Mitä mieltä olette tuosta hesarin seulontajutusta.

En ymmärrä milsi asia kuuluisi teille yhtään. Eihän se ole teiltä pois jos joku päättää tehdä abortin.

ja voin sanoa että se oli tähänastisen elämäni järkyttävin kokemus. Katunut en keskeytystä ole koska tämä vauva ei olisi elänyt kohdun ulkopuolella. Myös hoitanut lääkäri sanoi jälkeen päin että teimme oikean ratkaisun, vaikka hän ei tietenkää aikaisemmin voinut mielipidettään sanoa sitä kysyessämme. Ja tämän ikäinen sikiö on jo testattu niin perusteellisesti että ei tervettä vahingossa keskeytetä. Ja se joudutaan synnyttämään, ei esim. leikata. Mulla meni 3vrk käynnistyksen aloituksesta ennen kuin synty. Sitä olotilaa ei voi kukaan muu tietää kuin saman kokenut. Minä ja mieheni saimme kumpikin pitää vauvaa sylissä ilman mitään kiirettä, joten muisto hänestä meillä on ja valokuva. Vaikka olen tämän esikoisen jälkeen saanut lisää lapsia en ole raskausajasta osannut nauttia, toivonut vain että saisi elävän vauvan maailmaan. Ikuisen arven tämä pieni ihminen on sydämeen jättänyt, mutta vain aika helpottaa tuskaa.

pelkästään aikuisen kannalta katsottuna.. se voi tarkoittaa myös sitä, että lapsi kävi tässä maailmassa kertomassa PIENELLE IHMISELLE, että mikä tässä maailmassa on oikeasti tärkeää.. elämä vai kuolema, ja laittoi ajattelemaan, mitä kuolema on ja mitä sen jälkeen.. lapsella oli jokin viesti, kenties.. jos minulle olisi sattunut tuommoinen tilanne, en olisi sitä hetkeä koskaan vaihtanut siihen, että minusta olisi nukutuksessa revitty ihmistaimen..siis täysin epäluonnollisella tavalla, ja jälkeenpäin minulle olisi tullut kamala olo, ihan varmasti enkä olisi asiasta koskaan päässyt yli.. miettikää ihmiset, että silmät kiinni eläen ei ole mahdollista, tuommoiset tilanteet jäävät ainiaaksi mielenpohjalle.. ja mieluummin olisin katsonut sitä rakasta lasta sylissäni, viimeisten hetkien ajan.. Se aika olisi ollut Jumalan kädessä.. ja silloin olisi konreettisesti tajunnut tämän maailman KATOAVAISUUDEN... niin.. joku kohta pilkkaa, että tähän ei Jumalaa tarvis sekoittaa.. ei ehkä jonkun mielestä, mutta silti se on siinä niin oleellinen seikka, että sitä ei voi olla sivuamatta.

mutta tässähän kaivattiin kommentteja, joten miksi meidän pitäisi sallia vain ne positiiviset kirjoitukset abortista, ja unohtaa kaikki se, mikä lliittyy ihmisarvoon?

Vierailija:

Voi sinua, minä voisin tavata sinut.. enkä oksentaisi.. mikä ihme sai sinut noin kiivastumaan?

En halua tavata sinua, enkä onneksi ole koskaan tavannutkaan ketään noin typerää. Sinä se siinä leikit jumalaa tuomitsemalla lähimmäisiä elämänsä vaikeimmista ratkaisuista - asiassa, josta sinulla ei ole mitään aavistusta. Säälin kaltaisiasi hurahtaneita fundamentalisteja, jotka ette kykene muuhun kuin tunnepohjaiseen houruamiseen. *oksentaa pelkästä ajatuksesta*

Suosittelen todellakin mietiskelemään, mikä tässä elämässä on tärkeää ja välttämätöntä. Sitä ei ole esim. lapsen syntyminen suoraan kuolemaan.

