Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaveri, joka suuttui milloin mistäkin. Hän pyysi joskus minua kauppaan mukaan, että saa kantoapua. Oli eläkeläinen ja huonot kädet. Minulla ei ole autoa eikä korttia, mutta kaverilla oli ja joskus ajettiin kauemmaskin esim yhteisten tuttujen luo. Kerran hän oli unohtanut avaimet autoon ja alkoi kaupan parkkipaikalla haukkua minua, että kuinka tollo mä oikeen oon ja miten hän nyt pääsee autoon ym. Olin aika äimistynyt moisesta. Tässä vaiheessa tämä ihmissuhde veteli jo viimeisiään. Viimeisen kerran, kun olin rouvan luona kahvilla, suuttui, kun otin pienen kahvikupin kaapista. Olisi pitänyt kelvata se minkä hän antoi. Olin kuulemma epäkunnioittava moukka. Useimmiten oli ystävällinen, mutta yhtäkkiä alkoi jostain v*ttumainen ja ilkeä piikittely. Kuulin myöhemmin rouvan kuolleen, en tiedä mihin. En voi sanoa, että harmittaa.

Minulla oli samanlainen kaveri, mutta kuoleman jälkeen odotti kyllä todellinen yllätys. Oli varakas ja lapseton, ja minua oli muistettu testamentissa kiitettävästi. Monia ystäviä hänellä ei ollut, mitä en ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

entinen kämppikseni suuttui minulle siitä, että olin omatoimisesti palauttanut hänen osuutensa (eli puolet) takuuvuokrasummasta takaisin hänen tililleen. Oltiin siis n. kk sitten muutettu erilleen ja olin itse ollut päävuokralainen ja saanut takuuvuokran, joten palautin puolet mitään asiasta hänelle erikseen ilmoittamatta. Ja hän suuttui siitä, kun en ollut asiasta häntä informoinut :D vastasin vain, että eiköhän oman pankkitilin seuraaminen ole ihan jokaisen aikuisen omalla vastuulla, enkä kokenut, että asiasta pitää erikseen informoida kun hän näkee sieltä tililtään sitten, että "jaa xx on palauttanut mulle takuuvuokran". Todella outoa. mutta ehkä häntä kismittikin oikeasti että olikin huomaamattaan käyttänyt jo rahoja ja oli vielä luullut että on potti vasta luvassa..

Itselle tuli mieleen, että jos oli toimeentulotukiasiakas ja olisi halunnut rahat käteisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin leirikoulussa luokkansa kanssa 9. luokalla. Olin juuri lopettanut kasvamisen, ja pituutta löytyy vieläkin se 167 cm. Otin kasvisruokaa kun yksi noin 150 cm. pitkä poika naapuriluokalta tuli raivoamaan kun "syöt pupunruokaa" ja "kasvava nuori nainen tarvii lihaa". Aloin vaan nauraa, sillä poikahan oli minua huomattavasti lyhyempi :D

Mitä ihmeen merkitystä sillä oli? Todennäköisesti hän on nykyisin sinua huomattavasti pitempi ja rotevampi. Eihän hän voinut tietää, että olit jo lopettanut kasvusi.

Tuskin oli edes raivonnut, ehkä maininnut naureskellen.

Hei lyhyt mies, oot ihan hyvä sellaisena kun olet. Hyväksy itsesi niin sun on helpompi elää takertumatta pituutta koskeviin lauseisiin. Sen verran sanon että ei se "rotevuus" eli leveyden lisääminen sulle pituutta tuo. Toisekseen, ketään ei kiinnosta pituus niin paljon kuin lyhyttä miestä. Oon nähnyt näitä mittatikku kourassa eläjiä, ja he ovat kaikki lyhyitä..

Kuka tässä ketjussa on lyhyt mies tai edes mies? Itse vaan ihmettelin mitä merkitystä tuossa keskustelussa oli sillä, että kommentin esitti lyhyempi henkilö ja totesin vaan, että todennäköisesti on nykyisin huomattavasti pitempi ja rotevampi, niin kuin useimmat miehet ovat verrattuna siihen 150-senttiseen laihaan yläastepoika-aikaansa.

Pakko vielä huomauttaa että k.o. mies on tällä hetkellä 170cm. eli ruhtinaalliset kolme senttiä pidempi

Hänen käytöksensä olo outoa, mutta en mä siltikään ymmärrä miten hänen oma pituutensa liittyi tilanteeseen. Kehittyvät aivot tarvitsee lihassa olevia vitamiineja mikä on tärkeämpää kuin minkä pituiseksi henkilö päätyy.

