Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa yleistystä taas aloittajalta.

Ja jos aloittajan urakehitys vaarantuu pitsan tilaamisesta niin hohhoijaa. 

Ihanaa yleistystä sinulta. Olen useammassa kommentissa sanonut, että kaikilla ei ole näin, ja tänne on tullut myös miesten kommentteja omista vastaavista kokemuksista. Mutta se ei poista sitä faktaa, ihan oikeaa tutkimustietoa, että naiset tekee suurimman osan kotitöistä. Ja se ei poista niitä lukuisia kokemuksia, joissa naisten asema yhä osoittautuu kuin jostain 50-luvun tunnelmista.

Pizza esimerkki oli siitä, että myös se helpoin vaihtoehto vaatii metatyötä, jonkun on valittava että nyt syödään pizzaa, tehtävä asiasta ehdotus, valittava paikka mistä tilataan, tilattava, hoidettava maksu, oltava paikalla vastaanottamassa silloin. Ja tuo oli se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu minkä keksin ruoka ongelmaan ja vain yhdelle aterialle. Kun näitä vastaavia toimintoja toistuu niin ruuanlaitossa, siivouksessa kuin ihmissuhteiden ylläpidossa, niin siinä on paljon. Jos et ole koskaan pistänyt merkille, niin kokeile. Ihmiset on aika ihmeellisiä olentoja kun lähtee oikein kunnolla miettimään miten yksinkertaiselta vaikuttava asiakin on monimutkaisten asioiden tulos.

Ap

Kyllä. Yksinkertainen ihminen näkee pitsan tilaamisenkin raatamisena.

Mihin kategoriaan lasket tämän tuntien notkumisesi av-palstalla? Meta- vai tunnetöihin?

Vierailija kirjoitti:

Jos on jo tottunut tekemään älyttömän määrän metatyötä ei muutos todellakaan tapahdu sormia napsauttamalla. Se tapatuu vain sillä että miettii miksi minä toimin kuten toimin ja miten voisin toimia toisin vähemmän itseäni rasittamatta. Siinä kohtaa joku ulkopuolinen voi ehkä olla apuna mutta ei kukasn sinun vastuitasi ota itselleen odottamalla tai sillä että sinä napsautat sormia ja kerrot että nyt kaikki muuttuu ja jäät odottamaan muutosta. Ei, valitettavasti sinun on itse osallistuttava muutokseen.

Tässä on ideaa. Kuten sanoin, olen myös osasyyllinen. En edes ymmärtänyt näitä käsitteitä, niin en osannut puuttua omaan toimintaani tai edes keskustella. Tiesin vain, että jotain on väärin, ja teen arjessa enemmän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä todella moni kommentoija ei tunnu oikein ymmärtävän, mistä aloittaja puhuu. Kyse ei ole siitä, että aloittaja yksin on tehnyt "huonon valinnan" miehen suhteen tms., mitä tässä keskustelussa on useamman kerran vihjattu tai että aloittaja on vain jälleen kerran yksi marttyyri-suorittaja-nipottajanainen, joka ei vaan osaa järjestää arkeaan riittävän rennolla otteella. Hienoa, jos joillakin on puoliso, joka on suhteen alusta asti hoitanut oman osuutensa. Ja hienoa, että jotkut voivat saada oman suhteensa toimimaan miettimättä liikaa työnjakoasioita ja tehdä siinä samalla vielä huikeaa uraakin. Nämä yksittäiset kokemukset eivät silti poista laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, joka oikeastaan aiheuttaa tämän vinoutuneen tilan monessa parisuhteessa.

Naisilta odotetaan edelleen eri asioita kuin miehiltä, ja tämä heijastuu myös parisuhteisiin. Jo pienestä pitäen tytöt kasvatetaan huolehtimaan muiden tunteista ja tarpeista ja olemaan avuliaita, miehiltä vastaavaa ei odoteta. Esimerkiksi meidän suvussamme joka juhannus naiset laittavat ruokaa, kattavat pöydän, korjaavat astiat, tiskaavat jne. Samaan aikaan miehet ovat lämmittäneet saunan (meillä puutkin on valmiiksi hakattu, joten suuria ponnisteluja tämä ei vaadi). Ja joka ikinen kerta, lapsesta lähtien, vain tyttöjä on pyydetty mukaan tiskaamaan. Veljeni ei tarvinnut tiskata koskaan, vain minun ja sisareni. Miesten ja poikien ei myöskään oleteta avustavan missään, mutta tyttölapsia voidaan surutta laittaa kattamaan pöytää ja toimittamaan kaikenlaisia asioita samaan aikaan, kun pojat kirmaavat pitkin pihaa leikeissään ja miehet saavat jutustella oluen äärellä. Onko siis mikään ihme, että tällainen malli kasvattaa naisia, jotka parisuhteessakin ottavat helposti kaiken vastuun, ja toisaalta miehiä, jotka eivät ymmärrä voivansa ottaa vastuuta?

Hienoa ap, että olet tajunnut tämän! Toivoisin aiheesta syntyvän vielä lisää keskustelua, ja mielellään yleisemmällä tasolla.

...jaaa. En ihan usko tuon olevan totuus joka suvussa. Esimerkiksi meidän kesämökkisukutapaamisissa minun veljeni osallistuu vähintään yhtä paljon niin ruuanlaittoon kuin huusin tyhjennykseen kuin minäkin, toinen sisareni touhuaa minkä kerkeää ja samoin hänen reippaat poikansa jotka kaikki kokkaustaitoisia. Sen sijaan toinen sisareni miehineen istuu ja puhuu ja hänen lapsensa ovat oppineet saman passiivisen passattavan tyylin.

Ja kyllä minun mielestäni tähän kotikeskusteluun kuuluisi ottaa mukaan myös naisten ja miesten roolit työelämässä koska tuo olennaista. Jos toinen hankkii paljon enemmän, tekee pitempää päivää ja kulkee paljon työmatkoilla on selvää, että vastuu kodista - tai ainakin paine kodin asioista - valuu enemmän sille joka kotona enemmän aikaa viettää. Kun lapsia hankitaan tuo pienempipalkkainen helposti jää pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia ja tuona aikana nuo roolit kodinhoidossa vahvistuvat. Kun palataan töihin noiden 3+ vuosien jälkeen yht äkkiä oletettaisiin täydellistä tasa-arvoa kotitöissä niillä säännöillä jotka kotona ollut on kotiaikanaan luonut, onnistuuko helposti? Eli jos haluaa tasa-arvoa on naisen ensimmäinen ja tärkein asia varmistaa itselle hyvä koulutus, ammatti ja urakehitys. Jos kaikesta huolimatta mies ei halua osallistua naisen mielestä tarpeeksi tai ei yksinkertaisesti kerkeä oman uransa vuoksi voi perhe halutessaan palkata apua.  tai nainen voi kivutta erota jos suhde on kehno ja tarjota lapsilleen hyvän elintason ilman tukeutumista miehen tai yhteiskunnan apuun.

Paljon hyviä ajatuksia. Hyvä ura auttaa, mutta valitettavasti kaikki ei voi sitä saada. Joidenkin on oltava niitä "halveksittuja" (en itse halveksi, mutta tällaista asennetta olen valitettavasti kuullut) siivoojia. Työtuntimäärät voi olla ihan samat kuin vaikka jollain johtamisasemassa olevalla puolisolla, ja työ fyysisesti rankkaa, plus päälle vielä tuo mahdollinen halveksunta. Sen päälle pitäisi hoitaa suurin osa kodista. Ei kuulosta reilulta. Naisten työt on pienipalkkaisempia kuin miesten, joten pelkän palkka-asian varaan en laskisi tuota kotitöiden jakoa.

Siinä on jollekkin nuoremmalle hyvää neuvoa. Mutta usein nainen on se perheen uhrauksien tekijä, se joka hoitaa kodin, joka jää pienempi palkkaisesta töistä kotiin, joka vaikuttaa urakehitykseen ja taas tulevaan palkkaan. Ja nämä on myös niitä asioita joihin tarvitaan muutosta jotta molemmilla olisi samaiset oikeudet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika uskomatonta, että kahdella aikuisella voi olla kotitöitä riitelyksi asti. Siivoamisen voi hoitaa niin, että laitetaan ajastimeen 15 minuuttia ja se aika molemmat siivoavat nopeasti. Näin tulee työt tasattua hyvin.

Joo, jos molemmat suostuu tuohon. Silloin tulee riitoja, kun ei suostu, ei suostu mihinkään eikä ehdota mitään ratkaisua kun "tähänkin asti on sujunut hyvin". Kahden ihmisen taloudessa kotityöt ei ole niin mittavia ja raskaita, mutta se toisen asenne voi olla.

Ap

Miksi toinen ei suostuisi siihen, että kotitöitä tehdään saman verran? Tämä ajastimen käyttö varmistaa, että työt jakautuvat reilusti. Jos joku vastustaa oikeudenmukaisuutta, älä seurustele sellaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä on pointti tuossa. Minun pitää jotenkin ohjata teinimme lisäksi myös miestäni tekemään oma osansa yhteisistä hommista. Rasittavaa😣 jos ei jaa hommia niin yksin saa tehdä. En halua olla mieheni äiti!!

Tämä on niin monen kertomana kuultu! Mies vertautuu yhdeksi lapseksi, ja sitä ei saa ottamaan vastuuta samalla lailla arjessa. Se on väsyttävää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mistä löytyy nykyaikana kuuliaisiksi kasvatettuja tyttöjä? Ja missä heitä kasvatetaan?

Nyt kasvavat tytöt eivät tule olemaan niitä kilttejä uhrautujia, onneksi. Nekin kasvaa perheissä, joissa pojilla on esim. isommat viikkorahat jne. mutta ne ei tule enää nielemään tuota kaikkea ilman kyseenalaistusta.

Me viimeiset ns. kiltit naiset ollaan milleniaaleja, eikä meistäkään monet ole enää kilttejä, itsekin päätin jo lapsena etten tule olemaan "äiti", eli perheen ilmainen kotiorja ja yhteiskunnan nyrkkeilysäkki.

Sen jälkeen tuo kilttien naisten hyväksikäyttö tulee loppumaan, luultavasti huonosti koulutetut miehet tulevat menemään hoitoaloille, ja sitä kautta niiden palkat tulee nousemaan, vihdoinkin.

Mutta tuo aikakausi on kohta ohi kokonaan, eikä naiset tule enää tekemään ilmaista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.

Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.

Toisenlaisia miehiä on hyvin vähän. Mies saattaa esittää alkuun tasapuolista, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen aikana, kun nainen on saatu kiikkiin kauniilla lupauksilla.

