Mitä mieltä olette tuosta hesarin seulontajutusta.

Suurin osa on kuolleita jo syntyessään.

tv: klö

Kaihoisa:

ja kuinka kauan elää. Kun lapsi on syntynyt hänen olonsa tehdään niin hyväksi kuin mahdollista. En ole vielä tähän mennessä nähnyt kituvaa lasta, vaikka lukemattomat määrät vammaisia lapsia olen nähnytkin. Lapselle annetaan kipulääkitys, happea, asentohoidot, terapiat....yleensä kaikki mahdollinen mitä tarvitaan. Sitä vastoin abortoitava sikiö ei saa mitään apua, se/hän todellakin kituu kunnes kuolee. Joskus vasta tuntien päästä syntymästään.

Useimmat eivät toki elä tunteja, myönnetään. Mutta sen sinäkin keskeytyksiä hoitava tiedät, että osa elää kitumalla ennen kuolemaansa. Ja tuntikin on minusta liikaa.

Raskauden keskeytys vamman perusteella on aina vanhempien oma päätös todellakin, ei vammaisen lapsen päätös.

parempi pumpata lapsi täyteen kipulääkettä ja antaa lisähappea...



Voi pyhä Sylvi, miten tekopyhää porukkaa täällä on.

Eipä esim down syndroma ihminen yleensä sellaisia tarvi, vaan elää ihan tavallista elämää. Mutta tietenkin silloin jos on tarvis, ihan kenellä tahansa ihmisellä oloa helpotetaan tarvittaessa. Mikäs siinä nyt tekopyhää on? Ettet vaan itsekin olisi saanut vaikkapa synnytyksessä kivunlievitystä?

" yleensä" ole välttämättä mikään pikkujuttu. Sekin voi aiheuttaa syvää kehitysvammaisuutta ja varsinkin pahoja sydänvikoja ja vauva-aikaiset kuolematkaan eivät harvinaisia ole.

Yleensä kyseessä on sellainen vika, joka voidaan leikkauksella korjata. Leikkausjonot ovat sitten jo toinen valitettava juttu. Mutta ei se sydänvika ole sen kummempi downilla kuin ei-downillakaan. Ikävä juttu tietenkin kaikilla. Syvästi kehitysvammaisia downeja on vähän. Useimmat ovat lievästi tai keskivaikesi kehitysvammaisia. On myös (todella harvinaista) sellaisia downeja, jotka eivät ole kehitysvammaisa ollenkaan. Ja mitäs sitten vaikka olisikin syvästi kehitysvammainen? Sellainenkin on ihminen ja voi elää hyvää elämää.

Kaihoisa:

Tuo mitä sanot, ei ole totta. Minä tiedän siitä käytännöstäkin kun se on minun työtäni. Ei pysyvästi sairas lapsi tai vammainen lapsi kärsi koko aikaa. Tietenkin parantumattomasti sairas saa kipulääkkeitä niin paljon ja sillä vahduudella kuin tarvitaan. Eihän tarvitse enää ajatelle riippuvuuden kehittymistä. Toisaalta, ei niitä kipuja ole koko aikaa. Harva sellainen sairaus taitaa olla, jossa koko ajan on tuskia. Voi olla sellaisiakin, mutta onneksi nykyään on aika tehokkaat keinot lievittää huonoa oloa.

Olen sanonut, että en ole nähnyt lasta, joka koko ajan kärsisi ja kituisi. Kyllä työpaikkani on siinä mielessä leppoisa, että siellä on hyvä henki ja työ on mielenkiintoista ja asiakkaa ihania. Hoidettavat, joita on kaikenkaikkiaan useita kymmeniä ovat kaikki jollakin tavalla vammaisia. Osa lievästi vammaisia osa niin vammaisia kun nyt yleensä voi olla. Osa terminaalivaiheessa. Nyt lopetan, ainakin yritän lopettaa tässä ketjussa kirjoittamisen, koska tämä menee saman asian toistamiseksi. Seuraan mielenkiinnolla keskustelua.

