Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla esineitä, joilla kuvittelet olevan tunteet?
Olen varmastikin umpihöperö, mutta jotkut esineet/asiat saavat minulta erityistä huomiota enkä voi sille mitään.
Esimerkiksi en voi jättää kanamunarasiassa yhtä munaa yksin nurkkaan jököttämään, koska pelkään, että sitä kiusataan muiden toimesta.
Minulla on myös kaksi käsivispilää, joista toista suosin kun sen on parempi. Otan kuitenkin välillä käyttöön sitä toistakin, ettei se loukkaannu, eikä saisi tietää suosimisesta.
Naimisiin en ole vielä halunnut yhdenkään esineen kanssa sentään :D
Kommentit (207)
Sinikka S kirjoitti:
Suomen johtaviin henkimaailman ja selvänäön asiantuntijoihin kuuluvana ammattilaisena kehotan tarkkailemaan onko tällaisia tunteiden merkkejä erityisesti korostuneena jollain tietyllä esineellä. Tähän esineeseen voi olla kiinnittyneenä ns. astraalienergia tai kokonainen henkiolento tai ulottuvuuksien välinen olento. Tällaisessa tilanteessa suosittelen kääntymään pätevän tarot-ennustajan, selvänäkijän ja tähtikarttojen tulkintaan pätevöityneen asiantuntijan luokse jotta voidaan selvittää mitä tämä olento haluaa asukkaasta jonka omistamaan esineeseen on asettunut. Olen tätä asiaa käsitellyt lukuisiin konferensseihin kuten Ultra-päiville kutsuttuna asiantuntijana ja panelistina, siksi kehotan varovaisuuteen tällaisten henki-ilmiöiden kanssa, ne eivät ole naurun asia. Mikäli kyseessä on nukke tai muu hahmo, on erityisen paljon syytä olla tarkkaavaisena, sillä tällaiset esineet etenkin ovat henkimaailman kulkijoiden suosiossa. Esimerkiksi nuken tai pehmoeläimen tukka saattaa alkaa kasvaa. Tällaisessa tilanteessa esineen päälle tulee heti ripotella suolaa (puhdasta luontainsta merisuolaa ilman lisäaineita) ja toistaa selkeällä päättäväisellä äänellä: "Minä Sinikka (laita oma nimesi) käsken sinua kulkija poistumaan tästä nukesta (laita oman esineesi kuvaus) heti!". Tämä ei yleensä riitä puhdistamaan esinettä, mutta antaa lisäaikaa tilata paikalle oikea koulutettu henkimaailman asiantuntija tai tuoda esine asiantuntijan vastaanotolle. Itse päivystän tässä asiassa mm. ensi kesänä Ultra-päivillä jossa pidän asiasta workshopin.
Jos oletetaan, että johonkin nukkeen tai pehmoeläimeen olisi mennyt joku paha henki, niin mitä se voisi mielestäsi ihmisestä haluta ja mitä se voisi ihmiselle tehdä?
Jos oletetaan, että noin okiis käynyt, niin kannattaisi joko rukoilla Jumalaa tai pyytää paikalle pappi tekemään kodin siunauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompelukone. Joinain päivinä ei toimi ollenkaan sitten seuraavana päivä toimii ihan normaalisti vaikka mitää asetuksia ei ole muutettu ja kangas ja lanka sama. Et sillä on vaa vittumaisia päiviä ja sitten on hyviä päiviä.
Mun on vaikeaa heittää kukkia pois ennen kuin ne ovat täysin lakastuneet. Esim orvokit parvekkeella alkavat mennä huonoiksi ja rumiksi kesäkuun loppupuolella. Älyttömän hankala heittää ne pois ja ostaa tilalle begoniat.
Mulla on vaikea laittaa roskikseen mitään siten, että se hajoaa pudotessaan. Vaikka tiedän, että kaatiksella viimeistään hajoavat. Jostain kumman syystä en tykkää rikkoa esineitä.
