Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset laittavat suhteen heti poikki, jos toisella paljastuu sivusuhde?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?
Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.
Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.
On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista.
Mielestäni vastuu suhteesta on sillä pettäjällä. Jos joku on tyytymätön suhteeseensa, silloin hän ottaa asian esille. Keskustellaan , haetaan ammattiapua jne. Erotaan jos suhde ei parane ja kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa sen jälkeen. Kyllä se pettäjä on se joka rikkoo suhteen käytöksellään. Todella typerää on kuvitella ettei se pettäminen johda kaiken yhteisen rikkoutumisen. Rikottua ei saa ehjäksi, jäljet jää aina. Vähemmän tuskallista kaikille on selkeä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia tämä petturi sitten yrittää salata sivusuhteensa? Niinpä.
Koska hän ei halua satuttaa pääsuhdepuolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin.
No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.
Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?
Pettäminen on looginen seuraus kyvyttömyydestä käsitellä niitä suhteen ongelmia ja hallita halutaan. Pettäjä saa mitä tilaa kun ero tulee. Ihminen, jolla on moraalista selkärankaa selvittää ensiksi olemassa olevan suhteensa ja vasta sitten siirtyy seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia tämä petturi sitten yrittää salata sivusuhteensa? Niinpä.
Koska hän ei halua satuttaa pääsuhdepuolisoaan.
Jos hän ajattelisi tippakkaan ketään muuta kuin itseään niin hän ei pettäisi kumppaniaan. Kyllä se salailu aiheutuu ihan siitä, että tietää sivusuhteen olevan väärin.
Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä olisin ihmisen kanssa, joka onkin jonkun muun kanssa?!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin.
No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.
Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?
Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?
Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.
Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.
On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista.
Mielestäni vastuu suhteesta on sillä pettäjällä. Jos joku on tyytymätön suhteeseensa, silloin hän ottaa asian esille. Keskustellaan , haetaan ammattiapua jne. Erotaan jos suhde ei parane ja kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa sen jälkeen. Kyllä se pettäjä on se joka rikkoo suhteen käytöksellään. Todella typerää on kuvitella ettei se pettäminen johda kaiken yhteisen rikkoutumisen. Rikottua ei saa ehjäksi, jäljet jää aina. Vähemmän tuskallista kaikille on selkeä ero.
Samat asiat siis ehkä tapahtuvat kuitenkin. Mitä väliä on aikajanalle sijoitellulla järjestyksellä? Myönnän, että ihanteellistahan se olisi, jos asiat menisivät kuvailemallasi tavalla. Mutta käytännön ihminen ja maailma ei toimi yleensä ihanteiden mukaan.
Huonossa suhteessa on kitkuteltu liiankin pitkään; ei ole edes osattu yrittää korjata sitä, tai siinä ei ole onnistuttu, esimerkiksi toisen osapuolen vastustuksen/epäkiinnostuneisuuden takia. Ei kuitenkaan olla halukkaita eroamaankaan, monista ymmärrettävistä syistä. Toinen voi silti rakastaa ja molemmat voivat olla mukavuudenhaluisia tai muutospelkoisia niin, että pidetään kiinni risastakin suhteesta tottumuksen, taloudellisten syiden tms. käytännön asioiden vuoksi. Mutta pitkään jatkunut paha olo johtaa siihen, että jossain vaiheessa toinen kohtaa jonkun ihanan. Rakastuu ja ennenkuin ehtii kunnolla tajutakaan mitä tapahtui, on saattanut jo muodostaa pettämiseksi laskettavan sivusuhteen. Ottamatta kantaa sen sisältöön yhtään enempää, onko kyse vain viestittelystä vaiko salaisista paneskelulomista yhdessä, kestääkö suhde viikkjoa vai jatkuuko se määrätietoisesyi vuosikaudet, näissähän on loputtomasti vaihtelua).