Oudointa tässä keskustelussa on, että ainoastaan se, jota asia koskee voisi kysyä miten pituus liittyy asiaan. Ja outoa on myös nuo alapeukut. Mun mielestä pojan oma pituus ei liittynyt tuohon asiaan mitenkään, enkä minä ole lyhyt mies. En ole myöskään tummaihoinen, vaikka kysyn joskus miten ihmisen ihonväri liittyy asiaan, kun se otetaan puheeksi. Tai seksuaalisuus tai sukupuoli. Tai mikä vaan epäolennainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin leirikoulussa luokkansa kanssa 9. luokalla. Olin juuri lopettanut kasvamisen, ja pituutta löytyy vieläkin se 167 cm. Otin kasvisruokaa kun yksi noin 150 cm. pitkä poika naapuriluokalta tuli raivoamaan kun "syöt pupunruokaa" ja "kasvava nuori nainen tarvii lihaa". Aloin vaan nauraa, sillä poikahan oli minua huomattavasti lyhyempi :D

Mitä ihmeen merkitystä sillä oli? Todennäköisesti hän on nykyisin sinua huomattavasti pitempi ja rotevampi. Eihän hän voinut tietää, että olit jo lopettanut kasvusi.

Tuskin oli edes raivonnut, ehkä maininnut naureskellen.

Hei lyhyt mies, oot ihan hyvä sellaisena kun olet. Hyväksy itsesi niin sun on helpompi elää takertumatta pituutta koskeviin lauseisiin. Sen verran sanon että ei se "rotevuus" eli leveyden lisääminen sulle pituutta tuo. Toisekseen, ketään ei kiinnosta pituus niin paljon kuin lyhyttä miestä. Oon nähnyt näitä mittatikku kourassa eläjiä, ja he ovat kaikki lyhyitä..

Kuka tässä ketjussa on lyhyt mies tai edes mies? Itse vaan ihmettelin mitä merkitystä tuossa keskustelussa oli sillä, että kommentin esitti lyhyempi henkilö ja totesin vaan, että todennäköisesti on nykyisin huomattavasti pitempi ja rotevampi, niin kuin useimmat miehet ovat verrattuna siihen 150-senttiseen laihaan yläastepoika-aikaansa.

Pakko vielä huomauttaa että k.o. mies on tällä hetkellä 170cm. eli ruhtinaalliset kolme senttiä pidempi

Hänen käytöksensä olo outoa, mutta en mä siltikään ymmärrä miten hänen oma pituutensa liittyi tilanteeseen. Kehittyvät aivot tarvitsee lihassa olevia vitamiineja mikä on tärkeämpää kuin minkä pituiseksi henkilö päätyy.

Oudointa tässä keskustelussa on, että ainoastaan se, jota asia koskee voisi kysyä miten pituus liittyy asiaan. Ja outoa on myös nuo alapeukut. Mun mielestä pojan oma pituus ei liittynyt tuohon asiaan mitenkään, enkä minä ole lyhyt mies. En ole myöskään tummaihoinen, vaikka kysyn joskus miten ihmisen ihonväri liittyy asiaan, kun se otetaan puheeksi. Tai seksuaalisuus tai sukupuoli. Tai mikä vaan epäolennainen asia.

Hei, olet varmasti huomannut, että jos joku (varsinkaan nainen) joutuisi perustelemaan kommenttinsa eikä kykenekään siihen, asia käännetään ihan toiseksi ja sinut psykologisoidaan hiljaiseksi.

Ku Klux Klan aatteesta puhuminen. Eikö saa puhua?

Itse yritän käyttäytyä niin, ettei mulle suututa, sillä lapsena traumatisoinnuin vanhempani raivokohtauksesta

Nykyään monet ihmiset purkaavat minuun pahaa oloaan

Miksi?

Tämä tuntuu itselleni liian rankalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjä suuttui, kun sanoin jo puhelun alkumetreillä, etten tilaa mitään. Hän huusi vihaisesti että mun on pakko kuunnella tarjous loppuun. Että sellaista :D

Sama tapahtunut minulle. Myyjä haukkui minut idiootiksi, nimitteli ja huusi puhelimeen kun en halunnut lehteä. Ja se myyjä vielä sai ylikiltin nuoren sekä itkemään että tilaamaan lehden näin. Minulla on vähän enemmän selkärankaa nykyään.

