15-v tyttöni on jäänyt koko luokan ulkopuolelle

Vierailija kirjoitti:

Mua melkein itkettää tämä ketju kun mietin kuinka kukaan ei edes halunnut huomata miten huonosti voin koko nuoruuteni. Roikuin vuosia itsetuhon partaalla. Ei kukaan kuunnellut, ei auttanut, ei katsonut edes päin. Olin jopa luokanvalvojan sylkykuppi, vaikka olin kunnollinen unelmaoppilas ja kympin tyttö. Ruma, lihava ja pahasti kiusattu vain, se riitti aikuisillekin syyksi vihata ja ylenkatsoa. Kaikki oli aina minun syytäni, kiusaaminenkin. Pantiin pyytämään anteeksi kiusaajalta, jolle olin sanonut kiitos, kun tämä haukkui h******n l**kiksi h*****ksi ja luokanvalvoja parin metrin päässä kuulemassa kaiken, mutta minä olin tietysti taas syyllinen provosointiin ja kiitos-sanan käyttöön... Äitini taas haukkui ja huusi jatkuvasti kotona ja pyrki manipuloimaan itsetuntoani koko ajan huonommaksi. Katseli vierestä kun vedin lääkkeitä ja alkoholia sekaisin ja viilasin ranteita auki eikä tehnyt mitään muuta kuin paiskasi vihaisena oven kiinni ja jätti minut käytännössä t****maan itseni. Hirveää aikaa oli, en tule koskaan unohtamaan ihmisten julmuutta. Auttakaa sitä tyttöä vielä kun voitte, ennen kuin on liian myöhäistä. :(

Tuttuja kokemuksia. Julmia ihmissaastoja voivat olla myös ne koulun aikuiset, "kasvatuksen" "ammattilaiset". Siis aikuiset lähtevät mukaan jonkun lapsen kiusaamiseen ja mitätöintiin. Aivan uskomatonta ja sairasta.

Ja mietipä jos koulussa on vaikkapa 500 oppilasta eikä vuosien mittaan yksikään ihminen kysy kiusatulta miten sulla menee. Eikös silloin voi jo hieman yleistää, että suurin osa ihmisistä on empatiakyvyttömiä ja välinpitämättömiä alkeellisia elukoita. Jos asia olisi toisin, kiusattuja autettaisiin edes jotenkin tai kiusaamista esiintyisi paljon vähemmän.

Tällaisissa jutuissa on se ongelma, että kun ketään ei voi pakottaa viettämään aikaa sellaisen henkilön kanssa, josta ei erityisesti pidä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan omalta tyttäreltäni joka eristettiin luokan ulkopuolelle siksi, että hän ei sopinut "normaalin yläkoululaisen" malliin. Meikkien ja somen sijaan oli kiinnostunut kirjoista ja historiasta. Häntä ei varsinaisesti kiusattu, mutta katsottiin vinoon ja puhuttiin selän takana. Vuoden ajan en tiennyt asiasta mitään, mutta sitten tämä synnytti aika vahvan vastareaktion tytössä ja hän itsekin eristäytyi ihan täysin. Lopulta asiaa saatiin selviteltyä, muttei koskaan kaverustunut luokassaan ja "toipumiseen" meni vielä lukionkin eka vuosi. Lukiosta sai kuitenkin samanhenkisiä kavereita.

Kuulemma myös se että tyttö ei ollut Whatsappissa tai muualla, pahensi tilannetta eikä kukaan siksi halunnut tutustua häneen. Tyttö taas ei halunnut tehdä sometilejä, koska pelkäsi joutuvansa nettikiusatuksi. Luokkalaisten mielestä ihmisessä on oltava jotain mätää jos ei ole somessa... Pienestä se on tuon ikäisillä kiinni.

