Voiko tällainen ''neuroottisuus'' olla normaalia? Vertaistukea..?
Hellou...
Ensimmäistä kertaa täällä kirjottelen joten pahoittelut jos tämä on tehty jotenkin ''väärin''...
Semmonen tunne oli vaan että pakko päästä kirjottamaan tästä omasta tilanteesta kun ei ole oikein ketään kenelle tästä puhua :D
Eli tahtoisin tietää, että voisiko tämmönen ns. neuroottisuus koskien oman kodin siisteyttä ja omaa puhtautta olla normaalia. Jos iällä on jotain merkitystä, niin oon tosi nuori vielä (20) ja ollu tämmönen mielestäni aina. Pienestä saakka järjestelyfriikki. Mut tämmönen kaikenlainen pakkomielteinen puhdistautuminen ollu ehkä viimiset viis vuotta. Viimisen kuluneen vuoden pahin.
Eli esimerkiks mulla on pakkomielle pitää aina kodin tavarat järjestyksessä. Ei siis vaan "sinnepäin" vaan todellakin esineiden on oltava millin tarkasti järjestyksessä... Siis esim. hiusharjan saatan vaan viskata kampauspöydälle, koska käytän sitä usein. Mut esim. pöytäliinan oltava just täydellisen suorassa. Verhojen oltava just täydellisen asetellut.. Koristekynttilöiden oltava tismalleen "oikein". Vessan roskiksen oltava just siinä tietyssä nurkassa... Keittiön öljypullot oltava just nätissä rivissä. Maustepurkit oltava järjestyksessä tismalleen (no ne onkin avohyllyllä joten näkyvätkin). Mitään mausteen roiskeita en siedä hyllyllä yhtään jne... Siis nää on vaan jotain satunnaisia esimerkkejä. Mut siis en kestä jos tavarat ei oo tismalleen oikein. Ihan sama mitä oon tekemässä, jos huomaan että joku tavara ei ole paikallaan tai on vinossa tms. niin kyllä keskeytän mitä teen ja meen korjaamaan sen. Mua vaan ahdistaa enkä kestä jos joku ei oo "hyvin". Esimerkiks, jos on vieraita niin ahdistaa ja hävettää kulkee perässä korjaamassa tavaroita mihin ne koskee. :D Esimerkkinä makkarin verhot.. ylipitkät, joten on täytynyt nätisti kääntää ne sisäänpäin ns rullalle. Jos vieras avaa verhot katsoakseen pihalle ja sitten vaan nopeesti viskasee sen takasin, niin mun mielestä se verhon alareuna jää ärsyttävän rumasti siihen sotkuseks mytyks enkä kestä katsella sitä. Mun on pakko korjata se heti. Jotenkin tuntuu et koko huoneen kokonaiskuva muuttuu myös ihan oudoks ja epämääräseks jos verhot oudosti mytyssä niin pakko vaan korjata ne tismalleen...
Siis esim. jos oon jo ihan sängyssä nukkumassa, mut huomaan et verhoja pitäis vähän suoristaa niin takuulla nousen suoristamaan ne. Kesken ruuanlaiton pakko mennä suoristamaan pöytäliina. :D
Tää tavaroiden pakkomielteinen järjestely ei siis sinänsä oo ongelma, ei siitä oo mulle haittaa. Stressiä ja ahdistusta ainoastaan jos on vieraita esim.. Asun vaan mieheni kanssa ja hän luojan kiitos ei ole mikään sottapytty ja ymmärtää mua eikä välitä mun järjestämisestä. Mä en siis oo mikään kiree nalkuttaja, en koskaan valita miehelle mistään. Se saa olla kotonaan niin rento kuin haluaa ja tehdä mitä haluaa. Jos mua häiritsee kaukosäätimet sohvapöydällä sikinsokin niin mä ite korjaan ne enkä valita miehelle siis. :D
Onneks ei ole lapsia tai muita ihmisiä asu kodissa. Sekoisin varmaan sotkusta ja epäjärjestyksestä :D Tällee menee vielä kun itse olen suurimman osan kotona päivästä ja mies vaan asuu kanssani.
... Jaha herjaa että teksti on liian pitkä. Jatkan seuraavassa kommentissa!
Kommentit (120)
Noi mun jokapäiväset imuroinnit, pölyjen putsaukset jne ei sinänsä tuota ongelmia mulle, se on tavallaan nopee rutiini johon oon tottunu ja tuntuu hyvältä tehdä se aamulla herättyä. Enkä mä siis mitään puhdasta vessanpyttyä joka päivä pakonomaisesti kuuraa. Mut heti kun pienikin lika tulee johonkin niin pakko pestä heti ja putsata jne.
