Kamalaa olla epäsuosittu sinkkunainen.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee murehdittua asiaa ja itkettyä. Sitten vain elän sen kanssa. Minulla on kyllä laaja ystäväpiiri ja muuta sosiaalista verkkoa, tulen kutsutuksi illanviettoihin yms, mutta kumppania noista ei tunnu löytyvän. Olen 21 vuotta ja tämän jälkeen tulee ne "Kyllä sääkin jonkun löydät.", "Älä heitä pyyhettä kehään ku oot noin nuori"-väitökset. En ole koskaan seurustellut ja jos tämä jatkuu näin, niin kerkeän asettua omiin rutiineihin ja rakentaa elämäni näin. Sitten on lähes mahdotonta enää alkaa sovittamaan jonkun toisen juttuja tähän mukaan.
Hassulta tuntuu sanoa, mutta koin elämäni suurimman (yksipuolisen) rakkauden tässä pari vuotta sitten. Jouduin tappamaan nuo tunteet ja särkemään oman sydämeni. Luulen, että se on tässä vaikuttimena taustalla. Uskon, että ihminen kokee vain yhden suuren rakkauden elämänsä aikana ja kaikki sen jälkeen on vain halpa kopio. Se siitä sitten...loppuelämä yksin.
En aio sanoa että "kyllä säkin löydät jonkun", mutta sen verran haluaisin vain sanoa, että riippuu toki luonteesta, mutta kyllä se myöhemmälläkin iällä elämien yhteensovittaminen onnistuu. Terveisin joku joka aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen 27-vuotiaana. Kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut jotain Tinderiä tms?
Tinder on tunnetusti sovellus panoseuran etsintään. Ei sieltä mitään parisuhteita löydy, kun ulkonäön perusteella raakataan ehdokasvirtaa.
Ei se välttämättä ole. Itse löysin sieltä seurustelukumppanin (viime vuonna), ja muutama muukin kaverini on löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee murehdittua asiaa ja itkettyä. Sitten vain elän sen kanssa. Minulla on kyllä laaja ystäväpiiri ja muuta sosiaalista verkkoa, tulen kutsutuksi illanviettoihin yms, mutta kumppania noista ei tunnu löytyvän. Olen 21 vuotta ja tämän jälkeen tulee ne "Kyllä sääkin jonkun löydät.", "Älä heitä pyyhettä kehään ku oot noin nuori"-väitökset. En ole koskaan seurustellut ja jos tämä jatkuu näin, niin kerkeän asettua omiin rutiineihin ja rakentaa elämäni näin. Sitten on lähes mahdotonta enää alkaa sovittamaan jonkun toisen juttuja tähän mukaan.
Hassulta tuntuu sanoa, mutta koin elämäni suurimman (yksipuolisen) rakkauden tässä pari vuotta sitten. Jouduin tappamaan nuo tunteet ja särkemään oman sydämeni. Luulen, että se on tässä vaikuttimena taustalla. Uskon, että ihminen kokee vain yhden suuren rakkauden elämänsä aikana ja kaikki sen jälkeen on vain halpa kopio. Se siitä sitten...loppuelämä yksin.
En aio sanoa että "kyllä säkin löydät jonkun", mutta sen verran haluaisin vain sanoa, että riippuu toki luonteesta, mutta kyllä se myöhemmälläkin iällä elämien yhteensovittaminen onnistuu. Terveisin joku joka aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen 27-vuotiaana. Kaikki on mahdollista.
Vuodet menee nopeasti. Täytän pian 30 ja sama historia kuin tuolla 21-vuotiaalla.
Kelpaisiko teille sinkkunaisille kunnollinen, mutta naisillle näkymätön vähän yli 40v mies, 181cm/85kg?
Olen ihan tavallinen duunari, en juurikaan käytä alkoa, ole väkivaltainen, mustasukkainen ym.
Lappeenranta kirjoitti:
Kelpaisiko teille sinkkunaisille kunnollinen, mutta naisillle näkymätön vähän yli 40v mies, 181cm/85kg?
Olen ihan tavallinen duunari, en juurikaan käytä alkoa, ole väkivaltainen, mustasukkainen ym.
Mikäs siinä, jos jutut kohtaa etkä pelästy hiljaisempaa, mietiskelevää naista.
Vierailija kirjoitti:
Onko rahaa?
