Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista

entinen äitipuoli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.

Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan. 

Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?

Teillä menee hyvin :)

Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.

Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja)  mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.

Niin meillä menee hyvin! 

Nyt on jo viitteitä ollut jonkin aikaa siihen suuntaan, että vanhempi lapsi saattaa haluta muuttaa meille äitinsä luota. Sukset ovat siellä aika pahasti ristissä. Tätä varten meillä kuitenkin on jo suunnitelma, alkaen siitä, että ensin tulee asmaan n. 2kk, ja lapsi saa itse sinä aikana katsoa että onko se meillä nyt sen kummempaa se asuminen. Hänelle selitetään ennen sitä koeasumista, että mitk ne säännöt täällä on jos tänne muutetaan, ja että niistä säännöistä pidetään kiinni hamaan tappiin asti, tykkäsi hän siitä tai ei. Lisäksi asiasta on puhuttu miehen hyvässä kunnossa olevien juuri eläköityneiden vanhempien kanssa, sekä miehen sisaruksen kanssa, jolle nämä lapset ovat myös todella tärkeitä. lemme jo selvittäneet koulujutut, kuljetukset sun muut, eli olemme varautuneet. Lisäksi lapsi saa luvan olla joka toinen vkl äidillään, halusi tai ei, sen aikaa pitää pärjätä siellä.Meillä on hyvät turvaverkot, joten kyllä tänne sopii arkea elämään miehen lapsetkin, semminkin kun meillä on miehen kanssa jo mahdolliset hoitohenkilöt etukäteen tiedusteltuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.

Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?

ap

Se lapsi myös kasvaa siitä, ja joku päivä se voi olla tosi kiva ja kiinnostava nuori ihminen. Silloin sen kanssa voisi olla kiva olla hyvissä väleissä, mikä on tosi vaikeaa, jos oikeasti käyttäytyy etäisesti ja kylmästi häntä kohtaan koko lapsuuden. Sellainen kun jää lapselle mieleen.

T: 40 v nainen, jolla on huippuvälit " äitipuoleen", ja kohta taas lähdetään yhdessä harrastamaan.

Mulla on myös mahtavat välit miehen jo aikuisiin lapsiin, vaikka en passannutkaan sekä lapsia että miestä kun lapset olivat vielä pieniä. Ilmeisesti mieheni lapset arvostavat minussa ihan muuta kuin sitä lomailinko heidän kanssaan, tai imuroinko hikipäässä kun isänsä veti lonkkaa sohvalla.

Hyvä! Juuri näin tämän pitäisikin mennä. 

Ajattelevatko nämä miehen lapsia ja miestä passaavat ätipuolet yhtään sitä, että oikeastaan he voivat tehdä hallaa lapsen ja isän suhteelle? Jos äitipuolen aktiivisuus aiheuttaa sen, että isi saa enemmän aikaa omille jutuilleen kun äippäpuoli hoitaa lapset, niin miten tuo edesauttaa isän ja lasten läheistä suhdetta? Ei mitenkään. 

Lapsille äitipuoli on aina ulkopuolinen, ja niin sen kuuluu ollakin. Ei äiti- tai isäpuoli saa tunkea lasten ja biologisen vanhemman väliin! Kyllä ne lasten tarpeet on aina pistettävä edelle. Lapset tarvitsevat nimenomaan sen oman vanhempansa huomiota ja aikaa.

Isä- tai äitipuolen on ymmärrettävä tämä, ja vetäydyttävä sivuun ja annettava sen vanhemman keskittyä niihin omiin lapsiinsa. Aina se ei ole helppoa, kun itsekin kaipaisi huomiota, mutta niihin hetkiin pitää sitten vaan keksiä omaa tekemistä.

En todellakaan lukenut koko ketjua, mutta opetelkaa nyt se LUETUNYMMÄRTÄMINEN, kauheea jankkausta selvästi sanotuista asioista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.

Mulla on tietyn verran rahaa, tietyn verran aikaa, ja tiettyjä toiveita matkustamisen suhteen.

