Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu lapsettomuus vanhana?
09.01.2019 |
Mieheni ei halua lisää lapsia. Suhteen alussa halusi mutta ei enää. Minulla ei ole omia lapsia.
Koitan kovasti hyväksyä nyt sen, että eläisin elämäni lapsettomana.
Miltä lapsettomuus vanhempana tuntuu? 50-70-vuotiaana? Entäs sitä vanhempana..
Tuntuu että niin kauan kun olen hedelmällinen, mun sisässä on toive että tulisin raskaaksi vahingossa. Tilanne on kestämätön koska mies ei lasta halua. Melkein haluaisin tehdä sterilisaation, että sitten pääsisin hyväksymään loppuelämääni lapsettomana ja suremaan asian kuin elämään tässä jatkuvassa odotuksen ja pettymyksen tilassa.
En halua erota miehestä. Mies on paras kumppani mitä minulla on ikinä ollut. Mutta miten voin hyväksyä elämäni lapsettomana?
En voi sille mitään, mutta en pysty yhtään samaistumaan vapaaehtoisesti lapsettomien onneen. En pysty ymmärtämään, miten joku voi saada elämän sisällön ja täyttymyksen hiljaisessa kodissa istumisesta ja matkustelusta. Siitä että ei ole ketään kenestä pitää huoli, siitä että on riippumaton? Mitä hyvää siinä on?
En pysty näkemään mitään hyviä puolia lapsettomuudessa..miten pystyn hyväksymään tämän asian :(
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Puuhastelun ja paneutumisen ero on suuri. Voit edelleen puuhastella asioidesi parissa mutta aikasi kuluu myös lapsiin ja se ei tarkoita että sinulla olisi yhtähyvin aikaa vaikka miten sen yrittäisit selittää. Tai yritä vain mutta tiede ei tue käsityksiäsi. Sinäkään et tiedä mitä menetät kun et saa paneutua asioihin täysin ilman lapsia, joten ihan naurettavaa on esittää että minun diplomaattinen vastaus on väärä ja sinun lapset on parasta on oikea. Ei kovin filosofista minusta ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielelläni antaisin sinulle ainoan oikean vastauksen, jos voisin. En tietenkään voi. Ensinnäkään koskaan ei voi tietää, miten elämässä vielä käy. Jos valitset miehen, on todellakin mahdollista, että hän kuolla kupsahtaa, sairastuu, eroaa tai muuttuu luonteeltaan ikäväksi. Jos taas päädyt eroamaan saadaksesi lapsen, ja jotenkin onnistut siinä (35 vuotta alkaa olla jo äärirajoilla, jos aiot ehtiä), ei mikään takaa, että kaikki menee hyvin, kun niin moni asia voi mennä pieleen, etten edes viitsi luetella. Tai no, yritän: saat raskaus- ja/tai synnytyskomplikaatioita, sairastut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, lapsesi on vaikeasti vammainen, huomaatkin, ettei perhe-elämä ole sinun juttusi, ette tule oikein toimeen keskenänne, lapsesi sortuu huumeisiin ja rikollisuuteen, lapsesi jää auton alle ja menehtyy....... niin paljon kaikkea ikävää voi tapahtua.
Ainoa neuvoni on se, että yrität kuunnella oikein tarkasti sisintäsi. Onko äitiyden kaipuu niin voimakas, että olet valmis ottamaan kaikki riskit?
Itselläni on yksi jo aikuinen lapsi, ja meillä on mennyt kaikki hyvin, ainakin tähän mennessä. Olen hyvin onnellinen siitä, että hän on elämässäni. Mutta mikäänhän ei takaa, että sinulla menisi yhtä hyvin. Elämässä kun ei ole takeita yhtään mistään, vaikka kuinka yrittäisi tehdä kaiken oikein. Parasta on vain kuunnella sydämensä ääntä, toivoa parasta ja valmistautua pahimman varalle.
Se riippuu mitä haluaa...
