Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista
09.01.2019 |
Kahdestaan ollessamme olemme kuin luotuja toisillemme. Miehen lapsen ollessa paikalla mies on levoton, joutuu laittamaan ruuat, siivoamaan lapsen jäljet, keksimään ohjelmaa, heräämään yöllä. Kokee myös syyllisyyttä, kun olen omissa oloissani ja hän ei pysty antamaan aikaa minulle.
Olen enemmän töissä, harrastuksissa tai muuten vaan hakeudun omiin juttuihin.
Lapsi on miehen ja ei minulla ole halua olla siinä välissä. Olen yrittänyt selventää tilannetta, että saavat omaa aikaa, mutta ei tahdo ymmärtää.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?Hämmentävän ristiriitainen teksti.
Että mies pistetty pihalle mitättömistä pikkusyistä. Mutta isäviikonloppuina ei viitsi laittaa lapsilleen ruokaa, mennä heidän kanssaan ulos tai tehdä mitään, ei viitsi edes herätä heidän kanssaan vaan nukkuu puolillepäivin lasten valvoessa yksin.
Kysymys kuuluu, että kun miehessä ei ole mitään ”vikaa” (pettämistä, alkoholismia, epäluotettavuutta, väkivaltaa), ja hänen ainut vikansa on mukavuudenhalu - niin kannattaako sen takia erota?
A) Jos ei eroa, niin ainut ongelma kotona on se, että äiti joutuu hoitamaan lapsiaan, eikä mies siihen kauheasti osallistu.
B) Jos eroaa, niin sen jälkeen joutuu kärsimään kahdesti kuukaudessa, kun lapset elävät elämää, jollaista ei heille haluaisi, joutu kuuntelemaan lasten valitusta siitä, voi saada lapsilleen veemäisen äitipuolen tai tämän kpäisiä lapsia, ja sitä kautta lapsille voi aiheutua elämänmittaisia traumoja, ja voi vaikka altistaa lapsensa vaikka millaisille miehen kavereille ja hyväksikäytöille tms tms tms.
Outoa, kun naisten mielestä vaihtoehto A) on suurempi ongelma kuin vaihtoehto B).
Minusta TÄMÄ on ristiriitaista kuin mikä.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä ihmettelen, miksi te naiset eroatte niin helposti? Eroatte, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai herää viikonloppuna ajoissa uimaan.
Näiden pienien - joo, rassaavien, mutta elämän loppupeleissä pienien - syiden takia altistatte lapsenne uusperheelle. Ette pysty mitenkään ennakoimaan, millainen eksän uusperhe tulee olemaan.
Minun mieheni heitettiin aikanaan pihalle näiden pienten syiden takia. Tiedän miehen olevan laiskanpuoleinen, siksi en yhtään hoida tai viihdytä hänen lapsiaan. Jos sen tekisin, niin löytäisin itseni kodinhoitajam pestistä. Eli miehen lapset vain katsovat koko viikonlopun netflixiä. Ja elävät karkilla. Omien sanojensa mukaan täällä on tylsää.
Tekisi mieli soittaa miehen exälle ja kysyä, että kannattiko ottaa ero?Hämmentävän ristiriitainen teksti.
Että mies pistetty pihalle mitättömistä pikkusyistä. Mutta isäviikonloppuina ei viitsi laittaa lapsilleen ruokaa, mennä heidän kanssaan ulos tai tehdä mitään, ei viitsi edes herätä heidän kanssaan vaan nukkuu puolillepäivin lasten valvoessa yksin.
Kysymys kuuluu, että kun miehessä ei ole mitään ”vikaa” (pettämistä, alkoholismia, epäluotettavuutta, väkivaltaa), ja hänen ainut vikansa on mukavuudenhalu - niin kannattaako sen takia erota?
A) Jos ei eroa, niin ainut ongelma kotona on se, että äiti joutuu hoitamaan lapsiaan, eikä mies siihen kauheasti osallistu.
B) Jos eroaa, niin sen jälkeen joutuu kärsimään kahdesti kuukaudessa, kun lapset elävät elämää, jollaista ei heille haluaisi, joutu kuuntelemaan lasten valitusta siitä, voi saada lapsilleen veemäisen äitipuolen tai tämän kpäisiä lapsia, ja sitä kautta lapsille voi aiheutua elämänmittaisia traumoja, ja voi vaikka altistaa lapsensa vaikka millaisille miehen kavereille ja hyväksikäytöille tms tms tms.
