Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Paperiabortti? Tajuatko, että elatusvelvollisuus on säädetty LAPSEN elämän turvaamiseksi? Toivottavasti sinä et koskaan lisäänny kenenkään kanssa.
Voi kultapieni, minä olen jo lisääntymiseni lisääntynyt. Ei paperiabortti ole välttämättä mitenkään LAPSEN elämän turvaamisen kannalta merkityksellinen. Tekeväthän naiset isättömiä lapsia ihan tarkoituksella jo nykyäänkin, etkä sinä taida nähdä asiassa muissa yhteyksissä mitään ongelmaa. Lähinnä kyse on vain oikeuksien ja vastuiden jakamisesta oikeudenmukaisemmin. Tämä aihe ei kuitenkaan sinänsä kuulu tähän ketjuun etkä sinä suoraan sanottuna vaikuta siltä että pystyisit asiasta kiihkotonta ja älyllistä keskustelua käymäänkään joten jätetään se paperiaborttiasia tältä erää tähän - sehän ei edes ollut vastaamasi viestin varsinainen pointti muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on niin että naisia pitää kunnioittaa, eikä missään nimessä epäillä. Nämä samat naiset eivät kestä mitenkään hyvin negatiivista palautetta. Lapsen etu on toissijainen jos kyseessä on naisen oma etu, varsinkin jos se on sosiaalinen status. Kuinka monet rakentavat kulisseja lastensa kustannuksella, sen sijaan että olisivat heidän läsnä.
Naiset ne yleensä ajatteleekin lasten etua. Miehet ei niinkään. Niillä on enempikin oma etu mielessä. Hirveä parku, kun pitää omasta lapsesta maksaa elatusta. Ihan kuin avioliitossa ei mies ollenkaan lastaan elättäisi. Kyllä se kuitenkin on niin, että jos ei näitä nykyisiä lakeja olisi, miehet olisi niitä, jotka huoletta jättäisivät lapsensa elatuksen heitteille ja livistäisivät hyvällä omalla tunnolla. Naiset jaksaa lapsistaan yleensä huolehtia ja ne elättää. Ja nitä tuohon "että naisia pitää kunnioittaa, eikä missään nimessä epäillä" niin se pätee suhteessa ja molemmin päin. Molempien tulee kunnioittaa toistaan, eikä jatkuvasti epäillä. Jos ei kumppaniin voi luottaa edes näin tärkeässä asiassa, niin parempi on erota. En ymmärrä, miksi kannattaa olla liitossa, jossa ei pienintäkään luottamusta ole. Mitä asioita naissä liitoissa yleensä toisesta uskotaan jos ei kerran edes vanhemmuutta? Että hän kävi K-kaupassa eikä S-marketissa jos kerran niin sanoo? Vai kävikö sittenkään? Ostiko hän sittenkin jauhelihaa, vaikka väitti ostaneensa porkkanoita?
Kävikö hän siellä vanhempainillassa, vaikka niin väittää? Onkohan se saanut arpajaisvoiton vaikka ei tunnusta? Käviköhän se vieraissa, eikä tunnusta????
Mitä järkeä on tälläisissä suhteissa???
Miehet pahoja, naiset hyviä. Miksi kirjoittaa hömppää ympärille, kun viestisi voi tiivistää noin kätevästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
Joku kyseli tilastojen perään... mitään varmaa ei ole, koska tietyt tahot eivät ole olleet halukkaita osallistumaan tutkimuksiin. Arvioita on olemassa netistä hakemalla, että 10-80% on toisen miehen lapsia. Kulttuurista riippuen. Länsimaissa arvio on usein 10-30%.