Jos on rahaa/aikaa tehdä 3 viikon reissua vuodesta, ja vaihtoehtoina on kaupunkiloma ison kaupungin sykkeessä osteluineen, hyvine ravintoloineen ja yöelämineen, Mökkiloma lapissa jossa patikoidaan aamusta iltaan, löhöloma rannalla, jossa myös iltajuhlia, puuhamaa, klo 6 ylös, sen jälkeen helteessä tarpomista ja mäkkärissä syömistä, helkkarin kallis ravintola, ja illalla ysiltä nukkumaan, että jaksaa aamulla lasten kanssa huvipuistoon, jossa ei ole minulle mitään tekemistä, ja siellä ollaan koko päivä, niin hmmmm. mitkähän kolme valitsisin...

Eri asia on jos mies järjestää ja maksaa, ja minä voin hänen nukkumaan mennessään jatkaa itse iltarientoihin, tulla pikkutunneilla nukkumaan, ja jatkaa kymppiin asti unia, kun mies hiipii lasten kanssa hiljaa minua herättämättä puuhamaahan, niin mikäs siinä, mutta mitäs minulla sitten he siellä reissussa edes tekevät. Voin lomailla samaan aikaan ihan jossain muualla, jossa saan lomailla kuten itse tahdon. Omat puuhamaamatkat olen tehnyt jo omien lapsieni kanssa kun he olivat pieniä, ja niistä jäi hyvät muistot, ja hauskaa oli, mutta siinä se hauskuus piili siinä kun ne OMAT lapset olivat mukana. En nyt millään jaksa enää innostua vesiliukumäistä, ei voi mitään, aika aikaansa kutakin.

En lähtisi myös mihinkään Puuhamaahan tai Rodoksen familyjuttuihin.

Meillä tilanne vähän ongelmallinen kun miehellä ei tuota rahaa ole liikaa kun leijonanosa menee elareihin ja lasten harrastuksiin. Omanarvontuntoni ei kestä sitä että alkaisin maksaa mieheni  matkat.  Miehen on pakko valita lähteekö sen jokavuotisen matkansa tekemään minun kanssani sinne Lontooseen ostos/bilematkalle vai lasten kanssa lapsiperheilemään. Mulle taas matkat on aika tärkeä juttu enkä ole yksin matkustavaa rotua. Kaveripiirissä ei oikein ole kuin näitä lapsiperheitä mistä en seuraa saa aikuiseen makuun. Eikä se ole sama matkata kaverin kun oman miehen kanssa.

Tosin tämä suhde on henkitoreissaan jo muutenkin eli ongelma poistuu pian, mutta tämäkin on hiertänyt alusta lähtien. Olisi pitänyt nämäkin asiat keskustella ennen yhteenmuuttoa mutta ei tullut mieleenkään ettei mies kunnon palkallaan pysty edes matkustamaan. Lasten äiti matkustaa paljon, että en tiedä sitten lypsääkö hän eksältään ylimääräistä rahaa, on vain käynyt mielessä. Entistä vähemmän kiinnostaisi maksaa miehenkin matkoja jos näin olisi, mähän olisin ihan pelle.

Biologinen kello tikittää joten kyllä tästä varmaan kohta ratkaisujakin tulee, en tuon miehen kanssa halua tehdä lapsia.

Mulle tuli myös hieman yllätyksenä se, että miehen rahat menevät suurimmaksi osaksi elareihin, plus se kaikki muu mitä eksänsä miehellä maksattaa, eli n. 600e/kk. Ei jää rahaa matksuteluun, ja sen ylimääräisen mitä jää, mies laittaa harrastusvehkeisiin ja sellaiseen mistä ei jää mitään käteen, eli mäkkärissäkäyntiin, ja höpöjuttuihin. Eksänsä puolestaan matksutelee hyvillä mielin. Jäähän siitä rahaa, kun saa mieheltä 600ekk, ja lapsilisät 200e kk, joten itselleen hänelle ei jää maksettavaksi kuin omat menonsa. LAsten kanssa mies ei tosin matkustele ollenkaan, vaan sanoo suoraan aina lapsille, että hän maksaa teidän äidille niin paljon, että äiti pääsee teidän kanssa reissuun, minulla ei siihen enää ole varaa, kun ne matkustelurahat maksan teidän äidillenne. Lapset sitten ihmettelevät kun ei äitinsäkään matksuta kuin miehensä kanssa.

