Mitä mieltä olette tuosta hesarin seulontajutusta.
Minulle tuli tosi paha mieli, toisaalta tietysti vanhempien ja toisaalta lasten puolesta.
Lasten kuitenkin enemmän, koska minusta tuntui että äidit perustelivat omia päätöksiään lapsen parhaalla, koska miten muka he voivat tietää että lapsesta on parempi kuolla 22- viikkoisena kuin esimerkiksi viikon kuluttua synnytyksestä?
Jotenkin surullinen maailma missä vammaisuus on tuollainen kysymys.
t. kahden lievästi vammaisen ja yhden muun äiti
Kommentit (131)
Sanoin siellä, että mielestäni DNR päätös on oikein silloin kun toivoa ei ole. Sama pätee aikuisiinkiin. Ilman aivoja oleva lapsi ei elä, ei myöskään aikuinen. Keinotekoisesti ei tällaisen ihmisen elämää tarvitse ylläpitää, vaan antaa se mahdollisuus arvokkaaseen kuolemaan.
En itse pystyisi olemaan raskaana niitä pitkiä, hitaasti kuluvia viikkoja, koko ajan todennäköistä keskenmenoa odotellen ja tietäen, että kantamani lapsi tulee elämään luultavasti vain hetken.
Tekisin siis abortin itseäni ja perheeni voimavaroja ajatellen. Mutta tietenkin toivon, etten koskaan sellaiseen tilanteeseen joudu.
Sairas lapsi saattaa kärsiä todella, todella paljon. Tunteja, päiviä, vuosia. Sen tietää jokainen, joka on asiaa joutunut todistamaan. Nykytietämys mahdollistaa valtavan suuria operaatioita jo vauvaikäiselle. Niitä saatetaan tehdä kymmeniä lapsen elinaikana. Se mitä on helppo nimittää ' kaikkensa' tekemiseksi' voi olla todellisuudessa kivuliasta elämän pitkittämistä, pyrkimystä tehdä lapsesta mahdollisimman normaali, mahdollisimman pitkään elävä, mahdollisimman hyvin joukkoon sulautuva. Mielipiteitä on helpompi muodostaa kun sulkee silmänsä tältä tosiasialta.
Enkä puhu kaikista lapsista ja kaikista tilanteista vaan minulta riittää todellakin ymmärrystä molempiin suuntiin.
Osa vaikeasti sairaista ja vammaisista lapsista ei toisenlaisissa oloissa tai jossakin toisessa maassa selviäisi kuten Suomessa. Onko se Jumalan tahtoa, asettumista luonnon lakien yläpuolelle, kohtaloa vai sattumaa, sitä ei tiedä kukaan. Silti voi miettiä, onko se aina oikein.
Suurin osa eloon jääneistä on vaikeavammaisia ja elää laitoksissa
Tuo mitä sanot, ei ole totta. Minä tiedän siitä käytännöstäkin kun se on minun työtäni. Ei pysyvästi sairas lapsi tai vammainen lapsi kärsi koko aikaa. Tietenkin parantumattomasti sairas saa kipulääkkeitä niin paljon ja sillä vahduudella kuin tarvitaan. Eihän tarvitse enää ajatelle riippuvuuden kehittymistä. Toisaalta, ei niitä kipuja ole koko aikaa. Harva sellainen sairaus taitaa olla, jossa koko ajan on tuskia. Voi olla sellaisiakin, mutta onneksi nykyään on aika tehokkaat keinot lievittää huonoa oloa.
Juuri sen takia, että ovat yleensä niin " hyvätasoisia" että selviävät avopuolella. Osa asuu itsenäisesti ja osa asuntolassa. Hyvin harvoin olen nähnyt vaikeasti vammaista downia.
Ei läheskään kaikkia aikuisiakaan kuolemansairaita saada kivuttomiksi, vaikka ne lähes tainnutetaan lääkkeillä.
Monet kehitysvammaisten vanhemmat eivät vastusta seulontoja, tämä kertoo minusta aika paljon. Näin vaikessa asiassa ei voi arvostella toisen ratkaisuja, etenkään jos ei itse ole ollut samassa tilanteessa.
ihmisiä kuin nyt yleensä voisi kai olla, en ole nähnyt jatkuvista kivuista kärsivää pitkäaikaissairasta lasta. Kipuja on jokaiselle joskus. Kipuja pystytään varsin hyvin lääkitsemään. Syöpäkivut ovat kuulemma järkyttäviä, mutta niistähän ei nyt puhuta. Ja niitäkin kyllä pystytään yleensä lievittämään. En tiedä sitten minkälaisen kivunlievityksen saavat abortoitavat lapset.
Mikä oikeus sinulla on arvostella näin vaikean asian edessä olevia vanhempia? Onko sinulla itsellä kehitysvammaista tai muuten vakavasti sairasta lasta?
Kerron vain tosiasioita ja puolustan lapsen oikeutta elämään. Syntymättömänkin lapsen. Miksi et kirjoita nimimerkillä, sinä joka tätä asiaa kysyt? Nyt menen nukkumaan. Kauniita unia kaikille!
Toisella oli huuli/kitalakihalkio ja häntä jouduttiin syöttämään letkulla pitkään ennen kuin tämä saatiin korjattua leikkauksella. Lapsella oli myös paha sydänvika (lähes puolella down-vauvoista on synnynnäinen sydänvika) ja tämäkin leikattiin useampaan kertaan.
Toisella taas tuli n. vuoden vanhana paha epilepsia ja hän joutui tämän takia sairaalahoitoon. Siellä hän sai jonkun tartunnan ja kuoli keuhkokuumeeseen.
