyy vain, jos mies on riittävän samankaltainen minun kanssani. Pidämme samoista asioista ja teemme niitä yhdessä. Elämäntilanteemme on sama. Se riittää minulle.

No siinähän se tuli.

Tietty sosioekonominen asema vaaditaan jotta syntyisi se "yhteenkuuluvuuden tunne".

Luultavasti siihen vaaditaan myös tiettyjä ulkonäköpiirteitä.

No tottakai siihen jotain yhteistä vaaditaan, muutenhan jokainen voisi pariutua sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa.

Miten voi olla mahdollista ettei jotkut saa seuraa? Mulla on esim.tuttuja joilla on ylipainoa ja muutenkin niin taviksia kuin olla ja voi. Molemmilla komeita miehiä ollu ja toinen on naimisissa urheilullisen komean miehen kanssa. Luonteeltaan ovat räväköitä js iloisia, omaavat myös hyvän huumorintajun.

Kyllä se on persoonasta kiinni. Oletko tylsä? Mikä on sun juttu?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yksinasuva, kroonisista terveysongelmista kärsivä mies, jonka asioista kukaan ei ole koskaan ollut mitenkään kiinnostunut.

Ainoa taho joka on kiinnostunut, on yhteiskunta joka odottaa minun tekevän mitä tahansa paskaduunia pienellä palkalla suunnilleen puoli-ilmaiseksi ja sitten vielä maksavan siitä veroja jotta saadaan esim. muslimitaustaiset sosiaalipummi-kaverit elätettyä.

Joten rehellisesti sanottuna; jonkun sinkkunaisen ongelmat "epäsuosion suhteen" eivät kyllä paljoa myötätuntoa herätä.

En kyl ihmettele, että et löydä naista. Toi asenne :/ huh mikä negatiivisuus voi ihmisessä asua.

Vierailija kirjoitti:

En kyl ihmettele, että et löydä naista. Toi asenne :/ huh mikä negatiivisuus voi ihmisessä asua.

En ole se kenelle vastasit, mutta haluan huomauttaa, että vastasit juuri negatiivisuuteen negatiivisuudella ja ihmettelet miksi toinen on negatiivinen. Ehkä toisen lainen lähestymistapa olisi parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä voisi löytää epäsuositun sinkkunaisen joka olisi.

-perusnätti

-tissit

-jonkinlainen vartalo, ei läski.

-empaattinen

-sympaattinen

-tykkää seksistä

-estoton

-haluaisi sitoutua loppuelämäksi
-ikä n: 25-45

-huolisi 40v miehen

Miksei 35-65?

Varmaan samasta syystä kuin harva 170cm nainen laittaa miehelle pituusrajaksi 160-175cm.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvätuloinen, itsevarma, kannatan tasa-arvoa, en perusta itsetuntoani miesten ihailulle enkä hyppää sänkyyn toisilla treffeillä vaan vasta kun tunnetaan ja seurustellaan oikeasti. Toisin sanoen kaikkien miesten kauhukuva ja varmaan monelle feminatsi, yksin siis ollaan loppuikä. :D 

Sillä ei ole merkitystä oletko suurituloinen vai pienituloinen. Muilta osin tuossa oli listattuna vain hyviä asioita.

Tietysti jos vaadit mieheltä samaa eli hyvätuloisuutta ja itsevarmuutta, se rajoittaa kandidaattien määrää (varsinkin hyvätuloisuuden vaatiminen) koska nämä ovat miehessä erityisen arvostettuja ominaisuuksia ja myös pienituloisten/epävarmojen naisten haluamia sellaisia.

Mä olin nuorena tosi epäsuosittu, mutta nyt keski-ikäisenä vientiä on paljon enemmän. Joten tsemppiä ap, sä olet vielä nuori!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä voisi löytää epäsuositun sinkkunaisen joka olisi.

-perusnätti

-tissit

-jonkinlainen vartalo, ei läski.

-empaattinen

-sympaattinen

-tykkää seksistä

-estoton

-haluaisi sitoutua loppuelämäksi
-ikä n: 25-45

-huolisi 40v miehen

Miksei 35-65?