Meilläkin miehen oma kämppä oli todella siisti. Se hurmasi minut. Ja suhteen aluksi siivosi ja laitteli ruokaa ja keskusteltiin henkeviä. Mutta se kaikki jäi, ja nyt saan melkein taistella oikeuksistani. Tiedän että olen ollut osaltani myötävaikuttamassa, kun olen luullut että näin nämä parisuhteet nyt vain toimii. Mutta kun asiasta on ollut keskustelua, niin ymmärrän toisin. Molemmat sukupuolet on aikuisia ihmisiä, ja jos on yhdessä hankittu asunto, ja yhteisymmärryksessä ollaan parisuhteessa, niin silloin molemmilla on tasaiset vastuut arjesta ja parisuhteen huollosta.

Ap

Lapsia tai ei, naisten ajatukset alkaa pyöriä kodin ympärillä. Ulkoiset asiat, kodin siisteys, sisustus jne tuntuvat tärkeämmiltä. Ottavat itse roolin jota sitten eivät haluakaan muutamien vuosien kuluttua. Ap, oletko pohtinut yhtä paljon koulutustasi ja uralla etenemistä kuin kotiasioita? Näistä metatöistä tehdään jotain elämää suurempaa jotka uuvuttavat terveet, nuoret naiset oli lapsia tai ei. Meillä nuo jaettiin, kahdesta urasta ja kahdesta lapsesta selvittiin aivan ilman kitinöitä, ilman muuta se vaati järjestelmällisyytä ja vastuun jakamista. Mutta sitähän oppii töissä. Monet miehet ovat johtavissa asemissa, parisuhteessa miehillä keskimäärin se parempi palkka ja vastuullisempi työ. Olisiko tuo metatyö naisen kompensaatiota kokea itsensä tärkeäksi? Ja koska oikeaa johtajakoulutusta ja kokemusta ei ole, tuhrataan siihen paljon aikaa ja vaivaa, palkintona passiivis-agressiivinen "alainen" (mies) ja epäonnistunut projekti? Noita "satoja" pikkuasioita joita kertyy metatyössä hoidettavaksi tai johdettavaksi ja joista miehet eivät kykene ottamaan vastuuta eikä suoriutumaan vaikka töissään vastaavat huomattavasti isommista ja vaativammista asioista, miten tämä nyt ei minusta oikein kuulosta uskottavalta? Mutta elämänsähän saa elää tavallaan, vaikka sitten joulukorteista stressaamalla.

Sepäs se onkin. Ehkä naisten urakehitys tyssääkin siihen, kun väsyvät vastuuseen kotona ja työssä. Näin oli ainakin minulla. Suurimmat riidat kotitöistä käytiin, kun olin eräässä projektissa vastuussa ja pikkupomona. Töissä oli jo haastetta, mutta että kotonakin olisi pitänyt tehdä kaikki. Tienasinkin enemmän. Tällä ei minulle ollut muuten mitään väliä kuka tienaa ja mitä, mutta se että kävimme molemmat kokoaika töissä, ja minä jouduin silti täysivastuuseen kodista (lompakkolois jankkaajille!). En jaksanut enää kotona, enkä töissäkään kunnolla, projekti meni melkolailla mönkään ja nyt on urakehitys aika tökkääntynyt (en voi syyttää miestä, mutta tuolla kaikella oli kyllä oma osuutensa etten jaksanut täysipainoisesti hoita projektia). En kaipaa mitään kompensaatioita ja haasteita, kaipaan sitä että toinenkin ottaa vastuun meidän yhteisestä arjesta! Se ei ole oikein, että nykyaikana, molemmat aikuiset käy töissä, mutta silti toinen hoitaa suurimman vastuun kodista. On hoidettava viikkosiivoukset, harvemmin siivottavat, laskut, ruokaa joka päivä useammalle aterialle (myös pizzan tilaus on suunniteltava ja toteutettava metatyöasia), on vakuutuksia ja ties mitä muuta pikkusälää jota ihmisten arkeen nyt kuuluu.

Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Helppo kai miehillä on johtoasemissaan olla skarppina ja keskittyä urakehityksiin ja lisäkoulutuksiin, jos toinen hoitaa suurimman osan kodista!

Ap

Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Niin, että keskittyy olennaiseen, priorisoi, ja antaa muidenkin kantaa vastuunsa ilman "metatyö" uhriutumista. Jos ei erota olennaista ja lillukanvarsia varmasti uupuu eikä asiat luista, ei projektit töissä eikä asiat kotona. Jos lapseton nainen epäonnistuu työn paineissa ja syyttää tästä miehen liian pientä kontribuutiota kannattaa katsoa peiliin ennen kuin uhriutuu.

Meillä on ollut mahdollista edistää kahta uraa jotka molemmat etenivät, nyt molemmat ylimmässä tulodesiilissä. Samalla kasvatimme kaksi lasta. Tukiverkot olivat harvat, useamman vuoden mies oli matkatöissä ja silti kaikki saatiin onnistumaan. Priorisointi ja luovuus auttoivat. Monet työtehtävät pystyi tekemään kotona lasten sairastaessa. Vuorotteluvapaa oli apuna kouluunlähdöissä ja vauva-aikoina, noiden aikanakin kykeni tekemään uran eteen opiskeluja ja valmisteluja ja silti huolehtimaan lapsista. Työuraan liittyvät ulkomaan komennukset olivat koko perheen yhteisiä seikkailuja joihin liitettiin paljon vapaa-aikaa ja reissuja eksoottisiin paikkoihin. Nyt lapset aikuisia, opiskelemassa itselleen hyviä ammatteja eivätkä näytä kärsineen vaikka vanhemmat jakoivatkin vastuuta vanhemmuudesta - eikä kotona totisesti aina ollut siistiä.

Töissä olen oppinut, että epäkohtiin keskittyminen on hyödyllistä vain jos niihin esitetään ratkaisumallia, pelkkä marina on hyödytöntä. Ja myös, että kaikkia muutosesityksiä kannattaa pohtia eri puolilta. Ap on havainnut tekevänsä mielestään liikaa meta- ja tunnetöitä, hänen mielestään miehensä ei osallistu niihin tarpeeksi. Ratkaisuna Ap aikoo omien sanojensa mukaan "kouluttaa" miestä paremmaksi. Mietipä kuinka toteuttaisit tuon töissä ja kuinka teet sen miehesi kanssa kotona. Töissä asia pitäisi valmistella hyvin, esittää positiivisessa valossa ja keskustella alaisten kanssa pitkään jotta saisi halutun muutoksen aikaan. Kotona kuinka? Keskitytään omaan tunteeseen, ne mielipiteet tiuskitaan, valitetaan eikä aidosti kuunnella miten mies tilanteen näkee. Ja onko oikeasti tässäkään kyse pelkästä metatyöstä, toisen laiskuudesta ja mukavuudenhalusta vai ihan jostain muusta? Ainakin Maaret Kallio (HS blogi) kirjoitti ettei metatyöt ym. ole se todellinen syy suomalaisiin eroihin: "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." 

Et ilmeisesti ole joutunut kokemaan vastaavaa, joten onnea sinulle. Miehesi on ollut kanssasi tiimi, ja olette saaneet sovitettua perhe- ja työelämän yhteen, hyvä! Niin sen kuuluisikin mennä. Mutta, se että sinulla on hyvä kokemus, ei tarkoita että kaikilla on näin ja sormia napsauttamalla asiat muuttuu. Minä keskityin olennaiseen ja annoin vastuuta myös miehelle. Lakkasin tekemästä kotitöitä, ja odotin sitä vastuuta. Ei tapahtunut, ei sormia napsauttamalla. Tästä piti käydä useat riidat, jotta edes jotain muutosta tapahtui. Ja tätä samaa on varmasti lukuisissa perheissä. Erotin olennaiset, ja halusin vain että meillä on hygienistä. Se ei tarkoita, että täällä pitää imuroida jokapäivä, ja vessa pyyhittävä myös yms. Vaan normaali nopea viikkosiivous. En vaatinut mieheltä mitään päivittäistä kukka-asetelmaa olkkarin pöydälle, tai verhojen vaihteluja sesongin mukaan, tai edes mattojen tamppausta tai saunan pesua, mutta sitä että olisi edes arkisiivous hoidettu. Varmistin jopa ennen töihin paluuta, että mehän tehdään jatkossa työt puoliksi, joo kyllä vain ei puhettakaan muusta! Ja kävin lukemattomat nätit keskustelut, että täällä voisi yhdessä siivota. Minulla oli vaikka mitä ratkaisumalleja tähän, en vain marissut että onpa paskaista. Ehdotin näitä siivouslukkareita joita palstalla jollekkin sanottiin, sitä että siivotaan yhtenä päivänä viikonloppuna puoli tuntia kellottamalla ja se siinä ja ties mitä raksi listaa ja muuta typerää. Mutta ei ne toimi jos minä yksin vain sitoudun asiaan. Ei toimi jos nätisti keskustelen, ja koskaan ei tapahdu muutosta jos vain hiljaa hyväksyn tilanteen. Minun piti riidellä ihan tosissaan, jotta toinen tajusi, että nyt on pakko toimia tai minä lähden.

Sanoin jo, että en voi syyttää miestä siitä että epäonnistuin projektissani. Mutta se oli seikka, joka vaikutti paljon suoriutumiseeni, sitäkään ei voi kiistää. "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." Ja tästä juuri oli kyse kotityöriidassa. Minua ei nähty ja kuultu, tunsin itseni erittäin yksinäiseksi parisuhteessa koska en saanut miestä mukaan hoitamaan yhteistä arkea. Ei tietenkään kyse ole pelkistä kotitöistä ja meta ja tunne, vaan siitä, kuinka kylmää on laittaa nämä vastuut vain naiselle. Siitä tulee toisenluokan kansalainen olo.

Ap

Hei ap, ihan aikuisten oikeasti, kuinka paljon kahden aikuisen taloudessa, jossa päivät vietetään kodin ulkopuolella (ja arkisin lämmin ruoka syödäänkin siellä) tulee niitä pakollisia kotihommia? Ja sinä tunnut nääntyvän taakkasi alle? Toki voit saada riidan aikaiseksi siitä, että miehesi ei jaksa osallistua sohvan päällisen valintaan (=> metatyö jää sinulle) mutta pakkoko asiasta on stressata. Voit myös tuntea vääryyttä siitä, että olet hakenut halvimman sähkötoimittajan ja miehesi ei viitsi kilpailuttaa kotivakuutustanne. Uskon, että sinulla on parisuhteessa vaikeaa, mutta onko se niistä kotitöistä kiinni?