Mutta minusta myös sinun tulisi opetella kuuntelemaan arvokkaasti myös niitä kommentteja ja arvosteluita, vaikka et olisikaan itse samaa mieltä.. sinun täytyy olla ihminen, jonka kanssa ei voi olla kuin " täysin sinunkaltaisesi ihmiset" .. sääli. Koita vähän kasvaa. Minä en tuomitse ketään.. se ei ole minun tehtäväni.. ainoastaan pidän ITSE aborttia semmoisena asiana, että IHMISEN tehtävä ei ole päättää elämästä eikä kuolemasta. Se on siis VAIN MINUN HENKILÖKOHTAINEN ajatukseni. Tarviiko siitä muuta ajatella..

jotka uskovat näihin urbaanilegendoihin siitä, että lääkärit " uskottelivat" lapsen olevan sairas, mutta se syntyikin täysin terveenä. Ettekö te ihmiset hyvät tajua, että istukkanäyte- tai lapsivesitutkimuksesta saatu tulos on 100 % varma. Kuvaamanne kaltaiset tapaukset ovat niitä, joissa ultrissa on epäilty jotain, mutta jatkotutkimuksia ei ole tehty. Trisomia- ym. diagnooseja ei todellakaan tehdä pelkkien ultraäänitutkimusten perusteella.. Tällaiset kommentit (olikohan kirjoittaja nro 106) osoittavat nimenomaan sen, että tällaisissa ketjuissa tuomitsevat ja osoittelevat sormella ne, joilla ei ole asiasta minkäänlaista omakohtaista kokemusta, ainoastaan mutu-tietoon perustuvia ihmeellisiä olettamia...

" Ei voi olla totta, että sulle pitää pienen lapsen syntyä toviksi ennen kuolemaan, mikä on elämässä tärkeää. Voi suurempaa hurskastelua ja tekopyhyyttä ollakaan.

Suosittelen todellakin mietiskelemään, mikä tässä elämässä on tärkeää ja välttämätöntä. Sitä ei ole esim. lapsen syntyminen suoraan kuolemaan."



mikä on sinulle elämässä tärkeää? se, että saat jatkaa itsekästä elämääsi ilman sairasta lasta? se, että yrität päästä asiasta mahd. nopeasti yli.. jatkat elämääsi, niinkuin koko tapahtunutta ei olisikaan. Voi että, miten pieni ihminen oletkaan. Mikä tehtävä sitten sikiöllä oli tulla kohtuusi, jos sinun pitää se väkisten sieltä irrotuttaa pois? mikä on elämässä tärkeää.. niin mikähän... sitä sietäisi sinunkin miettiä. Tekopyhyys ja hurskastelu on tästä kaukana.

Vierailija:

Suosittelen todellakin mietiskelemään, mikä tässä elämässä on tärkeää ja välttämätöntä. Sitä ei ole esim. lapsen syntyminen suoraan kuolemaan.

Tässä ketjussahan on monesti tullut esille, että sikiön/lapsen ihmisarvo ei välttämättä ole lainkaan paremmassa arvossa, jos hänen " annetaan" syntyä kuolemaan. Minä en voi käsittää, miten jotkut voivat ajatella noin yksipuolisesti asioista.



Mitä taas tulee näihin uskovaisten kommentteihin, niin tiedän, että uskovaisissakin esim. vl:ssä löytyy ihmisiä, joilla on niin laaja elämänkokemus, että he kykenevät ymmärtämään myös tällaisen äärimmäisessä tilanteessa tehtävän abortin. Siis vaikka eivät itse aborttia hyväsy, eivätkä sitä tekisi. He kykenevät kuitenkin ymmärtämään toiseen ratkaisuun päätynyttä perhettä.

Tähän viestiini kommentti: (numeroa en muista)





Minusta

ei ole mitenkään itsestään selvää, että vammaisen lapsen synnyttäminen osoittaisi vahvuutta ja parempaa moraalia. On uskovaisille tyypillistä antaa kaiken herran haltuun eikä ottaa vastuuta elämästään tai elämästä yleensä. Samaa voisi pohtia myös eutanasian kohdalla. Mitä ylevää on siinä, että jättää kuolevan ihmisen kitumaan viimeisiä päiviään, kun kuolema on kuitenkin varma? Puhumattakaan pienestä vasta syntyneestä lapsesta... Ei niitä kärsimyksiä saa jeesustelulla pois.







Jätetäänkö kuoleva kitumaan vai onko hänkin ihmisarvoinen ja hänestä pidetään huoli? Ei kuolema ja sairaus tarkoita sitä, että ihminen makaa kivuissaan sairaalan sängyssä -yksin. Kuolevakin on ihminen. Me emme halua kohdata mitään rumaa, likaista, haisevaa tai muuten ikävää. Elämme steriiliä elämää ja siitä on seurannut se, että olemme täysin vieraantuneet kuolemasta. Kiupu, särky, sairaus, kuolema...ne on kaikki elämää. Kuolevan tuskia voi lievittää myös se, jos rakas ihminen on vierellä. Viestisi pointti on juuri se, mikä tässä nyky-yhteiskunnassa paistaa niin pahasti läpi: kaikki likainen ja ikävä siivotaan pois, elämä on vain kaunista, nättiä ja söpöä. Vammainen lapsi: HYI! Kuoleva mummo: YÖK! Eihän ne tänne meidän puhtolaan sovi.



