Miten ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapsi syö vain muutamaa tiettyä ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen lapsi. Nyt tilanne on jonkin verran helpottanut kun lapsi on jo 15 v. Supernirso tosin on edelleen.

Kaikki alkoi siitä, että vauvalla/taaperolla ei ollut minkäänlaista halua syödä. Perheemme muut lapset ovat jo vauvoina hamunneet vanhempien lautaselta ruokia. Tämä poika ei. Ekat vuodet ruokaa tungettiin suuhun, hän sylki (lähes) kaiken pois, itki, huusi ja käänsi päänsä pois.

Oli allergioita, lapsi varmaan päätteli, että söipä mitä tahansa, maha ja iho tulee kipeäksi. Parempi siis olla syömättä mitään. Kaikki allergiat hellittivät jo muutaman vuoden iässä, pelko jäi.

Kasvukäyrä laski kuin lehmän häntä ja lapsi oli pahasti alipainoinen. Suusta olisi pitänyt saada alas energiajauheita yms. ei juurikaan suostunut niitä syömään. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit suosittelivat, että pitäisi saada lapsi syömään mitä tahansa. Antoivat esimerkiksi suklaan ja jäätelön (näistä ei tykkää). Mitä enemmän energiaa, sitä parempi. Muutamaa ruoka-ainetta sitten söi. Päiväkodissa oli omat eväät mukana. Päikyssä oli tiukka sääntö, että maitoa pitää juoda. Lapsemme ei sitä juonut, joten ei saanut muutakaan juomaa koko päivän aikana (olen vieläkin tuosta vihainen). Kovasti teki henkilökunta hommia saadakseen lapsemme syömään, ei onnistunut.

Vähitellen ruokia on tullut lisää, mutta kovin valikoiva on. Jos pakotetaan syömään, itkee, tärisee ja oksentaa. Ei enää yritetäkään pakottaa. Palkitseminenkaan ei toimi.

Muuten ihan normaali lapsi. Koulu menee erinomaisesti, kavereita ja harrastuksia on. Ruokavalio on Outo ja lapsi pienikokoinen ja hoikka (alle 40 kg).

Kuulostaa tutulta. Omakin lapseni ei myöskään halunnut herkkuja. Eikä tietenkään suurinta osaa tavallisista ruuista. Siinä missä muut lapset seisovat jäätelökioski edessä vesikielellä, omani sanoi vaan, ettei halua mitään.

Ainoastaan yhden määrätyn merkin suklaa kelpaa vieläkään ja karkit ei yhtään. Juomaksi lähinnä vettä. Joskus onnistuu saada hänet juomaan lasi maitoa tai appelsiinimehua.

Pakottaminen johtaa oksentamiseen. Palkinnot ei toimi.

Ainoa mikä toimii on määrätyt ruuat.

Meillä samanmoinen 12v. Vaikeaa on ollut kun koulussa ja eskarissa pakotettu syömään, niin että on oksentanut. Se ain on pahentanut tilannetta.

Meillä esiteini syö nirsoillen, ja jos ei tykkää jättää kokonaan syömättä. En mitään anoreksiaa hänelle halua tulevaisuudessa, joten valmistan niitä ruokia joita hän syö. En halua että oppii sietämään nälkää tms.

En ymmärrä syömään pakottavia vanhempia tai nälättäjiä. Ruokataistelut on aivan turhia ja lasta traumatisoivia.

