Voiko tällainen ''neuroottisuus'' olla normaalia? Vertaistukea..?
Hellou...
Ensimmäistä kertaa täällä kirjottelen joten pahoittelut jos tämä on tehty jotenkin ''väärin''...
Semmonen tunne oli vaan että pakko päästä kirjottamaan tästä omasta tilanteesta kun ei ole oikein ketään kenelle tästä puhua :D
Eli tahtoisin tietää, että voisiko tämmönen ns. neuroottisuus koskien oman kodin siisteyttä ja omaa puhtautta olla normaalia. Jos iällä on jotain merkitystä, niin oon tosi nuori vielä (20) ja ollu tämmönen mielestäni aina. Pienestä saakka järjestelyfriikki. Mut tämmönen kaikenlainen pakkomielteinen puhdistautuminen ollu ehkä viimiset viis vuotta. Viimisen kuluneen vuoden pahin.
Eli esimerkiks mulla on pakkomielle pitää aina kodin tavarat järjestyksessä. Ei siis vaan "sinnepäin" vaan todellakin esineiden on oltava millin tarkasti järjestyksessä... Siis esim. hiusharjan saatan vaan viskata kampauspöydälle, koska käytän sitä usein. Mut esim. pöytäliinan oltava just täydellisen suorassa. Verhojen oltava just täydellisen asetellut.. Koristekynttilöiden oltava tismalleen "oikein". Vessan roskiksen oltava just siinä tietyssä nurkassa... Keittiön öljypullot oltava just nätissä rivissä. Maustepurkit oltava järjestyksessä tismalleen (no ne onkin avohyllyllä joten näkyvätkin). Mitään mausteen roiskeita en siedä hyllyllä yhtään jne... Siis nää on vaan jotain satunnaisia esimerkkejä. Mut siis en kestä jos tavarat ei oo tismalleen oikein. Ihan sama mitä oon tekemässä, jos huomaan että joku tavara ei ole paikallaan tai on vinossa tms. niin kyllä keskeytän mitä teen ja meen korjaamaan sen. Mua vaan ahdistaa enkä kestä jos joku ei oo "hyvin". Esimerkiks, jos on vieraita niin ahdistaa ja hävettää kulkee perässä korjaamassa tavaroita mihin ne koskee. :D Esimerkkinä makkarin verhot.. ylipitkät, joten on täytynyt nätisti kääntää ne sisäänpäin ns rullalle. Jos vieras avaa verhot katsoakseen pihalle ja sitten vaan nopeesti viskasee sen takasin, niin mun mielestä se verhon alareuna jää ärsyttävän rumasti siihen sotkuseks mytyks enkä kestä katsella sitä. Mun on pakko korjata se heti. Jotenkin tuntuu et koko huoneen kokonaiskuva muuttuu myös ihan oudoks ja epämääräseks jos verhot oudosti mytyssä niin pakko vaan korjata ne tismalleen...
Siis esim. jos oon jo ihan sängyssä nukkumassa, mut huomaan et verhoja pitäis vähän suoristaa niin takuulla nousen suoristamaan ne. Kesken ruuanlaiton pakko mennä suoristamaan pöytäliina. :D
Tää tavaroiden pakkomielteinen järjestely ei siis sinänsä oo ongelma, ei siitä oo mulle haittaa. Stressiä ja ahdistusta ainoastaan jos on vieraita esim.. Asun vaan mieheni kanssa ja hän luojan kiitos ei ole mikään sottapytty ja ymmärtää mua eikä välitä mun järjestämisestä. Mä en siis oo mikään kiree nalkuttaja, en koskaan valita miehelle mistään. Se saa olla kotonaan niin rento kuin haluaa ja tehdä mitä haluaa. Jos mua häiritsee kaukosäätimet sohvapöydällä sikinsokin niin mä ite korjaan ne enkä valita miehelle siis. :D
Onneks ei ole lapsia tai muita ihmisiä asu kodissa. Sekoisin varmaan sotkusta ja epäjärjestyksestä :D Tällee menee vielä kun itse olen suurimman osan kotona päivästä ja mies vaan asuu kanssani.
