Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista
09.01.2019 |
Kahdestaan ollessamme olemme kuin luotuja toisillemme. Miehen lapsen ollessa paikalla mies on levoton, joutuu laittamaan ruuat, siivoamaan lapsen jäljet, keksimään ohjelmaa, heräämään yöllä. Kokee myös syyllisyyttä, kun olen omissa oloissani ja hän ei pysty antamaan aikaa minulle.
Olen enemmän töissä, harrastuksissa tai muuten vaan hakeudun omiin juttuihin.
Lapsi on miehen ja ei minulla ole halua olla siinä välissä. Olen yrittänyt selventää tilannetta, että saavat omaa aikaa, mutta ei tahdo ymmärtää.
Kommentit (273)
Huhuh mitä tekstiä! Miettikää naiset toi tilanne toisin päin et mies hoitaisi omat asiansa niillä viikoilla kun naisen muksu tulee kylään! Koko mies sukupuoli lynkattaisiin!
Oon aina kuullut ilkeistä äitipuolista mutta jotain rajaa. Kai te aikuiset koulutetut ihmiset nyt käyttäytyä osaatte? Vaistot voitte varmaan sivuuttaa ja käyttää järkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia otatte eronneen miehen, jolla on lapsi jonkun toisen kanssa? Ajatelkaa nyt järjellä...Teidän mies on jo kerran elämässä löytänyt "sen oikean", ja se on ollut tosiaan ihan joku muu, mitä te. Ja...teidän mies on tehnyt toisen naisen raskaaksi, odottanut toisen naisen kanssa yhdeksän kuukautta, että uusi tulokas syntyy, on kokenut yhdessä jonkun toisen naisen kanssa sen "ihmeen", miltä tuntuu tulla vanhemmaksi. Teidän miehellä on ikuinen yhteinen side entisen kumpanin kanssa, sillä sellainen lapsi on. Teidän miehellä on enemmän yhteistä exänsä kanssa, mitä teillä. Teidän mies ei ole teidän mies, vaan jonkun toisen entinen mies. Yäk...
Ja vielä jatkuu...Kun te sitten mahdollisesti saatte ensimmäisen yhteisen lapsenne, niin lapsi on esikoinen vain teille. Teidän miehenne ei pysty suhtautumaan lapsen syntymään koskaan samalla tavalla, mitä silloin ensimmäisellä kerralla, kun esikoinen syntyi hänelle exän kanssa. Pakostakin tulee mieleen, että vielä kun "eukko" ei tee edes kotitöitä silloin, kun lapsi on käymässä, niin kohta mies kyllästyy lähtee takaisin exänsä, ja lastensa äidin luo, jos äiti vain takaisin huolii. Ovatko vapaat lapsettomat miehet Suomesta loppuneet, vai mikä on tämä ihmeen "otan eronneen miehen jolla on lapsia"-buumi?
Vierailija kirjoitti:
Huhuh mitä tekstiä! Miettikää naiset toi tilanne toisin päin et mies hoitaisi omat asiansa niillä viikoilla kun naisen muksu tulee kylään! Koko mies sukupuoli lynkattaisiin!
Oon aina kuullut ilkeistä äitipuolista mutta jotain rajaa. Kai te aikuiset koulutetut ihmiset nyt käyttäytyä osaatte? Vaistot voitte varmaan sivuuttaa ja käyttää järkeä!
No niinhän ne tekeekin? Mä olen hoitanut omat lapset, mies hoitaa omansa. Reilu peli.
Ap yrittää miehelle vihjata, että joko hän tai lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entajua kirjoitti:
Minkä ihmeen takia otatte eronneen miehen, jolla on lapsi jonkun toisen kanssa? Ajatelkaa nyt järjellä...Teidän mies on jo kerran elämässä löytänyt "sen oikean", ja se on ollut tosiaan ihan joku muu, mitä te. Ja...teidän mies on tehnyt toisen naisen raskaaksi, odottanut toisen naisen kanssa yhdeksän kuukautta, että uusi tulokas syntyy, on kokenut yhdessä jonkun toisen naisen kanssa sen "ihmeen", miltä tuntuu tulla vanhemmaksi. Teidän miehellä on ikuinen yhteinen side entisen kumpanin kanssa, sillä sellainen lapsi on. Teidän miehellä on enemmän yhteistä exänsä kanssa, mitä teillä. Teidän mies ei ole teidän mies, vaan jonkun toisen entinen mies. Yäk...
