Häpeä hylätyksi tulemisen takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan ajatella että monelle muullekkin käy samoin, ei se siis tarkoita että juuri sinussa olisi jotenkin tavallista enemmän vikaa, tilanne vaan kaikessa ikävyydessään kuuluu monen ihmisen elämään, ja terveellisintä pääkopalle olisi päästä yli ja eteenpäin hylkäämisistä, ”se on sen menetys” tyylisesti :D Epäterveellisin reaktio kohdata asia lienee on syyllistää/takertua siksi muihin elämänsä ihmisiin, siitä hyvästä että joku muu teki itselle rumasti. Tsemppiä, olkaa vahvoja tämän asian edessä! :)

Erityisesti siis hylkäämiskokemuksia on tullut paljon suhteessa vanhempiin. Olen niin pettynyt heihin, että toivon usein, että he olisivat jo kuolleita.

Tosi surullista että olet joutunut kokemaan moista omien vanhempiesi toimesta :( myrkyllisiä ihmissuhteita ei kuitenkaan kannata väkisin ylläpitää edes perhesiteiden vuoksi. Kannattaa pyrkiä ympäröimään itsensä vain positiivisilla ihmissuhteilla, ja tässä laatu korvaa määrän :) ehkä sitten voisit alkaa eheytymään ikävistä kokemuksista

Se on ihan järkyttävää, kun se oma äiti on se myrkyllinen ihminen, ja koittaa koko ajan opettaa - ja opettaakin - että kaikenlaisia ihmisiä on pidettävä lähellään, vaikka heissä olisi vikoja ja siis tämä on petauksena ainoastaan sille, ettei äidin tarvitsisi kokea tuleensa hylätyksi lapsensa taholta(kin). Näennäisiä kissanristiäistuttaviahan hänellä kyllä riittää, ja sen tasoisia ystävyyssuhteita sallisi lapselleenkin, ei yhtään parempia, jos ne auttaisivat äidistä eroon ja haistattamaan tälle p*skat.

Ja sitten opit, että se on normaali, että muut ovat sinua kohtaan myrkyllisiä ja koska heistä ei siis pääse eroon, rupeat itsekin olemaan. Tai en mä ainakaan päässyt äidistäni lapsena eroon vuosikymmeniin.

Ja sitten kun SINÄ olet myrkyllinen, niin tämmöinen myrkyllinen äiti osoittelee heti sinua ja syyllistää,ja sinun sanoessasi hänestä kiistää kokonaan. Hän ei ole tehnyt eikä tarkoittanut ainakaan mitään! Ja jos vain jatkat, että teithän, loukkasit, satutit, niin jos ei kerran ole tarkoittanut, niin missä v*tussa on anteeksipyyntö? Sitä ei tule, vaan myrkyllinen äiti alkaa huutaa, miten ilkeä olet. Ja sitten sinä uskot sen.

Ja siis tuota ei ole tarkoittanut mitään ei ikinä sanota sillälailla "olen huolissani sinun tunteistasi" -mielellä, vaan sellaisella "kehtaatkin syyttää minua mistään" -mielellä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Miten niin? En näe.

Ja mä en ole ainakaan syyllinen yhtään mihinkään mun äidin ja mun väleissä. Hän on syypää ja se vihaaja ja ilkeä, myrkyllinen ja hullu. En minä.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Tämä vaatii rankkaa terapiaa, ja jos terapeutti ei tajua narsismista, ei hän edes tule sitä häpeää ratkaisemaan. Tai siis siitä kärsimistä. Vain narsismiin erikoistunut terapeutti osaa auttaa siinä. Vaikkei se häpeän tuottaja olisikaan patologinen narsisti, niin sellainen terapeutti siinä tarvitaan. On aivan käsittämätöntä, miten monilla terapeuteilla on luvat ja tittelit, ja kelapätevyys, eivätkä ymmärrä narsismista juuri mitään.

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

Se voi olla täysin normaalia itsen suojelua, ei sellaista narsismia, että sinusta olisi vaaraa toisille. Katselepa You tubesta kanavaa, jolla on hassu nimi, mutta erittäin hyvää asiaa (on suomeksi) Nevisales. Vai oliko Nevi sales, mutta aiheena siis narsismi.

Siinä puhutaan juuri siitä, että onko kaikki vaikkapa aika kritiikitön itsensä ihailu ja arvostlukyvyttömyys narsismia? Siis sitä sellaista, josta muiden kannattaa sanoa: juokse? Ei todellakaan.