Mutta koetko tämän perusteella, että tytärtäsi kiusattiin? Mä olen itse aina ollut hieman erilainen. Jotenkin en vain sovi tietynlaiseen ryhmädynamiikkaan, huomaan sen näin aikuisenakin. En kuitenkaan ole koskaan kokenut, että mua olisi kiusattu tai eristetty. Yläasteella mulla oli yksi kaveri (jossa oli ärsyttävät piirteensä, mutta en koskaan blokannut häntä elämästäni kuitenkaan). Näen asian niin, että ei se ole neliskanttisen reiän vika, että pyöreä palikka ei mene sisään. Olenkin aina päätynyt solmimaan syvimmät kaverisuhteeni näiden muiden "väärän mallisten" palikoiden kanssa. Ei mua olisi kiinnostanut meidän luokan pissisten jutut. Miksi heidän olisi pitänyt kiinnostua mun jutuista? Olen lisäksi kärsimätön introvertti, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan ihmisiä. Olen joskus tästä kärsinyt, ja kokenut yksinäisyyden tunteista, mutta yksinäisyyteni on sellaista sisäsyntyistä sorttia, että ei suurin osa muista maailman ihmisistä voisi minua siinä auttaa. Vanhempana kuitenkin tämä on helpottanut, sillä enää ei tarvi yrittää pyrkiä olemaan tietynlainen, vaan voin olla epäsosiaalinen kummajainen ihan rauhassa. Yläasteella vielä halusin kuitenkin olla ns. "normaali" ja mietin miksi musta on tullut tämmöinen. Mietin välillä vieläkin, mutta tosiasia on se, että ainoa ongelma ei ole se, ettei maailma tule mun kanssani juttuun, vaan myös se, että mä en tule maailman kanssa juttuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?

Meinaat, että meillä yksinäisillä ei ole oikeutta valita seuraansa? Itse olen ennemmin yksin kuin paritettuna jonkun toisen luuserin kanssa. Siinä helposti tuplasti ongelmia päällä.

Ohis. Ihan yhtäläinen oikeus niillä muillakin on valita seuransa kuin "yksinäisillä". Jos yksinäisen ei tarvi tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja saa valita keiden kanssa hengaa, niin silloin ei mitään kiusaamista tapahdu, sillä muut harjoittavat oikeuttaan olla kaveeraamatta tämän kyseisen tytön kanssa. Ja ilmeisesti tämä dumpattu ystävä siirtyi muihin piireihin, eli saattoihan kyseessä olla mukava ja huomaavainen nuori, joka huomasi tytön yksinäisyyden ja yritti olla hänelle kaveri. Tyttö ampui hänet alas tökeröllä ja ilkeällä käytöksellä (blokata toinen snapissa ilman syytä tai varoitusta olisi "suositulta" nuorelta kiusaamista). Saa siinä sitten ihmetellä miksi on yksinäinen.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään tuli Wilmassa luokanohjaajalta viesti, että 8. Luokkalainen tyttäreni on ollut jo muutaman viikon koulussa täysin yksin ja hiljaa. Tänään LO oli kysynyt tytöltä, että onko kaikki hyvin ja tämä oli alkanut itkeä. Sitten tyttö oli sanonut että tuntee itsensä näkymättömäksi ja täysin yhdentekeväksi kun kukaan ei koskaan ota kontaktia häneen. Että hänen elämänsä on pelkkää helv*ttiä. Hän tuntee että on jäänyt ulkopuoliseksi muusta luokasta, että hän ei kuulu hyvän ryhmähengen joukkoon, jossa kaikki tulee loistavasti toimeen keskenään. Kuulemma usein ryhmätöitäkin tehdessä joku opettaja on sanonut "sitten (tyttäreni nimi) jää yksin" ja joku säälistä ottanut ryhmään mukaan.

Tuntuu niin pahalta lapseni puolesta. Hän on kertonut että on välillä yksinäinen, mutta en tajunnut ottaa sitä tosissaan. Olen sanonut vain että menee rohkeasti ryhmään mukaan ja puhuu kuuluvalla äänellä. Nyt ymmärrän että olen ollut tosi tyhmä. Tytöllä oli vielä ennen joululomaa yksi kaveri jonka kanssa oli aina. Tytön mukaan kaveri oli tosin vähän ripustautuva eikä aina jaksanut häntä. Nyt kaverikin on vaihtanut tyttöni muihin.

LO oli puhunut tänään luokan muiden opettajien kanssa ja laittanut minulle viestiä. En tajunnut että lapsestani tuntuu noin pahalta. Oli syytellyt itseään muunmuassa siitä, että on vain luonnostaan "sosiaalisesti p*ska ihminen ja ruma, läski ja ärsyttävä". Kertoi myös opettajalle että tämä oli ensimmäinen joka kysyi hänen asioistaan. Muutkin opettajat ovat kai huomanneet tytön "masentuneisuuden" ja yksinäisyyden, mutta ei ole edes kysynyt miten menee.

