Miten ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapsi syö vain muutamaa tiettyä ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vain vanhemman syytä jos lapsi ei syö normaalia ruokaa. Poislukien nyt sairaudet ja allergiat.

Itse olin tällainen pikkuinen nirsopiru kersana. Pompotin ruuan kanssa koko perhettä ties kuinka kauan. Yksi päivä päätti äiti että nyt saa luvan riittää. Ei tehty enää mulle omia ruokia vaan sain luvan syödä sitä samaa mitä muutkin tai nääntyä nälkään. Ei mennyt kuulemma kauan kun ruoka alkoi maistua. Nykyään syön monipuolisemmin kuin useammat ihmiset. Ja lähtökohta oli tosiaan se että söin ainoastaan lihapullia ja perunamuusia enkä mitään muuta.

Lopettakaa niiden lasten hyysääminen! Teette vain sillä vahinkoa.

Minä päädyin tuossa tilanteessa sairaalaan. Nirsoksi minuakin moitittiin, pakotettiin syömään jne., mutta ei siitä ollut apua.Sittemmin on oivallettu, että esimerkiksi sienien sisältämälle sokerille voi olla erittäin allerginen. Tai maidolle.

Siksi mainitsinkin heti alussa ”poislukien allergiat ja sairaudet”.

Siinä vaiheessa kun on oikeasti nälkä niin normaali ihmislapsi kyllä alkaa syömään, vaikka tarjolla ei olisikaan niitä lempparinakkeja.

Aika moni normaali ihmislapsi ei ole allerginen tavalla, joka voidaan selvittää millään testeillä. Epämääräinen unettomuus, levottomuus jne. ovat oireita, joita aika harvoin tajutaan ruuasta johtuviksi. Vasta iho-oireet ja ripuli herättävät vanhemmat. Mutta sitä ennen lapsi on pelkästään nirso ja oppii kyllä tulemaan toimeen uskomattoman vähällä ravinnolla.

Linkkaappas tutkimusta kyseisestä ilmiöstä. Mielelläni lukisin.

Vierailija kirjoitti:

Asperger tai autisti muuten, he eivät välitä uusista mauista. Oma olisi syönyt vaan lapsena Vaasan ruispaloja voilla.

Asperger ja asperger, voi vi**u!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vain vanhemman syytä jos lapsi ei syö normaalia ruokaa. Poislukien nyt sairaudet ja allergiat.

Itse olin tällainen pikkuinen nirsopiru kersana. Pompotin ruuan kanssa koko perhettä ties kuinka kauan. Yksi päivä päätti äiti että nyt saa luvan riittää. Ei tehty enää mulle omia ruokia vaan sain luvan syödä sitä samaa mitä muutkin tai nääntyä nälkään. Ei mennyt kuulemma kauan kun ruoka alkoi maistua. Nykyään syön monipuolisemmin kuin useammat ihmiset. Ja lähtökohta oli tosiaan se että söin ainoastaan lihapullia ja perunamuusia enkä mitään muuta.

Lopettakaa niiden lasten hyysääminen! Teette vain sillä vahinkoa.

Minä päädyin tuossa tilanteessa sairaalaan. Nirsoksi minuakin moitittiin, pakotettiin syömään jne., mutta ei siitä ollut apua.Sittemmin on oivallettu, että esimerkiksi sienien sisältämälle sokerille voi olla erittäin allerginen. Tai maidolle.

Siksi mainitsinkin heti alussa ”poislukien allergiat ja sairaudet”.

Siinä vaiheessa kun on oikeasti nälkä niin normaali ihmislapsi kyllä alkaa syömään, vaikka tarjolla ei olisikaan niitä lempparinakkeja.

Ei välttämättä, jos pitää aspergerlasta normaalina.

Meillä oltiin pitkään painokontrollissa.

Edelleen, ”POISLUKIEN SAIRAUDET JA ALLERGIAT”. Puhe on normaaleista ja terveistä lapsista, jotka on vain nirsoja.