Kyllä nirsoilu on peräisin 99% vanhempien suhtautumisesta ruokaan, jota tarjoavat lapselle. Vanhemman katsoessa kauhuissaan, mikä reaktio lapselle tulee kun maistaa mansikkaa, silloin takuulla lapsi ei maista. Tai toinen mitä näkee paljon, kun nirso vanhempi tarjoaa lapselle uutta ruokaa, niin tämä äiti itse sanoo, ennenkuin lapsi on maistanutkaan että meidän **** ei tykkää tästä ruoasta! Eikä muuten sitten tykkääkkään, ja vaikka sanot, että ei kannata kertoa etukäteen mitä lapsi ajattelee, niin ne ei vaan näe omaa toimintaansa. Kertovat lapselle etukäteen mielipiteen, joka sitten on muka lapsen mielipide! Ja lapsihan uskoo äitiä. Ja vielä eräsryhmä "muotidieettaajat". Nyt karpataan, nyt vältellään tätä, nyt tätä. Mitä lapsi oppii? Nirsoilemaan! Hyvä kolmas esimerkki tuttavapiiristä jossa äiti oli niin kiireinen eläintensä kanssa, että teki vain valmisruokia, tytöstä tuli nirso kaikelle normaalille. Nyt tyttö on 12v, ei syö kuin woltista ja nuudelia, sit sikana karkkia päälle. Irvistelee törkeästi jos on perunaa ja kastiketta, ja syö haarukalla minimaalisesti, kuin olisi jotain oksettavaa ruokaa. Sitten poistuu pöydästä, avaa kokiksen ja karkkipussin ja vetääkuin hevonen. Äiti vaan kehuu. Ovat eronneet isän kanssa, ja isäkin antaa nirsoilla, sitten Pepsiä päälle jaherkkuja. Se kakara hallitsee ihan täysin porukoitaan. Voi kipata ruokansa koiralle ja syödä karkkia päälle. Ei sanota mitään. Joskus mietin, mitä kasvavan tytön kehossa tapahtuu, kun elää käytännössä vain sokerilla, onko rasvamaksa tai puutostauti. On melko hoikka, kun pelaa pleikkaa niin että unohtaa välillä syödä. Kouluterkalle olivat sanoneet syövänsä ihan tavallista kotiruokaa. Kertoivat itse, kun kysyin onko koskaan mietitty nykyisen ruokavalion riskejä. Kouluterkka antoi meille lapun jossa luki, että nirsoimpikin lapsi tottuu uusiin makuihin, kun on maistanut 10kertaa uutta makua. Lapselle ei saa antaa missään nimessä eri ruokaa, vaikka kieltäytyy syömästä. Mitenköhän ei nälkävuosina ollut nirsoja? Pakko syöttö ei ole ratkaisu, mutta se on, ettei muutakaan tarjota kolmeen tuntiin. Sitten katsotaan maistuuko. Se loppuu kun vanhemmat ei anna siimaa, eikä kannusta antamalla herkkua tilalle. Eikä myöskään saisi lahjoa, että syö nyt keitto niin saat jäätelön, näin lapsi oppii entisestään vihaamaan keittoa ja rakastamaan jäätelöä. 

Peiliin katsomisen paikka vanhemmilla. Ja turha sössöttää aspergereista ja autismin kirjoista, tai harvinaisesta sienisokeriallergiasta..syylliset selittää vaikka viimeiseen hengenvetoon saakka. Joku allergiadiagnoosi ei saa kenenkään käytöstä niin vammaiseksi, että vain pari ruoka-ainetta kelpaa. Asenne on korvien välissä, ja yleensä sekin vain omilta vanhemmilta opittu. 

Olisiko ihan opetettua?

Aikuiset syövät vaikkapa paistettua kalaa ja perunoita. Lapselle tarjotaan pizzaa, kuvitellen ettei kala maistuisi. Jos äiti ei pidä piimästä hän voi tiedostamattaan siirtää ajatusta lapselle, joka ei sitten halua maistaakaan.

Niin ja miksikähän mennään pizzalle kun halutaan herkutella? Mitä herkkua se on kun sitä on syöty jo koko viikko?