Tyttö on nyt tallilla hoitamassa hoitohevosta, mutta tulee pian kotiin. Miten minun kannattaa tästä puhua? Hän ei ilmeisesti tiedä että opettaja on kertonut minulle hänen mietteistään. Surettaa että oma lapsi joutuu kokemaan tuollaista :(

Siis kirjoititko tosiaan tuossa, että tyttäresi on kertonut olevansa yksinäinen ja sinä olet kuitannut sen yhdentekevällä höpinällä. Ikävä lyödä lyötyä, mutta ei sinulla paljoa järki päätä pakota. Tuon ikäinen ei nimittäin kovin helpolla avaudu ongelmistaan, joten tuollainen ulostulo kertoo aina kovasta hädästä.

Sitten vielä niille opettajille, jotka ryhmätöiden yhteydessä antavat oppilaiden itse muodostaa ryhmät: oletteko te jotain autisteja, häh? Ihan tietoisesti luotte tilanteen, joka on kuin kiusaajien unelma. Vaikka luokassa ei esiintyisi kiusaamista lainkaan, kyseessä on silti melko inhottava huutokauppa, jossa oppilaille osoitetaan heidän paikkansa sosiaalisessa hierarkiassa.

Ole ystävällinen ja lakkaa käyttämästä autismia haukkumasanana. Tällaiset ulostulot selittävät sitä, miksi Suomessa on koulu- ja työpaikkakiusaamista. Terveisin autisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?

Tiedätkö, että on olemassa sellaista 24/7 päivystystä vaativaa energiasyöppöystävyyttä?

Sellaisiahan yleensä teinien ystävyyssuhteet ovat. Ei ole mitenkään epänormaalia, että tämä ystävä on halunnut pitää yhteyttä samalla tavalla kuin kaikki muutkin (ja varmaan pitää yhteyttä myös muihin ystäviinsä).

Tuon ikäisillä ulkonäkö vaikuttaa paljon. Huolehdi, että tyttösi paino on ok, osta hänelle muutama tosi "it" vaate tai asuste, esim laukku, takki, huppari.

Opasta häntä osallistumaan keskusteluun Rohkeasti ilman arkailua. Kyllä se siitä lähtee. Moni joutuu kiusatuksi/syrjityksi pelkästään arkuuden vuoksi. Hänen pitää alkaa "pitää omaa showtaan" eikä alistua statistiksi 🙂😎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?

Meinaat, että meillä yksinäisillä ei ole oikeutta valita seuraansa? Itse olen ennemmin yksin kuin paritettuna jonkun toisen luuserin kanssa. Siinä helposti tuplasti ongelmia päällä.

Ohis. Ihan yhtäläinen oikeus niillä muillakin on valita seuransa kuin "yksinäisillä". Jos yksinäisen ei tarvi tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja saa valita keiden kanssa hengaa, niin silloin ei mitään kiusaamista tapahdu, sillä muut harjoittavat oikeuttaan olla kaveeraamatta tämän kyseisen tytön kanssa.

Täysin samaa mieltä siitä, että on oikeus valita seuransa. Kaverillisen tai yksinäisen voidaan hyvällä syyllä edellyttää toimeentulemista muiden kanssa, mutta ei mitään kaveeraamista. Itse koulukiusattuna ja eristettynä yritin väillä roikkua sitten edes muiden hylkiöiden kanssa. Mutta ei tuossa mitään voimaantumista tapahtunut, koska minä olin hyljeksitty epäsuosittujen kiinnostusteni (kirjallisuus ja tiede) takia siinä, missä ne toiset olivat huonolla impulssikontrollilla varustettuja oppimishäiriöisiä rikkinäisten kotien lapsia. Oli aivan oikein, että ketään ei pakotettu olemaan minulle kaveria, eikä minua vastaavasti mihinkään. Ihmisen tulee saada syrjäytyä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?

Meinaat, että meillä yksinäisillä ei ole oikeutta valita seuraansa? Itse olen ennemmin yksin kuin paritettuna jonkun toisen luuserin kanssa. Siinä helposti tuplasti ongelmia päällä.

Ohis. Ihan yhtäläinen oikeus niillä muillakin on valita seuransa kuin "yksinäisillä". Jos yksinäisen ei tarvi tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja saa valita keiden kanssa hengaa, niin silloin ei mitään kiusaamista tapahdu, sillä muut harjoittavat oikeuttaan olla kaveeraamatta tämän kyseisen tytön kanssa.

