Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6327)
Mun ala-asteen opettaja ekalla luokalla vuonna -89 oli vanha nainen joka oli kiukkuinen kuin ampiainen. Suuttui yhdelle tytölle koska sillä sattui olemaan roikkuvat korvikset (opettaja suvaitsi ainoastaan pienet napit ja niitäkin katsoi karsaasti) ja yhden tytön kynän heitti seinään koska en mielestä kynä oli enemmän lelu kuin kynä (niitä Tiimarin erikoisia kyniä). Ei se ettei se niistä tykännyt mutta se HUUTO. Jähmetyimme kaikki aina paikallemme pelosta ja ettei vaan saatu siitä osaamme. Minä sain huudot kun yökkäilin kuin yritin syödä kalaa ja kunnon v'ttuilut päälle vaikka olin arka lapsi ja pelkäsin suututtavani aikuiset. Olin pellossa kasvatettu kakara. Vanhempani eivät siitä kuvauksesta pitäneet, olivat melko tiukkoja minulle ja sanoivat että kaikesta ei tarvitse pitää mutta maistaa täytyy. Tälle opelle ei kelvannut kuin lautasen tyhjäksi syöminen. Hän yleensä antoi ruuan lautaselle ja jos pyysi vähän sai kuulla vattuilua niin en arkana uskaltanut pyytää vähemmän. Opettaja tiesi sen hyvin. Äitini oli asiassa vastaan ja sanoi ettei minua saa pakkosyöttää. Opettaja sen kuulleessaan viskoi maitolasin päin seinää. Äitini oli tullut hakemaan minua poikkeuksellisesti luokasta ja nähnyt kun opettaja pakkosyötti minua. Muut olivat lähteneet luokasta ajat sitten.
Mutta siihen aikaan ei otettu lasta pois luokasta vaikka opettaja olisi ollut mimmoinen. Vanhempani kohauttivat hartioitaan ja minä sain jäädä yksin taas murehtimaan mitä seuraavaksi sataa niskaan.
Olin heiveröinen kömpelö tyttö ja pesäpallo ei koskaan oikein sujunut. Yksi kilpailunhaluinen tyttö joukkueessani yläasteella sai niin kovat kilahdukset kun hävisimme että osoitti minua kauempaa mailalla ja näytti että haluaisi lyödä minua mailalla. Se hetki kylmäsi minua koska tunsin että jos olisin ollut vieressä hän olisi sen hyvin voinut tehdäkin. Hän raivostui muille hyvin pienestä ja ylpeili että hakkaa sen ja sen tyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Au pairina ollessa kuukautiset vain jatkuivat ja jatkuivat ja kymmenen päivän jälkeen kerroin isäntäperheelle, että lääkärissä olisi ehkä hyvä käydä. Perheen äiti sai silmittömän raivokohtauksen asiasta, en olisi saanut puhua perheen isälle tästä ongelmasta.
Tätä ennen sama äiti oli raivostunut, kun kysyin erästä "omaa" asiaani vanhempien tultua töistä - nimittäin sitä, mihin asti lähimmän metroaseman parkkihalli olisi auki. Minulle sanottiin tuolloin, että saan puhua omista asioistani klo 20 jälkeen illalla, en aiemmin. Tein työtä käskettyä ja tämä kuukautisasian esille ottaminen oli mahdotonta perheen äidin kanssa, koska hän katosi makuuhuoneeseen ennen kahdeksaa illalla. En olisi saanut kysyä perheen isältä ja äidiltä en voinut.
Perheen vanhemmat myös epäilivät minun käyttävän huumeita, mikä oli vähintäänkin koomista, en käyttänyt edes alkoholia. Tästä epäilystä he saivat vettä myllyyn pitää minua epäilyttävänä. Kiukkua ja syyttelyä oli tosi usein, vaikka mikään tekemisissäni ei viitannut huumeisiin.
Suurin rikkeeni oli se, että aloin seurustella paikallisen nuoren miehen kanssa. Perheen mielestä olin heidän käytettävissään vuoden, eikä minulla ollut oikeutta suhteeseen.
En alistunut komenteluun, mutta olipahan rankka vuosi.
