Miten ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapsi syö vain muutamaa tiettyä ruokaa?

Refluksitauti meidän pojalla.

Vastaan nrolle 63, jonka mielestä ei saa"hössöttää turhasta sienisokeriallergiasta". Mun vanhemmat ei hössöttöneet vaan pakottivat syömään sienikeittoa oksennukseen saakka. Aikuisena selvisi keliakia ja toi harvinainen allergia. Vahingossa jos menee palanenkin sientä, saan aivan järkyttävät pitkäkestoiset kivut.

Mutta miksi turhaan kuunnella lasta? Mistä se voi tietää mille on yliherkkä? Muutenkin sairaan järkevää laittaa ruokaa, jonka lapsi varmuudella oksentaa?

Hauskoja nämä jotka sanoo että pitää pakottaa maistamaan ellei taustalla ole allergia/sairaus. Osa ei koskaan saa diagnoosia mutta silti taustalla voi olla esim allergia jota ei vain todeta. Mitä jos suhtauduttaisiin kannustavasti kuten tuo yksi päiväkodin työntekijä totesi. Ei pakoteta ja nalkuteta vaan syödään hyvän tuulisina. Se kannustaa paremmin maistamaan oma-aloitteisesti kun tilanne rento ja hyväksyvä.

Meillä allergioiden takia paljon rajoitteita ja opittu että sopimattomista ruuista tulee kipeäksi. Ruokapeli auttoi lapsia maistamaan uusia asioita.

Ruokapelissä laitetaan pöydälle esim 5-6 astiaa jossa naposteltavaa. Yhdessä astiassa uutta maistettavaa asiaa. Muissa tuttuja asioita joista osa suosikkeja osa ei niin suosikkeja. Jos mahdollista niin useampi lapsi pelaamaan. Vaikka erilaisia legoja pelimerkeiksi. Nopalla heitetään luku jonka verran pelimerkkiä siirretään esim kolmen kipon verran eteenpäin. Se astia jonka viereen kyseisen lapsen pelimerkki pysähtyy niin siitä saa ottaa yhden naposteltavan ja syödä. Jos ei halua ottaa niin saa olla ottamatta. Usein lapsilla sen verran paljon kilpailuhenkeä että maistavat sitä uuttakin ruoka-ainetta mielummin kuin jättävät maistamatta. 

 

itse huolehdin että ainakin yhdessä astiassa oli jotain lapsen suosikkia niin se lisäsi kiinnostavuutta peliin että kuka saa maistaa sitä suosituinta tai joutuuko maistamaan jotain vähemmän kiinnostavaa. Meillä tarjolla oli esim porkkanatikkuja, rusinoita, omenan siivuja, viinirypäleitä, keksin paloja, leipäkuutioita, minilihapullia, karkkia jne jne

ja tämä ei tosiaan toimi kaikille mutta jotkut lapset hyötyvät tästä pelistä.

Mun veli. Söi vaan Weetabixiä joka oli pehmennetty ihan mössöksi ja keitettyä makaronia. Vanhemmat koettivat olla tiukkia ja päättivät,että jos sama ei maistu kuin muille niin olkoot nälässä. Lopulta veli oli siinä kunnossa ettei jaksanut edes leikkiä ja oli ihan kalpea ja apaattinen. Terveyskeskuslääkäri ilmoitti että pojan on syötävä ja vanhemmat joutuivat antaamaan periksi. Veli kasvoi sitten makaronilla kunnes teininä oppi tykkäämään kylmistä nakeista. En ole varma tehtiikö  hänelle mitään allergiatestejä eikä mielestäni hänellä ollut mitään vatsakipuja tai ihottumaa ikinä.

Veli on nyt kolmekymppinen ja syö pelkästään  nuudeleita ja paahtoleipää. Hirmu kalpea ja laiha yhä,mutta jaksaa sentään töissä käydä. 

Ennen nälkä lopetti nirsoilun kun tehtiin sitten selväksi syömiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen lapsi. Mitä siis haluaisit tietää?

Aloituksessahsn on se kysymys: miten ajaudutaan tuohon tilanteeseen? En ole ap, mutta minäkään en ymmärrä miksi vanhemmat päästävät tilanteen tuollaiseksi.

Aika yksi puolista lapsen ruoka on ihan alussa. Joten mielestäni tuohon ei välttämättä ajauduta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen nälkä lopetti nirsoilun kun tehtiin sitten selväksi syömiset.

Normaali vanhempi ei halua näännyttää lastaan. Jos sinulla ei ole kokemusta näistä erittäin valokoivista lapsista, niin et tajua, että he eivät oikeasti syö. Normaali vanhempi ei halua pitää kasvavaa lasta nälässä. Se vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen.