Voi käydä niinkin, että tilanteeseen havahdutaan parisuhteessa puolin ja toisin vasta tuossa vaiheessa, kun toinen jää kiinni salasuhteesta. Voi olla, että se toinen ei ole koskaan aiemmin edes oivaltanut, että suhde on rikki. Voi olla, että tällainen herätys tarvitaan. Sitä ennen ei ole mahdollista edes tosissaan noita korjausyrityksiä tehdä. Siitä huolimatta ero ei välttämättä ole tuskattominta. Tämä on vain yksi elämän check-point jossa on tehtävä valintoja; mietittävä arvonsa, halunsa, tarpeensa, ja toimittava sen mukaan. On melkoisen rohkeaa, jopa ylpeää, yrittää jylähtää yleispätevän supermoraalinsa voimin, että ero on aina ja kaikille oikea tai paras ratkaisu. Se voi olla myös paha menetys ja tappio. Se voi olla myös se lopun elämää kaduttava virhe, jos tunnepuuskissaan äkkipikaisesti ottaa aggressiivisen eron kaikki sillat polttaen.
Vierailija kirjoitti:
Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe.
"Ihan vahingossa vaan petin". :-DDDDD Kysymys: miten petetään "vahingossa"? Kompastutaan ja kaadutaan jonkun päälle niin että hupsista keikkaan ihan vahingossa ollaankin yhdynnässä?
Pettäminen ei ikinä, IKINÄ voi olla "puhdas vahinko". Väite on täysin naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaiset joille on tärkeää olla kumppanilleen ykkösvaihtoehto. Minä en ainakaan jäisi roikkumaan suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei rakasta (ja sanotte te mitä tahansa, ei se todellakaan rakasta jos oikein sivusuhdetta pitelee).
Minusta kysymys voisi pikemminkin olla, että millainen ihminen jää roikkumaan suhteeseen, kun puoliso jää kiinni sivusuhteesta?
Eikö termi "sivusuhde" jo sisällä määritelmällisesti sen idean, että varsinainen puoliso on ykkösvaihtoehto? Sivusuhde on jotain vähäisempää kuin varsinainen pääsuhde.
Omaan kysymykseesi vastaus varmaan on "sellainen, joka rakastaa".
Kyllä sanoisin, että tuollaiseen suhteeseen jää itsetunnoton luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset, jotka eivät enää aikoihin ole huolehtineet suhteen kestävyydestä ja elinvoimasta ja odottavat vain tekosyytä, jotteivät joutuisi ottamaan moraalista vastuuta ts. syyllisyystaakkaa jättämisestä. Petetyksi tuleminen kun on suurempi loukkaus kuin jättäminen tässä ahdasmielisessä luterilaisromanttisessa parisuhdemoralisaatioympäristössä, ja suurempi loukkaus antaa aina oikeuden loukata pienemmällä tai yhtäsuurella takaisin.
No miksi tämä suhteeseensa tyytymätön sitten on hankkinut sen sivusuhteen sen sijaan että eroaisi reilusti tai olisi yrittänyt parantaa tätä entistä suhdetta? Kuten joku totesikin ero on looginen seuraus pettämisestä.
Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?
Jos joku on tyytymätön suhteeseensa niin on reilua ottaa asia esille. Yrittää korjata suhde. Jos se ei onnistu on reilua erota. Pettäminen ja sivusuhteet eivät ole reilua vaan itsekästä.
Unohdit kertoa, minkä looginen seuraus pettäminen on.
Eroaminen ei monessa tapauksessa ole ollenkaan reilua, jos esimerkiksi puoliso jää sen vuoksi taloudellisesti ahdinkoon. Eikä silloinkaan, jos puoliso yhä rakastaa ja haluaa pitää suhteen. Pettäjä on voinut yrittää korjata suhteen, mutta koska kukaan ei voi sitä tehdä yksipuolisesti, niin miksi hänen pitäisi sitten noin vain erota, vaikka kumpikaan ei haluaisi erota? Pettäminen ei toki ole reilua, mutta epätoivoinen ihminen voi päätyä monenlaiseen. Siitä huolimatta, pettäminen ei välttämättä ole vähemmän reilua kuin kylmästi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?
Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.
Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.
On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista.
Mielestäni vastuu suhteesta on sillä pettäjällä. Jos joku on tyytymätön suhteeseensa, silloin hän ottaa asian esille. Keskustellaan , haetaan ammattiapua jne. Erotaan jos suhde ei parane ja kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa sen jälkeen. Kyllä se pettäjä on se joka rikkoo suhteen käytöksellään. Todella typerää on kuvitella ettei se pettäminen johda kaiken yhteisen rikkoutumisen. Rikottua ei saa ehjäksi, jäljet jää aina. Vähemmän tuskallista kaikille on selkeä ero.
Samat asiat siis ehkä tapahtuvat kuitenkin. Mitä väliä on aikajanalle sijoitellulla järjestyksellä? Myönnän, että ihanteellistahan se olisi, jos asiat menisivät kuvailemallasi tavalla. Mutta käytännön ihminen ja maailma ei toimi yleensä ihanteiden mukaan.
Huonossa suhteessa on kitkuteltu liiankin pitkään; ei ole edes osattu yrittää korjata sitä, tai siinä ei ole onnistuttu, esimerkiksi toisen osapuolen vastustuksen/epäkiinnostuneisuuden takia. Ei kuitenkaan olla halukkaita eroamaankaan, monista ymmärrettävistä syistä. Toinen voi silti rakastaa ja molemmat voivat olla mukavuudenhaluisia tai muutospelkoisia niin, että pidetään kiinni risastakin suhteesta tottumuksen, taloudellisten syiden tms. käytännön asioiden vuoksi. Mutta pitkään jatkunut paha olo johtaa siihen, että jossain vaiheessa toinen kohtaa jonkun ihanan. Rakastuu ja ennenkuin ehtii kunnolla tajutakaan mitä tapahtui, on saattanut jo muodostaa pettämiseksi laskettavan sivusuhteen. Ottamatta kantaa sen sisältöön yhtään enempää, onko kyse vain viestittelystä vaiko salaisista paneskelulomista yhdessä, kestääkö suhde viikkjoa vai jatkuuko se määrätietoisesyi vuosikaudet, näissähän on loputtomasti vaihtelua).
Voi käydä niinkin, että tilanteeseen havahdutaan parisuhteessa puolin ja toisin vasta tuossa vaiheessa, kun toinen jää kiinni salasuhteesta. Voi olla, että se toinen ei ole koskaan aiemmin edes oivaltanut, että suhde on rikki. Voi olla, että tällainen herätys tarvitaan. Sitä ennen ei ole mahdollista edes tosissaan noita korjausyrityksiä tehdä. Siitä huolimatta ero ei välttämättä ole tuskattominta. Tämä on vain yksi elämän check-point jossa on tehtävä valintoja; mietittävä arvonsa, halunsa, tarpeensa, ja toimittava sen mukaan. On melkoisen rohkeaa, jopa ylpeää, yrittää jylähtää yleispätevän supermoraalinsa voimin, että ero on aina ja kaikille oikea tai paras ratkaisu. Se voi olla myös paha menetys ja tappio. Se voi olla myös se lopun elämää kaduttava virhe, jos tunnepuuskissaan äkkipikaisesti ottaa aggressiivisen eron kaikki sillat polttaen.
Kyllä nyt on niin paha myyntipuhe että aplodien paikka? Onnistuitko tuolla scheissella hämäämään puolisosi jäämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaiset joille on tärkeää olla kumppanilleen ykkösvaihtoehto. Minä en ainakaan jäisi roikkumaan suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei rakasta (ja sanotte te mitä tahansa, ei se todellakaan rakasta jos oikein sivusuhdetta pitelee).
