Mitä mieltä olette tuosta hesarin seulontajutusta.

Jokainen tietää itse, mitä on valmis kestämään, ei siihen ole kellään mitään yleispätevää normia, että mikä on oikein ja mikä väärin. Ymmärrän kiivaimpien abortinvastustajien näkemyksiä tiettyyn pisteseen asti, mutta siinä vaiheessa, kun on kyse vakavasta vammasta, lapsen elinkelvottomuudesta jne, minusta heidän pitäisi vaieta ja kunnioittaa perhettä, joka tällainen vakava suru on jo kohdannut.

Ei ole oikeata tai väärää päätöstä. Kunnioittakaa jokaisen valintaa.

antaa mahdollisuuden valintaan, tietoa päätöksen pohjaksi. Mutta päätös on aina henkilökohtainen, turha syyllistää ketään, yleispäteviä ratkaisuja ei ole.

ne joilla on vähiten tietoa asiasta ja omaavat muutenkin suppean, mustavalkoisen maailmankuvan. " Kun MINÄ tekisin näin, niin KAIKKIEN MUIDENKIN on tehtävä näin tai muuten ovat MURHAAJIA!."

... surullista luettavaa tämä... Vai että sikiö ei ole lapsia? Lukekaapa Raamattua hiukan, niin saatte tietää mitä LUojamme on tästä mieltä... Sen kummemmin en kommentoi, en myöskään tuomitse kenenkään ratkaisua, itse en KOSKAAN voisi aborttia tehdä, olipa kyseessä terve tai sairas lapsi, antaisin ennemmin vaikka adoptioon.

Päädyimme vaimoni kanssa 21 trisomia diagnoosin jälkeen raskauden keskeytykseen. Elämä vammaisen lapsen kanssa olisi ollut raskasta ja lapsellamme olisi myös ollut mitä todennäköisimmin erilaisia vaikeita sisäelinsairauksia. Kävimme sairaalassa synnyttämässä pienen ja kuolleen pojan alun. Synnytyksen jälkeen saimme olla hetken kuolleen poikamme kanssa. Poika oli kaunis ja ainoastaan me olimme vastuussa hänen kuolemastaan. Tiesimme myös, että olisimme voineet rakastaa häntä.

Olen silti varma, että me teimme oikean ratkaisun.

ei ole mitenkään itsestään selvää, että vammaisen lapsen synnyttäminen osoittaisi vahvuutta ja parempaa moraalia. On uskovaisille tyypillistä antaa kaiken herran haltuun eikä ottaa vastuuta elämästään tai elämästä yleensä. Samaa voisi pohtia myös eutanasian kohdalla. Mitä ylevää on siinä, että jättää kuolevan ihmisen kitumaan viimeisiä päiviään, kun kuolema on kuitenkin varma? Puhumattakaan pienestä vasta syntyneestä lapsesta... Ei niitä kärsimyksiä saa jeesustelulla pois.

niin huomaako sen siitä tapetusta vauvasta? Luulisi tuollaisessa tilanteessa tulevan vanhemmille katumus.

Minulle tulee yleensä ärsyynnys tällaisten ap:n kaltaisten taivasteleijoiden kommenteista. Itsella ei ole kokemusta näin vaikeasta asiasta, mutta en lähde sitten tuomitsemaankaan henkilöitä, jotka ovat vaikean ratkaisunsa tehneet.

Mielestäni Hesarin juttu oli erittäin hyvä ja asiasta tulisi keskustella enemmänkin. Mutta syyttelyt ja taivastelut eivät auta ketään.

Vierailija:

Minulle tuli tosi paha mieli, toisaalta tietysti vanhempien ja toisaalta lasten puolesta.

Lasten kuitenkin enemmän, koska minusta tuntui että äidit perustelivat omia päätöksiään lapsen parhaalla, koska miten muka he voivat tietää että lapsesta on parempi kuolla 22- viikkoisena kuin esimerkiksi viikon kuluttua synnytyksestä?

