Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista
09.01.2019 |
Kahdestaan ollessamme olemme kuin luotuja toisillemme. Miehen lapsen ollessa paikalla mies on levoton, joutuu laittamaan ruuat, siivoamaan lapsen jäljet, keksimään ohjelmaa, heräämään yöllä. Kokee myös syyllisyyttä, kun olen omissa oloissani ja hän ei pysty antamaan aikaa minulle.
Olen enemmän töissä, harrastuksissa tai muuten vaan hakeudun omiin juttuihin.
Lapsi on miehen ja ei minulla ole halua olla siinä välissä. Olen yrittänyt selventää tilannetta, että saavat omaa aikaa, mutta ei tahdo ymmärtää.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
entinen äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.
Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan.
Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?
Teillä menee hyvin :)
Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.
Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja) mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.
Aika jännä, että sen viikonloppuvanhemman olis pitänyt olla isä ja äidin olis pitänyt ehdottomasti olla se joka hoitaa lapset aikuiseksi. Miksi näin? Miksi muka isällä olisi isompi oikeus livetä lapsenhuoltovastuusta ja kuherrella uuden naisen kanssa kuin äidillä. Tavata lapsia vain joka toinen viikonloppu ja muun ajan viettää parisuhdeaikaa uuden kanssa. Mistä se oikeus tulee? Minusta isässä nimenomaan oli miestä kun valitsi OMAT lapsensa ja hoiti heidät kun äiti ei halunnut. Siitä huolimatta että sinä ilmoitit lähteväsi. Sullehan se tietysti oli kolahdus kun tajusit, että lapset meni sun ohi. Sen huomaa kirjoituksestasi. Mutta niinhän sen pitääkin olla. Naisia tulee ja menee, lapset on ja pysyy.
Niin se meni meillä. Kun aloimme seurustelun oli nimenomaan puhe että lapset äidillä ja joka toinen vkl isällä. Näin olivat sopineet aikanaan ja näin mulle ilmoitettiin kyn yhdessäolomme alkoi. Mies tiesi että asia ilu mulle tärkeä. Toisin sitten kävi. Opin sen että jatkossa kierrän isät kaukaa.
No voi hyvä tavaton. Eihän tuo ole sellainen asia, josta voi tehdä ehdottoman sopimuksen. Molemmat vanhemmat ovat lapsen tehdessään sitoutuneet hoitamaan lasta tarvittaessa 100% ajasta. Jos äiti ei jaksa tai vaikka sairastuu niin ei siinä ole mitään neuvoteltavaa, tietenkin isä ottaa lapsen. Ymmärrän täysin, että sinä lähdit suhteesta, mutta turha siinä on miettiä että "näin oli puhuttu ja mieskin tiesi että asia oli mulle tärkeä". Ei isä voi jättää lapsiaan heitteille.
Harvoin on sitouduttu hoitamaan lasta 100 prosenttisesti sitä tehdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuh mitä tekstiä! Miettikää naiset toi tilanne toisin päin et mies hoitaisi omat asiansa niillä viikoilla kun naisen muksu tulee kylään! Koko mies sukupuoli lynkattaisiin!
Oon aina kuullut ilkeistä äitipuolista mutta jotain rajaa. Kai te aikuiset koulutetut ihmiset nyt käyttäytyä osaatte? Vaistot voitte varmaan sivuuttaa ja käyttää järkeä!
No niinhän ne tekeekin? Mä olen hoitanut omat lapset, mies hoitaa omansa. Reilu peli.
Reilu peli kenelle? Ei ainakaan lapsille.
Reilu peli on että vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Miksi ei olisi? Ei mun tyttärellä, joka on jo aikuinen ole epäreiluudentunteita kun äidin mies ei pessyt hänen kakkapyllyään pienenä, tai imuroinut hänen huonettaan teininä. Turhaan yleistät omaa pahaa mieltäsi näistä aisoista toisten lasten niskoille. Ehkä sinua harmittaa nämä asiat nyt aikuisena, mutta muiden lapsia ei, sillä he ovat normaaleja ihmisiä.
