Voiko tällainen ''neuroottisuus'' olla normaalia? Vertaistukea..?
Hellou...
Ensimmäistä kertaa täällä kirjottelen joten pahoittelut jos tämä on tehty jotenkin ''väärin''...
Semmonen tunne oli vaan että pakko päästä kirjottamaan tästä omasta tilanteesta kun ei ole oikein ketään kenelle tästä puhua :D
Eli tahtoisin tietää, että voisiko tämmönen ns. neuroottisuus koskien oman kodin siisteyttä ja omaa puhtautta olla normaalia. Jos iällä on jotain merkitystä, niin oon tosi nuori vielä (20) ja ollu tämmönen mielestäni aina. Pienestä saakka järjestelyfriikki. Mut tämmönen kaikenlainen pakkomielteinen puhdistautuminen ollu ehkä viimiset viis vuotta. Viimisen kuluneen vuoden pahin.
Eli esimerkiks mulla on pakkomielle pitää aina kodin tavarat järjestyksessä. Ei siis vaan "sinnepäin" vaan todellakin esineiden on oltava millin tarkasti järjestyksessä... Siis esim. hiusharjan saatan vaan viskata kampauspöydälle, koska käytän sitä usein. Mut esim. pöytäliinan oltava just täydellisen suorassa. Verhojen oltava just täydellisen asetellut.. Koristekynttilöiden oltava tismalleen "oikein". Vessan roskiksen oltava just siinä tietyssä nurkassa... Keittiön öljypullot oltava just nätissä rivissä. Maustepurkit oltava järjestyksessä tismalleen (no ne onkin avohyllyllä joten näkyvätkin). Mitään mausteen roiskeita en siedä hyllyllä yhtään jne... Siis nää on vaan jotain satunnaisia esimerkkejä. Mut siis en kestä jos tavarat ei oo tismalleen oikein. Ihan sama mitä oon tekemässä, jos huomaan että joku tavara ei ole paikallaan tai on vinossa tms. niin kyllä keskeytän mitä teen ja meen korjaamaan sen. Mua vaan ahdistaa enkä kestä jos joku ei oo "hyvin". Esimerkiks, jos on vieraita niin ahdistaa ja hävettää kulkee perässä korjaamassa tavaroita mihin ne koskee. :D Esimerkkinä makkarin verhot.. ylipitkät, joten on täytynyt nätisti kääntää ne sisäänpäin ns rullalle. Jos vieras avaa verhot katsoakseen pihalle ja sitten vaan nopeesti viskasee sen takasin, niin mun mielestä se verhon alareuna jää ärsyttävän rumasti siihen sotkuseks mytyks enkä kestä katsella sitä. Mun on pakko korjata se heti. Jotenkin tuntuu et koko huoneen kokonaiskuva muuttuu myös ihan oudoks ja epämääräseks jos verhot oudosti mytyssä niin pakko vaan korjata ne tismalleen...
Siis esim. jos oon jo ihan sängyssä nukkumassa, mut huomaan et verhoja pitäis vähän suoristaa niin takuulla nousen suoristamaan ne. Kesken ruuanlaiton pakko mennä suoristamaan pöytäliina. :D
Tää tavaroiden pakkomielteinen järjestely ei siis sinänsä oo ongelma, ei siitä oo mulle haittaa. Stressiä ja ahdistusta ainoastaan jos on vieraita esim.. Asun vaan mieheni kanssa ja hän luojan kiitos ei ole mikään sottapytty ja ymmärtää mua eikä välitä mun järjestämisestä. Mä en siis oo mikään kiree nalkuttaja, en koskaan valita miehelle mistään. Se saa olla kotonaan niin rento kuin haluaa ja tehdä mitä haluaa. Jos mua häiritsee kaukosäätimet sohvapöydällä sikinsokin niin mä ite korjaan ne enkä valita miehelle siis. :D
Onneks ei ole lapsia tai muita ihmisiä asu kodissa. Sekoisin varmaan sotkusta ja epäjärjestyksestä :D Tällee menee vielä kun itse olen suurimman osan kotona päivästä ja mies vaan asuu kanssani.
... Jaha herjaa että teksti on liian pitkä. Jatkan seuraavassa kommentissa!
Kommentit (120)
Kateuskortti onkin hyvä ottaa esille, kun ei muuta keksi. Elämätön elämä ei ole kiehtovaa.
Voi hyvää päivää. Vai että tää on oikeesti tämmönen tää palsta ku tyypilliset suomalaiset aikuiset pääsee kirjottamaan nimettömänä nettiin niin tulos on tämä. No kyllähän mä tän tiesinkin kun oon lukenut näitä keskusteluja aiemminkin... Tuli tähän kuitenkin oikeesti auttavia kommentteja paljon.
Mua saa syyttää vaikka mistä, mut ihan tommosta outoo kateelliselta kuulostaa ihmeellistä mollaamista ei saa sanoa kateudeks? Seeelvä. Aika säälittävää. No mut on mulla on elämää oikeestikin kodin ja siivouksen ulkopuolella, joten ehkä mä lakkaan tähän kirjottelun ku sain kuitenkin jo neuvoo täältä.