Höpsistä heijakkaa :D :D Ai että ihan mahaan sattuu kun niin naurattaa :D :D
Mun ja mieheni sielut ja vartalot on toisilleen luotu, se on tässä vuosien varrella huomattu ihan päivittäin. Se että molemmilla on ollut elämää ennen toista, kun ei olla vielä toisia löydetty, on ihan selviö. Ei sitä nuori ihminen vielä tiedä mitä kaikkea elämä heittää eteen. Kumpikaan meistä ei pidä aikaisempia suhteita yhtään minään, niin vähän sitä silloin tiesi! Lapset on silti rakkaita, molempien lapset, vaikka minä olenkin omani jo aikuiseksi kasvattanut, ja miehelläni on huoltovastuuta vielä vuosia jäljellä. Hän muuten ottaa itse vastuun omista lapsistaan omalla vuorollaan, ja minä ja lapsensa vain nautimme toistemme seurasta. En olisi uskonut että elämällä on tarjota vielä jotain näin ihanaa!
En edes voi ymmärtää miten kukaan voi ajatella niin kieroutuneesti, että kun kerran on mela mekkoon mennyt, niin loppuelämän yhdessäolosuhde siitä syntyisi :D :D Aa että! :D
Vierailija kirjoitti:
Porvoon ongelmia.
Palstan uusperhehullu tehtailee näitä kuvitteellisia uusperhejuttuja. Asunee itse yksiössään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entajua kirjoitti:
Ja vielä jatkuu...Kun te sitten mahdollisesti saatte ensimmäisen yhteisen lapsenne, niin lapsi on esikoinen vain teille. Teidän miehenne ei pysty suhtautumaan lapsen syntymään koskaan samalla tavalla, mitä silloin ensimmäisellä kerralla, kun esikoinen syntyi hänelle exän kanssa. Pakostakin tulee mieleen, että vielä kun "eukko" ei tee edes kotitöitä silloin, kun lapsi on käymässä, niin kohta mies kyllästyy lähtee takaisin exänsä, ja lastensa äidin luo, jos äiti vain takaisin huolii. Ovatko vapaat lapsettomat miehet Suomesta loppuneet, vai mikä on tämä ihmeen "otan eronneen miehen jolla on lapsia"-buumi?
:D
:D
:D
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se uusperheen elämä on. Aina joku on ulkopuolinen.
Se on hankalaa. Ite tappelin naiseni kanssa, kun hänellä on lapsia ja minulla ei ole enkä omia halua. Aina kun sillä on lapsiviikko, niin minä vähennän olemista siellä. En yleensä jää edes yöksi vaan meen omaan himaan. Se taas haluaa, että muutettais yhteen. Olen sanonut, että muutetaan vasta, kun noi lapses on teini-iässä pitkällä, koska mä en kuuntele sitä, että sä et ole mun faija älä puutu painu vttuun pelle äijä. Enkä mä jaksa pyörii nyt missään pulkkamäessä koko aika. Olen mä ollut siellä mäessä ja tulen niiden lasten kanssa toimeen, mutta ei se ole mun juttu. Ne on nyt sen ikäsiä, että ne pyörii koko aika siinä välissä ja edessä. Ei siinä ole sellasta yhteistä aikaa.
Mä oon nähny parin kaverin uusperhekuvion niin läheltä, että miksi se olis mulla sit erilailla. Ylipäätään joka puolella hoetaan tota uusperhe systeemiä hyvin negatiiviseksi kuvioksi, kun siinä ei mikää asia sovi yhteen. Aina joku exä on narisemassa ja siihen päälle ne lapset aukoo päätään. Niiden noi lomakuviot on aina vtuillaan.