Minusta kysymys voisi pikemminkin olla, että millainen ihminen jää roikkumaan suhteeseen, kun puoliso jää kiinni sivusuhteesta?
Eikö termi "sivusuhde" jo sisällä määritelmällisesti sen idean, että varsinainen puoliso on ykkösvaihtoehto? Sivusuhde on jotain vähäisempää kuin varsinainen pääsuhde.
Omaan kysymykseesi vastaus varmaan on "sellainen, joka rakastaa".
Tai sitten pitää sisällään sen, että hakee koko ajan parempia tilaisuuksia.
Haluaisitko yritykseesi sellaista työntekijää jolla olisi koko ajan haku päällä muualle? Tuskin, ellei kyseessä olisi hetken hupi - keikkalainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaiset joille on tärkeää olla kumppanilleen ykkösvaihtoehto. Minä en ainakaan jäisi roikkumaan suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei rakasta (ja sanotte te mitä tahansa, ei se todellakaan rakasta jos oikein sivusuhdetta pitelee).
Minusta kysymys voisi pikemminkin olla, että millainen ihminen jää roikkumaan suhteeseen, kun puoliso jää kiinni sivusuhteesta?
Eikö termi "sivusuhde" jo sisällä määritelmällisesti sen idean, että varsinainen puoliso on ykkösvaihtoehto? Sivusuhde on jotain vähäisempää kuin varsinainen pääsuhde.
Omaan kysymykseesi vastaus varmaan on "sellainen, joka rakastaa".
Kyllä sanoisin, että tuollaiseen suhteeseen jää itsetunnoton luuseri.
Ehkä niin. Toisaalta hänelläkin on silti kai oikeus rakastaa ja ehkä myös tulla rakastetuksi, joten mikä sinä tai kukaan muukaan on häntä tuomitsemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?
Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.
Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.
On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista.
Mielestäni vastuu suhteesta on sillä pettäjällä. Jos joku on tyytymätön suhteeseensa, silloin hän ottaa asian esille. Keskustellaan , haetaan ammattiapua jne. Erotaan jos suhde ei parane ja kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa sen jälkeen. Kyllä se pettäjä on se joka rikkoo suhteen käytöksellään. Todella typerää on kuvitella ettei se pettäminen johda kaiken yhteisen rikkoutumisen. Rikottua ei saa ehjäksi, jäljet jää aina. Vähemmän tuskallista kaikille on selkeä ero.
Samat asiat siis ehkä tapahtuvat kuitenkin. Mitä väliä on aikajanalle sijoitellulla järjestyksellä? Myönnän, että ihanteellistahan se olisi, jos asiat menisivät kuvailemallasi tavalla. Mutta käytännön ihminen ja maailma ei toimi yleensä ihanteiden mukaan.
Huonossa suhteessa on kitkuteltu liiankin pitkään; ei ole edes osattu yrittää korjata sitä, tai siinä ei ole onnistuttu, esimerkiksi toisen osapuolen vastustuksen/epäkiinnostuneisuuden takia. Ei kuitenkaan olla halukkaita eroamaankaan, monista ymmärrettävistä syistä. Toinen voi silti rakastaa ja molemmat voivat olla mukavuudenhaluisia tai muutospelkoisia niin, että pidetään kiinni risastakin suhteesta tottumuksen, taloudellisten syiden tms. käytännön asioiden vuoksi. Mutta pitkään jatkunut paha olo johtaa siihen, että jossain vaiheessa toinen kohtaa jonkun ihanan. Rakastuu ja ennenkuin ehtii kunnolla tajutakaan mitä tapahtui, on saattanut jo muodostaa pettämiseksi laskettavan sivusuhteen. Ottamatta kantaa sen sisältöön yhtään enempää, onko kyse vain viestittelystä vaiko salaisista paneskelulomista yhdessä, kestääkö suhde viikkjoa vai jatkuuko se määrätietoisesyi vuosikaudet, näissähän on loputtomasti vaihtelua).