Tuokaa komea sulho venäjältämitä oot ruma ja köyhä..?
Vaikka onkin sata varmasti trolli niin harva nainen haluaa ''ostaa'' miestä ja siksi toisekseen usein näistä tietyistä maista tulevat sulhot ovat pirun kontroloivia, eikä sekään nyt sitten ole kovinkaan haluttu ominaisuus. Miehet tuo näitä siksi ettei tarvitse olla yksin, jostain syystä kaksilahkeiset pelkäävät kuollakseen yksin jäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee murehdittua asiaa ja itkettyä. Sitten vain elän sen kanssa. Minulla on kyllä laaja ystäväpiiri ja muuta sosiaalista verkkoa, tulen kutsutuksi illanviettoihin yms, mutta kumppania noista ei tunnu löytyvän. Olen 21 vuotta ja tämän jälkeen tulee ne "Kyllä sääkin jonkun löydät.", "Älä heitä pyyhettä kehään ku oot noin nuori"-väitökset. En ole koskaan seurustellut ja jos tämä jatkuu näin, niin kerkeän asettua omiin rutiineihin ja rakentaa elämäni näin. Sitten on lähes mahdotonta enää alkaa sovittamaan jonkun toisen juttuja tähän mukaan.
Hassulta tuntuu sanoa, mutta koin elämäni suurimman (yksipuolisen) rakkauden tässä pari vuotta sitten. Jouduin tappamaan nuo tunteet ja särkemään oman sydämeni. Luulen, että se on tässä vaikuttimena taustalla. Uskon, että ihminen kokee vain yhden suuren rakkauden elämänsä aikana ja kaikki sen jälkeen on vain halpa kopio. Se siitä sitten...loppuelämä yksin.
Mulle jauhettiin myös aina tuota "sullekin on joku jossain" -mantraa, "olet niin nuori".
Nyt olen 36. En edelleenkään ole seurustellut kertaakaan. Niin että missähän se "joku" mahtaa piileskellä...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaikki pariutuu ympärillä. Nyt kun lapsetkin ovat tulleet hieman vanhemmiksi, niin heilläkin on molemmilla jo seurustelukumppani. Minulla vaan ei ketään.
Miten olet saanut lapsia? Minä jään lapsettomaksi tästä syystä.
Spermapankki ja keinohedelmöitys. Mahdollisuus joka on vain naisille jotka miehet runkkaamisellaan naisille suo.
Täällä vielä yksi hylkiö. Kymmenisen vuotta jaksoin katsoa kun kaverit iskettiin ympäriltä, illanvietot muuttui pikkuhiljaa pariskuntailloiksi, lapsia alkoi tulla ja jäin täysin ulkopuolelle. Nyt olen mielummin reilusti yksin ilman että tarvitsee kavereiden parisuhdehuolia kuunnella.
Olen kokeillut laittautumista, laihdutusta, treenausta ja edelleen olen hoikka ja timmi mutta vientiä ei ole ikinä ollut. Ei arjessa, ei koululla, ei työelämässä, ei pubeissa. Minnekään kunnolliseen yöelämään en ole osannut mennä eikä nyt yksin kiinnostakaan enää yrittää. Ainiin ja olen itse yrittänyt miehiä lähestyä arkisissa tilanteissa, viritellä juttua opiskelukavereiden kanssa yms. turhaan.
Ajattelin aina että olisin jollekulle hyvä puoliso kun aidosti pidän kodinhoidosta, siivoamisesta, ruuanlaitosta. Varmaan läheisyydestäkin, paha sanoa. Aina ajattelin että joskus minullakin on oma pieni perhe mutta taitaa olla aika hyväksyä että joudun olemaan koko elämäni yksin ja lapseton.
Vierailija kirjoitti:
En ollut epäsuosittu. J ä n n ä miehet iskivät. Ikävä kyllä, kukaan kunnollinen ei yrittänyt iskeä. J ä n n ä t iskee meitä seinäruusuja. Ole varovainen.
Eipä kyllä mua ainakaan iske.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vielä yksi hylkiö. Kymmenisen vuotta jaksoin katsoa kun kaverit iskettiin ympäriltä, illanvietot muuttui pikkuhiljaa pariskuntailloiksi, lapsia alkoi tulla ja jäin täysin ulkopuolelle. Nyt olen mielummin reilusti yksin ilman että tarvitsee kavereiden parisuhdehuolia kuunnella.
