Voiko tällainen ''neuroottisuus'' olla normaalia? Vertaistukea..?
Hellou...
Ensimmäistä kertaa täällä kirjottelen joten pahoittelut jos tämä on tehty jotenkin ''väärin''...
Semmonen tunne oli vaan että pakko päästä kirjottamaan tästä omasta tilanteesta kun ei ole oikein ketään kenelle tästä puhua :D
Eli tahtoisin tietää, että voisiko tämmönen ns. neuroottisuus koskien oman kodin siisteyttä ja omaa puhtautta olla normaalia. Jos iällä on jotain merkitystä, niin oon tosi nuori vielä (20) ja ollu tämmönen mielestäni aina. Pienestä saakka järjestelyfriikki. Mut tämmönen kaikenlainen pakkomielteinen puhdistautuminen ollu ehkä viimiset viis vuotta. Viimisen kuluneen vuoden pahin.
Eli esimerkiks mulla on pakkomielle pitää aina kodin tavarat järjestyksessä. Ei siis vaan "sinnepäin" vaan todellakin esineiden on oltava millin tarkasti järjestyksessä... Siis esim. hiusharjan saatan vaan viskata kampauspöydälle, koska käytän sitä usein. Mut esim. pöytäliinan oltava just täydellisen suorassa. Verhojen oltava just täydellisen asetellut.. Koristekynttilöiden oltava tismalleen "oikein". Vessan roskiksen oltava just siinä tietyssä nurkassa... Keittiön öljypullot oltava just nätissä rivissä. Maustepurkit oltava järjestyksessä tismalleen (no ne onkin avohyllyllä joten näkyvätkin). Mitään mausteen roiskeita en siedä hyllyllä yhtään jne... Siis nää on vaan jotain satunnaisia esimerkkejä. Mut siis en kestä jos tavarat ei oo tismalleen oikein. Ihan sama mitä oon tekemässä, jos huomaan että joku tavara ei ole paikallaan tai on vinossa tms. niin kyllä keskeytän mitä teen ja meen korjaamaan sen. Mua vaan ahdistaa enkä kestä jos joku ei oo "hyvin". Esimerkiks, jos on vieraita niin ahdistaa ja hävettää kulkee perässä korjaamassa tavaroita mihin ne koskee. :D Esimerkkinä makkarin verhot.. ylipitkät, joten on täytynyt nätisti kääntää ne sisäänpäin ns rullalle. Jos vieras avaa verhot katsoakseen pihalle ja sitten vaan nopeesti viskasee sen takasin, niin mun mielestä se verhon alareuna jää ärsyttävän rumasti siihen sotkuseks mytyks enkä kestä katsella sitä. Mun on pakko korjata se heti. Jotenkin tuntuu et koko huoneen kokonaiskuva muuttuu myös ihan oudoks ja epämääräseks jos verhot oudosti mytyssä niin pakko vaan korjata ne tismalleen...
Siis esim. jos oon jo ihan sängyssä nukkumassa, mut huomaan et verhoja pitäis vähän suoristaa niin takuulla nousen suoristamaan ne. Kesken ruuanlaiton pakko mennä suoristamaan pöytäliina. :D
Tää tavaroiden pakkomielteinen järjestely ei siis sinänsä oo ongelma, ei siitä oo mulle haittaa. Stressiä ja ahdistusta ainoastaan jos on vieraita esim.. Asun vaan mieheni kanssa ja hän luojan kiitos ei ole mikään sottapytty ja ymmärtää mua eikä välitä mun järjestämisestä. Mä en siis oo mikään kiree nalkuttaja, en koskaan valita miehelle mistään. Se saa olla kotonaan niin rento kuin haluaa ja tehdä mitä haluaa. Jos mua häiritsee kaukosäätimet sohvapöydällä sikinsokin niin mä ite korjaan ne enkä valita miehelle siis. :D
Onneks ei ole lapsia tai muita ihmisiä asu kodissa. Sekoisin varmaan sotkusta ja epäjärjestyksestä :D Tällee menee vielä kun itse olen suurimman osan kotona päivästä ja mies vaan asuu kanssani.
... Jaha herjaa että teksti on liian pitkä. Jatkan seuraavassa kommentissa!
