Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset laittavat suhteen heti poikki, jos toisella paljastuu sivusuhde?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?
Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.
Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.
On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista.
Minä jättäisin todennäköisesti pettäjän, mutta vielä varmemmin minä jättäisin ihmisen jonka mielestä on ylipäänsä mahdollista pettää vahingossa. Eihän tuollaisen arvomaailman omaavaan ihmiseen voi kukaan luottaa, jos ei ole kykyä tai edes yritystä kantaa vastuuta omista valinnoistaan. Mitäköhän kaikkea muuta tällainen ihminen voi vahingossa tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.
En ole huomannut kenenkään väittävän, että mikään oikeuttaa pettämisen. On kuitenkin keskusteltu siitä, mikä on loogista seurausta millekin. Tyytymättömyydelle parisuhteessa on loogisena seurauksena pettäminen ihan kuten pettämiselle on eroaminen.
Parisuhteessa on siis molempien tehtävä töitä, paitsi sen tyytyväisen, koska sanoit, että nimenomaan tyytymättömän vastuulla puhua siitä, mikä tyytyväisen mielestä ei ole edes rikki? En ihan nyt seuraa päättelyketjuasi loppuun saakka. On hirveän vaikeaa saada joskus suppeasti näkevän ihmisen ymmärrystä avautumaan. Jos ihminen ei näe vikaa, ei kykene ymmärtämään toisen tunteita tai tarpeita, niin siinä ei ihan pienellä suun aukomisella välttämättä ymmärryksen kipinä sytykään. Voi olla niin, ettei se syty ennenkuin iskee shokki. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät jotakuinkin seuraavat: itsemurha, alkoholisoituminen, lyöminen, pettäminen tai ero. Luonteestaan yms. riippuen sen tyytymättömän tyytymättömyys kasvaa vähitellen epätoivoksi ja johtaa johonkin noista. Valitse siitä, mikä on paras ja hedelmällisin tapa rakentaa uutta pohjaa suhteelle, jos molemmat niin vielä haluavat. Itse sanoisin, että pettäminen on vähiten haitallisimpia noista.
Tai partiterpia ja ihan suoraan sanominen: minä lähden nyt kun et kuule, kuuntele. Mikä sinua vaivaa? Verrannat lyömistä ja eroa. Pettämistä ja eroa. Alkoholismia ja eroa.
Nopea analyysi: olet addikti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?
Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.
Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.
On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista.
Tämä on erinomainen esimerkki ihmisestä, joka tietää tekevänsä väärin, mutta joka yrittää todistaa itselleen ja muille olevansa oikeutettu siihen. Hän pyrkii rationaaliseksi naamioidulla jargonialla sekoittamaan kuulijan pään, puhumaan mustan valkoiseksi ja siirtämään syyllisyyden omasta teostaan puolison harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin.
No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.
Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?
Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.
Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.
Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota.
Pettäjä siis haluaa, että se kumppani jää suhteeseen ja sietää häntä silmissään pelkkien taloudellisten syiden takia ? Jos pettäjä on tyytymätön suhteeseensa ennen pettämistä niin miksi hän haluaa roikkua vielä huonommassa suhteessa, jossa kumppanistasi selkeästi inhoaa ja vihaa, muttei syystä tai toisesta eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.
En ole huomannut kenenkään väittävän, että mikään oikeuttaa pettämisen. On kuitenkin keskusteltu siitä, mikä on loogista seurausta millekin. Tyytymättömyydelle parisuhteessa on loogisena seurauksena pettäminen ihan kuten pettämiselle on eroaminen.
