Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on selkeästi joku kruunua havitteleva marttyyri. Vinkuu ja valittaa, mutta ilmeisesti miehellä on sen verran hyvä palkka ettei halua erota?
Nyt vasta ensimmäinen lompakkolois-kommentoija! Sanoin tuossa aiemmin, että tienasin paremmin kuin mies. Nyt tienataan saman verran. Mutat sillä ei ole minulle yhtään mitään väliä! Näillä jankkaajilla sille näyttää olevan kovastikin väliä. Olen naimisissa miehen kanssa, en hänen lompakon. Jos raha kiinnostaisi, olisin vetänyt urani johonkin rahakkaampaan suuntaan, enkä mennyt parisuhteeseen laisinkaan ja asunut askeettisesti säästäen sitä rahaa. Mitä järkeä.
Nyt ei ole kyse miehestäni, vaan yleisistä asenteista ja siitä että nämä ilmiöt ei ole vielä niin näkyviä, kuin niiden kuuluisi olla. Se että kuulin niistä, muutti minulla elämän suuntaa. Muuten varmaan asuisin jossain ylisuuressa omakotitalossa, ja olisin miehen toiveesta vääntänyt jo useamman mukulan ja lenkittäisin miehen haluamaa koiraa illat ja hinkkaisin sitä valtavaa kotia. Nyt tiedän ne sudenkuopat joihin voin joutua ja pystyn näkemään ja puolustamaan oikeuksiani.
Ap
Eroa, hyvä nainen! Tuolla asenteella katkeroidut ja katkeroitat miehesi. Teet ongelman jostain pizzan tilauksen kokoisesta metatyöstä, syytät miestä epäsuorasti oman urasi epäonnistumisista (projekti epäonnistui kun mies ei tehnyt tarpeeksi kotitöitä). Tuolla asenteella en todellakaan suosittele hankkimaan lapsia tai jatkamaan parisuhdetta. Kun miehessä ja miehissä tuntuu olevan kaikki vika. Mietipä ihan oikeasti jos olisit naimisissa itsesi kloonin kanssa joka samalla lailla laittaisi omat henkilkohtaiset epäonnistumiset sinun niskallesi, suhtautuisi sinuun samoin kun sinä suhtaudut mieheesi? Jotenkin on kummallista, että naiset jotka viettävät niin paljon aikaa peilin ääressä tai omia kuviaan katsellen eivät lainkaan nää itseään ja omaa osuuttaan parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvatuksessa sama asia, ja varsinkin turvallisuus asioissa. Jos on mies laittanut lapsen liian vähissä vaatteissa ulos, niin siitä tulee valitus naiselle.
Tämä juuri.
Itse olen naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa kaikki sujuu puoliksi, eikä kumpikaan halua lapsia.
Mutta naurattaa aina tuo naisten haukkuminen miten hysteerisiä pikkulehmiä naiset, jaksaa huolehtia turvallisuudestakin, miehet ei rentoina välitä tuollaisesta hapatuksesta, niih!
Meillä lapsena isä piti kerran lasten huolehtimispäivää, sellainen rento isukkipäivä, ei mikään hysteerinen naisidiootti......siskoni melkein hukkui tuona päivänä, se rento isukki ei edes syöksynyt pelastamaan sitä, kun oli niin rento, eikä mikään kimittävä, hysteerinen turvallisuushuolehtija.
Kuinka moni lapsi olisi edes elossa ilman niitä kammottavia olentoja nimeltään naiset, jotka huolehtii jopa turvallisuudesta, hygieniasta jne? Miettikää sitä, kun taas jaksatte valittaa miten kauheita naiset on.
HUH! Melko tarina! Mutta tässä juuri näkyy se, jos sitä vastuuta ei oteta tosissaan. Joo, lapsi ei ehkä kuole siihen jos on liian pienet vaatteet kun mies ei jaksanut huolehtia niistä, tai ole mitään puhdasta päällä, mutta ehkä sen seurauksena lasta kiusataan koulussa? Lapselle jää turvaton epämääräinen kokemus lapsuudesta, joka varjostaa aikuisikää jonkin muun yleisen huolimattomuuden takia? Kahden aikuisen taloudessa nyt ei ole monella asialla väliä, mutta lapsiperheissä luodaan pohja sille lapsen tulevaisuudelle, se ei ole mikään vasemmalla kädellä hoidettava asia (tietty taas kohtuu kaikessa, eikä mitään ylihuolehtivuuttakaan).
Ap
Nuo siivousjutut on esim. todella tärkeitä, vaikka tässäkin ketjussa yritetään esittää ettei ole.
Esim. tavallisen asunnon pölystä löytyy suomessakin isoja määriä palonestoaineita, ne aiheuttaa syöpää.
Ulostebakteerien leviäminen asuntoon on todellakin ongelma, jos ei vessaa jakseta siivota, ne aiheuttaa mm. aivokalvon tulehdusta, voi aiheuttaa esim. halvaantumisen.
