Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu lapsettomuus vanhana?
09.01.2019 |
Mieheni ei halua lisää lapsia. Suhteen alussa halusi mutta ei enää. Minulla ei ole omia lapsia.
Koitan kovasti hyväksyä nyt sen, että eläisin elämäni lapsettomana.
Miltä lapsettomuus vanhempana tuntuu? 50-70-vuotiaana? Entäs sitä vanhempana..
Tuntuu että niin kauan kun olen hedelmällinen, mun sisässä on toive että tulisin raskaaksi vahingossa. Tilanne on kestämätön koska mies ei lasta halua. Melkein haluaisin tehdä sterilisaation, että sitten pääsisin hyväksymään loppuelämääni lapsettomana ja suremaan asian kuin elämään tässä jatkuvassa odotuksen ja pettymyksen tilassa.
En halua erota miehestä. Mies on paras kumppani mitä minulla on ikinä ollut. Mutta miten voin hyväksyä elämäni lapsettomana?
En voi sille mitään, mutta en pysty yhtään samaistumaan vapaaehtoisesti lapsettomien onneen. En pysty ymmärtämään, miten joku voi saada elämän sisällön ja täyttymyksen hiljaisessa kodissa istumisesta ja matkustelusta. Siitä että ei ole ketään kenestä pitää huoli, siitä että on riippumaton? Mitä hyvää siinä on?
En pysty näkemään mitään hyviä puolia lapsettomuudessa..miten pystyn hyväksymään tämän asian :(
Kommentit (133)
Lapsettomat eivät ole tutkimusten mukaan yhtään sen onnettomampia tai yksinäisemp kuin vanhemmatkaan. Ja arki lienee aika samanlaista kuin vanhemmilla, joiden lapset ovat aikuisia ja asuvat toisella paikkakunnalla. Ihan tavallista elämää, sen näköistä kun haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi yhtäkkiä päättäisi ottaa eron? Tai vaikka kuolisi viiden vuoden päästä? Sellaista tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat eivät ole tutkimusten mukaan yhtään sen onnettomampia tai yksinäisemp kuin vanhemmatkaan.
Onko tutkimuksissa tarkasteltu erikseen niitä, joka halusivat lapsia ja niitä jotka eivät halunneet? Heitä varmaan löytyy kumpiakin, molemmista ryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Vierailija kirjoitti:
i h a n a l t a !
Tämä oli täysin ennalta - arvattava ensimmäinen kommentti.
Ei minusta, enkä tunne ikäluokassani muitakaan. Vaikka olen hyvässä, mielenkiintoisessa työssä, niin elämä tuppaa tuntumaan tyhjältä.
Voihan se lasten äitinäkin tuntua, mutta riski on huomattavasti suurempi näin.
Ikä 56v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella naisella on oikeus olla äiti.
Ja avioero tulee yleensä viimeistään kun nainen täyttää 50v.
Uusperheen lapset eivät usein halua olla jätetyn surullisen naisen kanssa tekemisissä.
Itse sain lapsettomuushoitojen jälkeen yhden lapsen 29v. Ja erokin tuli kun lapsi oli kouluiässä.
Tuli uusioperhe joka kesti 8v, en tehnyt lisää lapsia koska mies ei halunnut. Mies ihastui työkaveriin. Taas ero.
Jos minulla ei olisi ainokaista ja hänen puolisoaan, olisin vielä yksinäisempi kuin nyt olen. Lapsenlapsia odotellessa ja ristikoita tehdessä kohti hautaa N51v
Älä odottele lapsenlapsia. Se on todella karhunpalvelus lapsellesi. Elä omaa elämääsi.
En aktiivisesti halunnut mutten myöskään ollut haluamatta lapsia. Olo on hyvä.
Joskus ohikiitävänä hetkenä tulee tunne: Voi kunpa minulla olisi aikuinen tytär! Sitten se menee ohi, kun ajattelen, millaista elämä olisi ollut vaikkapa vaikeasti vammaisen lapsen omaishoitajana. Tiedän tapauksen, jossa 80-vuotias äiti hoitaa tytärtään 60v.
Itse voin hyvin. Yksinhuoltajaksi en koskaan halunnut. Hyvä parisuhde olisi voinut kyllä muuttaa tilannetta paljonkin. Siltikään oma lapsi ei ole tae mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Et tiedä sitä vaiettua salaisuutta, että rakkaus lapseen on tuhat kertaa suurempaa kuin mieheen ja kun saat sen lapsen, lapsi on myös tuhat kertaa tärkeämpi kuin mies. En ikinä jäisi tuohon suhteeseen sinuna, menetät jotain uskomattoman suurta!
