Miten ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapsi syö vain muutamaa tiettyä ruokaa?

Syömishäiriö on sairaus, joten aina ei kysymys ole pelkästä nirsoilusta. Tiedän lapsen, joka ei syö mitään, siis mitään ja on nenä-mahaletkussa.

Osaltaan neuvolajärjestelmä ruokkii tätä ongelmaa. Lasta mittaillaan ja vertaillaan ja huomautellaan, jos paino ei nouse tarpeeksi. Sitten vanhemmat koettavat väkisin tuputtaa ruokaa ja kierre on valmis. Ruokailusta ja ruoasta tulee mörkö sekä lapselle, että vanhemmalle.

Lapset ovat keskenään erilaisia. Toiset ovat arempia maistamaan ja ”pelästyvät” jos ruoassa on jotain erilaista.

Hassua kyllä, olen huomannut että mieheni, hänen poikansa ed liitosta, meidän toinen yhteinen tyttäremme, mieheni isä ja miehen siskon poika ovat keskenään aivan samalla tavalla nirsoja.

Eroakin löytyy, mutta kaikilla heillä on joku ”luontainen” hinku syödä tosi prosessoitua ruokaa, jossa alkuperäistä ainesta ei tunnista. Myös aika mautonta, sellaista ”valkoista”. Vaikka kaikki ovat kasvaneet eri ympäristössä.

Opittuja erojakin löytyy ja mies yrittää haastaa itseään esim syömään kalaa, äyriäisiä yms, mutta mielellään hänkin olisi sellaisella paneroitu ruoka-ranskalaiset-majoneesi-dieetillä.

Meidän nirsompi tyttäremme oli tosi vaikea 2-vuotiaana, koska ei halunnut syödä melkein mitään. Nykyään syö, mutta kyllä se terveellinen ruoka on tosi rajattua laadultaan, mikä suusta alas menee. Herkkuja kyllä söisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen lapsi. Nyt tilanne on jonkin verran helpottanut kun lapsi on jo 15 v. Supernirso tosin on edelleen.

Kaikki alkoi siitä, että vauvalla/taaperolla ei ollut minkäänlaista halua syödä. Perheemme muut lapset ovat jo vauvoina hamunneet vanhempien lautaselta ruokia. Tämä poika ei. Ekat vuodet ruokaa tungettiin suuhun, hän sylki (lähes) kaiken pois, itki, huusi ja käänsi päänsä pois.

Oli allergioita, lapsi varmaan päätteli, että söipä mitä tahansa, maha ja iho tulee kipeäksi. Parempi siis olla syömättä mitään. Kaikki allergiat hellittivät jo muutaman vuoden iässä, pelko jäi.

Kasvukäyrä laski kuin lehmän häntä ja lapsi oli pahasti alipainoinen. Suusta olisi pitänyt saada alas energiajauheita yms. ei juurikaan suostunut niitä syömään. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit suosittelivat, että pitäisi saada lapsi syömään mitä tahansa. Antoivat esimerkiksi suklaan ja jäätelön (näistä ei tykkää). Mitä enemmän energiaa, sitä parempi. Muutamaa ruoka-ainetta sitten söi. Päiväkodissa oli omat eväät mukana. Päikyssä oli tiukka sääntö, että maitoa pitää juoda. Lapsemme ei sitä juonut, joten ei saanut muutakaan juomaa koko päivän aikana (olen vieläkin tuosta vihainen). Kovasti teki henkilökunta hommia saadakseen lapsemme syömään, ei onnistunut.

Vähitellen ruokia on tullut lisää, mutta kovin valikoiva on. Jos pakotetaan syömään, itkee, tärisee ja oksentaa. Ei enää yritetäkään pakottaa. Palkitseminenkaan ei toimi.

Muuten ihan normaali lapsi. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ja harrastuksia on. Ruokavalio on Outo ja lapsi pienikokoinen ja hoikka (alle 40 kg).

15v alle 40kg ei ole hoikka vaan ylilaiha

Riippuu ihan pituudesta. Hänhän sanoi lapsen olevan pienikokoinen. Onhan aikuisia naisiakin, joiden paino alkaa nelosella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vain vanhemman syytä jos lapsi ei syö normaalia ruokaa. Poislukien nyt sairaudet ja allergiat.

