Lue keskustelun säännöt.
Naisen asema on yhä huono; meta- ja tunnetyö näkyy myös lapsettomien pariskuntien arjessa!
04.01.2019 |
Ja tästä kuuluu keskustella enemmän. Pidin itsekin kaikkea tätä jotenkin normaalina, kunnes luin keskusteluja aiheesta ja sain pienelle ärtymykselleni sanat. Siis jossain määrin kaikki tuo oli vaivannut myös, mutta en osannut sanoittaa asiaa, joten en pystynyt kunnolla puolustamaan oikeuksiani.
Tästä on palstallakin lukemattomia keskusteluja turhautuneista mammoista, jotka hoitavat perheen metatyötä tiedostamattaan, tai tietoisesti ilman että saavat toista osallistumaan. Itselläni tämä on näkynyt joululahjojen (ja synttäri ym) ostossa, kun yhteisille kummilapsille ja sukulaisille minä organisoin mitä hankitaan ja milloin. Nyt olen osannut jättää tietoisesti vastuuta miehelle, joka hankki yhden lahjan viimetipassa.
Kotitöissä sama homma. Aiemmin hoidin ne yksin, sittemmin olen joutunut organisoimaan ja pyytämään miestä osallistumaan. Eli taaskin se vastuu ei ole täysin tasan, vaan ohjaus lähtee minusta.
Tunnetyössä taas huomaan että vaikeista asioista ei voi puhua. Minulta lähtee aina aloite, mutta mies torjuu. Huomaan että hän olettaa, että tehtävänäni on jotenkin pitää ilmapiiri mukavana. Jos olen kotona mietteliäs tai keskittynyt johonkin hommaan, niin mies kysyy mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen, ja että minun pitää heti lopettaa. Huomasin, että aiemmin taivuinkin nuihin vaatimuksiin tiedostamattani, joka nyt tuntuu ihan käsittämättömältä. Nykyään selitän, että olen vain mietteliäs tai keskittynyt, mutta mies saattaa silti jankata tuota samaa.
Ja nämä on vain pieniä esimerkkejä lapsettomalta pariskunnalta. Lapsiperheissä nämä asiat varmasti korostuu ja kasautuu, ja niitä keskusteluja on palstat pullollaan.
Nämä asiat näkyy ja vaikuttaa arjessa ihan koko ajan, mutta mitä niille voi tehdä jotta asiat muuttuu? Keskustelua kiitos!
Kommentit (608)
Ap:llä on pointti tuossa. Minun pitää jotenkin ohjata teinimme lisäksi myös miestäni tekemään oma osansa yhteisistä hommista. Rasittavaa😣 jos ei jaa hommia niin yksin saa tehdä. En halua olla mieheni äiti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika uskomatonta, että kahdella aikuisella voi olla kotitöitä riitelyksi asti. Siivoamisen voi hoitaa niin, että laitetaan ajastimeen 15 minuuttia ja se aika molemmat siivoavat nopeasti. Näin tulee työt tasattua hyvin.
Joo, jos molemmat suostuu tuohon. Silloin tulee riitoja, kun ei suostu, ei suostu mihinkään eikä ehdota mitään ratkaisua kun "tähänkin asti on sujunut hyvin". Kahden ihmisen taloudessa kotityöt ei ole niin mittavia ja raskaita, mutta se toisen asenne voi olla.
Ap
Hahhaha. Yllätyys! 99% perheistä valitsee miehen sukunimen. Miehet saavat vähemmällä työllä kaikki etuoikeudet perheessä. Miehet jyräävät kaikessa. Miksi kunnioitatte miehiä noin paljon? Eivät miehet tee eteenne mitään. Oikeasti, lähes kukaan mies ei vaihtaisi nimeään. Miksi alistutte tuollaiseen, joka aiheuttaa naisten aseman huonoutta maailmalla.
Heterosuhteissa ei ole rakkautta, koska vain yksi eli nainen sitoutuu. Olette noloja. Niin käytettyjä, mitään ette itsellenne saa.
Vierailija kirjoitti:
Lakatkaa neuvomasta tavaroiden paikkoja. Muutamien etsintäharjoitusten jälkeen oppii tyhmempikin mies. Toiston kautta saattaa tavarat vahingossa eksyä takaisin paikoilleen jopa miesten toimesta.
Ei kyse ollut miehen tavaroista, vaan yhteisistä pikkutavaroista. Eli joistain pattereista tms. Näille siis yhdessä päätettiin paikka, mutta silti aina miehen puheessa se menee siihen, että minne minä olen ne laittanut. Ja sama myös hänen omissa tavaroissaan, jotka on itse järjestänyt. Välillä autan miestä etsimään jotain esinettään, en ole mikään täysin kylmä ja sydämetön. Mutta jos on jotain tuollaista jota on yhdessä päätetty, niin huikkaan että se on siellä minne se YHDESSÄ laitettiin. Yritän vähitellen muuttaa myös miehen ajattelua tässä suhteessa. En tiedä onko tuo ihan tuhoon tuomittua edes yrittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.Toisenlaisia miehiä on hyvin vähän. Mies saattaa esittää alkuun tasapuolista, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen aikana, kun nainen on saatu kiikkiin kauniilla lupauksilla.
Meilläkin miehen oma kämppä oli todella siisti. Se hurmasi minut. Ja suhteen aluksi siivosi ja laitteli ruokaa ja keskusteltiin henkeviä. Mutta se kaikki jäi, ja nyt saan melkein taistella oikeuksistani. Tiedän että olen ollut osaltani myötävaikuttamassa, kun olen luullut että näin nämä parisuhteet nyt vain toimii. Mutta kun asiasta on ollut keskustelua, niin ymmärrän toisin. Molemmat sukupuolet on aikuisia ihmisiä, ja jos on yhdessä hankittu asunto, ja yhteisymmärryksessä ollaan parisuhteessa, niin silloin molemmilla on tasaiset vastuut arjesta ja parisuhteen huollosta.