Ilmeisesti jotain häikkää on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vain vanhemman syytä jos lapsi ei syö normaalia ruokaa. Poislukien nyt sairaudet ja allergiat.

Itse olin tällainen pikkuinen nirsopiru kersana. Pompotin ruuan kanssa koko perhettä ties kuinka kauan. Yksi päivä päätti äiti että nyt saa luvan riittää. Ei tehty enää mulle omia ruokia vaan sain luvan syödä sitä samaa mitä muutkin tai nääntyä nälkään. Ei mennyt kuulemma kauan kun ruoka alkoi maistua. Nykyään syön monipuolisemmin kuin useammat ihmiset. Ja lähtökohta oli tosiaan se että söin ainoastaan lihapullia ja perunamuusia enkä mitään muuta.

Lopettakaa niiden lasten hyysääminen! Teette vain sillä vahinkoa.

Minä päädyin tuossa tilanteessa sairaalaan. Nirsoksi minuakin moitittiin, pakotettiin syömään jne., mutta ei siitä ollut apua.Sittemmin on oivallettu, että esimerkiksi sienien sisältämälle sokerille voi olla erittäin allerginen. Tai maidolle.

Siksi mainitsinkin heti alussa ”poislukien allergiat ja sairaudet”.

Siinä vaiheessa kun on oikeasti nälkä niin normaali ihmislapsi kyllä alkaa syömään, vaikka tarjolla ei olisikaan niitä lempparinakkeja.

Ei välttämättä, jos pitää aspergerlasta normaalina.

Meillä oltiin pitkään painokontrollissa.

Edelleen, ”POISLUKIEN SAIRAUDET JA ALLERGIAT”. Puhe on normaaleista ja terveistä lapsista, jotka on vain nirsoja.

Autismi ei ole sairaus, ei tarvitse huutaa.

Meillä oli tällainen lapsi. Nyt tilanne on jonkin verran helpottanut kun lapsi on jo 15 v. Supernirso tosin on edelleen.

Kaikki alkoi siitä, että vauvalla/taaperolla ei ollut minkäänlaista halua syödä. Perheemme muut lapset ovat jo vauvoina hamunneet vanhempien lautaselta ruokia. Tämä poika ei. Ekat vuodet ruokaa tungettiin suuhun, hän sylki (lähes) kaiken pois, itki, huusi ja käänsi päänsä pois.

Oli allergioita, lapsi varmaan päätteli, että söipä mitä tahansa, maha ja iho tulee kipeäksi. Parempi siis olla syömättä mitään. Kaikki allergiat hellittivät jo muutaman vuoden iässä, pelko jäi.

Kasvukäyrä laski kuin lehmän häntä ja lapsi oli pahasti alipainoinen. Suusta olisi pitänyt saada alas energiajauheita yms. ei juurikaan suostunut niitä syömään. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit suosittelivat, että pitäisi saada lapsi syömään mitä tahansa. Antoivat esimerkiksi suklaan ja jäätelön (näistä ei tykkää). Mitä enemmän energiaa, sitä parempi. Muutamaa ruoka-ainetta sitten söi. Päiväkodissa oli omat eväät mukana. Päikyssä oli tiukka sääntö, että maitoa pitää juoda. Lapsemme ei sitä juonut, joten ei saanut muutakaan juomaa koko päivän aikana (olen vieläkin tuosta vihainen). Kovasti teki henkilökunta hommia saadakseen lapsemme syömään, ei onnistunut.

Vähitellen ruokia on tullut lisää, mutta kovin valikoiva on. Jos pakotetaan syömään, itkee, tärisee ja oksentaa. Ei enää yritetäkään pakottaa. Palkitseminenkaan ei toimi.

Muuten ihan normaali lapsi. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ja harrastuksia on. Ruokavalio on Outo ja lapsi pienikokoinen ja hoikka (alle 40 kg).