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Ja siis mulla se ainakin johtuu siitä, että koen kritisoijien olevan yleensä väärässä siksi, etteivät ymmärrä laisinkaan mitä kritisoivat, eli minua (jos se olen minä). Eli haukkuvat väärää puuta, ja olen täysin allerginen sille. Sellainen kritisoija on ok, joka haluaa selvittää asioita kanssani, haukkujat ja arvostelijat pelottavat minua. Ehkä siksi, että tekisi mieli katkaista heidän kaulansa. Heillä ei ole oikeutta arvostella minua. Ja siis satuttaa. Koska sitähän se yleensä on, ei mitään sen tarpeellisempaa, ainakaan minulle.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Toisinaan kuitenkin ihmissuhteissa itse kukin saattaa huomata arvioineensa tilanteita väärin. Joskus parasta mitä voi tehdä on pyytää omaa käytöstään toiselta anteeksi.

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Toisinaan kuitenkin ihmissuhteissa itse kukin saattaa huomata arvioineensa tilanteita väärin. Joskus parasta mitä voi tehdä on pyytää omaa käytöstään toiselta anteeksi.

Mä oon niin harkitsevainen ja selvitän toisten toiveita ja tarpeita, ettei oo noin käynyt. Tai sitten en ole nähnyt, en ymmärtänyt. Jos siitä tullaan mua haukkumaan, kuten tavallisisnta on, eli loukataan minua omalla käytöksellä, tuskin pyydän anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Mietin usein menneisyyttä, mutta se aiheuttaa minussa paljon hyvin ristiriitaisia ajatuksia. Tuntuu kuin kaiken näkisi jonkinlaisen sumun läpi. En oikein erota mikä kaikki johtuu itsestä ja mikä toisista. Tajuaa vain sen, että moni asia on ollut pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Toisinaan kuitenkin ihmissuhteissa itse kukin saattaa huomata arvioineensa tilanteita väärin. Joskus parasta mitä voi tehdä on pyytää omaa käytöstään toiselta anteeksi.

Mä oon niin harkitsevainen ja selvitän toisten toiveita ja tarpeita, ettei oo noin käynyt. Tai sitten en ole nähnyt, en ymmärtänyt. Jos siitä tullaan mua haukkumaan, kuten tavallisisnta on, eli loukataan minua omalla käytöksellä, tuskin pyydän anteeksi.

Rehellisesti sanottuna minun on myönnettävä, että jossain tilanteissa olen loukannut toista myös tahallani. Jälkikäteen toki olen käytöstäni katunut.

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Toisinaan kuitenkin ihmissuhteissa itse kukin saattaa huomata arvioineensa tilanteita väärin. Joskus parasta mitä voi tehdä on pyytää omaa käytöstään toiselta anteeksi.

Mä oon niin harkitsevainen ja selvitän toisten toiveita ja tarpeita, ettei oo noin käynyt. Tai sitten en ole nähnyt, en ymmärtänyt. Jos siitä tullaan mua haukkumaan, kuten tavallisisnta on, eli loukataan minua omalla käytöksellä, tuskin pyydän anteeksi.

Rehellisesti sanottuna minun on myönnettävä, että jossain tilanteissa olen loukannut toista myös tahallani. Jälkikäteen toki olen käytöstäni katunut.

Mäkin olen, mutta siitä on kauan, eikä kyseessä ole ollut edes asia, joka on toisessa pielessä, vaan oma paha oloni, koska pakotettiin pitämään myrkyllisiä ihmissuhteita elämässäni ja ajattelemaan niistä hyvää ja itsestäni pahaa. Olen itseasiassa lähinnä katkera vain ellen melkein jopa halveksiva niitä "ystäviä" kohtaan, jotka eivät tätä tajunneet ja suuttuivat minulle. Nirppanokkia ja hemmoteltuja, ovat saaneet oikeudenmukaisen kohtelun ja kasvatuksen, toisin kuin minä. Ja elleivät, sitä suuremmalla syyllä olen loukkaantunut, ettei ollut kapasiteettia ymmärtää.

No, yksi olisi ehkä ymmärtänyt, mutta koin hänet niin loukkaavana ja arvostelijana, että päätin senkin ystävyyssuhteen itse.