- Haluaako herätä keskellä yötä rintaruokkimaan, vaihtelemaan kakkavaippoja, syöttämään, viemään tarhaan ja kouluun ja harrastuksiin. Kuunnella kuinka on tyhmä äiti/isä vuodesta toiseen ja murehtia joka ilta missä se teini menee... Olla kodinhoitaja, kokki ja kuski 24/7...
- Vai lomailla, reissailla, käydä ravintoloissa, kuluttaa rahansa ja aikansa just siihen mihin haluaa, ei tarvitse murehtia muusta kuin omasta hyvästä olosta ja siihen mihin seuraavaksi matkustaisi ja mikä olisi paras hotelli.
Hmm...päätöksiä, päätöksiä ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Toisaalta myös lapseton on kokenut perhe-elämän, ihan ensikätisesti! Omassa lapsuudessamme olemme osa perheyksikköä joka asuu saman katon alla useimmiten vähintään 18 vuotta. Minä en pitänyt perhe-elämästä. Nyt kun saan olla aikuinen ja ilman sitä, niin mielelläni käytän tämän mahdollisuuden.
Mutta et vanhemman roolissa, mikä muuttaa perspektiiviä olennaisesti. Toki, teet omat ratkaisusi, eivätkä ne muille kuullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Puuhastelun ja paneutumisen ero on suuri. Voit edelleen puuhastella asioidesi parissa mutta aikasi kuluu myös lapsiin ja se ei tarkoita että sinulla olisi yhtähyvin aikaa vaikka miten sen yrittäisit selittää. Tai yritä vain mutta tiede ei tue käsityksiäsi. Sinäkään et tiedä mitä menetät kun et saa paneutua asioihin täysin ilman lapsia, joten ihan naurettavaa on esittää että minun diplomaattinen vastaus on väärä ja sinun lapset on parasta on oikea. Ei kovin filosofista minusta ainakaan.
Tiedoksi sinulle, se ei ole oikea vastaus, se on mielipide. Ja mistä tiedät tilanteen, kun sinulla ei lapsia ole? Mistä tiedät, kuinka paljon voin aikaani käyttää noihin asioihin? En ole lasten kanssa 24/7, vaan he puuhailevat omiaan ja heillä on omia menoja. Nykyään aikaa meneekin enemmän tuohon jutteluun. Kaupassa on käytävä, niin kuin sinunkin. Pyykit on pestävä, niin kuin sinunkin. Tiet kolattava, niin kuin sinunkin. Toisaalta, nykyään voin antaa ja annankin joitain kotitöitä lasten tehtäväksi, kuten pyykkikoneen tyhjentämisen. Ei aina tarvitse olla sitä tyhjentelemässä. Tai vaikkapa imurointi. Vapautuneen ajan käytän sitten hyväksi katsomallani tavalla. Maailma ei ole mustavalkoinen. Ja tämä on vain argumentointia vastaukseesi ja keskustelin jatkamista mielenkiintoisesta aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Toisaalta myös lapseton on kokenut perhe-elämän, ihan ensikätisesti! Omassa lapsuudessamme olemme osa perheyksikköä joka asuu saman katon alla useimmiten vähintään 18 vuotta. Minä en pitänyt perhe-elämästä. Nyt kun saan olla aikuinen ja ilman sitä, niin mielelläni käytän tämän mahdollisuuden.
Mutta et vanhemman roolissa, mikä muuttaa perspektiiviä olennaisesti. Toki, teet omat ratkaisusi, eivätkä ne muille kuullu.
Vanhempani eivät vaikuttaneet erityisemmän onnellisilta, vaikka olivat perheen ja lapset halunneet. Minä en edes halua, joten tuskin olisi kovin auvoinen kortti käännettäväksi.
Minusta ainakin näin 44 v tuntuu hyvältä, mutta minä olenkin itse valinnut lapsettomuuden, sekä myös miehettömyyden. En matkustele, en harrasta, tms. mitä lapsettomien sanotaan tekevän, ei kiinnosta yhtään. Olen koti-ihminen joka nautin vain kotona yksikseni oleilusta ja tietokonepeleistä, ruoan laittamisesta jne.