Ap
Lapsia tai ei, naisten ajatukset alkaa pyöriä kodin ympärillä. Ulkoiset asiat, kodin siisteys, sisustus jne tuntuvat tärkeämmiltä. Ottavat itse roolin jota sitten eivät haluakaan muutamien vuosien kuluttua. Ap, oletko pohtinut yhtä paljon koulutustasi ja uralla etenemistä kuin kotiasioita? Näistä metatöistä tehdään jotain elämää suurempaa jotka uuvuttavat terveet, nuoret naiset oli lapsia tai ei. Meillä nuo jaettiin, kahdesta urasta ja kahdesta lapsesta selvittiin aivan ilman kitinöitä, ilman muuta se vaati järjestelmällisyytä ja vastuun jakamista. Mutta sitähän oppii töissä. Monet miehet ovat johtavissa asemissa, parisuhteessa miehillä keskimäärin se parempi palkka ja vastuullisempi työ. Olisiko tuo metatyö naisen kompensaatiota kokea itsensä tärkeäksi? Ja koska oikeaa johtajakoulutusta ja kokemusta ei ole, tuhrataan siihen paljon aikaa ja vaivaa, palkintona passiivis-agressiivinen "alainen" (mies) ja epäonnistunut projekti? Noita "satoja" pikkuasioita joita kertyy metatyössä hoidettavaksi tai johdettavaksi ja joista miehet eivät kykene ottamaan vastuuta eikä suoriutumaan vaikka töissään vastaavat huomattavasti isommista ja vaativammista asioista, miten tämä nyt ei minusta oikein kuulosta uskottavalta? Mutta elämänsähän saa elää tavallaan, vaikka sitten joulukorteista stressaamalla.
Sepäs se onkin. Ehkä naisten urakehitys tyssääkin siihen, kun väsyvät vastuuseen kotona ja työssä. Näin oli ainakin minulla. Suurimmat riidat kotitöistä käytiin, kun olin eräässä projektissa vastuussa ja pikkupomona. Töissä oli jo haastetta, mutta että kotonakin olisi pitänyt tehdä kaikki. Tienasinkin enemmän. Tällä ei minulle ollut muuten mitään väliä kuka tienaa ja mitä, mutta se että kävimme molemmat kokoaika töissä, ja minä jouduin silti täysivastuuseen kodista (lompakkolois jankkaajille!). En jaksanut enää kotona, enkä töissäkään kunnolla, projekti meni melkolailla mönkään ja nyt on urakehitys aika tökkääntynyt (en voi syyttää miestä, mutta tuolla kaikella oli kyllä oma osuutensa etten jaksanut täysipainoisesti hoita projektia). En kaipaa mitään kompensaatioita ja haasteita, kaipaan sitä että toinenkin ottaa vastuun meidän yhteisestä arjesta! Se ei ole oikein, että nykyaikana, molemmat aikuiset käy töissä, mutta silti toinen hoitaa suurimman vastuun kodista. On hoidettava viikkosiivoukset, harvemmin siivottavat, laskut, ruokaa joka päivä useammalle aterialle (myös pizzan tilaus on suunniteltava ja toteutettava metatyöasia), on vakuutuksia ja ties mitä muuta pikkusälää jota ihmisten arkeen nyt kuuluu.
Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Helppo kai miehillä on johtoasemissaan olla skarppina ja keskittyä urakehityksiin ja lisäkoulutuksiin, jos toinen hoitaa suurimman osan kodista!
Ap
Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Niin, että keskittyy olennaiseen, priorisoi, ja antaa muidenkin kantaa vastuunsa ilman "metatyö" uhriutumista. Jos ei erota olennaista ja lillukanvarsia varmasti uupuu eikä asiat luista, ei projektit töissä eikä asiat kotona. Jos lapseton nainen epäonnistuu työn paineissa ja syyttää tästä miehen liian pientä kontribuutiota kannattaa katsoa peiliin ennen kuin uhriutuu.
Meillä on ollut mahdollista edistää kahta uraa jotka molemmat etenivät, nyt molemmat ylimmässä tulodesiilissä. Samalla kasvatimme kaksi lasta. Tukiverkot olivat harvat, useamman vuoden mies oli matkatöissä ja silti kaikki saatiin onnistumaan. Priorisointi ja luovuus auttoivat. Monet työtehtävät pystyi tekemään kotona lasten sairastaessa. Vuorotteluvapaa oli apuna kouluunlähdöissä ja vauva-aikoina, noiden aikanakin kykeni tekemään uran eteen opiskeluja ja valmisteluja ja silti huolehtimaan lapsista. Työuraan liittyvät ulkomaan komennukset olivat koko perheen yhteisiä seikkailuja joihin liitettiin paljon vapaa-aikaa ja reissuja eksoottisiin paikkoihin. Nyt lapset aikuisia, opiskelemassa itselleen hyviä ammatteja eivätkä näytä kärsineen vaikka vanhemmat jakoivatkin vastuuta vanhemmuudesta - eikä kotona totisesti aina ollut siistiä.
Töissä olen oppinut, että epäkohtiin keskittyminen on hyödyllistä vain jos niihin esitetään ratkaisumallia, pelkkä marina on hyödytöntä. Ja myös, että kaikkia muutosesityksiä kannattaa pohtia eri puolilta. Ap on havainnut tekevänsä mielestään liikaa meta- ja tunnetöitä, hänen mielestään miehensä ei osallistu niihin tarpeeksi. Ratkaisuna Ap aikoo omien sanojensa mukaan "kouluttaa" miestä paremmaksi. Mietipä kuinka toteuttaisit tuon töissä ja kuinka teet sen miehesi kanssa kotona. Töissä asia pitäisi valmistella hyvin, esittää positiivisessa valossa ja keskustella alaisten kanssa pitkään jotta saisi halutun muutoksen aikaan. Kotona kuinka? Keskitytään omaan tunteeseen, ne mielipiteet tiuskitaan, valitetaan eikä aidosti kuunnella miten mies tilanteen näkee. Ja onko oikeasti tässäkään kyse pelkästä metatyöstä, toisen laiskuudesta ja mukavuudenhalusta vai ihan jostain muusta? Ainakin Maaret Kallio (HS blogi) kirjoitti ettei metatyöt ym. ole se todellinen syy suomalaisiin eroihin: "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa."
Et ilmeisesti ole joutunut kokemaan vastaavaa, joten onnea sinulle. Miehesi on ollut kanssasi tiimi, ja olette saaneet sovitettua perhe- ja työelämän yhteen, hyvä! Niin sen kuuluisikin mennä. Mutta, se että sinulla on hyvä kokemus, ei tarkoita että kaikilla on näin ja sormia napsauttamalla asiat muuttuu. Minä keskityin olennaiseen ja annoin vastuuta myös miehelle. Lakkasin tekemästä kotitöitä, ja odotin sitä vastuuta. Ei tapahtunut, ei sormia napsauttamalla. Tästä piti käydä useat riidat, jotta edes jotain muutosta tapahtui. Ja tätä samaa on varmasti lukuisissa perheissä. Erotin olennaiset, ja halusin vain että meillä on hygienistä. Se ei tarkoita, että täällä pitää imuroida jokapäivä, ja vessa pyyhittävä myös yms. Vaan normaali nopea viikkosiivous. En vaatinut mieheltä mitään päivittäistä kukka-asetelmaa olkkarin pöydälle, tai verhojen vaihteluja sesongin mukaan, tai edes mattojen tamppausta tai saunan pesua, mutta sitä että olisi edes arkisiivous hoidettu. Varmistin jopa ennen töihin paluuta, että mehän tehdään jatkossa työt puoliksi, joo kyllä vain ei puhettakaan muusta! Ja kävin lukemattomat nätit keskustelut, että täällä voisi yhdessä siivota. Minulla oli vaikka mitä ratkaisumalleja tähän, en vain marissut että onpa paskaista. Ehdotin näitä siivouslukkareita joita palstalla jollekkin sanottiin, sitä että siivotaan yhtenä päivänä viikonloppuna puoli tuntia kellottamalla ja se siinä ja ties mitä raksi listaa ja muuta typerää. Mutta ei ne toimi jos minä yksin vain sitoudun asiaan. Ei toimi jos nätisti keskustelen, ja koskaan ei tapahdu muutosta jos vain hiljaa hyväksyn tilanteen. Minun piti riidellä ihan tosissaan, jotta toinen tajusi, että nyt on pakko toimia tai minä lähden.