Mitä tulee kotitöiden oikeudenmukaiseen jakamiseen, useimmiten ongelma tulee siinä kohtaa, kun nainen palaa työelämään, mutta työnjako säilyy. Tämä ei tarvitse mitään yhteiskunnallista keskustelua tai arvomaailman muutosta. Naisen pitää vain saada suunsa auki ja jos tämä ei tehoa, niin sitten punnita hyödyt ja haitat ja laittaa tarvittaessa lusikat jakoon. Keskustelupalstoilla uliseminen ei auta.

Ei ongelma ole niissä kotitöiden raskaudessa, vaan toisen välinpitämättömässä asenteessa, jos edes normaalia arkista viikkosiivousta ei saa hoidettua. Silloin parisuhteessa tukehtuu siihen toisen välinpitämättömyyteen. Että toiselle on ihan ok, laittaa kaikki vastuu ja tekeminen toisen harteille, aivan käsittämättömän iljettävää!! Taas mentiin tähän, että minä natseilen täällä sohvan päällisiä, vaikka kyse on normaalista viikkosiivouksesta, ei mistään uusimman instagram villityksen sisustuksesta joka on meille pakko saada koska naiset on tyhjäpäisiä kanabimboja ja tuommoiseen turhuuteen ne itsensä väsyttävät.

Sain suuni auki niin monet kerrat tuon siivousasian kanssa. Ensin kauniisti, niinkuin voi olettaa että ei ole nalkutusta. Ja lopulta erittäin vihaisesti kun ei mennyt kaaliin että ei voi vapaamatkustaa. Tämä nimenomaan tarvitsee yhteiskunnalista keskustelua. Nämä asiat vaikuttaa monen ihmisen elämään, tulevia sukupolvia kasvatetaan yhä samoilla arvoilla. Jos asioista ei koskaan keskusteltaisi, me naiset olisimme yhä (enemmän) jonkin kodinkoneen arvossa, emme saisi äänestää. Keskustelemalla voi olla mahdollista tehdä muutosta. Jos ei tähän sukupolveen, niin edes seuraavaan.

Ap

Luumupuuma kirjoitti:

Mä taas oon huomannut yllättävän ilmiön viimeaikaisen rahakeskustelun ympärillä: naiset ei tiedä omien asuntolainojensa ehtoja, korkoja tai maksuaikaa vaan kun perheessä on mies nää asiat hoitanu, niin naisen ei oo tarvinnu.. huh!

Onhan tuokin metatyötä. Miksei miesten tekemää metatyötä sanoiteta samalla tavalla kuin naisten tekemä?

Itse olen kolmekymppinen nainen, jolla raha-asiat visusti omalla vastuulla ja olen hämmentynyt siitä, miten paljon vieläkin perheissä on näitä tyttönaisia.

Tämäkin kuuluu siihen tasa-arvoon. Raha-asiat on perinteisesti ollut miehen hommia, joten se heijastuu yhä nykyaikana. Kaikki perheen sisäiset asiat pitäisi saada tasapainoon. Ei pelkästään naisten tekemä työ. Hyvä että toit esille! Koti on perinteisesti ollut naisen valtakuntaa ja miehet käyneet töissä. Nyt kun molemmat käy töissä, niin asetelman ja vastuiden pitäisi keikahtaa tasaveroisiksi. Koska näin ei ole käynyt, asiasta keskustellaan. Ehkä miesten tekemä työ ei ole ollut niin tapetilla, koska naisilla on silti enemmän kotivastuita? En osaa sanoa, mutta joka tapauksessa aiheellinen huomio!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.

Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.

Toisenlaisia miehiä on hyvin vähän. Mies saattaa esittää alkuun tasapuolista, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen aikana, kun nainen on saatu kiikkiin kauniilla lupauksilla.

Meilläkin miehen oma kämppä oli todella siisti. Se hurmasi minut. Ja suhteen aluksi siivosi ja laitteli ruokaa ja keskusteltiin henkeviä. Mutta se kaikki jäi, ja nyt saan melkein taistella oikeuksistani. Tiedän että olen ollut osaltani myötävaikuttamassa, kun olen luullut että näin nämä parisuhteet nyt vain toimii. Mutta kun asiasta on ollut keskustelua, niin ymmärrän toisin. Molemmat sukupuolet on aikuisia ihmisiä, ja jos on yhdessä hankittu asunto, ja yhteisymmärryksessä ollaan parisuhteessa, niin silloin molemmilla on tasaiset vastuut arjesta ja parisuhteen huollosta.

Ap

Lapsia tai ei, naisten ajatukset alkaa pyöriä kodin ympärillä. Ulkoiset asiat, kodin siisteys, sisustus jne tuntuvat tärkeämmiltä. Ottavat itse roolin jota sitten eivät haluakaan muutamien vuosien kuluttua. Ap, oletko pohtinut yhtä paljon koulutustasi ja uralla etenemistä kuin kotiasioita? Näistä metatöistä tehdään jotain elämää suurempaa jotka uuvuttavat terveet, nuoret naiset oli lapsia tai ei. Meillä nuo jaettiin, kahdesta urasta ja kahdesta lapsesta selvittiin aivan ilman kitinöitä, ilman muuta se vaati järjestelmällisyytä ja vastuun jakamista. Mutta sitähän oppii töissä. Monet miehet ovat johtavissa asemissa, parisuhteessa miehillä keskimäärin se parempi palkka ja vastuullisempi työ. Olisiko tuo metatyö naisen kompensaatiota kokea itsensä tärkeäksi? Ja koska oikeaa johtajakoulutusta ja kokemusta ei ole, tuhrataan siihen paljon aikaa ja vaivaa, palkintona passiivis-agressiivinen "alainen" (mies) ja epäonnistunut projekti? Noita "satoja" pikkuasioita joita kertyy metatyössä hoidettavaksi tai johdettavaksi ja joista miehet eivät kykene ottamaan vastuuta eikä suoriutumaan vaikka töissään vastaavat huomattavasti isommista ja vaativammista asioista, miten tämä nyt ei minusta oikein kuulosta uskottavalta? Mutta elämänsähän saa elää tavallaan, vaikka sitten joulukorteista stressaamalla.

Sepäs se onkin. Ehkä naisten urakehitys tyssääkin siihen, kun väsyvät vastuuseen kotona ja työssä. Näin oli ainakin minulla. Suurimmat riidat kotitöistä käytiin, kun olin eräässä projektissa vastuussa ja pikkupomona. Töissä oli jo haastetta, mutta että kotonakin olisi pitänyt tehdä kaikki. Tienasinkin enemmän. Tällä ei minulle ollut muuten mitään väliä kuka tienaa ja mitä, mutta se että kävimme molemmat kokoaika töissä, ja minä jouduin silti täysivastuuseen kodista (lompakkolois jankkaajille!). En jaksanut enää kotona, enkä töissäkään kunnolla, projekti meni melkolailla mönkään ja nyt on urakehitys aika tökkääntynyt (en voi syyttää miestä, mutta tuolla kaikella oli kyllä oma osuutensa etten jaksanut täysipainoisesti hoita projektia). En kaipaa mitään kompensaatioita ja haasteita, kaipaan sitä että toinenkin ottaa vastuun meidän yhteisestä arjesta! Se ei ole oikein, että nykyaikana, molemmat aikuiset käy töissä, mutta silti toinen hoitaa suurimman vastuun kodista. On hoidettava viikkosiivoukset, harvemmin siivottavat, laskut, ruokaa joka päivä useammalle aterialle (myös pizzan tilaus on suunniteltava ja toteutettava metatyöasia), on vakuutuksia ja ties mitä muuta pikkusälää jota ihmisten arkeen nyt kuuluu.

Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Helppo kai miehillä on johtoasemissaan olla skarppina ja keskittyä urakehityksiin ja lisäkoulutuksiin, jos toinen hoitaa suurimman osan kodista!

Ap

Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Niin, että keskittyy olennaiseen, priorisoi, ja antaa muidenkin kantaa vastuunsa ilman "metatyö" uhriutumista. Jos ei erota olennaista ja lillukanvarsia varmasti uupuu eikä asiat luista, ei projektit töissä eikä asiat kotona. Jos lapseton nainen epäonnistuu työn paineissa ja syyttää tästä miehen liian pientä kontribuutiota kannattaa katsoa peiliin ennen kuin uhriutuu.

Meillä on ollut mahdollista edistää kahta uraa jotka molemmat etenivät, nyt molemmat ylimmässä tulodesiilissä. Samalla kasvatimme kaksi lasta. Tukiverkot olivat harvat, useamman vuoden mies oli matkatöissä ja silti kaikki saatiin onnistumaan. Priorisointi ja luovuus auttoivat. Monet työtehtävät pystyi tekemään kotona lasten sairastaessa. Vuorotteluvapaa oli apuna kouluunlähdöissä ja vauva-aikoina, noiden aikanakin kykeni tekemään uran eteen opiskeluja ja valmisteluja ja silti huolehtimaan lapsista. Työuraan liittyvät ulkomaan komennukset olivat koko perheen yhteisiä seikkailuja joihin liitettiin paljon vapaa-aikaa ja reissuja eksoottisiin paikkoihin. Nyt lapset aikuisia, opiskelemassa itselleen hyviä ammatteja eivätkä näytä kärsineen vaikka vanhemmat jakoivatkin vastuuta vanhemmuudesta - eikä kotona totisesti aina ollut siistiä.

Töissä olen oppinut, että epäkohtiin keskittyminen on hyödyllistä vain jos niihin esitetään ratkaisumallia, pelkkä marina on hyödytöntä. Ja myös, että kaikkia muutosesityksiä kannattaa pohtia eri puolilta. Ap on havainnut tekevänsä mielestään liikaa meta- ja tunnetöitä, hänen mielestään miehensä ei osallistu niihin tarpeeksi. Ratkaisuna Ap aikoo omien sanojensa mukaan "kouluttaa" miestä paremmaksi. Mietipä kuinka toteuttaisit tuon töissä ja kuinka teet sen miehesi kanssa kotona. Töissä asia pitäisi valmistella hyvin, esittää positiivisessa valossa ja keskustella alaisten kanssa pitkään jotta saisi halutun muutoksen aikaan. Kotona kuinka? Keskitytään omaan tunteeseen, ne mielipiteet tiuskitaan, valitetaan eikä aidosti kuunnella miten mies tilanteen näkee. Ja onko oikeasti tässäkään kyse pelkästä metatyöstä, toisen laiskuudesta ja mukavuudenhalusta vai ihan jostain muusta? Ainakin Maaret Kallio (HS blogi) kirjoitti ettei metatyöt ym. ole se todellinen syy suomalaisiin eroihin: "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." 