Siivousjutut ei ole mitään kosmeettisia pieniä haittoja, vaan elämän ja kuoleman kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyykin ottaa puheeksi vaimon kanssa hänen saamattomuutensa näissä metahommissa. Ei ole tehnyt mitään lasten harrastusten eteen, vaan minä olen hoitanut kaikki ilmoittautumiset, maksut jne. Lomamatkat päätän ja maksan minä. Kouluasioista tietää jotain, mutta minä hoidan olen hoitanut kaikki valinnaisten ilmoittautumiset yms. Minä kuskaan lapset hammaslääkäriin. Joulukorttikuvan ottaminen, korttien tilaus ja lähettäminen on minun vastuulla. Jne.
No toisaalta eipä nuo nyt kovinkaan haastavia asioita ole, joten ei aiheuta stressiä.
Parempi puhua kuin katkeroitua. Nyt on helppo, jos ajatus on vielä tuo että ei stressaa. Siinä vaiheessa kun pinna kiristyy, niin sitä järkevää keskustelua on hankalampi saada aikaiseksi. Tilanne voi myös kumuloitua niin, että vähitellen teet aina vain enemmän ja enemmän, vastuu hiljakseen kasvaa. Niinkuin se sanonta sammakosta kattilassa, ei se huomannut että sitä vähitellen keitettiin elävältä.
Lapsienkin kannalta on hyvä opettaa tasa-arvoista suhdetta, että joku ei vain ole vapaamatkustajana.
Ap
Katkeroituminen kuten uupumuskin enemmän johtuu omista kuin toisen tai toisten odotuksista. Täysin vapaita me ei koskaan ole ulkopuolelta tulevilta odotuksilta. Mutta yleensä itse voimme vaikuttaa huomattavasti siihen miten nuo odotukset meihin vaikuttaa. Pyrimmekö tunnollisesti täyttämään jokaisen odotuksen (se on useinkin mahdottomuus) vai hoidanko vastuullani olevat asiat parhaan kykyni mukaan, huolehtmatta muiden vastuista. Jos tuo viimeinen ei riitä on ehkä parempi luovuttaa kuin uupua ja katkeroitua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvatuksessa sama asia, ja varsinkin turvallisuus asioissa. Jos on mies laittanut lapsen liian vähissä vaatteissa ulos, niin siitä tulee valitus naiselle.
Tämä juuri.
Itse olen naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa kaikki sujuu puoliksi, eikä kumpikaan halua lapsia.
Mutta naurattaa aina tuo naisten haukkuminen miten hysteerisiä pikkulehmiä naiset, jaksaa huolehtia turvallisuudestakin, miehet ei rentoina välitä tuollaisesta hapatuksesta, niih!
Meillä lapsena isä piti kerran lasten huolehtimispäivää, sellainen rento isukkipäivä, ei mikään hysteerinen naisidiootti......siskoni melkein hukkui tuona päivänä, se rento isukki ei edes syöksynyt pelastamaan sitä, kun oli niin rento, eikä mikään kimittävä, hysteerinen turvallisuushuolehtija.
Kuinka moni lapsi olisi edes elossa ilman niitä kammottavia olentoja nimeltään naiset, jotka huolehtii jopa turvallisuudesta, hygieniasta jne? Miettikää sitä, kun taas jaksatte valittaa miten kauheita naiset on.
HUH! Melko tarina! Mutta tässä juuri näkyy se, jos sitä vastuuta ei oteta tosissaan. Joo, lapsi ei ehkä kuole siihen jos on liian pienet vaatteet kun mies ei jaksanut huolehtia niistä, tai ole mitään puhdasta päällä, mutta ehkä sen seurauksena lasta kiusataan koulussa? Lapselle jää turvaton epämääräinen kokemus lapsuudesta, joka varjostaa aikuisikää jonkin muun yleisen huolimattomuuden takia? Kahden aikuisen taloudessa nyt ei ole monella asialla väliä, mutta lapsiperheissä luodaan pohja sille lapsen tulevaisuudelle, se ei ole mikään vasemmalla kädellä hoidettava asia (tietty taas kohtuu kaikessa, eikä mitään ylihuolehtivuuttakaan).
Ap
Nuo siivousjutut on esim. todella tärkeitä, vaikka tässäkin ketjussa yritetään esittää ettei ole.
Esim. tavallisen asunnon pölystä löytyy suomessakin isoja määriä palonestoaineita, ne aiheuttaa syöpää.
Ulostebakteerien leviäminen asuntoon on todellakin ongelma, jos ei vessaa jakseta siivota, ne aiheuttaa mm. aivokalvon tulehdusta, voi aiheuttaa esim. halvaantumisen.
Siivousjutut ei ole mitään kosmeettisia pieniä haittoja, vaan elämän ja kuoleman kysymys.
Suomalaiset kodit ovat keskimäärin liian puhtaita, ja se aiheuttaa mm. valtavasti allergiaa ja yliherkkyyksiä.
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja täytyy myöntää että nykyään on lipsunut siihen että minä teen enemmän. Mies kyllä imuroi ja tekee ruokaa. Juhlapyhien ruuanlaitot on minun vastuulla, kun mies ei kuulemma tarvitse mitään erikoista. Jostain syystä remonteissakin päävastuu (= organisointi, tekemeinen ja maksaminen) jää minulle. Oma palkkani tosin on huomattavasti isompi kuin miehen, joten se ei niinkään haittaa.