Syömisen pitää aina olla neutraalia. Siitä ei tehdä numeroa.

Nämä nirsot lapset kehittyy perheisiin joissa syömiseen ei osata suhtautua neutraalisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vain vanhemman syytä jos lapsi ei syö normaalia ruokaa. Poislukien nyt sairaudet ja allergiat.

Itse olin tällainen pikkuinen nirsopiru kersana. Pompotin ruuan kanssa koko perhettä ties kuinka kauan. Yksi päivä päätti äiti että nyt saa luvan riittää. Ei tehty enää mulle omia ruokia vaan sain luvan syödä sitä samaa mitä muutkin tai nääntyä nälkään. Ei mennyt kuulemma kauan kun ruoka alkoi maistua. Nykyään syön monipuolisemmin kuin useammat ihmiset. Ja lähtökohta oli tosiaan se että söin ainoastaan lihapullia ja perunamuusia enkä mitään muuta.

Lopettakaa niiden lasten hyysääminen! Teette vain sillä vahinkoa.

Minä päädyin tuossa tilanteessa sairaalaan. Nirsoksi minuakin moitittiin, pakotettiin syömään jne., mutta ei siitä ollut apua.Sittemmin on oivallettu, että esimerkiksi sienien sisältämälle sokerille voi olla erittäin allerginen. Tai maidolle.

Siksi mainitsinkin heti alussa ”poislukien allergiat ja sairaudet”.

Siinä vaiheessa kun on oikeasti nälkä niin normaali ihmislapsi kyllä alkaa syömään, vaikka tarjolla ei olisikaan niitä lempparinakkeja.

Ei välttämättä, jos pitää aspergerlasta normaalina.

Meillä oltiin pitkään painokontrollissa.

Edelleen, ”POISLUKIEN SAIRAUDET JA ALLERGIAT”. Puhe on normaaleista ja terveistä lapsista, jotka on vain nirsoja.

Autismi ei ole sairaus, ei tarvitse huutaa.

No voi että, anteeksi kovasti! 😱 Tarkoitin tietysti ”neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö”.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vain vanhemman syytä jos lapsi ei syö normaalia ruokaa. Poislukien nyt sairaudet ja allergiat.

Itse olin tällainen pikkuinen nirsopiru kersana. Pompotin ruuan kanssa koko perhettä ties kuinka kauan. Yksi päivä päätti äiti että nyt saa luvan riittää. Ei tehty enää mulle omia ruokia vaan sain luvan syödä sitä samaa mitä muutkin tai nääntyä nälkään. Ei mennyt kuulemma kauan kun ruoka alkoi maistua. Nykyään syön monipuolisemmin kuin useammat ihmiset. Ja lähtökohta oli tosiaan se että söin ainoastaan lihapullia ja perunamuusia enkä mitään muuta.

Lopettakaa niiden lasten hyysääminen! Teette vain sillä vahinkoa.

No, jos sinä olit tuollainen, niin silloin tietenkin kaikki muutkin lapset ovat tuollaisia. Syömishäiriöisten lasten kohdalla nälällä ei ole merkitystä heille. He jos päättävät olla syömättä, he ovat syömättä. Vaikka päiviä.

Sinun kokemuksesi on vain ja ainoastaan yksi kokemus. Eikä edes kovin paha sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen lapsi. Nyt tilanne on jonkin verran helpottanut kun lapsi on jo 15 v. Supernirso tosin on edelleen.

Kaikki alkoi siitä, että vauvalla/taaperolla ei ollut minkäänlaista halua syödä. Perheemme muut lapset ovat jo vauvoina hamunneet vanhempien lautaselta ruokia. Tämä poika ei. Ekat vuodet ruokaa tungettiin suuhun, hän sylki (lähes) kaiken pois, itki, huusi ja käänsi päänsä pois.

Oli allergioita, lapsi varmaan päätteli, että söipä mitä tahansa, maha ja iho tulee kipeäksi. Parempi siis olla syömättä mitään. Kaikki allergiat hellittivät jo muutaman vuoden iässä, pelko jäi.