Jopa sekin on parempi vaihtoehto että hankit lapsia yksin! Mutta miehen takia lapsettomaksi jäämistä kadut lopun ikäsi.Rakkaus ja side lapseen on paljon suurempaa. Luulet ja uskot nyt että rakkaus mieheesi on suurinta. Mutta ei, se on vain valju häilähdys siitä mitä se on omaan lapseen. Et vielä edes tiedä miten syvää rakkautta osaat tuntea, miten suurta yhteyttä voit tuntea. Koska et tiedä sitä, luulet nyt että miehesi antaa suurimman rakkauden sinulle. Mutta näinhän se ei ole.
Selvästi sisimmässäsi haluat olla äiti. Tee ajatusleikki: kuvittele itsesi 6 vuoden päähän. Sulla on lapsia ja uusi kiva mies, rakastat lapsiasi yli kaiken. Kysymys kuuluu: onko sulla tuossa tilanteessa, siis kuuden vuoden päässä, ikävä nykyistä miestä? VASTAUS ON EI.
mieti nyt siis mitä haluat tai mitä olet valmis jättämään kokematta tuon ”elämäi oletetun rakkauden” takia.
Hienosti kuvailtu tuo rakkaus lapseen. Ja on totta myös toisin päin. Itse jopa sellaista vaadin vaimoltani, että ajattelee lapsia ensin. Ymmärrän poltteen. Nuorena olin avoliitossa naisen kanssa, joka pohdiskeli haluaako ollenkaan lapsia. Tämä oli itseasiassa yksi tärkeä osa sitä kokonaisuutta, miksi jätin hänet. Olet 35, ehdit vielä, mutta nyt pitää toimia. En voi sanoa, mikä on oikein tai väärin, mutta asiat on teillä puhuttava halki. T: Yksi isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i h a n a l t a !
Tämä oli täysin ennalta - arvattava ensimmäinen kommentti.
Ei minusta, enkä tunne ikäluokassani muitakaan. Vaikka olen hyvässä, mielenkiintoisessa työssä, niin elämä tuppaa tuntumaan tyhjältä.
Voihan se lasten äitinäkin tuntua, mutta riski on huomattavasti suurempi näin.
Ikä 56v.
Vapaaehtoisesti lapsettomalla tunteet on erilaisia kuin vastentahtoisesti. En ymmärrä miten osaisin kaivata asiaa, joka ei ole koskaan psyykeni, unelmieni ja tavoitteiden verkostoon päässäni kuulunut. Muistan, että olen "lapseton" vasta kun joku siitä puhuu :) Vähän kuin olen käärmeetön, mökitön ja veneetön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Et tiedä sitä vaiettua salaisuutta, että rakkaus lapseen on tuhat kertaa suurempaa kuin mieheen ja kun saat sen lapsen, lapsi on myös tuhat kertaa tärkeämpi kuin mies. En ikinä jäisi tuohon suhteeseen sinuna, menetät jotain uskomattoman suurta!
Jopa sekin on parempi vaihtoehto että hankit lapsia yksin! Mutta miehen takia lapsettomaksi jäämistä kadut lopun ikäsi.Rakkaus ja side lapseen on paljon suurempaa. Luulet ja uskot nyt että rakkaus mieheesi on suurinta. Mutta ei, se on vain valju häilähdys siitä mitä se on omaan lapseen. Et vielä edes tiedä miten syvää rakkautta osaat tuntea, miten suurta yhteyttä voit tuntea. Koska et tiedä sitä, luulet nyt että miehesi antaa suurimman rakkauden sinulle. Mutta näinhän se ei ole.
Selvästi sisimmässäsi haluat olla äiti. Tee ajatusleikki: kuvittele itsesi 6 vuoden päähän. Sulla on lapsia ja uusi kiva mies, rakastat lapsiasi yli kaiken. Kysymys kuuluu: onko sulla tuossa tilanteessa, siis kuuden vuoden päässä, ikävä nykyistä miestä? VASTAUS ON EI.
mieti nyt siis mitä haluat tai mitä olet valmis jättämään kokematta tuon ”elämäi oletetun rakkauden” takia.
Ehkä sitten olen poikkeus, mutta minä kyllä rakastan miestäni niin paljon että kuolisin hänen puolestaan miettimättä, jos tarve vaatisi. Oliko mies sinulle vain väline, kiva juttu, jonka avulla tulee lapsia? Ehkä sinä et vain tiedä, miltä oikea rakkaus mieheen tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap. Et tiedä sitä vaiettua salaisuutta, että rakkaus lapseen on tuhat kertaa suurempaa kuin mieheen ja kun saat sen lapsen, lapsi on myös tuhat kertaa tärkeämpi kuin mies. En ikinä jäisi tuohon suhteeseen sinuna, menetät jotain uskomattoman suurta!
