Lue keskustelun säännöt.
Voi huoh. Mies ei suostu kasvamaan aikuseksi
27.01.2019 |
Tavattiin kolme vuotta sitten. Mies vielä silloin opiskeli yliopistossa ja vasta haki alaltaan töitä. Oli todella innokas aloittamaan ns. aikuisen elämän ja ottamaan vastuuta ja mahdollisesti perustamaan perheen. Itse olin muutaman vuoden vanhempi (nyt 30) ja jo vakityössä ja elämä muutenkin jo ihan mallillaan.
Pari vuotta mies jaksoi yrittää. Ostettiin koti ja sitten mies vain lopetti. Ei valmistunut, ei urheile, ei tee mitään järkevää, ei halua naimisiin koska "ei ole valmis" ja oikeastaan illat pelaa vain pleikkaria.
Meidän suhteessa on kuitenkin kaikki hyvin. Ja mies näyttää kyllä rakkautensa minulle eikä meillä ei ole mikään muuttunut, mutta mies on vain jotenkin taantunut täysin teinin tasolle... Viime yönä heräsin 3 aikaan siihen että mies edelleen pelaa pleikkaria. HUOH. En usko että on masentunut tai ainakin väittää että ei. Sanoo vain että on saamaton. Ja joo sen kyllä näkee .
Ei se taida aikuistua vai mitä?
Kommentit (261)
Edellisessä suhteessani oli vähän samankaltainen tilanne kuin ap:llä. Viiden vuoden seurustelun jälkeen ostettiin ok-talo, ja sitten mies aloitti pelaamisen tietokoneella. Kaikki jäi tekemättä, töissä sentään kävi. No, mä en sanonu mitään mutta aloin kans tehdä kotihommia vaan sillon ku sattu huvittaan, niin arvatkaa mitä mies teki? Se alko nalkuttaan mulle tekemättömistä kotitöistä ja sotkusta. 😂
Muutin pois, nalkuttakoon siellä yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Mulla on paljon tietokonepelejä ja vähän myös konsolipelejä pelaava it-alalla työskentelevä mies. Ja mitä parhain mies onkin! Ollaan naimisissa rakastavassa liitossa. Omistetaan asunto puoliksi. Molemmat olemme valmistuneet ja käymme töissä. Ensimmäinen lapsi on tulossa.
Yhdessä hoidetaan kodin asiat. Juuri tuo kysyi, pitäisikö tänään käydä kaupassa ja laittoi pyykkikoneen pyörimään. Aamulla myös halailtu, pussailtu ja harrastettu seksiä. Eilen oltiin syömässä ja elokuvissa. Miehelläni on myös useampi urheiluharrastus - on kiinnostunut kunnostaan ja terveydestään.
Älkää, kiltit yleistäkö tietokonepeliharrastusta keskenkasvuisuuteen, laiskuuteen ja lapsellisuuteen. Eivät ne kulje käsi kädessä. Ärsyttää myös sellaisten nörtti- ja (diplomi)insinööristreotypioiden hokeminen. Se, millainen ihminen on, riippuu monesta asiasta. Harvoin jokin yksi harrastus tai kiinnostuksen kohde määrittelee ketään täydellisesti.
En mäkään haluaisi kasvaa aikuiseksi. Ihan pas kaahan se on.
Jos mieheni alkaisi vielä valittamaan oman vapaa-aikani käytöstä, ero tulisi. Meillä on siistiä, lapsilla ruokaa ja huolenpitoa ja molemmat käydään töissä ja vielä aikuismaisesti säästetään rahaa.
Silti ihan teinejä ollaan välillä, nelikymppisiä teinejä :) pelataan, juodaan, valvotaan kesäaamuun että nähdään auringonnousu.
Mitä sitten? Elämä on tässä ja siitä on nautittava.
Jos ap on tyytymätön, sille on tehtävä jotain tai tyydyttävä.
Ja tuossako oli jotakin uutta? Siinähän on vain taas yksi pilalle pasattu pojanköllykkä. Sinä olet siirtynyt vain äidin tilalle. Potkaise pellolle!
Käykö mies töissä? Opiskelee? Mitä se tekee päivät/illat paitsi pelaa sitä pleikkaa?
Jos teillä suhteessa muuten asiat hyvin, mutta mies tuntuu taantuneen saamattomaksi tossuksi, kannattaisi keskustella asiat halki. Niin, että mies ymmärtäää sun kantasi ja sä ymmärrät miehen. Hankkikaa vaikka ammattiapua. Ei kannata heittää hukkaan kuluneita vuosia vielä, ennenkuin oikeasti yrittää korjata asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Kaipaan perustelua miksi näin.