Varmaan samasta syystä kuin harva 170cm nainen laittaa miehelle pituusrajaksi 160-175cm.

Mullakin on Tinderissä 35-45... Harva haluaa itseään reilusti vanhempaa. T. N44

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee murehdittua asiaa ja itkettyä. Sitten vain elän sen kanssa. Minulla on kyllä laaja ystäväpiiri ja muuta sosiaalista verkkoa, tulen kutsutuksi illanviettoihin yms, mutta kumppania noista ei tunnu löytyvän. Olen 21 vuotta ja tämän jälkeen tulee ne "Kyllä sääkin jonkun löydät.", "Älä heitä pyyhettä kehään ku oot noin nuori"-väitökset. En ole koskaan seurustellut ja jos tämä jatkuu näin, niin kerkeän asettua omiin rutiineihin ja rakentaa elämäni näin. Sitten on lähes mahdotonta enää alkaa sovittamaan jonkun toisen juttuja tähän mukaan. 

Hassulta tuntuu sanoa, mutta koin elämäni suurimman (yksipuolisen) rakkauden tässä pari vuotta sitten. Jouduin tappamaan nuo tunteet ja särkemään oman sydämeni. Luulen, että se on tässä vaikuttimena taustalla. Uskon, että ihminen kokee vain yhden suuren rakkauden elämänsä aikana ja kaikki sen jälkeen on vain halpa kopio. Se siitä sitten...loppuelämä yksin.

"Uskon, että ihminen kokee vain yhden suuren rakkauden elämänsä aikana ja kaikki sen jälkeen on vain halpa kopio...". Ja höpö höpö, tuo on tosiaan pelkkä uskomus, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En ollut epäsuosittu. J ä n n ä miehet iskivät. Ikävä kyllä, kukaan kunnollinen ei yrittänyt iskeä. J ä n n ä t iskee meitä seinäruusuja. Ole varovainen.

t. "nainen", jolla on penis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä voisi löytää epäsuositun sinkkunaisen joka olisi.

-perusnätti

-tissit

-jonkinlainen vartalo, ei läski.

-empaattinen

-sympaattinen

-tykkää seksistä

-estoton

-haluaisi sitoutua loppuelämäksi
-ikä n: 25-45

-huolisi 40v miehen

Miksei 35-65?

Varmaan samasta syystä kuin harva 170cm nainen laittaa miehelle pituusrajaksi 160-175cm.

Mullakin on Tinderissä 35-45... Harva haluaa itseään reilusti vanhempaa. T. N44

Varmasti.

Tämä palstahan on kuin toinen ulottuvuus jossa naiset ovat epäsuosittuja parikymppisinä mutta sitten nelikymppisinä yksinhuoltajina suosio räjähtää kattoon, kun 30-40v vuorikiipeilijä-toimitusjohtajat tavoittelevat heitä vakavaan parisuhteeseen. Kaikki näyttävät ikäistään 20v nuoremmilta ja ovat hyvätuloisia.

Mutta vasta nelikymppisinä. Parikymppisillä naisilla ei ole sitä vientiä.

Tässä ulottuvuudessa miehen suosio on huipussaan nuorena, ja kaikki naiset alkavat viimeistään kolmekymppisinä katselemaan nuorempia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä voisi löytää epäsuositun sinkkunaisen joka olisi.

-perusnätti

-tissit

-jonkinlainen vartalo, ei läski.

-empaattinen

-sympaattinen

-tykkää seksistä

-estoton

-haluaisi sitoutua loppuelämäksi
-ikä n: 25-45

-huolisi 40v miehen

Miksei 35-65?

Varmaan samasta syystä kuin harva 170cm nainen laittaa miehelle pituusrajaksi 160-175cm.

Mullakin on Tinderissä 35-45... Harva haluaa itseään reilusti vanhempaa. T. N44

Mutta miksi ikärajasi on - 10 ja +1, miksei -10 ja +10?

Vierailija kirjoitti:

Miten muut hylkiöt koette tilanteen?

Hylkiö naisella paras kampe.

En tiedä, en ole ollut yksin 1984 jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin muutama vuosi sitten että en jaksa enää stressata miesasioilla. Paljon helpommalla pääsee ilman. Mihin edes tarvitsen miestä? Pelkkää pettymystä ja sydänsuruja.