Mulla syy puolisottomaan ja lapsettomaan elämäntapaan on, että aidosti viihdyn parhaiten yksin. Olen siis varsin erakko luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Toisaalta myös lapseton on kokenut perhe-elämän, ihan ensikätisesti! Omassa lapsuudessamme olemme osa perheyksikköä joka asuu saman katon alla useimmiten vähintään 18 vuotta. Minä en pitänyt perhe-elämästä. Nyt kun saan olla aikuinen ja ilman sitä, niin mielelläni käytän tämän mahdollisuuden.
Mutta et vanhemman roolissa, mikä muuttaa perspektiiviä olennaisesti. Toki, teet omat ratkaisusi, eivätkä ne muille kuullu.
Minä ihan nautin lapsuudestani mutta nimenomaan en halua kokea sitä uudelleen vanhemman roolissa. Se on tylsää js vaativaa ja minä haluan elämäni olevan hauskaa ja helppoa. Vanhemmuus olisi minulle maanpäällinen helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu mitä haluaa...
- Haluaako herätä keskellä yötä rintaruokkimaan, vaihtelemaan kakkavaippoja, syöttämään, viemään tarhaan ja kouluun ja harrastuksiin. Kuunnella kuinka on tyhmä äiti/isä vuodesta toiseen ja murehtia joka ilta missä se teini menee... Olla kodinhoitaja, kokki ja kuski 24/7...
- Vai lomailla, reissailla, käydä ravintoloissa, kuluttaa rahansa ja aikansa just siihen mihin haluaa, ei tarvitse murehtia muusta kuin omasta hyvästä olosta ja siihen mihin seuraavaksi matkustaisi ja mikä olisi paras hotelli.
Hmm...päätöksiä, päätöksiä ;-)
Toisaalta, lasten kasvettua itsenäisiksi voi saada tuon kaiken, ja on ne lapsetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää suhteeseen ellet pysty täysin hyväksymään lapsettomaksi jäämistä.
Entä jos lähtisit yksin hedelmöityshoitoihin, mutta et eroaisi?
Ihan yhtä onnellista kuin lapsia hankkineillakin: http://sciencenordic.com/older-people-just-happy-without-children
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu mitä haluaa...
- Haluaako herätä keskellä yötä rintaruokkimaan, vaihtelemaan kakkavaippoja, syöttämään, viemään tarhaan ja kouluun ja harrastuksiin. Kuunnella kuinka on tyhmä äiti/isä vuodesta toiseen ja murehtia joka ilta missä se teini menee... Olla kodinhoitaja, kokki ja kuski 24/7...
- Vai lomailla, reissailla, käydä ravintoloissa, kuluttaa rahansa ja aikansa just siihen mihin haluaa, ei tarvitse murehtia muusta kuin omasta hyvästä olosta ja siihen mihin seuraavaksi matkustaisi ja mikä olisi paras hotelli.
Hmm...päätöksiä, päätöksiä ;-)
Toisaalta, lasten kasvettua itsenäisiksi voi saada tuon kaiken, ja on ne lapsetkin.
Eli luovu tuosta 15-20 vuodeksi, pilaa kroppasi ja saa vaivoiksesi vielä lapsiakin? Aivan fantastinen diili.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu mitä haluaa...
- Haluaako herätä keskellä yötä rintaruokkimaan, vaihtelemaan kakkavaippoja, syöttämään, viemään tarhaan ja kouluun ja harrastuksiin. Kuunnella kuinka on tyhmä äiti/isä vuodesta toiseen ja murehtia joka ilta missä se teini menee... Olla kodinhoitaja, kokki ja kuski 24/7...
- Vai lomailla, reissailla, käydä ravintoloissa, kuluttaa rahansa ja aikansa just siihen mihin haluaa, ei tarvitse murehtia muusta kuin omasta hyvästä olosta ja siihen mihin seuraavaksi matkustaisi ja mikä olisi paras hotelli.