Meillä oli herkkäsuinen lapsi, jo vauvana kakoi ja oksensi puurot ja mössöt. Paloja söi siten että sai itse haukata ja järsiä. Päiväkodissa oli pakko syödä puuroa, pakko juoda lehmänmaitoa, pakko syödä jugurttia sattumilla, pakko syödä epämääräisiä limaisia kiisseleitä. Vähiten lapsi lakkasi syömästä siellä ja vihaamaan koko ruokailua. Sukulaistäti haukkui lapsen törkeästi kun tämä ei kyennyt syömään hänen tekemäänsä puuroa vaan oksensi. Sen estin, ettei täti syöttänyt hänelle oksennustakin. Mummo jatkoi samaa haukkumista kun olimme siellä, kiristi ettei saa jälkiruokaa jos ei pysty oksentamatta syömään jotain maitokeittoa jossa lillui paloja.



Niin lapsi lakkasi syömästä ja syö ainoastaan tiettyjä vihanneksia, salaattia, hedelmiä, papuja ja lihaa jota ei ole käsitelty. Aikuiset hänen elämässään aiheuttivat hänelle syömishäiriön joka oireilee nykyään myös mielenterveysongelmana, eli teini pelkää itkuun asti tilanteita joissa joutuu syömään. Hänellä tulee niin selkärangasta se miten muut kiusaavat, haukkuvat, pakottavat ja lopulta tulee oksennus jota sitäkin on yritetty syöttää.

Koen tehneeni kaiken mahdollisen, mutta en voi voinut pelastaa lasta muiden "ammattilaisten" kohtelulta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen lapsi. Mitä siis haluaisit tietää?

Aloituksessahsn on se kysymys: miten ajaudutaan tuohon tilanteeseen? En ole ap, mutta minäkään en ymmärrä miksi vanhemmat päästävät tilanteen tuollaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen lapsi. Mitä siis haluaisit tietää?

 

Vaikka että miten tilanne alkoi, oliko sille jokin syy ja miten olette yrittäneet ratkaista tilannetta?

Tilanne alkoi, kun lapsi aloitti päivähoidon noin 2,5-vuotiaana. Tähän saakka hän (muistaakseni) söi jotakuinkin normaalisti, ei kaikkea tosin mitä tarjottiin mutta sehän nyt on ihan normaalia. Hoidossa hän kieltäytyi syömästä ihan kertakaikkisesti mitään, herkkujakaan. Tästä tietysti kaikki olivat huolissaan, lapsella oli tietysti kauhea nälkä kun hän tuli pitkän päivän jälkeen kotiin ja saattoi tällöin syödä ison kasan ruokaa, mutta vain yhtä lajia (esim. leipää).

Jossain vaiheessa yritettiin tiukkaa linjaa, mutta kun lapsi systemaattisesti kieltäytyi syömästä sekä kotona että hoidossa kun ei saanut hal

Miksi ihmeessä annoitte syödä pelkkää leipää päiväkotipäivän jälkeen? 

Tärkeää monipuolisemman syömisen kannalta olisi päästä selville, miksi lapsi syö erittäin valikoiden. On eri asia, jos valikoivuuden taustalla on esim. neurokirjon häiriö, suun motoriikan ongelmat tai erilainen aistitoiminta kuin jos valikoivuus onkin lapselle vallan käytön ja kontrollin väline. Silloin lähestymistapa on tietenkin erilainen.

Oma lapseni oli pienenä (1-3-vuotiaana) kyllä utelias maistelemaan, mutta ruuan rakenne saattoi muodostua esteeksi syömiselle. Tuntui, että ruoka piti hienontaa tosi pieneksi, jotta pystyi syömään. Tajusin sen johtuvan heikosta kielen ja suun motoriikasta. Se tuli ilmi myös hänen puhuessaan, sillä hänellä oli useita puuttuvia äänteitä. Vähitellen motoriikan harjaantuessa hän kykeni kakomatta syömään useimpia tarjottuja ruokia ja nykyään (15-vuotiaana) hän syökin mielellään uusia juttuja.