Et ilmeisesti ole joutunut kokemaan vastaavaa, joten onnea sinulle. Miehesi on ollut kanssasi tiimi, ja olette saaneet sovitettua perhe- ja työelämän yhteen, hyvä! Niin sen kuuluisikin mennä. Mutta, se että sinulla on hyvä kokemus, ei tarkoita että kaikilla on näin ja sormia napsauttamalla asiat muuttuu. Minä keskityin olennaiseen ja annoin vastuuta myös miehelle. Lakkasin tekemästä kotitöitä, ja odotin sitä vastuuta. Ei tapahtunut, ei sormia napsauttamalla. Tästä piti käydä useat riidat, jotta edes jotain muutosta tapahtui. Ja tätä samaa on varmasti lukuisissa perheissä. Erotin olennaiset, ja halusin vain että meillä on hygienistä. Se ei tarkoita, että täällä pitää imuroida jokapäivä, ja vessa pyyhittävä myös yms. Vaan normaali nopea viikkosiivous. En vaatinut mieheltä mitään päivittäistä kukka-asetelmaa olkkarin pöydälle, tai verhojen vaihteluja sesongin mukaan, tai edes mattojen tamppausta tai saunan pesua, mutta sitä että olisi edes arkisiivous hoidettu. Varmistin jopa ennen töihin paluuta, että mehän tehdään jatkossa työt puoliksi, joo kyllä vain ei puhettakaan muusta! Ja kävin lukemattomat nätit keskustelut, että täällä voisi yhdessä siivota. Minulla oli vaikka mitä ratkaisumalleja tähän, en vain marissut että onpa paskaista. Ehdotin näitä siivouslukkareita joita palstalla jollekkin sanottiin, sitä että siivotaan yhtenä päivänä viikonloppuna puoli tuntia kellottamalla ja se siinä ja ties mitä raksi listaa ja muuta typerää. Mutta ei ne toimi jos minä yksin vain sitoudun asiaan. Ei toimi jos nätisti keskustelen, ja koskaan ei tapahdu muutosta jos vain hiljaa hyväksyn tilanteen. Minun piti riidellä ihan tosissaan, jotta toinen tajusi, että nyt on pakko toimia tai minä lähden.

Sanoin jo, että en voi syyttää miestä siitä että epäonnistuin projektissani. Mutta se oli seikka, joka vaikutti paljon suoriutumiseeni, sitäkään ei voi kiistää. "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." Ja tästä juuri oli kyse kotityöriidassa. Minua ei nähty ja kuultu, tunsin itseni erittäin yksinäiseksi parisuhteessa koska en saanut miestä mukaan hoitamaan yhteistä arkea. Ei tietenkään kyse ole pelkistä kotitöistä ja meta ja tunne, vaan siitä, kuinka kylmää on laittaa nämä vastuut vain naiselle. Siitä tulee toisenluokan kansalainen olo.

Ap

Hei ap, ihan aikuisten oikeasti, kuinka paljon kahden aikuisen taloudessa, jossa päivät vietetään kodin ulkopuolella (ja arkisin lämmin ruoka syödäänkin siellä) tulee niitä pakollisia kotihommia? Ja sinä tunnut nääntyvän taakkasi alle? Toki voit saada riidan aikaiseksi siitä, että miehesi ei jaksa osallistua sohvan päällisen valintaan (=> metatyö jää sinulle) mutta pakkoko asiasta on stressata. Voit myös tuntea vääryyttä siitä, että olet hakenut halvimman sähkötoimittajan ja miehesi ei viitsi kilpailuttaa kotivakuutustanne. Uskon, että sinulla on parisuhteessa vaikeaa, mutta onko se niistä kotitöistä kiinni?

Mitä tulee kotitöiden oikeudenmukaiseen jakamiseen, useimmiten ongelma tulee siinä kohtaa, kun nainen palaa työelämään, mutta työnjako säilyy. Tämä ei tarvitse mitään yhteiskunnallista keskustelua tai arvomaailman muutosta. Naisen pitää vain saada suunsa auki ja jos tämä ei tehoa, niin sitten punnita hyödyt ja haitat ja laittaa tarvittaessa lusikat jakoon. Keskustelupalstoilla uliseminen ei auta.

Ei ongelma ole niissä kotitöiden raskaudessa, vaan toisen välinpitämättömässä asenteessa, jos edes normaalia arkista viikkosiivousta ei saa hoidettua. Silloin parisuhteessa tukehtuu siihen toisen välinpitämättömyyteen. Että toiselle on ihan ok, laittaa kaikki vastuu ja tekeminen toisen harteille, aivan käsittämättömän iljettävää!! Taas mentiin tähän, että minä natseilen täällä sohvan päällisiä, vaikka kyse on normaalista viikkosiivouksesta, ei mistään uusimman instagram villityksen sisustuksesta joka on meille pakko saada koska naiset on tyhjäpäisiä kanabimboja ja tuommoiseen turhuuteen ne itsensä väsyttävät.

Sain suuni auki niin monet kerrat tuon siivousasian kanssa. Ensin kauniisti, niinkuin voi olettaa että ei ole nalkutusta. Ja lopulta erittäin vihaisesti kun ei mennyt kaaliin että ei voi vapaamatkustaa. Tämä nimenomaan tarvitsee yhteiskunnalista keskustelua. Nämä asiat vaikuttaa monen ihmisen elämään, tulevia sukupolvia kasvatetaan yhä samoilla arvoilla. Jos asioista ei koskaan keskusteltaisi, me naiset olisimme yhä (enemmän) jonkin kodinkoneen arvossa, emme saisi äänestää. Keskustelemalla voi olla mahdollista tehdä muutosta. Jos ei tähän sukupolveen, niin edes seuraavaan.

Ap

No tuolla huutamisella teet itsestäsi sinkun, ja hyvä niin.  Natseile ihan yksin sohvanpäällisesi, first world problem. Jos naiset ajattelevat näin saavansa tasa-arvon niin OK. Eiköhän tasa-arvo lähde kuitenkin taloudellisista asioista. Niin kauan kun naiset ovat parisuhteessa aina se vähemmän tienaava osapuoli tämä sama tyyli tulee jatkumaan. Mitä enemmän on pareja joissa nainen tienaa enemmän, joissa mies jää kotiin hoitamaan lapset jne, sitä nopeammin saadaan oikeaa tasa-arvoa. Ja tasa-arvolla ei taida olla mitään tekemistä tämän ketjun metatyön kanssa, ne joulukortit ja sohvanpäälliset eivät taida olla yhteiskunnallisesti vaikuttavan tasa-arvon ytimessä. Mutta ihan hyvä provo ap:lta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.

Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.

Toisenlaisia miehiä on hyvin vähän. Mies saattaa esittää alkuun tasapuolista, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen aikana, kun nainen on saatu kiikkiin kauniilla lupauksilla.

Meilläkin miehen oma kämppä oli todella siisti. Se hurmasi minut. Ja suhteen aluksi siivosi ja laitteli ruokaa ja keskusteltiin henkeviä. Mutta se kaikki jäi, ja nyt saan melkein taistella oikeuksistani. Tiedän että olen ollut osaltani myötävaikuttamassa, kun olen luullut että näin nämä parisuhteet nyt vain toimii. Mutta kun asiasta on ollut keskustelua, niin ymmärrän toisin. Molemmat sukupuolet on aikuisia ihmisiä, ja jos on yhdessä hankittu asunto, ja yhteisymmärryksessä ollaan parisuhteessa, niin silloin molemmilla on tasaiset vastuut arjesta ja parisuhteen huollosta.

Ap

Lapsia tai ei, naisten ajatukset alkaa pyöriä kodin ympärillä. Ulkoiset asiat, kodin siisteys, sisustus jne tuntuvat tärkeämmiltä. Ottavat itse roolin jota sitten eivät haluakaan muutamien vuosien kuluttua. Ap, oletko pohtinut yhtä paljon koulutustasi ja uralla etenemistä kuin kotiasioita? Näistä metatöistä tehdään jotain elämää suurempaa jotka uuvuttavat terveet, nuoret naiset oli lapsia tai ei. Meillä nuo jaettiin, kahdesta urasta ja kahdesta lapsesta selvittiin aivan ilman kitinöitä, ilman muuta se vaati järjestelmällisyytä ja vastuun jakamista. Mutta sitähän oppii töissä. Monet miehet ovat johtavissa asemissa, parisuhteessa miehillä keskimäärin se parempi palkka ja vastuullisempi työ. Olisiko tuo metatyö naisen kompensaatiota kokea itsensä tärkeäksi? Ja koska oikeaa johtajakoulutusta ja kokemusta ei ole, tuhrataan siihen paljon aikaa ja vaivaa, palkintona passiivis-agressiivinen "alainen" (mies) ja epäonnistunut projekti? Noita "satoja" pikkuasioita joita kertyy metatyössä hoidettavaksi tai johdettavaksi ja joista miehet eivät kykene ottamaan vastuuta eikä suoriutumaan vaikka töissään vastaavat huomattavasti isommista ja vaativammista asioista, miten tämä nyt ei minusta oikein kuulosta uskottavalta? Mutta elämänsähän saa elää tavallaan, vaikka sitten joulukorteista stressaamalla.

Sepäs se onkin. Ehkä naisten urakehitys tyssääkin siihen, kun väsyvät vastuuseen kotona ja työssä. Näin oli ainakin minulla. Suurimmat riidat kotitöistä käytiin, kun olin eräässä projektissa vastuussa ja pikkupomona. Töissä oli jo haastetta, mutta että kotonakin olisi pitänyt tehdä kaikki. Tienasinkin enemmän. Tällä ei minulle ollut muuten mitään väliä kuka tienaa ja mitä, mutta se että kävimme molemmat kokoaika töissä, ja minä jouduin silti täysivastuuseen kodista (lompakkolois jankkaajille!). En jaksanut enää kotona, enkä töissäkään kunnolla, projekti meni melkolailla mönkään ja nyt on urakehitys aika tökkääntynyt (en voi syyttää miestä, mutta tuolla kaikella oli kyllä oma osuutensa etten jaksanut täysipainoisesti hoita projektia). En kaipaa mitään kompensaatioita ja haasteita, kaipaan sitä että toinenkin ottaa vastuun meidän yhteisestä arjesta! Se ei ole oikein, että nykyaikana, molemmat aikuiset käy töissä, mutta silti toinen hoitaa suurimman vastuun kodista. On hoidettava viikkosiivoukset, harvemmin siivottavat, laskut, ruokaa joka päivä useammalle aterialle (myös pizzan tilaus on suunniteltava ja toteutettava metatyöasia), on vakuutuksia ja ties mitä muuta pikkusälää jota ihmisten arkeen nyt kuuluu.

Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Helppo kai miehillä on johtoasemissaan olla skarppina ja keskittyä urakehityksiin ja lisäkoulutuksiin, jos toinen hoitaa suurimman osan kodista!