Parisuhteessa on siis molempien tehtävä töitä, paitsi sen tyytyväisen, koska sanoit, että nimenomaan tyytymättömän vastuulla puhua siitä, mikä tyytyväisen mielestä ei ole edes rikki? En ihan nyt seuraa päättelyketjuasi loppuun saakka. On hirveän vaikeaa saada joskus suppeasti näkevän ihmisen ymmärrystä avautumaan. Jos ihminen ei näe vikaa, ei kykene ymmärtämään toisen tunteita tai tarpeita, niin siinä ei ihan pienellä suun aukomisella välttämättä ymmärryksen kipinä sytykään. Voi olla niin, ettei se syty ennenkuin iskee shokki. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät jotakuinkin seuraavat: itsemurha, alkoholisoituminen, lyöminen, pettäminen tai ero. Luonteestaan yms. riippuen sen tyytymättömän tyytymättömyys kasvaa vähitellen epätoivoksi ja johtaa johonkin noista. Valitse siitä, mikä on paras ja hedelmällisin tapa rakentaa uutta pohjaa suhteelle, jos molemmat niin vielä haluavat. Itse sanoisin, että pettäminen on vähiten haitallisimpia noista.
Pettäminen on haitallisempaa kuin ero?
En yhtään ihmettele tämän maailman menoa, jos ihmiset näkevät aina varteenotettavimpina ongelmanratkaisuvaihtoehtoina epärehellisyyden, itsemurhan, alkoholisoitumisen ja väkivallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.
En ole huomannut kenenkään väittävän, että mikään oikeuttaa pettämisen. On kuitenkin keskusteltu siitä, mikä on loogista seurausta millekin. Tyytymättömyydelle parisuhteessa on loogisena seurauksena pettäminen ihan kuten pettämiselle on eroaminen.
Parisuhteessa on siis molempien tehtävä töitä, paitsi sen tyytyväisen, koska sanoit, että nimenomaan tyytymättömän vastuulla puhua siitä, mikä tyytyväisen mielestä ei ole edes rikki? En ihan nyt seuraa päättelyketjuasi loppuun saakka. On hirveän vaikeaa saada joskus suppeasti näkevän ihmisen ymmärrystä avautumaan. Jos ihminen ei näe vikaa, ei kykene ymmärtämään toisen tunteita tai tarpeita, niin siinä ei ihan pienellä suun aukomisella välttämättä ymmärryksen kipinä sytykään. Voi olla niin, ettei se syty ennenkuin iskee shokki. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät jotakuinkin seuraavat: itsemurha, alkoholisoituminen, lyöminen, pettäminen tai ero. Luonteestaan yms. riippuen sen tyytymättömän tyytymättömyys kasvaa vähitellen epätoivoksi ja johtaa johonkin noista. Valitse siitä, mikä on paras ja hedelmällisin tapa rakentaa uutta pohjaa suhteelle, jos molemmat niin vielä haluavat. Itse sanoisin, että pettäminen on vähiten haitallisimpia noista.
Minä väitän, että mikäli se tyytymätön ihan oikeasti sanoisi sille kumppanilleen ihan suoraan, että minä olen tyytymätön tässä suhteessa, mielestäni emme voi jatkaa suhdettamme näin. Niin ihan joka ikinen normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa. Asioista pitää puhua suoraan, eikä kiertelemällä. Tunnen ihan henkilökohtaisesti sekä eronneita ilman pettämiskuviota, kuin myös eronneita pettämisen takia ja nimenomaan ne petetyt erot ovat olleet niitä kaikkein raastavimpia. Sinä olet aivan väärä ihminen analysoimaan ihmisten tunteita. Siinä pettämisessä kun rikotaan myös se yksi hyvin tärkeä asia , eli luottamus omaan kumppaniin. Joka ikinen moraalisen selkärangan omaava ihminen eroaa ilman pettämistä, mikäli ero jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Tekosyitä voi keksiä maailman tappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?
Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.
Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.
On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista.
Minä jättäisin todennäköisesti pettäjän, mutta vielä varmemmin minä jättäisin ihmisen jonka mielestä on ylipäänsä mahdollista pettää vahingossa. Eihän tuollaisen arvomaailman omaavaan ihmiseen voi kukaan luottaa, jos ei ole kykyä tai edes yritystä kantaa vastuuta omista valinnoistaan. Mitäköhän kaikkea muuta tällainen ihminen voi vahingossa tehdä?
