Kamalaa olla epäsuosittu sinkkunainen.

Vierailija kirjoitti:

Joskus pyysin tältäkin palstalta neuvoja miten voisin löytää miehen. Sain kuulla että olen nirso valehtelija, kukaan nainen ei ole tahtomattaan yksin.

En mielestäni ole nirso, haussa on ollut itseni kaltainen mies eli: normaalipainoinen ja urheilee edes joskus, on edes joku koulutus ja jotain työhistoriaa, ei päihde- tai peliriippuvuuksia. Omaa perhettä toivova perusduunari olisi unelmieni mies.

Kohtaamisongelmaa varmasti löytyy mutta alan vakavasti uskoa että osa naisista ei yksinkertaisesti kelpaa.

Laita vähän tietoja lisää, missä asut, ikä, koko ym.

T. Duunari lappeenrannasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Hän lähestyi pyytämällä seurakseen tekemään kaikenlaista. Tehtiinkin kaikenlaista kivaa (meillä on yhteinen harrastus) ja on tehty tuosta saakka, viime aikoina harvemmin. Hän ei ole mitenkään pyrkinyt intiimiin kosketukseen, ja koska hän jäätyy joka kerta, kun minä vähääkään lähestyn, en ole ryhtynyt ahdistelemaan häntä (varsinkaan, kun en ole mikään kaunotar). Nyt minusta tuntuu, että hänellä on parempaakin tekemistä kuin viettää aikaa minun kanssani.

Miehenä en nyt ihan usko että asiat on niin kuin aapee kuvittelee?

Mies halusi naisesta seuraa ym. Ja aapee heti ajatteli että on miehelle liian ruma ja alkaa vetämään hajurakoa.

Niinpä. Minä en tiennyt, mitä hän ajattelee, eikä hän sitä, mitä minä ajattelen. Etenin hirveän varovasti, jotten tekisi mitään typerää. Lopulta vilkuttelin hänelle jatkuvaa vihreää valoa kertomalla hänelle, että hän on mielenkiintoisin koskaan tapaamani ihminen (mikä on totta), lähettämällä keskellä yötä pitkän harkitsemisen jälkeen ääliömäisen selvän vinkin musiikin muodossa (kahdesti, selvin päin, en saanut mitään vastakaikua, hävettää yhä) ja antamalla aina hyvän yön halauksen (kysyn aina luvan). Jollei mies kahdennenkymmenennen pitkän halauksen aikana anna edes pusua poskelle, ei hän varmaan ole kauhean kiinnostunut. :(

Oikea loppupäätelmä.

Miehellä on joku kiinnostavampi kierroksessa mutta pitää sinua varalla jos A-suunnitelma ei vedäkään.

No, aika monta vuotta on sitten pitänyt varalla. Voi tietysti olla noinkin, mutta minä yritän vielä ajatella sillä tavalla, että hän on täsmälleen yhtä surkea ottamaan sen ensimmäisen ratkaisevan askeleen kuin minäkin. Patahan tässä kattilaa soimaa, kun kumpikaan ei tee tai sano mitään yksiselitteisesti ymmärrettävää. 

Mitä jos sinä antaisit pusun?

Halaamistilanteessa, ohjaisit miehen käsiä sun perseelle tai jotain?

Pukeutuisit seksymmin, tissivakoa ym.

Pyydät treffeille, jatkoille, saunomaan?

Tai mistä vitusta sitä tietää jos äijää ei vaan naiset kiinnosta?

Mikä se teidän harrastus on?

Vierailija kirjoitti:

Kummasti rikkaiden naisten ympärillä pörrää miehiä..kuin paskakärpäset kikkareen löydettyään?

Ei pysty, liian hapokasta.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/maailman-rikkain-nainen-koyhille-ju…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pyysin tältäkin palstalta neuvoja miten voisin löytää miehen. Sain kuulla että olen nirso valehtelija, kukaan nainen ei ole tahtomattaan yksin.

En mielestäni ole nirso, haussa on ollut itseni kaltainen mies eli: normaalipainoinen ja urheilee edes joskus, on edes joku koulutus ja jotain työhistoriaa, ei päihde- tai peliriippuvuuksia. Omaa perhettä toivova perusduunari olisi unelmieni mies.

Kohtaamisongelmaa varmasti löytyy mutta alan vakavasti uskoa että osa naisista ei yksinkertaisesti kelpaa.