entajua kirjoitti:
Minkä ihmeen takia otatte eronneen miehen, jolla on lapsi jonkun toisen kanssa? Ajatelkaa nyt järjellä...Teidän mies on jo kerran elämässä löytänyt "sen oikean", ja se on ollut tosiaan ihan joku muu, mitä te. Ja...teidän mies on tehnyt toisen naisen raskaaksi, odottanut toisen naisen kanssa yhdeksän kuukautta, että uusi tulokas syntyy, on kokenut yhdessä jonkun toisen naisen kanssa sen "ihmeen", miltä tuntuu tulla vanhemmaksi. Teidän miehellä on ikuinen yhteinen side entisen kumpanin kanssa, sillä sellainen lapsi on. Teidän miehellä on enemmän yhteistä exänsä kanssa, mitä teillä. Teidän mies ei ole teidän mies, vaan jonkun toisen entinen mies. Yäk...
Joojoo niin se on, tiedetään. Se vain on niin että 35+ ikäisissä miehissä kun harvemmin on niitä lapsettomia. Ja okei, onhan niitä, joitain peräkammarin juoppoja maaseudulla. Mutta jos haetaan suht koht elämänsä koossa pitävää jantteria niin melkeimpä ne on kaikki lisääntyneet.
Valitettavasti. Ja sitten tässä tapellaan noiden uusperhekuvioiden kanssa, kuten itsekin, velanaisena.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
entinen äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.
Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan.
Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?
Teillä menee hyvin :)
Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.
Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja) mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.
Aika jännä, että sen viikonloppuvanhemman olis pitänyt olla isä ja äidin olis pitänyt ehdottomasti olla se joka hoitaa lapset aikuiseksi. Miksi näin? Miksi muka isällä olisi isompi oikeus livetä lapsenhuoltovastuusta ja kuherrella uuden naisen kanssa kuin äidillä. Tavata lapsia vain joka toinen viikonloppu ja muun ajan viettää parisuhdeaikaa uuden kanssa. Mistä se oikeus tulee? Minusta isässä nimenomaan oli miestä kun valitsi OMAT lapsensa ja hoiti heidät kun äiti ei halunnut. Siitä huolimatta että sinä ilmoitit lähteväsi. Sullehan se tietysti oli kolahdus kun tajusit, että lapset meni sun ohi. Sen huomaa kirjoituksestasi. Mutta niinhän sen pitääkin olla. Naisia tulee ja menee, lapset on ja pysyy.
Niin se meni meillä. Kun aloimme seurustelun oli nimenomaan puhe että lapset äidillä ja joka toinen vkl isällä. Näin olivat sopineet aikanaan ja näin mulle ilmoitettiin kyn yhdessäolomme alkoi. Mies tiesi että asia ilu mulle tärkeä. Toisin sitten kävi. Opin sen että jatkossa kierrän isät kaukaa.
No voi hyvä tavaton. Eihän tuo ole sellainen asia, josta voi tehdä ehdottoman sopimuksen. Molemmat vanhemmat ovat lapsen tehdessään sitoutuneet hoitamaan lasta tarvittaessa 100% ajasta. Jos äiti ei jaksa tai vaikka sairastuu niin ei siinä ole mitään neuvoteltavaa, tietenkin isä ottaa lapsen. Ymmärrän täysin, että sinä lähdit suhteesta, mutta turha siinä on miettiä että "näin oli puhuttu ja mieskin tiesi että asia oli mulle tärkeä". Ei isä voi jättää lapsiaan heitteille.
Mistään heitteillejätöstä, lasten äidin kuolemasta tai vakavasta sairaudesta ei kyse ollut. Silloinhan vaihtoehtoja ei toki olisikaan.
Yleensähän suurin syy tähän on se että äippä tapaa uuden miesystävän jolla tulee suht pian ongelmia tämän äipän lasten kanssa jolloin lapset työnnetään isälle.
Tässä justiinsa toteutuu se asia että uusioperheessä se parisuhde on oltava todella toimiva. Jos se on, sitten mahdollistuu uusioperhe-elämä. Jos parisuhde jää kakkoseksi, parisuhteelle ei ole edellytyksiä. Hyvälle sellaiselle, voihan siinä kärvistellä verisuoni päästä katkeamaisillaan vaikka 10 vuotta mutta parisuhde siinä on kärsinyt.