Hmm...päätöksiä, päätöksiä ;-)
Tämän kirjoittajalla ei varmaan ole lapsia, jos kuvittelee että lasten myötä elämään tulee VAIN nuo asiat. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i h a n a l t a !
Kuvailetko vähän? Tarkoitin kysymyksellä sitä, mitä teet, mistä saat iloa elämään, kenen kanssa vietät juhlapyhät jne..ihan arkisia asioita.
Tarjoan seuraa lapsia tehneille ystävilleni, koska heidän lapsensa eivät omilta kiireiltään sittenkään viettäneet joulua lukuunottamatta aikaansa vanhempiensa kanssa.
Yhdessä muistelemme vanhoja ja he kuuntelevat mielellään tarinoita liikkuvaisesta ja värikkäästä elämästäni nuorempana heidän ollessaan 20v pääasiassa töissä ja kotonaan. Tai no, se yksi nainen, joka ei poistunut kotoaan 20vuoteen ei kestä kuunnella ja poistuu.
Elämäni on näin 46-vuotiaana lapsettomana aika lailla samanlaista kuin se oli 26-vuotiaanakin: käyn töissä, tapaan kavereita, harrastan teatteria, pidän hauskaa. En tiedä, miksi elämäni muuttuisi tästä oleellisesti ellen keksi jotakin hauskempaa tai sairastu. Lapset eivät parantaisi elämääni millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Puuhastelun ja paneutumisen ero on suuri. Voit edelleen puuhastella asioidesi parissa mutta aikasi kuluu myös lapsiin ja se ei tarkoita että sinulla olisi yhtähyvin aikaa vaikka miten sen yrittäisit selittää. Tai yritä vain mutta tiede ei tue käsityksiäsi. Sinäkään et tiedä mitä menetät kun et saa paneutua asioihin täysin ilman lapsia, joten ihan naurettavaa on esittää että minun diplomaattinen vastaus on väärä ja sinun lapset on parasta on oikea. Ei kovin filosofista minusta ainakaan.
Tiedoksi sinulle, se ei ole oikea vastaus, se on mielipide. Ja mistä tiedät tilanteen, kun sinulla ei lapsia ole? Mistä tiedät, kuinka paljon voin aikaani käyttää noihin asioihin? En ole lasten kanssa 24/7, vaan he puuhailevat omiaan ja heillä on omia menoja. Nykyään aikaa meneekin enemmän tuohon jutteluun. Kaupassa on käytävä, niin kuin sinunkin. Pyykit on pestävä, niin kuin sinunkin. Tiet kolattava, niin kuin sinunkin. Toisaalta, nykyään voin antaa ja annankin joitain kotitöitä lasten tehtäväksi, kuten pyykkikoneen tyhjentämisen. Ei aina tarvitse olla sitä tyhjentelemässä. Tai vaikkapa imurointi. Vapautuneen ajan käytän sitten hyväksi katsomallani tavalla. Maailma ei ole mustavalkoinen. Ja tämä on vain argumentointia vastaukseesi ja keskustelin jatkamista mielenkiintoisesta aiheesta.
Siitä sen tilanteesi tietää kun ystävilläni on lapsia ja yhteisissä harrastuksissa he ystäväni ovat täysin tietojeni varassa koska heillä ei aika riitä niiden selvittämiseen kun se aika menee lapsiin. Siitä että minulla on mahdollisuus olla tarvittaessa juhlapyhinäkin töissä koska heillä ei sitä aikaa Tiedoksesi ettei ensimmäinen lauseesi tarkoita mitään kun jatkat aiheesta ns kilpailuna jota se ei minulle ole. Siitä että kun sopii kavereiden kanssa jotain joilla on lapsia he tarkistavat kuinka aikataulut sopivat ja miten harrastukset ja vanhempainillat menevät silloin. Kun teemme jotain yhdessä on heillä usein jokin meno lasten harrastukset jne.. Valitettavasti totuus on se jota käyt kiletämäään. Kerro ihmeessä se taika miten se aikasi oikein tuplaantuu kun lapset tekevät kaiken puolestasi. Ei kannattasi sortua kuitenkaan valehtelemaan. Lapset kuluttavat aikaasi eivät lisää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu mitä haluaa...
