Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttui kaveri kun hän kysyi voisinko korvausta vastaan tehdä kakun hänen lapsen synttäreille. Sanoin että voin tehdä ihan ilmaiseksi lahjaksi. Tuli juhlat ja menin kakun kanssa, kakku kelpasi. Kun olin lähdössä juhlista kaveri ja hänen äiti tuli tyrkyttämään 20e seteliä. Sanoin ettei todellakaan tarvitse, ihan oli ilo leipoa ja kiva kun kelpasi. Kaverin mies sitten tarjosi jos veisi mut kotiin edes autokyydillä, johon suostuin. Juteltiin autossa mukavia, kiitin kyydistä ja poistuin. 2viikon päästä aloin kuulla yhteisiltä tutuilta kuinka oon todella kiittämätön kun he hyvää hyvyyttään oli tarjonnut mulle rahaa ja mä olin kuulemma niskoja nakellen ja ovia paiskoen poistunut. Kun yritin kysellä että mitä ihmettä mulle alettiin karjua epämääräisiä ja välit meni. Olis varmaan siis pitänyt vaan ottaa se 20e vastaan. Onko kellään ehdotuksia mikä tässä suututti? Ja varmasti en ollut mitään ovia paiskonut ja ihan normaalin iloisesti puhuttiin kun lähdin heiltä, sekä autossa.

Keksitty suuttumus, näitä on, tuon varjolla pääsee jostakin ihmisestä eroon

Paljon on ihmisissä mielenterveys ongelmaisia, miten nää pystyy elämään ylipäätänsä työelämässä muiden ihmisten kanssa

Juuri eilen lentokoneessa, iltalento takaisin Helsinkiin, monilla ne pikkumatkalaukut käsimatkatavaroina. Oman penkin kohdalla ei ollut tilaa matkatavarahyllyllä, yritin laittaa laukkuani toiseen hyllyyn. Hyllyn kohdalla istuva herra jyrkästi kielsi laittamasta hänen kohdalleen, koska ”Hyllyt ovat vain takeille! Sinun taytyy laittaa laukkusi edellä olevan istuimen alle!” Yksi toinen lähellä oleva matkustaja sitten kehotti laittamaan hänen takkiaan enemmän kasaan ja sain laukun hyllyyn. Vähintäänkin erikoinen periaate tällä ekalla herralla, huomioonottaen, että keskiverrolla työmatkalaisten iltalennolla on nopeasti laskien 60 tuollaista laukkua niissä hyllyissä. Eli ne hyllyt eivät kyllä ole vain takeille. Lähellä olevien katseet oli näkemisen arvoisia, kun kuulivat tämän keskustelun.

Puhelinmyyjä suuttui, kun sanoin jo puhelun alkumetreillä, etten tilaa mitään. Hän huusi vihaisesti että mun on pakko kuunnella tarjous loppuun. Että sellaista :D

Vierailija kirjoitti:

Mulle suuttui kaveri kun hän kysyi voisinko korvausta vastaan tehdä kakun hänen lapsen synttäreille. Sanoin että voin tehdä ihan ilmaiseksi lahjaksi. Tuli juhlat ja menin kakun kanssa, kakku kelpasi. Kun olin lähdössä juhlista kaveri ja hänen äiti tuli tyrkyttämään 20e seteliä. Sanoin ettei todellakaan tarvitse, ihan oli ilo leipoa ja kiva kun kelpasi. Kaverin mies sitten tarjosi jos veisi mut kotiin edes autokyydillä, johon suostuin. Juteltiin autossa mukavia, kiitin kyydistä ja poistuin. 2viikon päästä aloin kuulla yhteisiltä tutuilta kuinka oon todella kiittämätön kun he hyvää hyvyyttään oli tarjonnut mulle rahaa ja mä olin kuulemma niskoja nakellen ja ovia paiskoen poistunut. Kun yritin kysellä että mitä ihmettä mulle alettiin karjua epämääräisiä ja välit meni. Olis varmaan siis pitänyt vaan ottaa se 20e vastaan. Onko kellään ehdotuksia mikä tässä suututti? Ja varmasti en ollut mitään ovia paiskonut ja ihan normaalin iloisesti puhuttiin kun lähdin heiltä, sekä autossa.

En ole ihan varma, tietenkään, mutta joskus oli ketju että länsisuomalaisilla on erilaisia tapoja kursailla kun itäsuomalaisilla. Että jompi kumpi tarjoaa ja toisen pitää varmaan 5x kieltäytyä vaikka oikeasti aiotaan ottaa se maksu vastaan. Tai vaikka kahvipulla. Ja jos uskoo ekasta kerrasta niin se kieltäytyjä loukkaantuu. En tiedä miten sopii tähän mutta ehkä jotain tuollaista. He halusivat olla se parempi ihminen tarjoamalla rahaa. Sinä voititkin koska et halunnut mitään.