Mutta totta, tulihan kantapään kautta opittua että uusioperhekuvio on riski vaikka aluksi hyvi menisikin. Ei tule toistumaan koska kierrän isät jatkossa kaukaa.
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
entinen äitipuoli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin lapset muuttavat suhtautumistani mieheen, kun ovat paikalla. Tottakai! KAhdestaan ollessamme olemme mies ja vaimo, sanan jokaisessa merkityksessä. Halailemme, koskettelemme paljon, ja "jokapaikkaan", rakastelemme paitsi makkarissa, myös olohuoneen sohvalla, oleskeluhuoneessa, jne. Suukottelemme paljon, olemme toistemme keskipisteitä, puhumme toisillemme paljon, ja kaikista asioista, paljon sellaista mikä ei sovi lasten korville myöskään.
Kun lapset tulevat, heistä tulee keskipiste. Hirveästi asiaa, ja päivitettävää, mitä on ollut koulussa, entä kavereiden kanssa, läksyjä, touhotusta jne. Miehestä muuttuu prismaisä, maitoa pitää ostaa litroittain, läksyjen kyselijä, harrastuksiin kuskaaja, illalla aikaisin väsyvä, aamulla aamupuuroa varten aikaisin nouseva isukki. On niin mukavaa kun lapset tulevat, ovat todellakin bonuksia minulle, pirteää ihanaa lapsiseuraa ilman jatkuvaa metatyötä ja aikataulujen järjestelyä. Miehelle olen tukena sitten lasten tärkeitä juttuja pohtiessaan.
Mutta tosiaankaan mies ei isäpäivinään ole minulle se universumin mahtavin sonni, jonka kanssa kiehnätään illat lakanat rutussa, miksi pitäisi olla?
Teillä menee hyvin :)
Sori pirujen maalaus seinälle mutta ajattele jos miehesi lapset muuttaisivatkin teille. Siinä ei paljoa enää hässittäisi sohvalla vaan elämä olisi jatkuvaa prismailua ja kaurapuuron keittoa.
Siksi tämä ikävä kommentti koska minulle kävi niin. Ei pitänyt käydä, lasten piti asua aikuistumiseen asti äidillään (joka toinen vkl isäviikonloppuja) mutta niin vain kävi että isänsä luo lapset muuttivat. Tilanne tuli aika puskista sillä lasten äiti oli tutustunut uuteen mieheen jonka kanssa lapset eivät tulleet toimeen. Eli äiti valitsi uuden miehensä ja lapset jäivät kakkoseksi. Siihen kuopattiin sitten minun ja tämän mieheni hyvin mennyt suhde ja alkoi asuntojen myynti- ja ostoralli. En tiedä olisiko miehessä pitänyt olla miestä sanomaan ei lastensa äidille mutta tätä ei-sanaa ei löytynyt, joten minä ilmoitin sitten että suhde valitettavasti loppuu. Ei velanaisesta ole kokopäiväkseksi prismaäitipuoleksi vaan etsin ennenmuuta parisuhdetta.
Aika jännä, että sen viikonloppuvanhemman olis pitänyt olla isä ja äidin olis pitänyt ehdottomasti olla se joka hoitaa lapset aikuiseksi. Miksi näin? Miksi muka isällä olisi isompi oikeus livetä lapsenhuoltovastuusta ja kuherrella uuden naisen kanssa kuin äidillä. Tavata lapsia vain joka toinen viikonloppu ja muun ajan viettää parisuhdeaikaa uuden kanssa. Mistä se oikeus tulee? Minusta isässä nimenomaan oli miestä kun valitsi OMAT lapsensa ja hoiti heidät kun äiti ei halunnut. Siitä huolimatta että sinä ilmoitit lähteväsi. Sullehan se tietysti oli kolahdus kun tajusit, että lapset meni sun ohi. Sen huomaa kirjoituksestasi. Mutta niinhän sen pitääkin olla. Naisia tulee ja menee, lapset on ja pysyy.
Niin se meni meillä. Kun aloimme seurustelun oli nimenomaan puhe että lapset äidillä ja joka toinen vkl isällä. Näin olivat sopineet aikanaan ja näin mulle ilmoitettiin kyn yhdessäolomme alkoi. Mies tiesi että asia ilu mulle tärkeä. Toisin sitten kävi. Opin sen että jatkossa kierrän isät kaukaa.