Ohhoh kuinka samalta kuulostaa! Lisäksi vielä sapettaa se, että kyllä mies silloin matkusti eksänsä ja lasten kanssa kun olivat vielä perhe. Tutustumisvaiheessa mies kertoikin näistä matkoista kyllästymiseen asti, mutta ajattelin että hyvä niin, miehestä saankin matkakaverin koska itse pidän matkailusta. Vaan miten kävi? Olen ajatellut että mies on jotenkin traumatisoitunut erosta tai sitten olen vain niin oksettavaa matkaseuraa ettei halua lähteä, mutta en tiedä siitäkään?

Ja kyllä, täälläkin on rahaa kaikkiin höpöjuttuihin miehellä! Mukaan lukien mäkkäri missä hän käy jatkuvasti yksin/lasten kanssa. Joskus olen minäkin mukana mutta pitäisin hiukan toisenlaisista ravintolaelämyksistä mutta niihin "ei ole varaa". Elektroniikkaan sitä on, jatkuvasti pitää uusia kaikkea!

Hmm.. miksi ihmeessä minä tässä enää olen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.

Mulla on tietyn verran rahaa, tietyn verran aikaa, ja tiettyjä toiveita matkustamisen suhteen.

Jos on rahaa/aikaa tehdä 3 viikon reissua vuodesta, ja vaihtoehtoina on kaupunkiloma ison kaupungin sykkeessä osteluineen, hyvine ravintoloineen ja yöelämineen, Mökkiloma lapissa jossa patikoidaan aamusta iltaan, löhöloma rannalla, jossa myös iltajuhlia, puuhamaa, klo 6 ylös, sen jälkeen helteessä tarpomista ja mäkkärissä syömistä, helkkarin kallis ravintola, ja illalla ysiltä nukkumaan, että jaksaa aamulla lasten kanssa huvipuistoon, jossa ei ole minulle mitään tekemistä, ja siellä ollaan koko päivä, niin hmmmm. mitkähän kolme valitsisin...

Eri asia on jos mies järjestää ja maksaa, ja minä voin hänen nukkumaan mennessään jatkaa itse iltarientoihin, tulla pikkutunneilla nukkumaan, ja jatkaa kymppiin asti unia, kun mies hiipii lasten kanssa hiljaa minua herättämättä puuhamaahan, niin mikäs siinä, mutta mitäs minulla sitten he siellä reissussa edes tekevät. Voin lomailla samaan aikaan ihan jossain muualla, jossa saan lomailla kuten itse tahdon. Omat puuhamaamatkat olen tehnyt jo omien lapsieni kanssa kun he olivat pieniä, ja niistä jäi hyvät muistot, ja hauskaa oli, mutta siinä se hauskuus piili siinä kun ne OMAT lapset olivat mukana. En nyt millään jaksa enää innostua vesiliukumäistä, ei voi mitään, aika aikaansa kutakin.

Tietääkseni omaehtoisesti lähdit tollaseen uusperhekuvioon ja sitten kuvittelet siinä saavas jotain sinkun etuuksia ihan tuosta vaan. Kyllä ihan suosiolla etsisit itsellessi lapsettoman miehen tai jolla ei ole lapsia koskaan "riesana".

Vierailija kirjoitti:

entinen äitipuoli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.

Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan. 

Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?

Teillä menee hyvin :)

Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.

Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja)  mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.

Niin meillä menee hyvin! 