No minä olen aistiyliherkköä ja todennäköisesti minulla on myös autistia piirteitä, mutta eihän tästä 80luvulla tiedetty mitään. Vaatteiden pesulaput  sattui, monet sanovat että ne kutittavat mutta itse tunsin kuin olisi kaktus paidan alla. Jugurtissa ei saanut olla kökköjä. Perunan ja kastikkeen oli oltava lautasella erikseen. Jos ketsuppi oli väärää,minä maistoin sen heti.  En voinut syödä kalaa ruotojen takia enkä karjalanpaistia tai lihakeittoa niiden muljuavien sitkeiden lihapalojen vuoksi. Myös perunamuussi tökkäsi heti,jos siinä oli möykkyjä.

Sipseistä en ole koskaan oppinut pitämään,ovat liian karheita suussa ja mausteisia. En pidä myöskään pidä esim. täytekakusta jossa hilloa,koska oksennan ne limaiset mansikkamöykyt heti. Jos syön hampurilaisen,siinä on vain pihvi ja ketsuppia. 

Minä olin lapsena tuollainen. Söin lähinnä juustovoileipiä ja hedelmiä. Muistan kuinka monet ruuat tuntuivat suussa inhottavalta ja saivat kakomaan.  Kun ikää tuli lisää, oksennusrefleksi rauhoittui ja useimmat ruuat alkoivat maistua ihan hyviltä. Olen varmaankin autismin kirjoilla. Aika selviä aistiyliherkkyyksiä. Koulussa ronkelointia yritettiin parantaa pakottamalla syömään, joten söin mitä tarjottiin väkisin, vaikka ruoka seilasi kurkussa ylös ja alas eestaas kun yritin väkisin niellä oksennusta.

Oma poika oli pienenä samanlainen, mutta onneksi enää koulussa ei pakoteta syömään väkisin. On nyt 10v ja syö jo melko monipuolisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä jotka sanoo että pitää pakottaa maistamaan ellei taustalla ole allergia/sairaus. Osa ei koskaan saa diagnoosia mutta silti taustalla voi olla esim allergia jota ei vain todeta. Mitä jos suhtauduttaisiin kannustavasti kuten tuo yksi päiväkodin työntekijä totesi. Ei pakoteta ja nalkuteta vaan syödään hyvän tuulisina. Se kannustaa paremmin maistamaan oma-aloitteisesti kun tilanne rento ja hyväksyvä.

 

 

Tämä. Mistä ihmeestä sen tietäisi, onko kyse allergiasta tai sairaudesta monessakaan tilanteessa? 

Joku on nostanut tämän yli 6 v vanhan ketjun. Kirjoitin tuolloin viestin 26 ja poikani oli silloin 15 v. Nyt poika on yli kaksikymppinen nuorimies ja ruokavalio laajentunut ihan silmissä. Vielä pojan ollessa 17 v mietin tosissani voiko hän saada vapautuksen armeijasta,  kun ei syö oikein mitään. Lukioaikana syötävien ruokien lista kasvoi niin paljon, että armeijakin sujui sen suhteen ongelmitta. Hoikkahan tuo yhä oli, armeijan alkaessa 45 kg.

Yksin asuessaan on nyt tietoisesti alkanut maistelemaan ja syömään niitä "pahimpiakin" ruokia kylässä ollessaan. Taitaa enää maitotuotteet olla sillä listalla,  mitä ei alas suustaan saa. 

Pojalla suuri helpotus syömisiin oli lukioaikana siirtyminen pääsääntöisesti kasvissyöjäksi. Näin jotenkin innostui syömisestä ja ruoanlaitosta. On nykyisin varsinainen ruokahifistelijä. Näinhän ne monet syömishäiriöiset ovat innostuneita ruoanlaitosta ja kokevat erikoisruokavalion (kasvisruoka) omakseen.

Tämä päivitys vaan lohduksi kaikille niille vanhemmille, jotka taistelevat lapsensa syömisten kanssa. Tilanne voi helpottua ajan myötä. Meidän pojalla dg siis oli lapsuusiän epätyypillinen syömishäiriö. Nykyään puhuttaisiin varmaan arfidista. 

Kannattaa panostaa myös siihen, että ruoka näyttää ja tuoksuu hyvältä. Nirso lapsi on helpompi houkutella edes maistamaan useampia ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa panostaa myös siihen, että ruoka näyttää ja tuoksuu hyvältä. Nirso lapsi on helpompi houkutella edes maistamaan useampia ruokia.

Voi olla toisen kauhean hankaa tietää, mikä näyttää ja tuoksuu siitä nirsosta hyvältä. Esim. meidän poika ei syönyt lapsena juuri mitään, mitä minä tai lapset yleensä pitävät herkullisena. Sen sijaan söi esim. kokonaista raakaa sipulia, oliiveja ja homejuustoa, mutta nämä eivät saaneet olla yhtä aikaa esillä ja niiden tuli olla kylmiä.