Isäni suuttui siitä, kun en sytyttänyt uuninpesää klapipinon alta, vaan puolivälistä.
tytyrtye kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mies pyysi mun numeroa koulussa. Olin aika hämilläni ja annoin sen, tuli vähän puun takaa koko juttu enkä kehdannut kaikkien kuullen antaa miehelle pakkeja siinä koska seurustelin. Miehen laitettua illalla viestiä vastasin ystävällisesti pahoitellen että olen varattu mutta kiitos jne. Olisi varmaan heti pitänyt kieltäytyä mutta no, yllättävässä tilanteessa vähän jäädyin ja toisaalta ajattelin pelastaa miehen kasvot samalla. Seuraavan kerran kun nähtiin tämä mies käyttäytyi kuin olisin ollut ilmaa vaikka tervehdin häntä, mökötti ja osoitti että ei todellakaan ole kiinnostunut enää. Ajattelin että okei, ihan sama, ja jatkoin kurssiin keskittymistä enkä enää tervehtinyt tyyppiä. Kurssin vikalla tunnilla mies kuitenkin yhtäkkiä tönäisi mua olkapäähän ja sanoi "hei älä nyt viitsi olla tollanen". Olin niin hämmentynyt etten saanut sanotuksi mitään. Käänsi asian jotenkin mielessään niin että minä olin se mököttäjä? Joku aika tästä eteenpäin näin että oli löytänyt naisen ja pusuttelivat kovasti luennolla edessäni seuraavalla penkkirivillä. Halusin vain unohtaa koko oudon tapahtumasarjan ja keskittyä taas luentoon.
Siis kaikkein helpoimminhan pelastaa kosiskelijan kasvot juurikin kertomalla, että on jo varattu. Siinä ei jää mitään epäselvää tai seliteltävää kummallekaan. Miksi tässä piti mennä näin vaikean kautta, onko tämä taas jotain naisen logiikkaa? :D
Jos alkaa siinä kaikkien kuullen kailottaa, että olen jo varattu, niin toinenhan voisi sanoa vaikka, että niin minäkin olen, en pyytänyt numeroa iskemismielessä. Itsensä siinä enemmänkin nolaa.
Vierailija kirjoitti:
Exäni raivostui siitä, kun en omassa kodissani tiskatessa huuhdellut astioita kuumalla vedellä. Yritin selittää, että asunnossani on Suomen pienin kuumavesivaraaja, se riitti juuri ruuanlaittohommiin ja tiskialtaan täyttämiseen. Ei uskonut, kun näytin, että hanasta ei todellakaan tule lämmintä vettä, huusi vaan tiskausohjeitaan. Siihen asti tyyppi oli ihan kivan oloinen, tuo tuli yllätyksenä.
Kerroin tämän jutun äidilleni, joka alkoi huutaa minulle, että ihan oikeassa oli, miten en muka voi tajuta noin yksinkertaista asiaa. Vaikka selitin miniboileriasian, äiti jäi jankkaamaan kuinka olin väärässä ja exä oikeassa. Huvitti, kun kumpikin ohitti reaaliteetit täysin.
Äidistäni riittäisi paljonkin kerrottavaa. Ostin hänelle lapsena liian halvan syntymäpäivälahjan (pelkäsin joka vuosi tuota päivää siitä eteenpäin), loukkasin häntä tuomalla metsästä hauskannäköisen kepin nähtäväksi, maalasin alakoulussa dalmatialaiselle vääränlaiset pilkut, yritin hänen mielestään olla olla erilainen kuin muut... 18-vuotiaana hermorauniona, kun vihdoin uskalsin mennä psykiatrille, hän suuttui siitäkin.
Voimia kaikille teille, jotka olette kertoneet narsistivanhemmistanne tässäkin ketjussa!
Mutta jos lämmintä vettä on niin vähän, ettei se riitä edes tiskaamiseen, niin miten se riittää suihkussa käymiseen?? No okei, ehkä asunnossasi ei ollut edes suihkua vaan talossa oli erilliset suihkutilat alakerrassa tai jotain muuta epätavallista. Uskon siis, että tarina on tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poikakaverin kodissa ei tule lämmintä vettä hanasta keittiössä. Kuumaa vettä saa ainoastaan vessassa suihkusta ja hanasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä ainakin vielä 15-20 vuotta sitten opettajilla oli oikeus kilahtaa mitä typerimmistä asioista. Kerran kasiluokan saksantunnilla rupesimme nauramaan hassunkuuloiselle sanalle. Opettaja luuli että nauroimme hänelle ja aloitti varmaan varttitunnin kestäneen raivarin. Huusi niin kovaa että se ääniaalto tuntui joltain atomipommilta ja samalla paiskoi tavaroita. Lopetti rauhalliseen tokaisuun "Ensi kerralla sanakoe, voitte poistua". Itse aloin tuon jälkeen voida pahoin hänen tunneillaan, vaikka ei enää koskaan tuon jälkeen raivonnut meille.