Schmetterling kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Vai että tää on oikeesti tämmönen tää palsta ku tyypilliset suomalaiset aikuiset pääsee kirjottamaan nimettömänä nettiin niin tulos on tämä. No kyllähän mä tän tiesinkin kun oon lukenut näitä keskusteluja aiemminkin... Tuli tähän kuitenkin oikeesti auttavia kommentteja paljon.
Mua saa syyttää vaikka mistä, mut ihan tommosta outoo kateelliselta kuulostaa ihmeellistä mollaamista ei saa sanoa kateudeks? Seeelvä. Aika säälittävää. No mut on mulla on elämää oikeestikin kodin ja siivouksen ulkopuolella, joten ehkä mä lakkaan tähän kirjottelun ku sain kuitenkin jo neuvoo täältä.
No joku "hauska" ihminen laittelee noita viestejä muka eri henkilöinä, älä noteeraa. Yhdenlaista pakko-oireilua myös. Suurin osa tännekin kirjoittavista on ihan ok ihmisiä.
Joku muuten loppupäässä varasti AP:n nimmarin, kopioi jotain kommentteja ja alkoi sitten sooloilemaan. Ihan vaan puhdistan AP:n maineen tältä osalta sillä hänellä itsellään oli vahvistettu nimimerkki. Monikaan ei varmaan huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Schmetterling kirjoitti:
Ei tästä mitään apua ole mutta kommentoin kuitenkin kirjoitti:
Mun ex-mies on samanlainen. Tultiin ihan hyvin juttuun, eniten minua kyllä ärsytti hänen suhtautumisensa koiraan ja sen tassuihin. Olen kyllä siisti itsekin, mutten neuroottisuuteen saakka.
Nyt olen jo uudessa liitossa, jossa mies on yhtä rento kuin minäkin. Kun miehen pojat ovat meillä, sotku on joskus ihan kamala :D Olen miettinyt, mitenköhän exäni onnistuisi esimerkiksi isänä tai parisuhteessa lapsellisen naisen kanssa vastaavassa tilanteessa. Siis kun ei ole vaan aikaa siivota joka sotkua. Meillä on siis oma yritys ja lisäksi itse olen myös ulkopuolella töissä. Meillä on eläimiä, työntekijöitä, ainainen kiire ja tohina päällä. Ihmisiä tulee ja menee.
Ehkä se sullakin ajan myötä helpottaa, kun elämässä tulee muita stressaamisen aiheita.
Kiitos vastauksesta. :) Niin, no mietin itsekin että ehkä tää helpottuis tai muuttuisin vähän rennommaks tän suhteen ajan myötä jos tulee muita kiireitä/eri elämäntilanne jne niin ois muutakin tekemistä ja mietittävää kuin kodin tavarat.
Se pahenee iän ja sressin myötä
Ethän edes pystyisi esim kokopäivätyöhön tai saamaan lapsia
Mun mies oli samanlainen nuorempana. Tassutteli mun perässä vaivihkaa suoristamassa kaikkea ja järjesteli ostokset kaappeihin uudestaan, kun olin ne sinne laittanut ym. kaikkea. Lapset, eteneminen työelämässä ja harrastukset on vähentäneet tätä häneltä. Tuli vaan mieleen, että jos löydät jotain mielenkiintoista tekemistä, ehkä nämä neuroosit jää.
Apua.
AP on kuin minä. Erotuksena, että olen 27-v ja tämä "sairaus" alkoi 5 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet. Vain otettu lääke auttaa.
Eiköhän niihin tarvita ensin resepti ja lääkärin, mieluusti psykiatrin tapaaminen!! Ap:lla on jonkin verran pakko-oireisuutta, mutten tiedä onko lääkitys ainut vaihtoehto hänelle. Vai siedättää itseään pikku hiljaa epäjärjestykselle? Niin kovasti kuin lääkkeitä muuten puolustankin.
Ap, älä mehun jälkeen harjaa heti hampaita, se ei tee hyvää hampaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet. Vain otettu lääke auttaa.
Eiköhän niihin tarvita ensin resepti ja lääkärin, mieluusti psykiatrin tapaaminen!! Ap:lla on jonkin verran pakko-oireisuutta, mutten tiedä onko lääkitys ainut vaihtoehto hänelle. Vai siedättää itseään pikku hiljaa epäjärjestykselle? Niin kovasti kuin lääkkeitä muuten puolustankin.
Ap, älä mehun jälkeen harjaa heti hampaita, se ei tee hyvää hampaille.
Mutta ap:llä on Jeesus!
what would jesus do?