Tein pizzaa perheelle, mies ei osallistunut tekoon (ihan fine, mielelläni teen). Mutta, sitten kun pizza oli uunissa mies raivostui ihan silmittömästi siitä että paistan sitä väärin. Otsasuoni ja silmät pullottaen, sylki roiskuen. Haukkui samalla kaikesta maasta taivaisiin kuten tapanaan oli. Seuraavassa muutama esimerkki lisää asioista joista minut haukuttiin tällä tapaa.

Masennuslääkkeiden käytöstä, olin "joka pieneen asiaan pillereitä popsiva hullu".

Hiustenleikkuusta, silloin raivostumista edelsi kolmen päivän mykkäkoulu.

Siitä etten siivonnut ajakohtina jotka hänen mielestään on sopivia.

Aamu-unisuudestani.

Vanhemmat: opettakaa lapsillenne että heitä ei saa kohdella miten vain. Minun tapauksessani valitsin todellakin isäni kaltaisen miehen. Isän, jonka syystä en edes alkuun ymmärtänyt että haukkumiseni oli väärin. Mies on ex, keräilen varmaan palasia loppuelämäni.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjä suuttui, kun sanoin jo puhelun alkumetreillä, etten tilaa mitään. Hän huusi vihaisesti että mun on pakko kuunnella tarjous loppuun. Että sellaista :D

Sama tapahtunut minulle. Myyjä haukkui minut idiootiksi, nimitteli ja huusi puhelimeen kun en halunnut lehteä. Ja se myyjä vielä sai ylikiltin nuoren sekä itkemään että tilaamaan lehden näin. Minulla on vähän enemmän selkärankaa nykyään.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjä suuttui, kun sanoin jo puhelun alkumetreillä, etten tilaa mitään. Hän huusi vihaisesti että mun on pakko kuunnella tarjous loppuun. Että sellaista :D

Sama tapahtunut minulle. Myyjä haukkui minut idiootiksi, nimitteli ja huusi puhelimeen kun en halunnut lehteä. Ja se myyjä vielä sai ylikiltin nuoren sekä itkemään että tilaamaan lehden näin. Minulla on vähän enemmän selkärankaa nykyään.

Ei suuttunut, mutta kun sanoin etten osta/tilaa mitään ja olen tänään hankkinut telemarkkinointikiellon, niin alkoi suureen ääneen ivata että 'onks sulla muka tollanen päivä? Annas kun kerron omastani...' Tiuskaisin ettei kiinnosta ja löin luurin korvaan. Luuleeko nää oikeesti tolla tyylillä pääsevänsä johonkin?

Dvd soitin alkoi  sekoilla, sammuttaa uitsensä kesken elokuvan. Mies ei uskonut vaan väitti että minä tai lapset vaan kohelletaan jotain. Sitten yhtenä päivänä  poika katsoi Ti ti nallea niin että mies istui sohvalla ja näki itse, että elokuva meni pois päältä vaikka kukaan ei koskenut kaukosäätimeen. Tuolloin laite myös rikkoutui lopullisesti eikä enää käynnistynyt. Mies suuttui sitten minulle. 

Tämä ei ole niin paha, mitä monet muut kertomukset tässä ketjussa, mutta oli itselleni hämmentävä tapaus; eli pari vuotta sitten Onnibussilla matkustaessani olin varannut istumapaikan bussin yläkerran ensimmäiseltä riviltä vasemman puolen ikkunapaikalta. Bussiin noustessa huomasin, että paikallani istui nuorehko nainen. Pyysin kohteliaasti tätä naista siirtymään paikaltani, mutta tämä tivasi minulta, että miksi en mene muualle istumaan kun tyhjiäkin paikkoja olisi. Totesin hänelle, että olen maksanut lisämaksun siitä eturivin paikasta ja siinä myös aion istua koko tulevan 300 kilometrin matkani. Neitokainen nousi sitten ylös niskojaan nakellen ja mutisi jotain "v.ttu kun on tarkkaa" ja meni jonnekin bussin perälle istumaan.

Joskus junassakin on ollut näitä tapauksia, jotka ovat istuneet minun paikallani, mutta aina ovat siirtyneet pois, kun olen kohteliaasti pyytänyt.

Voi olla, että vastaava tarina on aivan tavallinen, mutta itseäni keissi vieläkin välillä harmittaa. Olimme lukioaikana, kaksi ensimmäistä vuotta erottamaton kaveriporukka, neljä tyttöä ja viisi poikaa. Tekemisissä päivittäin koulussa ja vapaa-ajalla. Tutustuin abivuoden alussa mieheen, rakastuin ja yksi porukan tytöistä suuttui tästä niin, että emme ole puhuneet sen jälkeen. Mies oli porukan ulkopuolelta, ei kenellekään aikaisemmin tuttu, joten en syönyt kuormasta tai vienyt tämän tytön nenän edestä tätä miestä. Porukkamme hajosi tästä lopullisesti. Muutkaan eivät taida olla enää kavereita. Äärimmäisen hämmentävä ja surullinen tapaus. Onneksi valitsin kuitenkin tämän miehen; olemme olleet yhdessä nyt 15 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Elämä on hyvää. Ehkä tuo symbioosiystävyys olisi päättynyt joka tapauksessa joskus, jostain ihan yhtä oudosta syystä. Toivoin, että se olisi kuitenki säilynyt ja muuttanut vain muotoaan aikuiseksi ystävyydeksi. Yliopistoaikaiset ystävyydet toivat onneksi iloa elämään tuon kokemuksen jälkeen ja ne suhteet ovat säilyneet.