Laita vähän tietoja lisää, missä asut, ikä, koko ym.

T. Duunari lappeenrannasta

Pk-seutu, 30v 163cm/51kg. Aikomus on jossain vaiheessa muuttaa pois täältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kaikki pariutuu ympärillä. Nyt kun lapsetkin ovat tulleet hieman vanhemmiksi, niin heilläkin on molemmilla jo seurustelukumppani. Minulla vaan ei ketään.

Miten olet saanut lapsia? Minä jään lapsettomaksi tästä syystä.

Niinpä. Kellään lapsia saaneella ei ole oikeutta valittaa, ettei muka olisi kelvannut kenellekään. Olen 36 enkä ole onnistunut löytämään ketään, jota rakastaisin, joka rakastaisi myös minua ja haluaisi perustaa perheen kanssani. En tiedä miksi. Harkitsen hedelmöityshoitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pyysin tältäkin palstalta neuvoja miten voisin löytää miehen. Sain kuulla että olen nirso valehtelija, kukaan nainen ei ole tahtomattaan yksin.

En mielestäni ole nirso, haussa on ollut itseni kaltainen mies eli: normaalipainoinen ja urheilee edes joskus, on edes joku koulutus ja jotain työhistoriaa, ei päihde- tai peliriippuvuuksia. Omaa perhettä toivova perusduunari olisi unelmieni mies.

Kohtaamisongelmaa varmasti löytyy mutta alan vakavasti uskoa että osa naisista ei yksinkertaisesti kelpaa.

Laita vähän tietoja lisää, missä asut, ikä, koko ym.

T. Duunari lappeenrannasta

Pk-seutu, 30v 163cm/51kg. Aikomus on jossain vaiheessa muuttaa pois täältä.

Missä siellä tarkemmin? Kiinnostaisiko tavata vaikka olen jo yli 40v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pyysin tältäkin palstalta neuvoja miten voisin löytää miehen. Sain kuulla että olen nirso valehtelija, kukaan nainen ei ole tahtomattaan yksin.

En mielestäni ole nirso, haussa on ollut itseni kaltainen mies eli: normaalipainoinen ja urheilee edes joskus, on edes joku koulutus ja jotain työhistoriaa, ei päihde- tai peliriippuvuuksia. Omaa perhettä toivova perusduunari olisi unelmieni mies.

Kohtaamisongelmaa varmasti löytyy mutta alan vakavasti uskoa että osa naisista ei yksinkertaisesti kelpaa.

Aivan, olet joko nirso tai sitten ihan hirveä lihava juoppo nirso pubiruusu. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Pubiruusuilla kyllä on vientiä yllinkyllin.

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen nykyään tosi katkera että kaikki muut pariutuu paitsi minä. Olen alkanut toivoa salaa avioeroja niille ketkä miehen myötä unohtivat minut. Aiemmin uskoin, että minäkin pariudun.

Et siis ota lainkaan vastuuta elämästäsi. Katkera paska, suositteken että teet omille asioillesi jotakin, etkä vain odota että joku nuu tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen nykyään tosi katkera että kaikki muut pariutuu paitsi minä. Olen alkanut toivoa salaa avioeroja niille ketkä miehen myötä unohtivat minut. Aiemmin uskoin, että minäkin pariudun.

Et siis ota lainkaan vastuuta elämästäsi. Katkera paska, suositteken että teet omille asioillesi jotakin, etkä vain odota että joku nuu tekee.

Ihminen saa ihan vapaasti olla katkera paska. Mitäpä enää voit tehdä kun olet yli 10 vuotta kaikkesi yrittänyt?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen nykyään tosi katkera että kaikki muut pariutuu paitsi minä. Olen alkanut toivoa salaa avioeroja niille ketkä miehen myötä unohtivat minut. Aiemmin uskoin, että minäkin pariudun.

Et siis ota lainkaan vastuuta elämästäsi. Katkera paska, suositteken että teet omille asioillesi jotakin, etkä vain odota että joku nuu tekee.

Huoh, mitä voi vielä tehdä, kun on kokeiltu nettideitit, uudet harrastukset, "oltu etsimättä", etsitty. Kaikki on tehty. Vai tarkoititko omille asioille tekemisellä että pitää vain hyväksyä ikuinen sinkkuus? Kikkelis kokkelis, nyt kävi näin.

Nyt en kyllä ymmärrä tuota joidenkin naisten epätoivoa! Kauhea hinku "saada" edes jonkinlainen mies. Parisuhde on oltava!