Tänä syksynä tosin totesin, että turha minun on "stressata" kun mies ei "stressaa". Sanoin miehelle että hän saa tänä vuonna viedä varastoon ostamansa puiset puutarhakalusteet. Siellä ne on edelleen pihalla... Kylpyhuonetta ei ole pesty 3 kk. Se on jo aika ällö, mutta katsellaan josko jotain tapahtuisi.
Nyt kun kaikki paitsi miehen työhuone on rempattu, niin sekin (miehen mielestä) pitäis rempata. Saas nähdä milloin se tapahtuu... ei ainakaan minun toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumpikaan ei ehdi tai jaksa tehdä kotitöitä, meillä syödään noutoruokaa pahvilautasilta ja käytetään säästynyt aika seksiin. Nämä ovat ihan omia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.
No meillä ainakin mies hoitaa suurimman osan lahjoista. Tekee myös taiteellisena ihmisenä joulukortit itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset kodit ovat keskimäärin liian puhtaita, ja se aiheuttaa mm. valtavasti allergiaa ja yliherkkyyksiä.
Tiesin, että joku yrittää selittää tätä.
Tuo on hypoteesi, eli teoria, ja se ei pidä paikkaansa, se on kumottu jo noin kymmenen vuotta sitten.
Suomalaiset otti tuon sydämen asiaksi aikoinaan, kun karjalan allergiatilastoja tulkittiin tuon kautta, ja alkoivat elämään saastassa.
Suomalaiset on todella, todella likaisia nykyään, sen takia täällä on alkanut leviämään taas sairaudet niin paljon ja lapsiperheet on kipeänä koko ajan. Kukaan ei tiedä edelleenkään miksi karjalassa on vähemmän allergiaa ja autoimmuuniongelmia, teoriana on mm. vocit, joita niillä on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap siis muistuttaa miestään esimerkiksi siitä onko tämä muistanut ostaa lahjan äidilleen. Kohtelet häntä kuin lasta tai lemmikkiä tai muuten vajaata. Miksi ihmeessä hän siis myöskään käyttäytyisi muuten kun nainen tuon mahdollistaa. Kun mies vielä enemmän heittäytyy niin ap ostaa sen lahjankin lopulta.
Sanoin että tämä on ensimmäinen vuosi kun teen näin. Siksi muistutan miestä, kun välitän hänestä. Tiedän, että hän ei itsekseen näin hetkessä muista/tajua, että hänen hommansa on hankkia se lahja, ja kannattaa tehdä se hyvissä ajoin eikä viimeisenä päivänä ruuhkassa. Sanoin, että tiedostan olevani mahdollistaja, ja nyt opettelen siitä pois. Lahjaa en todellakaan osta, saa mies itse selitellä, jos ei ensi vuonna ole sukulaisiaan muistanut, tai sitten pajautan minä tämän pahoitellen sukulaisille (tajuavat olla syyttämättä minua, kun kuitenkin niin tekisivät).
Tällaisia neuvoja annetaan monessakin "mies"-keskustelussa. Että naisen pitää valmistella asiaa jotenkin miehen puolesta, miestä verrataan johonkin vajaaälyiseen, lapsentasoiseen, lemmikkiin, johonkin kuitenkin, joka ei ole tasa-arvoisesti naisen kanssa verrattavissa. Myös monissa siivous-keskusteluissa tämä sama asenne on tullut ilmi, kuinka miehelle täytyy tehdä siivouslukkareita niinkuin lapselle, tai palkita toiminnastaan kuin koiraa. Tämä on se asenne jota täytyy muuttaa.
Ap
Älä lankea selittämiseen ja neuvomiseen. Siitä on vaikea päästä eroon ja se on aivan sairaan ärsyttävää.
Äitini on niitä naisia jotka ovat aina huolehtineet kaikesta. Koska on ollut pakko.
Ja se huolehtiminen ja muistuttelu vaan jatkuu ja jatkuu vaikka nuorin lapsistaan on jo 45 v ja mieskin on kuollut 20 vuotta sitten.
Pakko vaan on saada huolehtia, vaikka väkisellä.Kun miehen perään ei voi katsoa niin kiusaa sitten aikuisia, keski-ikäisiä lapsiaan. Tunkee nenänsä joka paikkaan ja neuvoo ja muistuttelee. Aivan kaikesta, jopa lasten puolisoiden sukulaisten merkkipäivistä. Soittelee harva se päivä milloin milläkin asialla. Lähetitkö lahjan anopille, oletko muistanut maksaa laskut, sinne portaiden alle kertyy pölyä sieltä pitää imuroida...
Se on niin raivostuttavaa että meinaa pää räjähtää.