T. 92

Se on äidille kaikista pahinta, kun lapsi ei syö ja kuihtuu vaan. Muilta tulevat neuvot eivät lämmitä yhtään.

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&opi=89978449&url=https…;

Tässä lukemista, jos asia kiinnostaa. Avaa silmät, että kaikki ei ole vanhempien vikaa tai mestaroitavissa tässä(kään) asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen lapsi. Mitä siis haluaisit tietää?

 

Vaikka että miten tilanne alkoi, oliko sille jokin syy ja miten olette yrittäneet ratkaista tilannetta?

Mä vastaan tähän koska meillä on sama tilanne. Lapsi on nyt reilu 3v ja on onnistuttu aika hyvän laajentamaan ruokarepertuaaria.

Juurisyynä oli vauva-ajan vatsakivut ja monet ruoka-aineallergiat, joita selviteltiin kuukausia lasten allergologilla.

Vajaan vuoden ikäisenä selvisi muna ja maitoallergia, sekä esimerkiksi possu aiheutti vatsanväänteitä ja samoin monet jauhot. Allergioista vain pähkinä jäi, muut saatiin siedätettyä. Ainakin vuoden ajan maistui lähinnä kala- ja kanafileepuikot ja peruna! 



Iso työmaa se oli mutta tärkeintä oli välttää tarjoamasta ruokaa mikä aiheutti mahakipua. Pakkosyöttäminen on pahinta mitä krantulle lapselle voi antaa, kieltäytymiseen on varmasti joku syy.

Vinkki:

Ei ihmistä ole tarkoitettu syömään epämääräistä mössöä kuten soseita, joten heti alussa siirrytään sormiruokailuun ja ainekset laitetaan näkyville selkeästi.

Kannattaa tarjota ruuat sellaisesta lautasesta, jossa on omat lokerot hedelmille ja pääruualle, meillä auttoi paljon ja voi seurata myös että kasviksia jne menee tarpeeksi.

Nyt uskallan jo sanoa että lapsi on kaikkiruokainen. Isästään huomaa että on pakotettu lapsena syömään jotain ruokia, ei aikuisenakaan suostu syömään tiettyjä juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen nälkä lopetti nirsoilun kun tehtiin sitten selväksi syömiset.

Aistiyliherkkyydestä tai tavallista paremmasta maksuaistista "kärsivä" kuolee nälkään, jos hän ei saa syötyä mitään.

kysymys kuului: miten tuohon tilanteeseen joudutaan ?

Syyt eivät välttämättä ole fysiologisia, itseasiassa tiedän tällä kokemuksella että suurimmalla osalla lapsista ongelmat syömisen kanssa (siis nämä pahimmat ongelmat) ovat psykologisia. 

Syitä voi olla esim lapsen temppuilu, hän on oppinut saamaan tällä tavalla huomiota, voi olla sisarkateutta, ruoan kanssa temputtava lapsi jää joltain syystä vähemmälle huomiolle omasta mielestään. Syömisen kanssa venkoilulla saa kaikkien huomion.

Tai toisaalta voi olla myös liiallisen huomioinnin, paapomisen, hyysäämisen ja jatkuvan ohjeistuksen tulos, jolloin lapsi ei saa päättää mitään itse vaan vanhemmat ovat ns iholla ihan kokoajan, lapsi tukahdutetaan ohjeisiin ja eikä saa ollenkaan vapaasti opetella ja päättää itse. 

Sitten on näitä muita syitä, joku perheen arjessa ja aikuisten esimerkissä mättää, ovatko vanhemmat nirsoja? Lapsi oppii ihan käsittämättömällä tavalla aikuisten "oikut". Olen katsonut muutamia kertoja kauhulla esim Kape Aihisen keittiökaappausohjelmia joissa aikuiset (pitkälti yli kolmekymppiset) vanhemmat sanovat lasten kuullen ihan tavallisista ruoka aineista yäk, en syö, hyi hemmetti. Ihan vatipäitä. Sit ihmetellään suu auki ku lapset on nirsoja ja huonosti ravittuja, lihavia, allergisia, nepsyoireisia ym kun ne syö vaan pastaa (jauhoja), linuja, karkkiaa ja pizzaa, lisäaineita, e koodeja, pitkälle prosessoitua ruokaa jossa ei ole mitään ravintoaineita jälkellä, pelkkiä kaloreita. 

Olin lapsena hyvin allerginen ja olen sitä yhä. Olen syömisten kanssa yhä hyvin rajoittunut, koska väärien ruokien syömisestä tulee joko paha olo, loppumatonta kutinaa, valtavat mahakivut, kurkun turpoamista, kasvojen kihelmöintiä tai kuolema.

Jos jo lapsena tiedostat ruoan voivan tappaa sinut, söisitkö iloiten ja luottavaisesti?