Sanoin jo, että en voi syyttää miestä siitä että epäonnistuin projektissani. Mutta se oli seikka, joka vaikutti paljon suoriutumiseeni, sitäkään ei voi kiistää. "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." Ja tästä juuri oli kyse kotityöriidassa. Minua ei nähty ja kuultu, tunsin itseni erittäin yksinäiseksi parisuhteessa koska en saanut miestä mukaan hoitamaan yhteistä arkea. Ei tietenkään kyse ole pelkistä kotitöistä ja meta ja tunne, vaan siitä, kuinka kylmää on laittaa nämä vastuut vain naiselle. Siitä tulee toisenluokan kansalainen olo.
Ap
Hei ap, ihan aikuisten oikeasti, kuinka paljon kahden aikuisen taloudessa, jossa päivät vietetään kodin ulkopuolella (ja arkisin lämmin ruoka syödäänkin siellä) tulee niitä pakollisia kotihommia? Ja sinä tunnut nääntyvän taakkasi alle? Toki voit saada riidan aikaiseksi siitä, että miehesi ei jaksa osallistua sohvan päällisen valintaan (=> metatyö jää sinulle) mutta pakkoko asiasta on stressata. Voit myös tuntea vääryyttä siitä, että olet hakenut halvimman sähkötoimittajan ja miehesi ei viitsi kilpailuttaa kotivakuutustanne. Uskon, että sinulla on parisuhteessa vaikeaa, mutta onko se niistä kotitöistä kiinni?
Mitä tulee kotitöiden oikeudenmukaiseen jakamiseen, useimmiten ongelma tulee siinä kohtaa, kun nainen palaa työelämään, mutta työnjako säilyy. Tämä ei tarvitse mitään yhteiskunnallista keskustelua tai arvomaailman muutosta. Naisen pitää vain saada suunsa auki ja jos tämä ei tehoa, niin sitten punnita hyödyt ja haitat ja laittaa tarvittaessa lusikat jakoon. Keskustelupalstoilla uliseminen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, onneksi itselläni on mies, joka pitää huolen kodinhoidosta ja muista arkisista asioista ihan yhtälailla minun kanssani. Hän myös ostaa kummilapsilleen ihan omatoimisesti lahjat ja yhdessä ostetaan molempien vanhemmille. Eipä ole mikään äidin helmoissa paapottu reppana... Hänen vanhempansa ovat myös todella toimeliaita ja reippaita, joten sieltä se malli tulee. Minulla taas on ollut lapsuudenkodissa vähän tuollainen "äiti hoitaa kaiken" -meininki ja en todellakaan halua samaistua.
Mä taas oon huomannut yllättävän ilmiön viimeaikaisen rahakeskustelun ympärillä: naiset ei tiedä omien asuntolainojensa ehtoja, korkoja tai maksuaikaa vaan kun perheessä on mies nää asiat hoitanu, niin naisen ei oo tarvinnu.. huh!
Onhan tuokin metatyötä. Miksei miesten tekemää metatyötä sanoiteta samalla tavalla kuin naisten tekemä?
Itse olen kolmekymppinen nainen, jolla raha-asiat visusti omalla vastuulla ja olen hämmentynyt siitä, miten paljon vieläkin perheissä on näitä tyttönaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä naiset kiltisti suostuu tuollaiseen. En ymmärrä minsi, mutta eihän se tilanne täällä vinkumalla parane.
Miksi naiset seurustelee tuollaisten miesten kanssa? Arki on tuskaa, mutta väkisin ollaan parisuhteessa. No jokainen voi tehdä omat valintansa.Toisenlaisia miehiä on hyvin vähän. Mies saattaa esittää alkuun tasapuolista, mutta totuus paljastuu usein myöhemmin suhteen aikana, kun nainen on saatu kiikkiin kauniilla lupauksilla.
Meilläkin miehen oma kämppä oli todella siisti. Se hurmasi minut. Ja suhteen aluksi siivosi ja laitteli ruokaa ja keskusteltiin henkeviä. Mutta se kaikki jäi, ja nyt saan melkein taistella oikeuksistani. Tiedän että olen ollut osaltani myötävaikuttamassa, kun olen luullut että näin nämä parisuhteet nyt vain toimii. Mutta kun asiasta on ollut keskustelua, niin ymmärrän toisin. Molemmat sukupuolet on aikuisia ihmisiä, ja jos on yhdessä hankittu asunto, ja yhteisymmärryksessä ollaan parisuhteessa, niin silloin molemmilla on tasaiset vastuut arjesta ja parisuhteen huollosta.
Ap
Lapsia tai ei, naisten ajatukset alkaa pyöriä kodin ympärillä. Ulkoiset asiat, kodin siisteys, sisustus jne tuntuvat tärkeämmiltä. Ottavat itse roolin jota sitten eivät haluakaan muutamien vuosien kuluttua. Ap, oletko pohtinut yhtä paljon koulutustasi ja uralla etenemistä kuin kotiasioita? Näistä metatöistä tehdään jotain elämää suurempaa jotka uuvuttavat terveet, nuoret naiset oli lapsia tai ei. Meillä nuo jaettiin, kahdesta urasta ja kahdesta lapsesta selvittiin aivan ilman kitinöitä, ilman muuta se vaati järjestelmällisyytä ja vastuun jakamista. Mutta sitähän oppii töissä. Monet miehet ovat johtavissa asemissa, parisuhteessa miehillä keskimäärin se parempi palkka ja vastuullisempi työ. Olisiko tuo metatyö naisen kompensaatiota kokea itsensä tärkeäksi? Ja koska oikeaa johtajakoulutusta ja kokemusta ei ole, tuhrataan siihen paljon aikaa ja vaivaa, palkintona passiivis-agressiivinen "alainen" (mies) ja epäonnistunut projekti? Noita "satoja" pikkuasioita joita kertyy metatyössä hoidettavaksi tai johdettavaksi ja joista miehet eivät kykene ottamaan vastuuta eikä suoriutumaan vaikka töissään vastaavat huomattavasti isommista ja vaativammista asioista, miten tämä nyt ei minusta oikein kuulosta uskottavalta? Mutta elämänsähän saa elää tavallaan, vaikka sitten joulukorteista stressaamalla.