No voi hyvä tavaton. Eihän tuo ole sellainen asia, josta voi tehdä ehdottoman sopimuksen. Molemmat vanhemmat ovat lapsen tehdessään sitoutuneet hoitamaan lasta tarvittaessa 100% ajasta. Jos äiti ei jaksa tai vaikka sairastuu niin ei siinä ole mitään neuvoteltavaa, tietenkin isä ottaa lapsen. Ymmärrän täysin, että sinä lähdit suhteesta, mutta turha siinä on miettiä että "näin oli puhuttu ja mieskin tiesi että asia oli mulle tärkeä". Ei isä voi jättää lapsiaan heitteille.
Mistään heitteillejätöstä, lasten äidin kuolemasta tai vakavasta sairaudesta ei kyse ollut. Silloinhan vaihtoehtoja ei toki olisikaan.
Yleensähän suurin syy tähän on se että äippä tapaa uuden miesystävän jolla tulee suht pian ongelmia tämän äipän lasten kanssa jolloin lapset työnnetään isälle.
Tässä justiinsa toteutuu se asia että uusioperheessä se parisuhde on oltava todella toimiva. Jos se on, sitten mahdollistuu uusioperhe-elämä. Jos parisuhde jää kakkoseksi, parisuhteelle ei ole edellytyksiä. Hyvälle sellaiselle, voihan siinä kärvistellä verisuoni päästä katkeamaisillaan vaikka 10 vuotta mutta parisuhde siinä on kärsinyt.
Mutta totta, tulihan kantapään kautta opittua että uusioperhekuvio on riski vaikka aluksi hyvi menisikin. Ei tule toistumaan koska kierrän isät jatkossa kaukaa.
Uusioperheellä varmaan tarkoitetaan vaikka minkälaisia komboja, mutta mun mielestä uusioperhe on sellainen, jossa on sinun,, minun ja meidän lapsia, tai ainakin minun/sinun ja meidän lapsia. Pelkästään se että toisella on lapsi, joka käy joka toinen viikonloppu, ei ole uusioPERHE. Jos nainen asuu isämiehen kanssa osoitteessa x, ja 4-6vrk/kk, siellä on miehen lapsi, joka asuu osoitteessa y, on tuo ruokakunta kahden aikuisen välinen. UusioPERHE käsittää sen, että taloudessa asuu vakituisesti myös yhteinen lapsi, sekä jomman kumman lapsi/set
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?
Ihan ulkopuolisena kuulostaa siltä, että varmaan kannatti. Lähinnä ihmetyttää miten sinä jaksat katsella tuommoista? Asenne tuskin rajoittuu lapsiviikonloppuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?
Oliko tuo sarkasmia?? Tottakai kannatti ottaa ero, nyt ei tarvitse katsoa enää sohvalla makaavaa vätystä. Ja lapsetkin kärsivät vain sen hetken kun on pakko käydä isällä, kohta nekin käynnit loppuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusioperheellä varmaan tarkoitetaan vaikka minkälaisia komboja, mutta mun mielestä uusioperhe on sellainen, jossa on sinun,, minun ja meidän lapsia, tai ainakin minun/sinun ja meidän lapsia. Pelkästään se että toisella on lapsi, joka käy joka toinen viikonloppu, ei ole uusioPERHE. Jos nainen asuu isämiehen kanssa osoitteessa x, ja 4-6vrk/kk, siellä on miehen lapsi, joka asuu osoitteessa y, on tuo ruokakunta kahden aikuisen välinen. UusioPERHE käsittää sen, että taloudessa asuu vakituisesti myös yhteinen lapsi, sekä jomman kumman lapsi/set
No yksi viikonloppulapsi ei minunkaan mielestäni vielä tee uusperhettä, mutta kyllä esim molempien lapsia asumassa vuoroviikoin on jo uusperhe. Toisen lapsi asumassa vuoroviikoin on vähän sillä rajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?Ihan ulkopuolisena kuulostaa siltä, että varmaan kannatti. Lähinnä ihmetyttää miten sinä jaksat katsella tuommoista? Asenne tuskin rajoittuu lapsiviikonloppuihin.
