Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla esineitä, joilla kuvittelet olevan tunteet?
Olen varmastikin umpihöperö, mutta jotkut esineet/asiat saavat minulta erityistä huomiota enkä voi sille mitään.
Esimerkiksi en voi jättää kanamunarasiassa yhtä munaa yksin nurkkaan jököttämään, koska pelkään, että sitä kiusataan muiden toimesta.
Minulla on myös kaksi käsivispilää, joista toista suosin kun sen on parempi. Otan kuitenkin välillä käyttöön sitä toistakin, ettei se loukkaannu, eikä saisi tietää suosimisesta.
Naimisiin en ole vielä halunnut yhdenkään esineen kanssa sentään :D
Kommentit (207)
Meitä onkin useampi... :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Voi "kamalaa". En uskaltanut lukea vastauksia ollenkaan luettuani ap:n aloituksen. Oikeasti olen luullut, että olen ainoa ihminen maailmassa, joka ajattelee samalla tapaa kuin sinä, ap. Ja yritän päästä eroon moisista ajatuksista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kouluikäinen lapsi haluaa aina laittaa tavarat kärrystä hihnalle niin, että niillä on kaveri. Esim. Maidon viereen voi mennä iso jogurtti, leivän viereen tiinen leipä, hedelmän, tomaatit, juuston margariini jne.
Ex-mies oli ostamassa uutta autoa, juteltiin siitä, ja äkkiä vanha auto hajosi. Sanoin heti, että se loukkaantui autonvaihtopuheista.
Autolle ja tietokoneelle kannattaakin jutella, että ne toimisivat kunnolla ja luotettavasti. Kummallekin voi myös kiroilla, jos ne eivät tottele.
Lapseni pehmoleluilla on kaikilla omat tunteet ja ajatukset. Ruokimme mieheni kanssa niitä ajatuksia, varsinkin mies. Lapsi on jo kouluiässä, mutta hän haluaa edelleen ajatella, että pehmot ovat enemmän kuin pehmoleluja.
Esineiden inhimillistäminen ja niille jutteleminen vahvistaa ajatustani siitä, että koko ihmiskunta ei ole vielä täydellisesti kyynistynyt ja paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi "kamalaa". En uskaltanut lukea vastauksia ollenkaan luettuani ap:n aloituksen. Oikeasti olen luullut, että olen ainoa ihminen maailmassa, joka ajattelee samalla tapaa kuin sinä, ap. Ja yritän päästä eroon moisista ajatuksista...
Älä ihmeessä yritä!
Riittääkö jos esineille "puhuu" hiljaa mielessään, vai "kuulevatko" ne vasta, jos puhuu ääneen? 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen keskustelu, sillä itte oon animisti ja objektiseksuaali, koen ympäristön hyvinki elävänä. Esineillä, luonnonilmiöillä, kasveilla, luonnonmuodostelmilla jne on sielu. Sielulla tarkoitan kokonaisuutta joka sisältää mm. tunteet, muistot, aistit, persoonan ja tietoisuuden. Tää maailmankatsomus on ollu mulla lapsesta asti, ja oon ihastunut esineisiin. Tällä hetkellä seurustelen erään rakennuksen kans.
Monen muun tavoin täällä aistin esineiden energiat ja niillä on erilaiset persoonat. Myös arkiset jutut kuten tavaroista luopumisen tai rikkoontumisen haikeus on tuttuja juttuja.
Mä säälin niinki pieniä juttuja kuin ruuveja. Jos esim niitä jää ylimääräiseksi jostakin, tai löydän yksinään pyörimästä lattialta, laitan ne talteen. Niille tulis hyödytön ja paha mieli muuten.
Tällä mun läppärillä on tunteet ja hänelle juttelenkin paljon. Sitten on käsilaukkukokoelma. Joskus jollekin laukulle on tullut paha mieli, kun en ole voinut ottaa häntä mukaan jollekin matkalle. Mutta niinhän se on, että kaikkea ei voi saada, ja niidenkin on hyvä oppia sietämään pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen johtaviin henkimaailman ja selvänäön asiantuntijoihin kuuluvana ammattilaisena kehotan tarkkailemaan onko tällaisia tunteiden merkkejä erityisesti korostuneena jollain tietyllä esineellä. Tähän esineeseen voi olla kiinnittyneenä ns. astraalienergia tai kokonainen henkiolento tai ulottuvuuksien välinen olento. Tällaisessa tilanteessa suosittelen kääntymään pätevän tarot-ennustajan, selvänäkijän ja tähtikarttojen tulkintaan pätevöityneen asiantuntijan luokse jotta voidaan selvittää mitä tämä olento haluaa asukkaasta jonka omistamaan esineeseen on asettunut. Olen tätä asiaa käsitellyt lukuisiin konferensseihin kuten Ultra-päiville kutsuttuna asiantuntijana ja panelistina, siksi kehotan varovaisuuteen tällaisten henki-ilmiöiden kanssa, ne eivät ole naurun asia. Mikäli kyseessä on nukke tai muu hahmo, on erityisen paljon syytä olla tarkkaavaisena, sillä tällaiset esineet etenkin ovat henkimaailman kulkijoiden suosiossa. Esimerkiksi nuken tai pehmoeläimen tukka saattaa alkaa kasvaa. Tällaisessa tilanteessa esineen päälle tulee heti ripotella suolaa (puhdasta luontainsta merisuolaa ilman lisäaineita) ja toistaa selkeällä päättäväisellä äänellä: "Minä Sinikka (laita oma nimesi) käsken sinua kulkija poistumaan tästä nukesta (laita oman esineesi kuvaus) heti!". Tämä ei yleensä riitä puhdistamaan esinettä, mutta antaa lisäaikaa tilata paikalle oikea koulutettu henkimaailman asiantuntija tai tuoda esine asiantuntijan vastaanotolle. Itse päivystän tässä asiassa mm. ensi kesänä Ultra-päivillä jossa pidän asiasta workshopin.