Jotenkin surullinen maailma missä vammaisuus on tuollainen kysymys.

t. kahden lievästi vammaisen ja yhden muun äiti

Jos lapsella siis todettaisiin jokin vamma odotusaikana.

Itse jaksaisin varmasti hoitaa myös vammaista lasta, mutta koen että siihen kulutettu aika olisi pois muilta lapsiltani.

Toiseksi en koe, että vaikeasti vammaisen elämä välttämättä olisi niin kamalan mielekästä lapselle itselleen. Tai edes lievästi vammainen, joka tajuaisi olevansa erillainen ja poikkeava ja tietäisi, ettei koskaan pysty samoihin asioihin kuin muut lapset tai sisarukset.

Ennen kaikkea en pidä sikiötä vielä vauvana tai ihmisenä, joten en myöskään vastusta aborttia.

Eli vauva ei missään tapauksessa ole terve, jos asia on tutkittu.

Vierailija:

Minulle tulee yleensä ärsyynnys tällaisten ap:n kaltaisten taivasteleijoiden kommenteista. Itsella ei ole kokemusta näin vaikeasta asiasta, mutta en lähde sitten tuomitsemaankaan henkilöitä, jotka ovat vaikean ratkaisunsa tehneet.

Mielestäni Hesarin juttu oli erittäin hyvä ja asiasta tulisi keskustella enemmänkin. Mutta syyttelyt ja taivastelut eivät auta ketään.

Kun kerran on netti niin käykää aborttisivuilla ja katsokaa video! Elämme sekomaailmassa!

Vierailija:

Jos lapsella siis todettaisiin jokin vamma odotusaikana.

Itse jaksaisin varmasti hoitaa myös vammaista lasta, mutta koen että siihen kulutettu aika olisi pois muilta lapsiltani.

Toiseksi en koe, että vaikeasti vammaisen elämä välttämättä olisi niin kamalan mielekästä lapselle itselleen. Tai edes lievästi vammainen, joka tajuaisi olevansa erillainen ja poikkeava ja tietäisi, ettei koskaan pysty samoihin asioihin kuin muut lapset tai sisarukset.

Ennen kaikkea en pidä sikiötä vielä vauvana tai ihmisenä, joten en myöskään vastusta aborttia.

T:Vammainen, jonka älyssä ei ole mitään vikaa

Sinulla on viisas pointti!

Netistä löytyy paljon tietoa ABORTEISTA! Jopa VIDEO!

Tua olikin vain minun spekulointia, omakohtaista kokemusta kun ei ole.

Miten ihmeessä kukaan voi kuvitella tietävänsä että kuolema (ts. elämätön elämä) on jollekin hyväksi? Miten muka voi määritellä toisen elämän onnellisuuden? Aborttia en vastusta ja todennäköisesti itsekin olisin vammaisen sikiön abortoinut mutta minä voin ihan reilusti myöntää että syynä on se, että en olisi jaksanut vammaista lasta hoitaa jos olisin voinut sen välttää.

Ei siis ollut kyse siitä, että lapsi olisi voinut elää suht normaalia elämää. Vaan että lapsi olisi mitä todennäköisimmin tullut kesken tai kärsinyt kiduttavan kuoleman pian syntymän jälkeen.

ja kuinka kauan elää. Kun lapsi on syntynyt hänen olonsa tehdään niin hyväksi kuin mahdollista. En ole vielä tähän mennessä nähnyt kituvaa lasta, vaikka lukemattomat määrät vammaisia lapsia olen nähnytkin. Lapselle annetaan kipulääkitys, happea, asentohoidot, terapiat....yleensä kaikki mahdollinen mitä tarvitaan. Sitä vastoin abortoitava sikiö ei saa mitään apua, se/hän todellakin kituu kunnes kuolee. Joskus vasta tuntien päästä syntymästään.