Jopa sekin on parempi vaihtoehto että hankit lapsia yksin! Mutta miehen takia lapsettomaksi jäämistä kadut lopun ikäsi.Rakkaus ja side lapseen on paljon suurempaa. Luulet ja uskot nyt että rakkaus mieheesi on suurinta. Mutta ei, se on vain valju häilähdys siitä mitä se on omaan lapseen. Et vielä edes tiedä miten syvää rakkautta osaat tuntea, miten suurta yhteyttä voit tuntea. Koska et tiedä sitä, luulet nyt että miehesi antaa suurimman rakkauden sinulle. Mutta näinhän se ei ole.
Selvästi sisimmässäsi haluat olla äiti. Tee ajatusleikki: kuvittele itsesi 6 vuoden päähän. Sulla on lapsia ja uusi kiva mies, rakastat lapsiasi yli kaiken. Kysymys kuuluu: onko sulla tuossa tilanteessa, siis kuuden vuoden päässä, ikävä nykyistä miestä? VASTAUS ON EI.
mieti nyt siis mitä haluat tai mitä olet valmis jättämään kokematta tuon ”elämäi oletetun rakkauden” takia.
Se on sitä äidille (tai isälle), muttei lapselle. Lapsen rakkaus tulevaan puolisoon ylittää hänen rakkautensa äitiin mennen tullen.
Äidin kokema yhteys lapseen on lapselle välttämätön ja ohimenevä kasvun aika, vaikka toki kaikki rakastammekin vanhempiamme.
Rakkauksia on turha laittaa järjestykseen. Mutta oman puolisosi kanssa vietät vanhuutesi (jos olet onnekas), et lastesi. Yhteinen matka on matka oman elämänkumppanin kanssa. Niin myös lapsillasi - et heidän äitinään/isänään ole heille tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Ei ole väljähtynyt tunne minulla mieheeni. Lapset ovat biologonen, vaistonvarainen tehtävä, muuttavat rakentamaan omaa elämäänsä. Rakastan heitä suunnattomasti, kuin leijonaemo, ja samalla mieheni on elämäni suurin rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Toisaalta myös lapseton on kokenut perhe-elämän, ihan ensikätisesti! Omassa lapsuudessamme olemme osa perheyksikköä joka asuu saman katon alla useimmiten vähintään 18 vuotta. Minä en pitänyt perhe-elämästä. Nyt kun saan olla aikuinen ja ilman sitä, niin mielelläni käytän tämän mahdollisuuden.
En lukenut ketjua muuta kuin aloituksen. Minulla on kolme ei niin kauheasti suunnitelmallisesti saatua, ja etenkin nuorimmat (nyt jo aikuisia ei kotona olevia) tuntuivat välillä voi miksi tein, kun jäin yh:kai. Ex ei osallistunut lainkaan lasten arkeen lähtönsä jälkeen. Olin välillä aivan puhki, mutta kun jouduin työkyvyttömyys eläkkeelle sain runsain mitoin takaisin onnea, kun oli lapset ja lastenlspset. Et ikinä tiedä miten elämä menee. Vanhuksen viimeistään katuu, olen ihan varma!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Et tiedä lapsettomuudesta kuin sen lyhyen elämänvaiheen, jolloin sinulla ei ollut lapsia. Ihminen muuttuu ja kehittyy koko ajan, ja ne tulevat vuosikymmenet ilman lasta ovat kyllä hyvin erilaista aikaa kuin nuoruuden vuodet ilman lapsia. Lapsettomuuden lopullisuus on iso ja kasvattava asia, jota ei voi ymmärtää sitä kokematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirja tai kirjoita sellainen kuka lapsia kaipaa nauti sellaisista asioista joista vanhempi ei pysty. Aika heikko on elämän sisältö jos se on pelkästään lapsessa, niinkuin täällä annetaan yksinkertaisten taholta ymmärtää.
Lapseton elämähän on rikkaampaa erialueilla lapsen kanssa erialueilla.
Moni alapeukuttaa tätäkin vaikka asiaan suhtaudutaan vastauksessa diplomaattisesti. Miksi se elämän siältö lapsen kanssa olisi automaattisesti se okea tie- Lapsen kanssa voi tehdä eri asioita luin mitä lapseton voi tehdä. Enkä tarkoita tuota erooppaa kiertävää juhlijaa vaan ihan keskittyä tieteisiin ja taiteisiin sekä filosofiaan plus sellaisiin harrastuksiin jotka vievät ison siivun vapaa-ajasta jota lapsellisella ei ole. Sen sijaan lasten kanssa voi taas harrastaa ihan muita asioita ja nauttia lasten seurasta sekä olla ylpeä heidän kehityksestä. Lapsettomuus ei ole mikään este nauttia elämästä oikein ja syvällisesti.