Itse olin tällainen pikkuinen nirsopiru kersana. Pompotin ruuan kanssa koko perhettä ties kuinka kauan. Yksi päivä päätti äiti että nyt saa luvan riittää. Ei tehty enää mulle omia ruokia vaan sain luvan syödä sitä samaa mitä muutkin tai nääntyä nälkään. Ei mennyt kuulemma kauan kun ruoka alkoi maistua. Nykyään syön monipuolisemmin kuin useammat ihmiset. Ja lähtökohta oli tosiaan se että söin ainoastaan lihapullia ja perunamuusia enkä mitään muuta.

Lopettakaa niiden lasten hyysääminen! Teette vain sillä vahinkoa.

Minä päädyin tuossa tilanteessa sairaalaan. Nirsoksi minuakin moitittiin, pakotettiin syömään jne., mutta ei siitä ollut apua.Sittemmin on oivallettu, että esimerkiksi sienien sisältämälle sokerille voi olla erittäin allerginen. Tai maidolle.

Siksi mainitsinkin heti alussa ”poislukien allergiat ja sairaudet”.

Siinä vaiheessa kun on oikeasti nälkä niin normaali ihmislapsi kyllä alkaa syömään, vaikka tarjolla ei olisikaan niitä lempparinakkeja.

Meillä alkoi 2-vuotiaan paino laskea, koska ei tosiaan syönyt. Nälkä ei houkuttanut syömään ja nälkä jollain lailla sai ruokahalun entisestäänkin laskemaan. Onneksi mummo puuttui tähän meidän ”sinähän syöt mitä annetaan” ja sai lapsen ruokahalun takaisin.

Meillä kolme lasta ja yhden kanssa syöminen oli vauvasta asti taistelua. Maidolla olisi elänyt vaan vaikka kouluikään. Se johti siihen, että sai syödä sitä, mitä suostui syömään, kun kylkiluut paistoi ja painokäydä oli niin alhaalla, että seuraavaksi huono ravitsemus olisi vaikuttanut jo pituuskasvuunkin. Tietysti siitä kehittyi sitten vähän nirso lapsi, joka ei ole kovin hanakka maistamaan uusia makuja. Kaksi muuta syö normaalisti.

Olen miettinyt tätä ihan samaa, vauvasta saakka kuitenkin "pitäisi" tarjota kaikkea mahdollista, niin miten yhtäkkiä sitten ei suostukkaan syömään kuin vaikka sitä leipää pelkästään?

Hyvä kysymys. Meillä on kaksi lasta, joista toinen on ennakkoluuloton maistelija ja toinen todella nirso. Ero on näkynyt jo pienenä. Tämä nirso ei koskaan laita suuhunsa mitään epäilyttävää, edes taaperona ei tarvinnut pelätä että ulkona laittaa suuhunsa jotain sopimatonta.

Ehkä se on sitten kasvatuksesta kiinni mutta en tiedä mitä olen tehnyt toisen kanssa eri tavalla. Mikään maitotuote ei esimerkiksi ole koskaan kelvannut toiselle lapselle. Imetyksen jälkeen on yhden kerran maistanut lehmänmaitoa ja sen jälkeen systemaattisesti kieltäytynyt. Toinen lapsi kyllä juo pelkkää maitoakin.

Jossain vaiheessa yritin pakottaa mutta kun lapsi tärisee kauhusta esim puolikas mansikka lauseellaan ja kauhu todella paistaa lapsen silmistä, ei pakottamisesta ole kuin haittaa. Ja seurauksena oksennus.

Hyvä kysymys. Meillä yksi lapsista on tuollainen. Kaksi muuta syövät kaikkea mitä kutsutaan ruuaksi. Ollaan käyty ravitsemusterapeutillakin mutta eipä siitäkään ollut apua. 

Meillä alipainoinen asperger-lapsi. Pakko antaa sitä mitä syö. Lääkäri syyttää minua, ja uhkailee lastensuojelulla. Joten sen takia, että painon saisi nousemaan, syödään näitä tiettyjä ruoka-aineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen lapsi. Nyt tilanne on jonkin verran helpottanut kun lapsi on jo 15 v. Supernirso tosin on edelleen.