... Jaha herjaa että teksti on liian pitkä. Jatkan seuraavassa kommentissa!
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Hei. Olet 20v, et halua lapsia moneen vuoteen, mutta kuitenkin olet kotona työssä, välillä siivoten. Olet onnellinen, mutta kuitenkin ahdistaa. Olet lähihoitaja, kielitaidon puuteko estää menemästä töihin. Sanon niinkuin muutkin, hae apua ajoissa.
Tuskin kielitaidon puute, koska ap kertoi tekevänsä kotona kääntäjän töitä ;) Mutta olen samaa mieltä, että apua kannattaa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on selvä OCD (obsessive compulsive disorder) eli pakko-oireinen häiriö. Sinun oire on "pakonomainen symmetrian tarve eli tarve pitää esineet tarkassa järjestyksessä. Pakkotoimintojen päämääränä ei ole mielihyvän tuottaminen, vaan pakkoajatusten tuottaman ahdistuksen lievittäminen tai jonkun pelottavan tapahtuman estäminen. Tavallisimmat pakkotoiminnot ovat toistuva peseminen tai siivoaminen, tarkistaminen, laskeminen, järjestely, kyseleminen ja toistuvien rauhoittavien vakuutusten vaatimus ja pakonomainen rukoilu."
Sori en jaksa kirjoittaa vaan lainasin terveyskirjaston sivulta tuon. Oireesi taustalla on siis jokin ahdistus ja tuo järjestely on se mikä sinua helpottaa. Mutta vain hetkeksi, kunnes joku ahdistaa taas ja teet sen johdosta jotain ratkaisuksi ahdistukseen. Olet jatkuvassa ahdistus-->helpotus-->ahdistus-pyörässä ja se tulee pahenemaan ajan ja stressin myötä. Jos et hae apua niin elämän kriisitilanteessa ongelmasi kirjaimellisesti leviää käsiin. Googlaamalla löydät tietoa ja kirjoja joista voisit saada apua ja vinkkejä. Mutta suosittelen ammattilaisen apua ainakin jossain vaiheessa. Vaikka sanot olevasi onnellinen ja laitat paljon hymiöitä, niin ihan rehellisesti sanottuna tekstisi paljastaa, että sinulla ei ole kaikki hyvin.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Täysin samaa mieltä. Sinua on yritetty kovastikin auttaa. Ihan kilttejä ja hyväntahtoisia ihmisiä täälläkin on, tosin muitakin. Tee nyt jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Olet 20v, et halua lapsia moneen vuoteen, mutta kuitenkin olet kotona työssä, välillä siivoten. Olet onnellinen, mutta kuitenkin ahdistaa. Olet lähihoitaja, kielitaidon puuteko estää menemästä töihin. Sanon niinkuin muutkin, hae apua ajoissa.
Tuskin kielitaidon puute, koska ap kertoi tekevänsä kotona kääntäjän töitä ;) Mutta olen samaa mieltä, että apua kannattaa hakea.
Jos olet jo 20v kääntäjä, lienet kaksikielisestä kodista. Muuten en usko.
Tuhannesti kiitoksia kaikille vastaajille :)
Oon lukenut nyt kaikkien neuvot ajatuksella ja katotaan mitä mä tästä nyt sit teen... Puhun varmaan miehelle ja voi olla että nähdään parhaaksi että meen puhumaan tästä jonnekki ja hakemaan tähän apua ennen kuin pahenee. Pitää varmaan osata tunnistaa ja käsitellä mistä se perimmäinen ahdistus kumpuaa ja aiheuttaa tän tai jotain.
(Edellinen viestini ei näy, toivottavasti tää ei tullut nyt kahteen kertaan..:D)
Vierailija kirjoitti:
Hei. Olet 20v, et halua lapsia moneen vuoteen, mutta kuitenkin olet kotona työssä, välillä siivoten. Olet onnellinen, mutta kuitenkin ahdistaa. Olet lähihoitaja, kielitaidon puuteko estää menemästä töihin. Sanon niinkuin muutkin, hae apua ajoissa.