Työssäni taas olen kohdannut monia lapsia, joilla syömisongelmien taustalla on neurokirjon häiriöitä tai traumakokemuksia. Heidän ruokavalionsa monipuolistamiseen eivät yleensä järkiperustelut auta. Sitten on myös niitä lapsia, joille ruoka on ainoa vallankäytön ja kontrollin väline suhteessa aikuisiin, koska he kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään elämässään. Näin ruoka tarjoaa tähän mahdollisuuden. Joka tapauksessa, mihinkään näistä ongelmista ei pakottaminen auta, mutta olisi hyvä tunnistaa, miten lähestyä asiaa kunkin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

No ihan vaikka allergian vuoksi.

Tuttavaperheen lapsi pystyi syömään tyyliin kanaa ja riisiä pienenä.

Allergia oireili mm. voimakkaina vatsakipuina, kutisevana ihottumana ja hengen ahdistuksena jos söi jotain väärää.

Oppi pelkäämään uusia ruoka-aineita vaikka allergiat pähkinää lukuunottamatta hiipuivat kun kasvoi.

joo, tunnen kaksi tällaista lasta, eri perheistä olivat. Siis toki ovat aikuisia nyt.

Perheilläö oli tosi rankkaa ruokien kanssa.

Tapailtiin aina allergiasairaalassa ja lastensairaalassa.

Nirsot lapset ovat rasittavia mutta nämä oikeasti allergiset! Kamalaa.

Meillä helpotti sitten siinä n 15v, nyt ei ole mitään enää. No, kaihtaa toki vieläkin tomaatia ja herneitä, maitoa heh 

Vierailija kirjoitti:

"kun ei pakoteta maistamaankaan muuta"

MISSÄÄN NIMESSÄ EI! EI saa pakottaa, siitä se ei parane lainkaan!

Ei käsketä, ei kehoteta, pieni annos ruokaa, söi tai ei.

Tässä kohtaa sanon, huoletta voi unohtaa biojötteen synnyn.

Syö mitä syö, ilman komentelua ja piikittelyä!

Mun veljen lapsi on tällainen, ollut ihan alusta lähtien. Kesti kauan, että hän ylipäätään suostui syömään kiinteitä ruokia ja vieläpä sellaisia määriä, että niistä olisi ravinnoksi. Ei vain syö. Hänelle tehdään koulussakin oma ruoka. Lapsi läy toimintaterapiassa. Isompi sisarus on aina syönyt ihan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Mun veljen lapsi on tällainen, ollut ihan alusta lähtien. Kesti kauan, että hän ylipäätään suostui syömään kiinteitä ruokia ja vieläpä sellaisia määriä, että niistä olisi ravinnoksi. Ei vain syö. Hänelle tehdään koulussakin oma ruoka. Lapsi läy toimintaterapiassa. Isompi sisarus on aina syönyt ihan normaalisti.

Riittääkö tämä vastaukseksi siihen, miyen tilanne on kehittynyt ja päässyt tällaiseksi?

Autismi syynä meillä

edelleen teininä harjoitellaan uusien ruokien maistamista. 

terv äiti joka tekee perunamuusia, jotta nuori voi maistaa sitä puoli tl ruokailulla.. 

Vierailija kirjoitti:

."..pahensi jatkuva maistamaan pakottaminen tarhassa..."

Mä olin "opena" pkodissa ja en pakottanut maistamaan! Ihme sääntöjä, maitoa ei saanut juoda kuin vasta sitten...ei näkkäriä kuin vasta sitten...

Sain lastenhoitajien "vihat" kun en noudattanut niitä sääntöjä, söi mitä söi.

Aikuinen käyttää valtaansa, pakottaa...ruokailun pitää olla mukava heti, rauhallinen, eilman kieltoa ja komentelua. Varsinkin pienille!

Isompana ja kotona on asia erikseen ne loput neuvot ja ohjeet!

