Lue keskustelun säännöt.
Kamalaa olla epäsuosittu sinkkunainen.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vielä yksi hylkiö. Kymmenisen vuotta jaksoin katsoa kun kaverit iskettiin ympäriltä, illanvietot muuttui pikkuhiljaa pariskuntailloiksi, lapsia alkoi tulla ja jäin täysin ulkopuolelle. Nyt olen mielummin reilusti yksin ilman että tarvitsee kavereiden parisuhdehuolia kuunnella.
Olen kokeillut laittautumista, laihdutusta, treenausta ja edelleen olen hoikka ja timmi mutta vientiä ei ole ikinä ollut. Ei arjessa, ei koululla, ei työelämässä, ei pubeissa. Minnekään kunnolliseen yöelämään en ole osannut mennä eikä nyt yksin kiinnostakaan enää yrittää. Ainiin ja olen itse yrittänyt miehiä lähestyä arkisissa tilanteissa, viritellä juttua opiskelukavereiden kanssa yms. turhaan.
Ajattelin aina että olisin jollekulle hyvä puoliso kun aidosti pidän kodinhoidosta, siivoamisesta, ruuanlaitosta. Varmaan läheisyydestäkin, paha sanoa. Aina ajattelin että joskus minullakin on oma pieni perhe mutta taitaa olla aika hyväksyä että joudun olemaan koko elämäni yksin ja lapseton.
öööhhhh..oletko mykkä?
Öööööö, oletko aivokuollut? Kysymys on retorinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Pitäisi järjestää treffejä ei suosittujen naisten ja miesten kesken.
Minua ainakin kiinnostaisi tavata joku näistä naisista jotka ovat kirjoittaneet ketjuun.
Taas koko päivän ollut autotallissa tekemässä remonttia.
Laittaisitte ainakin asuin paikan iän ja jotain tietoa itsestänne?Kerro nyt vähähän itsestäsi mies?
mikä tekee sinusta epäsuositun?
paikkakunta?
se jo tiedetään että autotalli on.
181cm, 43v lappeenranta.
Sitä en tiedä miksi, on mulla kavereita ym. Mutta naisille olen kuin ilmaa, pahaa perä ilmaa, sosiaalinen kömpelyys on varmaan osa syy, mutta se ei selitä sitä ettei naiset ole yrittäneet ikinä lähestyä, ei edes nuorempana vaikka joka viikonloppu oltiin baarissa, olin yleensä kuskina ja pil*urallia ajettiin arjet ja pyhät.
On mulla pitkä suhdekin ollut missä loppujen lopuksi vedettiin matto jalkojen alta kunnolla ja tehtiin selväksi miten vastenmielinen tyyppi olen, kelpasin vain elättäjäksi.
Peräilmailut on paha juttu, vie halut naisiltakin!
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee murehdittua asiaa ja itkettyä. Sitten vain elän sen kanssa. Minulla on kyllä laaja ystäväpiiri ja muuta sosiaalista verkkoa, tulen kutsutuksi illanviettoihin yms, mutta kumppania noista ei tunnu löytyvän. Olen 21 vuotta ja tämän jälkeen tulee ne "Kyllä sääkin jonkun löydät.", "Älä heitä pyyhettä kehään ku oot noin nuori"-väitökset. En ole koskaan seurustellut ja jos tämä jatkuu näin, niin kerkeän asettua omiin rutiineihin ja rakentaa elämäni näin. Sitten on lähes mahdotonta enää alkaa sovittamaan jonkun toisen juttuja tähän mukaan.
Hassulta tuntuu sanoa, mutta koin elämäni suurimman (yksipuolisen) rakkauden tässä pari vuotta sitten. Jouduin tappamaan nuo tunteet ja särkemään oman sydämeni. Luulen, että se on tässä vaikuttimena taustalla. Uskon, että ihminen kokee vain yhden suuren rakkauden elämänsä aikana ja kaikki sen jälkeen on vain halpa kopio. Se siitä sitten...loppuelämä yksin.