Avaukseen, itse pitäisin sitä suurempana ongelmana, että naimisissa ollessa kaikki naisesta ulos tuleva on lähtökohtaisesti (avio)miehen maksettava huolimatta selkeistäkään ulkoisista seikoista ja DNA todisteista. Nainen voi kaiketi vieläkin huomattavasti hidastaa isyyden selvittämistä, joskaan ei enää suoranaisesti estää. Avioon siirtymistä myös usein juuri nainen pitää kiristyskappaleena suhteen jatkumisen kannalta ja erityisesti, kun lapsia tekisi mieli. Ketään syyllistämättä käännän huomiota siihen, että lakeja pitäisi tuoda nykyaikaan, koska naisen asema on ihan erilainen kuin mitä vuosikymmeniä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Paperiabortti? Tajuatko, että elatusvelvollisuus on säädetty LAPSEN elämän turvaamiseksi? Toivottavasti sinä et koskaan lisäänny kenenkään kanssa.
Suuri osa laeista on miesten säätämiä vielä tänäkin päivänä. Laki lapsen elatuksesta on säädetty ihan sen takia että ne kunnolliset miehet haluavat välttää häntäheikkien lasten elatuksen verojen muodossa ja saada ne lasten siittäjät itse vastuuseen jälkikasvunsa elatuksesta. Ja se on ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...
Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.
Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.
Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.
Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.
Todellakin täällä saa silmät pyöreinä ihmetellä, millaisten ihmisten kanssa jotkut hengailevat! Tai millaisia tarinoita lukevat ja yleisinä totuuksina eteenpäin levittävät...
Vierailija kirjoitti:
Joku kyseli tilastojen perään... mitään varmaa ei ole, koska tietyt tahot eivät ole olleet halukkaita osallistumaan tutkimuksiin. Arvioita on olemassa netistä hakemalla, että 10-80% on toisen miehen lapsia. Kulttuurista riippuen. Länsimaissa arvio on usein 10-30%.
Avaukseen, itse pitäisin sitä suurempana ongelmana, että naimisissa ollessa kaikki naisesta ulos tuleva on lähtökohtaisesti (avio)miehen maksettava huolimatta selkeistäkään ulkoisista seikoista ja DNA todisteista. Nainen voi kaiketi vieläkin huomattavasti hidastaa isyyden selvittämistä, joskaan ei enää suoranaisesti estää. Avioon siirtymistä myös usein juuri nainen pitää kiristyskappaleena suhteen jatkumisen kannalta ja erityisesti, kun lapsia tekisi mieli. Ketään syyllistämättä käännän huomiota siihen, että lakeja pitäisi tuoda nykyaikaan, koska naisen asema on ihan erilainen kuin mitä vuosikymmeniä sitten.
Naurettava arvio, johon en usko ollenkaan. Katsele vaikka ympärillesi, vähintään 99% lapsista on selvästi tunnistettavissa vanhempiensa lapsiksi jos vain tuntee ulkonäöltä molemmat vanhemmat.
Toki riippuu varmasti millaisissa piireissä elelee, mutta silti prosenttiosuus ei todellakaan ole 10% yhteensä, saati sen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten minulle tulee sellainen olo, että tämä palsta on täynnä mammoja, jotka pelkäävät salaisuuden paljastuvan ja siksi vastustavat henkeen ja vereen isyystestejä..
Älä huoli, valtaosa ottaa jatkossa vapaaehtoisia geenitestejä kasvettuaan ja kyllä se totuus sieltä lähtee avautumaan.
No justiinsa, tätähän tässä nyt sitten halutaankin esittää. Että hui kauhistus, nyt mammat on ihan peloissaan... ja höpö höpö.
Sinänsä jutussa on ideaa, että aina saataisiin sitten ne oikeat isät selville ja nämä vastuuseen lastensa huoltamisesta. Ja nyt sitten alkaakin palstan miesten puntit tutista, vai kuinka? Kuinkahan moni näistä miehistä itse asiassa elätyttää omaa biologista lastaan toisella miehellä?