Jahas, miestä nainen tarvitsee lähinnä tyydyttävään heteroseksiin.

Pettymykset ja sydänsurut liittyvät liian korkeisiin odotuksiin.

Ja tasot... Ne ovat luonnevikaisten tapa selittää kelpaamattomuuttaan. Ihan sitä ihminen saa, mitä itse muille antaa ❤

Itse kuulun myös tähän ryhmään. Tosin se ei ole mikään ihme. Olen yksinäinen muutenkin ja ne harvat kaveritkin jääneet vuosien varrelle. Mistä minä sitten miehen löytäisin, kun en paljon missään käy. Ei ole porukkaa jonka kanssa mennä ja yksin ei aina viitsi lähteä. Ei enää sen jälkeen kun on ne monet kerrat katsonut muita ja tuntenut olevansa täysin epäonnistunut jolla ei ketään seuraa. Kaikki tämä alkoi jo aikoja sitten, kun putosin porukasta. Olen myös kiusattu ollut.  Tottunut pärjäämään itse ja kestämään yksinäisyyttä. Nyt tätä kaikkea ei olekaan sitten helppo muuttaa. Jään muiden varjoon, olen liian hiljainen ja pelkään liikaa sitä etten taaskaan kelpaa. Silti en enää halua alistua huonoon kohteluun vaan kestän jopa yksinäisyyttä paremmin. 

Kyllä minä silti haluaisin normaalin elämän. Ei tämä tilanne ole millään tavalla mukava. Voisinhan minä leikkiä olevani se maailman paras, mutta se ei kestäisi kauaa ja sen takia toivoisin, että kelpaisin jollekin kaikkine puolineen. Itse kuitenkin haluan kohdella muita hyvin, kun tiedän miltä se kaikki paha tuntuu. Mutta tietenkään en ole mikään paras vaihtoehto kumppaniksi jos etsii sellaista "tavallista". Minulla vaikeuksia ja en ole heidän kanssaan samalla viivalla ja välttämättä pysty samaan koskaan. Sen vuoksi ehkä etsinkin toista samankaltaista sillä olen kyllä valmis tukemaan muita. Häpeä olisikin se, että toisella hyvin laaja ystäväjoukko ja hän olisi muutenkin todella hyvää elämää viettävä. Silloin olisin aina se huonompi ja uskon, että vaikka yrittäisin olla parempi mitä olen niin en jaksaisi kauaa. Parempi olisi joku jolla samoja kokemuksia.

Myönnän kyllä  omat vikani täysin myös. Nykyisin pelkään myös sitä, että pystynkö koskaan päästämään toista niin lähelle. Pystynkö olemaan avoin, voinko luottaa. Näidenkin syiden takia mieluummin jarrutan liikaa ja en edes halua kokeilla.  Ajattelen, etten koskaan halua olla taakka kenellekään.  Etsin samankaltaisia ihmisiä ja toivon, että joskus löydän. Ja nyt täällä hymyssä  mietin miksi joku edes tahtoisi minut,kun on muita paljon parempia. Muita paljon kauniimpia, vahvempia,  iloisempia ihmisiä tarjolla.  Kuka haluaisi tällaisen vaikean tapauksen. Kiltti kyllä olen ja empaattinen ja toivon toiselta samaa. Muuten sitten omalaatuinen, hiljainen, epävarma ja tietynlaisia rajoituksia omaava. Nauraisitko jos minua alkaisi pelottaa siellä ihmisjoukossa vai auttaisitko. Ja muita vastaavia tilanteita, kun en pystyisikään lähtemään sinne kavereitasi tapaamaan. Jaksaisitko katsella minua, häpeisitkö. Taidan vapauttaa sinut taakalta. Kenenkään ei tarvitse jaksaa minua ja en halua pahoittaa kenenkään mieltä. En kuulu niihin ihmisiin, jotka pystyvät tapaamaan monia ihmisiä ja saamaan pakkeja. Mutta ymmärrän kyllä , että en ole tietenkään kenenkään ykköstoive. Jos ulkonäkö ehkä ( tai sitten  ei)  riittäisi jotenkin niin sitten monta muuta syytä.

