Mitä mieltä olette tuosta hesarin seulontajutusta.

Vierailija:

vaikka hänellä olisi millaiset tuskat. Minusta tappaminen on väärin. Jos lapsellani on tuskia, pyrin häntä auttamaan mutta en tapa häntä. Ihan yksinkertainen periaate.

Se on ts. olisi sinun valintasi, useimmat meistä näkisivät niin sikiön kuin omaksikin parhaakseen keskeyttää raskaus. Toivottavasti älyät sentään olla syyttämättä toisin toimivia, nimittäin omasta tavastasikin löytyisi kosolti tuomitsemisen sijaa, jos siihen haluaisi ruveta.

Vierailija:

kuolee, miksi tehdä abortti. Saisi kuitenkin hetken olla lapsen kanssa, ja sitten surra surunsa ilman oman ratkaisun syyllisyyttä.

En ymmärrä miten se perhettä hajoittaisi. Suru siitä joka tapauksessa seuraa.

ap

Koska suru seuraa joka tapauksessa, on minusta parempi keskeyttää raskaus jo siinä tilanteessa. On henkisesti todella raskasta kantaa lasta, jonka tietää kuolevan sairauteen heti syntymän jälkeen. Äitihän kiintyy lapseen jo ennenkuin se on syntynyt ja yrittää roikkua toivossa viimeiseen asti. Abortin ja hautajaisten, jos ne pidetään, jälkeen pääsee tekemään surutyötään ja yrittämään nopeammin uudestaan. Miksi pitkittää asiaa ja henkistä tuskaa, jos kuolema kuitenkin tulee tapahtumaan?

osallistumattomuus on ihan luonnollista ja luonnonmukaista toimintaa.



Ja itse ainakin ihmettelen miten vammaisten ihmisoikeuksia pitää näin kyseenalaistaa. Todellakin, tämä yleinen seulontakohde downin syndrooma ei mitään kitumista aiheuta, vaan ihan tavallisia kehitysvammaisia ihmisiä, sydänvika tietysti voi tappaa, mutta niin se tappaa muitakin lapsia. Elämää ei voi aina hallita. Ja kuten sanottu, sairaalat ovat täynnä esimerkiksi kärsiviä syöpäpotilaita, oletteko sitä mieltä että on oikein mennä sinne tappamaan kituvia ihmisiä, jopa enemmän oikein kuin tappamatta jättäminen?

Hyvin harva missään muissa seuloissa käykään kuin nimenomaan ultrissa. Sitten vasta tehdään tarkempia tutkimuksia, joissa ultrissa ilmenee jotain ongelmiin viittaavaa.

Vierailija:

osallistumattomuus on ihan luonnollista ja luonnonmukaista toimintaa.

Ja itse ainakin ihmettelen miten vammaisten ihmisoikeuksia pitää näin kyseenalaistaa. Todellakin, tämä yleinen seulontakohde downin syndrooma ei mitään kitumista aiheuta, vaan ihan tavallisia kehitysvammaisia ihmisiä, sydänvika tietysti voi tappaa, mutta niin se tappaa muitakin lapsia. Elämää ei voi aina hallita. Ja kuten sanottu, sairaalat ovat täynnä esimerkiksi kärsiviä syöpäpotilaita, oletteko sitä mieltä että on oikein mennä sinne tappamaan kituvia ihmisiä, jopa enemmän oikein kuin tappamatta jättäminen?

Itse voin suoraan sanoa, että en jaksaisi INCL-lapsen hoitoa esimerkiksi. Jos sen saisin tietää raskausaikana, päätyisin aborttiin.



Jokainen tietää omalta kohdaltaan omat rajansa. Joskus kärsimys on lapsellekin liikaa.

tulisi olemaan elinkelvoton, ainakin minä tekisin abortin. Tällainen olisi liian rankkaa koko perheelle, pahimmassa tapauksessa perhe hajoaisi ja nykyiset lapset menettäisivät niin paljon.

kuolee, miksi tehdä abortti. Saisi kuitenkin hetken olla lapsen kanssa, ja sitten surra surunsa ilman oman ratkaisun syyllisyyttä.



En ymmärrä miten se perhettä hajoittaisi. Suru siitä joka tapauksessa seuraa.

ap

Lapsen sairaus, kuolema jne. ovat useinkin parisuhteen päättymisen taustalla.

menetän lapsen alun, jota en tunne kuin synnytän lapsen ja menetän hänet.



En katso, että sikiö on lapsi vielä.

synnyttää sen lapsen. itsekin keskeyttäisin jos lapsella olisi vamma/sairaus johon hän tulisi menehtymään hitaasti kuihtumalla suurilla tuskilla kuten monesti valitettavasti on.



kahden erilailla vammaisen lapsen äiti

syntyy ja joutuu kitumaan sairaalassa / kotona kuukausia tai vuosia, se tarkoittaa, että vanhempien energia menee tämän lapsen hoitamiseen. Kuka hoitaa muut lapset, heillä on vaara jäädä ilman vanhempien tukea. Etenkin jos he ovat terveitä, ei ole oikein heille jäädä hyljätyiksi.