Ja sitten paljastuu minkälaisen xxx kanssa on tullut pariuduttua, tapellaan, riidellään, itketään ja haukutaan täällä palstalla. Sitten kun erotaan syöksytään uudelleen samaan soppaan! Perässä pitkä kaneetti pentuja. Itketään yh:n elämää ja sitä kun ei "kelpaa" kun on yh.

Sekö on onnellista hyvää ja taspainoista elämää joillekin? Tavoittelemisen arvoista? Onko tuo jonkinsortin mielenhäiriö? 

Terveisin takuusinkku joka nauttii elämästä ja ottaa siitä kaiken irti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen nykyään tosi katkera että kaikki muut pariutuu paitsi minä. Olen alkanut toivoa salaa avioeroja niille ketkä miehen myötä unohtivat minut. Aiemmin uskoin, että minäkin pariudun.

Et siis ota lainkaan vastuuta elämästäsi. Katkera paska, suositteken että teet omille asioillesi jotakin, etkä vain odota että joku nuu tekee.

Ihminen saa ihan vapaasti olla katkera paska. Mitäpä enää voit tehdä kun olet yli 10 vuotta kaikkesi yrittänyt?

-eri

Niin saa, en väittänytkään muuta. Jos on kaikkensa yrittänyt, niin on myös syönyt vähän vähemmän kuin kuluttaa ja on harrastanut liikuntaa ja muutenkin huolehtinut itsestään. Minusta ihan jokainen tälläinen nainen on viehättävä. Parisuhde tietysti vaatii muitakin ominaisuuksia, jos on mulkku, niin on mulkku, eikä sellaisen kanssa kukaan järkevä ihminen suhdetta halua.

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen epävarma mutta nykyään kun en kelpaa kuitenkaan, voin olla sellainen kuin oikeasti olen eikä tarvitse miettiä miesten mielipiteitä.

Onko tämä oman asenteesi ja käyttäytymisesi muuttuminen vaikuttanut muiden ihmisten suhtautumiseen sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen nykyään tosi katkera että kaikki muut pariutuu paitsi minä. Olen alkanut toivoa salaa avioeroja niille ketkä miehen myötä unohtivat minut. Aiemmin uskoin, että minäkin pariudun.

Et siis ota lainkaan vastuuta elämästäsi. Katkera paska, suositteken että teet omille asioillesi jotakin, etkä vain odota että joku nuu tekee.

Huoh, mitä voi vielä tehdä, kun on kokeiltu nettideitit, uudet harrastukset, "oltu etsimättä", etsitty. Kaikki on tehty. Vai tarkoititko omille asioille tekemisellä että pitää vain hyväksyä ikuinen sinkkuus? Kikkelis kokkelis, nyt kävi näin.

Oletko läski? Töykeä? Liian ripustautuva? Eikö mielessä ole käynyt että sinussa on ehkä jotakin sellaista mikä sulkee parisuhteen pois. Esimerkiksi minä en voi sietää ihmisiä jotka eivät pysy mielipiteittensä takana ja eivät osaa perustella kantojaan. Olen minäkin sinkku, enkä haluakkaan enää parisuhdetta, liian monta tuuliviiriä nähnyt. Minun omat rajoitukseni estävät siis parisuhteen, tai ainakin valtaosan mahdollisista suhteista.

Tähän huusholliin ei mahdu enää seurustelukumppania. ajattelin suuria kun muutin omilleni vuonna 2009. Olin silloin 18 vuotias ja ajattelin, että mukavaa kun pääsee kulkemaan omassa rauhassa kaikenmaailman pippaloihin ja muihin jossa näkee ihmisiä ja mahdollisesti löytäs seurustelukumppanin. Ei käynyt ihan näin, nyt kymmenen vuotta myöhemmin vähän alle 30v oon vieläkin sinkku ja omat rutiinit ja tavat niin iskostunut jo, että tuntuu mahdottomalta, että voisi jakaa elämää jonkun muun kanssa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Hän lähestyi pyytämällä seurakseen tekemään kaikenlaista. Tehtiinkin kaikenlaista kivaa (meillä on yhteinen harrastus) ja on tehty tuosta saakka, viime aikoina harvemmin. Hän ei ole mitenkään pyrkinyt intiimiin kosketukseen, ja koska hän jäätyy joka kerta, kun minä vähääkään lähestyn, en ole ryhtynyt ahdistelemaan häntä (varsinkaan, kun en ole mikään kaunotar). Nyt minusta tuntuu, että hänellä on parempaakin tekemistä kuin viettää aikaa minun kanssani.