Olimme erään sukulaisnaisen kanssa samaan aikaan raskaana ja hän raivostui minulle todella pahasti kun minä kohtasin synnyttää oman lapseni keskosena ennenkuin hänen lapsensa syntyi vaikka hänen laskettu aikansa oli kuukauden ennen omaani. Vieläkin 5 vuoden jälkeen hän väittää, rttä synnytin lapseni tahallani 2kk etuajassa.

hello

Lisää!

kysyin kerran eräältä tutulta samassa pihapiirissä asuvalta eläkeläisnaiselta onko hänellä kylmä  koska lämpimänä kesäiltana piti villatakkia päällään. no ei minulla mikään kylmä ole oli vastaus. tämän jälkeen n. viiden vuoden ajan  hän kysyi vastaantullessaan aina että " onko minulla kylmä"? kerran sitten vastasin että on mulla mulla vähäsen . siihen se loppui.

Naapurinani oleva mummo suuttui kun en lähtenyt hänen puolestaan kauppaan ostoksille. Soitti ja kertoi karmean pitkän ostoslistan tavaroista, joita olisi pitänyt hakea ja sanojensa mukaan maksaisi ne minulle ensi kuun puolella. Olemme sopineet jossain välissä auttavamme toisiamme kun kummallakaan ei ole sukua lähistöllä. Asiaan ei hänen mielestään mitenkään vailuttanut se, että olen kotona oikea ranne kipsattuna murtuman vuoksi + nilkka kunnolla nyrjähtäneenä, joten omakin elämä on kohtuullisen hankalaa. Mutta kun HÄN on riskiryhmää eikä voi mennä ulos. Tarjosin että tilaisin tavarat kotiin kuljetuksella jos laittaisimme kulut puoliksi, mutta kun se on niin kallista ja kuski voi tartuttaa.

Kun sanoin että hammaslääkäri ei harjaa hampaita ja toinen oli asiasta eri mieltä.

Mulla oli kaveri, joka suuttui milloin mistäkin. Hän pyysi joskus minua kauppaan mukaan, että saa kantoapua. Oli eläkeläinen ja huonot kädet. Minulla ei ole autoa eikä korttia, mutta kaverilla oli ja joskus ajettiin kauemmaskin esim yhteisten tuttujen luo. Kerran hän oli unohtanut avaimet autoon ja alkoi kaupan parkkipaikalla haukkua minua, että kuinka tollo mä oikeen oon ja miten hän nyt pääsee autoon ym. Olin aika äimistynyt moisesta. Tässä vaiheessa tämä ihmissuhde veteli jo viimeisiään. Viimeisen kerran, kun olin rouvan luona kahvilla, suuttui, kun otin pienen kahvikupin kaapista. Olisi pitänyt kelvata se minkä hän antoi. Olin kuulemma epäkunnioittava moukka. Useimmiten oli ystävällinen, mutta yhtäkkiä alkoi jostain v*ttumainen ja ilkeä piikittely. Kuulin myöhemmin rouvan kuolleen, en tiedä mihin. En voi sanoa, että harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole niin paha, mitä monet muut kertomukset tässä ketjussa, mutta oli itselleni hämmentävä tapaus; eli pari vuotta sitten Onnibussilla matkustaessani olin varannut istumapaikan bussin yläkerran ensimmäiseltä riviltä vasemman puolen ikkunapaikalta. Bussiin noustessa huomasin, että paikallani istui nuorehko nainen. Pyysin kohteliaasti tätä naista siirtymään paikaltani, mutta tämä tivasi minulta, että miksi en mene muualle istumaan kun tyhjiäkin paikkoja olisi. Totesin hänelle, että olen maksanut lisämaksun siitä eturivin paikasta ja siinä myös aion istua koko tulevan 300 kilometrin matkani. Neitokainen nousi sitten ylös niskojaan nakellen ja mutisi jotain "v.ttu kun on tarkkaa" ja meni jonnekin bussin perälle istumaan.

Joskus junassakin on ollut näitä tapauksia, jotka ovat istuneet minun paikallani, mutta aina ovat siirtyneet pois, kun olen kohteliaasti pyytänyt.

Tuossahan on sitten sekin, että jos ei sano mitään ja menee vaan istumaan toiselle paikalle, saattaa joutua nousemaan monta kertaa, kun seuraavalta pysäkiltä tuleekin siihen paikan varannut. Mutta pakko silti mainita, että oli aikoinaan kiusallista mennä sanomaan muuten tyhjän junavaunun ainoalle matkustajalle, että voisko hän siirtyä, kun mulla on just tähän varattu paikka :D Hän kyllä suhtautui hyvin ja ymmärsi tilanteen koomisuuden.