Esim haituumaalla laitan lasiset kynttilät lasieräykseen. Inhottavaa, kun ne pudotessaan hajoavat äänekkäästi.
En tiedä lasketaanko, mutta pienenä mä asettelin mun pehmolelut jos ne oli ns. epämukavassa asennossa, ettei niiden paikat mene jumiin. Ja välillä tein niille sängyt yhteen tyhjään hyllykköön, niin niillä olisi oma kerrossänky jossa nukkua yöllä.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju. Mietin että mulla on paljon esineitä, joihin liittyy tunnearvo. Eli tuntuu pahalta heittää jotain pois, jos esineeseen liittyy tunnemuisto. Koskaan en voi pehmoleluja pitää rumasti, ne vain täytyy laittaa kauniisti esille. Ja laitan samanlaisia esineitä vierekkäitä, ja ajattelen että olenko vain niin tarkka. Mutta monella autolla on ollut nimi, ja itkenyt olen kun niistä pitänyt luopua. Joku tavara kertoo myös tarinan, eli kun löytää jonkun vanhan esineen, niin muistojen projektori alkaa pyörimään. ja tunnistan itsessäni tuon ruokajutun, eli kavereita ei eroteta esim. niitä munakennon kamuja.
En ajattele esineillä olevan tunteita, mutta sen verran taikauskoinen olen, että joidenkin esineiden olen kokenut tuovan huonoa onnea jopa siinä määrin, että olen hankkiutunut niistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ajattele esineillä olevan tunteita, mutta sen verran taikauskoinen olen, että joidenkin esineiden olen kokenut tuovan huonoa onnea jopa siinä määrin, että olen hankkiutunut niistä eroon.
Millaiset esineet koet huonoa onnea tuoviksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikeaa heittää kukkia pois ennen kuin ne ovat täysin lakastuneet. Esim orvokit parvekkeella alkavat mennä huonoiksi ja rumiksi kesäkuun loppupuolella. Älyttömän hankala heittää ne pois ja ostaa tilalle begoniat.
Orvokeista kuuluu leikata kukkavarret pois (joo, pahaa tekee), niin sitten se kukkii uudelleen kk päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minulla tuo lapsuuden nalle vieläkin. Se ymmärtää telepaattisesti kaikki ajatukseni ja lohduttaa minua. Se on kulkenut kanssani läpi elämän kaikkien paskojen päivien.
Lapsen lelut joskus järjestelen tekemään jotain päiväpuuhia, laitan ne esim. lukemaan yhdessä jotain kirjaa. Lapsesta on hauskaa tulla kotiin, kun lelut on siellä touhuamassa jotain. Selitän itselleni, että teen sen lapsen takia, mutta oikeasti ihan yhtä lailla teen itseni takia.
Kiva ketju, ajattelin jo olevani ainoa! Minulla on pieni nalle, jonka olen hemmotellut ihaqn pilalle. :) Sillä on oma pieni sänky, ja olen neulonut nallelle talveksi pipon ja kaulaliinan. Illalla laitan nallen aina peiton alle nukkumaan, ja aamulla herättelen. Nalle lähtee myös reissuille usein mukaan. Ei kuitenkaan aina, olisi nimittäin aivan hirveää, jos se häviäisi jonnekin! Juttelen nallelle, ja telkkariakin katsellaan yhdessä iltaisin. Onneksi mieheni suhtautuu tähän höperyyteeni suopeasti. Työkavereilleni en tästä kyllä kehtaisi kertoa. :)
Minulla on myös tuo, etten millään raaskisi heittää esim. kuollutta tai kituvaa kasvia roskiin. Odotan ihan viimeiseen asti, jos kasvi vielä ihmeen kaupalla jotenkin virkoaisi. Sillä on nimittäin varmaan ihan kamala olla hylättynä siellä biojätteessä! Eihän tällä kaikella tietenkään ole järkiajattelun kanssa mitään tekemistä, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On minulla tuo lapsuuden nalle vieläkin. Se ymmärtää telepaattisesti kaikki ajatukseni ja lohduttaa minua. Se on kulkenut kanssani läpi elämän kaikkien paskojen päivien.