Kommentit (120)
"Sulla ei ap taida olla ns. sielunelämää juurikaan. Jotain pahoja henkisiä lukkoja, joita yrität pitää hallinnassa tuolla ulkoisen maailman järjestämisellä ja itsesi puunaamisella."
En oo ihan varma mitä tarkotat ns. sielunelämällä. Nimittäin olen esimerkiksi uskovainen, ja koen olevani henkisesti muuten tasapainossa ja onnellinen. Ja uskovaisena ajattelen, että elämä on muutakin kuin kodin tavaroiden järjestelyä ja elämää esimerkiksi on kuoleman jälkeekin jne.. Ettei kaikki rajoitu tähän siis. Ns. "sielustani" puhun siis. Heh en tiedä miten sen sanois kuulostamatta oudolta hihhulilta, mut siis meinaan vaan että on mulla sielunelämää. Mulla on mun usko jne. Toivottavasti ei joku nyt takerru tähän uskovaisuuteen ja ala syyttämään sitä ja ilkkumaan. No, enpä ihmettelis :D
"Kai häiriön määritelmä on se että asiasta on haittaa normaalille elämälle. Ymmärsin ettei toistaiseksi ole suurtakaan, eli parisuhde ei kärsi tai töissä käynti tai ei ole häiritsevää ahdistusta asiaan liittyen. Jos homma rupeaa pahenemaan tai rajoittamaan elämää niin terapia vois auttaa."
Niin... Ei musta tästä oo mitään haittaa normaalille elämälle. Työnteko ei kärsi eikä parisuhde yhtään. Oishan se helpompaa jos voisin huoletta sotkea jne ja kutsua ihmisiä kotiin ahdistumatta epäjärjestyksestä, mut siis ei sekään silti haittaa kun tavaroiden oikominen on ihan nopee ohikulkujuttu vaan. Enkä mä niitä missään stressitilassa itkien ja huutaen viivottimen kans suorista.. Mutta niin en tiedä... Kai tää sairasta vois olla siltiki jonkun määritelmän mukaan. Ainaki tää pakkomielteinen hampaidenharjaus. Voisin ehkä uskaltaa sanoo, että tää kodin järjestelmällisyys on vaan mun luonteenpiirre ollu pienestä saakka ja monet ihmisethän stressaantuu sotkusta ympärillä eikä pysty esim. keskittymään. En tiiä kyl.
En mä mistään terapiastakaan tiedä, asun ulkomailla itseasissa. Tuntuu ihan kaukaselta täällä yrittää hakeutua jonnekkin kun ei oo perillä vielä miten ne täällä toimii enkä haluaiskaan. En koe että tää vaikeuttais mun elämää. Ehkä terapia/psykologilla käynti varmaan olis tarpeen jos kokisin oikeesti elämän rajottamista tän takia. En tiiä, toivottavasti ei pahene siihen pisteeseen saakka.
Mä kysyisin että mikä on sun elämänkatsomus? Ja miten haaveilet, ja millainen on mielikuvitsumaailmasi? Vai blokkaako siivousintoilu tunteet ja ajatukset, eli ensin täytyy olla siivosti, ja sitten vasta voi aivot toimia kunnolla.
Ihanaa kun alko vastauksia tulvimaan näinkin nopeesti ja vasta aamu. Kiitos kaikille vastaajille :)
Tämä palsta on kyllä täydellisen väärä. Ensinnäkään en usko, että yksikään jaksaa lukea koko hölynpölyä läpi ja toiseksi, ketään ei kiinnosta.
Vertaistuki taisi puuttua. Ikäsi on puolellasi, olet nuori vielä. Mutta pakkotoiminnat voivat myös pahentua.
Vierailija kirjoitti:
Kai häiriön määritelmä on se että asiasta on haittaa normaalille elämälle. Ymmärsin ettei toistaiseksi ole suurtakaan, eli parisuhde ei kärsi tai töissä käynti tai ei ole häiritsevää ahdistusta asiaan liittyen. Jos homma rupeaa pahenemaan tai rajoittamaan elämää niin terapia vois auttaa.