Opetelkaa lyömään luuri korvaan heti! Tai jos ei siihen löydy selkärankaa niin vaihtaa sitten numeronsa ja laittaa sen salaiseksi. Eihän tuollaista tarvitse kenenkään sietää, hyvän tähden. Itseään pitää osata puolustaa. Opettakaa se lapsille. Numeron esto on turhaa sillä soittavat kuitenkin eri numerosta seuraavan kerran.

Ajeltiin siskon kanssa huonossa talvikelissä 50km matka. Sisko ajoi ja minä olin kyydissä. Sisko oli kireähkö ja hermostunut ajaessaan. Perille päästyämme hän kiukkuisena päivitteli kolmannellekin osapuolelle ajokelin haastavuutta. Meni n. viisi minuuttia, kun minä ja kolmas osapuoli jutellessamme niitä näitä tulimme siskoni keskeytetyksi, hän itkien huusi kuinka emme näe hänen hätäänsä emmekä esimerkiksi kysyneet voisimmeko hieroa hänen niskojaan kyseisen ajomatkan vuoksi. Olimme hieman huuli pyöreänä tästä mutta yritimme empaattisesti pahoitella, ja sanoimme ettemme selvästikään ymmärtäneet tilanteen "vakavuutta". Siskoni pisti minuun välit lopullisesti poikki tämän jälkeen, koska olen mielestään niin kylmä ihminen.

Meillä on sisarusten ja perheen kesken usein tapana yhdessä miettiä mitä jollekin päivänsankarille voisi lahjaksi ostaa tai tehdä. Että tulisi jotain joka sopii saajalle ja olisi mieluinen eikä vain kiireellä ostettu jotain turhaa. Laittelin sitten ideaa/pohdintoja yhdelle ulkomaalaiselle ystävälleni että mitä hän olisi mieltä, sopisiko tällainen tähän tilaisuuteen. Ilmeisesti kulttuurieroja (eurooppalainen hänkin kuitenkin), sillä hän suuttui silmittömästi ja alkoi luennoida minulle että mitä väliä mitä lahjaksi antaa ja se riittää, koska olen lapsen yksin kasvattanut ja tehnyt kovasti töitä jne jne jne. Ihan huuli pyöreänä luin viestiä ja lopulta purskahdin nauruun :D  En tänä päivänäkään ymmärrä mikä siinä osui ja uppos kun niin hermostui.

Voi että kuinka monta:

- En suostunut antamaan kontrollifriikille äidilleni avainta opiskelijaasuntooni. En myöskään päästänyt häntä, isääni ja 7 sisarustani saunomaan ja suihkuun opiskelijasoluuni - kahdesti päivässä.

- En suostunut muuttamaan ihailijani luokse Mikkeliin. Asun Tampereelle ja täällä on minulla työ ja ystävät.

Olin lapsi ja radiossa soi joku hevikappale. Sukulainen kysyi että tykkäänkö tuollaisesta musiikista. En ollut kuunnellut juurikaan heviä niin en osannu muodostaa vielä mielipidettä. Niin vastasin että en tiedä. Sukulainen suuttui että ei se ole mikää vastaus joko tykkäät siitä tai et tykkää. En sit muista kumman vastasin.

Meillä nuori meni ystävänsä luo toiselle puolelle Suomea kylään. Piti olla 2 yötä ja lähteä iltapäivällä pois. Erinäistä syistä johtuen halusikin lähteä aamupäivällä pois. Kertoi tämän kyläpaikassa edellisenä iltana, että lähtee aamupäivällä ja ei tarvitse kyytiä mihinkään. (Iltapäivä vaihtoehdossa olisi tarvinnut kyydin.) No tästäpä perhe suuttui niin, että haukkui lapsen ja minut. Melkein jouduin yötä myöten lähteä hakemaan nuoreni pois! Järjestelin sitten yötä myöten uutta yöpymispaikka nuorelle. Todella pelottava tilanne.

Äiti suuttui kun voitelin leivän väärin. En kyllä tiedä vieläkään mikä siinä oli väärää. Suuttui muutenkin kaikesta arvaamattomasta kun vielä asuttiin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Äiti suuttui kun voitelin leivän väärin. En kyllä tiedä vieläkään mikä siinä oli väärää. Suuttui muutenkin kaikesta arvaamattomasta kun vielä asuttiin kotona.