Onneksi mun nainen ymmärsi mun pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
entinen äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.
Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan.
Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?
Teillä menee hyvin :)
Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.
Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja) mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.
Aika jännä, että sen viikonloppuvanhemman olis pitänyt olla isä ja äidin olis pitänyt ehdottomasti olla se joka hoitaa lapset aikuiseksi. Miksi näin? Miksi muka isällä olisi isompi oikeus livetä lapsenhuoltovastuusta ja kuherrella uuden naisen kanssa kuin äidillä. Tavata lapsia vain joka toinen viikonloppu ja muun ajan viettää parisuhdeaikaa uuden kanssa. Mistä se oikeus tulee? Minusta isässä nimenomaan oli miestä kun valitsi OMAT lapsensa ja hoiti heidät kun äiti ei halunnut. Siitä huolimatta että sinä ilmoitit lähteväsi. Sullehan se tietysti oli kolahdus kun tajusit, että lapset meni sun ohi. Sen huomaa kirjoituksestasi. Mutta niinhän sen pitääkin olla. Naisia tulee ja menee, lapset on ja pysyy.
Niin se meni meillä. Kun aloimme seurustelun oli nimenomaan puhe että lapset äidillä ja joka toinen vkl isällä. Näin olivat sopineet aikanaan ja näin mulle ilmoitettiin kyn yhdessäolomme alkoi. Mies tiesi että asia ilu mulle tärkeä. Toisin sitten kävi. Opin sen että jatkossa kierrän isät kaukaa.
Siis miehella on joku alle vuoden vanha, kun herailee oisinkin? Mina juoksisin ja lujaa. Itsellani ei ole mitaan halua olla toisenkin lapsen aiti, varsinkaan jos se ei ole oma. Tuo mies kaipaa sulta jotain aitikaytosta HANEN lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikimaailmassa lähtisi uusperhehelvettiin. Ei ole olemassa niin ihanaa miestä, jonka vuoksi siihen uhrautuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
entinen äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.
Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan.
Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?
Teillä menee hyvin :)
Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.
Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja) mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.
Aika jännä, että sen viikonloppuvanhemman olis pitänyt olla isä ja äidin olis pitänyt ehdottomasti olla se joka hoitaa lapset aikuiseksi. Miksi näin? Miksi muka isällä olisi isompi oikeus livetä lapsenhuoltovastuusta ja kuherrella uuden naisen kanssa kuin äidillä. Tavata lapsia vain joka toinen viikonloppu ja muun ajan viettää parisuhdeaikaa uuden kanssa. Mistä se oikeus tulee? Minusta isässä nimenomaan oli miestä kun valitsi OMAT lapsensa ja hoiti heidät kun äiti ei halunnut. Siitä huolimatta että sinä ilmoitit lähteväsi. Sullehan se tietysti oli kolahdus kun tajusit, että lapset meni sun ohi. Sen huomaa kirjoituksestasi. Mutta niinhän sen pitääkin olla. Naisia tulee ja menee, lapset on ja pysyy.
Niin se meni meillä. Kun aloimme seurustelun oli nimenomaan puhe että lapset äidillä ja joka toinen vkl isällä. Näin olivat sopineet aikanaan ja näin mulle ilmoitettiin kyn yhdessäolomme alkoi. Mies tiesi että asia ilu mulle tärkeä. Toisin sitten kävi. Opin sen että jatkossa kierrän isät kaukaa.
No voi hyvä tavaton. Eihän tuo ole sellainen asia, josta voi tehdä ehdottoman sopimuksen. Molemmat vanhemmat ovat lapsen tehdessään sitoutuneet hoitamaan lasta tarvittaessa 100% ajasta. Jos äiti ei jaksa tai vaikka sairastuu niin ei siinä ole mitään neuvoteltavaa, tietenkin isä ottaa lapsen. Ymmärrän täysin, että sinä lähdit suhteesta, mutta turha siinä on miettiä että "näin oli puhuttu ja mieskin tiesi että asia oli mulle tärkeä". Ei isä voi jättää lapsiaan heitteille.
