Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla esineitä, joilla kuvittelet olevan tunteet?
Olen varmastikin umpihöperö, mutta jotkut esineet/asiat saavat minulta erityistä huomiota enkä voi sille mitään.
Esimerkiksi en voi jättää kanamunarasiassa yhtä munaa yksin nurkkaan jököttämään, koska pelkään, että sitä kiusataan muiden toimesta.
Minulla on myös kaksi käsivispilää, joista toista suosin kun sen on parempi. Otan kuitenkin välillä käyttöön sitä toistakin, ettei se loukkaannu, eikä saisi tietää suosimisesta.
Naimisiin en ole vielä halunnut yhdenkään esineen kanssa sentään :D
Kommentit (207)
”Yksikään vaatekappale ei juttele minulle”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus minulle on tullut epämääräinen aavistus, että miehelläni saattaa olla jotain tunteita. Toistaiseksi olen joka kerta kuitenkin tullut järkiini.
Ei ihme, ettet huomaa miehesi tunteita, koska olet harhainen sen suhteen, mitä toiset tuntevat, jos näet esineissä tunteita. Näet siis toisissa asiat kuten itse haluat, ei toisia sellaisina, kuin nämä ovat, tunteineen. Kanssasi on varmasti paha olla ja elää.
Einikki kirjoitti:
Minä taputtelen kesäisin pihakoivua samaan tapaan kuin taputtelisin hevosta.
Se ei olekaan esine. Esineillä tunteita näkevät ovat itseleskeistä muiden tunteita arvostamatonta porukkaa. Jos arvostat muiden tunteita, näet ne sellaisina kuin he ne kokevat ja kuin ne toisilla ovat, et niin kuin itse luulet ja kuvittelet.
Tuollainenhan siis oikeuttaa suuttumaan kaverilleen omien luulojen perusteella, ei todellisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Einikki kirjoitti:
Minä taputtelen kesäisin pihakoivua samaan tapaan kuin taputtelisin hevosta.
Se ei olekaan esine. Esineillä tunteita näkevät ovat itseleskeistä muiden tunteita arvostamatonta porukkaa. Jos arvostat muiden tunteita, näet ne sellaisina kuin he ne kokevat ja kuin ne toisilla ovat, et niin kuin itse luulet ja kuvittelet.
Tuollainenhan siis oikeuttaa suuttumaan kaverilleen omien luulojen perusteella, ei todellisuuden.
Mihin perustat tämän teorian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vessanpönttö ottaa varmasti usein nokkiinsa kun sinne täräyttää karmeat tavarat.
Jos uskomme tuohon ylläolevaan teoriaan, että esineet haluavat tehdä sitä mihin ne on suunniteltu, niin ei tarvinne sääliä vessanpönttöä. Ehkäpä se on iloinen päästessään kunnon käyttöön. (Apua, kaikkea minäkin mietin)
Voisi ajatella vessanpöntön ottavan ns. nokkiinsa jos sitä ei käytetä siihen mihin on tarkoitettu? Tuntee olevansa aivan turha ei mitään käyttöä tässä maailmassa, ei kelpaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi konmari käskee ripotella poisheitettäville esineille suolaa?
Käskeekö? Olen lukenut vain sen hänen ekan kirjan ja siinä tällaisesta ei puhuttu. Jos näin on, liittyisikö siihen että joissain perinteissa suolan uskotaan puhdistavan ns. huonoja energioita/viboja paikasta. Esim. jos jossain huoneessa on ahdistava tunnelma, sinne saatetaan ripotella suolaa jolla saa energiat taas liikkumaan. Ehkä KonMari ajattelee, että esineen hylkääminen tuottaa aina huonoa energiaa, jota on hyvä torjua suolalla.
Vierailija kirjoitti:
Einikki kirjoitti:
Minä taputtelen kesäisin pihakoivua samaan tapaan kuin taputtelisin hevosta.
Se ei olekaan esine. Esineillä tunteita näkevät ovat itseleskeistä muiden tunteita arvostamatonta porukkaa. Jos arvostat muiden tunteita, näet ne sellaisina kuin he ne kokevat ja kuin ne toisilla ovat, et niin kuin itse luulet ja kuvittelet.
Tuollainenhan siis oikeuttaa suuttumaan kaverilleen omien luulojen perusteella, ei todellisuuden.