Lohdutuksena: minun ensimmäinen parisuhteeni alkoi 24 -vuotiaana. 17-vuotiaana olin jo ehtinyt särkeä sydämeni kipeästi ja silloin se tuntui siltä, että elämä loppuu tähän. Niin ei tosiaankaan käynyt ja nyt olen onnellisessa suhteessa. Älä todellakaan vello noin synkissä ajatuksissa :)
Mistä voisi löytää epäsuositun sinkkunaisen joka olisi.
-perusnätti
-tissit
-jonkinlainen vartalo, ei läski.
-empaattinen
-sympaattinen
-tykkää seksistä
-estoton
-haluaisi sitoutua loppuelämäksi
-ikä n: 25-45
-huolisi 40v miehen
Vierailija kirjoitti:
Mistä voisi löytää epäsuositun sinkkunaisen joka olisi.
-perusnätti
-tissit
-jonkinlainen vartalo, ei läski.
-empaattinen
-sympaattinen
-tykkää seksistä
-estoton
-haluaisi sitoutua loppuelämäksi
-ikä n: 25-45
-huolisi 40v miehen
Baarista, netistä, harrastuksista, you name it! Tuohan on yleisin tarjolla oleva naistyyppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä voisi löytää epäsuositun sinkkunaisen joka olisi.
-perusnätti
-tissit
-jonkinlainen vartalo, ei läski.
-empaattinen
-sympaattinen
-tykkää seksistä
-estoton
-haluaisi sitoutua loppuelämäksi
-ikä n: 25-45
-huolisi 40v miehen
Miksei 35-65?
Sinun pitäisi löytää mies jolla on kasvosokeus tai afantasia. Minä löysin tällaisen, ja olen naimisissa vaikken kedon kaunein kukka olekaan. Mies ei minun poissa ollessani siis muista, miltä näytän. Osaa kyllä sanoa esim. hiusteni ja silmieni värin, mutta ei kykene muodostamaan kuvaani aivoissaan. Muistaa vain tunnelman, jonka jätän häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sitten ilmaissut suoraan tälle miehelle oman kiinnostuksesi? Turha pelko pois mokaamisen suhteen, sillä vain asiat ottamalla esiin selviää tilannekin teille molemmille - se kun vain on niin, että jonkun on tehtävä aloite...
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee murehdittua asiaa ja itkettyä. Sitten vain elän sen kanssa. Minulla on kyllä laaja ystäväpiiri ja muuta sosiaalista verkkoa, tulen kutsutuksi illanviettoihin yms, mutta kumppania noista ei tunnu löytyvän. Olen 21 vuotta ja tämän jälkeen tulee ne "Kyllä sääkin jonkun löydät.", "Älä heitä pyyhettä kehään ku oot noin nuori"-väitökset. En ole koskaan seurustellut ja jos tämä jatkuu näin, niin kerkeän asettua omiin rutiineihin ja rakentaa elämäni näin. Sitten on lähes mahdotonta enää alkaa sovittamaan jonkun toisen juttuja tähän mukaan.
Hassulta tuntuu sanoa, mutta koin elämäni suurimman (yksipuolisen) rakkauden tässä pari vuotta sitten. Jouduin tappamaan nuo tunteet ja särkemään oman sydämeni. Luulen, että se on tässä vaikuttimena taustalla. Uskon, että ihminen kokee vain yhden suuren rakkauden elämänsä aikana ja kaikki sen jälkeen on vain halpa kopio. Se siitä sitten...loppuelämä yksin.
Hei, se, että oli rakastunut noin 19-vuotiaana, ei poista sulta mahdollisuutta rakastua uudelleen. Muista myös, että pettymykset elämässä kuuluvat asiaan ja sitten kun löydät sen oman rakkaan osaatkin jo arvostaa häntä toisella tavalla. Muista myös olla oma itsesi, silloin suhteella on paras pohja. Se, että ihminen on oma itsensä, ei taas oikeuta siihen, että hän ei arvosta toisia.
Itsellä oli kuuden vuoden suhde parikymppisenä ja nykyisen mieheni löysin 31-vuotiaana, ja parempaa ihmistä en olisi voinut saada. Oma mielipiteeni on, että molempien osapuolien aitous suhteessa on se kantava voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanos muuta...😄 ja kavereita isketään aina ympärillä. Kyllä välillä harmittaa mutta ajattelen, että miesten menetys.
taitaa miehet menettää ainakin kahden naisen massan verran.