Mutta äiti vaan kuittaa kaiken sillä, että hän välittää ja huolehtii, kun eihän me välttämättä huomata tai tajuta maksaa niitä laskuja tai imuroida portaiden alta. Mikään sanominen ei auta. Saatana 😠
Tämä. Ideaaliparisuhteeltahan vaikuttaisi kahden metatyönaisen liitto. Mitä tuosta seuraisi? Hirveä riita kun kaksi aina oikeassa olevaa törmäisi. Tämänhän näkee jo kimppakämppäkokemuksista. Opiskeluaikana ei koskaan kannattanut mennä kimppakämppään jossa tällainen metapäsmäri, teki säännöt omin päin ja suuttui kaikista poikkeamista vaikka olisivat olleet järkeviä. Ehkä kaikkien parisuhdetta ja yhteistä kotia suunnitteleville kannattaisi järjestää kimppakämppäkokemus ennen parisuhdetta: ne törkeimmät lusmuilijat ja tiukimmat nipottajat rankattaisiin pois parisuhteeseen sopimattomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset kodit ovat keskimäärin liian puhtaita, ja se aiheuttaa mm. valtavasti allergiaa ja yliherkkyyksiä.
Tiesin, että joku yrittää selittää tätä.
Tuo on hypoteesi, eli teoria, ja se ei pidä paikkaansa, se on kumottu jo noin kymmenen vuotta sitten.
Suomalaiset otti tuon sydämen asiaksi aikoinaan, kun karjalan allergiatilastoja tulkittiin tuon kautta, ja alkoivat elämään saastassa.
Suomalaiset on todella, todella likaisia nykyään, sen takia täällä on alkanut leviämään taas sairaudet niin paljon ja lapsiperheet on kipeänä koko ajan. Kukaan ei tiedä edelleenkään miksi karjalassa on vähemmän allergiaa ja autoimmuuniongelmia, teoriana on mm. vocit, joita niillä on vähemmän.
Ei tosiaankaan ole kumottu vaan todisteita on koko ajan enemmän. Ylihygienisyyden ja allergioiden yhteys ei ole mikään suomalainen keksintö vaan yleisesti tunnustettu vaikutusmekanismi.
Täällä todella moni kommentoija ei tunnu oikein ymmärtävän, mistä aloittaja puhuu. Kyse ei ole siitä, että aloittaja yksin on tehnyt "huonon valinnan" miehen suhteen tms., mitä tässä keskustelussa on useamman kerran vihjattu tai että aloittaja on vain jälleen kerran yksi marttyyri-suorittaja-nipottajanainen, joka ei vaan osaa järjestää arkeaan riittävän rennolla otteella. Hienoa, jos joillakin on puoliso, joka on suhteen alusta asti hoitanut oman osuutensa. Ja hienoa, että jotkut voivat saada oman suhteensa toimimaan miettimättä liikaa työnjakoasioita ja tehdä siinä samalla vielä huikeaa uraakin. Nämä yksittäiset kokemukset eivät silti poista laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, joka oikeastaan aiheuttaa tämän vinoutuneen tilan monessa parisuhteessa.
Naisilta odotetaan edelleen eri asioita kuin miehiltä, ja tämä heijastuu myös parisuhteisiin. Jo pienestä pitäen tytöt kasvatetaan huolehtimaan muiden tunteista ja tarpeista ja olemaan avuliaita, miehiltä vastaavaa ei odoteta. Esimerkiksi meidän suvussamme joka juhannus naiset laittavat ruokaa, kattavat pöydän, korjaavat astiat, tiskaavat jne. Samaan aikaan miehet ovat lämmittäneet saunan (meillä puutkin on valmiiksi hakattu, joten suuria ponnisteluja tämä ei vaadi). Ja joka ikinen kerta, lapsesta lähtien, vain tyttöjä on pyydetty mukaan tiskaamaan. Veljeni ei tarvinnut tiskata koskaan, vain minun ja sisareni. Miesten ja poikien ei myöskään oleteta avustavan missään, mutta tyttölapsia voidaan surutta laittaa kattamaan pöytää ja toimittamaan kaikenlaisia asioita samaan aikaan, kun pojat kirmaavat pitkin pihaa leikeissään ja miehet saavat jutustella oluen äärellä. Onko siis mikään ihme, että tällainen malli kasvattaa naisia, jotka parisuhteessakin ottavat helposti kaiken vastuun, ja toisaalta miehiä, jotka eivät ymmärrä voivansa ottaa vastuuta?
Hienoa ap, että olet tajunnut tämän! Toivoisin aiheesta syntyvän vielä lisää keskustelua, ja mielellään yleisemmällä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaankaan ole kumottu vaan todisteita on koko ajan enemmän. Ylihygienisyyden ja allergioiden yhteys ei ole mikään suomalainen keksintö vaan yleisesti tunnustettu vaikutusmekanismi.
Mene tutkimaan pubmedista, jos et usko.
Tuo on kumottu jo aikaa sitten, suomalaiset uskoo siihen edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset kodit ovat keskimäärin liian puhtaita, ja se aiheuttaa mm. valtavasti allergiaa ja yliherkkyyksiä.
Tiesin, että joku yrittää selittää tätä.
Tuo on hypoteesi, eli teoria, ja se ei pidä paikkaansa, se on kumottu jo noin kymmenen vuotta sitten.
Suomalaiset otti tuon sydämen asiaksi aikoinaan, kun karjalan allergiatilastoja tulkittiin tuon kautta, ja alkoivat elämään saastassa.