Vastaan tähän vielä:
Eli toistin moneen kertaan jo tuota työasiaa. Että ei ole tarvetta mennä kokopäivätöihin, kerta rahat ainakin riittää hyvin ja tällä hetkellä koen paremmaksi itelleni nää kääntäjän hommat. Täällä missä asutaan ei oikein oo hoitotyötä lähihoitajan papereilla. Kyllä varmasti pääsisin töihin vaikka päiväkotiin, kyllä niitä paikkoja näkyy vapaina netissä. Ei vaan oo kiinnostusta päiväkotityöhön (tiedän mitä se on ku oon tehnyt sitä jo opiskeluaikana ja jälkeenkin). Ei ole kielitaidosta kiinni todellakaan. Puhun kyllä maan kieltä äidinkielen veroisesti. Mutta joo, haen varmaan jotain apua tähän kuten sanoin... katotaan. Kiitos avusta :)
Vierailija kirjoitti:
Pakko-oireinen häiriö. Varaa aika lääkärille
Ai, kukaan ei varmaankaan ole sitä tajunnut.......
Eikö se ollutkin niin, että rahat riittää, koska miehesi paiskii töitä. 20v ja luotat siihen jatkossakin? Olet kirjoittanut niin paljon ja toistanut samoja asioita yksityiskohtaisesti, ei ehkä kaikki jaksa lukea kaikkea läpi, mutta päätöksesi on hyvä. Onnea sille ja heippa, minun pitää ruveta nyt siivoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan puhdasta ap:n itsekehua ja pröystäilyä koko ketju.
Sama narsistinen ihminen kirjoittelee tarinaa kuin ennenkin, tuttu juttu.
Schmetterling kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Olet 20v, et halua lapsia moneen vuoteen, mutta kuitenkin olet kotona työssä, välillä siivoten. Olet onnellinen, mutta kuitenkin ahdistaa. Olet lähihoitaja, kielitaidon puuteko estää menemästä töihin. Sanon niinkuin muutkin, hae apua ajoissa.
Vastaan tähän vielä:
Eli toistin moneen kertaan jo tuota työasiaa. Että ei ole tarvetta mennä kokopäivätöihin, kerta rahat ainakin riittää hyvin ja tällä hetkellä koen paremmaksi itelleni nää kääntäjän hommat. Täällä missä asutaan ei oikein oo hoitotyötä lähihoitajan papereilla. Kyllä varmasti pääsisin töihin vaikka päiväkotiin, kyllä niitä paikkoja näkyy vapaina netissä. Ei vaan oo kiinnostusta päiväkotityöhön (tiedän mitä se on ku oon tehnyt sitä jo opiskeluaikana ja jälkeenkin). Ei ole kielitaidosta kiinni todellakaan. Puhun kyllä maan kieltä äidinkielen veroisesti. Mutta joo, haen varmaan jotain apua tähän kuten sanoin... katotaan. Kiitos avusta :)
Ainakin voit lukea kirjallisuutta ja pohtia asiaa. Olet vielä nuori ja aivosi ovat mukautuvaiset. Mitä aiemmin saat apua niin sen parempi on hoitoennuste. Vanhemmilla ihmisillä (esim itselläni, kun oivalsin asian vasta tuplasti sinua vanhempana) on jo todella paljon tekemistä, jotta pinttyneistä pakkomielteistä pääsee eroon.
Toistosi ovat myös pakonomaisia. Haluat varmaan oikaista ja selventää, mutta kun toistat jatkuvasti samoja asioita, ihmiset ehkä lukevat huolimattomasti juttusi, mutta eiköhön tähän keskusteluun tullut jo piste. Tuo edellinenkin lähti jo siivoamaan.