Sääli, sillä sallimalla ikävät asiat elämässä, näkee ympärillään enemmän myös hyvää.

tuttavani perheelle on näin käynyt.. jo se on täysin hullua, että heitä jopa kehoitettiin aborttiin, ja tilanne on jollekin tuossa tilanteessa kai ainoa mahdollinen. Ja kaikenlisäksi, jos lapsi olisikin sairas, en silti sitä väkisten poistattaisi. Numero, olinkohan juuri 106..



Mutta tehkää omantuntonne mukaan.. ei se minun asiani ole, mitä kukakin tekee.. kerroin vain oman mielipiteeni. Tässä ei tarvita yhtään mitään teoretisointeja abortin oikeellisuudesta, sillä minä vain yksinkertaisesti pidän sitä täysin vääränä tekona.

Melkeen toivon, että kohdallasi joudut joskus tälläisen asian kanssa tekemisiin. Saat maistaa omaa totuuttasi ja elämänarvoja...



tv 120

Onko surusi muka pienempi, kun päätät lapsen hyväksi, että ei tarvitse loppuraskautta ja syntymää kärsiä. Sun sanoissa ei ole yhtään mitään johdonmukaisuutta eikä yhtään mitään selitystä, miksi lapsen pitäisi elää loppuraskaus tai syntyä hyvin pieneksi hetkeksi. Puuta heinää tuollaisen puheet sikiön tehtävästä tulla kohtuuni, pelkkä sanahelinää. Sä et tiedä elämästä mitään.

Vierailija:

" Ei voi olla totta, että sulle pitää pienen lapsen syntyä toviksi ennen kuolemaan, mikä on elämässä tärkeää. Voi suurempaa hurskastelua ja tekopyhyyttä ollakaan.

Suosittelen todellakin mietiskelemään, mikä tässä elämässä on tärkeää ja välttämätöntä. Sitä ei ole esim. lapsen syntyminen suoraan kuolemaan."

mikä on sinulle elämässä tärkeää? se, että saat jatkaa itsekästä elämääsi ilman sairasta lasta? se, että yrität päästä asiasta mahd. nopeasti yli.. jatkat elämääsi, niinkuin koko tapahtunutta ei olisikaan. Voi että, miten pieni ihminen oletkaan. Mikä tehtävä sitten sikiöllä oli tulla kohtuusi, jos sinun pitää se väkisten sieltä irrotuttaa pois? mikä on elämässä tärkeää.. niin mikähän... sitä sietäisi sinunkin miettiä. Tekopyhyys ja hurskastelu on tästä kaukana.

Oletko tosiaan ihan järkevä? Oletko lukenut tämän ketjun?

itseäni että voisin päättää lapsen kuoleman. En todellakaan pidä itseäni niin viisaana että tietäisin, teenkö oikean ratkaisun.



Minä taas toivon, että saisit tuon katkeruuden pois mielestäsi millä toivotat sellaisille ihmisille epäonnea sen takia, että arvot on heillä erilaiset kuin muilla. Kuten minulla tai sinulla. Minä toivotan sinulle kaikkea hyvää. Enkä todellakaan kokemusta, jossa miettisit noin suurta ratkaisua omalla kohdallasi.



t:119

Mutta osalla täällä tuntuu olevan vanha suomalainen asenne: " kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat" ...



tv 120

Edelleenkin toistan, että istukka- tai lapsivesinäytteestä tehty kromosomitutkimus on 100 % varma. Jos tuttavallesi on käynyt niin, että on epäilty ongelmia, mutta lapsi onkin syntynyt terveenä, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että jatkotutkimuksia ei ole tehty. He ovat ymmärtäneet keskustelut abortin mahdollisuudesta väärin. Voit uskoa asiasta ihan mitä haluat, mutta yksiäkään vanhempia EI kehoteta aborttiin ultraäänessä todettujen ongelmien takia. Älä nyt julkisesti enempää nolaa itseäsi väittämällä muuta.



118

Eli lue teksti tarkasti.

120