Voi käydä niinkin, että tilanteeseen havahdutaan parisuhteessa puolin ja toisin vasta tuossa vaiheessa, kun toinen jää kiinni salasuhteesta. Voi olla, että se toinen ei ole koskaan aiemmin edes oivaltanut, että suhde on rikki. Voi olla, että tällainen herätys tarvitaan. Sitä ennen ei ole mahdollista edes tosissaan noita korjausyrityksiä tehdä. Siitä huolimatta ero ei välttämättä ole tuskattominta. Tämä on vain yksi elämän check-point jossa on tehtävä valintoja; mietittävä arvonsa, halunsa, tarpeensa, ja toimittava sen mukaan. On melkoisen rohkeaa, jopa ylpeää, yrittää jylähtää yleispätevän supermoraalinsa voimin, että ero on aina ja kaikille oikea tai paras ratkaisu. Se voi olla myös paha menetys ja tappio. Se voi olla myös se lopun elämää kaduttava virhe, jos tunnepuuskissaan äkkipikaisesti ottaa aggressiivisen eron kaikki sillat polttaen.
Kyllä nyt on niin paha myyntipuhe että aplodien paikka? Onnistuitko tuolla scheissella hämäämään puolisosi jäämään?
Taitaa olla myynti-inssin aivoituksia. Manipuloinnin maailmanmestaruusyritys. Juuri näiden takia ihmiset ovat terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaiset joille on tärkeää olla kumppanilleen ykkösvaihtoehto. Minä en ainakaan jäisi roikkumaan suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei rakasta (ja sanotte te mitä tahansa, ei se todellakaan rakasta jos oikein sivusuhdetta pitelee).
Minusta kysymys voisi pikemminkin olla, että millainen ihminen jää roikkumaan suhteeseen, kun puoliso jää kiinni sivusuhteesta?
Eikö termi "sivusuhde" jo sisällä määritelmällisesti sen idean, että varsinainen puoliso on ykkösvaihtoehto? Sivusuhde on jotain vähäisempää kuin varsinainen pääsuhde.
Omaan kysymykseesi vastaus varmaan on "sellainen, joka rakastaa".
Kyllä sanoisin, että tuollaiseen suhteeseen jää itsetunnoton luuseri.
Ehkä niin. Toisaalta hänelläkin on silti kai oikeus rakastaa ja ehkä myös tulla rakastetuksi, joten mikä sinä tai kukaan muukaan on häntä tuomitsemaan?
Rakastaa kyllä, mutta rakstetuksihan hän ei tuossa tule. Koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen ja luottamuksen rikkoutumisen looginen seuraus on ero. Miksi kukaan tuollaista hyväksyisi tai sietäisi?
Loogisia, vääjäämättömiä seurauksia on ainoastaan matemaattisilla operaattoreilla ja funktioilla. Useimmat ihmiset ovat tästä vähemmän mekaanis-autistisia omia päätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita, joilla tunteet, järki, halut ja moni oheisseikka vaikuttaa elämäntilanteissa tehtäviin päätöksiin.
Jos kuitenkin logiikkaan halutaan vedota, on myös pettäminen looginen seuraus jostakin. Parisuhde ei silloin toisen mielestä ole kai ollut luottamuksen arvoinen. Tätäkin olisi hyvä miettiä ja pohtia, tulikohan itsekään tehneeksi kaikkea ihan oikein. Tai voisiko asioita sittenkin korjata, ja onko siihen halua.