Minullekin äitini suuttui, kun olin noin 10v, kun en suostunut laittamaan hänen ostamaansa kutisevaa keinokuitupuseroa päälleni. Huusi ja raivosi pitkän aikaa ja yritti väkisellä painostaa pukemaan sen. Otti sen tahtojen taisteluna. Ei suostunut kuuntelemaan miksi en halua sitä päälleni laittaa. Tänäkin päivänä on sellainen ihminen joka oikein hakemalla hakee vikoja minusta että pääsee naureskelemaan muiden kuullen ja osoittamaan vikojani myös heille. Ja olen jo keski-ikäinen, äitini 70+.

Vierailija kirjoitti:

Itse yritän käyttäytyä niin, ettei mulle suututa, sillä lapsena traumatisoinnuin vanhempani raivokohtauksesta

Nykyään monet ihmiset purkaavat minuun pahaa oloaan

Miksi?

Tämä tuntuu itselleni liian rankalta

ehkä monet ihmiset ajattelevat jo valmiiksi, että olet veemäinen ja siksi helppo kohde. jos et ole samaa mieltä tai et pysty puolustautumaan, voi olla vaikeuksia työelämässä ja muuallakin.

Olin menossa rakkaan ja läheisen isoäitini muistotilaisuuteen. Eräs ystäväni halusi aivan välttämättä tulla mukaan, omien sanojensa mukaan "kunnoittamaan mummoni muistoa". Pyyntö oli mielestäni outo, sillä ystäväni ei ollut koskaan tavannut isoäitäni. Siispä kieltäydyin. Sanoin, että haluan viettää muistotilaisuuden perheeni ja muiden läheisten kanssa. Hän jankutti ja jankutti, enkä tiedä, miksi lopulta suostuin... Menimme sitten yhdessä tilaisuuteen. Esittelin ystäväni kaikille. Siinä sitten kahviteltiin, muisteltiin, itkettiin ja naurettiin. Ystävä tarkkaili nurkassa hiljaa, eikä puhunut kenenkään kanssa. Synkkä tuijotus vain. Seuraavana päivänä (entinen) ystäväni pyysi luokseen kahville, halusi jutella. Alkoi hirveä huuto ja raivoaminen siitä, kuinka muistotilaisuus oli hänen mielestään järjestetty aivan väärin! Olimme soittaneet musiikkia (mummoni lempikappaleita) ja kehdanneet jopa nauraa. Hänen mielestään emme kunnioittaneet vainajaa muistelemalla kaikenlaisia hauskojakin juttuja siinä surumme keskellä. Isoäitini oli hyvin huumorintajuinen ja suurpiirteinen ihminen, ei kuulunut kirkkoon, joten ei halunnut perinteisiä papin siunausta, jne. Ystäväni haukkui koko perheeni todella rumasti. Jäin aivan sanattomaksi...miksi ihmeessä hänen sellaiset raivarit piti asiasta ottaa, kun ei tuntenut koko ihmistä. V*tutti ja nolotti, että olin hänet ottanut mukaani intiimiin perheen surujuhlaan.

Vierailija kirjoitti:

Olimme erään sukulaisnaisen kanssa samaan aikaan raskaana ja hän raivostui minulle todella pahasti kun minä kohtasin synnyttää oman lapseni keskosena ennenkuin hänen lapsensa syntyi vaikka hänen laskettu aikansa oli kuukauden ennen omaani. Vieläkin 5 vuoden jälkeen hän väittää, rttä synnytin lapseni tahallani 2kk etuajassa.

Te vietätte varmaan synttäritki väärään aikaan? Nehän pitäis olla silloin, kun lapsen olis kuulunu syntyä. Jotenkin kuulosti tutulta.

Siitä että olin Todella kipee ja mies joutu tekee ruuat kolme päivää. Hän huuteli alakerrasta mulle solvauksia yläkertaan. Onneks paranin suht pian.

Ostin ruokaa ja pullon keskiolutta. Eukko raivostui siitä ja haukkui juopoksi.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että olin Todella kipee ja mies joutu tekee ruuat kolme päivää. Hän huuteli alakerrasta mulle solvauksia yläkertaan. Onneks paranin suht pian.

Tarinasi jäi kesken: otithan eron?