Suomalaiset on todella, todella likaisia nykyään, sen takia täällä on alkanut leviämään taas sairaudet niin paljon ja lapsiperheet on kipeänä koko ajan. Kukaan ei tiedä edelleenkään miksi karjalassa on vähemmän allergiaa ja autoimmuuniongelmia, teoriana on mm. vocit, joita niillä on vähemmän.
Höpöhöpö. sama ero allergioissa on havaittu esim. Länsi- ja Itäsaksan välillä. Osa tuosta kiinni rokottamattomuudesta, sairastettu oikeasti kovia tauteja ja kun jääty henkiin ei elimistö enää hyökkää "normaaleja" asioita vastaan. Mutta liika siisteys ja steriiliys ei ole hyvästä kuin leikkaussalissa. Nykyään tulee koko ajan enemmän tutkimustuloksia mm. suoliston mikrobiomin tärkeydestä, liian kapea ruokavalio, liika steriiliys (ei kosketuksia maaperään jne) on haitallista. Siivoamalla ja allergeenejä välttämällä ei ole saatu ihmisistä terveempiä, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.Toisenlaisia miehiä on hyvin vähän. Mies saattaa esittää alkuun tasapuolista, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen aikana, kun nainen on saatu kiikkiin kauniilla lupauksilla.
Meilläkin miehen oma kämppä oli todella siisti. Se hurmasi minut. Ja suhteen aluksi siivosi ja laitteli ruokaa ja keskusteltiin henkeviä. Mutta se kaikki jäi, ja nyt saan melkein taistella oikeuksistani. Tiedän että olen ollut osaltani myötävaikuttamassa, kun olen luullut että näin nämä parisuhteet nyt vain toimii. Mutta kun asiasta on ollut keskustelua, niin ymmärrän toisin. Molemmat sukupuolet on aikuisia ihmisiä, ja jos on yhdessä hankittu asunto, ja yhteisymmärryksessä ollaan parisuhteessa, niin silloin molemmilla on tasaiset vastuut arjesta ja parisuhteen huollosta.
Ap
Lapsia tai ei, naisten ajatukset alkaa pyöriä kodin ympärillä. Ulkoiset asiat, kodin siisteys, sisustus jne tuntuvat tärkeämmiltä. Ottavat itse roolin jota sitten eivät haluakaan muutamien vuosien kuluttua. Ap, oletko pohtinut yhtä paljon koulutustasi ja uralla etenemistä kuin kotiasioita? Näistä metatöistä tehdään jotain elämää suurempaa jotka uuvuttavat terveet, nuoret naiset oli lapsia tai ei. Meillä nuo jaettiin, kahdesta urasta ja kahdesta lapsesta selvittiin aivan ilman kitinöitä, ilman muuta se vaati järjestelmällisyytä ja vastuun jakamista. Mutta sitähän oppii töissä. Monet miehet ovat johtavissa asemissa, parisuhteessa miehillä keskimäärin se parempi palkka ja vastuullisempi työ. Olisiko tuo metatyö naisen kompensaatiota kokea itsensä tärkeäksi? Ja koska oikeaa johtajakoulutusta ja kokemusta ei ole, tuhrataan siihen paljon aikaa ja vaivaa, palkintona passiivis-agressiivinen "alainen" (mies) ja epäonnistunut projekti? Noita "satoja" pikkuasioita joita kertyy metatyössä hoidettavaksi tai johdettavaksi ja joista miehet eivät kykene ottamaan vastuuta eikä suoriutumaan vaikka töissään vastaavat huomattavasti isommista ja vaativammista asioista, miten tämä nyt ei minusta oikein kuulosta uskottavalta? Mutta elämänsähän saa elää tavallaan, vaikka sitten joulukorteista stressaamalla.
Sepäs se onkin. Ehkä naisten urakehitys tyssääkin siihen, kun väsyvät vastuuseen kotona ja työssä. Näin oli ainakin minulla. Suurimmat riidat kotitöistä käytiin, kun olin eräässä projektissa vastuussa ja pikkupomona. Töissä oli jo haastetta, mutta että kotonakin olisi pitänyt tehdä kaikki. Tienasinkin enemmän. Tällä ei minulle ollut muuten mitään väliä kuka tienaa ja mitä, mutta se että kävimme molemmat kokoaika töissä, ja minä jouduin silti täysivastuuseen kodista (lompakkolois jankkaajille!). En jaksanut enää kotona, enkä töissäkään kunnolla, projekti meni melkolailla mönkään ja nyt on urakehitys aika tökkääntynyt (en voi syyttää miestä, mutta tuolla kaikella oli kyllä oma osuutensa etten jaksanut täysipainoisesti hoita projektia). En kaipaa mitään kompensaatioita ja haasteita, kaipaan sitä että toinenkin ottaa vastuun meidän yhteisestä arjesta! Se ei ole oikein, että nykyaikana, molemmat aikuiset käy töissä, mutta silti toinen hoitaa suurimman vastuun kodista. On hoidettava viikkosiivoukset, harvemmin siivottavat, laskut, ruokaa joka päivä useammalle aterialle (myös pizzan tilaus on suunniteltava ja toteutettava metatyöasia), on vakuutuksia ja ties mitä muuta pikkusälää jota ihmisten arkeen nyt kuuluu.
Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Helppo kai miehillä on johtoasemissaan olla skarppina ja keskittyä urakehityksiin ja lisäkoulutuksiin, jos toinen hoitaa suurimman osan kodista!
Ap
Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Niin, että keskittyy olennaiseen, priorisoi, ja antaa muidenkin kantaa vastuunsa ilman "metatyö" uhriutumista. Jos ei erota olennaista ja lillukanvarsia varmasti uupuu eikä asiat luista, ei projektit töissä eikä asiat kotona. Jos lapseton nainen epäonnistuu työn paineissa ja syyttää tästä miehen liian pientä kontribuutiota kannattaa katsoa peiliin ennen kuin uhriutuu.
Meillä on ollut mahdollista edistää kahta uraa jotka molemmat etenivät, nyt molemmat ylimmässä tulodesiilissä. Samalla kasvatimme kaksi lasta. Tukiverkot olivat harvat, useamman vuoden mies oli matkatöissä ja silti kaikki saatiin onnistumaan. Priorisointi ja luovuus auttoivat. Monet työtehtävät pystyi tekemään kotona lasten sairastaessa. Vuorotteluvapaa oli apuna kouluunlähdöissä ja vauva-aikoina, noiden aikanakin kykeni tekemään uran eteen opiskeluja ja valmisteluja ja silti huolehtimaan lapsista. Työuraan liittyvät ulkomaan komennukset olivat koko perheen yhteisiä seikkailuja joihin liitettiin paljon vapaa-aikaa ja reissuja eksoottisiin paikkoihin. Nyt lapset aikuisia, opiskelemassa itselleen hyviä ammatteja eivätkä näytä kärsineen vaikka vanhemmat jakoivatkin vastuuta vanhemmuudesta - eikä kotona totisesti aina ollut siistiä.
Töissä olen oppinut, että epäkohtiin keskittyminen on hyödyllistä vain jos niihin esitetään ratkaisumallia, pelkkä marina on hyödytöntä. Ja myös, että kaikkia muutosesityksiä kannattaa pohtia eri puolilta. Ap on havainnut tekevänsä mielestään liikaa meta- ja tunnetöitä, hänen mielestään miehensä ei osallistu niihin tarpeeksi. Ratkaisuna Ap aikoo omien sanojensa mukaan "kouluttaa" miestä paremmaksi. Mietipä kuinka toteuttaisit tuon töissä ja kuinka teet sen miehesi kanssa kotona. Töissä asia pitäisi valmistella hyvin, esittää positiivisessa valossa ja keskustella alaisten kanssa pitkään jotta saisi halutun muutoksen aikaan. Kotona kuinka? Keskitytään omaan tunteeseen, ne mielipiteet tiuskitaan, valitetaan eikä aidosti kuunnella miten mies tilanteen näkee. Ja onko oikeasti tässäkään kyse pelkästä metatyöstä, toisen laiskuudesta ja mukavuudenhalusta vai ihan jostain muusta? Ainakin Maaret Kallio (HS blogi) kirjoitti ettei metatyöt ym. ole se todellinen syy suomalaisiin eroihin: "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa."
Et ilmeisesti ole joutunut kokemaan vastaavaa, joten onnea sinulle. Miehesi on ollut kanssasi tiimi, ja olette saaneet sovitettua perhe- ja työelämän yhteen, hyvä! Niin sen kuuluisikin mennä. Mutta, se että sinulla on hyvä kokemus, ei tarkoita että kaikilla on näin ja sormia napsauttamalla asiat muuttuu. Minä keskityin olennaiseen ja annoin vastuuta myös miehelle. Lakkasin tekemästä kotitöitä, ja odotin sitä vastuuta. Ei tapahtunut, ei sormia napsauttamalla. Tästä piti käydä useat riidat, jotta edes jotain muutosta tapahtui. Ja tätä samaa on varmasti lukuisissa perheissä. Erotin olennaiset, ja halusin vain että meillä on hygienistä. Se ei tarkoita, että täällä pitää imuroida jokapäivä, ja vessa pyyhittävä myös yms. Vaan normaali nopea viikkosiivous. En vaatinut mieheltä mitään päivittäistä kukka-asetelmaa olkkarin pöydälle, tai verhojen vaihteluja sesongin mukaan, tai edes mattojen tamppausta tai saunan pesua, mutta sitä että olisi edes arkisiivous hoidettu. Varmistin jopa ennen töihin paluuta, että mehän tehdään jatkossa työt puoliksi, joo kyllä vain ei puhettakaan muusta! Ja kävin lukemattomat nätit keskustelut, että täällä voisi yhdessä siivota. Minulla oli vaikka mitä ratkaisumalleja tähän, en vain marissut että onpa paskaista. Ehdotin näitä siivouslukkareita joita palstalla jollekkin sanottiin, sitä että siivotaan yhtenä päivänä viikonloppuna puoli tuntia kellottamalla ja se siinä ja ties mitä raksi listaa ja muuta typerää. Mutta ei ne toimi jos minä yksin vain sitoudun asiaan. Ei toimi jos nätisti keskustelen, ja koskaan ei tapahdu muutosta jos vain hiljaa hyväksyn tilanteen. Minun piti riidellä ihan tosissaan, jotta toinen tajusi, että nyt on pakko toimia tai minä lähden.