Kasvukäyrä laski kuin lehmän häntä ja lapsi oli pahasti alipainoinen. Suusta olisi pitänyt saada alas energiajauheita yms. ei juurikaan suostunut niitä syömään. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit suosittelivat, että pitäisi saada lapsi syömään mitä tahansa. Antoivat esimerkiksi suklaan ja jäätelön (näistä ei tykkää). Mitä enemmän energiaa, sitä parempi. Muutamaa ruoka-ainetta sitten söi. Päiväkodissa oli omat eväät mukana. Päikyssä oli tiukka sääntö, että maitoa pitää juoda. Lapsemme ei sitä juonut, joten ei saanut muutakaan juomaa koko päivän aikana (olen vieläkin tuosta vihainen). Kovasti teki henkilökunta hommia saadakseen lapsemme syömään, ei onnistunut.

Vähitellen ruokia on tullut lisää, mutta kovin valikoiva on. Jos pakotetaan syömään, itkee, tärisee ja oksentaa. Ei enää yritetäkään pakottaa. Palkitseminenkaan ei toimi.

Muuten ihan normaali lapsi. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ja harrastuksia on. Ruokavalio on Outo ja lapsi pienikokoinen ja hoikka (alle 40 kg).

15v alle 40kg ei ole hoikka vaan ylilaiha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vain vanhemman syytä jos lapsi ei syö normaalia ruokaa. Poislukien nyt sairaudet ja allergiat.

Itse olin tällainen pikkuinen nirsopiru kersana. Pompotin ruuan kanssa koko perhettä ties kuinka kauan. Yksi päivä päätti äiti että nyt saa luvan riittää. Ei tehty enää mulle omia ruokia vaan sain luvan syödä sitä samaa mitä muutkin tai nääntyä nälkään. Ei mennyt kuulemma kauan kun ruoka alkoi maistua. Nykyään syön monipuolisemmin kuin useammat ihmiset. Ja lähtökohta oli tosiaan se että söin ainoastaan lihapullia ja perunamuusia enkä mitään muuta.

Lopettakaa niiden lasten hyysääminen! Teette vain sillä vahinkoa.

Minä päädyin tuossa tilanteessa sairaalaan. Nirsoksi minuakin moitittiin, pakotettiin syömään jne., mutta ei siitä ollut apua.Sittemmin on oivallettu, että esimerkiksi sienien sisältämälle sokerille voi olla erittäin allerginen. Tai maidolle.

Siksi mainitsinkin heti alussa ”poislukien allergiat ja sairaudet”.

Siinä vaiheessa kun on oikeasti nälkä niin normaali ihmislapsi kyllä alkaa syömään, vaikka tarjolla ei olisikaan niitä lempparinakkeja.

Ei välttämättä, jos pitää aspergerlasta normaalina.

Meillä oltiin pitkään painokontrollissa.

Edelleen, ”POISLUKIEN SAIRAUDET JA ALLERGIAT”. Puhe on normaaleista ja terveistä lapsista, jotka on vain nirsoja.

Autismi ei ole sairaus, ei tarvitse huutaa.

No voi että, anteeksi kovasti! 😱 Tarkoitin tietysti ”neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö”.

Kehityshäiriö? Ei, et ole oikeassa asemassa arvottamaan häiriötä, mutta menköön nyt kehityspoikkeama sitten.

Meillä on nirso 8-vuotias. Onneksi koulussa syö hyvin, mutta kotona on kovin rajoittunut vieläkin. Saattaa katsoa ruokaa ja toteaa, että "en mä tykkää" maistamatta edes.

Mistä tämä lähti? Kiinteiden opettelu oli todella hidasta ja painoi esim. 1-vuotiaana noin 9kg, poika siis kyseessä. Ruokailu oli ikuista taistelua ja oli mielummin syömättä kuin otti pahaa ruokaa. Lopulta annettiin tasan sitä, mitä suostui syömään ja ruokavalio muuttui rajoitetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen lapsi. Mitä siis haluaisit tietää?