Täysin samaa mieltä siitä, että on oikeus valita seuransa. Kaverillisen tai yksinäisen voidaan hyvällä syyllä edellyttää toimeentulemista muiden kanssa, mutta ei mitään kaveeraamista. Itse koulukiusattuna ja eristettynä yritin väillä roikkua sitten edes muiden hylkiöiden kanssa. Mutta ei tuossa mitään voimaantumista tapahtunut, koska minä olin hyljeksitty epäsuosittujen kiinnostusteni (kirjallisuus ja tiede) takia siinä, missä ne toiset olivat huonolla impulssikontrollilla varustettuja oppimishäiriöisiä rikkinäisten kotien lapsia. Oli aivan oikein, että ketään ei pakotettu olemaan minulle kaveria, eikä minua vastaavasti mihinkään. Ihmisen tulee saada syrjäytyä rauhassa.

Kun tämä mua monien "kiusattujen" jutuissa ärsyttää. Siis toki jos on haukkumista ja selän takana p*skan puhumista sekä mahdollisesti fyysistä väkivaltaa kuviossa mukana, niin toki homma on selvä. Mutta on monia, joille tuo kiusatuksi tuleminen on ollut sitä, ettei ne coolit tyypit halunneet hengata hänen kanssaan. Kavereiksi olisi pitänyt ottaa joitain loosereita, joiden kanssa ei ole mitään yhteytä (ja joihin suhtaudutaan puheissa alentuvasti). Mitä ihmettä esim. sulla olisi ollut yhteistä niiden suosittujen kanssa? Olivatko he kirjallisuus- ja tiedefriikkejä, mutta eivät suostuneet silti leikkimään sun kanssasi? Ongelma on ennemminkin se, että "kiusatulla" on haaveissa olla yksi niistä suosituista, saada se status. Ne ihmiset, joista se suosittujen porukka koostuu ei kiinnosta. Eikä heidän mielenkiinnonkohteet. Kuitenkin koetaan että se on suosittujen vika, ettei tämä "kiusattu" sopeudu tai löydä omaa porukkaansa kirjallisuus ja tiedenörttien parissa, kun niitä ei ole, eikä kiusattu voi muuttaa omia kiinnostuksenkohteitaan.

Muistan olleeni lukiossa vastaavassa tilanteessa. Meillä oli hyvä luokka, mutta minulla ei ollut ystäviä. Etenkin lukion ekalla se korostui, kun ryhmätöitä oli paljon. Olin tyttö, joka joutui yleensä poikien ryhmään. Jostain syystä siihen aikaan suosittiin 4 hengen ryhmiå ryhmätöissä. Jos luokalla on 13 tyttöä tai vaikka 17, yksi joutuu aina poikien ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin kannattaa pariutua toisen luuserin kanssa. Molemmat voimaantuvat ja alkavat saada lisää kavereita porukkaansa.

Ei kahdella yksinäisellä ole välttämättä muuta yhteistä kuin se yksinäisyys. Eivät kaikki ihmiset sovi yhteen ja myös yksinäisellä on lupa välttää ala-arvoista seuraa.

Eihän samaan aikaan voi valittaa sitä, että kaikkien pitäisi olla valmiita hengaamaan yksinäisen kanssa, jos yksinäinen ei ole valmis hengaamaan kaikkien kanssa. Logiikka ei nyt ole aukoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?

Meinaat, että meillä yksinäisillä ei ole oikeutta valita seuraansa? Itse olen ennemmin yksin kuin paritettuna jonkun toisen luuserin kanssa. Siinä helposti tuplasti ongelmia päällä.

Ohis. Ihan yhtäläinen oikeus niillä muillakin on valita seuransa kuin "yksinäisillä". Jos yksinäisen ei tarvi tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja saa valita keiden kanssa hengaa, niin silloin ei mitään kiusaamista tapahdu, sillä muut harjoittavat oikeuttaan olla kaveeraamatta tämän kyseisen tytön kanssa.

Täysin samaa mieltä siitä, että on oikeus valita seuransa. Kaverillisen tai yksinäisen voidaan hyvällä syyllä edellyttää toimeentulemista muiden kanssa, mutta ei mitään kaveeraamista. Itse koulukiusattuna ja eristettynä yritin väillä roikkua sitten edes muiden hylkiöiden kanssa. Mutta ei tuossa mitään voimaantumista tapahtunut, koska minä olin hyljeksitty epäsuosittujen kiinnostusteni (kirjallisuus ja tiede) takia siinä, missä ne toiset olivat huonolla impulssikontrollilla varustettuja oppimishäiriöisiä rikkinäisten kotien lapsia. Oli aivan oikein, että ketään ei pakotettu olemaan minulle kaveria, eikä minua vastaavasti mihinkään. Ihmisen tulee saada syrjäytyä rauhassa.