Rajoittaahan se nytkin. Ei pysty kokoivätyöhön
Schmetterling kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei purkka auttais tuohon hammasongelmaan? Nimittäin eikö tuolla tyylillä lähde kiille hampaista pitemmällä aikavälillä ja voi ruveta vihlomaan tms liiasta pesemisestä.
Käytän ahkerasti purkkaakin mut ei auta samalla tavalla kuin hampaiden pesu. Jos istun sohvalla miehen kaa vaikka illalla ja syödään jotain, en mä sillon IHAN jokasen jutun jälkeen pese jos tiedän että kohta syödään jotain uudelleen... Mut tosiaan jos ei oo muuta syömistä tiedossa niin tuntuu että pestävä, en voi "hengailla" se ruuan tuntuma suussa ja hampaissa ollenkaan.
Ja noihin muihin vastauksiin: Joku kysy ikää, 20. Kirjoitinkin sen tohon alkuun. En koe että mulla olis "paha olla" tai jotain henkisiä juttuja. Koen olevani ihan onnellinen ja aina ollu tämmönen siisteyden kanssa, tosin toi hampaidenpesujuttu tullu nyt viimisen vuoden aikana. Mut voihan se olla et jotain "henkisiä" lukkoja tms mitä joku kirjoitti. En tiiä. Miten semmosen saa selville?
Tuohon psykologiin, en mä koe tarvetta tän takia. Kun ei tää tavallaan tuota mitään vaivaa. Oishan elämä helpompaa jos ei tarvis stressata näistä, mut toisaalta vieraitakin käy niin harvoin. Normaalisti kahdestaan miehen kans ollessa niin ei mulla mitään sotkustressiä sillon oo tosiaan.
Ei miestä tää haittaa kun ei se tästä kärsi tai en koskaan "valita" sille. Se saa elää kotona normaalisti jne. Vähän ihmettelee tätä hampaiden pesua ehkä. Tavallaan vähän naurahtaa vaan vähän ihan siis hyvällä mielellä tälle pakkomielteiselle järjestelylle niinku kaikki muutki jotka tän piirteen mussa tietää. Ei mitään vahvaa suhtautumista yhtään siis :D
En pysty näimmä yhdessä viestissä vastaamaan samaan aikaan kaikille tai siis lainaamaan viestiä, mut siis joku kirjotti:
"Jos kirjoittelet täällä ekaa kertaa niin ei kannata välittää pahoinvoivien ihmisten ilkeistä kommenteista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos."
Heh joo, lukenu oon täältä paljon juttuja mut tosiaan ekaa kertaa kirjotan ite. Kyllä oon nähny miten täällä on joskus hämmentäviä ja ilkeitäkin vastauksia! Joskus ihan ufoja juttuja jotka ei oikeesti kyllä oo alotukseen sopivia. Mut juu ei mua haittaa, en loukkaannu ventovieraiden kommenteista kun ei tunneta tosielämässä yhtään. Kiitos kommentista :)
Kirjoitit ett aiheuttaa ahdistusta ellet näitä siivousrutiineja taa
Tämä ahdistus lisääntyy ja lisääntyy
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on kyllä täydellisen väärä. Ensinnäkään en usko, että yksikään jaksaa lukea koko hölynpölyä läpi ja toiseksi, ketään ei kiinnosta.
No onhan tässä kivasti tullu vastauksia ja neuvoja. Kyllä suakin kiinnosti sen verran, että jaksoit kirjottaa kommentin kuitenkin ;) Mut ei se mitään. Tää tuli ekana vaan mieleen, en tiiä muitakaan palstoja missä vois kirjottaa ja kysyä. Esim joku demi.fi?! Siellä on vaan pikkutenuja. Kaipaan nimenomaan aikuisten vastauksia. :D Onhan tällä sivustolla tosi paljon aktiivisia keskusteluja ihan oudoistakin aiheista ja vaivoista jne, niin kyl tää musta ihan käy tänne. Oon mä nähny samanlaisen keskustelunkin itseasissa!
Kuten joku jo sanoi, pilaat hampaasi. Esim mehun juonnin jälkeen pitäisi odottaa ainakin puoli tuntia ennen kuin pesee hampaat, koska hapan mehu pehmittää kiillettä. Muutenkin tiheä harjaaminen voi saada ikenet vetäytymään.