- Haluaako herätä keskellä yötä rintaruokkimaan, vaihtelemaan kakkavaippoja, syöttämään, viemään tarhaan ja kouluun ja harrastuksiin. Kuunnella kuinka on tyhmä äiti/isä vuodesta toiseen ja murehtia joka ilta missä se teini menee... Olla kodinhoitaja, kokki ja kuski 24/7...
- Vai lomailla, reissailla, käydä ravintoloissa, kuluttaa rahansa ja aikansa just siihen mihin haluaa, ei tarvitse murehtia muusta kuin omasta hyvästä olosta ja siihen mihin seuraavaksi matkustaisi ja mikä olisi paras hotelli.
Hmm...päätöksiä, päätöksiä ;-)
Toisaalta, lasten kasvettua itsenäisiksi voi saada tuon kaiken, ja on ne lapsetkin.
Eli luovu tuosta 15-20 vuodeksi, pilaa kroppasi ja saa vaivoiksesi vielä lapsiakin? Aivan fantastinen diili.
Lähtökohtaisesti niitä on haluttava, jotta diili kannattaa. Kuitenkin, jos aikuisuutta kestää 60 vuotta ja 20 niistä menee perhe-elämään, se on vain kolmannes. Jos ooe on 80 vuotta, 2/3 aikuisuudesta ja 3/4 koko matkasta saa ajatella itseään ensin. Musta ok diili.
Kropan pilaa aika, oli lapsia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on näin 46-vuotiaana lapsettomana aika lailla samanlaista kuin se oli 26-vuotiaanakin: käyn töissä, tapaan kavereita, harrastan teatteria, pidän hauskaa. En tiedä, miksi elämäni muuttuisi tästä oleellisesti ellen keksi jotakin hauskempaa tai sairastu. Lapset eivät parantaisi elämääni millään lailla.
Täällä toinen ja 44v.
Ollut töissä lastensuojelussa n.20v.
Lasten kanssa olen touhunnut varmasti yhden elämän tarpeisiin.
En tarvitse todellakaan sitä lajia enää siviilielämääni.
Pikemminkin nautiskelen jutuistani ja menen latautuneena ja levänneenä takaisin ihanien lasten ja nuorten pariin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
En tiedä mitä tehdä.. mies tosiaan muutti mieltään keskenmenon jälkeen, mikä satuttaa ihan tosi paljon. Joku kirjoitti että onko kyseessä miehen puolustusreaktio? Voi olla.. asia oli pettymys hänellekin.
Matkustelu, baari-illat, ulkonasyöminen ei kiinnosta.. elämäntapa ei ole sellainen. Meni vuosia löytää samanlaisesta vaatimattomasta elämästä kiinnostunut kumppani. Matkustelu on kivaa mutta jo ekologosista syistä en halua tehdä sitä liikaa. Työssä tienaa sen verran että paljoon matkusteluun ei ole varaakaan. Eikä se täytä elämää.. en hae lapsesta mitään elämänsisältöä..luulen että tunne ja tarve saada lapsi on osin biologinen. Surettaa nähdä mies omien lastensa kanssa. Hän saa nähdä heidän kasvun yms..
En mä pysty tästä toisen vuoksi luopumaan.. hankalaa. Pahoittelut sekavasta ilmaisusta.
Jotenkin on se tunne, että vaikka jäisin lapsettomaksi, en pysty olemaan onnellinen mieheni kanssa. Mielummin yksin ja lapseton kuin parisuhteessa jossa toinen on päättänyt asian puolestani.
Itkin tätä nyt pari tuntia ja ei tässä ole järkeä, en pysty sopeutumaan ajatukseen lapsettomuudesta. Aion hankkiutua vahingossa raskaaksi jos vaan ehdin ennen kuin mies tekee mitään pysyviä toimenpiteitä ja sitten sen näkee mitä mieltä mies on. Mulle ei oo vaihtoehtoja kuin yrittää edes.