Koska se kertoo tietynlaisesta ahdasmielisyydestä ja/tai näköalattomuudesta.
Jos esim. pitää pleikkarilla pelailua vain lapsellisena touhuna, niin minä pidän sellaista ihmistä kyvyttömänä ymmärtämään monia muitakaan eri näkökantoja ja ymmärtämättömyys eri näkökantoihi on mielestäni nou nou.
Pleikkarilla pelaaminen on usein maanista. Kuten esimerkissäkin oli, että jätkä pelaa vielä kolmelta yöllö pleikkaa. Tuntemani pelaajat yleensä aina töistä tultuaan astuvat ekana pleikan eteen ja siinä meneekin heittäen pari tuntia. Kyllä se vaan on tylsää sille kumppanille, kun joka päivä toinen on omissa maailmoissaan vähintään puolet kotonaoloajasta. Sitten nukutaan iltapävään, kun on pelisessiot venyneet. Aika vaikeaa löytää muuta sanaa kuin lapsellinen tuota kuvaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, olen pahoillani että sinulla kävi huono tuuri. Olen nähnyt tuttavapiirissä samaa.
Oletko sanonut miehelle suoraan, ettet halua olla luuserin kanssa? Ehkä hän ei ole ymmärtänyt, että on aikamoinen sosiaalinen ja uraitsemurha leikkiä teini-ikäistä lähemmäs kolmikymppisenä.
Olen sanonut ja mies vain suuttuu. Viime yönä raivostuin kunnolla siitä pelaamisesta ja mies ei edes lopettanut. Jouduin vetämään nettipiuhan irti että ottaa kuulokkeet päästä. Luulisi että jos kumppania ärsyttää joku niin lopettaisi tai yrittäisi edes tehdä jonkinlaista muutosta..
Oikeasti ottaa niin paljon päähän että kotona joku hiton teini!
Ap
Niin mutta suhteessa on kuitenkin kaikki hyvin. :D Älä nyt viitti. Luultavasti mies vielä juuri ja juuri sietää pirttihirmuiluasi.
Miksi heti on joku pirttihirmu? Olen hyvin ymmärtäväinen ihminen tiettyyn pisteeseen. Odotan että kotiasiat hoidetaan yhdessä, ja että toinen tekee kotona muutakin kuin istuu pleikkarin edessä. Olenko minä se kamala ihminen jos turhaudun siihen että toiselle taas se pelaaminen on se ykkösjuttu kotona eikä voi tehdä mitään muuta? Valvotaan jatkuvasti myöhään yöhön,herätään väsyneenä ja sitä käytetään tekosyynä ettei voi tehdä mitään seuraavana päivänä.
Ap
No joo, sorry. Mutta mikä siis on hyvin suhteessanne? Onhan se kuitenkin kahden kauppa. Hänkin saa tehdä elämässään asioita, joista pitää, eikö vaan? Hän pitää pelaamisesta, mutta sinä haluat kontrolloida sitä.
En minä sitä olen tähän mennessä kontrolloinut. Eilen oli eka kerta kun siitä suutuin kunnolla. Olen aina sanonut että saa pelata jos tekee pakolliset hommat ensin. Mutta mies ei tee. Sanoo aina että "huomenna" ja minä odotan ja katkeroidun. Keittiöremontti kesken, kun ei jaksa jne.
Ap
Teettekö keittiöremonttia yhdessä vai onko tämä yksi nistä miesten töistä?
Olitteko molemmat yhtä kiinnostuneita keittiöremontista, vai oliko kyse sinun ideastasi johon sait miehen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Mulla on paljon tietokonepelejä ja vähän myös konsolipelejä pelaava it-alalla työskentelevä mies. Ja mitä parhain mies onkin! Ollaan naimisissa rakastavassa liitossa. Omistetaan asunto puoliksi. Molemmat olemme valmistuneet ja käymme töissä. Ensimmäinen lapsi on tulossa.
Yhdessä hoidetaan kodin asiat. Juuri tuo kysyi, pitäisikö tänään käydä kaupassa ja laittoi pyykkikoneen pyörimään. Aamulla myös halailtu, pussailtu ja harrastettu seksiä. Eilen oltiin syömässä ja elokuvissa. Miehelläni on myös useampi urheiluharrastus - on kiinnostunut kunnostaan ja terveydestään.