Outoa, kun naisten mielestä vaihtoehto A) on suurempi ongelma kuin vaihtoehto B).
Minusta TÄMÄ on ristiriitaista kuin mikä.
Ihmismieli on juuri noin ihmeellinen.
Tästä tuli mieleen eksäni, joka vaihtoi minut lennosta toiseen naiseen, jolla oli pari lasta. Myös meillä pari lasta. Molemmilla vuoroviikkolapset.
Puoli vuotta he jaksoivat eromme jälkeen seurustella. Sen jälkeen nainen lapsineen muutti sisään ”koska näin on helpompaa”.
Helpompaa?!?
Mulla on lapsi ja en kyllä vois seurustella miehen kanssa, joka ei lapsen ollessa kotona ole läsnä ja "aktiivinen" perheessä.
Mulla ei ole erillisiä elämiä vaan yksi, johon kuuluu lapsi ja mies. Mieheni kanssa olen ollut yhdessä nyt 4 vuotta, lapsi on 8. Ja siis ei hänen biologinen lapsi, mutta on heidän välissä rakkautta.
Jos mieheni ei olisi halunnut tutustua tyttäreeni ja jos hän ei olisi ollut kiinnostunut myöhemmin olemaan tärkeä aikuinen lapselleni niin en olisi edes seurustellut hänen kanssaan. Toisin sanottuna, jos hän ei olisi halunnut olla pienen perheemme jäsen niin en olisi ollut kiinnostunut hänestä - ei olisi toiminut.
Lapsi käy joka toinen viikonloppu isällään ja puolet lomistaan viettää siellä myös.. en silti ole havannoinut, että mieheni mitenkään odottaisi innolla, että lapsi lähtee. Totta kai joskus kaipaamme aikuisten kesken aikaa... mieheni kohtelee lastani kuin omaansa, heillä on omat yhteiset ja yhdistävät juttunsa. Alkuun toki oli epäilyksiä kaikilla vuorotellek miten asiat muokkautuu, mutta nyt on palaset asettuneet paikoilleen.
Että ymmärrän ap:n miestä. Mutta ap:n miehen pitäisi nyt olla rehellinen itselleen ja muille, ei taida ap olla hänelle oikea nainen.
En tiedä uskoako vai ei näitä tarinoita, että uusperhe saadaan toimimaan ydinperheen lailla. Olen niin monta tapausta nähnyt, että yrityksistä ja vuosien uusperheilystä huolimatta sitä ei ole saatu toimimaan. Siis ihan hyvin näillä uusperheillä pyyhkii, mutta kukaan heistä ei ole saanut ”perhettä” muodostettua. Vaikka osallistuminen oli tasapuolista, vaikka kaikkea tehtiin yhdessä, vaikka luotiin suhdetta toisen lapsiin, vaikka pelisäännöt olivat yhteiset. Silti.
Itselläni on uusperhe, jossa molemmat hoitavat omat lapsensa, emmekä edes yritä tehdä tästä mitään yhtä perhettä. Ei meilläkään ole mitään uusperheongelmia. Vaikka toimimme toisin kuin nuo perhekeskeiset tyypit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko neuvolasta saada ohjeita?
Uusperheitä ei ikinä kannata yrittää runnoa ydinperhemuottiin. Bonuslapset voivat olla vaikka kuinka ihania ja rakkaita, mutta ne eivät ole omia, ei edes odotettuihin adoptiolapsiin verrattavissa. Bonukset tulevat aina enemmän tai vähemmän... bonuksina.