Nyt on kyllä erikoinen teoria. Oma kokemus on päinvastoin, että nämä esineilläkin tunteita kokevat on erittäin herkkiä toisten ihmisten (ja eläinten) tunteille myös.
Ajatteletko muuten itse pystyväsi kokemaan muiden ihmisten tunteet juuri sellaisena kuin he ne kokee? Enpä ihan heti usko. Niillä toisilla on erilainen psyyke ja biologia, et luultavasti pysty tuntemaan mitä he tuntevat kuin hyvin yleisellä tasolla. Esim. jos olet empaattinen ihminen, pystyt tulkitsemaan toisen ilmeistä ja eleistä, ehkä jopa jostain mystisemmästä energiasta tai ilmapiiristä, että nyt tuo toinen on vaikka ahdistunut, surullinen, tai iloinen. Mutta et sinä sitä tiedä miltä hänestä oikeasti tarkkaan ottaen tuntuu, vaan lähinnä peilaat tunnetta omien kokemustesi kautta, ajattelet että ahdistuneen näköisestä tuntuu siltä kuin sinustakin tuntuu kun sinä olet ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus minulle on tullut epämääräinen aavistus, että miehelläni saattaa olla jotain tunteita. Toistaiseksi olen joka kerta kuitenkin tullut järkiini.
Karmeaa mutta totta, keskiajalla ihan totisesti oppineet ajattelijat ja kirkonmiehet opettivat, että naisella ei ole sielua eikä aitoja tunteita, ovat eläimenkaltaisia otuksia jotka on olemassa vaan ollakseen "maaperä miehen siemenelle".
Vähitellen sitten edistyttiin siihen että myönnettiin että naisellakin on tunteet ja merkitystä, nykyisin on edistytty jo eläimiinkin asti. Ja tämän ketjun perusteella pian kasveihin ja esineisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vessanpönttö ottaa varmasti usein nokkiinsa kun sinne täräyttää karmeat tavarat.
Jos uskomme tuohon ylläolevaan teoriaan, että esineet haluavat tehdä sitä mihin ne on suunniteltu, niin ei tarvinne sääliä vessanpönttöä. Ehkäpä se on iloinen päästessään kunnon käyttöön. (Apua, kaikkea minäkin mietin)
Monet ihmisethän nauttivat haasteita ja kaipaavatkin niitä, ettei ala pitkästyttää. Ehkä vessanpöntöillä on sama juttu. Kyllästyvät välillä kun joka päivä vaan tulee sitä samaa perustavaraa, ja sitten oikein energisoituvat ja innostuvat kun tulee haastavammat satsit, esim. reunoille korkealle nousevat ripulit tai järkyttävä määrä sitä tavaraa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi konmari käskee ripotella poisheitettäville esineille suolaa?
Käskeekö? Olen lukenut vain sen hänen ekan kirjan ja siinä tällaisesta ei puhuttu. Jos näin on, liittyisikö siihen että joissain perinteissa suolan uskotaan puhdistavan ns. huonoja energioita/viboja paikasta. Esim. jos jossain huoneessa on ahdistava tunnelma, sinne saatetaan ripotella suolaa jolla saa energiat taas liikkumaan. Ehkä KonMari ajattelee, että esineen hylkääminen tuottaa aina huonoa energiaa, jota on hyvä torjua suolalla.
En ole lukenut kumpaakaan kirjaa, mutta jostain artikkelista luin, että hän kirjassaan neuvoo noin. Ehkä se on sitten siinä toisessa kirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Einikki kirjoitti:
Minä taputtelen kesäisin pihakoivua samaan tapaan kuin taputtelisin hevosta.
Se ei olekaan esine. Esineillä tunteita näkevät ovat itseleskeistä muiden tunteita arvostamatonta porukkaa. Jos arvostat muiden tunteita, näet ne sellaisina kuin he ne kokevat ja kuin ne toisilla ovat, et niin kuin itse luulet ja kuvittelet.
Tuollainenhan siis oikeuttaa suuttumaan kaverilleen omien luulojen perusteella, ei todellisuuden.Nyt on kyllä erikoinen teoria. Oma kokemus on päinvastoin, että nämä esineilläkin tunteita kokevat on erittäin herkkiä toisten ihmisten (ja eläinten) tunteille myös.