Vaikka että miten tilanne alkoi, oliko sille jokin syy ja miten olette yrittäneet ratkaista tilannetta?

Tilanne alkoi, kun lapsi aloitti päivähoidon noin 2,5-vuotiaana. Tähän saakka hän (muistaakseni) söi jotakuinkin ”normaalisti”, ei kaikkea tosin mitä tarjottiin mutta sehän nyt on ihan normaalia. Hoidossa hän kieltäytyi syömästä ihan kertakaikkisesti mitään, herkkujakaan. Tästä tietysti kaikki olivat huolissaan, lapsella oli tietysti kauhea nälkä kun hän tuli pitkän päivän jälkeen kotiin ja saattoi tällöin syödä ison kasan ruokaa, mutta vain yhtä lajia (esim. leipää).

Jossain vaiheessa yritettiin ”tiukkaa linjaa”, mutta kun lapsi systemaattisesti kieltäytyi syömästä sekä kotona että hoidossa kun ei saanut haluamiaan ruokia, meni hän sen verran heikkoon kuntoon että neuvolalääkäri käski sitten lopettaa moisen käsittelyn ja antaa lapselle sitä ruokaa mitä hän syö. Sillä linjalla ollaan vielä. On käyty keltot, eltot, perheneuvolat, psykiatrit, ravitsemus- ja toimintaterapeutit. Lukemattomia keskusteluja päiväkodissa, eskarissa, koulussa.

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi.

Ihan kuin mun kirjoittama. Piti oikein katsoa viestin päivämäärää, että olisko ollut mun vanha :)

No kyllä vaan hyvin usein lapsen "nirsoilun" taustalla on allergia. Eräs ystäväni ei halunnut jossain vaiheessa syödä lapsena juuri mitään, kun niin moni ruoka aiheutti kipua ja kurkun turpoamista. Myöhemmin sitten löytyi laajat allergiat joista osa säilyi aikuisuuteen asti. Nykyään aikuisena syö aivan normaalisti, joskin tietysti niitä allergeeneja välttäen. 

Sisaruksellani on asperger, jossain vaiheessa pikkulapsena söi vähän normaalimmin mutta sitten kouluiässä oli erittäin rajoittunut ruokavalio. Olisi voinut elää valmispinaattiletuilla. Myöhemmin on ruokavalio jonkin verran laajentunut. Toinen sisarus taas nirsoili matkiakseen (miksi minun pitää maistaa mitään kun ei tuon toisenkaan tarvitse) eikä hän vielä aikuisenakaan syö kovin monipuolisesti ja on ylipainoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen lapsi. Nyt tilanne on jonkin verran helpottanut kun lapsi on jo 15 v. Supernirso tosin on edelleen.

Kaikki alkoi siitä, että vauvalla/taaperolla ei ollut minkäänlaista halua syödä. Perheemme muut lapset ovat jo vauvoina hamunneet vanhempien lautaselta ruokia. Tämä poika ei. Ekat vuodet ruokaa tungettiin suuhun, hän sylki (lähes) kaiken pois, itki, huusi ja käänsi päänsä pois.

Oli allergioita, lapsi varmaan päätteli, että söipä mitä tahansa, maha ja iho tulee kipeäksi. Parempi siis olla syömättä mitään. Kaikki allergiat hellittivät jo muutaman vuoden iässä, pelko jäi.

