Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6335)
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Tossa juuri näkyy se syy, miksi taloudessa menee niin kuin menee, eli ei kovinkaan hyvin. 1990-luvun lama-Suomessa korot olivat sitä luokkaa, ettei yksi 50 mk ollut mikään ihan pikku juttu.
Se 50 mk silloin ei ole sama kuin 8,5€ nyt. Pikemminkin se on sama kuin 50€ nyt. Ja se vituttaa varmasti maksaa kakaran rikkomasta tyhjästä. Se, että oliko isäsi kovin reilu silti sinua kohtaan, onkin sitten ihan eri juttu.
Avovaimo suuttui kun mulla erektio lopahti kesken hommien kun työstin häntä takaapäin. En kait mä sitä tahallani tehnyt mutta ei auta naiset ovat tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan valokuvausta. Kerran sanoin kuvattaville (pariskunta ja lapsi) sovitussa kuvaustilanteessa omasta mielestä small talkina, että näytättepä kuvauksellisilta. En antanut ohjeita, enkä "vuodattanut" kehuja enempää, totesin vain. Suuttuivat että oksat pois. Sitä paitsi kuvauksellisuus, vaikka yhä oli hyvä valo jne. meni siinä ärhentelyssä. En tänäkään päivänä tajua, mistä se reagointi.
Kuulivatko kenties jotain väärin? Vai onko niin, ettei kaikki tiedä mitä sana "kuvauksellinen" tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Tapailin aikanani yhtä tyyppiä. Meillä oli mukavaa ja tykättiin toisistamme, mut sit vikalla treffillä mentiin mun asunnolle (oltiin edellisillä treffeillä oltu hänen asunnollaan) niin tää tyyppi suuttui siitä kun mun astiat ei ollut arabian / iittalan ym astioita ja siitä kun mulla ei ollut isoa telkkaria. Muistan kun hän lähti ovet paukkuen, samalla säksättäen että oon 'köyhä' kun ei oo ees muumimukeihin varaa. Kyllä varaa oli/on, mutta en halua tuhlata rahojani sellaiseen.
Harvemmin käy noin hyvä onni, että idiootti tajuaa häipyä sinne missä asiat ovat muka "paremmin".
Kaverini suuttui, koska ostimme puolisoni kanssa omakotitalon, eikä hänellä ole puolisoineen varaa.. Olen työssäkäyvä > hänkin välillä, mutta yleensä ei, koska ei ole löytänyt "tarpeeksi kivaa" työtä.. Olen opiskellut kaksi ammattia, hän melkein yhden. Jännä juttu kerrassaan.
Opiskeluaikana oli yksi tosi ärsyttävä poika, joka yritti kokoajan lääppiä ja lähennellä minua. Ex-kaverini, joka siis ihan tosissaan rakasti toisten parittamista, hoki minulle miten minun pitäisi olla tämän pojan seurustelukumppani. Sanoin kohteliaasti, ettei kyseisen pojan seura kiinnosta. Kaveri sitten veti itkupotkuraivarit ja kiukutteli minulle koko loppupäivän.
Oli sen verran epävakaa persoona muutenkin, että on sen vuoksi ex-kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana oli yksi tosi ärsyttävä poika, joka yritti kokoajan lääppiä ja lähennellä minua. Ex-kaverini, joka siis ihan tosissaan rakasti toisten parittamista, hoki minulle miten minun pitäisi olla tämän pojan seurustelukumppani. Sanoin kohteliaasti, ettei kyseisen pojan seura kiinnosta. Kaveri sitten veti itkupotkuraivarit ja kiukutteli minulle koko loppupäivän.
Oli sen verran epävakaa persoona muutenkin, että on sen vuoksi ex-kaveri.