Ap

Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Niin, että keskittyy olennaiseen, priorisoi, ja antaa muidenkin kantaa vastuunsa ilman "metatyö" uhriutumista. Jos ei erota olennaista ja lillukanvarsia varmasti uupuu eikä asiat luista, ei projektit töissä eikä asiat kotona. Jos lapseton nainen epäonnistuu työn paineissa ja syyttää tästä miehen liian pientä kontribuutiota kannattaa katsoa peiliin ennen kuin uhriutuu.

Meillä on ollut mahdollista edistää kahta uraa jotka molemmat etenivät, nyt molemmat ylimmässä tulodesiilissä. Samalla kasvatimme kaksi lasta. Tukiverkot olivat harvat, useamman vuoden mies oli matkatöissä ja silti kaikki saatiin onnistumaan. Priorisointi ja luovuus auttoivat. Monet työtehtävät pystyi tekemään kotona lasten sairastaessa. Vuorotteluvapaa oli apuna kouluunlähdöissä ja vauva-aikoina, noiden aikanakin kykeni tekemään uran eteen opiskeluja ja valmisteluja ja silti huolehtimaan lapsista. Työuraan liittyvät ulkomaan komennukset olivat koko perheen yhteisiä seikkailuja joihin liitettiin paljon vapaa-aikaa ja reissuja eksoottisiin paikkoihin. Nyt lapset aikuisia, opiskelemassa itselleen hyviä ammatteja eivätkä näytä kärsineen vaikka vanhemmat jakoivatkin vastuuta vanhemmuudesta - eikä kotona totisesti aina ollut siistiä.

Töissä olen oppinut, että epäkohtiin keskittyminen on hyödyllistä vain jos niihin esitetään ratkaisumallia, pelkkä marina on hyödytöntä. Ja myös, että kaikkia muutosesityksiä kannattaa pohtia eri puolilta. Ap on havainnut tekevänsä mielestään liikaa meta- ja tunnetöitä, hänen mielestään miehensä ei osallistu niihin tarpeeksi. Ratkaisuna Ap aikoo omien sanojensa mukaan "kouluttaa" miestä paremmaksi. Mietipä kuinka toteuttaisit tuon töissä ja kuinka teet sen miehesi kanssa kotona. Töissä asia pitäisi valmistella hyvin, esittää positiivisessa valossa ja keskustella alaisten kanssa pitkään jotta saisi halutun muutoksen aikaan. Kotona kuinka? Keskitytään omaan tunteeseen, ne mielipiteet tiuskitaan, valitetaan eikä aidosti kuunnella miten mies tilanteen näkee. Ja onko oikeasti tässäkään kyse pelkästä metatyöstä, toisen laiskuudesta ja mukavuudenhalusta vai ihan jostain muusta? Ainakin Maaret Kallio (HS blogi) kirjoitti ettei metatyöt ym. ole se todellinen syy suomalaisiin eroihin: "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." 

Et ilmeisesti ole joutunut kokemaan vastaavaa, joten onnea sinulle. Miehesi on ollut kanssasi tiimi, ja olette saaneet sovitettua perhe- ja työelämän yhteen, hyvä! Niin sen kuuluisikin mennä. Mutta, se että sinulla on hyvä kokemus, ei tarkoita että kaikilla on näin ja sormia napsauttamalla asiat muuttuu. Minä keskityin olennaiseen ja annoin vastuuta myös miehelle. Lakkasin tekemästä kotitöitä, ja odotin sitä vastuuta. Ei tapahtunut, ei sormia napsauttamalla. Tästä piti käydä useat riidat, jotta edes jotain muutosta tapahtui. Ja tätä samaa on varmasti lukuisissa perheissä. Erotin olennaiset, ja halusin vain että meillä on hygienistä. Se ei tarkoita, että täällä pitää imuroida jokapäivä, ja vessa pyyhittävä myös yms. Vaan normaali nopea viikkosiivous. En vaatinut mieheltä mitään päivittäistä kukka-asetelmaa olkkarin pöydälle, tai verhojen vaihteluja sesongin mukaan, tai edes mattojen tamppausta tai saunan pesua, mutta sitä että olisi edes arkisiivous hoidettu. Varmistin jopa ennen töihin paluuta, että mehän tehdään jatkossa työt puoliksi, joo kyllä vain ei puhettakaan muusta! Ja kävin lukemattomat nätit keskustelut, että täällä voisi yhdessä siivota. Minulla oli vaikka mitä ratkaisumalleja tähän, en vain marissut että onpa paskaista. Ehdotin näitä siivouslukkareita joita palstalla jollekkin sanottiin, sitä että siivotaan yhtenä päivänä viikonloppuna puoli tuntia kellottamalla ja se siinä ja ties mitä raksi listaa ja muuta typerää. Mutta ei ne toimi jos minä yksin vain sitoudun asiaan. Ei toimi jos nätisti keskustelen, ja koskaan ei tapahdu muutosta jos vain hiljaa hyväksyn tilanteen. Minun piti riidellä ihan tosissaan, jotta toinen tajusi, että nyt on pakko toimia tai minä lähden.

Sanoin jo, että en voi syyttää miestä siitä että epäonnistuin projektissani. Mutta se oli seikka, joka vaikutti paljon suoriutumiseeni, sitäkään ei voi kiistää. "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." Ja tästä juuri oli kyse kotityöriidassa. Minua ei nähty ja kuultu, tunsin itseni erittäin yksinäiseksi parisuhteessa koska en saanut miestä mukaan hoitamaan yhteistä arkea. Ei tietenkään kyse ole pelkistä kotitöistä ja meta ja tunne, vaan siitä, kuinka kylmää on laittaa nämä vastuut vain naiselle. Siitä tulee toisenluokan kansalainen olo.

Ap

Kannattaisiko sinun mennä miehesi kanssa käymään pariterapiassa. Sinä koet ettei sinua arvosteta, tunteeko miehesi tulevansa kuulluksi kotonanne? Näät oman puolesi parisuhteesta, oletko oikeasti kuunnellut/kysynyt miten miehesi teidät näkee? En usko, että teidän välinne listoja tekemällä paranevat, kannattaisi ihan oikeasti pysähtyä kuuntelemaan toisianne. Aika monesti näkee perheitä joissa koti on täysin naisen projekti, mies "siivotaan" niin sisustuksesta kuin kodin arjesta statistiksi. Ja monet naiset eivät edes tuota huomaa tekevänsä, kiven kovaan väittävät toista vaikka miehen tunne ja todellisuus sitä olisi. Eli ei se "vika" ole pelkästään miehissä, se on yleensä vuorovaikutuksessa, tuota ei palstalla tunnuta ymmärtävän. Helpompaa on syyttää miestä, erota, ja syyttää sitä seuraavaa miestä jos uudelleen parisuhdetta yritetään. Jos parisuhdetta yritetään parantaa "kouluttamalla" toista ei onnistuminen taida olla kovin todennäköistä? Haluaisitko sinä Ap tulla koulutetuksi? Yleensä se viisas neuvo on, että vain itseään voi muuttaa. Parisuhteen dynamiikkaa voi kyllä muuttaa, mutta siinä tarvitaan molempia - ja aika usein ammatillinen ihminen väliin. Kun dynamiikka muuttuu paremmaksi, molemmat tuntevat olonsa hyväksytyksi ja rakastetuksi tulee myös halu tehdä enemmän parisuhteen eteen, vaikka sitten niitä kotitöitä kun ne toiselle niin tärkeitä ovat. Näin olen käytännössä nähnyt tapahtuvan. Jos sinä tunnet Ap itsesi toisen luokan kansalaiseksi millaiseksi luulet miehesi tuntevan itsensä parisuhteessanne? Eikö hän ole huomannut sinun pettymystään häneen? Haluasi muuttaa häntä? Oletko kysynyt?

Olen kysynyt lähteekö mies kanssani terapiaan, mutta ei. Useampaan eri kertaan, kaikki on kuulemma hyvin. Tässä taas se tunnetyön vastuu. Mies ei juuri keskustele ongelmakohdista, vaan lakaisee ne maton alle ja ehkä joskus saa spontaanin "kuppi nurin" -räjähdyksen ja tasoittuu taas. Itse yritän keskustella niistä ongelmista vielä kun ne on pieniä, jotta ei tulisi tuota ilmiötä. Mutta mies välttelee. Tämäkin on jotain mit miehille opetetaan, ei saa näyttää tunteita, ja näin se vaikuttaa molempien elämään ja parisuhteeseen.

Parisuhteemme on pääsäntöisesti hyvää, mutta nämä asiat vaikuttavat myös monen muun elämään, siksi toin ne täällä ilmi. Ja kuten sanoin, tuttavat katsovat ulkopuolelta tilannetta ja ovat kehuneet suhdettamme.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ironista, että kutsutte miehiä perheen päiksi ja palvotte isän ja aviomiesten sukunimiä. Nainen raataa ja tekee kaiken. Miksi ette vaadi mitään? Mies saa teistä kaiken. Seksin, kodinhoitajan, oman orjan joka kantaa heidän nimeään. Miksi annatte itsenne noin helpolla? Miksi olette helppoja?

Myös naisen sukunimenvaihto on luonnollistettu ja sitä odotetaan VAIN naiselta. Olette ihan raivon vallassa jos tämän ottaa esiin ;) ei odoteta miehiltä vastaavaa, ehei. Se on jännä miten niitä alistavia tapoja puolustetaan aina ihan henkeen ja vereen.

Ai perhana, löysit tännekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa yleistystä taas aloittajalta.

Ja jos aloittajan urakehitys vaarantuu pitsan tilaamisesta niin hohhoijaa. 

Ihanaa yleistystä sinulta. Olen useammassa kommentissa sanonut, että kaikilla ei ole näin, ja tänne on tullut myös miesten kommentteja omista vastaavista kokemuksista. Mutta se ei poista sitä faktaa, ihan oikeaa tutkimustietoa, että naiset tekee suurimman osan kotitöistä. Ja se ei poista niitä lukuisia kokemuksia, joissa naisten asema yhä osoittautuu kuin jostain 50-luvun tunnelmista.

Pizza esimerkki oli siitä, että myös se helpoin vaihtoehto vaatii metatyötä, jonkun on valittava että nyt syödään pizzaa, tehtävä asiasta ehdotus, valittava paikka mistä tilataan, tilattava, hoidettava maksu, oltava paikalla vastaanottamassa silloin. Ja tuo oli se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu minkä keksin ruoka ongelmaan ja vain yhdelle aterialle. Kun näitä vastaavia toimintoja toistuu niin ruuanlaitossa, siivouksessa kuin ihmissuhteiden ylläpidossa, niin siinä on paljon. Jos et ole koskaan pistänyt merkille, niin kokeile. Ihmiset on aika ihmeellisiä olentoja kun lähtee oikein kunnolla miettimään miten yksinkertaiselta vaikuttava asiakin on monimutkaisten asioiden tulos.