Sepäs se onkin. Ehkä naisten urakehitys tyssääkin siihen, kun väsyvät vastuuseen kotona ja työssä. Näin oli ainakin minulla. Suurimmat riidat kotitöistä käytiin, kun olin eräässä projektissa vastuussa ja pikkupomona. Töissä oli jo haastetta, mutta että kotonakin olisi pitänyt tehdä kaikki. Tienasinkin enemmän. Tällä ei minulle ollut muuten mitään väliä kuka tienaa ja mitä, mutta se että kävimme molemmat kokoaika töissä, ja minä jouduin silti täysivastuuseen kodista (lompakkolois jankkaajille!). En jaksanut enää kotona, enkä töissäkään kunnolla, projekti meni melkolailla mönkään ja nyt on urakehitys aika tökkääntynyt (en voi syyttää miestä, mutta tuolla kaikella oli kyllä oma osuutensa etten jaksanut täysipainoisesti hoita projektia). En kaipaa mitään kompensaatioita ja haasteita, kaipaan sitä että toinenkin ottaa vastuun meidän yhteisestä arjesta! Se ei ole oikein, että nykyaikana, molemmat aikuiset käy töissä, mutta silti toinen hoitaa suurimman vastuun kodista. On hoidettava viikkosiivoukset, harvemmin siivottavat, laskut, ruokaa joka päivä useammalle aterialle (myös pizzan tilaus on suunniteltava ja toteutettava metatyöasia), on vakuutuksia ja ties mitä muuta pikkusälää jota ihmisten arkeen nyt kuuluu.
Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Helppo kai miehillä on johtoasemissaan olla skarppina ja keskittyä urakehityksiin ja lisäkoulutuksiin, jos toinen hoitaa suurimman osan kodista!
Ap
Miten nainen voi jaksaa keskittyä molempiin? Niin, että keskittyy olennaiseen, priorisoi, ja antaa muidenkin kantaa vastuunsa ilman "metatyö" uhriutumista. Jos ei erota olennaista ja lillukanvarsia varmasti uupuu eikä asiat luista, ei projektit töissä eikä asiat kotona. Jos lapseton nainen epäonnistuu työn paineissa ja syyttää tästä miehen liian pientä kontribuutiota kannattaa katsoa peiliin ennen kuin uhriutuu.
Meillä on ollut mahdollista edistää kahta uraa jotka molemmat etenivät, nyt molemmat ylimmässä tulodesiilissä. Samalla kasvatimme kaksi lasta. Tukiverkot olivat harvat, useamman vuoden mies oli matkatöissä ja silti kaikki saatiin onnistumaan. Priorisointi ja luovuus auttoivat. Monet työtehtävät pystyi tekemään kotona lasten sairastaessa. Vuorotteluvapaa oli apuna kouluunlähdöissä ja vauva-aikoina, noiden aikanakin kykeni tekemään uran eteen opiskeluja ja valmisteluja ja silti huolehtimaan lapsista. Työuraan liittyvät ulkomaan komennukset olivat koko perheen yhteisiä seikkailuja joihin liitettiin paljon vapaa-aikaa ja reissuja eksoottisiin paikkoihin. Nyt lapset aikuisia, opiskelemassa itselleen hyviä ammatteja eivätkä näytä kärsineen vaikka vanhemmat jakoivatkin vastuuta vanhemmuudesta - eikä kotona totisesti aina ollut siistiä.
Töissä olen oppinut, että epäkohtiin keskittyminen on hyödyllistä vain jos niihin esitetään ratkaisumallia, pelkkä marina on hyödytöntä. Ja myös, että kaikkia muutosesityksiä kannattaa pohtia eri puolilta. Ap on havainnut tekevänsä mielestään liikaa meta- ja tunnetöitä, hänen mielestään miehensä ei osallistu niihin tarpeeksi. Ratkaisuna Ap aikoo omien sanojensa mukaan "kouluttaa" miestä paremmaksi. Mietipä kuinka toteuttaisit tuon töissä ja kuinka teet sen miehesi kanssa kotona. Töissä asia pitäisi valmistella hyvin, esittää positiivisessa valossa ja keskustella alaisten kanssa pitkään jotta saisi halutun muutoksen aikaan. Kotona kuinka? Keskitytään omaan tunteeseen, ne mielipiteet tiuskitaan, valitetaan eikä aidosti kuunnella miten mies tilanteen näkee. Ja onko oikeasti tässäkään kyse pelkästä metatyöstä, toisen laiskuudesta ja mukavuudenhalusta vai ihan jostain muusta? Ainakin Maaret Kallio (HS blogi) kirjoitti ettei metatyöt ym. ole se todellinen syy suomalaisiin eroihin: "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa."
Et ilmeisesti ole joutunut kokemaan vastaavaa, joten onnea sinulle. Miehesi on ollut kanssasi tiimi, ja olette saaneet sovitettua perhe- ja työelämän yhteen, hyvä! Niin sen kuuluisikin mennä. Mutta, se että sinulla on hyvä kokemus, ei tarkoita että kaikilla on näin ja sormia napsauttamalla asiat muuttuu. Minä keskityin olennaiseen ja annoin vastuuta myös miehelle. Lakkasin tekemästä kotitöitä, ja odotin sitä vastuuta. Ei tapahtunut, ei sormia napsauttamalla. Tästä piti käydä useat riidat, jotta edes jotain muutosta tapahtui. Ja tätä samaa on varmasti lukuisissa perheissä. Erotin olennaiset, ja halusin vain että meillä on hygienistä. Se ei tarkoita, että täällä pitää imuroida jokapäivä, ja vessa pyyhittävä myös yms. Vaan normaali nopea viikkosiivous. En vaatinut mieheltä mitään päivittäistä kukka-asetelmaa olkkarin pöydälle, tai verhojen vaihteluja sesongin mukaan, tai edes mattojen tamppausta tai saunan pesua, mutta sitä että olisi edes arkisiivous hoidettu. Varmistin jopa ennen töihin paluuta, että mehän tehdään jatkossa työt puoliksi, joo kyllä vain ei puhettakaan muusta! Ja kävin lukemattomat nätit keskustelut, että täällä voisi yhdessä siivota. Minulla oli vaikka mitä ratkaisumalleja tähän, en vain marissut että onpa paskaista. Ehdotin näitä siivouslukkareita joita palstalla jollekkin sanottiin, sitä että siivotaan yhtenä päivänä viikonloppuna puoli tuntia kellottamalla ja se siinä ja ties mitä raksi listaa ja muuta typerää. Mutta ei ne toimi jos minä yksin vain sitoudun asiaan. Ei toimi jos nätisti keskustelen, ja koskaan ei tapahdu muutosta jos vain hiljaa hyväksyn tilanteen. Minun piti riidellä ihan tosissaan, jotta toinen tajusi, että nyt on pakko toimia tai minä lähden.