Nyt on jo viitteitä ollut jonkin aikaa siihen suuntaan, että vanhempi lapsi saattaa haluta muuttaa meille äitinsä luota. Sukset ovat siellä aika pahasti ristissä. Tätä varten meillä kuitenkin on jo suunnitelma, alkaen siitä, että ensin tulee asmaan n. 2kk, ja lapsi saa itse sinä aikana katsoa että onko se meillä nyt sen kummempaa se asuminen. Hänelle selitetään ennen sitä koeasumista, että mitk ne säännöt täällä on jos tänne muutetaan, ja että niistä säännöistä pidetään kiinni hamaan tappiin asti, tykkäsi hän siitä tai ei. Lisäksi asiasta on puhuttu miehen hyvässä kunnossa olevien juuri eläköityneiden vanhempien kanssa, sekä miehen sisaruksen kanssa, jolle nämä lapset ovat myös todella tärkeitä. lemme jo selvittäneet koulujutut, kuljetukset sun muut, eli olemme varautuneet. Lisäksi lapsi saa luvan olla joka toinen vkl äidillään, halusi tai ei, sen aikaa pitää pärjätä siellä.Meillä on hyvät turvaverkot, joten kyllä tänne sopii arkea elämään miehen lapsetkin, semminkin kun meillä on miehen kanssa jo mahdolliset hoitohenkilöt etukäteen tiedusteltuna.

Pirujen maalaus ei ollutkaan ihan aiheeton. Mutta hyvä jos teillä hoitorinki toimii eli lapsi ei ole siinä 24/7 jolloin parisuhdeaika kutistuu yön pimeisiin hetkiin kun lapset on menneet nukkumaan. Ja hyvä ennenkaikkea tuo että säännöt tehdään selviksi heti alkuun.

M43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.

Mulla on tietyn verran rahaa, tietyn verran aikaa, ja tiettyjä toiveita matkustamisen suhteen.

Jos on rahaa/aikaa tehdä 3 viikon reissua vuodesta, ja vaihtoehtoina on kaupunkiloma ison kaupungin sykkeessä osteluineen, hyvine ravintoloineen ja yöelämineen, Mökkiloma lapissa jossa patikoidaan aamusta iltaan, löhöloma rannalla, jossa myös iltajuhlia, puuhamaa, klo 6 ylös, sen jälkeen helteessä tarpomista ja mäkkärissä syömistä, helkkarin kallis ravintola, ja illalla ysiltä nukkumaan, että jaksaa aamulla lasten kanssa huvipuistoon, jossa ei ole minulle mitään tekemistä, ja siellä ollaan koko päivä, niin hmmmm. mitkähän kolme valitsisin...

Eri asia on jos mies järjestää ja maksaa, ja minä voin hänen nukkumaan mennessään jatkaa itse iltarientoihin, tulla pikkutunneilla nukkumaan, ja jatkaa kymppiin asti unia, kun mies hiipii lasten kanssa hiljaa minua herättämättä puuhamaahan, niin mikäs siinä, mutta mitäs minulla sitten he siellä reissussa edes tekevät. Voin lomailla samaan aikaan ihan jossain muualla, jossa saan lomailla kuten itse tahdon. Omat puuhamaamatkat olen tehnyt jo omien lapsieni kanssa kun he olivat pieniä, ja niistä jäi hyvät muistot, ja hauskaa oli, mutta siinä se hauskuus piili siinä kun ne OMAT lapset olivat mukana. En nyt millään jaksa enää innostua vesiliukumäistä, ei voi mitään, aika aikaansa kutakin.

Tietääkseni omaehtoisesti lähdit tollaseen uusperhekuvioon ja sitten kuvittelet siinä saavas jotain sinkun etuuksia ihan tuosta vaan. Kyllä ihan suosiolla etsisit itsellessi lapsettoman miehen tai jolla ei ole lapsia koskaan "riesana".

No en todellakaan laita kiertoon komeaa ihanaa miestäni, jolla on lisäksi harvinaisen mukiinmenevät lapset vai siksi, että sinä siellä kieli ulkona kuolaten odotat että pääsisit jahtaamaan tätä herkkupalaa :D

Minä en onnekseni kuvittele yhtään mitään, vaan tiedän tasan tarkkaan millainen suhteemme on ja se on mahtava. En myöskään etsi parisuhteita, vaan tämä yksilö vain oli ja on edelleen niin vastustamaton, että hänen kanssaan vietän loppuelämäni.