Kun tämä mua monien "kiusattujen" jutuissa ärsyttää. Siis toki jos on haukkumista ja selän takana p*skan puhumista sekä mahdollisesti fyysistä väkivaltaa kuviossa mukana, niin toki homma on selvä. Mutta on monia, joille tuo kiusatuksi tuleminen on ollut sitä, ettei ne coolit tyypit halunneet hengata hänen kanssaan. Kavereiksi olisi pitänyt ottaa joitain loosereita, joiden kanssa ei ole mitään yhteytä (ja joihin suhtaudutaan puheissa alentuvasti). Mitä ihmettä esim. sulla olisi ollut yhteistä niiden suosittujen kanssa? Olivatko he kirjallisuus- ja tiedefriikkejä, mutta eivät suostuneet silti leikkimään sun kanssasi? Ongelma on ennemminkin se, että "kiusatulla" on haaveissa olla yksi niistä suosituista, saada se status. Ne ihmiset, joista se suosittujen porukka koostuu ei kiinnosta. Eikä heidän mielenkiinnonkohteet. Kuitenkin koetaan että se on suosittujen vika, ettei tämä "kiusattu" sopeudu tai löydä omaa porukkaansa kirjallisuus ja tiedenörttien parissa, kun niitä ei ole, eikä kiusattu voi muuttaa omia kiinnostuksenkohteitaan.

Enkö viestissäni nimenomaan sanonut, että ketään ei pidä pakottaa olemaan kenenkään kanssa? Omassa tapauksessanihan oli kyse siitä, että itse pystyin kommunikoimaan normaalisti ihmisten kanssa, mutta koska minut oli leimattu, niin kanssani ei voinut olla. Pari tyyppiä oli joskus kanssani salaa vapaa-ajalla, mutta vaihtoivat silloinkin kadunpuolta, jos tuttuja tuli vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa lapsenne akusta asti vähän parempiosaisten kouluihin. Enkä puhu rikkaista.

Pahimmat kiusaajat löytyy betonilähiöistä jossa vanhemmat sekä pienituloisia/työttömiä että eronneita tupakoivat jne.

Itse huomasin ison muutoksen tässä.

Suomi on iso maa... eikä jokaisessa kaupungissa ole useampaa yläkoulua, tai jos on... niin siellä on vastassa samanlainen kokoonnpano köyhiä/rikkaita/keskituloisia. Asun noin 25 000 asukkaan kaunpungissa, eikä täällä ole kouluja jossa kävisi vain yhden tyyppisten perheiden lapsia.

Ihmeen vähän vanhemmat opettavat lapsilleen sitä, että koulu on lapsen työ, jossa on töitä tehtävä monenlaisaten ihmisten kanssa... osa lapsista kopio vanhempiensa muita väheksyvää käytöstä ja heijastelee sitä ympäristöönsä. Eikä tuo väheksyntä ole kiinni rahasta... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?

Meinaat, että meillä yksinäisillä ei ole oikeutta valita seuraansa? Itse olen ennemmin yksin kuin paritettuna jonkun toisen luuserin kanssa. Siinä helposti tuplasti ongelmia päällä.

Ohis. Ihan yhtäläinen oikeus niillä muillakin on valita seuransa kuin "yksinäisillä". Jos yksinäisen ei tarvi tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja saa valita keiden kanssa hengaa, niin silloin ei mitään kiusaamista tapahdu, sillä muut harjoittavat oikeuttaan olla kaveeraamatta tämän kyseisen tytön kanssa.

Täysin samaa mieltä siitä, että on oikeus valita seuransa. Kaverillisen tai yksinäisen voidaan hyvällä syyllä edellyttää toimeentulemista muiden kanssa, mutta ei mitään kaveeraamista. Itse koulukiusattuna ja eristettynä yritin väillä roikkua sitten edes muiden hylkiöiden kanssa. Mutta ei tuossa mitään voimaantumista tapahtunut, koska minä olin hyljeksitty epäsuosittujen kiinnostusteni (kirjallisuus ja tiede) takia siinä, missä ne toiset olivat huonolla impulssikontrollilla varustettuja oppimishäiriöisiä rikkinäisten kotien lapsia. Oli aivan oikein, että ketään ei pakotettu olemaan minulle kaveria, eikä minua vastaavasti mihinkään. Ihmisen tulee saada syrjäytyä rauhassa.