Mä olen kyllä xs kokoa jos sitä tarkoitit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olen tuo jonka kavereita aina isketään.
Olen hyvätuloinen, itsevarma, kannatan tasa-arvoa, en perusta itsetuntoani miesten ihailulle enkä hyppää sänkyyn toisilla treffeillä vaan vasta kun tunnetaan ja seurustellaan oikeasti. Toisin sanoen kaikkien miesten kauhukuva ja varmaan monelle feminatsi, yksin siis ollaan loppuikä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivan naisen arvostus miesten joukossa on nolla. Ne tahtovat jännän miss Universumin, joka vetää niitä turpiin ja vie niiltä rahat.
En tiedä onko vielä kamalampaa olla suosittu sinkkumies. Olen kaikille vain se hyvä kaveri, mutta mihinkään enempään en kelpaa.
Älkää viitsikö. Jos ihminen on yksin, syy on itsessä. Kukaan ei hae murjottajaa kotoa. Aloitteentekijä saa seuraa kyllä.
Tympeä tuppisuu jää yksin. Se on luonne ja käytös, joka ratkaisee. Pitää uskaltaa olla oma itsensä ja ottaa haluamansa, niin olen itse tehnyt, vaikka nainen olenkin.
Ja huom, ei väkisin. Sen huomaa kyllä, jos ei toista kiinnosta. Me naiset huomaamme, vaikka mies mulkkunsa varjossa ei aina muka huomaisikaan.
Nainen on vahvempi ja älykkäämpi sukupuoli.
Minkäikäinen olet ap?
Olemalla iloinen ja positiivinen ja ystävällinen keräät ihmisiä ympärillesi, tämä on todettu =)
Vierailija kirjoitti:
Älkää viitsikö. Jos ihminen on yksin, syy on itsessä. Kukaan ei hae murjottajaa kotoa. Aloitteentekijä saa seuraa kyllä.
Tympeä tuppisuu jää yksin. Se on luonne ja käytös, joka ratkaisee. Pitää uskaltaa olla oma itsensä ja ottaa haluamansa, niin olen itse tehnyt, vaikka nainen olenkin.
Ja huom, ei väkisin. Sen huomaa kyllä, jos ei toista kiinnosta. Me naiset huomaamme, vaikka mies mulkkunsa varjossa ei aina muka huomaisikaan.
Nainen on vahvempi ja älykkäämpi sukupuoli.
Olen kanssasi samaa mieltä, että jos olet yksin tai ilman paria niin ongelma on siinä, että et tee tarpeeksi aloitteita. Ei kummempaa rakettitiedettä.
Jos taas nainen on vahvempi ja älykkäämpi sukupuoli niin miksi +90% aloitteentekijöistä on miehiä?
Mielestäni olemme tasavertaisia sukupuoleen katsomatta.
Jos mies tyytyy se on huono juttu. Mitä hittoa, mun ihanne naiseni meni kuolemaan kuustoistavuotiaana. Loppuelämä yksin? Kaikkein pisimmässä suhteessa ajatukseni alussa oli, että tyydyn nyt tähän naiseen, että on edes joku, ja puolen vuoden päästä kihlasin hänet koska olin niin rakastunut.
Ei ainakaan kaikki miehet todellakaan saa sitä unelmiensa naista. Usein taitaa se nykyinen olla ykkösvaihtoehto. Eihän sitä alkuun tutustuessa tiedä voiko toinen olla ykkönen, kakkonen vai vasta sadaksi paras.
181cm, 43v lappeenranta.
Sitä en tiedä miksi, on mulla kavereita ym. Mutta naisille olen kuin ilmaa, pahaa perä ilmaa, sosiaalinen kömpelyys on varmaan osa syy, mutta se ei selitä sitä ettei naiset ole yrittäneet ikinä lähestyä, ei edes nuorempana vaikka joka viikonloppu oltiin baarissa, olin yleensä kuskina ja pil*urallia ajettiin arjet ja pyhät.
On mulla pitkä suhdekin ollut missä loppujen lopuksi vedettiin matto jalkojen alta kunnolla ja tehtiin selväksi miten vastenmielinen tyyppi olen, kelpasin vain elättäjäksi.