On jokaisen ihmisen oma asia; oma valinta, oma päätös, oman pohdinnan arvoista, miettiä, onko suhde korjattavissa ja voiko tapahtuneita sietää ja niiden kanssa elää. Pettämistäkin on niin monenlaista. Joskus se on tarkoitettukin loukkaamaan, hakemalla haettu syy jolla toinen saadaan hätisteltyä pois. Joskus taas puhdas vahinko, havahduttava herätyssignaali tai muuta vastaavaa, joka on suuri, kaduttava virhe. Logiikka käytännön elämässä muuttuu vähintäänkin sumeaksi ellei peräti monitulkintaiseksi kun aletaan vakavammin pohtia. Kirkasotsaisia yksinkertaisia loogisia moraalisääntöjä ei löydykään kuin ideologisista mantroista.
Mielestäni vastuu suhteesta on sillä pettäjällä. Jos joku on tyytymätön suhteeseensa, silloin hän ottaa asian esille. Keskustellaan , haetaan ammattiapua jne. Erotaan jos suhde ei parane ja kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa sen jälkeen. Kyllä se pettäjä on se joka rikkoo suhteen käytöksellään. Todella typerää on kuvitella ettei se pettäminen johda kaiken yhteisen rikkoutumisen. Rikottua ei saa ehjäksi, jäljet jää aina. Vähemmän tuskallista kaikille on selkeä ero.
Samat asiat siis ehkä tapahtuvat kuitenkin. Mitä väliä on aikajanalle sijoitellulla järjestyksellä? Myönnän, että ihanteellistahan se olisi, jos asiat menisivät kuvailemallasi tavalla. Mutta käytännön ihminen ja maailma ei toimi yleensä ihanteiden mukaan.
Huonossa suhteessa on kitkuteltu liiankin pitkään; ei ole edes osattu yrittää korjata sitä, tai siinä ei ole onnistuttu, esimerkiksi toisen osapuolen vastustuksen/epäkiinnostuneisuuden takia. Ei kuitenkaan olla halukkaita eroamaankaan, monista ymmärrettävistä syistä. Toinen voi silti rakastaa ja molemmat voivat olla mukavuudenhaluisia tai muutospelkoisia niin, että pidetään kiinni risastakin suhteesta tottumuksen, taloudellisten syiden tms. käytännön asioiden vuoksi. Mutta pitkään jatkunut paha olo johtaa siihen, että jossain vaiheessa toinen kohtaa jonkun ihanan. Rakastuu ja ennenkuin ehtii kunnolla tajutakaan mitä tapahtui, on saattanut jo muodostaa pettämiseksi laskettavan sivusuhteen. Ottamatta kantaa sen sisältöön yhtään enempää, onko kyse vain viestittelystä vaiko salaisista paneskelulomista yhdessä, kestääkö suhde viikkjoa vai jatkuuko se määrätietoisesyi vuosikaudet, näissähän on loputtomasti vaihtelua).
Voi käydä niinkin, että tilanteeseen havahdutaan parisuhteessa puolin ja toisin vasta tuossa vaiheessa, kun toinen jää kiinni salasuhteesta. Voi olla, että se toinen ei ole koskaan aiemmin edes oivaltanut, että suhde on rikki. Voi olla, että tällainen herätys tarvitaan. Sitä ennen ei ole mahdollista edes tosissaan noita korjausyrityksiä tehdä. Siitä huolimatta ero ei välttämättä ole tuskattominta. Tämä on vain yksi elämän check-point jossa on tehtävä valintoja; mietittävä arvonsa, halunsa, tarpeensa, ja toimittava sen mukaan. On melkoisen rohkeaa, jopa ylpeää, yrittää jylähtää yleispätevän supermoraalinsa voimin, että ero on aina ja kaikille oikea tai paras ratkaisu. Se voi olla myös paha menetys ja tappio. Se voi olla myös se lopun elämää kaduttava virhe, jos tunnepuuskissaan äkkipikaisesti ottaa aggressiivisen eron kaikki sillat polttaen.