Sanoin jo, että en voi syyttää miestä siitä että epäonnistuin projektissani. Mutta se oli seikka, joka vaikutti paljon suoriutumiseeni, sitäkään ei voi kiistää. "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." Ja tästä juuri oli kyse kotityöriidassa. Minua ei nähty ja kuultu, tunsin itseni erittäin yksinäiseksi parisuhteessa koska en saanut miestä mukaan hoitamaan yhteistä arkea. Ei tietenkään kyse ole pelkistä kotitöistä ja meta ja tunne, vaan siitä, kuinka kylmää on laittaa nämä vastuut vain naiselle. Siitä tulee toisenluokan kansalainen olo.
Ap
Ap tiedän tunteen ja mulla aika sama tilanne. Tunne- ja metatyö enemmän minulla. Tuntuu välillä raskaalta. En haluaisi edes puhua koko kotitöistä, se on niin tylsä aihe. Jos molemmat olisivat aloitteellisia, ei tarvitsisi. Edellisissä suhteissa ei ollut tällaista dynamiikkaa.
Kuulemma metatyö altistaa muistisairauksille eli se on jopa terveydelle vahingollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä elämää kannata noin vakavasti ottaa. Relaa, on hauskempaa 😉
No nyt yritänkin relata. Se on kai se oletusasetus joka miehillä on. Siirrän "vastuitani" miehelle vähitellen, ja yritän saada ne pysymään myös tasan. Mutta tämä asennemaailma pitäisi saada muuttumaan ihan laajemminkin, jotta muutkin naiset pystyisivät "relaamaan" ja olemaan varmoja että tasa-arvo säilyy. Ja että ulkopuolisten silmissä kodin- ja lastenhoito ym vastuut ei olisi naisten, ja naista automaattisesti syyllistettäisi ja vastuutettaisi näistä.
Ap
Tätä naisen tai äidin "vastuuta" en ole koskaan ymmärtänyt. Jostain syystä perheen äidin "vastuulla" (siis ympäristön silmissä) on ne kaikkein turhimmat hommat, joista pariskuntien molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä, että ne voi jättää ihan hyvin tekemättä. Mutta niitä ei voi jättää tekemättä, koska silloin nainen näyttää huonolta naiselta. Eikö se voisi lähteä siitä, että jos joulukortteja ei lähetetä, ei kukaan ota syyllisyyttä yhtään mistään ja on aivan sama "syyllistetäänkö ja vastuutetaanko" naista, miestä vai perheen kissaa?
Toisaalta miehen vastuulla saattaa olla sellaiset asiat, kuin pankkiasiat, sopimusten irtisanomiset ja uusimiset. Niiden tekemättä jättäminen ei saa ketään näyttämään huonolta, mutta kaikkia v**ttaa maksaa ylimääräinen vuosi 30e/kk mobiilidataliittymästä, jota ei käytetä.
Vierailija kirjoitti:
Siivoamalla ja allergeenejä välttämällä ei ole saatu ihmisistä terveempiä, päinvastoin.
Suoliston mikrobien monipuolisuus on eri asia kuin esim. vessan ulostebakteerien seassa uiminen, esim. maaperäiset bakteerit tulee luonnosta, ei toisten ihmisten ulosteiden nuolemisesta, josta tulee vain e-coli.
Oletko ihan tosissasi, että siivoamalla ei ole saatu terveempiä ihmisiä?
Mistä te oikein keksitte noita juttuja, harmi ettei teitä saada jonnekin 1800-luvulle katsomaan miten terveitä ihmiset oli, minkä verran kuoli leikkauksissa infektioon ihmisiä, minkä verran oli matoja ja loisia, mitä ne teki ihmisille jne, ihan vain vinkkinä, että osa jäi jopa lyhytkasvuisiksi matojen seurauksena.
Voisitte siellä nähdä miten terveitä ihmisiä tulee lian seasta.
Me eletään tällä hetkellä ihmiskunnan terveimpiä hetkiä, koska hygienia, on uskomatonta, että on olemassa teidänlaisia likapalvojia, jotka luulee, että lika tekee terveeksi.
Jopa laboratorio olosuhteissa on havaittu, että eläimet on steriileissä olosuhteissa terveempiä kuin muuten, teidän likateoriat on mennyttä, eikä suolistoflora teoriat liity mitenkään likaan.