Kasvukäyrä laski kuin lehmän häntä ja lapsi oli pahasti alipainoinen. Suusta olisi pitänyt saada alas energiajauheita yms. ei juurikaan suostunut niitä syömään. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit suosittelivat, että pitäisi saada lapsi syömään mitä tahansa. Antoivat esimerkiksi suklaan ja jäätelön (näistä ei tykkää). Mitä enemmän energiaa, sitä parempi. Muutamaa ruoka-ainetta sitten söi. Päiväkodissa oli omat eväät mukana. Päikyssä oli tiukka sääntö, että maitoa pitää juoda. Lapsemme ei sitä juonut, joten ei saanut muutakaan juomaa koko päivän aikana (olen vieläkin tuosta vihainen). Kovasti teki henkilökunta hommia saadakseen lapsemme syömään, ei onnistunut.

Vähitellen ruokia on tullut lisää, mutta kovin valikoiva on. Jos pakotetaan syömään, itkee, tärisee ja oksentaa. Ei enää yritetäkään pakottaa. Palkitseminenkaan ei toimi.

Muuten ihan normaali lapsi. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ja harrastuksia on. Ruokavalio on Outo ja lapsi pienikokoinen ja hoikka (alle 40 kg).

Kuulostaa tutulta. Omakin lapseni ei myöskään halunnut herkkuja. Eikä tietenkään suurinta osaa tavallisista ruuista. Siinä missä muut lapset seisovat jäätelökioski edessä vesikielellä, omani sanoi vaan, ettei halua mitään.

Ainoastaan yhden määrätyn merkin suklaa kelpaa vieläkään ja karkit ei yhtään. Juomaksi lähinnä vettä. Joskus onnistuu saada hänet juomaan lasi maitoa tai appelsiinimehua.

Pakottaminen johtaa oksentamiseen. Palkinnot ei toimi.

Ainoa mikä toimii on määrätyt ruuat.

Nuo on vaiheita, ei mikään pysyvä tila.

Jotkut on tosi ruipeloita, mutta silti energisiä. Joisko lapsi jogurttia, velliä tms, jotta saa tarvitsemansa ravinteet.

Turha luoda syömishäiriötä pohtimalla liikaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sille voi jos on nirso. Kun ikää tulee niin ruoan valikoima laajenee.

Kyllä sille voi paljonkin. Ei ne makunystyrät ikinä tule tottumaan muihin ruokiin jos ruokavalio on rajoittunut.

Oma poikaystävä on erittäin nirso. Ainoastaan omenia ja banaania syö. Ei mitään muita hedelmiä. Ei tykkää suurimmasta osasta vihanneksista. Marjat kuulema maistunvat ällöttäville. Syy? Yksipuolinen ruokavalio lapsena. Paljon roskaruokaa ja valmisruokaa. Perusbrittiläinen ruokavalio. Vanhempia ei kiinnostanut syöttää monipuolista ruokaa lapsilleen.

Kun toiset näistä lapsista eivät todellakaan syö jotain roskaruokaa edes. Omani suostui joskus 10vuotiaana syömään puolikkaan 1€ hampurilaisen. Eineksiä ei suostunut syömään koskaan lapsena.

Kuvittelet vaivasi pakkosyöttää lapsia, mutta monella siinä käy vain niin, että se ruoka päätyy oksennuksena takaisin siihen lautaselle. Ei se ole sanottua, että ne muutamat ruuat, joita lapsi suostuu syömään ovat epäterveellisiä. Kyse voi olla vaikka tyyliin, porkkana, pavut, mustikat ja ruisleipä voilla kelpaa. Eikä sitten paljon mikään muu.

Meillä meni vähän nurinkurisesti. Sekä minä että siskoni tulkittiin lapsina nirsoiksi, kun ruoka kotona ei tahtonut millään maistua. (Koulussa syötiin sitten senkin edestä...) Syy ei kuitenkaan ollut nirsoilu vaan se, että äiti oli yksinkertaisesti surkea ruoanlaittaja, ja vetäisi stressipäissään aina hirveät kilarit, jos ruoasta valitti. :D Muistan hauskan hetken, kun joskus oltiin laivalla sukuporukalla, ja oi miten se elämän ensimmäinen seisova pöytä räjäytti tajunnan! Sukulaiset ihmettelivät ääneen, että ai nääkö on ne nirsot tytöt, joille ei mikään kelpaa, kun minä ja sisko juostiin kilpaa maistamaan aivan kaikkea mahdollista. Meistä molemmista tuli kokkeja, ja äitikultakin on lauhtunut vuosien myötä (plus oppinut laittamaan ruokaa!). :)

Minä olen itse todella nirso. Lapsena kuulemma söin normaalisti johonkin n. 2v ikään, jolloin yhtäkkiä tuli stoppi monellekin ruualle.