Noin hataraa käsitystä kivunhoidosta ja noin provosiovaa tekstiä ei saa aikaiseksi kuin juuri joku suppean koulutuksen saanut henkilö, joka on olevinaan asiantuntija ja siinä roolissaan sitten ottaa oikeuden olla muita ylempänä.



HArmillista, että itsekin hoitotyötätekevänä henkilönä kykenet noin vailinaiseen empatiakykyyn ajatellen muita kanssaihmisiä. Olet ottanut pienen kaistaleen " ymmärrystä" ja loppu onkin sitten pelkkää paheksuntaa ja tuomitsemista. Jokainen, joka keskeyttää raskauden, kun kyseessä on täysin toivoton tilanne, tekee sen suurella tuskalla, asia on äärimmäisen vaikea kyseiselle perheelle. Tuomitsemistä tälläinen perhe kaikkein viimeiseksi tarvitsee, paremminkin tukea ja ymmärrystä.

Olen yksi jutun äideistä ja toivon teille jyrkimmin keskeytyksen tuomitsevat helppoa elämää, koska jos kohtaatte joskus suuren menetyksen voivat julmat sananne meille tulla korkojen kera mieleenne.

Joku täällä kirjoitti sattuvasti, että mitä kauempana asia on omasta elämästä sitä helpompi sitä on kommentoida.

Monia kipuja voi todellakin lääkitä, mutta yhden terveen lapsen äitinä en voinut kestää ajatusta pienestä vauvastamme kytkettynä letkuihin heti synnytyksen jälkeen. Edessä lukuisat leikkaukset ja kauhun ja pelon hetket. Miten selittää pienelle ettei äidin ja isin syliin pääse?

Oman lapsen elämästä päättäminen on sellainen asia, jota kenenkään ei pitäisi joutua tekemään. Päätöksen ja surun kanssa oppii kai elämään, mutta kaikki on muuttunut iäksi.

antoi hyväksynnän sille että sikiö voidaan abortoida downin syndrooman vuoksi. Eettistä keskustelua pitäsi aiheesta olla enemmänkin, onko oikeutettua että down-lapsen saa abortoida viikoille 24 asti. Olisin kaivannut sen toisenlaisen näkökulman asiaan lehtijutussa; esim. perheestä jolla ds lapsi.



Joku sanoi täällä että suurin osa ihmisistä joilla trisomia 21 hoidetaan laitoksissa-> kannattaisi päiväittää tietonsa, nykypäivänä laitoksissa asuu vain vaikeammin vammaisia ihmisiä, toisekseen varhaiskuntoutus on kehittynyt huimasti viime vuosina ja down- lapsista suurin osa kykenee elämään hyvää elämää ja kehittymään ja oppimaan omaan tahtiinsa monia arkielämässä tarvittavia tärkeitä taitoja.



Toki down- lapsia/aikuisia on monentasoisia ja joillain on liitännäissairauksia, mutta onko nämä pelkästään kriteerit minkä vuoksi monet päätyisivät aborttiin? samoja ja vaikeampia vammoja/sairauksia voi olla ihan sillä ns. terveenä syntyneellä lapsella.



Mitä tulee siihen että vanhemmat perustelee päätöstään lapsen edunmukaiseksi, sitä en ymmärrä..jos kuulee odottavansa down-lasta olisi kaiken järjen mukaista tutustua ensin ihmisiin joilla ds tai perheisiin jossa down-lapsi ja tehdä sitten vasta päätöksensä, useasti nimittäin näillä perheillä ei ole niin suurta ongelmaa asian kanssa kuin ns. ulkopuolisilla ihmislllä ;)

Jokainen ihminen tuntee itse rajansa ja mahdollisuutensa hoitaa sairasta lasta. Lisäksi vaikeaan päätökseen vaikuttaa myös se, miten vaikeiksi sikiön vammat todetaan tutkimuksissa ja millaiseksi hänen elinkelpoisuus arvioidaan.