Mies hoitaa lapsensa ,koti hoidetaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Huhuh mitä tekstiä! Miettikää naiset toi tilanne toisin päin et mies hoitaisi omat asiansa niillä viikoilla kun naisen muksu tulee kylään! Koko mies sukupuoli lynkattaisiin!
Oon aina kuullut ilkeistä äitipuolista mutta jotain rajaa. Kai te aikuiset koulutetut ihmiset nyt käyttäytyä osaatte? Vaistot voitte varmaan sivuuttaa ja käyttää järkeä!
Miehet toimivat juuri noin. Ainakin 90 prosenttia heistä.
entajua kirjoitti:
Minkä ihmeen takia otatte eronneen miehen, jolla on lapsi jonkun toisen kanssa? Ajatelkaa nyt järjellä...Teidän mies on jo kerran elämässä löytänyt "sen oikean", ja se on ollut tosiaan ihan joku muu, mitä te. Ja...teidän mies on tehnyt toisen naisen raskaaksi, odottanut toisen naisen kanssa yhdeksän kuukautta, että uusi tulokas syntyy, on kokenut yhdessä jonkun toisen naisen kanssa sen "ihmeen", miltä tuntuu tulla vanhemmaksi. Teidän miehellä on ikuinen yhteinen side entisen kumpanin kanssa, sillä sellainen lapsi on. Teidän miehellä on enemmän yhteistä exänsä kanssa, mitä teillä. Teidän mies ei ole teidän mies, vaan jonkun toisen entinen mies. Yäk...
No kerroppa sitten miksi mies ei ole exänsä kanssa nauttimassa onnestaan jos siellä kaikki kerran on hyvin? Tilanteet elämässä vaihtuu ja virheitä korjataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se uusperheen elämä on. Aina joku on ulkopuolinen.
Se on hankalaa. Ite tappelin naiseni kanssa, kun hänellä on lapsia ja minulla ei ole enkä omia halua. Aina kun sillä on lapsiviikko, niin minä vähennän olemista siellä. En yleensä jää edes yöksi vaan meen omaan himaan. Se taas haluaa, että muutettais yhteen. Olen sanonut, että muutetaan vasta, kun noi lapses on teini-iässä pitkällä, koska mä en kuuntele sitä, että sä et ole mun faija älä puutu painu vttuun pelle äijä. Enkä mä jaksa pyörii nyt missään pulkkamäessä koko aika. Olen mä ollut siellä mäessä ja tulen niiden lasten kanssa toimeen, mutta ei se ole mun juttu. Ne on nyt sen ikäsiä, että ne pyörii koko aika siinä välissä ja edessä. Ei siinä ole sellasta yhteistä aikaa.
Mä oon nähny parin kaverin uusperhekuvion niin läheltä, että miksi se olis mulla sit erilailla. Ylipäätään joka puolella hoetaan tota uusperhe systeemiä hyvin negatiiviseksi kuvioksi, kun siinä ei mikää asia sovi yhteen. Aina joku exä on narisemassa ja siihen päälle ne lapset aukoo päätään. Niiden noi lomakuviot on aina vtuillaan.
Onneksi mun nainen ymmärsi mun pointin.
LOL. Eihän se ole sun nainen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuh mitä tekstiä! Miettikää naiset toi tilanne toisin päin et mies hoitaisi omat asiansa niillä viikoilla kun naisen muksu tulee kylään! Koko mies sukupuoli lynkattaisiin!
Oon aina kuullut ilkeistä äitipuolista mutta jotain rajaa. Kai te aikuiset koulutetut ihmiset nyt käyttäytyä osaatte? Vaistot voitte varmaan sivuuttaa ja käyttää järkeä!
No niinhän ne tekeekin? Mä olen hoitanut omat lapset, mies hoitaa omansa. Reilu peli.
Reilu peli kenelle? Ei ainakaan lapsille.
Olet kamala, sydämetön hirviö. Voi lapsiparat...