Nyt aikuisena olen lukenut tutkimuksista, joiden mukaan genetiikka vaikuttaa paljon esim. karvaan maun maistamiseen. Tämä selittää, miksi monet kasvikset maistuvat minusta aivan järkyttävältä, samoin esim. yskänlääke, olut ja punaviini sekä kahvi. Olen siis yliherkkä karvaalle maulle.

Kaiken lisäksi olen hirveän herkkä ruuan rakenteelle. Siis esim. viinirypäleiden poksahtelu suussa, kanansiivet nahkoineen ja jänteineen tahtovat aiheuttaa yökkäysrefleksin, pienenä myös jugurtissa olevat marjat/hedelmänpalat olivat mahdottomia syödä, jne. jne... Tämä aiheutti hämmentäviä tilanteita aikuisille ympärilläni, kun esim. makaroni ja jauhelihakastike oli suosikkiruokiani, mutta makaronilaatikko oli kauheaa koska munamaitokökkäreet ällöttivät minua. Maksalaatikostatykkäsin, kunhan siitä sai jättää rusinat syömättä. Samoin esim. veriletut oli jees tasaisen rakenteensa ansiosta. Mutta jos esim. mandariinia ei nielaissut tarpeeksi nopeasti, niin siitä suuhun jäävä "nahka" sai yökkäämään.

Nämä kaksi piirrettä olivatkin sellainen yhdistelmä, että olen itsekin vasta nyt aikuisena tajunnut mistä ihmeestä on kyse. Kaikkea tietenkin pahensi jatkuva maistamaan pakottaminen tarhassa jne., yksi harvoja asioita mitä muistan tarhasta on se, kuinka salakuljetin jotain kasviksia poskeen piilotettuna vessaan kun en vaan pystynyt nielemään niitä. Jostain syystä kaikkien mielestä kurkku oli just maailman helpoin asia syödä, jonka vuoksi sen haju nostaa näin 30-vuotiaana edelleen oksennuksen kurkkuun.

Lapsena en tietenkään osannut itse selittää, miksi joku tietty ruoka ei kelpaa, kun en itsekään hahmottanut tilanteesta kuin alkukantaisen kauhun, jota ajatus pelottavien ruokien syömisestä herätti.

Luojan kiitos vanhempani jossain vaiheessa tajusivat, että en nirsoile kiusallani. Mutta kylässä käyminen jne. oli hirveän stressaavaa, kun ei tiennyt mitä siellä mahdetaan tarjota ja pelkäsi ihmisten loukkaantuvan.

Älkää siis pakottako niitä lapsia syömään jos ne on ihan kauhuissaan, kiva yrittää korjailla traumoja tälleen 30-vuotiaana. Semmonen olis voinut toimia mulle, että ei olis annettu niitä suosikkiruokia, mutta sen sijaan olis tarjottu paljon vaihtoehtoja, mitä muuta haluaisin kokeilla.

P.s. olen kaikesta huolimatta terve, normaalipainoinen ja hyvinvoiva ihminen, eli ei siihen nirsoiluun kuole :)

39 jatkaa vielä sen verran, että mua oikeesti yökötti ne ns "syömäkelvottomat" ruuat samalla tavalla kuin montaa ihmistä ällöttäisi vaikka jonkun mädän asian tai kokonaisen mustekalan lonkeron tai paistetun toukan syöminen. Ne ei kerta kaikkiaan olleet mun aivojen mielestä ruokaa.