Täysin samaa mieltä. Tässä on nyt sellainen hyvin patologinen persoonallisuuspiire esillä: etsitään ihan todella ihmisyydestä pettämiselle oikeutus - keinolla millä hyvänsä. Tällaisia ihmisiä vältän viimeiseen saakka, jokin on mennyt hyvin nuorena pieleen. Ja siinäkin olet oikeassa, että nämä pystyvät mihin tahansa ”vahingossa”. Lyömään, alkoholisoitumaan, pettämään, itsemurhaan/väkivaltaan syynä ”kun toinen ei kuule”, ”tarvitaan shokki”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ihmissuhteen pohja on luottamus. Jos toiselle luottamus ja rehellisyys ei merkitse mitään, hän ei osaa keskustella asioista, ajattelee vain itseään ja toimii niin keskenkasvuisella ajatusmaailmalla, meillä ei ole aineksia tasavertaiseen kumppanuuteen.
Kiinnostaisi olla seuraamassa reaktiota, kun tämä pettäjä ja pettämistä puolustava kommentoija saa kuulla vaimonsa ylläpitäneen sivusuhdetta pari vuotta harrastusporukan Lasseen. Lasse on pannut hänen vaimoaan pari kertaa viikossa joka suunnasta ja joka reikään. Yhdessä ovat keskustelleet vaimon surkeasta aviomiehestä ja hänen heikoista rakastajantaidoistaan ja muista puutteistaan. Nauraneet ja säälineet. Myös vaimon kaverit tietävät tilanteen ja aviomiehellä ja Lassella on yhteinen tuttukin, joka on tiennyt pitkään.
Satatonnia vetoa, onko tämä omaa pettämistään puolusteleva tyyppi siinä vaiheessa sitä mieltä, että hän on syyllinen vaimon sivusuhteeseen, pyytää snteeksi sitä, mitrn huono puoliso on ja lähtee kehittämään itseään paremmaksi terapiaan ja anelee, ettei vaimo jättäisi, koska tuntee itsensä niin rakastetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.
En ole huomannut kenenkään väittävän, että mikään oikeuttaa pettämisen. On kuitenkin keskusteltu siitä, mikä on loogista seurausta millekin. Tyytymättömyydelle parisuhteessa on loogisena seurauksena pettäminen ihan kuten pettämiselle on eroaminen.
Parisuhteessa on siis molempien tehtävä töitä, paitsi sen tyytyväisen, koska sanoit, että nimenomaan tyytymättömän vastuulla puhua siitä, mikä tyytyväisen mielestä ei ole edes rikki? En ihan nyt seuraa päättelyketjuasi loppuun saakka. On hirveän vaikeaa saada joskus suppeasti näkevän ihmisen ymmärrystä avautumaan. Jos ihminen ei näe vikaa, ei kykene ymmärtämään toisen tunteita tai tarpeita, niin siinä ei ihan pienellä suun aukomisella välttämättä ymmärryksen kipinä sytykään. Voi olla niin, ettei se syty ennenkuin iskee shokki. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät jotakuinkin seuraavat: itsemurha, alkoholisoituminen, lyöminen, pettäminen tai ero. Luonteestaan yms. riippuen sen tyytymättömän tyytymättömyys kasvaa vähitellen epätoivoksi ja johtaa johonkin noista. Valitse siitä, mikä on paras ja hedelmällisin tapa rakentaa uutta pohjaa suhteelle, jos molemmat niin vielä haluavat. Itse sanoisin, että pettäminen on vähiten haitallisimpia noista.
Minä väitän, että mikäli se tyytymätön ihan oikeasti sanoisi sille kumppanilleen ihan suoraan, että minä olen tyytymätön tässä suhteessa, mielestäni emme voi jatkaa suhdettamme näin. Niin ihan joka ikinen normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa. Asioista pitää puhua suoraan, eikä kiertelemällä. Tunnen ihan henkilökohtaisesti sekä eronneita ilman pettämiskuviota, kuin myös eronneita pettämisen takia ja nimenomaan ne petetyt erot ovat olleet niitä kaikkein raastavimpia. Sinä olet aivan väärä ihminen analysoimaan ihmisten tunteita. Siinä pettämisessä kun rikotaan myös se yksi hyvin tärkeä asia , eli luottamus omaan kumppaniin. Joka ikinen moraalisen selkärangan omaava ihminen eroaa ilman pettämistä, mikäli ero jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Tekosyitä voi keksiä maailman tappiin.