Ei rajoitukaan, mutta minä olen ihan samanlainen. Tykkään nukkua puoleenpäivään ja inhoan kaikkea ulkoilua.
Vähän kyllä säälittää, kun lapsiraukat joutuvat valvomaan yksin klo 06-12...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?Oliko tuo sarkasmia?? Tottakai kannatti ottaa ero, nyt ei tarvitse katsoa enää sohvalla makaavaa vätystä. Ja lapsetkin kärsivät vain sen hetken kun on pakko käydä isällä, kohta nekin käynnit loppuvat.
No, heidän on pakko käydä täällä vielä kuusi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?Oliko tuo sarkasmia?? Tottakai kannatti ottaa ero, nyt ei tarvitse katsoa enää sohvalla makaavaa vätystä. Ja lapsetkin kärsivät vain sen hetken kun on pakko käydä isällä, kohta nekin käynnit loppuvat.
No, heidän on pakko käydä täällä vielä kuusi vuotta.
Itse asiassa ei ole pakko...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?Oliko tuo sarkasmia?? Tottakai kannatti ottaa ero, nyt ei tarvitse katsoa enää sohvalla makaavaa vätystä. Ja lapsetkin kärsivät vain sen hetken kun on pakko käydä isällä, kohta nekin käynnit loppuvat.
No, heidän on pakko käydä täällä vielä kuusi vuotta.
Itse asiassa ei ole pakko...
On. Äidin on pakko antaa.
Koska Isä haluaa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä on niin totta, järki-ihmisen mielipide.
Huhhuh, taas muistin miksi ei kannata erota ja perustaa uusia liittoja, kun on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, taas muistin miksi ei kannata erota ja perustaa uusia liittoja, kun on lapsia.
Et voi estää eksääsi eroamasta sinusta ja perustamasta uusia liittoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuh mitä tekstiä! Miettikää naiset toi tilanne toisin päin et mies hoitaisi omat asiansa niillä viikoilla kun naisen muksu tulee kylään! Koko mies sukupuoli lynkattaisiin!
Oon aina kuullut ilkeistä äitipuolista mutta jotain rajaa. Kai te aikuiset koulutetut ihmiset nyt käyttäytyä osaatte? Vaistot voitte varmaan sivuuttaa ja käyttää järkeä!
No niinhän ne tekeekin? Mä olen hoitanut omat lapset, mies hoitaa omansa. Reilu peli.
Reilu peli kenelle? Ei ainakaan lapsille.
Miten niin , perustele? Lapsilla on eron jälkeenkin isä ja äiti. Näillä vanhemmilla sitten voi olla erilaisia suhdevirityksiä tämän lapsi- vanhempi- suhteen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?Oliko tuo sarkasmia?? Tottakai kannatti ottaa ero, nyt ei tarvitse katsoa enää sohvalla makaavaa vätystä. Ja lapsetkin kärsivät vain sen hetken kun on pakko käydä isällä, kohta nekin käynnit loppuvat.
No, heidän on pakko käydä täällä vielä kuusi vuotta.
Alle kouluikäiset lapset syövät viikonlopun pelkkää karkkia ja eivät tee muuta kuin katsovat telkkaria? Toivottavasti lasten äiti tietää ja tekee asiasta ilmoituksen lastenvalvojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?Oliko tuo sarkasmia?? Tottakai kannatti ottaa ero, nyt ei tarvitse katsoa enää sohvalla makaavaa vätystä. Ja lapsetkin kärsivät vain sen hetken kun on pakko käydä isällä, kohta nekin käynnit loppuvat.
No, heidän on pakko käydä täällä vielä kuusi vuotta.
Alle kouluikäiset lapset syövät viikonlopun pelkkää karkkia ja eivät tee muuta kuin katsovat telkkaria? Toivottavasti lasten äiti tietää ja tekee asiasta ilmoituksen lastenvalvojalle.
Eipä tuo täytä lastensuojeluilmoituksen kriteereitä. Ei lapsi mene tuosta pilalle, jos joskus noin elää.
Sinulla on kaksi lasta.
Toinen heistä on miehesi.
Pahoittelut.