Totta kai tiedän toimineeni itse niin, etten päällipuolin "ihmettele", että ne kermaperseet kaikkosivat elämästäni, mutta olen silti katkera heille. Ja uusia ystäviä en voinut äitini sumutuksen takia etsiä. Koska hän uskotteli mulle, että vika myrkyllisyydessä on minussa. Vaikka se oli ihan normaalia suuttua siitä, miten minua kohdeltiin (siis muissa suhteissa, kuin näissä, joihin tässä viittasin.)

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Sinä ET ole huono, vaan sinua on kohdeltu tosi huonosti.

Tulee itsellekin mieleen, että ikään kuin narsisti olisi kohdellut sinua huonosti. En tiedä sitä. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti ottaa selville, mitä on narsismi. Jos olet joutunut sen kohteeksi, asia voi vaatia todella paljon perusteellista työstämistä.

Hyvä jos löytäisi jonkun narsismiin perehtyneen terapeutin. En tiedä, missä heitä on.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kirjoitti:

Voiko häpeästä jollain tavalla parantua? Kaiken kokemani seurauksena olen hyvin herkkä kritiikille.

Kun näet mihin itse olet syyllinen, näet myös mihin et ole. Häpeäjät kantaa paljon muidenkin vääriä tekoja. Sen turhan kuorman voi jättää.

Omien vajavuuksien myöntäminen on parasta mitä voit itsellesi antaa. Se tekee sinusta ihmisen. Vs esim narsistit ei ikinä näe vikaa itsessään ja ovat siksi huonoja.

Itse olen välillä miettinyt miten paljon omassa persoonassa on narsismiin viittaavia piirteitä, koska minäkuvani on melko hauras ja minun on siksi vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Koko elämäni ajan olen kokenut pohjimmiltani taistelevani oikeudesta olla olemassa kaiken epämääräiseltä tuntuvan sotkun keskellä.

En minäkään kestä kritiikkiä, en tajua miten se olisi narsismia. Se, jonka mielestä hänellä on oikeus pahoittaa toisen mieli arvostelemalla se narsisti on.

Toisinaan kuitenkin ihmissuhteissa itse kukin saattaa huomata arvioineensa tilanteita väärin. Joskus parasta mitä voi tehdä on pyytää omaa käytöstään toiselta anteeksi.

Mä oon niin harkitsevainen ja selvitän toisten toiveita ja tarpeita, ettei oo noin käynyt. Tai sitten en ole nähnyt, en ymmärtänyt. Jos siitä tullaan mua haukkumaan, kuten tavallisisnta on, eli loukataan minua omalla käytöksellä, tuskin pyydän anteeksi.

Rehellisesti sanottuna minun on myönnettävä, että jossain tilanteissa olen loukannut toista myös tahallani. Jälkikäteen toki olen käytöstäni katunut.

Mäkin olen, mutta siitä on kauan, eikä kyseessä ole ollut edes asia, joka on toisessa pielessä, vaan oma paha oloni, koska pakotettiin pitämään myrkyllisiä ihmissuhteita elämässäni ja ajattelemaan niistä hyvää ja itsestäni pahaa. Olen itseasiassa lähinnä katkera vain ellen melkein jopa halveksiva niitä "ystäviä" kohtaan, jotka eivät tätä tajunneet ja suuttuivat minulle. Nirppanokkia ja hemmoteltuja, ovat saaneet oikeudenmukaisen kohtelun ja kasvatuksen, toisin kuin minä. Ja elleivät, sitä suuremmalla syyllä olen loukkaantunut, ettei ollut kapasiteettia ymmärtää.

No, yksi olisi ehkä ymmärtänyt, mutta koin hänet niin loukkaavana ja arvostelijana, että päätin senkin ystävyyssuhteen itse.

Totta kai tiedän toimineeni itse niin, etten päällipuolin "ihmettele", että ne kermaperseet kaikkosivat elämästäni, mutta olen silti katkera heille. Ja uusia ystäviä en voinut äitini sumutuksen takia etsiä. Koska hän uskotteli mulle, että vika myrkyllisyydessä on minussa. Vaikka se oli ihan normaalia suuttua siitä, miten minua kohdeltiin (siis muissa suhteissa, kuin näissä, joihin tässä viittasin.)

Ja sitten siitä tuli itsetunto-ongelmia ja kaikkea. Toimintatapa, joka vahingoitti minua ja mun ihmissuhteitani, muttei tietenkään äitiäni, tätä myrkyllistä käärmepaskiaista.