Eräälle lapselle vanhemmat ovat syöttäneet leipää, karjalanpiirakkaa, croissantteja ja keksejä pienestä asti. Lapsi syö pelkkää hiilihydraattia. Tavallinen ruoka ei mene, mutta sitten annetaan puolet keksipaketista "että syö edes jotain" ja taaskaan ruoka ei mene. Ihmekös tuo, jos pieni vatsa täytetään roskalla ja välipaloilla. Näitä on, eivätkä vanhemmat ole riittävän älykkäitä ymmärtämään omaa osuuttaan asiassa. Perheissä usein muitakin ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen lapsi. Mitä siis haluaisit tietää?

Aloituksessahsn on se kysymys: miten ajaudutaan tuohon tilanteeseen? En ole ap, mutta minäkään en ymmärrä miksi vanhemmat päästävät tilanteen tuollaiseksi.

Aika monella on taustalla allergiat ja/tai aistiyliherkkyys.

Lapset vaistomaisesti kieltäytyvät sellaisista ruoista, mistä saavat oireilua. Sisarukseni esimerkiksi kieltäytyi syömästä tomaattia, vasta myöhemmin opittuaan puhumaan hän osasi kertoa sen pistelevän suussa ja kurkussa. Pahasti allergisellahan voi olla niin, että sallittuja ruoka-aineita voi olla alle kymmenenkin ja ruokavalio on hyvin rajoitettu. Sairaalan keittiössä töissä ollessa oli sellaisia henkilöitä, joiden kohdalla oli hyvin lyhyt lista, mitä ruoassa sai olla.

Omalla lapsellani on aistiyliherkkyys ja hän on ollut vauvasta saakka "nirso" syöjä. Ruoan rakenne vaikuttaa paljon. Tyypillinen esimerkki on sattumat ruuassa, tässäkin ketjussa on taidettu mainita marjaklöntit jogurtin joukossa. Tuo meidän lapsi saattoi jo ilmoittaa ruoan hajun perusteella, ettei ole nälkä. Hän syö kyllä voimakkaan makuisiakin ruokia, kunhan niissä ei ole muuten mitään häiritsevää. Hän on supermaistaja ja rakuuna on mausteista sellainen, jota hän ei voi sietää. Kaikkein ärsyttävintä on ollut se, että muille hänen syömisensä on hirveä ongelma, lapsi itse ei tee siitä mitään numeroa, vaan pyrkii ottamaan sellaista tarjolla olevista, mitä saa syötyä. Mutta ollaan saatu kuulla kyllä kaikenlaista kaakatusta, että kuinka lapselle ei ruoka kelpaa, herkut varmaan vaan menisivät ja kyllä nälässä pitäminen opettaa syömään. No suurin osa herkuistakaan ei uppoa tuohon lapseen, on rajoittunut myöskin niiden suhteen, hän voisi elää pelkällä vedellä ja leivällä.

Meillä on toisella lapsella ollut vauvasta asti pahoja ja laajoja allergioita, ja syöminen ollut todella valikoivaa. Toinen lapsi taas ollut aina rohkea maistamaan ja syönyt suuria annoksia. Näin jälkikäteen ajateltuna on ollut ihan hyvä, ettei allerginen ole ollut rohkea laittamaan asioita suuhunsa, koska sai pienenä monesta ruoka-aineesta anafylaktisen reaktion.

Ärsyttää niin paljon mammat, jotka pitävät omana ansionaan sitä, että lapset syövät hyvin. Pidän itse kokkailusta ja ruokavalioni on todella laaja, mutta se ei paljon auttanut, kun lapsen nirsoilun taustalla oli fyysinen syy. Ja sitten samalla kasvatuksella allergiaton sisarus on kaikkiruokainen ja kova syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällainen lapsi. Mitä siis haluaisit tietää?

 

Vaikka että miten tilanne alkoi, oliko sille jokin syy ja miten olette yrittäneet ratkaista tilannetta?