Onneksi elämme tälläisessa maassa, jossa jokaisella on oikeus itse päättää, miten asia ratkaistaan: Te täydelliset ihmset, voitte toki jatkaa raskautta ja synnyttää sairaan lapsen tänne, siitäkin huolimatta, vaikka lapsi kuolisi heti syntymän jälkeen. Siihen teillä on oikeus, mutta teillä ei ole oikeutta tuomita toiseen ratkaisuun päätynyttä perhettä!

Itse seurasin opiskeluaikana erään vauvan tarinaa, jolla ei ollut mitään elinmahdollisuuksia. Hänen syntymästään asti vain odotettiin, koska kuolema armahtaa lapsen. Oli todella raastavaa katsoa vanhempien tuskaa, kun he miettivät, miten paljon lapsi kärsii. Ainoa asia, mitä lapsi teki, oli itku. Kukaan ei kyennyt kertomaan, oliko hänellä kipuja, koska hän itki niin paljon, mutta mitään lääkitystäkään hänellä ei ollut. Syytä siihen en tiedä ja toivon tietysti, että nykyään tälläiselle lapselle annettaisiin vaikka varalta lääkettä. Mutta pointtini on tässä se, että kukaan meistä ei tiedä, milloin lapsi eniten kärsii.

Itse tiedän työni puolesta saamani kokemuksen perusteella, että abortoidut sikiöt eivät yleensä ole elossa syntyessään. Lisäksi kipua he tuskin tuntevat, äitihän saa lähes poikkeuksetta kipulääkkeekseen Petidiiniä, joka menee myös sikiöön ja sitä kautta vaikuttaa myös sikiön kivun hoitoon.

Vierailija:

antoi hyväksynnän sille että sikiö voidaan abortoida downin syndrooman vuoksi. Eettistä keskustelua pitäsi aiheesta olla enemmänkin, onko oikeutettua että down-lapsen saa abortoida viikoille 24 asti. Olisin kaivannut sen toisenlaisen näkökulman asiaan lehtijutussa; esim. perheestä jolla ds lapsi.

Joku sanoi täällä että suurin osa ihmisistä joilla trisomia 21 hoidetaan laitoksissa-> kannattaisi päiväittää tietonsa, nykypäivänä laitoksissa asuu vain vaikeammin vammaisia ihmisiä, toisekseen varhaiskuntoutus on kehittynyt huimasti viime vuosina ja down- lapsista suurin osa kykenee elämään hyvää elämää ja kehittymään ja oppimaan omaan tahtiinsa monia arkielämässä tarvittavia tärkeitä taitoja.

Toki down- lapsia/aikuisia on monentasoisia ja joillain on liitännäissairauksia, mutta onko nämä pelkästään kriteerit minkä vuoksi monet päätyisivät aborttiin? samoja ja vaikeampia vammoja/sairauksia voi olla ihan sillä ns. terveenä syntyneellä lapsella.

Mitä tulee siihen että vanhemmat perustelee päätöstään lapsen edunmukaiseksi, sitä en ymmärrä..jos kuulee odottavansa down-lasta olisi kaiken järjen mukaista tutustua ensin ihmisiin joilla ds tai perheisiin jossa down-lapsi ja tehdä sitten vasta päätöksensä, useasti nimittäin näillä perheillä ei ole niin suurta ongelmaa asian kanssa kuin ns. ulkopuolisilla ihmislllä ;)

Toki on hyvä olla valinnan mahdollisuus ja en ottanut kantaa asiaan onko oikein abortoida sikiö jolla ei kohdunulkopuolella ole mahdollisuutta elää, down-lapsilla usein kuitenkin on.



Kirjoituksellani ei ollut tarkoitus loukata ketään jokainen perhehän tekee omat ratkaisunsa ja varmasti suree menettettyä lastaan- mikä on sallittua.