Miehenä en nyt ihan usko että asiat on niin kuin aapee kuvittelee?

Mies halusi naisesta seuraa ym. Ja aapee heti ajatteli että on miehelle liian ruma ja alkaa vetämään hajurakoa.

Niinpä. Minä en tiennyt, mitä hän ajattelee, eikä hän sitä, mitä minä ajattelen. Etenin hirveän varovasti, jotten tekisi mitään typerää. Lopulta vilkuttelin hänelle jatkuvaa vihreää valoa kertomalla hänelle, että hän on mielenkiintoisin koskaan tapaamani ihminen (mikä on totta), lähettämällä keskellä yötä pitkän harkitsemisen jälkeen ääliömäisen selvän vinkin musiikin muodossa (kahdesti, selvin päin, en saanut mitään vastakaikua, hävettää yhä) ja antamalla aina hyvän yön halauksen (kysyn aina luvan). Jollei mies kahdennenkymmenennen pitkän halauksen aikana anna edes pusua poskelle, ei hän varmaan ole kauhean kiinnostunut. :(

Oikea loppupäätelmä.

Miehellä on joku kiinnostavampi kierroksessa mutta pitää sinua varalla jos A-suunnitelma ei vedäkään.

No, aika monta vuotta on sitten pitänyt varalla. Voi tietysti olla noinkin, mutta minä yritän vielä ajatella sillä tavalla, että hän on täsmälleen yhtä surkea ottamaan sen ensimmäisen ratkaisevan askeleen kuin minäkin. Patahan tässä kattilaa soimaa, kun kumpikaan ei tee tai sano mitään yksiselitteisesti ymmärrettävää. 

Mitä jos sinä antaisit pusun?

Halaamistilanteessa, ohjaisit miehen käsiä sun perseelle tai jotain?

Pukeutuisit seksymmin, tissivakoa ym.

Pyydät treffeille, jatkoille, saunomaan?

Tai mistä vitusta sitä tietää jos äijää ei vaan naiset kiinnosta?

Mikä se teidän harrastus on?

Mitä jos sinä antaisit pusun? Suunnitelmissa on ollut koko ajan, mutta sisu menee aina kaulaan.
Halaamistilanteessa, ohjaisit miehen käsiä sun perseelle tai jotain? Tuohon en pysty. Ja kun heippa-halataan, on aina jo aamu, takana tuntikausia ja kumpaakin väsyttää.
Pukeutuisit seksymmin, tissivakoa ym. Olen tarkoituksella pukeutunut ylisuuriin kauluspaitoihin ja pitänyt vain ylimmän napin auki. Tämä turbovako on nimittäin joko off tai erittäin näkyvästi on.
Pyydät treffeille, jatkoille, saunomaan? Onhan sitä jo satoja tunteja istuttu kaksistaan.
Tai mistä vitusta sitä tietää jos äijää ei vaan naiset kiinnosta? Ei ole homo, ja naiset ovat ainakin kiinnostaneet.
Mikä se teidän harrastus on? Eräs musiikin laji, jossa hän on ekspertti, minä vain harrastelija.

Jaha. Taidettiin tarvita sinun yksinkertaisia ehdotuksiasi, jotta minulle valkeni, että eivät minun vihjeeni ehkä ole olleet kovin selviä. Olisi näinä kolmena yhdessä istuttuna uudenvuodenyönäkin kai kannattanut raketteja katsellessa yrittää jotain muutakin kuin kilauttaa skumppalaseja vierekkäin kuin vartiosotilaat ja toivottaa hyvää uutta vuotta. Minä olen ajatellut, ettei hän halua, kun hän ei tee mitään. Pitäisiköhän tässä peräti ryhdistäytyä ja riskeerata? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun saa olla rauhassa :)

Miksi kiva?

Viihdyn yksin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen nykyään tosi katkera että kaikki muut pariutuu paitsi minä. Olen alkanut toivoa salaa avioeroja niille ketkä miehen myötä unohtivat minut. Aiemmin uskoin, että minäkin pariudun.

Et siis ota lainkaan vastuuta elämästäsi. Katkera paska, suositteken että teet omille asioillesi jotakin, etkä vain odota että joku nuu tekee.