Sanoin jo, että en voi syyttää miestä siitä että epäonnistuin projektissani. Mutta se oli seikka, joka vaikutti paljon suoriutumiseeni, sitäkään ei voi kiistää. "PINTAILMIÖISTÄ huolimatta merkittävin eron syy on parisuhteen tunnetasolla koettu yksinäisyys. Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, ettei toinen kuule, näe ja tunne minua hädässä, hyvässä, riidassa ja sovussa." Ja tästä juuri oli kyse kotityöriidassa. Minua ei nähty ja kuultu, tunsin itseni erittäin yksinäiseksi parisuhteessa koska en saanut miestä mukaan hoitamaan yhteistä arkea. Ei tietenkään kyse ole pelkistä kotitöistä ja meta ja tunne, vaan siitä, kuinka kylmää on laittaa nämä vastuut vain naiselle. Siitä tulee toisenluokan kansalainen olo.
Ap
Kannattaisiko sinun mennä miehesi kanssa käymään pariterapiassa. Sinä koet ettei sinua arvosteta, tunteeko miehesi tulevansa kuulluksi kotonanne? Näät oman puolesi parisuhteesta, oletko oikeasti kuunnellut/kysynyt miten miehesi teidät näkee? En usko, että teidän välinne listoja tekemällä paranevat, kannattaisi ihan oikeasti pysähtyä kuuntelemaan toisianne. Aika monesti näkee perheitä joissa koti on täysin naisen projekti, mies "siivotaan" niin sisustuksesta kuin kodin arjesta statistiksi. Ja monet naiset eivät edes tuota huomaa tekevänsä, kiven kovaan väittävät toista vaikka miehen tunne ja todellisuus sitä olisi. Eli ei se "vika" ole pelkästään miehissä, se on yleensä vuorovaikutuksessa, tuota ei palstalla tunnuta ymmärtävän. Helpompaa on syyttää miestä, erota, ja syyttää sitä seuraavaa miestä jos uudelleen parisuhdetta yritetään. Jos parisuhdetta yritetään parantaa "kouluttamalla" toista ei onnistuminen taida olla kovin todennäköistä? Haluaisitko sinä Ap tulla koulutetuksi? Yleensä se viisas neuvo on, että vain itseään voi muuttaa. Parisuhteen dynamiikkaa voi kyllä muuttaa, mutta siinä tarvitaan molempia - ja aika usein ammatillinen ihminen väliin. Kun dynamiikka muuttuu paremmaksi, molemmat tuntevat olonsa hyväksytyksi ja rakastetuksi tulee myös halu tehdä enemmän parisuhteen eteen, vaikka sitten niitä kotitöitä kun ne toiselle niin tärkeitä ovat. Näin olen käytännössä nähnyt tapahtuvan. Jos sinä tunnet Ap itsesi toisen luokan kansalaiseksi millaiseksi luulet miehesi tuntevan itsensä parisuhteessanne? Eikö hän ole huomannut sinun pettymystään häneen? Haluasi muuttaa häntä? Oletko kysynyt?
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa yleistystä taas aloittajalta.
Ja jos aloittajan urakehitys vaarantuu pitsan tilaamisesta niin hohhoijaa.
Ihanaa yleistystä sinulta. Olen useammassa kommentissa sanonut, että kaikilla ei ole näin, ja tänne on tullut myös miesten kommentteja omista vastaavista kokemuksista. Mutta se ei poista sitä faktaa, ihan oikeaa tutkimustietoa, että naiset tekee suurimman osan kotitöistä. Ja se ei poista niitä lukuisia kokemuksia, joissa naisten asema yhä osoittautuu kuin jostain 50-luvun tunnelmista.
Pizza esimerkki oli siitä, että myös se helpoin vaihtoehto vaatii metatyötä, jonkun on valittava että nyt syödään pizzaa, tehtävä asiasta ehdotus, valittava paikka mistä tilataan, tilattava, hoidettava maksu, oltava paikalla vastaanottamassa silloin. Ja tuo oli se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu minkä keksin ruoka ongelmaan ja vain yhdelle aterialle. Kun näitä vastaavia toimintoja toistuu niin ruuanlaitossa, siivouksessa kuin ihmissuhteiden ylläpidossa, niin siinä on paljon. Jos et ole koskaan pistänyt merkille, niin kokeile. Ihmiset on aika ihmeellisiä olentoja kun lähtee oikein kunnolla miettimään miten yksinkertaiselta vaikuttava asiakin on monimutkaisten asioiden tulos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ongelmat ratkeaa kätevästi, kun
1. Ottaa miehen jolla on sama siisteyskäsitys kuin itsellä eikä sitten missään vaiheessa ala passata sitä.
2. Ostaa lahjat niille ihmisille, joille ihan aidosti haluaa ostaa, ei muille. Mies vuorostaan tekee samoin. Jos joku sukulainen loukkaantuu, se on voi-voi.
3. Lähettää joulukortteja vain niille ihmisille, joille erityisesti haluaa lähettää. Edelleen jos joku loukkaantuu, siinähän loukkaantuu.
Minulla ei tulisi mieleenikään hommata miehen sukulaisille lahjoja. Tosin meidän kummankaan suvussa ei ole tapana ostaa aikuisille lahjoja ja jos mennään kylään, tuomisia ei mitenkään välttämättä ole. Kukaan aikuinen ei oikeasti halua että jokainen vieras tuo lahjan tai kahvipaketin tai jotain. En minä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tiedän ne sudenkuopat joihin voin joutua ja pystyn näkemään ja puolustamaan oikeuksiani.
Ap
Nuo pitää juurikin tiedostaa ja välttää sitä kautta, pitää myös tiedostaa, että juuri kukaan EI arvosta sitä kotityön tekijää, oli se sitten mies tai nainen, niin se ensisijainen kotitöiden tekijä on aina halveksittu, perheessä ja yhteiskunnassa yleensäkin.