Schmetterling kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai häiriön määritelmä on se että asiasta on haittaa normaalille elämälle. Ymmärsin ettei toistaiseksi ole suurtakaan, eli parisuhde ei kärsi tai töissä käynti tai ei ole häiritsevää ahdistusta asiaan liittyen. Jos homma rupeaa pahenemaan tai rajoittamaan elämää niin terapia vois auttaa.
Rajoittaahan se nytkin. Ei pysty kokoivätyöhön
Oot väärässä, ehkä luit väärin tai jotain. Kyllä mä pystyisin kokopäivätyöhön, mut ei mun tarvi. Eikä oo ajankohtasta. Kirjotin jo aiemmin, tosiaan asutaan ulkomailla ja melko uusia täällä vielä. Työskentelen kotoo käsin aamupäivät ja se sopii mulle oikein hyvin. Mies käy kokopäivätöissä ja tienaa hyvin, niin ei mun tarvi mennä kokopäivätöihin. Menisin toki jos pitäisi, ei oo mitään estettä.
Sähän siivooat aamut ja päivät. Eli et pystyisi työhön tai lapsiin
Viittaa ahdistushäiriöön / OCD. Oire on jokin ahdistuksen tunne taustalla johon reagoit tällä tavalla. Hyvää elämää voi elää hirveässä sikolätissäkin.
Kannattaa yrittää lopettaa reagointi ajoissa niin oirekin voi laantua kun se menettää valtansa sinusta.
Siedätyshoito on lääke tähän. esim. määräämällä itselleen maksimiaika minkä saa käyttää päivässä puunaamiseen tai antaa siivous miehen tehtäväksi kuukauden ajaksi.
Kannattaa kirjoittaa tunteensa avoimesti ja tarkasti päiväkirjaan. Siitä voi olla hyötyä jos hakeudut joskus psykiatrian apuun.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo sanoi, pilaat hampaasi. Esim mehun juonnin jälkeen pitäisi odottaa ainakin puoli tuntia ennen kuin pesee hampaat, koska hapan mehu pehmittää kiillettä. Muutenkin tiheä harjaaminen voi saada ikenet vetäytymään.
Joo, totta. Mehu olikin esimerkki, itseasiassa hyvin harvoin ylipäätänsä juon mitään mehuja. Meinasin vaan, että jos juon niin pakko pestä, mut siis juurikaan ei juo. En juo sokerijuomia muutenkaan, päivittäin runsaasti aina vettä. Aamulla kahvia yhen kupillisen.
Mitä tulee ikenien vetäytymiseen, se on kyllä totta... Mut ainakin mun suu näyttää mun silmiin terveeltä. Ikenet ei punota, arista tai vuoda verta koskaan. Valkoset hampaat. Ei mitään vihlomista eikä mitään.
On kyllä mielessä mennä hammaslääkäriin ja puhua tästä ja kattoo sit miten pahasti tää suu tästä pakkomielteestä on kärsiny mahdollisesti. Mut en usko et olis ^^
Googleta pakko-oireinen häiriö ja katso, sopiiko oireet itseesi.
Jos et itse usko, että sinua vaivaa mikään, niin miksi kysyt täältä? Pelkäätkö, että sinulla on joku ongelma ja kaipaat vahvistusta sille, että ei ole? Ei kaikki häiriöt tarkoita että on täysin hullu ja mielisairas.
Vierailija kirjoitti:
Viittaa ahdistushäiriöön / OCD. Oire on jokin ahdistuksen tunne taustalla johon reagoit tällä tavalla. Hyvää elämää voi elää hirveässä sikolätissäkin.
Kannattaa yrittää lopettaa reagointi ajoissa niin oirekin voi laantua kun se menettää valtansa sinusta.
Siedätyshoito on lääke tähän. esim. määräämällä itselleen maksimiaika minkä saa käyttää päivässä puunaamiseen tai antaa siivous miehen tehtäväksi kuukauden ajaksi.
Kannattaa kirjoittaa tunteensa avoimesti ja tarkasti päiväkirjaan. Siitä voi olla hyötyä jos hakeudut joskus psykiatrian apuun.