Siis nämä parittajatyypithän ovat todella herkkiä loukkaantumaan noin muutenkin. Jos kaveria tai sukulaista ei kiinnosta tyrkytetty match, niin siitä vedetään nenään herneet ja niiden palotkin ja ollaan naama nutturalla kuukausikaupalla sen jälkeen. On ihan ok, että haluaa tuntea itsensä tärkeäksi mutta tuollaisella ei-toivotulla häsläämisellä saa vain kiusankappaleen maineen. Semminkin, kun valtaosalla oman elämänsä Amoreista ei edes ole tarvittavaa psykologista ja sosiaalista silmää.
En ole ihan varma, suuttuiko tuttavani minulle vai ei, mutta sellainen kuva minulle tuli. Tyttäreni hyvä ystävä meni noin vuosi sitten armeijaan. Tämä ystävä pyysi sitten minua ja tytärtäni vieraikseen läheisten päivänä, kun hänen vanhempansa eivät voineet tulla. Kerroin tästä vierailusta tuttavalleni ja ihmettelin armeijan touhuja (niin kuin kai tapana on). Tämä tuttavani kysyi aika kiukustuneen kuuloisesti, että miksi meidät kutsuttiin (ja erityisesti minut - no, olen tuntenut tämän ystävän polvenkorkuisesta asti, niin onhan hän toki minullekin läheinen), kai sillä vanhemmatkin on ja kai ne olivat lastaan katsomassa. Sitten hän siunaili vanhempia, jotka eivät sen vertaa vaivaa näe, että menisivät lastaan katsomaan, kun kutsutaan. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että hän oli vihainen minulle - tai kateellinen, en osaa sanoa. Välillemme tuli aika vaivaantunut tunnelma, joka kesti parisen päivää. En uskaltanut kertoa hänelle, että meidät kutsuttiin myös valatilaisuuteen, ja olimme sielläkin - tällä kertaa myös sotilaan vanhemmat olivat paikalla.
Asia putkahtaa mieleen aina toisinaan, ja minusta se oli aika omituinen reaktio mielestäni ihan normaaliin asiaan.
Olin kaverilla kylässä, meillä on kaveripiirissä tapana että toisinaan kokkaillaan yhdessä päivällistä, niin tehtiin tälläkin kertaa. Syömisen jälkeen autoin tiskaamisessa koska tällä kaverilla ei ole astianpesukonetta, ei mahdu keittiöön. Laittaessani kauhoja kuivumaan siihen pömpeliin jossa kuivatetaan kauhat, veitset, haarukat jne, sattui yksi kauha vahingossa nojaamaan seinään. Kaveri veti kamalat kilarit siitä että nyt se kauha on likainen ja se pitää uudelleen pestä. Ymmärrän kyllä sen että ei halua ruokavälineen koskevan seinään mutta asian olisi voinut sanoa hieman nätimminkin koska hän ihan oikeasti huusi ja raivosi.
entinen kämppikseni suuttui minulle siitä, että olin omatoimisesti palauttanut hänen osuutensa (eli puolet) takuuvuokrasummasta takaisin hänen tililleen. Oltiin siis n. kk sitten muutettu erilleen ja olin itse ollut päävuokralainen ja saanut takuuvuokran, joten palautin puolet mitään asiasta hänelle erikseen ilmoittamatta. Ja hän suuttui siitä, kun en ollut asiasta häntä informoinut :D vastasin vain, että eiköhän oman pankkitilin seuraaminen ole ihan jokaisen aikuisen omalla vastuulla, enkä kokenut, että asiasta pitää erikseen informoida kun hän näkee sieltä tililtään sitten, että "jaa xx on palauttanut mulle takuuvuokran". Todella outoa. mutta ehkä häntä kismittikin oikeasti että olikin huomaamattaan käyttänyt jo rahoja ja oli vielä luullut että on potti vasta luvassa..
En muista olenko tämän jo tänne kirjoittanut, mutta laitetaan nyt varmuuden vuoksi.
Kävin peruskouluni ala- ja yläasteella, joiden rakennukset sijaitsivat vierekkäin. Yläkoulun pihan läpi pääsi kulkemaan ala-asteen puolelle. Eräänä talvisena aamuna olin yläasteella odottamassa aamutunnin alkua oven edessä (ovet olivat lukossa, sinne ei päässyt ennen kuin ensimmäinen opettaja saapui aamulla paikalle).