Tarkoitan siis sitä, että yleensä se onneton huijattu kotityön tekijä luulee jossakin syvässä sisimmässään, että joku jossakin arvostaa sitä. Siihen vielä tyssääntynyt ura ja palkkakehitys, joka antaa sille toiselle taloudellisen vallan, seurauksena jatkuva halveksunta ja toisen vallan alla oleminen.
Keskimääräinen länsimainen nainen käyttää vuosistaan palkattomaan lapsityöhön noin 18 vuotta, ja miehen, sekä omien vanhempien hoitamiseen keskimäärin 17 vuotta, se on yhteensä 35 vuotta palkatonta työtä.
Hieno kommentti! Kotityöt on niitä perinteisiä naisten töitä, joten voisiko halveksunta jopa kummuta sieltä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ironista, että kutsutte miehiä perheen päiksi ja palvotte isän ja aviomiesten sukunimiä. Nainen raataa ja tekee kaiken. Miksi ette vaadi mitään? Mies saa teistä kaiken. Seksin, kodinhoitajan, oman orjan joka kantaa heidän nimeään. Miksi annatte itsenne noin helpolla? Miksi olette helppoja?
Myös naisen sukunimenvaihto on luonnollistettu ja sitä odotetaan VAIN naiselta. Olette ihan raivon vallassa jos tämän ottaa esiin ;) ei odoteta miehiltä vastaavaa, ehei. Se on jännä miten niitä alistavia tapoja puolustetaan aina ihan henkeen ja vereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoamalla ja allergeenejä välttämällä ei ole saatu ihmisistä terveempiä, päinvastoin.
Suoliston mikrobien monipuolisuus on eri asia kuin esim. vessan ulostebakteerien seassa uiminen, esim. maaperäiset bakteerit tulee luonnosta, ei toisten ihmisten ulosteiden nuolemisesta, josta tulee vain e-coli.
Oletko ihan tosissasi, että siivoamalla ei ole saatu terveempiä ihmisiä?
Mistä te oikein keksitte noita juttuja, harmi ettei teitä saada jonnekin 1800-luvulle katsomaan miten terveitä ihmiset oli, minkä verran kuoli leikkauksissa infektioon ihmisiä, minkä verran oli matoja ja loisia, mitä ne teki ihmisille jne, ihan vain vinkkinä, että osa jäi jopa lyhytkasvuisiksi matojen seurauksena.
Voisitte siellä nähdä miten terveitä ihmisiä tulee lian seasta.
Me eletään tällä hetkellä ihmiskunnan terveimpiä hetkiä, koska hygienia, on uskomatonta, että on olemassa teidänlaisia likapalvojia, jotka luulee, että lika tekee terveeksi.
Jopa laboratorio olosuhteissa on havaittu, että eläimet on steriileissä olosuhteissa terveempiä kuin muuten, teidän likateoriat on mennyttä, eikä suolistoflora teoriat liity mitenkään likaan.
Harvempi nyt kolbakteerien seassa kotonaan ui. Lika ei tee terveeksi mutta liika hygieenisyys on pahasta. Useammat mikrobiologian professorit ovat varoittaneet liiasta antibakteeristen pesuaineiden käytöstä kotona, lasten leikkialueiden rakennetta tutkitaan, terveellisempiä voivat olla maapohjaiset jossa suuhun pääsee maaperäbakteereja. Ilman muuta laboratorio-olosuhteissa monet eläimet kärsivät vähemmän tautimikrobeista ym ja ovat siksi terveempiä - mutta pentutehtaiden steriileillä betonilattioilla syntyneet koirat sairastavat enemmän allergoita ym. kuin kodinomaisissa olosuhteissa syntyneet joilla jo pienestä mahdollisuus möyriä mullassa jne. Liika bakteerikammo ja pyrkimys streriilisyyteen synnyttää superbakteereja joihin antibiootit ja muut bakteerintuhoaja aineet eivät tepsi, sekään ei hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulukorttiperinteestä kun luopuu kokonaan ei kenenkään pitäisi siitä loukkaantua .Pahempaa se jos toisille lähettää ja toisille ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on selkeästi joku kruunua havitteleva marttyyri. Vinkuu ja valittaa, mutta ilmeisesti miehellä on sen verran hyvä palkka ettei halua erota?
Nyt vasta ensimmäinen lompakkolois-kommentoija! Sanoin tuossa aiemmin, että tienasin paremmin kuin mies. Nyt tienataan saman verran. Mutat sillä ei ole minulle yhtään mitään väliä! Näillä jankkaajilla sille näyttää olevan kovastikin väliä. Olen naimisissa miehen kanssa, en hänen lompakon. Jos raha kiinnostaisi, olisin vetänyt urani johonkin rahakkaampaan suuntaan, enkä mennyt parisuhteeseen laisinkaan ja asunut askeettisesti säästäen sitä rahaa. Mitä järkeä.
Nyt ei ole kyse miehestäni, vaan yleisistä asenteista ja siitä että nämä ilmiöt ei ole vielä niin näkyviä, kuin niiden kuuluisi olla. Se että kuulin niistä, muutti minulla elämän suuntaa. Muuten varmaan asuisin jossain ylisuuressa omakotitalossa, ja olisin miehen toiveesta vääntänyt jo useamman mukulan ja lenkittäisin miehen haluamaa koiraa illat ja hinkkaisin sitä valtavaa kotia. Nyt tiedän ne sudenkuopat joihin voin joutua ja pystyn näkemään ja puolustamaan oikeuksiani.
Ap
Eroa, hyvä nainen! Tuolla asenteella katkeroidut ja katkeroitat miehesi. Teet ongelman jostain pizzan tilauksen kokoisesta metatyöstä, syytät miestä epäsuorasti oman urasi epäonnistumisista (projekti epäonnistui kun mies ei tehnyt tarpeeksi kotitöitä). Tuolla asenteella en todellakaan suosittele hankkimaan lapsia tai jatkamaan parisuhdetta. Kun miehessä ja miehissä tuntuu olevan kaikki vika. Mietipä ihan oikeasti jos olisit naimisissa itsesi kloonin kanssa joka samalla lailla laittaisi omat henkilkohtaiset epäonnistumiset sinun niskallesi, suhtautuisi sinuun samoin kun sinä suhtaudut mieheesi? Jotenkin on kummallista, että naiset jotka viettävät niin paljon aikaa peilin ääressä tai omia kuviaan katsellen eivät lainkaan nää itseään ja omaa osuuttaan parisuhteessa.