Kun tämä mua monien "kiusattujen" jutuissa ärsyttää. Siis toki jos on haukkumista ja selän takana p*skan puhumista sekä mahdollisesti fyysistä väkivaltaa kuviossa mukana, niin toki homma on selvä. Mutta on monia, joille tuo kiusatuksi tuleminen on ollut sitä, ettei ne coolit tyypit halunneet hengata hänen kanssaan. Kavereiksi olisi pitänyt ottaa joitain loosereita, joiden kanssa ei ole mitään yhteytä (ja joihin suhtaudutaan puheissa alentuvasti). Mitä ihmettä esim. sulla olisi ollut yhteistä niiden suosittujen kanssa? Olivatko he kirjallisuus- ja tiedefriikkejä, mutta eivät suostuneet silti leikkimään sun kanssasi? Ongelma on ennemminkin se, että "kiusatulla" on haaveissa olla yksi niistä suosituista, saada se status. Ne ihmiset, joista se suosittujen porukka koostuu ei kiinnosta. Eikä heidän mielenkiinnonkohteet. Kuitenkin koetaan että se on suosittujen vika, ettei tämä "kiusattu" sopeudu tai löydä omaa porukkaansa kirjallisuus ja tiedenörttien parissa, kun niitä ei ole, eikä kiusattu voi muuttaa omia kiinnostuksenkohteitaan.

Enkö viestissäni nimenomaan sanonut, että ketään ei pidä pakottaa olemaan kenenkään kanssa? Omassa tapauksessanihan oli kyse siitä, että itse pystyin kommunikoimaan normaalisti ihmisten kanssa, mutta koska minut oli leimattu, niin kanssani ei voinut olla. Pari tyyppiä oli joskus kanssani salaa vapaa-ajalla, mutta vaihtoivat silloinkin kadunpuolta, jos tuttuja tuli vastaan.

Hieman itsesäälin ja katkeruuden vibaa sun tekstistäsi huokui, niin tartuin siihen.

Ikävä kyllä muutoksen täytyy lähteä hänestä koska pelkkä toisen jättäminen porukan ulkopuolelle on niin vaikea laskea suoranaiseksi kiusaamiseksi. Ketään ei voi kuitenkaan pakottaa pitämään toisesta, siten ainoa selkeä kiusaaminen on sitä kun käydään fyysisesti käsiksi toiseen tai toisen tavaroihin, tai levitellään vakavia valheita toisesta ympäriinsä.

Ammattikouluaikoina oman alan luokassa oli paljon ujoja ja hyvin hiljaisia. Siinä kävi sääliksi yhtä luokan hiljaisinta tyttöä joten otin sen ensin ryhmätyöhön mukaan ja turisin samaan tapaan kakkaa sen kanssa kuin muidenkin. Ensimmäisellä kerralla parka purskahti itkuun kun luuli että olin aikeissa tulla häntä kiusaamaan, asiaa ei varmaan auttanut että olen aika isokokoinen, kovaääninen ja karvainen kaljupäinen mustaan huppariin pukeutuva hevari joten ensivaikutelma voi olla aika pelottava.

Mutta siitä se sitten lähti, tuli porukkaan mukaan, pidettiin leffa- ja saunailtoja, perusopiskelijoiden kokoontumisia. Kolmantena vuonna hän vaihtoikin koulutuksen toiseen koulun sisällä kun meidän ala ei napannutkaan. Oli mukava nähdä että heti uudella luokalla oli jo paljon rohkeampi ja teki uusia kavereita samantien. Ujojen kanssa pärjää olemalla ihan oma äänekäs itsensä, niin kauan kun ylläpitää sellaista ilmapiiriä että saavat sanoa vapaasti mitä haluavat eikä ketään pientä piruilua enempää ruveta arvostelemaan tai paheksumaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä muutoksen täytyy lähteä hänestä koska pelkkä toisen jättäminen porukan ulkopuolelle on niin vaikea laskea suoranaiseksi kiusaamiseksi. Ketään ei voi kuitenkaan pakottaa pitämään toisesta, siten ainoa selkeä kiusaaminen on sitä kun käydään fyysisesti käsiksi toiseen tai toisen tavaroihin, tai levitellään vakavia valheita toisesta ympäriinsä.

Ammattikouluaikoina oman alan luokassa oli paljon ujoja ja hyvin hiljaisia. Siinä kävi sääliksi yhtä luokan hiljaisinta tyttöä joten otin sen ensin ryhmätyöhön mukaan ja turisin samaan tapaan kakkaa sen kanssa kuin muidenkin. Ensimmäisellä kerralla parka purskahti itkuun kun luuli että olin aikeissa tulla häntä kiusaamaan, asiaa ei varmaan auttanut että olen aika isokokoinen, kovaääninen ja karvainen kaljupäinen mustaan huppariin pukeutuva hevari joten ensivaikutelma voi olla aika pelottava.