Down-diagnoosikin siis saattaa tuoda monia muita murheita tullessaan (kuulovamma, kilpirauhasen toimintahäiriö, Hirschsprungin tauti jne.). Itse en välttämättä pelkän down-diagnoosin perusteella aborttia tekisi, mutta haluaisin kyllä tietää tarkkaan, onko lapsella muita vikoja havaittavissa.
kuin vain tätä lukemista.. mutta sanonpa vain että pääsykokeisiinkaan en juurikaan lukenut ;)
no ohhoi.. se on kuule tuo kriittisyys ja " äly" jne ihan eri asia kuin ARVOT! JÄRKIKÄÄN ei ole tämän maailman perusta. siksikö te todellakin hyväksytte abortit kun pidätte ihmisen järkeä niin ylivoimaisena että ilman tasavertaista järkeä muiden kanssa maailmassa ei voi elää?!! ja mikä on järkevä, normaali ihminen? ei ainakaan se, joka ensikädessä päättää toisen ihmisen elämästä.
tuota toimenpidettä. Haluan antaa kaikesta huolimatta lapselle elämän oli se sitten minkä pituinen tahansa.
että ennen 24 viikkoa sikiö ei tunne kipua,
tähän liittyy raskauden keskeytyksen raja
24 viikkoa. Useat vaikeasti vammautuneista lapsista
kuolee jo raskauden aikana, jos nähdään esim.
että lapsella on turvotusta niin että on keho on 2 kertainen
ja sisäelimet jo kasassa,onko lapsen edun mukaista jatkaa tällaista
raskautta?
Näissä raskauksissa voi olla riskejä myös odottavan äidin kannalta.
Toivotun lapsen menettäneitä ihmiset ovat oli lapsi sitten keskeytetty sikiöpoikkevuuden perusteella tai kuollut itsestää raskáuden aikana/välittömästi sen jälkeen.
Eli mitä todella itse tekisitte jo kaikki lääkärit suosittavat keskeytystä?
Itse en ole käynyt raskausaikoina sikiöseulonnoissa. Ultrissa olen joutunut kyllä käymään tosi usein. Jos niissä olisi havaittu jotain olevan vialla, niin lapsi olisi silti saanut syntyä.
Mistäs tiedätte, että pahasti vammainen sikiö ei kärsi kovia kipuja jo kohdussa? Kun toisaalta mässäilette sillä, miten joku 10-viikkoinen alkio kituu abortissa, niin mihin unohtuvat vammaisen sikiön tuskat? Kun joku niin kauniisti kuvaili, että vauvan tulee saada viettää kohdun lämmössä se aika, joka on hänelle määrätty ja kuolla sitten arvokkaasti.
Vähänpä niitä sikiön kipuja sinne kohtuun pystytään lääkitsemään. Itsestä olisi ainakin täysin musertava ajatus kantaa sisälläni kärsivää lasta. Abortin tuottama kipu, jos sitä on, on kuitenkin häviävän lyhytaikaikaista verrattuna moneen kuukauteen.
Vierailija:
Mistäs tiedätte, että pahasti vammainen sikiö ei kärsi kovia kipuja jo kohdussa? Kun toisaalta mässäilette sillä, miten joku 10-viikkoinen alkio kituu abortissa, niin mihin unohtuvat vammaisen sikiön tuskat? Kun joku niin kauniisti kuvaili, että vauvan tulee saada viettää kohdun lämmössä se aika, joka on hänelle määrätty ja kuolla sitten arvokkaasti.Vähänpä niitä sikiön kipuja sinne kohtuun pystytään lääkitsemään. Itsestä olisi ainakin täysin musertava ajatus kantaa sisälläni kärsivää lasta. Abortin tuottama kipu, jos sitä on, on kuitenkin häviävän lyhytaikaikaista verrattuna moneen kuukauteen.
vaikka hänellä olisi millaiset tuskat. Minusta tappaminen on väärin. Jos lapsellani on tuskia, pyrin häntä auttamaan mutta en tapa häntä. Ihan yksinkertainen periaate.
kiitos 80, minä olen juuri tuollaisen kokenut äiti. Valtaisa turvotus vartalossa, koska lapsivesi kaikki vauvan sisällä rakennepoikkeavuudesta johtuen, havaittiin rakenneultrassa, np-ultrassa kaikki näytti vielä olevan hyvin. Ei mitään elinmahdollisuuksia kohdun ulkopuolella, mutta vauva olisi silti saattanut elää kohdussa vielä viikkoja. Synnytin hänet raskauden puolivälissä, ja uskon, että jos olisimme jääneet odottelemaan hänen " luonnollista" kuolemaansa kohtuun, olisi se sitten jo ollut kidutusta. Tämä oli myös lääkärien mielipide. En edes juurikaan ajattele asiaa termillä keskeytys, saatikka abortti, synnytys jouduttiin käynnistämään vauvan toivottoman tilan takia. Me saimme haudata hänet, surutyö jatkuu edelleen. Ja kyllä, tuon lehtijutun palstalta olen saanut suuren tuen saman tragedian kokeneilta. Mutta eipä tätä kukaan muu kuin saman kokenut voikaan ymmärtää...
Yleinen tapahan on ns. vetää letkut irti jos ihminen on aivokuollut. Sellainen ihminen ei elä normaalisti ilman koneita, mutta ei kuolekaan vaikkapa vuosiin jos pidetään koneissa. Onko sellainen ihminen sallittua tappaa?
Sellainen ihminenhän on ihan yhtä vähän/paljon elossa kuin aivoton sikiö. Miksi aivottoman sikiön/vauvan pitäisi antaa " elää" (elämää ilman aivoja ei varmaan voi edes kutsua elämiseksi).