Ap

Ap on provo. tämä pizzatilaus oli viimeinen niitti, ihan hyvä sellainen. Tuohon metatyöhön kun tuntuvat kykenevän syvästi masentuneetkin. Mutta ihan hauska provo, ja osoittaa miten naiset niittautuvat joihinkin kärpäsenkokoisiin asioihin arjessa ja tekevät niistä vuoria. 

Luitko tekstiäni ollenkaan? Se oli osoitus vähäpätöisestä metatyöstä. Arki sisältää runsaasti isompia metatöitä. Ja kun niitä on paljon ja yhden harteilla, se kuormittaa. Huomaan että mieheni kyllä kykenee elämään huomioimatta asioita, mutta sitten melkein kirjaimellisesti on paskat housussa, kun se vessapaperi on vessasta loppu, kun ei ole tajunnut tehdä metatyötä sen osalta, että tarkkailee milloin se on vähissä, kirjoittaa kauppalistaan ja hankkii sen kaupasta. Arki ei toimi minkään kotitontun taikavoimilla, niin että asioita vaan tapahtuu, ja ruokaa ja tarvikkeita vaan ilmestyy kotiin. Kaikki vaatii jonkin sortin metatyötä, muuten kyseessä on vihanneksen tasolla oleva ameeba, joka ei kykene itsenäiseen elämään. Ja yhteiskunnassa yhä naiset tekee suurimmat työt tällä saralla. Koska viimeksi hankit vessapaperia? Tai mietit mitä ruokaa syödään ja hankit aineet siihen? Tai hoksasit että nyt on aika imuroida? Tai että oven kahva repsottaa ja se pitää ruuvata paikalleen? Tai että puhtaat vaatteet on vähissä ja on aika pyykätä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä todella moni kommentoija ei tunnu oikein ymmärtävän, mistä aloittaja puhuu. Kyse ei ole siitä, että aloittaja yksin on tehnyt "huonon valinnan" miehen suhteen tms., mitä tässä keskustelussa on useamman kerran vihjattu tai että aloittaja on vain jälleen kerran yksi marttyyri-suorittaja-nipottajanainen, joka ei vaan osaa järjestää arkeaan riittävän rennolla otteella. Hienoa, jos joillakin on puoliso, joka on suhteen alusta asti hoitanut oman osuutensa. Ja hienoa, että jotkut voivat saada oman suhteensa toimimaan miettimättä liikaa työnjakoasioita ja tehdä siinä samalla vielä huikeaa uraakin. Nämä yksittäiset kokemukset eivät silti poista laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, joka oikeastaan aiheuttaa tämän vinoutuneen tilan monessa parisuhteessa.

Naisilta odotetaan edelleen eri asioita kuin miehiltä, ja tämä heijastuu myös parisuhteisiin. Jo pienestä pitäen tytöt kasvatetaan huolehtimaan muiden tunteista ja tarpeista ja olemaan avuliaita, miehiltä vastaavaa ei odoteta. Esimerkiksi meidän suvussamme joka juhannus naiset laittavat ruokaa, kattavat pöydän, korjaavat astiat, tiskaavat jne. Samaan aikaan miehet ovat lämmittäneet saunan (meillä puutkin on valmiiksi hakattu, joten suuria ponnisteluja tämä ei vaadi). Ja joka ikinen kerta, lapsesta lähtien, vain tyttöjä on pyydetty mukaan tiskaamaan. Veljeni ei tarvinnut tiskata koskaan, vain minun ja sisareni. Miesten ja poikien ei myöskään oleteta avustavan missään, mutta tyttölapsia voidaan surutta laittaa kattamaan pöytää ja toimittamaan kaikenlaisia asioita samaan aikaan, kun pojat kirmaavat pitkin pihaa leikeissään ja miehet saavat jutustella oluen äärellä. Onko siis mikään ihme, että tällainen malli kasvattaa naisia, jotka parisuhteessakin ottavat helposti kaiken vastuun, ja toisaalta miehiä, jotka eivät ymmärrä voivansa ottaa vastuuta?

Hienoa ap, että olet tajunnut tämän! Toivoisin aiheesta syntyvän vielä lisää keskustelua, ja mielellään yleisemmällä tasolla.

...jaaa. En ihan usko tuon olevan totuus joka suvussa. Esimerkiksi meidän kesämökkisukutapaamisissa minun veljeni osallistuu vähintään yhtä paljon niin ruuanlaittoon kuin huusin tyhjennykseen kuin minäkin, toinen sisareni touhuaa minkä kerkeää ja samoin hänen reippaat poikansa jotka kaikki kokkaustaitoisia. Sen sijaan toinen sisareni miehineen istuu ja puhuu ja hänen lapsensa ovat oppineet saman passiivisen passattavan tyylin.

Ja kyllä minun mielestäni tähän kotikeskusteluun kuuluisi ottaa mukaan myös naisten ja miesten roolit työelämässä koska tuo olennaista. Jos toinen hankkii paljon enemmän, tekee pitempää päivää ja kulkee paljon työmatkoilla on selvää, että vastuu kodista - tai ainakin paine kodin asioista - valuu enemmän sille joka kotona enemmän aikaa viettää. Kun lapsia hankitaan tuo pienempipalkkainen helposti jää pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia ja tuona aikana nuo roolit kodinhoidossa vahvistuvat. Kun palataan töihin noiden 3+ vuosien jälkeen yht äkkiä oletettaisiin täydellistä tasa-arvoa kotitöissä niillä säännöillä jotka kotona ollut on kotiaikanaan luonut, onnistuuko helposti? Eli jos haluaa tasa-arvoa on naisen ensimmäinen ja tärkein asia varmistaa itselle hyvä koulutus, ammatti ja urakehitys. Jos kaikesta huolimatta mies ei halua osallistua naisen mielestä tarpeeksi tai ei yksinkertaisesti kerkeä oman uransa vuoksi voi perhe halutessaan palkata apua.  tai nainen voi kivutta erota jos suhde on kehno ja tarjota lapsilleen hyvän elintason ilman tukeutumista miehen tai yhteiskunnan apuun.

Tämä on niin totta. Jopa siinä määrin, että kun kotona ollessaan perheenäiti on suunnitellut kaiken valmiiksi, miten asiat pitää tehdä. Lopulta hän palaa työelämään ja saa muut perheenjäsenet tekemään kotitöitä puolestaan... mutta, kun ne kotityöt tehdään väärällä tavalla! Tiskikone täytetään väärin ja pyykki ripustetaan väärin kuivumaan. Tästä kumpuaa se, että "metatyö" jää edelleen naiselle. Hän joutuu edelleen näyttämään, opastamaan ja joskus käskemään (kun vessa pestään tietenkin perjantai-iltana, eikä esim. lauantaiaamuna)

Omassa kotitaloudessani ei ole onneksi tuollaista, mutta anoppilasta olen saanut pientä makua. Mm. siivosin kaatuneen kukkaruukun mullat väärällä tavalla ja pilkoin salaatin väärinpäin. Mutta vastavuoroisesti oli suorastaan huvittavaa (sitä hupia riitti vuosiksi) kun toin piirakan lämpimäisiksi ja koska piirakka oli teflonvuoassa, olin laittanut mukaan puulastan, jolla piirakan voi leikata, naarmuttamatta vuokaa. Kun mainitsin tästä piirakkaa ojentaessani taisi se leipomus jäätyä pelkästä anopin katseesta. Nyt reilun kymmenen vuoden jälkeen osaan antaa asioiden olla ja lähteä esim. spontaanisti lenkille, jos tunnelma on lattiassa.

No on tätäkin ääripäätä ja se on vain oman oksan sahaamista. Minulle on se ja sama miten ne asiat hoitaa, kunhan tulee fiksusti hoidetuksi. Sanoin jo esimerkiksi tuon pyykkiruttaamisen, se ei ole fiksua ja siihen puutuin. Se on ihan sama milloin vessa siivotaan, kunhan tarpeeksi usein, eli ei parin kuukauden välein. Ja kunhan tulee puhdasta, ei niin että pöntön päältä on vähän huiskaistu, ja sisältä ei pesty ollenkaan jarruraitoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa yleistystä taas aloittajalta.

Ja jos aloittajan urakehitys vaarantuu pitsan tilaamisesta niin hohhoijaa. 

Ihanaa yleistystä sinulta. Olen useammassa kommentissa sanonut, että kaikilla ei ole näin, ja tänne on tullut myös miesten kommentteja omista vastaavista kokemuksista. Mutta se ei poista sitä faktaa, ihan oikeaa tutkimustietoa, että naiset tekee suurimman osan kotitöistä. Ja se ei poista niitä lukuisia kokemuksia, joissa naisten asema yhä osoittautuu kuin jostain 50-luvun tunnelmista.

Pizza esimerkki oli siitä, että myös se helpoin vaihtoehto vaatii metatyötä, jonkun on valittava että nyt syödään pizzaa, tehtävä asiasta ehdotus, valittava paikka mistä tilataan, tilattava, hoidettava maksu, oltava paikalla vastaanottamassa silloin. Ja tuo oli se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu minkä keksin ruoka ongelmaan ja vain yhdelle aterialle. Kun näitä vastaavia toimintoja toistuu niin ruuanlaitossa, siivouksessa kuin ihmissuhteiden ylläpidossa, niin siinä on paljon. Jos et ole koskaan pistänyt merkille, niin kokeile. Ihmiset on aika ihmeellisiä olentoja kun lähtee oikein kunnolla miettimään miten yksinkertaiselta vaikuttava asiakin on monimutkaisten asioiden tulos.

Ap

Ap on provo. tämä pizzatilaus oli viimeinen niitti, ihan hyvä sellainen. Tuohon metatyöhön kun tuntuvat kykenevän syvästi masentuneetkin. Mutta ihan hauska provo, ja osoittaa miten naiset niittautuvat joihinkin kärpäsenkokoisiin asioihin arjessa ja tekevät niistä vuoria. 

Luitko tekstiäni ollenkaan? Se oli osoitus vähäpätöisestä metatyöstä. Arki sisältää runsaasti isompia metatöitä. Ja kun niitä on paljon ja yhden harteilla, se kuormittaa. Huomaan että mieheni kyllä kykenee elämään huomioimatta asioita, mutta sitten melkein kirjaimellisesti on paskat housussa, kun se vessapaperi on vessasta loppu, kun ei ole tajunnut tehdä metatyötä sen osalta, että tarkkailee milloin se on vähissä, kirjoittaa kauppalistaan ja hankkii sen kaupasta. Arki ei toimi minkään kotitontun taikavoimilla, niin että asioita vaan tapahtuu, ja ruokaa ja tarvikkeita vaan ilmestyy kotiin. Kaikki vaatii jonkin sortin metatyötä, muuten kyseessä on vihanneksen tasolla oleva ameeba, joka ei kykene itsenäiseen elämään. Ja yhteiskunnassa yhä naiset tekee suurimmat työt tällä saralla. Koska viimeksi hankit vessapaperia? Tai mietit mitä ruokaa syödään ja hankit aineet siihen? Tai hoksasit että nyt on aika imuroida? Tai että oven kahva repsottaa ja se pitää ruuvata paikalleen? Tai että puhtaat vaatteet on vähissä ja on aika pyykätä?