Alapeukku, koska minulla on ihan henkilökohtaista kokemusta siitä ettei suoraan sanominen toimi todellakaan jääräpäisille ihmisille. Olin suhteessa tyytymätön. Sanoin puolisolleni, että näin ei voi jatkua, olen todella onneton ja hänen käytöksensä tukehduttaa minut. Puolison mielestä meillä on kaikki hyvin, kunhan lopetan vain valittamisen. Mitään muutosta ei tapahtunut. En pystynyt enää harrastamaan seksiä, koska puolisoni kosketus inhotti. Sanoin uudelleen, että näin ei voi jatkua, minä haluan erota. Puolisoni mielestä meillä on kaikki hyvin, kunhan vain lopetan valittamisen ja hoidan haluttomuuteni. Puolisoni sai komennuksen toiseen maahan, sanoin että en lähde hänen mukaansa vaan haluan erota. Puolisoni sanoi, että emme eroa, koska meillä on kaikki hyvin ja että puolen vuoden päästä tulen itkien hänen perässään toiseen maahan. Odotin sen puoli vuotta (uskollisena) ja soitin täsmälleen puolen vuoden päästä ja sanoin, että nyt tämä on lopullista ja olemme eronneet. Ex-puolisoni oli täysin tyrmistynyt miten voin tehdä niin, koska meillähän meni niin hyvin. Koko prosessissa meni noin puolitoista vuotta ja muuttoon asti yritin keskustella ongelmista ja saada niitä ratkeamaan, mutta parisuhdeongelmia on hankala ratkaista jos niitä toisen osapuolen mielestä ei ole olemassa.
Minä en pettänyt missään vaiheessa, mutta ymmärrän hyvin jos joku toinen vastaavassa tilanteessa päätyisi pettämään. Se, että toinen täysin mitätöi sinun tarpeesi ja toiveesi suhteessa, voi ajaa pettämään ja hakemaan tarvitsemiasi asioita suhteen ulkopuolelta.
Luottamusta arvostavat, joilla on omanarvontuntoa ja kyky itsenäiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.
En ole huomannut kenenkään väittävän, että mikään oikeuttaa pettämisen. On kuitenkin keskusteltu siitä, mikä on loogista seurausta millekin. Tyytymättömyydelle parisuhteessa on loogisena seurauksena pettäminen ihan kuten pettämiselle on eroaminen.
Parisuhteessa on siis molempien tehtävä töitä, paitsi sen tyytyväisen, koska sanoit, että nimenomaan tyytymättömän vastuulla puhua siitä, mikä tyytyväisen mielestä ei ole edes rikki? En ihan nyt seuraa päättelyketjuasi loppuun saakka. On hirveän vaikeaa saada joskus suppeasti näkevän ihmisen ymmärrystä avautumaan. Jos ihminen ei näe vikaa, ei kykene ymmärtämään toisen tunteita tai tarpeita, niin siinä ei ihan pienellä suun aukomisella välttämättä ymmärryksen kipinä sytykään. Voi olla niin, ettei se syty ennenkuin iskee shokki. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät jotakuinkin seuraavat: itsemurha, alkoholisoituminen, lyöminen, pettäminen tai ero. Luonteestaan yms. riippuen sen tyytymättömän tyytymättömyys kasvaa vähitellen epätoivoksi ja johtaa johonkin noista. Valitse siitä, mikä on paras ja hedelmällisin tapa rakentaa uutta pohjaa suhteelle, jos molemmat niin vielä haluavat. Itse sanoisin, että pettäminen on vähiten haitallisimpia noista.