Kaikki alkoi siitä, että vauvalla/taaperolla ei ollut minkäänlaista halua syödä. Perheemme muut lapset ovat jo vauvoina hamunneet vanhempien lautaselta ruokia. Tämä poika ei. Ekat vuodet ruokaa tungettiin suuhun, hän sylki (lähes) kaiken pois, itki, huusi ja käänsi päänsä pois.

Oli allergioita, lapsi varmaan päätteli, että söipä mitä tahansa, maha ja iho tulee kipeäksi. Parempi siis olla syömättä mitään. Kaikki allergiat hellittivät jo muutaman vuoden iässä, pelko jäi.

Kasvukäyrä laski kuin lehmän häntä ja lapsi oli pahasti alipainoinen. Suusta olisi pitänyt saada alas energiajauheita yms. ei juurikaan suostunut niitä syömään. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit suosittelivat, että pitäisi saada lapsi syömään mitä tahansa. Antoivat esimerkiksi suklaan ja jäätelön (näistä ei tykkää). Mitä enemmän energiaa, sitä parempi. Muutamaa ruoka-ainetta sitten söi. Päiväkodissa oli omat eväät mukana. Päikyssä oli tiukka sääntö, että maitoa pitää juoda. Lapsemme ei sitä juonut, joten ei saanut muutakaan juomaa koko päivän aikana (olen vieläkin tuosta vihainen). Kovasti teki henkilökunta hommia saadakseen lapsemme syömään, ei onnistunut.

Vähitellen ruokia on tullut lisää, mutta kovin valikoiva on. Jos pakotetaan syömään, itkee, tärisee ja oksentaa. Ei enää yritetäkään pakottaa. Palkitseminenkaan ei toimi.

Muuten ihan normaali lapsi. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ja harrastuksia on. Ruokavalio on Outo ja lapsi pienikokoinen ja hoikka (alle 40 kg).

15v alle 40kg ei ole hoikka vaan ylilaiha

Riippuu ihan pituudesta. Hänhän sanoi lapsen olevan pienikokoinen. Onhan aikuisia naisiakin, joiden paino alkaa nelosella.

Juuri näin. Poika on n. 150 cm, siihen nähden paino ihan ok.

T. Sen 15 v pojan äiti

Muistattehan, ettei makuaisti ole kaikilla samanlainen. Osa aistii mm. sellaisia kitkeriä makuja, joita te tavikset ette maista lainkaan. Näiden supermaistajien suussa tavallinen ruoka voi olla aivan järkyttävän makuista.

Ei oo kyllä kyse allergiasta tai suoliston epätasapainosta, kun vuosikausia pinaattilättyjä rakastanut lapsi lopettaa niitten syömisen siihen siunaaman hetkeen, kun tajuaa pinaatin olevan kasvis. Luoja paratkoon sitä kuulemasta, että niin on perunakin.

Minä olin lapsena kohtuullisen nirso. söin kyllä kymmeniä perusruoka mutta toisaalta ne ole koskaan tykännyt syödä kalaa ym. Söin määrällisesti ok mutta jos en tykännyt ruuasta söin vain leipää tai vaikka tuorekurkun ruuaksi. Syömisiini ei juurikaan kiinnitetty isommin huomiota.

Kun ikää tuli lisää niin rupesin itse maistelemaan uusia makuja. Vieläkin merenelävät saavat jäädä puolestani rauhaan ja esim etanoita en ole maistanu mutta kiinalainen ruoka on herkkuani jne. Ja voin maistaa melkein mitä vaan ilman isoja ongelmia. Minulle oli varmaan hyväksi että syömisistäni ei tehty numeroa lapsena joten myöhemmin oli helppoa ruveta maistelemaan uusia makuja

Meillä kolme lasta ja pyynnöstäni kyllä maistelevat uusia makuja mutta hyvin harvoin tykkäävät mistään uudesta.

Meidän ruuat ovat todella yksipuolisia. Suurin syyllinen on allergiat. Kaikilla perheessä on allergioita ja yhdellä todella laajat allergiat. Lisäksi kaikilla hieman eri jutut. Joten koko perheelle sopivia ruoka-aineita on nyt noin 20 kpl. Lihoista kaikille sopii hirvi ja kalkkuna, marjoista mustikka, viljoista riisi ja maissi jne.