Onpas mukavaa, että minulla ei ole eikä tule tuollaisia huolia. Olen kolmen teinin äiti hyvässä vakaassa ydinperheessä ja jos joskus eroaisimme, niin en edes ajattelisi muuttavani kenenkään kanssa yhteen ennen kuin viimeinenkin lapsi on pesästä pois lentänyt. Jos sitten jonkun isin löytäisin, niin hän saisi ihan keskenään hoitaa lapsukaisensa ja minä en moikkaamista enempää tutustuisi. Lasteni ei myöskään tarvitsisi tähän lapseen enempää tutustua. Mies saisi tutustua lapsiini joskus pitkän seurustelun jälkeen halutessaan, mutta koska emme samaan asuntoon muuttaisi, niin hän pysyisi taka-alalla.

entinen äitipuoli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

entinen äitipuoli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.

Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan. 

Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?

Teillä menee hyvin :)

Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.

Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja)  mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.

Niin meillä menee hyvin! 

Nyt on jo viitteitä ollut jonkin aikaa siihen suuntaan, että vanhempi lapsi saattaa haluta muuttaa meille äitinsä luota. Sukset ovat siellä aika pahasti ristissä. Tätä varten meillä kuitenkin on jo suunnitelma, alkaen siitä, että ensin tulee asmaan n. 2kk, ja lapsi saa itse sinä aikana katsoa että onko se meillä nyt sen kummempaa se asuminen. Hänelle selitetään ennen sitä koeasumista, että mitk ne säännöt täällä on jos tänne muutetaan, ja että niistä säännöistä pidetään kiinni hamaan tappiin asti, tykkäsi hän siitä tai ei. Lisäksi asiasta on puhuttu miehen hyvässä kunnossa olevien juuri eläköityneiden vanhempien kanssa, sekä miehen sisaruksen kanssa, jolle nämä lapset ovat myös todella tärkeitä. lemme jo selvittäneet koulujutut, kuljetukset sun muut, eli olemme varautuneet. Lisäksi lapsi saa luvan olla joka toinen vkl äidillään, halusi tai ei, sen aikaa pitää pärjätä siellä.Meillä on hyvät turvaverkot, joten kyllä tänne sopii arkea elämään miehen lapsetkin, semminkin kun meillä on miehen kanssa jo mahdolliset hoitohenkilöt etukäteen tiedusteltuna.

Pirujen maalaus ei ollutkaan ihan aiheeton. Mutta hyvä jos teillä hoitorinki toimii eli lapsi ei ole siinä 24/7 jolloin parisuhdeaika kutistuu yön pimeisiin hetkiin kun lapset on menneet nukkumaan. Ja hyvä ennenkaikkea tuo että säännöt tehdään selviksi heti alkuun.

No ei ollut ei! Rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu, eikä parisuhteestamme varmaan tulisikaan enää mitään, mikäli täällä pyörisi 24/7 lapset jaloissa. Lapsetkin onneksi ovat jo isompia, joten e tässä kymmeniä vuosia enää kärvisteltäisi, vaikka jostain syystä hoitohommat menisivät kauttaaltaan puihin.

Vierailija kirjoitti:

entinen äitipuoli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

entinen äitipuoli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.

Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan. 

Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?

Teillä menee hyvin :)

Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.

Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja)  mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.

Niin meillä menee hyvin! 

Nyt on jo viitteitä ollut jonkin aikaa siihen suuntaan, että vanhempi lapsi saattaa haluta muuttaa meille äitinsä luota. Sukset ovat siellä aika pahasti ristissä. Tätä varten meillä kuitenkin on jo suunnitelma, alkaen siitä, että ensin tulee asmaan n. 2kk, ja lapsi saa itse sinä aikana katsoa että onko se meillä nyt sen kummempaa se asuminen. Hänelle selitetään ennen sitä koeasumista, että mitk ne säännöt täällä on jos tänne muutetaan, ja että niistä säännöistä pidetään kiinni hamaan tappiin asti, tykkäsi hän siitä tai ei. Lisäksi asiasta on puhuttu miehen hyvässä kunnossa olevien juuri eläköityneiden vanhempien kanssa, sekä miehen sisaruksen kanssa, jolle nämä lapset ovat myös todella tärkeitä. lemme jo selvittäneet koulujutut, kuljetukset sun muut, eli olemme varautuneet. Lisäksi lapsi saa luvan olla joka toinen vkl äidillään, halusi tai ei, sen aikaa pitää pärjätä siellä.Meillä on hyvät turvaverkot, joten kyllä tänne sopii arkea elämään miehen lapsetkin, semminkin kun meillä on miehen kanssa jo mahdolliset hoitohenkilöt etukäteen tiedusteltuna.