Ysillä matikantunnilla vastasin kysymykseen väärin ja ope alkoi raivota että "sä olet niin p*sk... siis huono oppilas että sun ei kuuluis olla täällä normaalien tunnilla". Joo, olimme vanhempien kanssa anoneet matikan erityisopetukseen pääsyä mutta kutosen matikalla olin liian hyvä sinne...
Jouduin myös rehtorin puhutteluun koska olin valittanut kiusaamisesta.
Itse kävin ala-asteen ysärin lopulla ja 2000-luvun alussa, ja kyllä silloinkin näitä opekilahduksia tosiaan tapahtui. Pari minun mielestäni täysin epäreilua kilahdusta kokeneena, ne on oikeasti vähän jäänyt kalvamaan mieltä. Selkeästi olivat sellaisia tilanteita, että opea itseään vain harmitti jokin, ja purki sitten sen minuun. Opettajilla kuitenkin oli sellainen auktoriteetti ja lapsilla uskoteltu, että opettaja on aina oikeassa. Sitten kun saat raivarihuudot, jostain mitättömästä jutusta, mitäpä se lapsi ajattelee? Minun toinen vanhempi sattui vielä olemaan töissä samassa koulussa, niin tottahan toki opettajat juorusi aina IHAN KAIKEN pienenkin sanomisen ja erimielisyyden sitten hänelle ja sain tuplatorut. Vahvisti vain sitä opettajan absoluuttista totuutta. Muiden vanhemmille ei toki vaivauduttu soittelemaan tällaisista pikkuasioista. Harvemmin varmaan mitään positiivista tietenkään kantautui tätä kautta.
Minä kans vuosimallia alakoulu 1997-2003. Aivan kamalaa huutoa kolmannelta luokalta kutoselle. Meillä oli ope, jota muu koulu pelkäsi. Oikeasti. Se mies saattoi aloittaa ihan älyttömän huudon vähästä. Muistan esmes:"Jumaliste *nimi*!!! Eikö mene perille!" "Sanoinko minä, että tehkää näin? No SANOINKO?!" Viikoittain.
Ilpo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mentiin kahdestaan baariin. Menin tapaamaan kavereita jotka siellä näin ja rupattelin heille yhden juoman ajan. Se kaveri jonka kanssa menin veti kilarit ja itkupotkuraivarit kun "mehän mentiin yhdessä ja sä katosit enkä löytänyt mistään". Se lähti itkien kotiin.
Tästä olisin itsekin suuttunut, jos olisit sanonut kaverillesi "tuolla on pari tuttuu, niin haluutko tulla mukaan?" Silloin on eriasia suuttuuko joku tommosesta kysymysestä vai ei, mutta feidaaminen ei ole reiluu...
Ei hitto mulla ois tähän pari tosi hyvää, mut se suutahteleva kaveri lukee tätä palstaa ja sittenpä se vasta suuttuisikin, kun tunnistais ittensä mun tekstistä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso suuttui aikoinaan (nykyisin ex) siitä että tein aina kaikki kotityöt. En ollut tajunnut että siivoaminen, pyykinpesu, tiskaaminen ja ruuanlaitto estää hänen mieheytensä toteutumisen ja alistaa häntä.
Voisko joku kertoo millä perusteella ylä- ja alapeukutatte tähän ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän olen ihmisistä oppinut: useimmilla on jokin arka paikka, joka syö heidän itsetuntoaan ja usein he kuittelevat, että muut ihmiset heti huomaavat sen heidän puutteensa, tuomitsevat sen ja kaikki sanat tai toiminta, jota he eivät ymmärrä, viittaa siihen heidän puutteeseensa joko suoraan tai jotenkin ovelasti mutkan kautta.