Mutta siitä se sitten lähti, tuli porukkaan mukaan, pidettiin leffa- ja saunailtoja, perusopiskelijoiden kokoontumisia. Kolmantena vuonna hän vaihtoikin koulutuksen toiseen koulun sisällä kun meidän ala ei napannutkaan. Oli mukava nähdä että heti uudella luokalla oli jo paljon rohkeampi ja teki uusia kavereita samantien. Ujojen kanssa pärjää olemalla ihan oma äänekäs itsensä, niin kauan kun ylläpitää sellaista ilmapiiriä että saavat sanoa vapaasti mitä haluavat eikä ketään pientä piruilua enempää ruveta arvostelemaan tai paheksumaan mistään.

Sosiaalin eritäminen on suoranaista kiusaamista

https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/Kiusaamisen-kasvot/683086

Olen ollut tuo ulkopuolinen koko kouluaikani, vasta jatko-opinnoissa tunsin välillä kuuluvani porukkaan. Nyt edennyt esimiesasemaan ja liukuportaat vie ylöspäin. Isoa ystäväpiiriä mulle ei tullut koskaan.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, tyttäresi on erilainen, ei viallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan omalta tyttäreltäni joka eristettiin luokan ulkopuolelle siksi, että hän ei sopinut "normaalin yläkoululaisen" malliin. Meikkien ja somen sijaan oli kiinnostunut kirjoista ja historiasta. Häntä ei varsinaisesti kiusattu, mutta katsottiin vinoon ja puhuttiin selän takana. Vuoden ajan en tiennyt asiasta mitään, mutta sitten tämä synnytti aika vahvan vastareaktion tytössä ja hän itsekin eristäytyi ihan täysin. Lopulta asiaa saatiin selviteltyä, muttei koskaan kaverustunut luokassaan ja "toipumiseen" meni vielä lukionkin eka vuosi. Lukiosta sai kuitenkin samanhenkisiä kavereita.

Kuulemma myös se että tyttö ei ollut Whatsappissa tai muualla, pahensi tilannetta eikä kukaan siksi halunnut tutustua häneen. Tyttö taas ei halunnut tehdä sometilejä, koska pelkäsi joutuvansa nettikiusatuksi. Luokkalaisten mielestä ihmisessä on oltava jotain mätää jos ei ole somessa... Pienestä se on tuon ikäisillä kiinni.

Mutta koetko tämän perusteella, että tytärtäsi kiusattiin? Mä olen itse aina ollut hieman erilainen. Jotenkin en vain sovi tietynlaiseen ryhmädynamiikkaan, huomaan sen näin aikuisenakin. En kuitenkaan ole koskaan kokenut, että mua olisi kiusattu tai eristetty. Yläasteella mulla oli yksi kaveri (jossa oli ärsyttävät piirteensä, mutta en koskaan blokannut häntä elämästäni kuitenkaan). Näen asian niin, että ei se ole neliskanttisen reiän vika, että pyöreä palikka ei mene sisään. Olenkin aina päätynyt solmimaan syvimmät kaverisuhteeni näiden muiden "väärän mallisten" palikoiden kanssa. Ei mua olisi kiinnostanut meidän luokan pissisten jutut. Miksi heidän olisi pitänyt kiinnostua mun jutuista? Olen lisäksi kärsimätön introvertti, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan ihmisiä. Olen joskus tästä kärsinyt, ja kokenut yksinäisyyden tunteista, mutta yksinäisyyteni on sellaista sisäsyntyistä sorttia, että ei suurin osa muista maailman ihmisistä voisi minua siinä auttaa. Vanhempana kuitenkin tämä on helpottanut, sillä enää ei tarvi yrittää pyrkiä olemaan tietynlainen, vaan voin olla epäsosiaalinen kummajainen ihan rauhassa. Yläasteella vielä halusin kuitenkin olla ns. "normaali" ja mietin miksi musta on tullut tämmöinen. Mietin välillä vieläkin, mutta tosiasia on se, että ainoa ongelma ei ole se, ettei maailma tule mun kanssani juttuun, vaan myös se, että mä en tule maailman kanssa juttuun.