Pirujen maalaus ei ollutkaan ihan aiheeton. Mutta hyvä jos teillä hoitorinki toimii eli lapsi ei ole siinä 24/7 jolloin parisuhdeaika kutistuu yön pimeisiin hetkiin kun lapset on menneet nukkumaan. Ja hyvä ennenkaikkea tuo että säännöt tehdään selviksi heti alkuun.

No ei ollut ei! Rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu, eikä parisuhteestamme varmaan tulisikaan enää mitään, mikäli täällä pyörisi 24/7 lapset jaloissa. Lapsetkin onneksi ovat jo isompia, joten e tässä kymmeniä vuosia enää kärvisteltäisi, vaikka jostain syystä hoitohommat menisivät kauttaaltaan puihin.

Itse olen jo 45v joten kuvaamassasi tilanteessa valitettavasti tulisi ero miehen kanssa, en jäisi odottamaan mitään vuosikausia koska lapset itsenäistyy. Saattavat asua isin nurkissa ties kuinka vanhaksi jos eivät itsenäisty heti 18-v kuten monet eivät itsenäisty. Hyvässä lykyssä jää vielä peräkammarin pojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onpas mukavaa, että minulla ei ole eikä tule tuollaisia huolia. Olen kolmen teinin äiti hyvässä vakaassa ydinperheessä ja jos joskus eroaisimme, niin en edes ajattelisi muuttavani kenenkään kanssa yhteen ennen kuin viimeinenkin lapsi on pesästä pois lentänyt. Jos sitten jonkun isin löytäisin, niin hän saisi ihan keskenään hoitaa lapsukaisensa ja minä en moikkaamista enempää tutustuisi. Lasteni ei myöskään tarvitsisi tähän lapseen enempää tutustua. Mies saisi tutustua lapsiini joskus pitkän seurustelun jälkeen halutessaan, mutta koska emme samaan asuntoon muuttaisi, niin hän pysyisi taka-alalla.

Ymmärrän täysin näkökantasi ja se on etenkin lasten kannalta ideaali tilanne. Mutta pohdin sitä, jos sitten tämän kuvitteellisen eron jälkeen tutustuisi uuteen mieheen joka asuisi omassa asunnossa: te ette näkisi kuin joka toinen vkl tai mikä sopimus sitten olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap pistää hanskat tiskiin kotitöistä lapsiviikon aikana vaikka itsekin asuu siellä ja sotkee? Eihän tuossa ole mitään järkeä, että ei tee omaa osuuttaan kotitöistä. 

Jos siivoaa omat jälkensä eli ei jätä likaisia astioita tai vaatteita minne sattuu, pudota tavaroita käsistä just siihen, mihin ne sattuvat tippumaan ja on pessyt omat vaatteensa edellisellä viikolla, niin mitä kotitöitä siinä on sitten tehtävänä? Jospa vessanpesuvuorotkin menevät niin, että mies pesee vessan sillä viikolla, kun lapsi on paikalla?

No mitä kotitöitä siinä on tehtävä sitten toisella viikolla, kun lapsi ei ole miehen luona?

Mikä ero noissa viikoissa on? 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies otti minut ja lapseni 92kpl) avosylin vastaan ja käyttäytyi alusta asti isän tavoin muttei yrittänyt kilpailla lasten biologisen isän kanssa. Lapset ovat nyt aikuisia ja pitävät häntä edelleen toisena isänään. Ei ollut mitään mun kämppä, mun rahat, mun aika-juttuja. Oli vaan me. Puoli vuotta tapailtiin ennenkuin aikanaan esittelin lapset ja miehen toisilleen.

Olette te aikamoisia.