Ajatteletko muuten itse pystyväsi kokemaan muiden ihmisten tunteet juuri sellaisena kuin he ne kokee? Enpä ihan heti usko. Niillä toisilla on erilainen psyyke ja biologia, et luultavasti pysty tuntemaan mitä he tuntevat kuin hyvin yleisellä tasolla. Esim. jos olet empaattinen ihminen, pystyt tulkitsemaan toisen ilmeistä ja eleistä, ehkä jopa jostain mystisemmästä energiasta tai ilmapiiristä, että nyt tuo toinen on vaikka ahdistunut, surullinen, tai iloinen. Mutta et sinä sitä tiedä miltä hänestä oikeasti tarkkaan ottaen tuntuu, vaan lähinnä peilaat tunnetta omien kokemustesi kautta, ajattelet että ahdistuneen näköisestä tuntuu siltä kuin sinustakin tuntuu kun sinä olet ahdistunut.
En minä tiedä, mitä joku muu tuntee, ja miksi sen tietäisinkään? Jos joku ei kerro sitä minulle, en minä voi keksiä omasta päästäni, että päätänpä nyt että tuo tuntee tätä tai tuota. Narsistit toimivat siten. Eivät inhimilliset ihmiset, jotka varaavat aina muille oikeuden tuntea, kuten he haluavat, ei kuten narsistille olisi auvoisinta tai hänen egoaan hivelevintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokone on oikukas persoona.
On mököttänyt viikon menemättä verkkoon, millä sen lepyttäis?
Taidan ostaa pari ram palikkaa lounaaksi, eikähän sillä lepy kun rammit raksuttaa ja prossukin saa pureskeltavaa kun pikkuserkku tekee nametestin naamarikirjassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkumaan mennessäni sanon pienoismallisotamiehilleni hyvää yötä ja olen kuulevinani kun he vastaavat "Hyvää yötä herra ylipäällikkö".
Mulla on toi sama kananmunajuttu 😀 aina pitää olla munakaveri vieressä kennossa.
Samoin koetan käyttää lukuisia villasukkiani tasapuolisesti, jotta eivät kokisi itseään hylätyiksi.
Postilaatikko näyttää mielestäni tosi surulliselta, jos mitään postia ei olekaan tullut, tiistaisin meille ei jaeta päiväpostia lainkaan. Lohdutan laatikkoa aina, et ”no huomenna sit paremmalla onnella!”.
Mies jättää kotiin tullessaan avaimensa millon mihinkin, vien ne aina eteisen avainkoriin. En niinkään siksi, että ne löytää lähtiessä siitä helpommin vaan nimenomaan siksi, että ne pääsee kavereiden luo ja kertomaan missä ovat päivän taas seikkailleet.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on liikkiksiä.. pitäkää toisistanne huolta. Virkamiehet ja ulkkikset eivät sitä tee.483
Ilmeisesti et pidä sitten muita ihmisiä ihmisinä. Olet tämän ketjun pimein.
Minulla vaihtelee paljon omasta tunnetilasta suhtaudunko esineisiin tuntevina vai en, mutta aika usein esineille juttelen enemmän tai vähemmän tosissani. Ihan mille vain esineille, vaikka kolikoille. Tänään pelastin kymmensenttisen maasta palelemasta.
Pyörä ja läppäri taitaa olla sellaiset joille eniten tulee puheltua. Pyörä on uskollinen ratsuni. Läppäri on vanha ja hidas, mutta en ikinä puhu siitä pahaa ettei se vaan suutu, tunnen huonoa omaatuntoa kun en ole paremmin huolehtinut siitä. Huollolla ja siivouksella nopeutuisi varmaan paljon. Melkein joka kerta kiitän läppäriä, kun on jaksanut vielä käynnistyä minua palvelemaan. Toisinaan käynnistys kestää ylikauan, silloin taputtelen rohkaisevasti.
Jotenkin suloista, että joku tekee noin :)
Itse en ole koskaan tuntenut noin. Lapsena ehkä joitakin leluja kohtaan on saattanut olla vähän samantapaisia tunteita.
Tuli mieleen cast away leffa
WILSOOON!!
Itsekin taisin pari kyyneltä tirauttaa sen pallon takia.
Voi toista! 😢