Kuvottaa joskus toisen kodissa kun katsoo miten törkynen vessa. Hyvä jos peilistä näkee, ihan tummunu tahmanen suihkulattia, likanen allas ja hana... Tai ihan pölyset roskaset nurkat. Tai törkynen keittiö. En mä kenellekään koskaan hauku kenenkään ihmisen kotia (se ois törkeetä), mut omassa mielessä tuppaa vaan oksennusrefleksiä vessassa käydessä vaikka.
Hitsi ku tää sanoo koko ajan et teksti liian pitkä. Yritän tässä kopioida ja liittää seuraavaan kommenttikenttään, varmaan menny nää kappaleet nyt ihan vääräs järjestykses. No toivottavasti joku sais selvää!
Eli jatkoa....
Myös jotain mikä liittyy muhun itseeni/kehooni. Mulla on pakkomielteinen hampaiden peseminen... Ensinnäkin pelkään että mun hengitys haisee. :D No mies vannoo että ei (saattaa vaan olla kohtelias), mut siis ihan todellinen pakkomielle kyl. Joka ikisen syömisen jälkeen aivan pakko puhdistaa hampaat. En kestä esimerkiks suklaan syönnin jälkeen semmonen ällöttävä lämmin haiseva maku suussa. :DD Aivan pakko pestä... Vaikka mehunjuonninkin jälkeen. Myös yritän rytmittää syömiset samaan aikaan peräkkäin että ei tarvis pestä usein. Esim en koskaan napostele pitkin päivää mitään pientäkään, koska pestävä hampaat heti. Joskus illalla jätän jopa syömättä, koska ärsyttää jos jää joku ruuan tuntuma suuhun vaikka pesiskin hampaat... Esimerkkinä sipsit. Jos syöt vaikka voimakkaan makusia sipsejä ja peset hampaat sen jälkeen samantien, ei suu jää silti raikkaaksi ja puhtaaksi. Jää se sipsin maku silti hampaisiin ja suuhun... Eli esim. jos syön sipsiä, suklaata tms. niin pakko sen jälkeen syödä esim. joku pieni kurkku jotta saisin ensin "raikkaan" olon suuhun ja sitten vasta pestä hampaat. Saatan valikoida ruokani sen mukaan, et kuinka helppo puhdistaa suu ja päästä "eroon" siitä mausta. Tää vasta sairasta onkin varmaan, tiedän. :D No mulla on onneks luonnostaan valkoset hampaat eikä reikiäkään ikinä. Eikä mun hammastahna oo mitään rakeista soraa joka turmelis kiilteen tai jotain. Mut ei tää varmaan nyt silti ihan tervettä ole. Jos ollaan kutsuttu kylään syömään, niin aina laukussa mukana hammasharja ja pieni hammastahnatuubi. En vaan siedä sitä tunnetta istua iltaa ja jutella siellä pääsemättä pesemään hampaita. :D Se ahdistava tunne ku ensin syöty jotain kunnon ruokaa ja myöhemmin keksit kakut kahvit päälle ja sit ku vihdoin myöhään pääset kotiin niin samantien mentävä pesemään hampaat. Pakko käyttää suuvettä myös kerran päivässä vähintään. Hammaslankaa jne.
Muuten en mä semmonen neuroottinen oo vartaloni pesemisen kanssa. Ihan normaalisti kerran päivässä peseydyn esim. No sheivaaminen vois olla kans yks pakkomielle, en kestä pienintäkään terävää sänkee missään ja pakko sheivata joka suihkukerralla. Ehkä mun karvat nyt kasvaakin nopeemmin biotiinin käytön takia, en tiiä. :D Ei siitäkään mitään haittaa oo sinänsä kun en mä siitä verille mee. Mut yks "pakkomielle" sekin.
Lääkkeet. Vain otettu lääke auttaa.
Ja yleisesti luonteeltani en oo mikään täydellisyydentavoittelija todellakaan. Täydellisyyttä ja tismallisuutta vaadin pakkomielteisesti vaan puhtaudessa ja siisteydessä. En missään opiskeluissa, työelämässä jne. Mikään ylisuorittaja en ole. :D Ja muuten oon ihan rento enkä edes nalkuta tai valita tosiaan miehellekään koskaan mistään kodista. Itse siivoan aina, mies kuitenkin tekee todella pitkää päivää raskaissa töissä kun taas mä kotoo käsin helppoa työtä, joten nautin siivoamisesta ja teen sen itse parhaimmalla tavalla enkä haluaiskaan että mies tekisi niitä kodinjuttuja kerta ei ole mikään taakka mulle yhtään.