P. S. Kun perehtyy narsismiin, voi säikähtää, että onko itse narsisti. Ei hätää, koska normaali ihminen pelkää, että on.

Narsisti ei sitä pelkää, eikä häntä hävetä.

Puolustaudu, jos sinua kohdellaan huonosti. Ota vastuu omasta arvostaisi ja hyvinvoinnistasi. Kun arvostat itseäsi, muutkin arvostavat sinua. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olen kokenut häpeää, alistamista, väheksyntää. Yhtenä päivänä päätin ettei minua enää kohdella huonosti. Nykyään olen pystynyt jopa antamaan anteeksi joillekin ilkeitä ihmisille..

Vierailija kirjoitti:

Puolustaudu, jos sinua kohdellaan huonosti. Ota vastuu omasta arvostaisi ja hyvinvoinnistasi. Kun arvostat itseäsi, muutkin arvostavat sinua. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olen kokenut häpeää, alistamista, väheksyntää. Yhtenä päivänä päätin ettei minua enää kohdella huonosti. Nykyään olen pystynyt jopa antamaan anteeksi joillekin ilkeitä ihmisille..

Monesti olen kokenut parhaaksi vain jättää taakseni sen, mikä ei toimi. Olen usein käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa ihmissuhteisiin vain huomatakseni että saan takaisin paljon vähemmän kuin mitä itse annan.

Vierailija kirjoitti:

Puolustaudu, jos sinua kohdellaan huonosti. Ota vastuu omasta arvostaisi ja hyvinvoinnistasi. Kun arvostat itseäsi, muutkin arvostavat sinua. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olen kokenut häpeää, alistamista, väheksyntää. Yhtenä päivänä päätin ettei minua enää kohdella huonosti. Nykyään olen pystynyt jopa antamaan anteeksi joillekin ilkeitä ihmisille..

Mitä se päätös auttaa, ettei kohdella huonosti? Aivan kuin mut siitä muuttuisivat. Se huono kohtelu on juuri sitä, että suututaan ja syytetään, vaikka ei edes tiedetä, miksi toinen toimi jotenkin. Ei kiinnosta sellaiset pässit kyllä pätkääkään, enkä tajua mitä anteeksiantamista sellaisessa, että joku on loukkaava, on?

Ap tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolustaudu, jos sinua kohdellaan huonosti. Ota vastuu omasta arvostaisi ja hyvinvoinnistasi. Kun arvostat itseäsi, muutkin arvostavat sinua. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olen kokenut häpeää, alistamista, väheksyntää. Yhtenä päivänä päätin ettei minua enää kohdella huonosti. Nykyään olen pystynyt jopa antamaan anteeksi joillekin ilkeitä ihmisille..

Monesti olen kokenut parhaaksi vain jättää taakseni sen, mikä ei toimi. Olen usein käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa ihmissuhteisiin vain huomatakseni että saan takaisin paljon vähemmän kuin mitä itse annan.

Niin juuri. Ne myrkylliset ihmiset jankkaavat usein juuri tätä "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" tarkoittamatta nyt, että tähän ketjuun niin kirjoittanut olisi myrkyllinen. Mutta kun kyse ei ainakaan omalla kohdallani ole YHTÄÄN tuosta. Vaan jos en toimi, kuten jonkun mielestä on ok, aletaan vihoitella. Enpä katsele sellaisia pässejä tosiaan enää nykyisin. Aikaisemmin jatkoin vain alistumista häveten sitä, että mitä oon tehnyt. Vaikka en mitään ollut tarkoittanut pahaa näille suuttuville, itsekeskeisille i di ooteille. Nytkään en häpeästä pääse, mutta sellaisista ihmisistä, jotka sitä tuottavat kyllä.

Sama fiilis.

Jouduin itsekin työstämään narsismia.

Lopulta mietin sitäkin, että onko äitini suku jotenkin narsistista.

En tajunnut edes, miten huonosti minua oli kohdeltu.

Kun sitten narsisti ns, sai minut koukkuun, en tajunnut edes, että kaikki ei ole normaalia. Ikään kuin se olisi ollut " henkinen koti".

Ei tajunnut, koska ei paremmasta tiennyt. Sääli, miten elämä menee hukkaan ihmisten kanssa, jotka kohtelevat huonosti.