Minä väitän, että mikäli se tyytymätön ihan oikeasti sanoisi sille kumppanilleen ihan suoraan, että minä olen tyytymätön tässä suhteessa, mielestäni emme voi jatkaa suhdettamme näin. Niin ihan joka ikinen normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa. Asioista pitää puhua suoraan, eikä kiertelemällä. Tunnen ihan henkilökohtaisesti sekä eronneita ilman pettämiskuviota, kuin myös eronneita pettämisen takia ja nimenomaan ne petetyt erot ovat olleet niitä kaikkein raastavimpia. Sinä olet aivan väärä ihminen analysoimaan ihmisten tunteita. Siinä pettämisessä kun rikotaan myös se yksi hyvin tärkeä asia , eli luottamus omaan kumppaniin. Joka ikinen moraalisen selkärangan omaava ihminen eroaa ilman pettämistä, mikäli ero jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Tekosyitä voi keksiä maailman tappiin.
Alapeukku, koska minulla on ihan henkilökohtaista kokemusta siitä ettei suoraan sanominen toimi todellakaan jääräpäisille ihmisille. Olin suhteessa tyytymätön. Sanoin puolisolleni, että näin ei voi jatkua, olen todella onneton ja hänen käytöksensä tukehduttaa minut. Puolison mielestä meillä on kaikki hyvin, kunhan lopetan vain valittamisen. Mitään muutosta ei tapahtunut. En pystynyt enää harrastamaan seksiä, koska puolisoni kosketus inhotti. Sanoin uudelleen, että näin ei voi jatkua, minä haluan erota. Puolisoni mielestä meillä on kaikki hyvin, kunhan vain lopetan valittamisen ja hoidan haluttomuuteni. Puolisoni sai komennuksen toiseen maahan, sanoin että en lähde hänen mukaansa vaan haluan erota. Puolisoni sanoi, että emme eroa, koska meillä on kaikki hyvin ja että puolen vuoden päästä tulen itkien hänen perässään toiseen maahan. Odotin sen puoli vuotta (uskollisena) ja soitin täsmälleen puolen vuoden päästä ja sanoin, että nyt tämä on lopullista ja olemme eronneet. Ex-puolisoni oli täysin tyrmistynyt miten voin tehdä niin, koska meillähän meni niin hyvin. Koko prosessissa meni noin puolitoista vuotta ja muuttoon asti yritin keskustella ongelmista ja saada niitä ratkeamaan, mutta parisuhdeongelmia on hankala ratkaista jos niitä toisen osapuolen mielestä ei ole olemassa.
Minä en pettänyt missään vaiheessa, mutta ymmärrän hyvin jos joku toinen vastaavassa tilanteessa päätyisi pettämään. Se, että toinen täysin mitätöi sinun tarpeesi ja toiveesi suhteessa, voi ajaa pettämään ja hakemaan tarvitsemiasi asioita suhteen ulkopuolelta.
Sinä olisit voinut erota, eroon et tarvitse toisen osapuolen lupaa. Jos puoliso on niin jäärä, ettei usko suoraa puhetta, niin miksi ihmeessä ei sitten voi oikeasti erota ? Ei se ole mikään selitys, että toinen ei tahdo, ei todellakaan. Se ei oikeuta silti pettämistä, vaan sitten otetaan se ero ja sillä hyvä, jos toinen ei halua kuunnella. Mikä ihme tässä on niin vaikea käsittää ? En kyllä sinuakaan ymmärrä, että miksi ihmeessä vielä odotit. Jos suhde on sinun puoleltasi loppu, niin se on loppu. Jos toinen ei halua kuunnella, niin miksi ihmeessä sitä eroa pitää vetkuttaa ?
LOL. Tämä. On totta, että pettämisellä on myös tämä laajempikin ulottuvuus. Mitä useampi siitä petoksesta tietää, sitä vaikeampi on jäädä kaikkien säälimänä pskaan suhteeseen. Harva tykkää joutua sekä petetyksi että tuttujen keskuudessa säälityksi ja naurunalaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa suhteestani ainakin on alusta asti ollut molemmille selvää että se keskinäinen luottamus ja avoimuus on tärkein asia. Mikä tahansa muu on keskusteltavissa ja sovittavissa kunhan mitään ei salata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.