Kiitos tästä avusta! :)
Mä havaitsin, että sun pakko-oireilut liittyy muihin ihmisiin, vieraiden tuloon jne. Kaksin miehesi kanssa oot rennommin. Mietin olisiko tuossa syy käytökselle? Pelkäät muiden reaktiota, jos he näkee epätäydellisyyttä sun kodissa? Tai haistaa sun hengityksen? Pelkäät ettet riitä tai että susta ei pidetä?
Seuraatko paljon ”täydellisiä” ihmisiä esim. instassa? ...jostain olet saanut ”kimmokkeen” tähän sun toimintaan, ja jäin pohtimaan mikä se perimmäinen syy on. Kotona/vanhempien luona asuessasi et vielä käyttäytynyt näin?
Mikä on pikkutenu?
Kiinnostaisi tietää, asutko ulkomailla esim. miehen takia tai miehen työn takia? Avaa vähän elämäntilantettasi paremmin. Käytkö sännöllisesti uskovaisten kokouksissa? Tarkoitus ei ole mollata millään lailla, mutta jos kokonaisuus hahmottuu paremmin, vois ehkä ymmärtää paremmin. Oletko vapaaehtoisesti valinnut kotona tehtävän työn?
Kerro jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjoittelet täällä ekaa kertaa niin ei kannata välittää pahoinvoivien ihmisten ilkeistä kommenteista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jokainen, joka ajattelee eri tavoin kuin sinä, on pahoinvoiva ilkimys? Eipä ole sinullakaan kaikki hyvin, jos ei aloittajallakaan.
No ei jokainen, mutta onko sinusta esim tällainen kommentti tarpeen:
"Lääkkeet. Vain otettu lääke auttaa."
Vierailija kirjoitti:
Schmetterling kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai häiriön määritelmä on se että asiasta on haittaa normaalille elämälle. Ymmärsin ettei toistaiseksi ole suurtakaan, eli parisuhde ei kärsi tai töissä käynti tai ei ole häiritsevää ahdistusta asiaan liittyen. Jos homma rupeaa pahenemaan tai rajoittamaan elämää niin terapia vois auttaa.
Rajoittaahan se nytkin. Ei pysty kokoivätyöhön
Oot väärässä, ehkä luit väärin tai jotain. Kyllä mä pystyisin kokopäivätyöhön, mut ei mun tarvi. Eikä oo ajankohtasta. Kirjotin jo aiemmin, tosiaan asutaan ulkomailla ja melko uusia täällä vielä. Työskentelen kotoo käsin aamupäivät ja se sopii mulle oikein hyvin. Mies käy kokopäivätöissä ja tienaa hyvin, niin ei mun tarvi mennä kokopäivätöihin. Menisin toki jos pitäisi, ei oo mitään estettä.
Sähän siivooat aamut ja päivät. Eli et pystyisi työhön tai lapsiin
No mitä ihmettä, mistä sä tiiät sen. Kyllä oon tän "ongelmani" kanssa käynyt silti ihan kokopäivätöissä lähihoitajana vanhainkodissa sekä päiväkodissa. Ei mulla oo mitään puhtausongelmaa ja siivouspakkomiellettä missään muualla kuin omassa kodissa. Ihan normaalisti oon käyny töissä! Nyt tällä hetkellä elämäntilanne on tämä ja ei oo tarvetta mennä kokopäivätöihin. Kyllä ihan "oikeita" kääntäjän töitä teen silti aamupäivät aina kotona tietokoneelta käsin. Ja lapsia en haluaiskaan vielä muutamiin vuosiin.
Et koe tarvetta esim. psykologille. Minkäs sille sitten voi ja hyvä juttu, jos sinulla on hyvä olo. Mutta aloituksesi kertoi minusta muuta. Voisit etsiä hyvistä lääketieteen artikkeleista pakkotoiminnasta tietoa. Netin kaikkia juttuja ei kannata tutkia. Olet uhrannut paljon aikaa kirjoittaa asiasta, joten ei kai se kuitenkaan yhdentekevä ole.
Poikkeava käytös kertoo usein mielen asioista, ei kai välttämättä, mutta pakkotoiminta kertoo usein.