Joo, kyllä noin pitäisi olla muillakin! Naisenkin pitäisi alusta lähtien käyttäytyä äidin tavoin miehensä lasten kanssa niin että lapset alkavat lopulta pitää tätä isänsä uutta kumppania toisena äitinään!

Eikun hetkinen. Tälläkin palstalla äidit vähän väliä haukkuu niitä äitipuolia kuinka ne puuttuu milloin mihinkin mihin eivät saisi. Sitten niiden äitien uudet kumppanit on kuitenkin niin ihania kun ne osallistuu lapsiperhearkeen, kuskaa äitylin lasta harrastukseen, luo suhdetta lapsen kanssa, matkustellaan yhdessä, on se niin kiva kun ollaan yhtä suurta perhettä! Mutta hittolainen jos se äitipuoli yrittää jotain samaa niin se pistetään äidin puolelta kuriin hyvin nopeasti.

Isät tuntuu olevan tyytyväisiä siitä että jos se isäpuoli on lapselle läheinen, naiset taas kokee lapselle läheisen äitipuolen itselleen ja äitiydelleen uhaksi ja näinollen äidille ei usein kelpaa mikään, mitä äitipuoli tekee.

entinen äitipuoli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.

Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan. 

Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?

Teillä menee hyvin :)

Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.

Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja)  mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.

Aika jännä, että sen viikonloppuvanhemman olis pitänyt olla isä ja äidin olis pitänyt ehdottomasti olla se joka hoitaa lapset aikuiseksi. Miksi näin? Miksi muka isällä olisi isompi oikeus livetä lapsenhuoltovastuusta ja kuherrella uuden naisen kanssa kuin äidillä. Tavata lapsia vain joka toinen viikonloppu ja muun ajan viettää parisuhdeaikaa uuden kanssa. Mistä se oikeus tulee? Minusta isässä nimenomaan oli miestä kun valitsi OMAT lapsensa ja hoiti heidät kun äiti ei halunnut. Siitä huolimatta että sinä ilmoitit lähteväsi. Sullehan se tietysti oli kolahdus kun tajusit, että lapset meni sun ohi. Sen huomaa kirjoituksestasi. Mutta niinhän sen pitääkin olla. Naisia tulee ja menee, lapset on ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas mukavaa, että minulla ei ole eikä tule tuollaisia huolia. Olen kolmen teinin äiti hyvässä vakaassa ydinperheessä ja jos joskus eroaisimme, niin en edes ajattelisi muuttavani kenenkään kanssa yhteen ennen kuin viimeinenkin lapsi on pesästä pois lentänyt. Jos sitten jonkun isin löytäisin, niin hän saisi ihan keskenään hoitaa lapsukaisensa ja minä en moikkaamista enempää tutustuisi. Lasteni ei myöskään tarvitsisi tähän lapseen enempää tutustua. Mies saisi tutustua lapsiini joskus pitkän seurustelun jälkeen halutessaan, mutta koska emme samaan asuntoon muuttaisi, niin hän pysyisi taka-alalla.

Ymmärrän täysin näkökantasi ja se on etenkin lasten kannalta ideaali tilanne. Mutta pohdin sitä, jos sitten tämän kuvitteellisen eron jälkeen tutustuisi uuteen mieheen joka asuisi omassa asunnossa: te ette näkisi kuin joka toinen vkl tai mikä sopimus sitten olisikaan.

Miten niin emme näkisi? Lapset ovat jo teinejä, vanhin pari kuukauden päästä 18 vuotta, joten on hän ollut yksin kotona ennenkin, samoin myös nuorempi. He ovat myös kavereilla välillä, koska vanhimmallakin on jo poikaystävä ja nuorin tykkää olla ukin kanssa veneilemässä, joten en nyt ymmärrä miksi minun pitäisi olla heidän kanssaan mahdollisen eron jälkeen 24/7. Eihän työssäkään voisi käydä, jos noin ajattelee. :)

Jos siis oikein panettaisi, niin voisin toki olla yötä poissa. Se olisi kaikille varmasti hyvin ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies otti minut ja lapseni 92kpl) avosylin vastaan ja käyttäytyi alusta asti isän tavoin muttei yrittänyt kilpailla lasten biologisen isän kanssa. Lapset ovat nyt aikuisia ja pitävät häntä edelleen toisena isänään. Ei ollut mitään mun kämppä, mun rahat, mun aika-juttuja. Oli vaan me. Puoli vuotta tapailtiin ennenkuin aikanaan esittelin lapset ja miehen toisilleen.