Jotenkin kyllä kuulostaa nyt juurinkin siltä, että haet lapsesta sitä elämänsisältöä. Mikään muu ei kiinnosta, eikä tunnu miltään, joten lapsi pitäisi saada, jotta sitten yhtäkkiä olisi elämä merkityksellistä ja sinä onnellinen ja edessä siintäisi seesteisen autas vanhuus. Se ei välttämättä ole lapsenkaan kannalta hyvä lähtökohta.
Silti olen samaa mieltä monen muun kommentoijan kanssa: tuntuu, että lapsen saaminen on sinulle nyt niin tärkeä juttu, että jos miehesi kanssa yhteen jäät, ettekä lasta saa, tulet katkeroitumaan ja siitä kärsivät sitten kaikki. Parasta varmasti olisi, että vielä tässä vaiheessa, kun lisääntymiskykysi kannalta ei ole liian myöhäistä, kerrot rehellisesti miehellesi, että lapsi on sinulle kynnyskysymys, etkä voi kuvitella lapsetonta elämää. Jos mies pitää omasta kannastaan kiinni, ei auta kuin laittaa lusikat jakoon. Vaikka suhteenne on nyt mielestäsi hyvä, ei se tule olemaan sitä siinä vaiheessa, kun olet katkeroitunut lapsettomuudestasi ja syytät onnettomuudestasi miestäsi. Miehesi ei ole mosita ansainnut, eikä ole itseäsikään kohtaan oikein elää katkeroitunutta vahuutta.
Viittasin tuolla matkustelulla ja ulkonasyömisellä siihen, kun joku lapseton onnellinen kirjoitti että niin viettää aikaansa.
On vaikea ja aivan järjetön kuvailla syitä, miksi haluaa lapsia. Minusta se on vain tunne, jolle ei ole selityksiä. Jos on itse tuntenut tämän tunteen, tietää mistä puhun. Ja tietää silloin että kyse ei ole elämänsisällöstä. -ap
Kaikki jotka ovat käyneet läpi lapsettomuushoidot, tietävät miltä sinusta tuntuu. Kuukausi toisensa jälkeen pettymys.
Katso Jenni Haukiota, kuinka hän puhkesi kukkaan kun sai viimein vauvan!
Meillä on suvussa aina ollut useita lapsettomia vanhojapiikoja ja vanhojapoikia, joten siinä mielessä en tunne oloani sen kummemmaksi. Mutta toisaalta sitten taas, kun ympäriltä ovat läheiset lähteneet yksi toisensa jälkeen hautuumaalle, tuntuu aika haikealta ja yksinäiseltä. Tosin minähän julistin jo varhaisteininä, että en koskaan mene naimisiin ja hanki lapsia. Kuitenkin jossakin syvällä sisimmässäni olin varma, että kyllä minäkin sen sielunkumppanin löydän ja lapsiakin saa tulla. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Lähes kaikki ympärilläni ovat "lapsellisia" ja joskus haluaisin keskustella muustakin kuin lapsista ja lapsenlapsista. Tunnen olevani kovin ulkopuolella, paitsi tietenkin kummipojan kuulumiset kiinnostavat. Olen ollut jo joitakin vuosia eläkkeellä, mutta olen edelleen kykenevä liikkumaan mieleni mukaan. Eri asia on sitten, kun ikää tulee lisää eikä ajokortillekaan enää myönnetä jatkoa. Silloin elinpiiri supistuu pakosti kaupassakäyntiin ja kotona telkkarin katsomiseen ja radion kuuntelemiseen. Toivottavasti näköä riittää loppuun asti niin paljon, ettei tarvitse luopua rakkaasta harrastuksesta eli lukemisesta. Luen nimittäin kirjani edelleen paperiversioina ja siinä aion pysyä niin kauan kuin oikeita kirjoja on olemassa.