En ole huomannut kenenkään väittävän, että mikään oikeuttaa pettämisen. On kuitenkin keskusteltu siitä, mikä on loogista seurausta millekin. Tyytymättömyydelle parisuhteessa on loogisena seurauksena pettäminen ihan kuten pettämiselle on eroaminen.
Parisuhteessa on siis molempien tehtävä töitä, paitsi sen tyytyväisen, koska sanoit, että nimenomaan tyytymättömän vastuulla puhua siitä, mikä tyytyväisen mielestä ei ole edes rikki? En ihan nyt seuraa päättelyketjuasi loppuun saakka. On hirveän vaikeaa saada joskus suppeasti näkevän ihmisen ymmärrystä avautumaan. Jos ihminen ei näe vikaa, ei kykene ymmärtämään toisen tunteita tai tarpeita, niin siinä ei ihan pienellä suun aukomisella välttämättä ymmärryksen kipinä sytykään. Voi olla niin, ettei se syty ennenkuin iskee shokki. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät jotakuinkin seuraavat: itsemurha, alkoholisoituminen, lyöminen, pettäminen tai ero. Luonteestaan yms. riippuen sen tyytymättömän tyytymättömyys kasvaa vähitellen epätoivoksi ja johtaa johonkin noista. Valitse siitä, mikä on paras ja hedelmällisin tapa rakentaa uutta pohjaa suhteelle, jos molemmat niin vielä haluavat. Itse sanoisin, että pettäminen on vähiten haitallisimpia noista.
Minä väitän, että mikäli se tyytymätön ihan oikeasti sanoisi sille kumppanilleen ihan suoraan, että minä olen tyytymätön tässä suhteessa, mielestäni emme voi jatkaa suhdettamme näin. Niin ihan joka ikinen normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa. Asioista pitää puhua suoraan, eikä kiertelemällä. Tunnen ihan henkilökohtaisesti sekä eronneita ilman pettämiskuviota, kuin myös eronneita pettämisen takia ja nimenomaan ne petetyt erot ovat olleet niitä kaikkein raastavimpia. Sinä olet aivan väärä ihminen analysoimaan ihmisten tunteita. Siinä pettämisessä kun rikotaan myös se yksi hyvin tärkeä asia , eli luottamus omaan kumppaniin. Joka ikinen moraalisen selkärangan omaava ihminen eroaa ilman pettämistä, mikäli ero jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Tekosyitä voi keksiä maailman tappiin.
Alapeukku, koska minulla on ihan henkilökohtaista kokemusta siitä ettei suoraan sanominen toimi todellakaan jääräpäisille ihmisille. Olin suhteessa tyytymätön. Sanoin puolisolleni, että näin ei voi jatkua, olen todella onneton ja hänen käytöksensä tukehduttaa minut. Puolison mielestä meillä on kaikki hyvin, kunhan lopetan vain valittamisen. Mitään muutosta ei tapahtunut. En pystynyt enää harrastamaan seksiä, koska puolisoni kosketus inhotti. Sanoin uudelleen, että näin ei voi jatkua, minä haluan erota. Puolisoni mielestä meillä on kaikki hyvin, kunhan vain lopetan valittamisen ja hoidan haluttomuuteni. Puolisoni sai komennuksen toiseen maahan, sanoin että en lähde hänen mukaansa vaan haluan erota. Puolisoni sanoi, että emme eroa, koska meillä on kaikki hyvin ja että puolen vuoden päästä tulen itkien hänen perässään toiseen maahan. Odotin sen puoli vuotta (uskollisena) ja soitin täsmälleen puolen vuoden päästä ja sanoin, että nyt tämä on lopullista ja olemme eronneet. Ex-puolisoni oli täysin tyrmistynyt miten voin tehdä niin, koska meillähän meni niin hyvin. Koko prosessissa meni noin puolitoista vuotta ja muuttoon asti yritin keskustella ongelmista ja saada niitä ratkeamaan, mutta parisuhdeongelmia on hankala ratkaista jos niitä toisen osapuolen mielestä ei ole olemassa.