Lapsen lelut joskus järjestelen tekemään jotain päiväpuuhia, laitan ne esim. lukemaan yhdessä jotain kirjaa. Lapsesta on hauskaa tulla kotiin, kun lelut on siellä touhuamassa jotain. Selitän itselleni, että teen sen lapsen takia, mutta oikeasti ihan yhtä lailla teen itseni takia.
Minä laitan lapseni unilelut nukkumaan usein hänen sänkyynsä söpöihin asentoihin. Ja minäkin osittain itseni vuoksi. Ja tuo lapsukaiseni on jo 17-v ja tykkää unikavereistaan (muttei tietenkään kavereilleen paljasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsena syntymäpäivälahjaksi saatu teddykarhu, joka on ollut minulla jo yli 30 vuotta. Hän on ollut minulla monessa mukana, esimerkiksi sairaalassa, lomamatkoilla, armeijassa ja monessa muutossa. Hänellä on oma nimi ja luonteensa. Kun hänen käteensä tuli haava, niin häntä itketti kun häneen sattui kun ompelin haavan umpeen. Silloin minun piti lohduttaa häntä, mutta hän silti murjotti minulle pitkään ja lohdutukseksi tein hänelle oman pienen sängyn ja siihen patjan, peiton ja tyynyn. Siellä hän nukkuu aina yöt. Joitakin vaatteitakin olen hänelle tehnyt. Aina kun meillä molemmilla on syntymäpäivä, hänellä on nimipäivä tai kun on joulu, niin ostan tai teen itse hänelle jonkun pienen lahjan. Viime jouluna tein hänelle uuden peiton sänkyyn ja ostin hänelle suklaata, mutta hän oli niin kohtelias, että ei syönyt sitä vaan antoi minun syödä sen. Asun yksin, niin tämä nalle on minulle leikisti lapsi, minun oma poika. Tosin kukaan sukulainen tai tuttu ei tiedä tästä.
Miehenkuva 1981 kirjoitti:
Minulla on lapsena syntymäpäivälahjaksi saatu teddykarhu, joka on ollut minulla jo yli 30 vuotta. Hän on ollut minulla monessa mukana, esimerkiksi sairaalassa, lomamatkoilla, armeijassa ja monessa muutossa. Hänellä on oma nimi ja luonteensa. Kun hänen käteensä tuli haava, niin häntä itketti kun häneen sattui kun ompelin haavan umpeen. Silloin minun piti lohduttaa häntä, mutta hän silti murjotti minulle pitkään ja lohdutukseksi tein hänelle oman pienen sängyn ja siihen patjan, peiton ja tyynyn. Siellä hän nukkuu aina yöt. Joitakin vaatteitakin olen hänelle tehnyt. Aina kun meillä molemmilla on syntymäpäivä, hänellä on nimipäivä tai kun on joulu, niin ostan tai teen itse hänelle jonkun pienen lahjan. Viime jouluna tein hänelle uuden peiton sänkyyn ja ostin hänelle suklaata, mutta hän oli niin kohtelias, että ei syönyt sitä vaan antoi minun syödä sen. Asun yksin, niin tämä nalle on minulle leikisti lapsi, minun oma poika. Tosin kukaan sukulainen tai tuttu ei tiedä tästä.
Minä en kyllä raaskisi ottaa omia tärkeitä pehmoeläimiäni mukaan armeijaan tai ulkomaille. Niille voi tuollaisissa paikoissa käydä huonosti. Eli katoavat tai likaantuvat.