Esim. matalasti koulutettu ja sivistymätön juttelee koulutetumman tuttunsa kanssa, joka käyttää jotain sanaa, jota tämä matalammin koulutettu ei ymmärrä -> olettaa, että toinen on huomannut hänen puutteensa -> tuntee häpeää -> suuttuu.
Tai itseään rumana pitävä juttelee kauniina pitämänsä tutun kanssa. Kaunis tuttu heilauttaa pitkiä paksuja hiuksiaan -> itseään rumana pitävä olettaa, että kaunis on huomannut hänen elottoman maantienvärisen tukkansa -> tuntee häpeää -> suuttuu.
Ja niin edelleen. Eli kun joku teille suuttuu jostain hölmöstä asiasta, hän samalla kertoo mitä häpeää itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Eli kun joku teille suuttuu jostain hölmöstä asiasta, hän samalla kertoo mitä häpeää itsessään.
Tätä sivuten, toisten ihmisten ominaisuuksia väheksyvät ihmiset itse asiassa listaavat oman elämänsä pelkotiloja ja ahdistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena todella temperamenttinen luonteeltani ja minua kutsuttiin raivottareksi, turhaksi suuttujaksi ja sillä tehtiin jopa suurta huvia että joku ärsytti minua ensin tahallaan jopa tunti- tai päiväkausia, ja kun sai minut suuttumaan vanhemmat antoivat kuulla kunniani. Joskus sinnittelin kuukausiakin etten vahingossakaan suuttunut, koska siitä oltiin tehty tabu ja lopulta murrosiän kuohuissa sitten padot murtuivat kerralla. Joskus muistan tilanteita, että minulle oltiin äärimmäisen inhottavia, ja kukaan ei puuttunut siihen, mutta jos uskalsin nousta vastaan niin minua hyssyteltiin ja vietiin pois tilanteesta vaikka se kiusaaja/päänaukoja olisi ollut se kenelle olisi kuulunut sanoa pari valittua.
Aikuisena sitten huomasin, että minulla oli hirveitä aggressionhallintavaikeuksia. En uskaltanut hankalan tyypin mainetta välttääkseni pitää puoliani, pelkäsin suuttumista ja annoin kohdella itseäni lähestulkoon kaltoin. Kun terapiassa sitten käytiin läpi lapsuuttani, niin olikin kauhistuttavaa miten väärinpäin sitä roolit kääntyivätkin. Olin mennyt sinne itsetunto murskana ja valmiina saamaan hoitoa narsismiini, niin terapeutti ottikin pokkana puheeksi että oliko äidilläni tapana kontrolloida kaikkea, nostaa toinen lapsi kultalapseksi ja toinen syntipukiksi ja seurata vierestä kiusaamista tai jopa lietsoa sitä itse. Käyntien tihetessä terapeutti sanoi, että äidiltäni löytyisi mitä ilmeisemmin narsistinen persoonaallisuushäiriö, ja muut perheestämme olisivat olleet kaikki tavallaan hänen uhrejaan. Sen lisäksi tuo kaikki oli kaltoinkohtelua antaa ja kannustaa toisia perheenjäseniä kiusaamaan yhtä ja lisäksi vielä estää puolustautuminen ja syyttää vielä sitä lasta pohjimmiltaan heikoksi tai huonoksi joka ansaitsi kohtelunsa.
Äitini ei yllättäen myönnä mitään ja saattaa edelleen piikitellä minua ikivanhoista tappeluista ja makeilla itsetyytyväisenä: "Ai että teki hyvää nähdä miten veljesi löi sinulta silloin 97 nenän auki" ja nauraa päälle. Käsittämätöntä oli, että hän tosiaan oli sitä mieltä että tuo oli oikein. Olemmeko tekemisissä? Emme.
Voi ei, mulla on vähän saman tapaista taustaa. Toinen vanhempani on aina ollut todella äkkipikainen ja saanut näitä kilareita välillä ties mistä. Nyt vanhemmiten raivoaa edelleen välillä, mutta oma suhtautuminen on jo luokkaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta lapsena muistan nuo tilanteet pelottavina. Ikävä kyllä olen tainnut jossain määrin periä tätä temperamenttia itsekin, jota lapsena kyllä olin. En kuitenkaan missään tapauksessa ilkeä, mutta temperamenttia löytyi, jos tosiaan ärsytettiin.