Kas kun tangoon tarvitaan aina ne kaksi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minulle tulee sellainen olo, että tämä palsta on täynnä mammoja, jotka pelkäävät salaisuuden paljastuvan ja siksi vastustavat henkeen ja vereen isyystestejä..
Älä huoli, valtaosa ottaa jatkossa vapaaehtoisia geenitestejä kasvettuaan ja kyllä se totuus sieltä lähtee avautumaan.
No justiinsa, tätähän tässä nyt sitten halutaankin esittää. Että hui kauhistus, nyt mammat on ihan peloissaan... ja höpö höpö.
Sinänsä jutussa on ideaa, että aina saataisiin sitten ne oikeat isät selville ja nämä vastuuseen lastensa huoltamisesta. Ja nyt sitten alkaakin palstan miesten puntit tutista, vai kuinka? Kuinkahan moni näistä miehistä itse asiassa elätyttää omaa biologista lastaan toisella miehellä?
Kas kun tangoon tarvitaan aina ne kaksi....
Ja edelleen, en ole tainnut lukea yhtään ainoaa viestiä jossa kukaan olisi sanonut ettei missään nimessä suostuisi testiin jos isä sitä pyytäisi. Lähes kaikissa viesteissä on todettu että isällä on siihen oikeus ja tottakai suostuisi. Testin vaatimisen vaikutukset vanhempien väliseen parisuhteeseen ovat tietenkin toinen asia, ihan ymmärrettävästi parisuhde tuollaiseen loukkaukseen päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnärillä vaihtuminen on huono vertaus, koska siinä on kuitenkin synnytetty se biologinen lapsi joka on olemassa ja kasvanut siellä omassa kohdussa. Parempi vertaus olisi, jos paljastuisi, että keinohedelmöityksessä on käytettykin jonkun muun munasoluja kuin omiani. Voin kertoa, että ei kyllä heilauttaisi pätkääkään.
Jos se väärien munasolujen käyttö johtuisi siitä, että mies on tietoisesti huijannut ja vaihtanut minun munasoluni naapurin Sirpan soluihin, niin totta helkkarissa minua ainakin hetkauttaisi.
Ahaa. Minua ei hetkauttaisi. Heräisi ainoastaan kysymys, mitä se vehkeily oli ja miksi. Ei voisi vähempää kiinnostaa ne solut, vaan pitäisin kyllä lasta ihan omanani.
Vierailija kirjoitti:
Miten minulle tulee sellainen olo, että tämä palsta on täynnä mammoja, jotka pelkäävät salaisuuden paljastuvan ja siksi vastustavat henkeen ja vereen isyystestejä..
Älä huoli, valtaosa ottaa jatkossa vapaaehtoisia geenitestejä kasvettuaan ja kyllä se totuus sieltä lähtee avautumaan.
Sinulla tulee vääränlainen olo. Minä taas tiedän, että täällä nimenomaan ne jotka on varmoja siitä, että oma mies on se lasten isä vastustavat testejä, koska ne ovat turhia. Jos miehellä on hyvät syyt epäillä puolisonsa rehellisyyttä, silloin testit on ihan ok. Tuskin sillä loppupeleissä sitten on väliä, kuka mies sen lapsen isä on, koska erohan siitä jokatapauksessa olisi tullut, kun isyyttä aletaan epäilemään. Ja sitten osataan oikea isäkin raahata testeihin ja siitä tulee lapsensa elatusmaksujen maksaja.
Kaikki hyvin kaikilla ja oikea isä on saatu lapselle tietoon.
Mutta näin, kun isyys on selvä kuin pläkki, isyystestit tuntuu turhimmalta touhulta mitä voi olla.