Oliko kellään muulla armeijassa pehmoeläimiä mukana.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lasketaanko, mutta pienenä mä asettelin mun pehmolelut jos ne oli ns. epämukavassa asennossa, ettei niiden paikat mene jumiin. Ja välillä tein niille sängyt yhteen tyhjään hyllykköön, niin niillä olisi oma kerrossänky jossa nukkua yöllä.😂
Aikoinaan täällä oli ketju siitä miten joku kertoi autossaan olevan pehmoeläimiä. Takapenkillä turvavöissä kun ajetaan... Sitten välistä piti pysähtyä leväkkeelle jumppaamaan pehmoeläimiä, ettei pehmusteet mene vaan tiettyyn kohtaan. Mietin aina sitä näkyä kun näen auton taukolevikkeellä onko siellä farmari Volvon vieressä lauma pehmoeläimiä jumppaamassa...
Vierailija kirjoitti:
Miehenkuva 1981 kirjoitti:
Minulla on lapsena syntymäpäivälahjaksi saatu teddykarhu, joka on ollut minulla jo yli 30 vuotta. Hän on ollut minulla monessa mukana, esimerkiksi sairaalassa, lomamatkoilla, armeijassa ja monessa muutossa. Hänellä on oma nimi ja luonteensa. Kun hänen käteensä tuli haava, niin häntä itketti kun häneen sattui kun ompelin haavan umpeen. Silloin minun piti lohduttaa häntä, mutta hän silti murjotti minulle pitkään ja lohdutukseksi tein hänelle oman pienen sängyn ja siihen patjan, peiton ja tyynyn. Siellä hän nukkuu aina yöt. Joitakin vaatteitakin olen hänelle tehnyt. Aina kun meillä molemmilla on syntymäpäivä, hänellä on nimipäivä tai kun on joulu, niin ostan tai teen itse hänelle jonkun pienen lahjan. Viime jouluna tein hänelle uuden peiton sänkyyn ja ostin hänelle suklaata, mutta hän oli niin kohtelias, että ei syönyt sitä vaan antoi minun syödä sen. Asun yksin, niin tämä nalle on minulle leikisti lapsi, minun oma poika. Tosin kukaan sukulainen tai tuttu ei tiedä tästä.
Minä en kyllä raaskisi ottaa omia tärkeitä pehmoeläimiäni mukaan armeijaan tai ulkomaille. Niille voi tuollaisissa paikoissa käydä huonosti. Eli katoavat tai likaantuvat.
Oliko kellään muulla armeijassa pehmoeläimiä mukana.
Pehmoeläimen on tehtävä mitä on tehtävä. Olkoon se varusmiespalvelus, sairaala, tai olla yökaverina. Ei voi valittaa. Siksi me olemme täällä.
T: Pehmoeläinten puhepehmo.
Ei nyt varsinaisesti ehkä tunteita, mutta kyllähän niitä omia lapsuuden pehmoleluja pitää tavallaan edelleen "persoonina" :) Myöhemmin hankitut pehmot eivät tunnu ihan samalta, mutta ne pari kaikkein vanhinta, kyllähän niitä tyyppeinä ajattelee eikä puhtaasti esineinä. Niitä halaa joskus ohimennen ja saattaa sanoa vaikka "hei [nallen nimi]", niitä ei mielellään jätä ylösalaisin, jne.
Useimmiten aloittajan kuvailemat tilanteet ovat merkki hiipivästä psykoottisesta episodista ja todellisuudesta irtautumisesta kun hallitsemattomat tunteet ottavat vallan elämästä.
Suosittelen lämpimästi aloittajalle kognitiivis-käyttäytymisterapiaa, saadaksesi hallitsemattomat tunteet takaisin hallintaan, ennen kuin ne ottavat niin suuren vallan elämästäsi, että äänestät Virheitä tai Vasennusliittoa. Mikään ei ole niin ikävän ja tuhoisan elämän arvoista. Mutta älä huoli, sinulla on vielä mahdollisuus eheytyä tavalliseksi ihmiseksi: vajoaminen Universe 25:een ei ole kohdallasi vielä väistämätöntä!
Jos tämä tulee liian myöhään, ehdotan matkaa Belgiaan. Eutanasia on siellä laillista.
En niinkään esineillä mutta kaikella elävällä.