Jatkuu vielä

Ja itsetuntoa minullahan ei ole tai ehkä sen verran etten enää anna kohdella itseäni huonosti.  Ja kyllä en ole koskaan seurustellut. Jotain siihen ehkä laskettavaksi olevaa on ollut vuosia sitten, mutta silloin olin niin nuori ja se toinen tyyppi olikin se kaikista suosituin ja lopputuloksen arvaatte. Kukaan ei voi ainakaan sanoa, että olen torjunut jonkun kun ketään ei ole tyrkyllä ollutkaan. Kaikista eniten kaipaan tällä hetkellä läheisyyttä. En voisi kuvitella miltä tuntuisi nukkua jonkun vieressä. Välillä pärjään ihan hyvin yksinkin silti ja sen takia myös mietin sitä, miltä tuntuisi jos toinen olisikin melkein kokoajan vieressä. Miten siihen suhtautuisin ja tulisiko tunne, että kaipaisin yksin oloa.

Niin, ehkä onkin parempi luovuttaa. Tietysti mitään ei voi saada jos yritä. Mutta en tiedä kestäisinkö jatkua pettymyksiäkään. En minä silti katkera ole ja kuvittele mitään utopistisia unelmia. Joku toinen onnistuu ja minä välttämättä en. On pakko hyväksyä totuus. Jos joku joskus olisi valmis lähtemään "matkalle" kanssani niin lupaisin yrittää. Olen kuitenkin ihan hyvä ihminen ja olisi kiva saada iloisiakin asioita elämääni.  Aikaa on, mutta rohkeutta ei.  Kaikki jotka ovat yrittäneet niin peukku tielle. Itsestäni en voi aina sanoa samaa. Sori romaani ja valituskin.

Vierailija kirjoitti:

Ja itsetuntoa minullahan ei ole tai ehkä sen verran etten enää anna kohdella itseäni huonosti.  Ja kyllä en ole koskaan seurustellut. Jotain siihen ehkä laskettavaksi olevaa on ollut vuosia sitten, mutta silloin olin niin nuori ja se toinen tyyppi olikin se kaikista suosituin ja lopputuloksen arvaatte. Kukaan ei voi ainakaan sanoa, että olen torjunut jonkun kun ketään ei ole tyrkyllä ollutkaan. Kaikista eniten kaipaan tällä hetkellä läheisyyttä. En voisi kuvitella miltä tuntuisi nukkua jonkun vieressä. Välillä pärjään ihan hyvin yksinkin silti ja sen takia myös mietin sitä, miltä tuntuisi jos toinen olisikin melkein kokoajan vieressä. Miten siihen suhtautuisin ja tulisiko tunne, että kaipaisin yksin oloa.

Niin, ehkä onkin parempi luovuttaa. Tietysti mitään ei voi saada jos yritä. Mutta en tiedä kestäisinkö jatkua pettymyksiäkään. En minä silti katkera ole ja kuvittele mitään utopistisia unelmia. Joku toinen onnistuu ja minä välttämättä en. On pakko hyväksyä totuus. Jos joku joskus olisi valmis lähtemään "matkalle" kanssani niin lupaisin yrittää. Olen kuitenkin ihan hyvä ihminen ja olisi kiva saada iloisiakin asioita elämääni.  Aikaa on, mutta rohkeutta ei.  Kaikki jotka ovat yrittäneet niin peukku tielle. Itsestäni en voi aina sanoa samaa. Sori romaani ja valituskin.

Itse samantapaista kokeneena annan neuvon, vaikka et sitä pyytänyt. Elämä on lyhyt eikä kannata jäädä odottamaan että se hakee kotoa. Vaikka ihminen on miten kärsinyt, universumi ei hyvitä sitä mitenkään. Itse on lähdettävä hakemaan sitä mitä halua saada.

Terapia saattaa auttaa epävarmuuteen. Introvertti, kaveriton ihminen löytää samanlaisia nettideittailemalla. Kyllä, tiedän miten huono maine nettideittailulla on. Yhtä huono kuin ennen baareilla. Toimii se silti jos on oikea asenne.