Luin tätä ketjua miehelle ja hänen mielestään meitä on joka junaan ja osa jää sille asemallekin. Mutta ei hänkään tuota kaikkien testaamista kannata. Ihan turhaa yhteiskunnan varojen käyttöä. Puoliso täytyy osata valita niin, että häneen voi luottaa. Jos suhteessa on luottamuspula, ei siitä yhteiskunnan kuulu turhina testeinä maksaa. Maksakoon ja testatkoon se kuka epäilee. Ja kannattaako tuollaisessa suhteessa sitten olla, vaikka lapsi oma olisikin, kun ei luottoa kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
Millä ihmeen tavalla se lapsi voisi olla jonkun muun, jos edes mies ei epäile naisen pettäneen? Ajatteleeko se mies, että nainen on voinut raskautu vessanpöntöstä tai saunanlauteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...
Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.
Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.
Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.
Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.
Todellakin täällä saa silmät pyöreinä ihmetellä, millaisten ihmisten kanssa jotkut hengailevat! Tai millaisia tarinoita lukevat ja yleisinä totuuksina eteenpäin levittävät...
Taitaapa tosiaan tämäkin ulkona johtaa suoraan juurensa sinne amerikkalaiselle sylttutehtaalle. Jos ihan hirveesti pelottaa ettet ole lapsen isä, pidä kalusto pöksyissäsi niin ei ole mitään vaaraa. Idiootit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Harmittaa, että luulet varmaankin olevasi nyt nokkela, muta oikeasti piekset samaa olkiukkoa, joka on keksitty varmaan 50 kertaa täällä. Ajattelusi raja on löydetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus tietää usänsä! Ja isällä myös oltava varmuus, että lapsi on hänen!
No ensisijaisesti teidän kaikkien näitä isyystestejä vaativien pitäisi sitten selvittää sukulaisuussuhde omaan isäänne. Se on teidän oikeutenne ja kuuluu teidän tehdä! Kaikesta tästä päätellen se teitä vaivaa ja mietityttää, että kenen lapsi oikeasti olette. Myös isillänne on oikeus tietää, ovatko he teidän isiänne vai eivät. Näin saatte asiaan varmuuden ja elämänne oikealle tolalle.
Eli kaikkien isyystestejä haluavien on ensimmäiseksi selvitettävä oman äitinsä mahdollinen petollisuus. Mitä mieltä äiti on asiasta, sillä ei ole väliä, koska lapsen oikeus, koska miehensä oikeus.
Sitten vasta kun on saatu luotettava kattavuus siitä, että todella huomattava määrä itseään isinä pitävistä ei olekaan sen olettamansa lapsen isä ja lapset saaneet tiedon siitä, että he eivät ole niiden miesten lapsia, joita isinään pitävät, niin voidaan alkaa vaatia pakollisia isyystestejä kaikille lapsille ja miehille.
Toinen puoli tarinassa on se, että on saatava selvyys myös siitä, keitä nämä oikeat isät sitten ovat. Hehän saattavat olla keitä tahansa ja se, että heillä on lapsia perheensä tietämättä ja kenties itsensäkin tietämättään, on ollut pois heidän elämäntarinastaan. Myös ne, jotka maksavat salaa elatusmaksuja vaimonsa tietämättä ns. lehtolapsestaan, tulkoot julkisuuteen. Lapsella on oikeus tietää oikea isänsä!
Ja taas jälleen kerran, kun naisilta loppuu argumentit oman "asiansa" puolesta niin aletaan näsäviisastelemaan.
Itse asiassa itseltäsi loppui panokset, kun et muuta pystynyt vastaamaan.
Olenko muka väärässä? Koko ajan toitotetaan, että isällä on oikeus tietää, onko hän oikeasti isä. Eikö muka sinun isälläsi ole siihen myös oikeus? Ja kaikkien muiden palstalaisten isillä?
Ja lapsen edusta puhutaan, mutta eipä se näitä palstalaisia itseään tunnu lainkaan kiinnostavan, ovatko he isiensä biologisia lapsia. Jos se kerran isoksi tultuaan lasta näin vähän kuitenkaan kiinnostaa (eli ei lainkaan) niin mitä täällä höpötetään?