Älkää, kiltit yleistäkö tietokonepeliharrastusta keskenkasvuisuuteen, laiskuuteen ja lapsellisuuteen. Eivät ne kulje käsi kädessä. Ärsyttää myös sellaisten nörtti- ja (diplomi)insinööristreotypioiden hokeminen. Se, millainen ihminen on, riippuu monesta asiasta. Harvoin jokin yksi harrastus tai kiinnostuksen kohde määrittelee ketään täydellisesti.
Monella tuo tilanne kosahtaa äitiysvapaan aikana. Ole tarkka, että tilanne ei luisu siihen, että sinä hoidat sekä lapsen että kotityöt, mies ei saavutetusta edusta luovu edes sinun palattua töihin. Toivottavasti miehesi pysyy tuollaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Kannattaa jättää sellaiset naiset väliin kokonaan, jotka eivät ymmärrä pleikkarin peluuta.
Mä ja mies pelataan molemmat, ollaan pelattu ikämme, mutta ei niin että oltaisiin jätetty kaikki muu elämä sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi sanoa, että teidän suhteessa on kuitenkin kaikki hyvin? Kun ei kerran ole. Onhan sekin osa teidän suhdetta, että tyyppi pelaa aamuyöllä pleikkaa, kun toivoisit, että vaihtaisi jo vaippaa teidän taaperolle.
Tarkoitin sillä ettei miehen asenne ole muuttunut minua kohtaan tai ei välttelee seuraani ja että tämä tilanne johtuisi siitä ettei mies rakastaisi. Tai voihan se siitä johtuakin.
En halua lapsia, joten siitä ei tartte murehtia. Haluan kuitenkin aikuisen suhteen jossa kumpikin jakaa vastuun tasapuolisesti
Ap
Ei kai siinä sitten muuta kuin, joko lopettaa viestin alun kaltainen valitus, jos kaikki kuitenkin on hyvin, tai lakata sanomasta, että kaikki on kuitenkin hyvin, jollei ole ja tehdä ratkaisu. Tai no, ehkä ensin tosiaan kunnon keskustelu siitä, mitä kumpikin suhteelta haluaa. :) Sen mukaan päätökset.
Aattele nyt miltä se toisenkin korvaan kuulostaa, jos viesti on se, että mikä kaikki on pielessä, mutta toisaalta kaikki on hyvin. Ei vain miesten ole vaikea ymmärtää, mitä tuollainen tarkoittaa.
Niin, mies käy töissä, maksaa oman elämisensä, pari rakastaa toisiaan.... vaimo ei halua lapsia eli perheen perustamisesta ei ole kyse. Ongelmana on se, ettei mies elä sellaista elämään kuin... mitä?... vaimo haaveilee?
Ei ole olemassa yhtä mallia, jonka mukaan elämä menee ja elämää eletään. Tuo teidän elämänne kuulosta ihan yhtä valmiilta ja täydellisen epätäydelliseltä elämältä kuin minkä tahansa luksus-parisuhde-elämää viettävän keski-ikäisen pariskunnan tai ruuhkavuositaaperoperheen tai vuoroviikkovanhempienkin elämä.
Ap:lla on iskenyt pesänrakennusvimma päälle. Kaikki panostus pitäisi olla että saadaan tasokkaampi asunto jota esitellä ystäville ja hienomman kuuloiset ammatit. Kaiken pitää olla käytännöllistä ja hyödyllistä, nyt ollaan aikuisia.
n. kymmenessä vuodessa helpottaa. Ellei mies ole saanut tarpeekseen ja lähtenyt lätkimään jonkun kivan vela-nörttitytyn kanssa ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä heittäisin sinut pihalle ja saisin elämäniloni takaisin. Naiset valittavat pelaamisesta samalla kun itse kuvaavat Ikean tyynyjään instaan. Jos ongelma onkin tyytymättömyys sinuun joka näkyy saamattomuutena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sinä käyt töissä ja hoidat kaiken ja maksat kaiken ja hän makaa sohvalla?