Siinä odotellessa ala-asteen erityisopettaja (jonka tunneilla kävin r-vian takia) käveli ohitseni matkallaan ala-asteen puolelle ja sanoi hyvää huomenta. Vastasin huomenta, tosin melko hiljaa mutta silti hänen olisi pitänyt se kuulla, ja nyökkäsin vielä päälle. Luulin että tilanne meni ohi, mutta yhtäkkiä tämä erityisopettaja laukkaa takaisin ja hyvä ettei päälle käy, sanoo kovaan ääneen suoraan päin naamaani että HYVÄÄ HUOMENTA ja sanoin sitten toki saman takaisin. Opettaja jatkoi onneksi menoaan tämän jälkeen.
Sama erityisopettaja alkoi kerran ala-asteella kesken luetunymmärtämistestin opettamaan yhdelle luokkamme oppilaalle, kuinka niistetään oikein, hänen mielestään kun kyseinen poika niisti aivan väärin. Kauhea huuto siitäkin.
Nuorempana kaverini suuttui minulle siitä, kun hän sai kokeesta vitosen. Oli kuulemma minun vika, että hänen numeroksi tuli viisi.
Teininä seurustelin pojan kanssa johon tutustuin kaverini kautta. Jossain vaiheessa kaverini suuttui siitä että olin paljon poikkikseni luona jolloin tämä ns. paras kaverini sanoi, että hänhän saattoi meidät yhteen joten hän voi myös erottaa meidät...eikä sen jälkeen enää puhunut mulle.
Ensimmäinen poikaystäväni oli narsisti ja käytös oli sen mukaista. Suuttui todella typeristä asioista. Suuttui jos en vastannut heti viesteihin tai puhelimeen, laittoi vihaisia viestejä että miksi en vastaa.
Muutaman kerran tuli ryyppyreissultaan aamuyöllä minun luokseni ja minä olin nukkumassa koska aamulla oli aikainen herääminen töihin. Exäni kuitenkin vaati että tulen hänen kanssaan tekemään hänelle iltapalaa ja jos en heti suostunut, alkoi mököttämään kuin pikkulapsi.
Samainen exä suuttui kaupassa kun minä halusin tehdä omalla tavallani jauhelihakastiketta enkä laittaa kastiketta suoraan purkista kuten exäni teki. Halusin laittaa tomaattiseen jauhelihakastikkeeseen ruokakermaa, tämä ei exälleni sopinut vaan suuttui ja jätti ruoan syömättä.
Tuo suuttuminen oli vain vallankäyttöä, narsisti kun oli. Suuttui jos halusin kävellä aamuyöllä baarista nopeasti kotiin koska olin väsynyt.
Suuttui jos en jaksanut baarin jälkeen keskustella vaan halusin mennä suoraan nukkumaan. Näitä suuttumisia riitti. Luojan kiitos on exä.
Toinen tapaus oli kun (entinen) työkaveri suuttui siitä kun lähdin käymään vessassa. Ilmoitin hänelle asiasta ja hän oli silleen "nyt ei mihinkään vessaan ehdi" tms. Sanoin että olen viimeksi käynyt 5 tuntia sitten vessassa, että kyllä muuten ehtii. Ei ollut edes mikään kiireinen hetki töissä ja hän pärjäsi vallan mainiosti 5 minuuttia yksin. Aloitti kuitenkin mykkäkoulun ja alkoi paiskomaan ovia yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan valokuvausta. Kerran sanoin kuvattaville (pariskunta ja lapsi) sovitussa kuvaustilanteessa omasta mielestä small talkina, että näytättepä kuvauksellisilta. En antanut ohjeita, enkä "vuodattanut" kehuja enempää, totesin vain. Suuttuivat että oksat pois. Sitä paitsi kuvauksellisuus, vaikka yhä oli hyvä valo jne. meni siinä ärhentelyssä. En tänäkään päivänä tajua, mistä se reagointi.