Kuulostaa ihan minun touhulta :D Joten et ole ainoa, en tiedä sitten onko normaalia. Minulle on ainakin niin mitäs tuosta. Voisi sitä huonominkin aikaansa kuluttaa
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun touhulta :D Joten et ole ainoa, en tiedä sitten onko normaalia. Minulle on ainakin niin mitäs tuosta. Voisi sitä huonominkin aikaansa kuluttaa
Sitä voisi ihan elää ja antaa lasten temmeltää. Paremmin voisi olla, ei normaalia tuollainen.
Kyllä mä ainakin tunnistin samoja piirteitä itessäni AP:n kuvauksessa. Ja tiedän, et lähes neuroottinen siisteys johtuu kontrollista ja tunteesta, et hallitten jonkun asian elämässäni. Mies vähän jarruttaa onneks, enkä oo nykysin enää niin pahoinvoiva. Meillä kuitenkin monta lemmikkiä ja lapsikin tulossa, joten epäjärjestykseen on vaan totuttava. Tai siihen, et järjestyksen aikaansaamine ei ole priorisoituna ylimpänä, vaan että voi keskittyä muuhunkin. Ja nyt vähän aikuistuneempana (27v.) oon ihan sinut sen kanssa, et mussa/mun tunne-elämässä on vikaa.
Summasummarum; joko AP:lla on oikeasti jonkunasteisia neurooseja tai sitten tämmöstä mun tyyppistä "tunnelukkoilua". Tuskin on vaaraksi kellekkään, jos vessa täytyy pestä just nyt eikä huomenna. :)
Vierailija kirjoitti:
Sairasta.
Ei bakteerikammoa. Eikä häiritse itseä eikä muita. Ehkä tunnollinen luonteenpiirre on kiinnittynyt siisteyteen. Vaatiiko ammattikin tarkkuutta? Jos pystyy opettamaan itsensä irti kohtuuttomasta siivoamisesta ja nähdä tarpeeton tarpeettomana, ei voi olla mt-ongelma. Tähän kai sopisi se "hanki elämä".
Ehdottomasti hakeudu apuun, ihan tyhjästä tuollainen ei tule. Ja aloita jo heti huomenna itsesi siedätys niillä annetulla neuvoilla. Voihan olla, että jo se riittää.
Huolestuttavinta minusta on tuo, että pakkomielteet ovat lisääntyneet. Siksi kehotan vahvasti tekemään asialle jotain. Kyllä se siitä, oireet on vielä melko vähäisiä :)
Typeriin kommentteihin sen verran, että vaikea on ymmärtää mitä niistä kukaan saa. Tyttö on nuori ja herännyt nyt miettimään tätä asiaa, eikö siihen voi asiallisesti sanoa, että eihän tuo aivan normaalilta kuulosta. Miksi pitää huokailla ja vittuilla? Ja ihan hyvä palsta tämä on kysyä. Toki parempi olisi, jos ilkeimpien näppäimistöt olisivat rikki.
Ap:lle tsemppiä! Ja jos jatkat kirjoittelua tähän, niin älä edes vastaa johonkin lillukanvarsiin jotka on vaan siltoja päästä vinoilemaan jostain. Kuten vaikka miksi teet nyt niitä töitä kuin teet. Ilmeisesti ihmisiä ärsyttää se, että työskentelet kotona. Työllä voisikin olla joku merkitys oireidesi kannalta, mutta ne tyhjät jatkokysymykset kannattaa vaan skipata.
OCD eli pakko-oireinen häiriö. Itsellä sama juttu. Kannattaa lukea persoonallisuuspsykologiasta, itse olen neuroottinen ja tunnollinen ja se näkyy käytöksessä. Tsemppiä!! ;)
Vierailija kirjoitti:
Joku muuten loppupäässä varasti AP:n nimmarin, kopioi jotain kommentteja ja alkoi sitten sooloilemaan. Ihan vaan puhdistan AP:n maineen tältä osalta sillä hänellä itsellään oli vahvistettu nimimerkki. Monikaan ei varmaan huomannut.
Voi ei, minä aloittaja se vaan olin! Ei kukaan tehny tommosta pilaa. Kun selasin viestejä kännykältä päätin vastata ja laiskuuttanu en kirjautunut sisään (kuten nyt). Itseasiassa ku en tiennykkään aluks, että tänne sivulle rekisteröityminen ei oo pakollista jos haluaa kirjotella. Mutta kiitos "maineen puhdistamisesta" silti, kivasti tehty vaikka tosiaan mä se olin vaan.
Mutta edelleen kiitos vastaajille ja auttajille :)
Kun pistät muun elämän kuntoon ja hankit mielekästä sisältöä elämään, tuo pakko-oireilu todnäk vähenee. Älä keskity oireisiin vaan muuhun elämään.
Jännän äärellä ollaan. Aloittaja vastaa usein omiin kirjoituksiin ja vähän väliinkin. Päivän ohjelma taattu.
Kateellisuutta pakko-oireiselle? Sinulla on melko negatiivinen myös muihin kanssakirjoittajiin. Lopettaisit jo tämän ketjun, mene vaikka kääntämään tai siivoamaan.