Mut ei se mitään kun kerran hän sanoo että rakastaa...Onnea vaan valitsemallasi tiellä
No ei nyt noin. Käy mies töissä , opiskelut vain jätti kesken. Maksaa puolet kyllä kaikesta . Minulle jää vain se perus vastuu kaikesta muusta juoksevasta. En ikinä maksaisi toisen elämää... Valitsin vähän eri tien mihin tämä on nyt muuttunut viimeisen vuoden aikana. Ap
Et kai vaan suunnittele tekeväsi lapsia tuollaisen aikuislapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä arvon rouvat tuijottavat aivot nollassa telkkaria soffalla sipsit poskissa heti töistä päästyään, mutta pleikkarin pelaaminen miehellä on se paha homma.
Just joo. No, ainakaan ei käy vieraissa.
Mitä itse tykkäisit,kun töistä tullessasi vaimo on ehtinyt pleikkarin ääreen pelaamaan ja pelaa siinä aamuyölle asti? Sama viikosta toiseen, kämppä menee sotkuiseksi, pyykkikasa kertyy eikä jääkaapissa ole ruokaa ellet sinä nitä hoida.
Sitten käyt kaupassa yksin, teet ruoan yksin ja saat syödäkin sen yksin, koska nainen huutaa telkkarin äärestä "joojooihankohta". Tiskit ja muut saat hoitaa yksin, nainen käy jossain välissä hakemassa itselleen annoksen telkkarin ääreen ja jättää likaiset astiat sohvapöydälle. Niitä kertyy siihen niin kauan, kunnes pöydälle ei enää mahdu, jonka jälkeen niitä aletaan kerätä sohvan viereen lattialle. Kukaan ei niitä sieltä siivoa ja tiskaa, jos et sinä sitä tee.
Pyykkien kanssa sama homma. Pyykkivuori vain kasvaa, kun vaimo telkkarin ja sipsipussin välistä toteaa pesevänsä pyykkiä "heti tämän ohjelman jälkeen", kunnes kello on niin paljon, ettei enää viitsi pistää pyykkikonetta hurisemaan. Jos pyykit joskus löytävätkin tiensä koneeseen, niin sinne ne myös jäävät, jos et sinä huolehdi tyhjennyksestä, ennen kuin pyykit ummehtuvat. Vaimoa ei haittaa kulkea likaisissa vaatteissa, ainahan voi laittaa hajuvettä, jos vähän tuoksahtaa.
Imurointi ja muu siivous jää myös joko sinun vastuullesi, tai kokonaan tekemättä. Vaimo saattaa nostaa sipsipussin pois edestä, kun imuroit olohuonetta. Toki sekin voi aiheuttaa ärtymystä, jos juuri kesken jännän kohtauksen menet eteen pyyhkimään pölyjä tai huudattamaan imuria.
Kuinka moni mies oikeasti jaksaisi tällaista elämää? Riittäisikö se, että sohvaperuna-vaimo kuitenkin kävisi töissä ja maksaisi puolet talouden kuluista?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
Minä jätän väliin hömppäohjelmia, iltapäivälehtiä, netflixiä tuijottavat naiset. Eipä ole jäänyt paljon vaihtoehtoja jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä arvon rouvat tuijottavat aivot nollassa telkkaria soffalla sipsit poskissa heti töistä päästyään, mutta pleikkarin pelaaminen miehellä on se paha homma.
Just joo. No, ainakaan ei käy vieraissa.
Mitä itse tykkäisit,kun töistä tullessasi vaimo on ehtinyt pleikkarin ääreen pelaamaan ja pelaa siinä aamuyölle asti? Sama viikosta toiseen, kämppä menee sotkuiseksi, pyykkikasa kertyy eikä jääkaapissa ole ruokaa ellet sinä nitä hoida.
Sitten käyt kaupassa yksin, teet ruoan yksin ja saat syödäkin sen yksin, koska nainen huutaa telkkarin äärestä "joojooihankohta". Tiskit ja muut saat hoitaa yksin, nainen käy jossain välissä hakemassa itselleen annoksen telkkarin ääreen ja jättää likaiset astiat sohvapöydälle. Niitä kertyy siihen niin kauan, kunnes pöydälle ei enää mahdu, jonka jälkeen niitä aletaan kerätä sohvan viereen lattialle. Kukaan ei niitä sieltä siivoa ja tiskaa, jos et sinä sitä tee.
Pyykkien kanssa sama homma. Pyykkivuori vain kasvaa, kun vaimo telkkarin ja sipsipussin välistä toteaa pesevänsä pyykkiä "heti tämän ohjelman jälkeen", kunnes kello on niin paljon, ettei enää viitsi pistää pyykkikonetta hurisemaan. Jos pyykit joskus löytävätkin tiensä koneeseen, niin sinne ne myös jäävät, jos et sinä huolehdi tyhjennyksestä, ennen kuin pyykit ummehtuvat. Vaimoa ei haittaa kulkea likaisissa vaatteissa, ainahan voi laittaa hajuvettä, jos vähän tuoksahtaa.