Kukin pääasiassa hoitakoon omat lapsensa. Itse olen omat lapseni kasvattanut ja jo maailmallekin saattanut, joten kyllä mies saa ottaa ja pitää sen vastuun joka hänelle kuuluu. Riittää että olen bonuksille kiva ja turvallinen aikuinen ja läsnä sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä uskoako vai ei näitä tarinoita, että uusperhe saadaan toimimaan ydinperheen lailla. Olen niin monta tapausta nähnyt, että yrityksistä ja vuosien uusperheilystä huolimatta sitä ei ole saatu toimimaan. Siis ihan hyvin näillä uusperheillä pyyhkii, mutta kukaan heistä ei ole saanut ”perhettä” muodostettua. Vaikka osallistuminen oli tasapuolista, vaikka kaikkea tehtiin yhdessä, vaikka luotiin suhdetta toisen lapsiin, vaikka pelisäännöt olivat yhteiset. Silti.
Itselläni on uusperhe, jossa molemmat hoitavat omat lapsensa, emmekä edes yritä tehdä tästä mitään yhtä perhettä. Ei meilläkään ole mitään uusperheongelmia. Vaikka toimimme toisin kuin nuo perhekeskeiset tyypit.
Samaa mieltä muuten, mutta kyllä minä uskon ne tarinat. Mutta ne ovat hyvin, hyvin poikkeuksellisia. Olen sitä mieltä, että uusperheeseen ei saa lähteä sillä asenteella, että tämä on nyt perhe.
Miksi olet miehen kanssa, jolla on lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheitä ei ikinä kannata yrittää runnoa ydinperhemuottiin. Bonuslapset voivat olla vaikka kuinka ihania ja rakkaita, mutta ne eivät ole omia, ei edes odotettuihin adoptiolapsiin verrattavissa. Bonukset tulevat aina enemmän tai vähemmän... bonuksina.
Kukin pääasiassa hoitakoon omat lapsensa. Itse olen omat lapseni kasvattanut ja jo maailmallekin saattanut, joten kyllä mies saa ottaa ja pitää sen vastuun joka hänelle kuuluu. Riittää että olen bonuksille kiva ja turvallinen aikuinen ja läsnä sopivasti.
Tämä. Kuitenkaan niitä kaikkia oikeuksiakaan ei saa esim. lapsen kasvatuksen & päätösten suhteen, miksi ottaa taakakseen myöskään liikaa velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheitä ei ikinä kannata yrittää runnoa ydinperhemuottiin. Bonuslapset voivat olla vaikka kuinka ihania ja rakkaita, mutta ne eivät ole omia, ei edes odotettuihin adoptiolapsiin verrattavissa. Bonukset tulevat aina enemmän tai vähemmän... bonuksina.
Kukin pääasiassa hoitakoon omat lapsensa. Itse olen omat lapseni kasvattanut ja jo maailmallekin saattanut, joten kyllä mies saa ottaa ja pitää sen vastuun joka hänelle kuuluu. Riittää että olen bonuksille kiva ja turvallinen aikuinen ja läsnä sopivasti.
Tämä. Kuitenkaan niitä kaikkia oikeuksiakaan ei saa esim. lapsen kasvatuksen & päätösten suhteen, miksi ottaa taakakseen myöskään liikaa velvollisuuksia.
En minä hoida mieheni lapsia sen takia, etten saa oikeuksia.
Syy, miksi en hoida on tämä: mies on sitä sorttia, joka mielellään sysää kotityöt (ml. Lapset) vaimon harteille. Tällaiselle miehelle pitää sanoa, että jos haluat lapsiasi nähdä, niin ihan näet kaiken vaivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ydinperhemuottiin survotta uusperhe on pääasiassa tuhoon tuomittu ajatus. Kannattaa oikeasti pitää omat huushollit niin kauan kunnes lapset lentävät pesästä. Kaikille vilpittömästi parasta.
Miehen on varmasti vaikea ymmärtää erilainen suhtautuminen häneen lasten ollessa paikalla. Asiasta pitää jutella ja jos tuntuu siltä, että isän ja lasten on hyvä olla keskenään, niin sitten toinen aikuinen on enemmän omissa oloissaan , mutta kuitenkin tekee kotityöt osaltaan.
Lapset varmasti ovat mielissään saadessaan molempien aikuisten aikaa, vaikkei mitään perhettä leikittäisikään.
Vastuu lapsista siltikin on kokonaan huoltajalla, olipa kyse ruoka-ajoista, nukkumisista, harrastuksista tai sairauksista.
Yhteiset harrastukset ja matkat ovat oma lukunsa. Itse en lähtisi mukaan.