Kuulivatko kenties jotain väärin? Vai onko niin, ettei kaikki tiedä mitä sana "kuvauksellinen" tarkoittaa?
Pakko kommentoida tähän kun tuli mieleen, että jos eivät tajunneet "kuvauksellisen" ja "kuvauksen" eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan valokuvausta. Kerran sanoin kuvattaville (pariskunta ja lapsi) sovitussa kuvaustilanteessa omasta mielestä small talkina, että näytättepä kuvauksellisilta. En antanut ohjeita, enkä "vuodattanut" kehuja enempää, totesin vain. Suuttuivat että oksat pois. Sitä paitsi kuvauksellisuus, vaikka yhä oli hyvä valo jne. meni siinä ärhentelyssä. En tänäkään päivänä tajua, mistä se reagointi.
Kuulivatko kenties jotain väärin? Vai onko niin, ettei kaikki tiedä mitä sana "kuvauksellinen" tarkoittaa?
Pakko kommentoida tähän kun tuli mieleen, että jos eivät tajunneet "kuvauksellisen" ja "kuvauksen" eroa?
Ja väärin meni, kuvatus -sanaa tarkoitin.
Mulle suuttui kaveri kun hän kysyi voisinko korvausta vastaan tehdä kakun hänen lapsen synttäreille. Sanoin että voin tehdä ihan ilmaiseksi lahjaksi. Tuli juhlat ja menin kakun kanssa, kakku kelpasi. Kun olin lähdössä juhlista kaveri ja hänen äiti tuli tyrkyttämään 20e seteliä. Sanoin ettei todellakaan tarvitse, ihan oli ilo leipoa ja kiva kun kelpasi. Kaverin mies sitten tarjosi jos veisi mut kotiin edes autokyydillä, johon suostuin. Juteltiin autossa mukavia, kiitin kyydistä ja poistuin. 2viikon päästä aloin kuulla yhteisiltä tutuilta kuinka oon todella kiittämätön kun he hyvää hyvyyttään oli tarjonnut mulle rahaa ja mä olin kuulemma niskoja nakellen ja ovia paiskoen poistunut. Kun yritin kysellä että mitä ihmettä mulle alettiin karjua epämääräisiä ja välit meni. Olis varmaan siis pitänyt vaan ottaa se 20e vastaan. Onko kellään ehdotuksia mikä tässä suututti? Ja varmasti en ollut mitään ovia paiskonut ja ihan normaalin iloisesti puhuttiin kun lähdin heiltä, sekä autossa.
Mies suuttui mulle, kun itse jäi kiinni pornon kattelusta ja tumputtamisesta. Ja tätä on harrastellut ilmeisen pitkään jo.
En vissiin olis saanu loukkaantua moisesta, en vaikka mies on minut torjunut useampana kuukautena. Tosin, ei mua kiinnosta tumputtava ukko enää yhtään.
Creamer kirjoitti:
Kysyin asiakkaan nimeä kirjatakseni ostot bonuskortille. Hänellä oli erikoinen sukunimi ja kuulin sen väärin. Hän suuttui siitä niin, että sain kaikkien asiakaspalvelijoiden puolesta haukut; "kaikki kuulevat nimeni väärin" ! Miksei hän sano sitä korostetun selkeästi, jotta saa kerralla selvää ? Ihan kuin olisi nauttinut siitä, että sai tämän vuoksi nostaa metelin !
Minä taas olen kääntänyt oman erikoisen sukunimeni huumoriksi. Toistan sen myös aina kirjain kirjaimelta, koska ehkä 1% kaikista ihmisistä on kuullut sen kerralla oikein. Ei kuitenkaan tulisi mieleenkään alkaa rähjätä tästä kenellekään, vaikka joskus nimen jatkuva tavaaminen ärsyttää. Ei kukaan minua tahallaan kiusaa. Lisäksi omaan käytöstavat.
Mitä ilmeisimmin en :D