Keitin perunoita tänään ja sulatin yhdelle valmiin kalkkunapihvin pakkasesta ja paistoin muille kanasuikaleita. Kastikkeet jokainen valitsee itse esim keiju margariinia tai jotain kaupan purkki versiota sen mukaan mikä sopii ja mistä tykkää. Lisäkkeissä sama juttu (kaupan perunasalaattia, maustekurkkuja, sipulia, puolukkasurvosta ja punajuuria oli tarjolla).

Tylsäksi menee mutta hengissä pysytään ja kasvetaan joten kyllä tämä tästä.

Meillä upposi 5v asti kaikki ja herkkuja oli sellaiset mitä laoset ei normaalisti syö. Sitten tarhassa isot pojat kertoi että ruoka on pahaa ja tuota nirsoilua on nyt katseltu 6 vuotta. Viimeksi tänään ärähdin ruokapöydässä kun lautasella oli eilistä riisiä, 3 suikaletta perunaa lihakiusauksesta jossa oli myös kasviksia, viipale etikkapunajuurta ja desi piimää. Siis desissä piimää oli kaikki ne ravintoaineet jotka söi.... Aaarrrrggghhh.

Sitten se luki bilsan kokeeseen ravintoaineista ja naureskeli päälle.

Auttaiskohan psykiatria?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Meillä on kaksi lasta, joista toinen on ennakkoluuloton maistelija ja toinen todella nirso. Ero on näkynyt jo pienenä. Tämä nirso ei koskaan laita suuhunsa mitään epäilyttävää, edes taaperona ei tarvinnut pelätä että ulkona laittaa suuhunsa jotain sopimatonta.

Ehkä se on sitten kasvatuksesta kiinni mutta en tiedä mitä olen tehnyt toisen kanssa eri tavalla. Mikään maitotuote ei esimerkiksi ole koskaan kelvannut toiselle lapselle. Imetyksen jälkeen on yhden kerran maistanut lehmänmaitoa ja sen jälkeen systemaattisesti kieltäytynyt. Toinen lapsi kyllä juo pelkkää maitoakin.

Jossain vaiheessa yritin pakottaa mutta kun lapsi tärisee kauhusta esim puolikas mansikka lauseellaan ja kauhu todella paistaa lapsen silmistä, ei pakottamisesta ole kuin haittaa. Ja seurauksena oksennus.

Mä samaistun vahvasti tuohon mansikkajuttuun, vaikka mansikat on yksi niistä asioista, jotka mulle on maistuneet aina. Onneksi olen ollut jo vuosia täysi-ikäinen, eikä tarvi enää pelätä, että joku yrittäisi pakottaa syömään jotain. Sen seurauksena olenkin alkanut itse testailla uusia ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse todella nirso. Lapsena kuulemma söin normaalisti johonkin n. 2v ikään, jolloin yhtäkkiä tuli stoppi monellekin ruualle.

Nyt aikuisena olen lukenut tutkimuksista, joiden mukaan genetiikka vaikuttaa paljon esim. karvaan maun maistamiseen. Tämä selittää, miksi monet kasvikset maistuvat minusta aivan järkyttävältä, samoin esim. yskänlääke, olut ja punaviini sekä kahvi. Olen siis yliherkkä karvaalle maulle.

Kaiken lisäksi olen hirveän herkkä ruuan rakenteelle. Siis esim. viinirypäleiden poksahtelu suussa, kanansiivet nahkoineen ja jänteineen tahtovat aiheuttaa yökkäysrefleksin, pienenä myös jugurtissa olevat marjat/hedelmänpalat olivat mahdottomia syödä, jne. jne... Tämä aiheutti hämmentäviä tilanteita aikuisille ympärilläni, kun esim. makaroni ja jauhelihakastike oli suosikkiruokiani, mutta makaronilaatikko oli kauheaa koska munamaitokökkäreet ällöttivät minua. Maksalaatikostatykkäsin, kunhan siitä sai jättää rusinat syömättä. Samoin esim. veriletut oli jees tasaisen rakenteensa ansiosta. Mutta jos esim. mandariinia ei nielaissut tarpeeksi nopeasti, niin siitä suuhun jäävä "nahka" sai yökkäämään.