Että joo. :D Tämmönen mä oon. Varmaan jäi jotain mainitsematta mut pääjutut tossa. Kodin pakkomielteinen järjestys ja hampaiden pakkomielteinen pesu.
Ja mä en siis pelkää, että jos joku tavara ei oo paikallaan tismalleen oikein että tapahtuis joku katastrofi. Mua vaan ahdistaa ja tulee epämiellyttävä olo. Joskus tahallani "haastan" itseni ja koitan olla korjaamatta asiaa X. Mut loppujen lopuks jos en tahallani sitä siirtä ahdistuksissani, niin vähintään ajatuksissani täysin huomaamatta ohikulkiessani sen sit viimeistään korjaan.
Yks juttu mikä helpottaa tätä piirrettä mussa on toki se, että koti on tosi minimalistinen. Tykkään siis minimalistisuudesta muutenkin. Ei mulla oo mitään pieniä koristetavaroita tai krääsää missään. Kaikki turha heitetty pois. Se helpottaa kun kaikki on yksinkertasta ja selkeetä niin ei haittaa niin paljoo jos joku torkkupeitto sohvalla on sotkusesti jos muuten koko kämppä on tosi minimalistinen tai siis ei oo niinku miljoonia epäjärjestyksessä olevia tavaroita.
Joo.. onko muita joilla olis samanlainen piirre? Osaako joku sanoa, että voiko tää olla mun oma luonteenpiirre vaan vai onks tää oikeesti sairasta. Pienestä saakka oon pitänyt aina oman huoneeni järjestyksessä.. Aina... Lapsena en toki oo ymmärtäny sillee puhtauden päälle niinku mitään tasoja oo rätillä pyyhiny, mut aina täytyny oman huoneen olla järjestyksessä. Ahdisti oikein kerran kun piti jakaa jonkun aikaa huone siskoni kanssa ja joka on siis TÄYSIN mun vastakohta. Oli tunkkanen sikolätti se huone ja ihmisiä ramppas. Jo lapsesta saakka ahdisti se ja oon aina halunnu oman rauhan, siistin pienen huoneen mihin ei kukaan mee.
Mun ex-mies on samanlainen. Tultiin ihan hyvin juttuun, eniten minua kyllä ärsytti hänen suhtautumisensa koiraan ja sen tassuihin. Olen kyllä siisti itsekin, mutten neuroottisuuteen saakka.
Nyt olen jo uudessa liitossa, jossa mies on yhtä rento kuin minäkin. Kun miehen pojat ovat meillä, sotku on joskus ihan kamala :D Olen miettinyt, mitenköhän exäni onnistuisi esimerkiksi isänä tai parisuhteessa lapsellisen naisen kanssa vastaavassa tilanteessa. Siis kun ei ole vaan aikaa siivota joka sotkua. Meillä on siis oma yritys ja lisäksi itse olen myös ulkopuolella töissä. Meillä on eläimiä, työntekijöitä, ainainen kiire ja tohina päällä. Ihmisiä tulee ja menee.
Ehkä se sullakin ajan myötä helpottaa, kun elämässä tulee muita stressaamisen aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet. Vain otettu lääke auttaa.
Joo o. No eipä ole mitään lääkkeitä.
Ei purkka auttais tuohon hammasongelmaan? Nimittäin eikö tuolla tyylillä lähde kiille hampaista pitemmällä aikavälillä ja voi ruveta vihlomaan tms liiasta pesemisestä.
Hei. Sinusta en tiedä, mutta minulla oli tuttu, jolla paljon samankaltaisuutta. Mielestäni hän yritti pitää päänsisäisiä asioita järjestyksessä tällä toiminnallaan.
Sitä toimintaa oli jo niin paljon, että häiritsi jokapäiväistä elämää. Mitä mieltä miehesi on? Oletko puhunut jollekin, esim. psykologille? Minkäikäinen olet?
Sulla ei ap taida olla ns. sielunelämää juurikaan. Jotain pahoja henkisiä lukkoja, joita yrität pitää hallinnassa tuolla ulkoisen maailman järjestämisellä ja itsesi puunaamisella.