Ehkäpä ero on se, että se jolla on lapsia tietää myös, mitä on olla ilman lapsia ja kun on lapsia. Hän voi tämän jälkeen sanoa kokemuksen kautta, onko elämä lasten kanssa rikkaampaa vai ei. Omasta puolestani: on se. Varsinkin, kun taaperovuodet ovat takanapäin. Ei aina ruusuilla tanssimista, mutta se todellisen riemun kokeminen lapsen onnistumisten ja elämänilon kautta. Ai niin, olemme matkustaneet, nautin edelleen taiteen tekemisestä ja voin kavereiden kanssa edellen filosofoida maailman tappiin asti. Asetelma on se, että lapset ovat elämän keskiössä, mutta ei se poissulje muita asioita. Kaikki ne muut mielekkäät tekemiset lisättynä lasten olemassaoloon täydentävät toisiaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Joo, kyllä siihen seksiinkin aikaa riittää. T: Se yksi isä.
Sinäkään et tiedä, mitä on olla 40v tai 50v lapseton. Ihminen oppii, vanhenee, rauhoittuu, innostuu uusista asioista ja kehittyy ilman lapsia. Se että olemme olleet jonkinlaisia 20-30v liittyy enemmän ikään kuin lapsettomuuteen - tiedän, koska olen kokenut aikuiselämää ilman lapsia.
Ystävälleni tehtiin abortti, ku hän oli 18-vuotias.
Sen koommin hän ei löytänyt miestä, jonka kanssa olisi saanut lapsen.
Nyt 50+ -ikäisenä hän kyllä omistautuu lapsille ja nuorille työnsä puolesta, mutta on katunut nuoreen aborttiaan.
Ei hän ole missään määrin abortin vastustaja.
Katuu vain miettien, että hänellä olisi jo pitkälti yli 3-kymppinen lapsi, jos olisi toisin päättänyt.
--
Olisin itse 18-vuotiaana ja varmaankin vielä 25-vuotiaanakin päätynyt samaan ratkaisuun.
Sain omani 37-vuotiaana ja olen kyllä ikionnellinen, että kovan "tappelun" kautta minusta tuli äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kuulostaa siltä, että ap:n on valittava ero tai katkeruus.
Mieti, elätkö mieluummin nykyisen miehesi kanssa kaksin ehkä katkerana vai uuden miehen ja lasten kanssa lapsiperheen elämää.
Et kerro, minkä ikäisiä olette, onko miehesi sinua vanhempi?
Silloin saatat kenties jäädä jo keski-iässä yksin ilman kumppania, jos mies on sinua merkittävästi vanhempi ja kuolee aiemmin. Sitten saatat olla totaalisen yksin ja yksinäinen.
Entä miehen lapset, ovatko he vielä siinä iässä, että voisit luoda heihin läheiset välit ja toimia kakkosäitinä heille, hoivata ja helliä?
Joulun alla tuli ohjelma, jossa vapaaehtoiset lapsiperheet kävivät tekemässä jouluvalmisteluja yksinäisten vanhusten luona. Eräs vanha rouva siinä kertoili, kuinka mukavaa on leipoa ja touhuta lasten kanssa, kun omia hänellä ei ole. Sanoi, ettei nuorempana niinkään yksinäisyyttä kokenut, mutta nyt vanhalla iällä kaipaisi sitä omaa perhettä, lapsia ja lapsenlapsia.
Olen 35, mies 38. Miehen lapset 8 ja 7 v.
Ei minulle kai liian myöhästä olisi uutta kumppaniakaan etsiä mutta rakastan miestä ja hän on niin ihana kumppani muuten.. satuttaa vaan joka kerta kun sanoo että hän ei halua lisää lapsia. Jos en olisi saanut keskenmenoa meillä olisi jo lapsi :( -ap
Kyllä se laiva on jo selannut. 35 + parin haku ja muutaman vuoden tutustuminen ennen lasta.. tuskin enää ehdit
Näin juuri ja nyt vapaaehtoisesti lapsettomana harmittaa, kun erehdyin kertomaan, mistä kaikesta itse saan elämääni sisältöä. Minulle ne ovat juuri oikeita asioita. Aloittajalle olisivat vain korvikkeita.