Siinä kohtaa kun häntä kuvattiin Snapchattiin, kyllä. Myös pyöriteltiin silmiä, jos hänen parikseen joku "joutui" koulutyössä, jätettiin oma osuus tekemättä tai syytettiin tyttöä projektin epäonnistumisesta, katoamisesta jne vaikka toinen osapuoli ei olisi laittanut tikkua ristiin tai jopa sabotoinut työtä. Valitettiin opelle että paska pari, en halua tehdä. Lähdettiin pois, kun piti tehdä sitä työtä. Kanneltiin opettajalle heti ensimmäisenä siitä, jos läksyt oli unohtuneet tai lapsi poistui koulun alueelta (ihan luvan kanssa, mutta silti siitä ilmoitettiin välkkävalvojalle joka laittoi merkinnän Wilmaan). Samat tyypit saattoivat itse käydä luvattomastikin kouluaikana vaikka kaupassa. Jos opettaja kysyi mielipidettä johonkin asiaan vaikka etiikan tunnilla, sitä vääristeltiin (esim. "en hyväksy kuolemantuomiota" -> "X hyväksyy murhaajat!") Vaikka ei nimitelty, oltu väkivaltaisia tai tuhottu mitään, olo tehtiin muuten niin kamalaksi. Tyttö sanoi jälkeenpäin, että hänestä tuntui koko ajan vahditulta.

Vierailija kirjoitti:

Typeriä kommentteja.Nykyään on todella vaikeaa nuorille.Toiset jotka saavat muut mukaan esim.keksimällä juttuja koska vain haluavat jonkun kiusattavan.Ei siinä sitten kiusattu halua tupata porukkaan jos kukaan ei juttele.Kyllä sen huomaa jos muut ei halua olla .Yleensä tämä joka haluaa kiusata on itsekäs ja suosittu.Keksii juttuja ja kiristää muita.Ostelee lahjoja ja äitikin on yleensä mukana.

"Yleensä tämä joka haluaa kiusata on itsekäs ja suosittu.Keksii juttuja ja kiristää muita.Ostelee lahjoja ja äitikin on yleensä mukana". Juuri noinhan se näyttää menevän. Ihmettelen kyllä, että mistä se johtuukin, että noilla luokan kaikkein k-päisimmillä tyypeillä on yleensä liuta kavereita ympärillä pyörimässä tai siis ennemminkin aivottomia lampaita, jotka kiltisti seuraavat "johtajansa" (ko. k-pää) esimerkkiä kiusaamisessa ja menevät kaikkeen mahdolliseen mukaan.

Omalla pojallani oli edellä mainitun kaltainen kiusaajapoika riesana päiväkodista asti ja se kakara jatkoi samaa rataa läpi peruskoulun... Kaiken huippu oli, kun kyseinen kakara, joka siis oli yleisestikin tunnettu ilkeänä kiusaajana, sai "paras kaveri"-mitalin luokaltaan... Poikani arveli, että se kakara oli valjastanut/kiristänyt sen koko lammasrinkinsä äänestämään häntä "parhaaksi kaveriksi", niin tottahan hän sai sillä konstilla paljon ääniä luokassa. Ko. pojan äiti vieläpä toimi vanhempainneuvoston puheenjohtajana ja voi todellakin sanoa, että yleensä myös kiusaajan vanhemmat ovat/ovat olleet kiusaajia. 

Outo kuvio oli myös se, että kerrankin tuo samainen poika oli kovalla äänellä kajauttanut pojalleni, että "sä et kuulu meidän kaveripiiriin", kun poikani oli ollut tulossa välitunnilla hengailemaan heidän kanssaan. Ja juuri kun tuo poika sanoi tuon lauseen, niin heidän luokanvalvojansa oli kävellyt siitä vierestä, mutta ei ollut sanonut mitään, vaikka varmasti kuuli sen. Tämä samainen luokanvalvoja vakuutteli minulle muutamaankin kertaan, että heidän luokassaan on kiusaamiselle nollatoleranssi, kun juttelin hänen kanssaan vanhempainvartissa. Just joo, mokoma nollatoleranssi...

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalin eritäminen on suoranaista kiusaamista

https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/Kiusaamisen-kasvot/683086

Ja miten tuon todistat kun tuo on niin tulkinnanvarainen juttu? Kaveriporukassani oli myös yksi helposta suuttuva henkilö joka vaati kaikilta ryhmän jäseniltä tietynlaista käyttäytymismallia hänen seurassaan. Joten kun kieltäydyttiin niin hän rupesi irtaantumaan ryhmästä. Kiusattiinko me nyt häntä? No ei todellakaan. Toiseen tai toisen omaisuuteen fyysisesti kajoaminen on taas aina ihan selkeää kiusaamista kaikissa mahdollisissa tilanteissa.