Varmaa nvähintäänkin 70% naisista olisi jo eronnut, jos nuo olisi suunnilleen kriteerit. Pizza oli esimerkki vähäpätöisestä yksittäisestä metatyöstä, ja näitä on arjessa useita. Sanoin että projekti ei epäonnistunut miehen takia, mutta tuo kotiriita oli osavaikuttajana, että en ollut parhaassa iskuterässä. Ongelma ei ole itse miehissä, vaan yhteiskunnan asenteissa. Minä yritän kyllä keskustella monet kerrat kauniisti ja järkevästi, mutta niillä ei valitettavasti ole yhtä tehokasta vaikutusta kuin tehokkaalla riitelyllä. Tyttöjä kasvatetaan kuuliaisiksi ja kilteiksi, ja se on se ongelma. Minussa on paljon vikoja, ja yritän huomata ja korjata niitä. Mutta näen myös yhteiskunnassa ja asenteissa vikoja. Niitä korjataan tuomalla niitä julki, ja keskustelemalla niistä, niin että mahdollisimman moni nämä asiat havaitsee, ja voi toimia omalla kohdallaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä todella moni kommentoija ei tunnu oikein ymmärtävän, mistä aloittaja puhuu. Kyse ei ole siitä, että aloittaja yksin on tehnyt "huonon valinnan" miehen suhteen tms., mitä tässä keskustelussa on useamman kerran vihjattu tai että aloittaja on vain jälleen kerran yksi marttyyri-suorittaja-nipottajanainen, joka ei vaan osaa järjestää arkeaan riittävän rennolla otteella. Hienoa, jos joillakin on puoliso, joka on suhteen alusta asti hoitanut oman osuutensa. Ja hienoa, että jotkut voivat saada oman suhteensa toimimaan miettimättä liikaa työnjakoasioita ja tehdä siinä samalla vielä huikeaa uraakin. Nämä yksittäiset kokemukset eivät silti poista laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, joka oikeastaan aiheuttaa tämän vinoutuneen tilan monessa parisuhteessa.
Naisilta odotetaan edelleen eri asioita kuin miehiltä, ja tämä heijastuu myös parisuhteisiin. Jo pienestä pitäen tytöt kasvatetaan huolehtimaan muiden tunteista ja tarpeista ja olemaan avuliaita, miehiltä vastaavaa ei odoteta. Esimerkiksi meidän suvussamme joka juhannus naiset laittavat ruokaa, kattavat pöydän, korjaavat astiat, tiskaavat jne. Samaan aikaan miehet ovat lämmittäneet saunan (meillä puutkin on valmiiksi hakattu, joten suuria ponnisteluja tämä ei vaadi). Ja joka ikinen kerta, lapsesta lähtien, vain tyttöjä on pyydetty mukaan tiskaamaan. Veljeni ei tarvinnut tiskata koskaan, vain minun ja sisareni. Miesten ja poikien ei myöskään oleteta avustavan missään, mutta tyttölapsia voidaan surutta laittaa kattamaan pöytää ja toimittamaan kaikenlaisia asioita samaan aikaan, kun pojat kirmaavat pitkin pihaa leikeissään ja miehet saavat jutustella oluen äärellä. Onko siis mikään ihme, että tällainen malli kasvattaa naisia, jotka parisuhteessakin ottavat helposti kaiken vastuun, ja toisaalta miehiä, jotka eivät ymmärrä voivansa ottaa vastuuta?
Hienoa ap, että olet tajunnut tämän! Toivoisin aiheesta syntyvän vielä lisää keskustelua, ja mielellään yleisemmällä tasolla.
...jaaa. En ihan usko tuon olevan totuus joka suvussa. Esimerkiksi meidän kesämökkisukutapaamisissa minun veljeni osallistuu vähintään yhtä paljon niin ruuanlaittoon kuin huusin tyhjennykseen kuin minäkin, toinen sisareni touhuaa minkä kerkeää ja samoin hänen reippaat poikansa jotka kaikki kokkaustaitoisia. Sen sijaan toinen sisareni miehineen istuu ja puhuu ja hänen lapsensa ovat oppineet saman passiivisen passattavan tyylin.
Ja kyllä minun mielestäni tähän kotikeskusteluun kuuluisi ottaa mukaan myös naisten ja miesten roolit työelämässä koska tuo olennaista. Jos toinen hankkii paljon enemmän, tekee pitempää päivää ja kulkee paljon työmatkoilla on selvää, että vastuu kodista - tai ainakin paine kodin asioista - valuu enemmän sille joka kotona enemmän aikaa viettää. Kun lapsia hankitaan tuo pienempipalkkainen helposti jää pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia ja tuona aikana nuo roolit kodinhoidossa vahvistuvat. Kun palataan töihin noiden 3+ vuosien jälkeen yht äkkiä oletettaisiin täydellistä tasa-arvoa kotitöissä niillä säännöillä jotka kotona ollut on kotiaikanaan luonut, onnistuuko helposti? Eli jos haluaa tasa-arvoa on naisen ensimmäinen ja tärkein asia varmistaa itselle hyvä koulutus, ammatti ja urakehitys. Jos kaikesta huolimatta mies ei halua osallistua naisen mielestä tarpeeksi tai ei yksinkertaisesti kerkeä oman uransa vuoksi voi perhe halutessaan palkata apua. tai nainen voi kivutta erota jos suhde on kehno ja tarjota lapsilleen hyvän elintason ilman tukeutumista miehen tai yhteiskunnan apuun.
Tämä on niin totta. Jopa siinä määrin, että kun kotona ollessaan perheenäiti on suunnitellut kaiken valmiiksi, miten asiat pitää tehdä. Lopulta hän palaa työelämään ja saa muut perheenjäsenet tekemään kotitöitä puolestaan... mutta, kun ne kotityöt tehdään väärällä tavalla! Tiskikone täytetään väärin ja pyykki ripustetaan väärin kuivumaan. Tästä kumpuaa se, että "metatyö" jää edelleen naiselle. Hän joutuu edelleen näyttämään, opastamaan ja joskus käskemään (kun vessa pestään tietenkin perjantai-iltana, eikä esim. lauantaiaamuna)
Omassa kotitaloudessani ei ole onneksi tuollaista, mutta anoppilasta olen saanut pientä makua. Mm. siivosin kaatuneen kukkaruukun mullat väärällä tavalla ja pilkoin salaatin väärinpäin. Mutta vastavuoroisesti oli suorastaan huvittavaa (sitä hupia riitti vuosiksi) kun toin piirakan lämpimäisiksi ja koska piirakka oli teflonvuoassa, olin laittanut mukaan puulastan, jolla piirakan voi leikata, naarmuttamatta vuokaa. Kun mainitsin tästä piirakkaa ojentaessani taisi se leipomus jäätyä pelkästä anopin katseesta. Nyt reilun kymmenen vuoden jälkeen osaan antaa asioiden olla ja lähteä esim. spontaanisti lenkille, jos tunnelma on lattiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvatuksessa sama asia, ja varsinkin turvallisuus asioissa. Jos on mies laittanut lapsen liian vähissä vaatteissa ulos, niin siitä tulee valitus naiselle.