Olen kokeillut laittautumista, laihdutusta, treenausta ja edelleen olen hoikka ja timmi mutta vientiä ei ole ikinä ollut. Ei arjessa, ei koululla, ei työelämässä, ei pubeissa. Minnekään kunnolliseen yöelämään en ole osannut mennä eikä nyt yksin kiinnostakaan enää yrittää. Ainiin ja olen itse yrittänyt miehiä lähestyä arkisissa tilanteissa, viritellä juttua opiskelukavereiden kanssa yms. turhaan.
Ajattelin aina että olisin jollekulle hyvä puoliso kun aidosti pidän kodinhoidosta, siivoamisesta, ruuanlaitosta. Varmaan läheisyydestäkin, paha sanoa. Aina ajattelin että joskus minullakin on oma pieni perhe mutta taitaa olla aika hyväksyä että joudun olemaan koko elämäni yksin ja lapseton.
öööhhhh..oletko mykkä?
Nää kokemukset kuulostaa ihan tavalliselta miehen elämältä.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap kokeillut jotain Tinderiä tms?
Tinder on tunnetusti sovellus panoseuran etsintään. Ei sieltä mitään parisuhteita löydy, kun ulkonäön perusteella raakataan ehdokasvirtaa.
Näin sanoo yleensä ne jotka ei Tinderiä ole edes käyttäneet. Olen ollut vuoden ainakin ja kyllä siellä 90% ainakin naisista etsii vakavaa suhdetta. Tuohon perustuen tuskin sieltä miehetkään sitä seksiseuraa kovin helposti löytää.
M36
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaikki pariutuu ympärillä. Nyt kun lapsetkin ovat tulleet hieman vanhemmiksi, niin heilläkin on molemmilla jo seurustelukumppani. Minulla vaan ei ketään.
-10000
Sulla on lapsia, joten joku on sinua aiemmin halunnut. Et ole tämän kyselyn kohderyhmää
Pukeutuu siististi, ja uskaltaa olla aloitteellinen. Keho kuntoon, laihduttaa jos on tarvetta. Kaikille joku löytyy. Se on vain itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuu siististi, ja uskaltaa olla aloitteellinen. Keho kuntoon, laihduttaa jos on tarvetta. Kaikille joku löytyy. Se on vain itsestä kiinni.
No kun se nimenomaan on siitä TOISESTA kiinni. Sen toisen pitää HALUTA olla juuri SINUN kanssasi. Siihen ei valitettavasti voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella nainen voi jäädä yksin? Monet minua rumemmat naiset seurustelevat. En tajua tätä kuviota ollenkaan.
Mulle on sanottu esim että olen liian synkkä ja epävarma.
Sama täällä. Ärsyttävää, kun sitten pitäisi vetää jotain pirtsakan naisen roolia! Inhoan teennäisyyttä.
Tuo. Mikään ei ärsytä enempää kuin se että kelvatakseen pitäisi olla just sellanen iloinen ja ulospäinsuuntautuva pirtsake. Entä kun et vaan ole sitä luonnostaan? En mä viitsi teeskennelläkään.
Mun kaverini ovat jostain syystä suurin osa todella kauniita, joten luonnollisestikin ovat vieneet miesten huomion illanvietoissa tällaisesta tavallisen näköisestä pulliaisesta. Olen elämäni aikana seurustellut kerran ja se kestikin useamman vuoden. Nyt olen jo 29 ja mietin vain olisiko sittenkin pitänyt pysyä yhdessä eksän kanssa, vaikka mitään yhteistä meillä ei ollutkaan. Tuntuu vaan nykyään että hän taisi olla ainoa mahdollisuuteni perhe-elämään. Nykyisin en juuri ulkona enää käy, joten sinkkuus ei sinänsä jaksa ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Nää kokemukset kuulostaa ihan tavalliselta miehen elämältä.
M36
Paitsi että tahtomattaan yksin jäänyt mies ei joudu kuuntelemaan loputtomasti "oot vaan liian nirso/prinsessaharhainen/valehtelija".
Sama täällä. Ärsyttävää, kun sitten pitäisi vetää jotain pirtsakan naisen roolia! Inhoan teennäisyyttä.