Ap

Ja pitää muistaa hengittää, vieläpä monta kertaa minuutissa. Elämästään saa hirvittävän raskaan noin ajattelemalla. Ja miesraukka ei varmaan hengissä pysynyt ennen sinua, on ilmeisesti akateeminen, hyvässä asemassa? Kummallinen yhtälö ja mikä valta sinulla, pysyykö mies hengissä ilman apuasi? No joo, kipeänä tai ei, lähden pikaisesti kauppaan (oo, metatyö) ja siirryn viettämään viikonloppua. Ehkä provon päiväkin on kohta täysi, oletko työtön vai maksaako palsta sinulle näistä? Hyvää viikonloppua.

Vierailija kirjoitti:

Mistä löytyy nykyaikana kuuliaisiksi kasvatettuja tyttöjä? Ja missä heitä kasvatetaan?

No minä ainakin, ja hyvää vauhtia on sukulaisilla kasvamassa sellaisia. Alemmista tuloluokista ainakin löytyy. Minua ei ainakaan rohkaistu kyseenalaistamaan auktoriteetteja (mm. perheen päätä eli isää) vaan aina piti totella oli sitten miten älytöntä tahansa.

Ap

Kiinnostava aihe. Nämä naisen ja miehen roolit eri tilanteissa on tosi syvään juurtuneita tausta-ajatuksia. Hyvä nostaa niitä esiin.

Meillä on onneksi tosi tasa-arvoinen suhde miehen kanssa, hän osaa hoitaa asioita käskemättä ja myös ajatella itse. Kerran, kun esikoinen oli vielä vauva, veimme tämän isovanhemmilleen (miehen vanhemmat) hoitoon deitti-illan ajaksi. Miehen äiti sieltä soittikin melkein heti perään, että ”mitä se Maija on oikein ajatellut, kun vauvalla on näin vähän päällä haalarin alla??? Millainen äiti se oikein on?!!” Mies siihen sitten tyynesti vastasi, että hän kyllä oli ollut se, joka oli pukenut vauvan ja ettei Maija edes katsonut sitä, miksi olisikaan katsonut. Anoppi oli tukehtua hämmennykseesä, kun ei jotenki kyennyt ymmärtämään edes selitettynä, että mieskin voi pukea vauvan ja ihan ilman virallista valvojaa. (Eikä vauvalla edes ollut ollut liian vähän päällä, kunhan tikusta asiaa anoppi teki, että olisi päässyt sanomaan - vaan eipä päässyt.)

Lukuisia esimerkkejä olisi, ollaan leivottu ja korjattu asioita ristiin ja näin hämmennetty oletuksella aloittaneita kommentoijia, mutta tuo on ehkä kaikkein paras. Lapset on kaikkien mielikuvissa aina naisen vetovastuulla - no, meillä ei ole, ihan jo vaikka siksi, että teen enemmän töitä (ja rahaa) kuin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa yleistystä taas aloittajalta.

Ja jos aloittajan urakehitys vaarantuu pitsan tilaamisesta niin hohhoijaa. 

Ihanaa yleistystä sinulta. Olen useammassa kommentissa sanonut, että kaikilla ei ole näin, ja tänne on tullut myös miesten kommentteja omista vastaavista kokemuksista. Mutta se ei poista sitä faktaa, ihan oikeaa tutkimustietoa, että naiset tekee suurimman osan kotitöistä. Ja se ei poista niitä lukuisia kokemuksia, joissa naisten asema yhä osoittautuu kuin jostain 50-luvun tunnelmista.

Pizza esimerkki oli siitä, että myös se helpoin vaihtoehto vaatii metatyötä, jonkun on valittava että nyt syödään pizzaa, tehtävä asiasta ehdotus, valittava paikka mistä tilataan, tilattava, hoidettava maksu, oltava paikalla vastaanottamassa silloin. Ja tuo oli se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu minkä keksin ruoka ongelmaan ja vain yhdelle aterialle. Kun näitä vastaavia toimintoja toistuu niin ruuanlaitossa, siivouksessa kuin ihmissuhteiden ylläpidossa, niin siinä on paljon. Jos et ole koskaan pistänyt merkille, niin kokeile. Ihmiset on aika ihmeellisiä olentoja kun lähtee oikein kunnolla miettimään miten yksinkertaiselta vaikuttava asiakin on monimutkaisten asioiden tulos.

Ap

Kyllä. Yksinkertainen ihminen näkee pitsan tilaamisenkin raatamisena.

Mihin kategoriaan lasket tämän tuntien notkumisesi av-palstalla? Meta- vai tunnetöihin?

Valistustyöhön ja lomaan. Turhaa vastailen, jos et edes yritä ymmärtää näkökulmaani. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika uskomatonta, että kahdella aikuisella voi olla kotitöitä riitelyksi asti. Siivoamisen voi hoitaa niin, että laitetaan ajastimeen 15 minuuttia ja se aika molemmat siivoavat nopeasti. Näin tulee työt tasattua hyvin.

Joo, jos molemmat suostuu tuohon. Silloin tulee riitoja, kun ei suostu, ei suostu mihinkään eikä ehdota mitään ratkaisua kun "tähänkin asti on sujunut hyvin". Kahden ihmisen taloudessa kotityöt ei ole niin mittavia ja raskaita, mutta se toisen asenne voi olla.

Ap

Miksi toinen ei suostuisi siihen, että kotitöitä tehdään saman verran? Tämä ajastimen käyttö varmistaa, että työt jakautuvat reilusti. Jos joku vastustaa oikeudenmukaisuutta, älä seurustele sellaisen kanssa.

Ihan käypä vinkki. Mies ei tahtonut suostua. Asia oli hänen mielestään niin hyvin, ei mitään tarvetta muuttaa mitään. No nyt on tasajako viikkosiivouksissa, ja kumpainenkin hoitaa ne milloin lystää. Oli kovan työn takana. Mutta tämä on tarina, joka on monella äidillä. Äitiysloman jälkeen vaan kotityöt lipsuu naiselle. Siinä vaiheessa on melko tympeää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.

Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.

Toisenlaisia miehiä on hyvin vähän. Mies saattaa esittää alkuun tasapuolista, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen aikana, kun nainen on saatu kiikkiin kauniilla lupauksilla.

Meilläkin miehen oma kämppä oli todella siisti. Se hurmasi minut. Ja suhteen aluksi siivosi ja laitteli ruokaa ja keskusteltiin henkeviä. Mutta se kaikki jäi, ja nyt saan melkein taistella oikeuksistani. Tiedän että olen ollut osaltani myötävaikuttamassa, kun olen luullut että näin nämä parisuhteet nyt vain toimii. Mutta kun asiasta on ollut keskustelua, niin ymmärrän toisin. Molemmat sukupuolet on aikuisia ihmisiä, ja jos on yhdessä hankittu asunto, ja yhteisymmärryksessä ollaan parisuhteessa, niin silloin molemmilla on tasaiset vastuut arjesta ja parisuhteen huollosta.

Ap

Lapsia tai ei, naisten ajatukset alkaa pyöriä kodin ympärillä. Ulkoiset asiat, kodin siisteys, sisustus jne tuntuvat tärkeämmiltä. Ottavat itse roolin jota sitten eivät haluakaan muutamien vuosien kuluttua. Ap, oletko pohtinut yhtä paljon koulutustasi ja uralla etenemistä kuin kotiasioita? Näistä metatöistä tehdään jotain elämää suurempaa jotka uuvuttavat terveet, nuoret naiset oli lapsia tai ei. Meillä nuo jaettiin, kahdesta urasta ja kahdesta lapsesta selvittiin aivan ilman kitinöitä, ilman muuta se vaati järjestelmällisyytä ja vastuun jakamista. Mutta sitähän oppii töissä. Monet miehet ovat johtavissa asemissa, parisuhteessa miehillä keskimäärin se parempi palkka ja vastuullisempi työ. Olisiko tuo metatyö naisen kompensaatiota kokea itsensä tärkeäksi? Ja koska oikeaa johtajakoulutusta ja kokemusta ei ole, tuhrataan siihen paljon aikaa ja vaivaa, palkintona passiivis-agressiivinen "alainen" (mies) ja epäonnistunut projekti? Noita "satoja" pikkuasioita joita kertyy metatyössä hoidettavaksi tai johdettavaksi ja joista miehet eivät kykene ottamaan vastuuta eikä suoriutumaan vaikka töissään vastaavat huomattavasti isommista ja vaativammista asioista, miten tämä nyt ei minusta oikein kuulosta uskottavalta? Mutta elämänsähän saa elää tavallaan, vaikka sitten joulukorteista stressaamalla.

Sepäs se onkin. Ehkä naisten urakehitys tyssääkin siihen, kun väsyvät vastuuseen kotona ja työssä. Näin oli ainakin minulla. Suurimmat riidat kotitöistä käytiin, kun olin eräässä projektissa vastuussa ja pikkupomona. Töissä oli jo haastetta, mutta että kotonakin olisi pitänyt tehdä kaikki. Tienasinkin enemmän. Tällä ei minulle ollut muuten mitään väliä kuka tienaa ja mitä, mutta se että kävimme molemmat kokoaika töissä, ja minä jouduin silti täysivastuuseen kodista (lompakkolois jankkaajille!). En jaksanut enää kotona, enkä töissäkään kunnolla, projekti meni melkolailla mönkään ja nyt on urakehitys aika tökkääntynyt (en voi syyttää miestä, mutta tuolla kaikella oli kyllä oma osuutensa etten jaksanut täysipainoisesti hoita projektia). En kaipaa mitään kompensaatioita ja haasteita, kaipaan sitä että toinenkin ottaa vastuun meidän yhteisestä arjesta! Se ei ole oikein, että nykyaikana, molemmat aikuiset käy töissä, mutta silti toinen hoitaa suurimman vastuun kodista. On hoidettava viikkosiivoukset, harvemmin siivottavat, laskut, ruokaa joka päivä useammalle aterialle (myös pizzan tilaus on suunniteltava ja toteutettava metatyöasia), on vakuutuksia ja ties mitä muuta pikkusälää jota ihmisten arkeen nyt kuuluu.

Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Helppo kai miehillä on johtoasemissaan olla skarppina ja keskittyä urakehityksiin ja lisäkoulutuksiin, jos toinen hoitaa suurimman osan kodista!

Ap

Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Niin, että keskittyy olennaiseen, priorisoi, ja antaa muidenkin kantaa vastuunsa ilman "metatyö" uhriutumista. Jos ei erota olennaista ja lillukanvarsia varmasti uupuu eikä asiat luista, ei projektit töissä eikä asiat kotona. Jos lapseton nainen epäonnistuu työn paineissa ja syyttää tästä miehen liian pientä kontribuutiota kannattaa katsoa peiliin ennen kuin uhriutuu.

Meillä on ollut mahdollista edistää kahta uraa jotka molemmat etenivät, nyt molemmat ylimmässä tulodesiilissä. Samalla kasvatimme kaksi lasta. Tukiverkot olivat harvat, useamman vuoden mies oli matkatöissä ja silti kaikki saatiin onnistumaan. Priorisointi ja luovuus auttoivat. Monet työtehtävät pystyi tekemään kotona lasten sairastaessa. Vuorotteluvapaa oli apuna kouluunlähdöissä ja vauva-aikoina, noiden aikanakin kykeni tekemään uran eteen opiskeluja ja valmisteluja ja silti huolehtimaan lapsista. Työuraan liittyvät ulkomaan komennukset olivat koko perheen yhteisiä seikkailuja joihin liitettiin paljon vapaa-aikaa ja reissuja eksoottisiin paikkoihin. Nyt lapset aikuisia, opiskelemassa itselleen hyviä ammatteja eivätkä näytä kärsineen vaikka vanhemmat jakoivatkin vastuuta vanhemmuudesta - eikä kotona totisesti aina ollut siistiä.

Töissä olen oppinut, että epäkohtiin keskittyminen on hyödyllistä vain jos niihin esitetään ratkaisumallia, pelkkä marina on hyödytöntä. Ja myös, että kaikkia muutosesityksiä kannattaa pohtia eri puolilta. Ap on havainnut tekevänsä mielestään liikaa meta- ja tunnetöitä, hänen mielestään miehensä ei osallistu niihin tarpeeksi. Ratkaisuna Ap aikoo omien sanojensa mukaan "kouluttaa" miestä paremmaksi. Mietipä kuinka toteuttaisit tuon töissä ja kuinka teet sen miehesi kanssa kotona. Töissä asia pitäisi valmistella hyvin, esittää positiivisessa valossa ja keskustella alaisten kanssa pitkään jotta saisi halutun muutoksen aikaan. Kotona kuinka? Keskitytään omaan tunteeseen, ne mielipiteet tiuskitaan, valitetaan eikä aidosti kuunnella miten mies tilanteen näkee. Ja onko oikeasti tässäkään kyse pelkästä metatyöstä, toisen laiskuudesta ja mukavuudenhalusta vai ihan jostain muusta? Ainakin Maaret Kallio (HS blogi) kirjoitti ettei metatyöt ym. ole se todellinen syy suomalaisiin eroihin: "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." 

Et ilmeisesti ole joutunut kokemaan vastaavaa, joten onnea sinulle. Miehesi on ollut kanssasi tiimi, ja olette saaneet sovitettua perhe- ja työelämän yhteen, hyvä! Niin sen kuuluisikin mennä. Mutta, se että sinulla on hyvä kokemus, ei tarkoita että kaikilla on näin ja sormia napsauttamalla asiat muuttuu. Minä keskityin olennaiseen ja annoin vastuuta myös miehelle. Lakkasin tekemästä kotitöitä, ja odotin sitä vastuuta. Ei tapahtunut, ei sormia napsauttamalla. Tästä piti käydä useat riidat, jotta edes jotain muutosta tapahtui. Ja tätä samaa on varmasti lukuisissa perheissä. Erotin olennaiset, ja halusin vain että meillä on hygienistä. Se ei tarkoita, että täällä pitää imuroida jokapäivä, ja vessa pyyhittävä myös yms. Vaan normaali nopea viikkosiivous. En vaatinut mieheltä mitään päivittäistä kukka-asetelmaa olkkarin pöydälle, tai verhojen vaihteluja sesongin mukaan, tai edes mattojen tamppausta tai saunan pesua, mutta sitä että olisi edes arkisiivous hoidettu. Varmistin jopa ennen töihin paluuta, että mehän tehdään jatkossa työt puoliksi, joo kyllä vain ei puhettakaan muusta! Ja kävin lukemattomat nätit keskustelut, että täällä voisi yhdessä siivota. Minulla oli vaikka mitä ratkaisumalleja tähän, en vain marissut että onpa paskaista. Ehdotin näitä siivouslukkareita joita palstalla jollekkin sanottiin, sitä että siivotaan yhtenä päivänä viikonloppuna puoli tuntia kellottamalla ja se siinä ja ties mitä raksi listaa ja muuta typerää. Mutta ei ne toimi jos minä yksin vain sitoudun asiaan. Ei toimi jos nätisti keskustelen, ja koskaan ei tapahdu muutosta jos vain hiljaa hyväksyn tilanteen. Minun piti riidellä ihan tosissaan, jotta toinen tajusi, että nyt on pakko toimia tai minä lähden.

Sanoin jo, että en voi syyttää miestä siitä että epäonnistuin projektissani. Mutta se oli seikka, joka vaikutti paljon suoriutumiseeni, sitäkään ei voi kiistää. "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." Ja tästä juuri oli kyse kotityöriidassa. Minua ei nähty ja kuultu, tunsin itseni erittäin yksinäiseksi parisuhteessa koska en saanut miestä mukaan hoitamaan yhteistä arkea. Ei tietenkään kyse ole pelkistä kotitöistä ja meta ja tunne, vaan siitä, kuinka kylmää on laittaa nämä vastuut vain naiselle. Siitä tulee toisenluokan kansalainen olo.

Ap

Hei ap, ihan aikuisten oikeasti, kuinka paljon kahden aikuisen taloudessa, jossa päivät vietetään kodin ulkopuolella (ja arkisin lämmin ruoka syödäänkin siellä) tulee niitä pakollisia kotihommia? Ja sinä tunnut nääntyvän taakkasi alle? Toki voit saada riidan aikaiseksi siitä, että miehesi ei jaksa osallistua sohvan päällisen valintaan (=> metatyö jää sinulle) mutta pakkoko asiasta on stressata. Voit myös tuntea vääryyttä siitä, että olet hakenut halvimman sähkötoimittajan ja miehesi ei viitsi kilpailuttaa kotivakuutustanne. Uskon, että sinulla on parisuhteessa vaikeaa, mutta onko se niistä kotitöistä kiinni?

Mitä tulee kotitöiden oikeudenmukaiseen jakamiseen, useimmiten ongelma tulee siinä kohtaa, kun nainen palaa työelämään, mutta työnjako säilyy. Tämä ei tarvitse mitään yhteiskunnallista keskustelua tai arvomaailman muutosta. Naisen pitää vain saada suunsa auki ja jos tämä ei tehoa, niin sitten punnita hyödyt ja haitat ja laittaa tarvittaessa lusikat jakoon. Keskustelupalstoilla uliseminen ei auta.

Ei ongelma ole niissä kotitöiden raskaudessa, vaan toisen välinpitämättömässä asenteessa, jos edes normaalia arkista viikkosiivousta ei saa hoidettua. Silloin parisuhteessa tukehtuu siihen toisen välinpitämättömyyteen. Että toiselle on ihan ok, laittaa kaikki vastuu ja tekeminen toisen harteille, aivan käsittämättömän iljettävää!! Taas mentiin tähän, että minä natseilen täällä sohvan päällisiä, vaikka kyse on normaalista viikkosiivouksesta, ei mistään uusimman instagram villityksen sisustuksesta joka on meille pakko saada koska naiset on tyhjäpäisiä kanabimboja ja tuommoiseen turhuuteen ne itsensä väsyttävät.

Sain suuni auki niin monet kerrat tuon siivousasian kanssa. Ensin kauniisti, niinkuin voi olettaa että ei ole nalkutusta. Ja lopulta erittäin vihaisesti kun ei mennyt kaaliin että ei voi vapaamatkustaa. Tämä nimenomaan tarvitsee yhteiskunnalista keskustelua. Nämä asiat vaikuttaa monen ihmisen elämään, tulevia sukupolvia kasvatetaan yhä samoilla arvoilla. Jos asioista ei koskaan keskusteltaisi, me naiset olisimme yhä (enemmän) jonkin kodinkoneen arvossa, emme saisi äänestää. Keskustelemalla voi olla mahdollista tehdä muutosta. Jos ei tähän sukupolveen, niin edes seuraavaan.

Ap

No tuolla huutamisella teet itsestäsi sinkun, ja hyvä niin.  Natseile ihan yksin sohvanpäällisesi, first world problem. Jos naiset ajattelevat näin saavansa tasa-arvon niin OK. Eiköhän tasa-arvo lähde kuitenkin taloudellisista asioista. Niin kauan kun naiset ovat parisuhteessa aina se vähemmän tienaava osapuoli tämä sama tyyli tulee jatkumaan. Mitä enemmän on pareja joissa nainen tienaa enemmän, joissa mies jää kotiin hoitamaan lapset jne, sitä nopeammin saadaan oikeaa tasa-arvoa. Ja tasa-arvolla ei taida olla mitään tekemistä tämän ketjun metatyön kanssa, ne joulukortit ja sohvanpäälliset eivät taida olla yhteiskunnallisesti vaikuttavan tasa-arvon ytimessä. Mutta ihan hyvä provo ap:lta

Takerrut ihan omakeksimiisi lillukanvarsiin, vaikka painotin että kyse ei ole mistään vähäpätöisestä sisustuksellisesta asiasta. Siinä voin olla jokseenkin samaa mieltä, että palkka-asia on saatava kuntoon, ja se saattaa vaikuttaa myös perheen sisäiseen tasa-arvoon. Mutta silti suuremman arvon näkisin yhteiskunnan asenteissa ja sillä perinnöllä minkä annamme lapsillemme. Eli minkälaista mallia me näytämme?

Ap

Onneksi kiltti vaimo roolia alkaa murtumaan. koska tällaisia naisia haluavat miehet joutuvat poikkeuksetta menemään ulkomaille ja ''vuokraamaan'' omaan käyttöönsä kotikoneen. Syy miksi puhun vuokrasta on etteivät nämä daamit liikahda tänne ilman maksu ja heille pitää myös kotiuduttua maksaa viikkorahaa jotta pysyvät lestissään. Harvalla on tähän varaa jotenka perinteiset miehet joutuvat jäämään piakkoin yksin (voi ei) ;)