Tässä kai juui tämä näkemys ero. Onko sikiö lapsi vai ei. Oli tietty todella rankkaa, mutta se yhteinen tunti oli mielettömän arvokas. RASKAS MUTTA ARVOKAS. Vuavalla ei näyttänyt olevan lainkaan tuskia, vaikka sitä pelkäsimme. Hiljaa nukkui pois.

Jotenkin surukin kokretisoitui molemmille.. miehelle lapsi olisi abortissa jäänyt aivan vieraaksi. Ja nyt meille jäi jotain ( hiustupsu ja muistot ) johon surun ja ikävän kääntää. Suosittelen edes tämän ratkaisun harkitsemista.

Kaihoisa, sinulla on varmasti leppoisa työpaikka kun näet vain hyvinvoivia ja kivuttomia lapsia. Onko työpaikkasi sellainen, että pystyt näkemään pitkältä aikaväliltä mitä lapsille on tapahtunut? Mikä on lasten tarina? Montako kymmentä kertaa on korjattu epämuodostumia, sisäelimiä, pumpattu morfiinia, pistetty hengityskoneeseen, juostu terapioissa? Kuinka suuren osan ajasta lapsi viettää sairaalassa elämästään? Minä olen nähnyt sen toisenkin puolen ja tiedän, etteivät asiat ole aina noin hienosti kuin maalailet.



Minä eikä kukaan muukaan ole oikeutettu sanomaan, kenen elämä on arvokasta ja kenen ei. Mutta on aliarvioimista vähätellä lapsen kärsimystä vain siksi, että kokee työssään tekevänsä kaiken mahdollisen lapsen hyväksi. Lapset ovat urheita, monet eivät näytä päälle päin mitä kärsivät ja tuntevat.



Vaikeastikaan vammautunut lapsi ei koe välttämättä luonnollista kuolemaa. Nykyään elämää pystytään pitkittämään myös vaikeissa tilanteissa. Jossakin toisaalla sikiöseulontoja ei ole, mutta lapset kokevat luonnollisen kuoleman jos heillä ei ole elinmahdollisuuksia. En edelleenkään väitä, että se olisi puhtaasti oikein ja nykyinen tapamme väärä. Yritän vain herättää ajatuksia toisestakin näkökulmasta.



Ylensä ihmsillä, joilla on omakohtaista ja laajempaa kokemusta asiasta, tietävät etteivät asiat ole lainkaan mustavalkoisia. Sitä selkeämmät mielipiteet mitä kauempana asia on omasta elämästä. Ja sitä helpompaa tuomitseminenkin on.

jonka saaneista osa kuolee sydänvikoihin, mutta iso osa elää melkolailla normaalia lapsuutta ja myöhemmin tuettua aikuisuutta, niin nämä kitumisjutut, ei siihen oikein liity.



Tottakai lapsen vammaisuus on aina kriisi, tiedän sen kyllä itsekin, mutta tukeeko yhteiskunta näin vammaisten karsimista, kun kielletään ultraäänessäkin liika katselu, ettei tajuaisi että oikea lapsi siellä on, ja kiintyisi siihen.



ap

Olen todella pahoillani puolestanne, en voi edes kuvitella miltä tuntuu katsella oman lapsen kuolemaa. Kuitenkin surun käsittely on tässä sikäli helpompaa, että itse olette täysin syyttömiä lapsen kuolemaan.



ap

Kuten sanottu, eritasoisia sairauksia. Ja mielestäni abortti ei ole väärin sittenkään, vaikka sikiö terve, jos kerta kaikkiaan ei ole toivottu ja perheellä ei resursseja ottaa häntä vastaan.

tekijä olisi siis jotenkin SYYLLINEN? En muuten ymmärrä sitäkään, että ei saisi seuloa. Seulonnan jälkeen jokainen saa päättää mitä tekee, synnytääkö lapsen vai ei. Ilman seulontaa ei olisi valinnan mahdollisuutta. Ja sinun tai 9:n ratkaisu ei ole kaikille sopiva. Ja kuten mainitsit, vammoilla, perheillä ja vanhemmilla on eroja, joten on oltava myös mahdollisuus erilaisiin ratkaisuihin. Seulontaankaan ei ole pakko mennä, jos ei halua.

Mutta itse en kyllä haluaisi tehdä " kaikkeani" jotta hyvinkin vaikeasti vammainen ja tuskainen lapsi pidettäisiin väkisin hengissä syntymän jälkeen.

Vierailija:

kuolee, miksi tehdä abortti. Saisi kuitenkin hetken olla lapsen kanssa, ja sitten surra surunsa ilman oman ratkaisun syyllisyyttä.

En ymmärrä miten se perhettä hajoittaisi. Suru siitä joka tapauksessa seuraa.

ap