Jos kirjoittelet täällä ekaa kertaa niin ei kannata välittää pahoinvoivien ihmisten ilkeistä kommenteista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei tästä mitään apua ole mutta kommentoin kuitenkin kirjoitti:
Mun ex-mies on samanlainen. Tultiin ihan hyvin juttuun, eniten minua kyllä ärsytti hänen suhtautumisensa koiraan ja sen tassuihin. Olen kyllä siisti itsekin, mutten neuroottisuuteen saakka.
Nyt olen jo uudessa liitossa, jossa mies on yhtä rento kuin minäkin. Kun miehen pojat ovat meillä, sotku on joskus ihan kamala :D Olen miettinyt, mitenköhän exäni onnistuisi esimerkiksi isänä tai parisuhteessa lapsellisen naisen kanssa vastaavassa tilanteessa. Siis kun ei ole vaan aikaa siivota joka sotkua. Meillä on siis oma yritys ja lisäksi itse olen myös ulkopuolella töissä. Meillä on eläimiä, työntekijöitä, ainainen kiire ja tohina päällä. Ihmisiä tulee ja menee.
Ehkä se sullakin ajan myötä helpottaa, kun elämässä tulee muita stressaamisen aiheita.
Kiitos vastauksesta. :) Niin, no mietin itsekin että ehkä tää helpottuis tai muuttuisin vähän rennommaks tän suhteen ajan myötä jos tulee muita kiireitä/eri elämäntilanne jne niin ois muutakin tekemistä ja mietittävää kuin kodin tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjoittelet täällä ekaa kertaa niin ei kannata välittää pahoinvoivien ihmisten ilkeistä kommenteista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ehkä tämä palsta ei ole tarpeeksi järjestelmällinen ap:lle? Täällä on tavallisia ihmisiä suurin osa ja tämä palsta voi tuoda ap:n elämään kaoottisuutta, joka myllertää hänen mielensä lopullisesti. Ap voi pahoin.
Pakko-oireinen häiriö. Varaa aika lääkärille
Schmetterling kirjoitti:
Ei tästä mitään apua ole mutta kommentoin kuitenkin kirjoitti:
Mun ex-mies on samanlainen. Tultiin ihan hyvin juttuun, eniten minua kyllä ärsytti hänen suhtautumisensa koiraan ja sen tassuihin. Olen kyllä siisti itsekin, mutten neuroottisuuteen saakka.
Nyt olen jo uudessa liitossa, jossa mies on yhtä rento kuin minäkin. Kun miehen pojat ovat meillä, sotku on joskus ihan kamala :D Olen miettinyt, mitenköhän exäni onnistuisi esimerkiksi isänä tai parisuhteessa lapsellisen naisen kanssa vastaavassa tilanteessa. Siis kun ei ole vaan aikaa siivota joka sotkua. Meillä on siis oma yritys ja lisäksi itse olen myös ulkopuolella töissä. Meillä on eläimiä, työntekijöitä, ainainen kiire ja tohina päällä. Ihmisiä tulee ja menee.
Ehkä se sullakin ajan myötä helpottaa, kun elämässä tulee muita stressaamisen aiheita.
Kiitos vastauksesta. :) Niin, no mietin itsekin että ehkä tää helpottuis tai muuttuisin vähän rennommaks tän suhteen ajan myötä jos tulee muita kiireitä/eri elämäntilanne jne niin ois muutakin tekemistä ja mietittävää kuin kodin tavarat.
Se pahenee iän ja sressin myötä
Ethän edes pystyisi esim kokopäivätyöhön tai saamaan lapsia
Kai häiriön määritelmä on se että asiasta on haittaa normaalille elämälle. Ymmärsin ettei toistaiseksi ole suurtakaan, eli parisuhde ei kärsi tai töissä käynti tai ei ole häiritsevää ahdistusta asiaan liittyen. Jos homma rupeaa pahenemaan tai rajoittamaan elämää niin terapia vois auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei purkka auttais tuohon hammasongelmaan? Nimittäin eikö tuolla tyylillä lähde kiille hampaista pitemmällä aikavälillä ja voi ruveta vihlomaan tms liiasta pesemisestä.
Käytän ahkerasti purkkaakin mut ei auta samalla tavalla kuin hampaiden pesu. Jos istun sohvalla miehen kaa vaikka illalla ja syödään jotain, en mä sillon IHAN jokasen jutun jälkeen pese jos tiedän että kohta syödään jotain uudelleen... Mut tosiaan jos ei oo muuta syömistä tiedossa niin tuntuu että pestävä, en voi "hengailla" se ruuan tuntuma suussa ja hampaissa ollenkaan.