Nämä kaksi piirrettä olivatkin sellainen yhdistelmä, että olen itsekin vasta nyt aikuisena tajunnut mistä ihmeestä on kyse. Kaikkea tietenkin pahensi jatkuva maistamaan pakottaminen tarhassa jne., yksi harvoja asioita mitä muistan tarhasta on se, kuinka salakuljetin jotain kasviksia poskeen piilotettuna vessaan kun en vaan pystynyt nielemään niitä. Jostain syystä kaikkien mielestä kurkku oli just maailman helpoin asia syödä, jonka vuoksi sen haju nostaa näin 30-vuotiaana edelleen oksennuksen kurkkuun.

Lapsena en tietenkään osannut itse selittää, miksi joku tietty ruoka ei kelpaa, kun en itsekään hahmottanut tilanteesta kuin alkukantaisen kauhun, jota ajatus pelottavien ruokien syömisestä herätti.

Luojan kiitos vanhempani jossain vaiheessa tajusivat, että en nirsoile kiusallani. Mutta kylässä käyminen jne. oli hirveän stressaavaa, kun ei tiennyt mitä siellä mahdetaan tarjota ja pelkäsi ihmisten loukkaantuvan.

Älkää siis pakottako niitä lapsia syömään jos ne on ihan kauhuissaan, kiva yrittää korjailla traumoja tälleen 30-vuotiaana. Semmonen olis voinut toimia mulle, että ei olis annettu niitä suosikkiruokia, mutta sen sijaan olis tarjottu paljon vaihtoehtoja, mitä muuta haluaisin kokeilla.

P.s. olen kaikesta huolimatta terve, normaalipainoinen ja hyvinvoiva ihminen, eli ei siihen nirsoiluun kuole :)

Tää teksti vois olla mun kirjoittama. Mulla on aina ollut ongelmia syömisen kanssa ja ne ongelmat liittyy hyvin usein ruuan rakenteeseen, ei makuun. Esim just jukurtit, joissa on jotain hedelmän/marjojen paloja, on ihan hirveitä. Oksennus tulee. Kouluruokailu oli aikoinaan tuskaa. Myös minä olen vasta aikuisena alkanut ymmärtämään itseäni ja olen vähän katkera, että mua ei lapsena kukaan ymmärtänyt ja sain kärsiä. Tälle tilalle on nykyään ihan nimikin, arfid. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Avoidant/restrictive_food_intake_disord…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse todella nirso. Lapsena kuulemma söin normaalisti johonkin n. 2v ikään, jolloin yhtäkkiä tuli stoppi monellekin ruualle.

Nyt aikuisena olen lukenut tutkimuksista, joiden mukaan genetiikka vaikuttaa paljon esim. karvaan maun maistamiseen. Tämä selittää, miksi monet kasvikset maistuvat minusta aivan järkyttävältä, samoin esim. yskänlääke, olut ja punaviini sekä kahvi. Olen siis yliherkkä karvaalle maulle.

Kaiken lisäksi olen hirveän herkkä ruuan rakenteelle. Siis esim. viinirypäleiden poksahtelu suussa, kanansiivet nahkoineen ja jänteineen tahtovat aiheuttaa yökkäysrefleksin, pienenä myös jugurtissa olevat marjat/hedelmänpalat olivat mahdottomia syödä, jne. jne... Tämä aiheutti hämmentäviä tilanteita aikuisille ympärilläni, kun esim. makaroni ja jauhelihakastike oli suosikkiruokiani, mutta makaronilaatikko oli kauheaa koska munamaitokökkäreet ällöttivät minua. Maksalaatikostatykkäsin, kunhan siitä sai jättää rusinat syömättä. Samoin esim. veriletut oli jees tasaisen rakenteensa ansiosta. Mutta jos esim. mandariinia ei nielaissut tarpeeksi nopeasti, niin siitä suuhun jäävä "nahka" sai yökkäämään.