Typerää selittelyä. Suhteessa joko sitoudutaan kumppaniin tai ei. Jos olet tyytymätön oloosi, eroa. Turha yrittää selitellä jälkikäteen ja pakoilla sitä omaa vastuuta omasta suhteesta ja elämästä. Turha puolustella selkärangattontaja moraalitonta käytöstä itsekkyydellä, mukavuudella ja laiskuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaiset joille on tärkeää olla kumppanilleen ykkösvaihtoehto. Minä en ainakaan jäisi roikkumaan suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei rakasta (ja sanotte te mitä tahansa, ei se todellakaan rakasta jos oikein sivusuhdetta pitelee).
Minusta kysymys voisi pikemminkin olla, että millainen ihminen jää roikkumaan suhteeseen, kun puoliso jää kiinni sivusuhteesta?
Eikö termi "sivusuhde" jo sisällä määritelmällisesti sen idean, että varsinainen puoliso on ykkösvaihtoehto? Sivusuhde on jotain vähäisempää kuin varsinainen pääsuhde.
Omaan kysymykseesi vastaus varmaan on "sellainen, joka rakastaa".
Kyllä sanoisin, että tuollaiseen suhteeseen jää itsetunnoton luuseri.
Ehkä niin. Toisaalta hänelläkin on silti kai oikeus rakastaa ja ehkä myös tulla rakastetuksi, joten mikä sinä tai kukaan muukaan on häntä tuomitsemaan?
Niin on, ja silloin vain itsetunnoton ja/tai yksinkertainen jää suhteeseen, jossa ei voi tulla rakastetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vain pettäjät väittävät, että tyytymättömyys parisuhteessa oikeuttaa pettämisen. Ei oikeuta, tyytymättömyys oikeuttaa sen, että joko se parisuhde yritetään pelastaa yhdessä, tai siitä huonosta liitosta lähdetään. Käsittämättömän usein se pettävä osapuoli vierittää kaiken syyn sen toisen osapuolen niskoille, näkemättä ollenkaan niitä omia virheitään. Parisuhteessa on ihan molempien tehtävä töitä, se ei ole vain toisen vastuulla ja nimenomaan sen tyytymättömän tulee saada se suunsa auki.
En ole huomannut kenenkään väittävän, että mikään oikeuttaa pettämisen. On kuitenkin keskusteltu siitä, mikä on loogista seurausta millekin. Tyytymättömyydelle parisuhteessa on loogisena seurauksena pettäminen ihan kuten pettämiselle on eroaminen.
Parisuhteessa on siis molempien tehtävä töitä, paitsi sen tyytyväisen, koska sanoit, että nimenomaan tyytymättömän vastuulla puhua siitä, mikä tyytyväisen mielestä ei ole edes rikki? En ihan nyt seuraa päättelyketjuasi loppuun saakka. On hirveän vaikeaa saada joskus suppeasti näkevän ihmisen ymmärrystä avautumaan. Jos ihminen ei näe vikaa, ei kykene ymmärtämään toisen tunteita tai tarpeita, niin siinä ei ihan pienellä suun aukomisella välttämättä ymmärryksen kipinä sytykään. Voi olla niin, ettei se syty ennenkuin iskee shokki. Käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät jotakuinkin seuraavat: itsemurha, alkoholisoituminen, lyöminen, pettäminen tai ero. Luonteestaan yms. riippuen sen tyytymättömän tyytymättömyys kasvaa vähitellen epätoivoksi ja johtaa johonkin noista. Valitse siitä, mikä on paras ja hedelmällisin tapa rakentaa uutta pohjaa suhteelle, jos molemmat niin vielä haluavat. Itse sanoisin, että pettäminen on vähiten haitallisimpia noista.
Jos puhutaan yleisesti, niin on tietysti mahdotonta sanoa, etteikö olisi yrittänytkin. Eroaminen ei muuten aina ole mikään reilu teko. Jos ero on looginen seuraus pettämisestä, niin kertokaahan arvon loogikot, minkä looginen seuraus se pettäminen oikein on?