Tilanne alkoi, kun lapsi aloitti päivähoidon noin 2,5-vuotiaana. Tähän saakka hän (muistaakseni) söi jotakuinkin normaalisti, ei kaikkea tosin mitä tarjottiin mutta sehän nyt on ihan normaalia. Hoidossa hän kieltäytyi syömästä ihan kertakaikkisesti mitään, herkkujakaan. Tästä tietysti kaikki olivat huolissaan, lapsella oli tietysti kauhea nälkä kun hän tuli pitkän päivän jälkeen kotiin ja saattoi tällöin syödä ison kasan ruokaa, mutta vain yhtä lajia (esim. leipää).

Jossain vaiheessa yritettiin tiukkaa linjaa, mutta kun lapsi systemaattisesti kieltäytyi syömästä sekä kotona että hoidossa kun ei saanut hal

Keltot, eltot ja terapeutit. Eikö olisi ollut helpompaa antaa pikkuisen olla vielä vuoden kotona ja yrittää sitten uudestaan? Hän ei selvästikään ollut vielä valmis pkhon, ei siinä psykiatrit auta. Nyt lapsi sai turhaan pelot ja nälkiintymisen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli herkkäsuinen lapsi, jo vauvana kakoi ja oksensi puurot ja mössöt. Paloja söi siten että sai itse haukata ja järsiä. Päiväkodissa oli pakko syödä puuroa, pakko juoda lehmänmaitoa, pakko syödä jugurttia sattumilla, pakko syödä epämääräisiä limaisia kiisseleitä. Vähiten lapsi lakkasi syömästä siellä ja vihaamaan koko ruokailua. Sukulaistäti haukkui lapsen törkeästi kun tämä ei kyennyt syömään hänen tekemäänsä puuroa vaan oksensi. Sen estin, ettei täti syöttänyt hänelle oksennustakin. Mummo jatkoi samaa haukkumista kun olimme siellä, kiristi ettei saa jälkiruokaa jos ei pysty oksentamatta syömään jotain maitokeittoa jossa lillui paloja.



Niin lapsi lakkasi syömästä ja syö ainoastaan tiettyjä vihanneksia, salaattia, hedelmiä, papuja ja lihaa jota ei ole käsitelty. Aikuiset hänen elämässään aiheuttivat hänelle syömishäiriön joka oireilee nykyään myös mielenterveysongelmana, eli teini pelkää itku

En saa kiinni näissä tarinoissa siitä miksi vanhempi vie lastaan paikkoihin, joissa on sadistista kohtelua lasta kohtaan? Jos mummo ja täti huutaa ja pakottaa syömään oksennusta niin mummolle ja tädille ei ikinä mennä enää. Päiväkotiakin voi vaihtaa tai ottaa lapsen kotihoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"kun ei pakoteta maistamaankaan muuta"

MISSÄÄN NIMESSÄ EI! EI saa pakottaa, siitä se ei parane lainkaan!

Ei käsketä, ei kehoteta, pieni annos ruokaa, söi tai ei.

Tässä kohtaa sanon, huoletta voi unohtaa biojötteen synnyn.

Syö mitä syö, ilman komentelua ja piikittelyä!

 

Minä kyllä sanoisin, että kehottaa voi aina, ilman mitään suurempia painostuksia. Meidän aistiyliherkälle on aina tarjottu pieni pala jotain uutta maistettavaksi kehottaen maistamaan tai annettu nokare ruokaa kertoen mitä se on ja sanoen, että lisääkin saa, jos se on hyvää. "Kannattaa maistaa, jos vaikka olisi uusi herkku". Joskus jo pelkkä haju saa aikaan, ettei se suuhun saakka päädy. Joskus taas löytyy uusi herkkuruoka kokeillen.

Parhaiten toimii niin, ettei kaikkea mahdollista sekoiteta, vaan ne tarjoillaan erikseen. Salaatin ainesosaset erikseen, eikä kurkunpalat, tomaatinpalat ja vihreät salaatit keskenään sekoitettuna salaatinkastikkeen kanssa. Ruoan eri osaset tarjotaan myös erillään. Lisäkkeen päälle ei mitään kastikkeita laiteta, vaan ne ovat rinnakkain lautasella jne.