Imurointi ja muu siivous jää myös joko sinun vastuullesi, tai kokonaan tekemättä. Vaimo saattaa nostaa sipsipussin pois edestä, kun imuroit olohuonetta. Toki sekin voi aiheuttaa ärtymystä, jos juuri kesken jännän kohtauksen menet eteen pyyhkimään pölyjä tai huudattamaan imuria.
Kuinka moni mies oikeasti jaksaisi tällaista elämää? Riittäisikö se, että sohvaperuna-vaimo kuitenkin kävisi töissä ja maksaisi puolet talouden kuluista?
Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä pelaamisen kanssa, olet vain valinnut seurasi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jättää konsoli- tai tietokonepelejä pelaavat miehet väliin kokonaan.
No en nyt tiedä kannattaako noin yleistää. Mun miesystävä pelaa paljon (nytkin on kaverillaan pelaamassa jotain nostalgista peliä) ja mäkin pelaan jonkin verran. Mutta tämä tapaus todellakin haluaa naimisiin ja lapsia. Lapsilla on kuulemma kovempi kiire kuin naimakaupolla.:D Nyt ollaan kolme vuotta toisiamme katseltu ja tuosta pelaamisesta huolimatta minäkin haluan hänen kanssaan perheen. Mies kuitenkin hoitaa työn ym. hyvin. Pelaaminen on vaan vapaa-ajan täytettä. Jos pyydän esim. apua tiskaamisessa tms. kesken pelisession, tiedän apua myös saavani.
Näitä mieseläimiä onneksi on monenlaisia. Ei se pelkkä pelaaminen tarkoita, että yksilö on pilalla.
Uskotko todella, että mies suostuu luopumaan tästä vapaa-ajan täytteestään sen jälkeen, kun olette saaneet vauvan, joka todellakin vie molempien vapaa-ajan? Huomaa, ettei sinulla ole minkäänlaista realistista käsitystä lapsiperheen arjesta.
Mies ei halua naimisiin. Hän ei aio valmistua, mutta naimisiin ei voi mennä, ennen kuin on valmistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt noin. Käy mies töissä , opiskelut vain jätti kesken. Maksaa puolet kyllä kaikesta . Minulle jää vain se perus vastuu kaikesta muusta juoksevasta. En ikinä maksaisi toisen elämää... Valitsin vähän eri tien mihin tämä on nyt muuttunut viimeisen vuoden aikana. Ap
Hmmm... eli olet pettynyt kun miehellä ei ole hienolta kuulostavaa tutkintoa?
Käy töissä, maksaa oman osuutensa, suhteessanne muuten kaikki hyvin.
Pleikkarinpeluu harmittaa.Kuulostat kyllä melkoselta nipottajalta. Ehkä miehesi ei jaksa kuunnella tommosta narinaa, ja siksi mieluummin pelaa. Eikä varmasti innosta tutkinto kun huomaa että se on sulle tärkeämpää kuin mies muuten.
Ei vaan mies on itse asettanut suhteeseen rajat niin kauan kun ei ole valmistunut. Hänelle itselleen se on niin uskomattoman törkeää että on valmistunut ennen kuin voi ns. Aloittaa elämän. Mutta ei lasmiskuudessaan suostu menemään takaisin opintojen pariin ja näin roikottaa minua tässä ihme linbossa! Minulle ei ole väliä mikään titteli. Itselläni on kaikki hyvin työn puoleen joten en jaksa stressata toisen tittelistä.
Ap
Voi tuon nähdä niinkin, ettei mies jatka opintojaan, koska sitten "joutuisi" kanssasi naimisiin. Tietoisesti tai alitajuisesti.
Yleisesti ottaen rakkaus ei riitä kovinkaan pitkälle. Jos arki ei ole vähintään ihan kivaa, tee johtopäätökset. Älä tee samaa virhettä kuin minä, joka voisin ikäni puolesta olla äitisi.
Olet ihan oikeassa. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Aloittajan mies on onnellinen pelatessaan. Aloittaja kuulostaa onnettomalle, joten hänen pitää tehdä tilanteelle jotain. Se voi ihan hyvin olla päättää tyytyä nykytilanteeseen tai erota.