Pyydän nallelta anteeksi, kun imuroin sitä ja yritän olla hellävarainen. En voi käyttää siihen pölyhuiskaa, se olis jotenkin loukkaavaa. Lentolaukullani on matkakuumetta ihan yhtä paljon kuin mullakin ja harmittaa, jos se joutuu koneessa hyllylle jonkun ällön likaisen kassin viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17 vuotta hyvin palvellut löhösohva lähti kaatopaikalle. Myönnän, piti tsempata itseä vuosia että pystyi luopumaan 😅
Jos lapsi jättää nuket lojumaan lattialle minun on pakko laittaa ne nukkumaan lämpimän peiton alle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelen huonekasveilleni joita onkin aika paljon, näin talvella rohkaisen niitä jaksamaan vielä jonkin aikaa ja lupaan niille uutta multaa maaliskuun hujakoilla. Autot ovat toinen juttu, minulla on ollut monta samanmerkkistä peräkkäin ja jokaisella on oma persoonansa. Yksi niistä oli aika kevytmielinen, se keikutti peräpäätään aina kun kallis auto oli takana, toinen oli ollut aikaisemmin vanhemmalla autoalan setämiehellä, se oli vakaa ja tasainen kuin kyntöruuna, toimitti hommansa eikä temppuillut turhia. Yksi oli vähän laiskanlainen, ei kiihtynyt millään, eräällä oli menohaluja vähän liikaakin, yksi autoistani piti erityisesti talvista, pörähti aina iloisesti käyntiin paukkupakkasilla, saattoi helteillä miettiä hetken ennen käynnistymistä. Ne myös juoruilevat rankasti pihalla parkissa naapureiden autojen kanssa, melkoinen pulina käy autorivissä kun ne palaavat omille paikoilleen, joskus ne myös kiusoittelevat toisiaan.
Ihmisillä viiraa ja pahasti päässä.
Ajattelin pitkään olevani yksin tällaisen ajatusmaailman kanssa :D Minuakin säälittää kananmunat, enkä koskaan voi jättää kennoon vain yhtä munaa, vaan aina pitää jättää kaveri seuraksi. Kaupoissa minua säälittää ne hieman ruttaantuneet tai kummallisen muotoiset hedelmät ja vihannekset, jotka eivät ole kelvanneet kellekään. Pistän itselleni koriin, etteivät tuntisi oloaan tarpeettomiksi. Koen olevani äiti pehmoleluille, jotka olen tehnyt lapselleni, niillä on kaikilla oma persoonallisuus ja ajatukset.
Pyrin käyttämään kaikkia esineitäni tasapuolisesti, jottei kukaan tuntisi oloaan turhaksi, hylätyksi tai yksinäiseksi. Ruokaa laittaessani kiitän aineksia niiden olemassaolosta, ja siitä että saan niiden avulla itselleni vatsan täyteen ja hyvän olon.
Vierailija kirjoitti:
Pyydän nallelta anteeksi, kun imuroin sitä ja yritän olla hellävarainen.
Oletko Wahlroosin kotisiivooja?
Otin tossa pakkasesta pussin puolukoita sulamaan ja kaadoin ne kulhoon. Yksi puolukka jäi pussiin eikä meinannut millään tulla ulos.
En voinut millään jättää häntä yksin sinne pussiin ja hellällä väkivallalla pakotin muiden joukkoon. Uskon, että hänellä on paljon kivempi olla kavereiden seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penikseni
Muuten sama, mutta minulla on vain kikkeli.
Ja kutsun sitä leikillisesti kikuliksi
Voi "kamalaa". En uskaltanut lukea vastauksia ollenkaan luettuani ap:n aloituksen. Oikeasti olen luullut, että olen ainoa ihminen maailmassa, joka ajattelee samalla tapaa kuin sinä, ap. Ja yritän päästä eroon moisista ajatuksista...