Ihminen saa ihan vapaasti olla katkera paska. Mitäpä enää voit tehdä kun olet yli 10 vuotta kaikkesi yrittänyt?

-eri

Niin saa, en väittänytkään muuta. Jos on kaikkensa yrittänyt, niin on myös syönyt vähän vähemmän kuin kuluttaa ja on harrastanut liikuntaa ja muutenkin huolehtinut itsestään. Minusta ihan jokainen tälläinen nainen on viehättävä. Parisuhde tietysti vaatii muitakin ominaisuuksia, jos on mulkku, niin on mulkku, eikä sellaisen kanssa kukaan järkevä ihminen suhdetta halua.

Harrastan hikiliikuntaa 3h viikossa ja lenkkeilen 7h viikossa, bmi 19,5 ja lihasta löytyy. Silloin kun vielä jaksoin ystävien parisuhdepulmia kuunnella olin hyvinkin suosittu kaikkien kaveri. Yksikään mies ei kuitenkaan ole ikinä kiinnostunut, erityisen ruma en ole vaan ihan normaali.

T: tuo jolle vastasit ja viesti 34

Vierailija kirjoitti:

Tähän huusholliin ei mahdu enää seurustelukumppania. ajattelin suuria kun muutin omilleni vuonna 2009. Olin silloin 18 vuotias ja ajattelin, että mukavaa kun pääsee kulkemaan omassa rauhassa kaikenmaailman pippaloihin ja muihin jossa näkee ihmisiä ja mahdollisesti löytäs seurustelukumppanin. Ei käynyt ihan näin, nyt kymmenen vuotta myöhemmin vähän alle 30v oon vieläkin sinkku ja omat rutiinit ja tavat niin iskostunut jo, että tuntuu mahdottomalta, että voisi jakaa elämää jonkun muun kanssa....

Noin minäkin ajattelin vielä vuosi sitten, ja sitten tutustuin yhteen oikein mukavaan naiseen joka valitettavasti tahollaan jo seurusteli. Sen jälkeen ajattelin katkerana menettämiäni kymmentä vuotta ja ymmärsin että epätoivoni ilmeisesti näkyi naisille, eikä kukaan jäänyt rinnalleni pitkäksi aikaa.

Ei saa menettää toivoaan, muttei myöskään epätoivoisesti etsiä sitä yhtä, vaan uskaltaa tutustua erilaisiinkin ihmisiin. Ei se takaa, että joku löytyy, mutta mahdollisuudet paranevat roimasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on vuosien varrella kyselty, miksi ihmeessä voin olla sinkku. Se, että kukaan ei kiinnostu, ei tunnu kelpaavan selitykseksi. Mutta kun kukaan tosiaan ei ole vieläkään kiinnostunut, ja olen jo yli viisikymppinen. :(

En laske kiinnostukseksi sitä, että kun olen (olin; tämä on jo muinaishistoriaa) baarissa kaverin kanssa, kaveria tullaan vokottelemaan ja vokottelijan omituinen kaveri katsoo asiakseen ajankulukseen sitten vokotella minua. Kun sankaripariskunta keskustelee viehättävästi keskenään, se omituinen kaveri lähestyy minua lyhyin lausein ja sellaisin ilmein, että v***u tässä tollasta pitää yrittää, ja molemminpuolinen etominen on silminnähtävää. Näin on käynyt usein.

Tuossa yläpuolellani eräs 21-vuotias kertoo kokeneensa elämänsä suurimman rakkauden ja viettävänsä loppuelämänsä yksin. Minä olen ollut rakastunut erääseen tuttavaani jo vuosikausia, mutta vasta viime aikoina havahtunut siihen, että vaikka hän pari vuotta sitten lähestyi minua ahkerasti, hän on varmaankin huomannut, etten minä ollutkaan hänelle sopiva (tai vielä tuskallisempaa, on ehkä löytänyt paremman). Eilen tunsin hirveää tyhjyyttä, tänään on elänyt aivan pieni toivonkipinä, mutta kokonaisuudessaan järki sanoo, että ei häntä kiinnosta. Hän on minulle ehdottomasti se oikea, mutta minkäs teen, kun en kelpaa. Onneksi loppuelämäni on tilastollisesti huomattavasti lyhyempi kuin 21-vuotiaan sydämensä särkeneen.

Hän lähestyi sinua, mutta torjuit, vaikka rakastat?