Arttikkelissa kuitenkin käsiteltiin suurimmaksi osaksi vain downin syndroomaa ja heidän seulomistaan yhteiskunnasta ja tämän vuoksi asiasta olisi hyvä ollut näyttää myös se toinen puoli, eli haastatella äitiä joka on tehnyt toisen ratkaisun ja päättänyt pitää lapsen trisomia 21 huolimatta.



Nämä ovat asioita mistä on hyvä keskustella, tärkeää olisi myös että asioista ja mieleipiteistään voisi puhua aikuisten tapaan, loukkaamatta ja hyökkäämättä ketään kohtaan, on se mileipide mikä hyvänsä.

102

Vanhemmat jaksoi, meidän ystävien lisäksi, koko ajan toivoa, että hän selviäisi, vaikka sitten vähän heikompanakin kuin veljensä.



Nyt kun uutta lasta toivotaan, äti on kokemusten jälkeen varma, että menee kaikkiin seulontoihin ja varmistaa, ettei lapsen tarvitse heti syntymästään saakka kärsiä niin paljon ja hänen mielestään turhaan. Hän ei enää voisi katsoa kun pieni vain riutuu pois vaikka kaikki kipulääkkeet olisi annettu.



Ei tulisi mieleenikään tuomita tätä ystävääni. Kyllä hän on tässä asiassa minua tai abortin tuomitsijoita viisaampi.

sellaisen ihmisen kommentteja, jotka kylmästi vaan sanoo, että minä ainakin tekisin abortin, jos sikiöllä todettaisiin joku vamma!!!!! minä tiedän tapauksen, jossa vanhemmille uskoteltiin, että sikiöllä eli vauvalla, on joku vamma, ja mahdollisuus että saavat poistattaa sen jos haluavat!!





nooh..onneks näiden vanhempien arvot olivat oikeassa mittasuhteessa, nimittäin..vauva syntyi JA OLI TÄYSIN TERVE!!!!!



KAMMOTTAVAA, että ajattelette voivanne päättää vauvan tulevasta elämästä niin järkyttävällä tavalla.. hyvä sepustus ei ole sekää, että muka ei halua, että tuleva lapsi saisi kärsiä! te teette väärän teon, joka tapauksessa. Oli tilanne MIKÄTAHANSA.

Olet mitättömän pieni ja säälittävä ihminen, jos kuvittelet, että sinulla on valta ja voima kertoa, mikä on tässä vaikeassa asiassa oikein ja mikä ei. Yäk, oksentaisin jos tapaisin jonkun kaltaisesi joskus tosielämässä.

LÄÄKÄRIT EIVÄT OLE JUMALIA, vaikka joskus olisivatkin oikeassa.. ja ihminen ei ole JUMALA. Myös kaikkivoipat lääkärit ja tarkimmatkin ultraukset voivat osua täysin pieleen!!



mieti, jos olisitkin tiennyt, että lapsesi elämän päättäen jälkeen ymmärtäisitkin,että hän olikin terve.. ja vaikka ei olisikaan, niin nämä asiat on tehty sitä varten, että tässä maailmassa kaikki ei ole täydellistä.



Voi sinua, minä voisin tavata sinut.. enkä oksentaisi.. mikä ihme sai sinut noin kiivastumaan?

että KENELLÄ ON VALTA JA VOIMA ESTÄÄ lapsen syntymistä? kuka tässä tekee rankimman kaavan mukaan, minä, joka en hyväksy aborttia mistään hinnasta vai sinä, joka hyväksyisit sen ensimmäisestä lääkärin kommenttista? ja vain sen takia, että " estettäis" lapsen kärsimys.. josta ei vielä ole edes tietoakaan.. mikähän kärsimys se on, kun lapsi väkisten revitään kohdusta pois ? mikä tässä on oikein ja kohtuullista?

tähän maailmaan pieneksi hetkeksi.