Tämä juuri.
Itse olen naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa kaikki sujuu puoliksi, eikä kumpikaan halua lapsia.
Mutta naurattaa aina tuo naisten haukkuminen miten hysteerisiä pikkulehmiä naiset, jaksaa huolehtia turvallisuudestakin, miehet ei rentoina välitä tuollaisesta hapatuksesta, niih!
Meillä lapsena isä piti kerran lasten huolehtimispäivää, sellainen rento isukkipäivä, ei mikään hysteerinen naisidiootti......siskoni melkein hukkui tuona päivänä, se rento isukki ei edes syöksynyt pelastamaan sitä, kun oli niin rento, eikä mikään kimittävä, hysteerinen turvallisuushuolehtija.
Kuinka moni lapsi olisi edes elossa ilman niitä kammottavia olentoja nimeltään naiset, jotka huolehtii jopa turvallisuudesta, hygieniasta jne? Miettikää sitä, kun taas jaksatte valittaa miten kauheita naiset on.
HUH! Melko tarina! Mutta tässä juuri näkyy se, jos sitä vastuuta ei oteta tosissaan. Joo, lapsi ei ehkä kuole siihen jos on liian pienet vaatteet kun mies ei jaksanut huolehtia niistä, tai ole mitään puhdasta päällä, mutta ehkä sen seurauksena lasta kiusataan koulussa? Lapselle jää turvaton epämääräinen kokemus lapsuudesta, joka varjostaa aikuisikää jonkin muun yleisen huolimattomuuden takia? Kahden aikuisen taloudessa nyt ei ole monella asialla väliä, mutta lapsiperheissä luodaan pohja sille lapsen tulevaisuudelle, se ei ole mikään vasemmalla kädellä hoidettava asia (tietty taas kohtuu kaikessa, eikä mitään ylihuolehtivuuttakaan).
Ap
Nuo siivousjutut on esim. todella tärkeitä, vaikka tässäkin ketjussa yritetään esittää ettei ole.
Esim. tavallisen asunnon pölystä löytyy suomessakin isoja määriä palonestoaineita, ne aiheuttaa syöpää.
Ulostebakteerien leviäminen asuntoon on todellakin ongelma, jos ei vessaa jakseta siivota, ne aiheuttaa mm. aivokalvon tulehdusta, voi aiheuttaa esim. halvaantumisen.
Siivousjutut ei ole mitään kosmeettisia pieniä haittoja, vaan elämän ja kuoleman kysymys.
Näin! Siivoamattomuus voi myös vaurioittaa joitain talon rakenteita (homehtuva kylppäri yms) ja houkutella tuhohyönteisiä ja -eläimiä.
Ap
Mistä löytyy nykyaikana kuuliaisiksi kasvatettuja tyttöjä? Ja missä heitä kasvatetaan?
Vierailija kirjoitti:
Täällä todella moni kommentoija ei tunnu oikein ymmärtävän, mistä aloittaja puhuu. Kyse ei ole siitä, että aloittaja yksin on tehnyt "huonon valinnan" miehen suhteen tms., mitä tässä keskustelussa on useamman kerran vihjattu tai että aloittaja on vain jälleen kerran yksi marttyyri-suorittaja-nipottajanainen, joka ei vaan osaa järjestää arkeaan riittävän rennolla otteella. Hienoa, jos joillakin on puoliso, joka on suhteen alusta asti hoitanut oman osuutensa. Ja hienoa, että jotkut voivat saada oman suhteensa toimimaan miettimättä liikaa työnjakoasioita ja tehdä siinä samalla vielä huikeaa uraakin. Nämä yksittäiset kokemukset eivät silti poista laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, joka oikeastaan aiheuttaa tämän vinoutuneen tilan monessa parisuhteessa.
Naisilta odotetaan edelleen eri asioita kuin miehiltä, ja tämä heijastuu myös parisuhteisiin. Jo pienestä pitäen tytöt kasvatetaan huolehtimaan muiden tunteista ja tarpeista ja olemaan avuliaita, miehiltä vastaavaa ei odoteta. Esimerkiksi meidän suvussamme joka juhannus naiset laittavat ruokaa, kattavat pöydän, korjaavat astiat, tiskaavat jne. Samaan aikaan miehet ovat lämmittäneet saunan (meillä puutkin on valmiiksi hakattu, joten suuria ponnisteluja tämä ei vaadi). Ja joka ikinen kerta, lapsesta lähtien, vain tyttöjä on pyydetty mukaan tiskaamaan. Veljeni ei tarvinnut tiskata koskaan, vain minun ja sisareni. Miesten ja poikien ei myöskään oleteta avustavan missään, mutta tyttölapsia voidaan surutta laittaa kattamaan pöytää ja toimittamaan kaikenlaisia asioita samaan aikaan, kun pojat kirmaavat pitkin pihaa leikeissään ja miehet saavat jutustella oluen äärellä. Onko siis mikään ihme, että tällainen malli kasvattaa naisia, jotka parisuhteessakin ottavat helposti kaiken vastuun, ja toisaalta miehiä, jotka eivät ymmärrä voivansa ottaa vastuuta?
Hienoa ap, että olet tajunnut tämän! Toivoisin aiheesta syntyvän vielä lisää keskustelua, ja mielellään yleisemmällä tasolla.
Loistava kommentti! Kun kyse on yhteiskunnallisesta ongelmasta. Tytöistä kasvatetaan yhä kilttejä ja kuuliaisia, ja näin nämä vaikutukset johtaa työelämään, jossa kyynärpäätaktiikka auttaisi paljon paremmin kuin vaatimattomuus. Ja tässäkin suhteessa naisen urakehitys lopsahtaa. Näin ei ole kaikilla, mutta ongelma on silti liian suuri, jotta sen voisi lakaista maton alle ja syyttää pelkästään yksilöä. Suosittelen tuota Malcolm Gladwellin kirjaa Kuka menestyy ja miksi. Siinä oli loistavasti selitetty tätä yhteiskunnan vaikutusta ja tutkimustiedon kautta.
Ap
Yritän olla menemättä tuohon ääripäähän. Mielihän tuossa leviää jos kaikesta saa olla muistuttamassa. Tämän vuoden vielä muistutan, mutta ensi vuonna saa hoitaa itse. Tämä siis, kun aiempina vuosina olen hoitanut nämä, niin saisin vain huudot siitä että miksi en muistuttanut. Jossain eri asiassa tämä on käynyt myös.
Ap