Hep, ei ole normaalia. Minäkin ikäisenäsi mietin, että kannattaisiko mennä terapiaan, mutta ajattelin, ettei oireeni vaivaa vielä niin pahasti. Itselläni siis traumaoireita. No, siitä viitisen vuotta eteenpäin, ja kyllä ne oireet alkoi ihan tosissaan vaivata ja niitä kehkeytyi lisää ja vakavampia. Pakka levesi käsiin, nyt olen pitkällä saikulla, ja selvittelen päätä terapiassa. Tulot on tippunut roimasti, enkä ole vielä hetkeen pääsemässä töihin, vaikkakin terapia on hieman jo auttanut. Suosittelen ihan vakavasti, että nyt vielä, kun ei "niin vaivaa", menisit terapiaan. Homma saattaa levitä ihan kokonaan käsiin. Minäkin epäilin aikani, että päässäni on jotain vialla, mutta en uskonut, että on "tarpeeksi". Luota vaistoosi.
Hampaita ei ole normaalia pestä nuin. Kaksi kertaa päivässä ja lankaus päälle. Muuten riittää ruuan jälkeen xylitoli. Jos jää ikävää tunnetta tai makua, niin sitten nappaan jonkin minttukarkin tai muun henkeä raikastavan pastillin.
Meillä tavaroille on paikkansa, mutta en asettele niitä ihan tip top täsmälleen. Jos hieman liikahtavat, en tunne pienintäkään ahdistusta. Jos verho tai päiväpeite on hiukan rutussa, ei sekään ahdista. Saatan joskus parin päivän päästä huomata jotain, ja korjata, riippuen minkä sortin "ongelma" on.
Siivotaan kerran viikossa. Jos keittiön tasolla on jokin tahra, niin saatan sen pyyhkäistä, tai sitten en. Sama jos jotain on roiskunut hitusen keitellessä keittiön seinään. Eri asia, jos on ihan kunnon levinneet roiskeet isommalla alueella, silloin saatan heti siivota. Mutta muuten en välttämättä jaksa pienen tipan takia alkaa heti pyyhkimään pöytää. Kuulostaa näin kirjoitettuna laiskalta ja epähygieeniseltä, mutta uskon että moni toimii näin, jos muuten siivoaa säännöllisesti.
Sama imuroinnissa, kerran viikossa imuroidaan, ellei ole vaikka lasi särkynyt lattialle, jolloin imuroidaan se alue varalta. Jos muutoin on piparinmuruja lattialla, tai hieman muuta jauhoa mitä lie ripaus, niin ei kaiveta imuria sen takia.
Olipa pitkät pätkät tekstiä, enkä edes lukenut kaikkea. Mutta tekstien pituuden perusteella jonkinlaista neuroottisuutta näyttäs olevan, mutta johtuneeko vain siitä että koet toimintasi jollain tavalla vääräksi ulkopuolelta tulevan kritiikin johdosta.
Mutta kyllä oon sitä mieltä että mieluummin sitten neuroottinen siivooja kuin ällöttävä sotkija joka ei arvosta omaisuuttaan.
Annat vaan itsellesi luvan olla sellainen kuin olet, niin ehkä se neuroottisuuskin hellittää.
Jollain tapaa se on eräänlaista taidetta ja kauneuden ylläpitämistä että haluaa tavaroiden olla järjestyksessä.
Toki vieraiden ollessa paikalla kannattaa hetkeksi unohtaa järjestys ja keskittyä olennaiseen.
Tiesittekö, että jyrsijäeläimet alkavat pestä ja puunata itseään kun ovat hermostuneita/ahdistuneita.
Onkohan ihmisillä sama
Naisilla myös esim. Aspergerin oireyhtymä, ADHD, ADD ym. voivat olla pakko-oireisen häiriön taustalla. Toki miehilläkin, mutta naisilla jostain syystä muut oireet eivät näy yhtä hyvin ulospäin. Esim. assi voi olla kovin ahdistunut sosiaalisten vaikeuksien vuoksi ja yrittää kontrolloida sitä kontrolloimalla fanaattisesti kotiaan ja henkilökohtaista hygieniaansa. En nyt tarkoita että juuri sinulla on näin, mutta se on yksi vaihtoehto. Monesti nämä tulevat ilmi kun aletaan tutkia tarkemmin pakko-oireiden tai masennuksen syitä. Jostain se kova tarve ympäristönsä kontrolliin tulee. Ihminen jolla on kaikki hyvin ei käyttäydy niin.