Jos on jo tottunut tekemään älyttömän määrän metatyötä ei muutos todellakaan tapahdu sormia napsauttamalla. Se tapatuu vain sillä että miettii miksi minä toimin kuten toimin ja miten voisin toimia toisin vähemmän itseäni rasittamatta. Siinä kohtaa joku ulkopuolinen voi ehkä olla apuna mutta ei kukasn sinun vastuitasi ota itselleen odottamalla tai sillä että sinä napsautat sormia ja kerrot että nyt kaikki muuttuu ja jäät odottamaan muutosta. Ei, valitettavasti sinun on itse osallistuttava muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä todella moni kommentoija ei tunnu oikein ymmärtävän, mistä aloittaja puhuu. Kyse ei ole siitä, että aloittaja yksin on tehnyt "huonon valinnan" miehen suhteen tms., mitä tässä keskustelussa on useamman kerran vihjattu tai että aloittaja on vain jälleen kerran yksi marttyyri-suorittaja-nipottajanainen, joka ei vaan osaa järjestää arkeaan riittävän rennolla otteella. Hienoa, jos joillakin on puoliso, joka on suhteen alusta asti hoitanut oman osuutensa. Ja hienoa, että jotkut voivat saada oman suhteensa toimimaan miettimättä liikaa työnjakoasioita ja tehdä siinä samalla vielä huikeaa uraakin. Nämä yksittäiset kokemukset eivät silti poista laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, joka oikeastaan aiheuttaa tämän vinoutuneen tilan monessa parisuhteessa.
Naisilta odotetaan edelleen eri asioita kuin miehiltä, ja tämä heijastuu myös parisuhteisiin. Jo pienestä pitäen tytöt kasvatetaan huolehtimaan muiden tunteista ja tarpeista ja olemaan avuliaita, miehiltä vastaavaa ei odoteta. Esimerkiksi meidän suvussamme joka juhannus naiset laittavat ruokaa, kattavat pöydän, korjaavat astiat, tiskaavat jne. Samaan aikaan miehet ovat lämmittäneet saunan (meillä puutkin on valmiiksi hakattu, joten suuria ponnisteluja tämä ei vaadi). Ja joka ikinen kerta, lapsesta lähtien, vain tyttöjä on pyydetty mukaan tiskaamaan. Veljeni ei tarvinnut tiskata koskaan, vain minun ja sisareni. Miesten ja poikien ei myöskään oleteta avustavan missään, mutta tyttölapsia voidaan surutta laittaa kattamaan pöytää ja toimittamaan kaikenlaisia asioita samaan aikaan, kun pojat kirmaavat pitkin pihaa leikeissään ja miehet saavat jutustella oluen äärellä. Onko siis mikään ihme, että tällainen malli kasvattaa naisia, jotka parisuhteessakin ottavat helposti kaiken vastuun, ja toisaalta miehiä, jotka eivät ymmärrä voivansa ottaa vastuuta?
Hienoa ap, että olet tajunnut tämän! Toivoisin aiheesta syntyvän vielä lisää keskustelua, ja mielellään yleisemmällä tasolla.
...jaaa. En ihan usko tuon olevan totuus joka suvussa. Esimerkiksi meidän kesämökkisukutapaamisissa minun veljeni osallistuu vähintään yhtä paljon niin ruuanlaittoon kuin huusin tyhjennykseen kuin minäkin, toinen sisareni touhuaa minkä kerkeää ja samoin hänen reippaat poikansa jotka kaikki kokkaustaitoisia. Sen sijaan toinen sisareni miehineen istuu ja puhuu ja hänen lapsensa ovat oppineet saman passiivisen passattavan tyylin.
Ja kyllä minun mielestäni tähän kotikeskusteluun kuuluisi ottaa mukaan myös naisten ja miesten roolit työelämässä koska tuo olennaista. Jos toinen hankkii paljon enemmän, tekee pitempää päivää ja kulkee paljon työmatkoilla on selvää, että vastuu kodista - tai ainakin paine kodin asioista - valuu enemmän sille joka kotona enemmän aikaa viettää. Kun lapsia hankitaan tuo pienempipalkkainen helposti jää pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia ja tuona aikana nuo roolit kodinhoidossa vahvistuvat. Kun palataan töihin noiden 3+ vuosien jälkeen yht äkkiä oletettaisiin täydellistä tasa-arvoa kotitöissä niillä säännöillä jotka kotona ollut on kotiaikanaan luonut, onnistuuko helposti? Eli jos haluaa tasa-arvoa on naisen ensimmäinen ja tärkein asia varmistaa itselle hyvä koulutus, ammatti ja urakehitys. Jos kaikesta huolimatta mies ei halua osallistua naisen mielestä tarpeeksi tai ei yksinkertaisesti kerkeä oman uransa vuoksi voi perhe halutessaan palkata apua. tai nainen voi kivutta erota jos suhde on kehno ja tarjota lapsilleen hyvän elintason ilman tukeutumista miehen tai yhteiskunnan apuun.
HUH! Melko tarina! Mutta tässä juuri näkyy se, jos sitä vastuuta ei oteta tosissaan. Joo, lapsi ei ehkä kuole siihen jos on liian pienet vaatteet kun mies ei jaksanut huolehtia niistä, tai ole mitään puhdasta päällä, mutta ehkä sen seurauksena lasta kiusataan koulussa? Lapselle jää turvaton epämääräinen kokemus lapsuudesta, joka varjostaa aikuisikää jonkin muun yleisen huolimattomuuden takia? Kahden aikuisen taloudessa nyt ei ole monella asialla väliä, mutta lapsiperheissä luodaan pohja sille lapsen tulevaisuudelle, se ei ole mikään vasemmalla kädellä hoidettava asia (tietty taas kohtuu kaikessa, eikä mitään ylihuolehtivuuttakaan).
Ap