Ja noihin muihin vastauksiin: Joku kysy ikää, 20. Kirjoitinkin sen tohon alkuun. En koe että mulla olis "paha olla" tai jotain henkisiä juttuja. Koen olevani ihan onnellinen ja aina ollu tämmönen siisteyden kanssa, tosin toi hampaidenpesujuttu tullu nyt viimisen vuoden aikana. Mut voihan se olla et jotain "henkisiä" lukkoja tms mitä joku kirjoitti. En tiiä. Miten semmosen saa selville?
Tuohon psykologiin, en mä koe tarvetta tän takia. Kun ei tää tavallaan tuota mitään vaivaa. Oishan elämä helpompaa jos ei tarvis stressata näistä, mut toisaalta vieraitakin käy niin harvoin. Normaalisti kahdestaan miehen kans ollessa niin ei mulla mitään sotkustressiä sillon oo tosiaan.
Ei miestä tää haittaa kun ei se tästä kärsi tai en koskaan "valita" sille. Se saa elää kotona normaalisti jne. Vähän ihmettelee tätä hampaiden pesua ehkä. Tavallaan vähän naurahtaa vaan vähän ihan siis hyvällä mielellä tälle pakkomielteiselle järjestelylle niinku kaikki muutki jotka tän piirteen mussa tietää. Ei mitään vahvaa suhtautumista yhtään siis :D
En pysty näimmä yhdessä viestissä vastaamaan samaan aikaan kaikille tai siis lainaamaan viestiä, mut siis joku kirjotti:
"Jos kirjoittelet täällä ekaa kertaa niin ei kannata välittää pahoinvoivien ihmisten ilkeistä kommenteista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos."
Heh joo, lukenu oon täältä paljon juttuja mut tosiaan ekaa kertaa kirjotan ite. Kyllä oon nähny miten täällä on joskus hämmentäviä ja ilkeitäkin vastauksia! Joskus ihan ufoja juttuja jotka ei oikeesti kyllä oo alotukseen sopivia. Mut juu ei mua haittaa, en loukkaannu ventovieraiden kommenteista kun ei tunneta tosielämässä yhtään. Kiitos kommentista :)
Onhan tässä pakkomielteisyyttä ja tyttö vasta 20, joten toivon, että hakee apua. Ei se välttämättä itsestään häviä, vaan syytä on hyvä selvittää. ESim. tämä pakonomainen hampaiden harjaus. Mies sanoo, ettei hengitys haise, mutta silti pelkää silti sitä ja harjaa vaan..
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjoittelet täällä ekaa kertaa niin ei kannata välittää pahoinvoivien ihmisten ilkeistä kommenteista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jokainen, joka ajattelee eri tavoin kuin sinä, on pahoinvoiva ilkimys? Eipä ole sinullakaan kaikki hyvin, jos ei aloittajallakaan.
JATKOA ALOITUKSEEN
Myöskään mitään likaa, tahmasuutta tai roskia en siedä. En varsinaisesti ole mikään bakteerikammonen.. Ihan "ronskisti" pystyn siivoamaan mitä vaan ja tekemään mitä vaan. Mun on kuitenkin esim pakko aina keittiön tasot, kaapinovet ja seinät yms. hinkata puhtaaks.. en siedä mitään tahmaa missään tai roiskeita. Pakko imuroida joka päivä. Matot varsinkin ku mun pitkiä hiuksia joka puolella. :D Lattiatkin pestävä usein.. Ei joka päivä mut melko usein kuitenkin. Vessan hana ja lavuaari aina pakko kuurata ja samoin suihkun lattia ja hana. En kestä jos ne on "sameiset" ja roiskeiset vaan pakko hangata kiiltäväks.
Mitä vielä... Nää on nyt jotain esimerkkejä vaan. Kodin on pakko olla koko ajan siisti ja tahraton jne. Mä stressaannun sotkusessa ja likasessa ympäristössä. En todellakaan voi keskittyä, tehdä töitä tai rentotuakaan jos on sotkua ympärillä. Pahin painajainen olis tulla väsyneenä sotkuseen kotiin jossa olis joku muu ollu ilman mua siirtelemässä tavaroita sinne tänne. :D Joka päivä pakko putsata rätillä työpöytä, yöpöydät, telkkaritaso jne koska pölyttyy helposti.
Apua kuulostan varmaan ihan sairaalta. Yritän tässä siis selittää esimerkkejä, jos joku tunnistais itsensä samanlaiseks vaikka ja kertois siitä.
Jatkuu seuraavassa...