Vierailija kirjoitti:
Pohjoisesta tuulee jälleen rankasti.
Mitä tämä tarkoittaa, kertoisiko joku. Joku jo vihlasi, että sama ihminen taas..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoisesta tuulee jälleen rankasti.
Mitä tämä tarkoittaa, kertoisiko joku. Joku jo vihlasi, että sama ihminen taas..
Vierailija kirjoitti:
Naisilla myös esim. Aspergerin oireyhtymä, ADHD, ADD ym. voivat olla pakko-oireisen häiriön taustalla. Toki miehilläkin, mutta naisilla jostain syystä muut oireet eivät näy yhtä hyvin ulospäin. Esim. assi voi olla kovin ahdistunut sosiaalisten vaikeuksien vuoksi ja yrittää kontrolloida sitä kontrolloimalla fanaattisesti kotiaan ja henkilökohtaista hygieniaansa. En nyt tarkoita että juuri sinulla on näin, mutta se on yksi vaihtoehto. Monesti nämä tulevat ilmi kun aletaan tutkia tarkemmin pakko-oireiden tai masennuksen syitä. Jostain se kova tarve ympäristönsä kontrolliin tulee. Ihminen jolla on kaikki hyvin ei käyttäydy niin.
Itselläni on vahva ADD epäily.
Tunnistan tuon hyvin että kontrollin takana on pelko. Mulla lähti pakkoneuroosi käyntiin anoreksiasta kun olin tosi nuori vielä. Sitä ennen en ollut millään tavalla neuroottinen tai ylisiisti. Ihan kuin aivot olisi muuttuneet kokonaan. Tuollainen Ap:n kaltainen toiminta tosiaan oli anoreksian aikana hyvin tuttua pitääkseni pääni kasassa ja senkin jälkeen jatkui pitkään jossain määrin. Vasta viime vuosina olen päässyt siitä kunnolla eroon.
Nykyään siivouskontrolli on vaihtunut siihen, että mietin asioita mikroskooppisesti, siis sitä mitä silmät ei näe. Olen jossain määrin tullut kemikaalikammoiseksi, ja pelkään esim. sitä, että lapseni saa liikaa kemikaaleja ympäristöstä. En tosin usko, että se olisi varsinaisesti neuroottista, koska eikö se ole enemmän tosiasioiden tiedostamista ja riskien minimointia?
Jos kontrolloit jotain esinettä ja sen asentoa, se on kuitenkin hyödytöntä siinä mielessä, että se on vain sen oman päänsisäisen kaoottisen maailman pitämistä kasassa.
En oo ihan varma mitä tarkotat ns. sielunelämällä. Nimittäin olen esimerkiksi uskovainen, ja koen olevani henkisesti muuten tasapainossa ja onnellinen. Ja uskovaisena ajattelen, että elämä on muutakin kuin kodin tavaroiden järjestelyä ja elämää esimerkiksi on kuoleman jälkeekin jne.. Ettei kaikki rajoitu tähän siis. Ns. "sielustani" puhun siis. Heh en tiedä miten sen sanois kuulostamatta oudolta hihhulilta, mut siis meinaan vaan että on mulla sielunelämää. Mulla on mun usko jne. Toivottavasti ei joku nyt takerru tähän uskovaisuuteen ja ala syyttämään sitä ja ilkkumaan. No, enpä ihmettelis :D
Hei. Olet 20v, et halua lapsia moneen vuoteen, mutta kuitenkin olet kotona työssä, välillä siivoten. Olet onnellinen, mutta kuitenkin ahdistaa. Olet lähihoitaja, kielitaidon puuteko estää menemästä töihin. Sanon niinkuin muutkin, hae apua ajoissa.