Olette te aikamoisia.

Joo, kyllä noin pitäisi olla muillakin! Naisenkin pitäisi alusta lähtien käyttäytyä äidin tavoin miehensä lasten kanssa niin että lapset alkavat lopulta pitää tätä isänsä uutta kumppania toisena äitinään!

Eikun hetkinen. Tälläkin palstalla äidit vähän väliä haukkuu niitä äitipuolia kuinka ne puuttuu milloin mihinkin mihin eivät saisi. Sitten niiden äitien uudet kumppanit on kuitenkin niin ihania kun ne osallistuu lapsiperhearkeen, kuskaa äitylin lasta harrastukseen, luo suhdetta lapsen kanssa, matkustellaan yhdessä, on se niin kiva kun ollaan yhtä suurta perhettä! Mutta hittolainen jos se äitipuoli yrittää jotain samaa niin se pistetään äidin puolelta kuriin hyvin nopeasti.

Isät tuntuu olevan tyytyväisiä siitä että jos se isäpuoli on lapselle läheinen, naiset taas kokee lapselle läheisen äitipuolen itselleen ja äitiydelleen uhaksi ja näinollen äidille ei usein kelpaa mikään, mitä äitipuoli tekee.

Tämä on muuten totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana lapsimies ja ihana marttyyriäitipuoli. Tuossa vellissä on lapsenkin mukava elää ja kasvaa aikuisiin luottavaksi tasapainoiseksi ihmiseksi.

Eihän äitipuolella ole ongelmaa vaan lapsimiehellä , joka ei saakkaan vastuuta lapsestaan siirrettäisiin APN harteille niinkuin kuvitteli.

Ap tässä heittäytyy toiseksi lapseksi miehensä niskoille, kun miehen lapsi tulee viettämään isäviikkoa. Ap muuttuu angstiteiniksi, avuttomaksi olennoksi, joka ei kokkaa, pyykkää tai siivoa edes omia tarpeitaan vaan odottaa, että mies tekee kaiken. Oikea riippa.

Miesparka. Toivottavasti hän siirtyy nopeasti seuraavaan naiseen. Jospa se kolmas sitten osaisi olla aikuinen myös isäviikkojen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap pistää hanskat tiskiin kotitöistä lapsiviikon aikana vaikka itsekin asuu siellä ja sotkee? Eihän tuossa ole mitään järkeä, että ei tee omaa osuuttaan kotitöistä. 

Jos siivoaa omat jälkensä eli ei jätä likaisia astioita tai vaatteita minne sattuu, pudota tavaroita käsistä just siihen, mihin ne sattuvat tippumaan ja on pessyt omat vaatteensa edellisellä viikolla, niin mitä kotitöitä siinä on sitten tehtävänä? Jospa vessanpesuvuorotkin menevät niin, että mies pesee vessan sillä viikolla, kun lapsi on paikalla?

No mitä kotitöitä siinä on tehtävä sitten toisella viikolla, kun lapsi ei ole miehen luona?

Mikä ero noissa viikoissa on? 

Siivotaan porukalla ja kumpikin tekee ruokaa.

Redditin childfree-foorumilla oli hyvinkin tätä valaiseva kirjoitus naiselta, joka oli päätynyt eroon 2 lapsen yh-isän kanssa.

Minä varmaan kokkaisin ja tekisin enemmän kotitöitä juuri miehen lapsiviikolla, ja sitten seuraavalla viikolla mies tekisi enemmän. Tietysti mies huolehtisi lapsen asioista omalla viikollaan. Kuitenkin tällä tavalla kumpikin hyötyisi tilanteesta positiivisesti ja molemmat olisivat hyvillä mielin.