Minä en pettänyt missään vaiheessa, mutta ymmärrän hyvin jos joku toinen vastaavassa tilanteessa päätyisi pettämään. Se, että toinen täysin mitätöi sinun tarpeesi ja toiveesi suhteessa, voi ajaa pettämään ja hakemaan tarvitsemiasi asioita suhteen ulkopuolelta.
Sinä olisit voinut erota, eroon et tarvitse toisen osapuolen lupaa. Jos puoliso on niin jäärä, ettei usko suoraa puhetta, niin miksi ihmeessä ei sitten voi oikeasti erota ? Ei se ole mikään selitys, että toinen ei tahdo, ei todellakaan. Se ei oikeuta silti pettämistä, vaan sitten otetaan se ero ja sillä hyvä, jos toinen ei halua kuunnella. Mikä ihme tässä on niin vaikea käsittää ? En kyllä sinuakaan ymmärrä, että miksi ihmeessä vielä odotit. Jos suhde on sinun puoleltasi loppu, niin se on loppu. Jos toinen ei halua kuunnella, niin miksi ihmeessä sitä eroa pitää vetkuttaa ?
Asuimme minun omistamassa asunnossa, josta eroa haluamattoman osapuolen häätäminen on hankalaa. Puoliso oli mestari puhumaan mustan valkoiseksi ja sai minut epäröimään, että olenko sittenkin vain hankala ihminen jonka tulisi lopettaa valittaminen. Lisäksi tiesin, että ulkomaan komennus oli alkamassa, joten ajattelin, että pääsen helpoimmin eroon puolisostani, kun odotan, että hän lähtee ulkomaille.
Jos ulkomaan komennusta ei olisi tullut, en tiedä miten olisin päässyt puolisostani eroon, koska puhetta hän ei uskonut. Olisinko turvautunut häätöön oikeuden päätöksellä vai olisinko pettänyt, niin että hän olisi jättänyt minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.
"Ihan vahingossa vaan petin". :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?
Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.
Ohhoh, mites nyt näin pääs lipsahtamaan :D
Olin ollut useamman vuoden tyytymätön suhteeseemme. Kun sain selville että miehelläni oli toinen, olin helpottunut. Tämä auttoi minua lähtemään yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta.
Nyt, muutama vuosi eroni jälkeen, minulla on ihana varattu rakastaja. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Seksiä ei kotoa tipu mutta meillä on sitäkin mukavampaa. Omakseni kyseistä miestä en kaipaa ja teen osani (en esim käytä hajuvettä) ettei hän tästä narahda.
Sellaiset keille terveys on tärkeää. Ei haluta toisten herpeksiä ja kuppia.
Kaikki itseään kunnioittavat ihmiset, jotka eivät hyväksy valehtelua ja pettämistä kumppaniltaan. Olen parisuhteessa koska haluan jakaa elämäni rakkaan sielunkumppanin kanssa. En ole parisuhteessa vain koska en viihdy yksin. Rakas sielunkumppani lakkaa olemasta rakas sielunkumppani jos osoittautuu epärehelliseksi ja tunteistani piittaamattomaksi. Parisuhde ei ole minulle elinehto. Jos en voi saada hyvää parisuhdetta, jossa molemmat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja yhteisiä sopimuksia noudatetaan, olen mieluummin yksin.
Näinpä. Pettämään edetessä tulee monta rajapyykkiä, joilla huomaa, että nyt ollaan vähän liian pitkällä ja että "tästä en kyllä voi kertoa kumppanille". Ennen sitä varsinaista seksiä tai jopa suhdetta tehdään monta yksittäistä valintaa katsoa vielä vähän pidemmälle, vaikka tietää jo kauan sitten toiminnan muuttuneen pettämiseksi.