Nämä kaksi piirrettä olivatkin sellainen yhdistelmä, että olen itsekin vasta nyt aikuisena tajunnut mistä ihmeestä on kyse. Kaikkea tietenkin pahensi jatkuva maistamaan pakottaminen tarhassa jne., yksi harvoja asioita mitä muistan tarhasta on se, kuinka salakuljetin jotain kasviksia poskeen piilotettuna vessaan kun en vaan pystynyt nielemään niitä. Jostain syystä kaikkien mielestä kurkku oli just maailman helpoin asia syödä, jonka vuoksi sen haju nostaa näin 30-vuotiaana edelleen oksennuksen kurkkuun.

Lapsena en tietenkään osannut itse selittää, miksi joku tietty ruoka ei kelpaa, kun en itsekään hahmottanut tilanteesta kuin alkukantaisen kauhun, jota ajatus pelottavien ruokien syömisestä herätti.

Luojan kiitos vanhempani jossain vaiheessa tajusivat, että en nirsoile kiusallani. Mutta kylässä käyminen jne. oli hirveän stressaavaa, kun ei tiennyt mitä siellä mahdetaan tarjota ja pelkäsi ihmisten loukkaantuvan.

Älkää siis pakottako niitä lapsia syömään jos ne on ihan kauhuissaan, kiva yrittää korjailla traumoja tälleen 30-vuotiaana. Semmonen olis voinut toimia mulle, että ei olis annettu niitä suosikkiruokia, mutta sen sijaan olis tarjottu paljon vaihtoehtoja, mitä muuta haluaisin kokeilla.

P.s. olen kaikesta huolimatta terve, normaalipainoinen ja hyvinvoiva ihminen, eli ei siihen nirsoiluun kuole :)

Tää teksti vois olla mun kirjoittama. Mulla on aina ollut ongelmia syömisen kanssa ja ne ongelmat liittyy hyvin usein ruuan rakenteeseen, ei makuun. Esim just jukurtit, joissa on jotain hedelmän/marjojen paloja, on ihan hirveitä. Oksennus tulee. Kouluruokailu oli aikoinaan tuskaa. Myös minä olen vasta aikuisena alkanut ymmärtämään itseäni ja olen vähän katkera, että mua ei lapsena kukaan ymmärtänyt ja sain kärsiä. Tälle tilalle on nykyään ihan nimikin, arfid. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Avoidant/restrictive_food_intake_disord…

Sen verran vielä lisään, että lapsena luulin olevani ainoa, jolla on tämä ongelma ja muiltakin sain kuulla kuinka olen joku ainutlaatuinen friikki. On ollut todella huojentavaa huomata, että en olekaan ainoa.

Olen supermaistaja. Väärä maku iskee ja oksennan sillä sekunnilla. Tarhassa ja koulussa pakottaminen ei yhtään auttanut, opin vain piilottamaan ruoat, sillä en halunnut oksentaa. Ylläripylläri.

Vieläkään en uskalla syödä kenenkään muun valmistamaa ruokaa, mutta tykkään itse kokkailusta ja kokeilen aina uusia reseptejä, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Jätän pois sellaiset ainekset, joiden tiedän aiheuttavan reaktion, kuten kaali ja muut sen sukulaiset.

Vanhempani onneksi olivat aina ymmärtäväisiä ja pakottivat päiväkodin edes tarjoamaan hedelmiä, mitkä menivät minulla alas. Eivät tienneet kyllä, että en oikeasti sitten syönyt mitään muuta päiväkodissa tai koulussa, sillä en kertonut kenellekään. Esitin ja häpesin. Hävettäisi aivan helvetisti sekin, jos menisin ravintolaan ja oksentaisin jonkun ammattikokin ruoat kaikkien edessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo kyllä kyse allergiasta tai suoliston epätasapainosta, kun vuosikausia pinaattilättyjä rakastanut lapsi lopettaa niitten syömisen siihen siunaaman hetkeen, kun tajuaa pinaatin olevan kasvis. Luoja paratkoon sitä kuulemasta, että niin on perunakin.

Jotkut asiat vaan ällöttävät. Moni syö lihapullia mielellään, mutta varmasti eivät mene enää alas jos joku kertoisi että ne on tehty ihmisen lihasta. Eli maku muuttuu tiedon myötä.