Hän lähestyi pyytämällä seurakseen tekemään kaikenlaista. Tehtiinkin kaikenlaista kivaa (meillä on yhteinen harrastus) ja on tehty tuosta saakka, viime aikoina harvemmin. Hän ei ole mitenkään pyrkinyt intiimiin kosketukseen, ja koska hän jäätyy joka kerta, kun minä vähääkään lähestyn, en ole ryhtynyt ahdistelemaan häntä (varsinkaan, kun en ole mikään kaunotar). Nyt minusta tuntuu, että hänellä on parempaakin tekemistä kuin viettää aikaa minun kanssani.

Miehenä en nyt ihan usko että asiat on niin kuin aapee kuvittelee?

Mies halusi naisesta seuraa ym. Ja aapee heti ajatteli että on miehelle liian ruma ja alkaa vetämään hajurakoa.

Niinpä. Minä en tiennyt, mitä hän ajattelee, eikä hän sitä, mitä minä ajattelen. Etenin hirveän varovasti, jotten tekisi mitään typerää. Lopulta vilkuttelin hänelle jatkuvaa vihreää valoa kertomalla hänelle, että hän on mielenkiintoisin koskaan tapaamani ihminen (mikä on totta), lähettämällä keskellä yötä pitkän harkitsemisen jälkeen ääliömäisen selvän vinkin musiikin muodossa (kahdesti, selvin päin, en saanut mitään vastakaikua, hävettää yhä) ja antamalla aina hyvän yön halauksen (kysyn aina luvan). Jollei mies kahdennenkymmenennen pitkän halauksen aikana anna edes pusua poskelle, ei hän varmaan ole kauhean kiinnostunut. :(

Oikea loppupäätelmä.

Miehellä on joku kiinnostavampi kierroksessa mutta pitää sinua varalla jos A-suunnitelma ei vedäkään.

No, aika monta vuotta on sitten pitänyt varalla. Voi tietysti olla noinkin, mutta minä yritän vielä ajatella sillä tavalla, että hän on täsmälleen yhtä surkea ottamaan sen ensimmäisen ratkaisevan askeleen kuin minäkin. Patahan tässä kattilaa soimaa, kun kumpikaan ei tee tai sano mitään yksiselitteisesti ymmärrettävää. 

Mitä jos sinä antaisit pusun?

Halaamistilanteessa, ohjaisit miehen käsiä sun perseelle tai jotain?

Pukeutuisit seksymmin, tissivakoa ym.

Pyydät treffeille, jatkoille, saunomaan?

Tai mistä vitusta sitä tietää jos äijää ei vaan naiset kiinnosta?

Mikä se teidän harrastus on?

Mitä jos sinä antaisit pusun? Suunnitelmissa on ollut koko ajan, mutta sisu menee aina kaulaan.
Halaamistilanteessa, ohjaisit miehen käsiä sun perseelle tai jotain? Tuohon en pysty. Ja kun heippa-halataan, on aina jo aamu, takana tuntikausia ja kumpaakin väsyttää.
Pukeutuisit seksymmin, tissivakoa ym. Olen tarkoituksella pukeutunut ylisuuriin kauluspaitoihin ja pitänyt vain ylimmän napin auki. Tämä turbovako on nimittäin joko off tai erittäin näkyvästi on.
Pyydät treffeille, jatkoille, saunomaan? Onhan sitä jo satoja tunteja istuttu kaksistaan.
Tai mistä vitusta sitä tietää jos äijää ei vaan naiset kiinnosta? Ei ole homo, ja naiset ovat ainakin kiinnostaneet.
Mikä se teidän harrastus on? Eräs musiikin laji, jossa hän on ekspertti, minä vain harrastelija.

Jaha. Taidettiin tarvita sinun yksinkertaisia ehdotuksiasi, jotta minulle valkeni, että eivät minun vihjeeni ehkä ole olleet kovin selviä. Olisi näinä kolmena yhdessä istuttuna uudenvuodenyönäkin kai kannattanut raketteja katsellessa yrittää jotain muutakin kuin kilauttaa skumppalaseja vierekkäin kuin vartiosotilaat ja toivottaa hyvää uutta vuotta. Minä olen ajatellut, ettei hän halua, kun hän ei tee mitään. Pitäisiköhän tässä peräti ryhdistäytyä ja riskeerata? :)

Rautaiset hermot sulla on jos vähän maistissa istut himoitsemasi miehen vieressä etkä iske kiinni kunnolla.