Tämä risti on kulkenut itselläkin mukana, ja olen tehnyt ahaa elämyksiä viimeaikoina monesta asiasta ja ongelmasta, jotka ovat vaivanneet minua. Minullakin on ollut läheisiä/ystäviä, jotka välillä tuntuvat oikein odottavan, että saavat piikitellä minua. Jos huomattiin, että jotain on sattunut, siis ihan mikä tahansa negatiivinen asia/vahinko ensimmäiseksi on osattu syyttää minua, vaikkei minulla olisi asian kanssa mitään tekemistä. Hakeuduin ihmissuhteissa huonoihin mahdollisiin diileihin itseni kannalta, joista koin hylätyksi tulemisen tunteita. Ne sitten purkautuivat pitkän patoamisen jälkeen usein kilahteluina, joista en itsekään todellakaan nauttinut. Nyt olen onneksi saanut siivottua näitä huonoja suhteita pois ja päässyt tutkiskelemaan itseäni, enkä tosiaan mielestäni ole ollenkaan tuollainen epätasapainoinen ja temperamentinen, kuin joskus olin. Nämä on jänniä asioita, minäkin kuitenkin päällisin puolin olen pitänyt lapsuuttani ihan onnistuneena. Silti jotain tuntuu olevan pahasti pielessä sisimmässä.
Anteeksi ohis, mutta piti purkaa tämä sanoiksi.
Taulu on ollut hiukan vinossa.
Kaksi tauluakin ovat olleet vinossa.
Näin meillä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän olen ihmisistä oppinut: useimmilla on jokin arka paikka, joka syö heidän itsetuntoaan ja usein he kuittelevat, että muut ihmiset heti huomaavat sen heidän puutteensa, tuomitsevat sen ja kaikki sanat tai toiminta, jota he eivät ymmärrä, viittaa siihen heidän puutteeseensa joko suoraan tai jotenkin ovelasti mutkan kautta.
Esim. matalasti koulutettu ja sivistymätön juttelee koulutetumman tuttunsa kanssa, joka käyttää jotain sanaa, jota tämä matalammin koulutettu ei ymmärrä -> olettaa, että toinen on huomannut hänen puutteensa -> tuntee häpeää -> suuttuu.
Tai itseään rumana pitävä juttelee kauniina pitämänsä tutun kanssa. Kaunis tuttu heilauttaa pitkiä paksuja hiuksiaan -> itseään rumana pitävä olettaa, että kaunis on huomannut hänen elottoman maantienvärisen tukkansa -> tuntee häpeää -> suuttuu.
Ja niin edelleen. Eli kun joku teille suuttuu jostain hölmöstä asiasta, hän samalla kertoo mitä häpeää itsessään.
Suuttumalla vielä paljastaa oman mitättömyytensä ja alleviivaa sitä. Jos on edes jollain tapaa tasokas ihminen, osaa silti käyttäytyä vaikka kokisikin jonkinlaista häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto mulla ois tähän pari tosi hyvää, mut se suutahteleva kaveri lukee tätä palstaa ja sittenpä se vasta suuttuisikin, kun tunnistais ittensä mun tekstistä. :D
No haittaako se? Kannattaisiko sellainen kaveri feidata ihan muutenkin?
Syötiin isän savustamaa lohta ja se oli mun lempparia. Kehuin miten hyvää se on ja isä käski olemaan elvistelemättä. Jäänyt häiritsemään että miksi veti herneen nenäänsä tuosta 🤔 En käyttänyt edes mitään veemäistä äänensävyä..
Yksi työkaveri suuttui, kun anoppi osti mulle useita joululahjoja.
Toinen työkaveri suuttui, kun mulla ei ollut asuntolainaa. Hänellä ku oli.
Mun kaverit eivät suutu, mutta puhuvat selän takana kuinka "Anna ei koskaan ole kännissä kun ollaan ulkona". Kerran olin jopa ihan vieressä, kaverini kuiskuttelivat asiasta keskenään. Luulivat etten kuule, mutta kuulin kyllä. "Sori nyt vaan kun en oo sellanen joka juo ittensä hirveään känniin parissa tunnissa niinkuin te", sanoin heille. Jäätyivät vaan paikoilleen ja tuijottivat mua pelästyneen näköisenä, niinku ilmeellä "Ai se kuuli ton!?". No en halua juoda liikaa ja inhoan krapulaa yli kaiken.