Aika monta aikuista kyllä kiinnostaa ne biologiset vanhemmat, jos herää epäilys tai tieto, että ne eivät ole samat kuin kasvattajavanhemmat. Eiköhän jokainen adoptiolapsikin jossain vaiheessa kysy, että mistä minä olen tullut.
Jotkut eivät epäile. Jotkut eivät välitä. Jotkut haluavat selvittää. Olet surullisesti väärässä, jos teet päätelmän, että kaikki ovat yhtä joukkoa.
Adoptioilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, siinä on kyse jo valmiiksi tietoisuudesta siitä että on jonkun muun lapsi. Myös adoptiovanhemmat tietävät että lapsi ei ole heidän biologinen lapsensa.
Jos kaikkien pitäisi pakosti tehdä isyystesti, niin miksi se pitäisi tehdä vain nyt syntyville lapsille ja heidän isilleen? Missä vaiheessa se lapsi sitten alkaa epäillä asiaa, jos hänelle ei ole koskaan mitään mistään tämmöisestä kerrottu eikä hänen isälleenkään? Minunkaan syntyessäni ei ole tehty mitään isyystestiä, joten ilmeisesti minun pitäisi olla huolissani. Jos näin pitää olla kaikkien kohdalla, niin miksi ei minun tai sinun? Kyllähän meistä jokainen sitten haluaa olla varma, jos kerran minunkin koululuokassani oli jo muutama oppilas, joilla on eri isä kuin luulivat. Vielähän ehditään tehdä oikaisu, joten kaikki ihmisetkö testiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
Millä ihmeen tavalla se lapsi voisi olla jonkun muun, jos edes mies ei epäile naisen pettäneen? Ajatteleeko se mies, että nainen on voinut raskautu vessanpöntöstä tai saunanlauteista?
Aina on pieni jossittelun mahdollisuus tietenkin, mutta se suljetaan pois. Mies ei voi tiedää varmuudella, ja osa on todella epävarmoja. Toki tiedän, että perinteisessä mieskuvassa kaikki epävarmuus on todella alhaista ja halveksittua, mutta sellaisia osa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
Millä ihmeen tavalla se lapsi voisi olla jonkun muun, jos edes mies ei epäile naisen pettäneen? Ajatteleeko se mies, että nainen on voinut raskautu vessanpöntöstä tai saunanlauteista?
Aina on pieni jossittelun mahdollisuus tietenkin, mutta se suljetaan pois. Mies ei voi tiedää varmuudella, ja osa on todella epävarmoja. Toki tiedän, että perinteisessä mieskuvassa kaikki epävarmuus on todella alhaista ja halveksittua, mutta sellaisia osa on.
No miksi pitää sitten väittää, ettei epäile vaimoa pettämisestä, jos kuitenkin epäilee?
En minäkään testin pyytåmisestä verisesti jaksaisi loukkaantua koska toki itse tiedän olevani mieheni luottamuksen arvoinen mutta jos mies ei ole siitä 100 % varmaa niin testillä saisi tuollaisen hermoheikon miehen rauhoittumaan (ja onhan joissain suhteussa oikeasti varaa epäilläkin).
En usko, että kovin usein mies ihan vain varmuuden vuoksi (ilman syytä epäillä pettämistä) testiä pyytää ja jos pyytää niin olet sitten ihan itse valinnut epävarman miehen eikä siitä kannata mielestäni alkaa itkemään, ei testin tekemine ole isokaan vaiva. Enemmän sen tekemättömyys tuossa tapauksessa aiheuttaa harmia.
Täällä on joko useampi sama kommentoija tai sitten alan itsekin epäillä voisiko oikeasti täällä väitetyt luvut pitää paikkansa ja moni nainen raskautua pettämisestä kun tämä on monille niin ehdoton asia. Ymmärrän toki vielä jos siinä omassa parisuhteessa, mutta yleisesti puheen ollen luulisi miesten ihan syystä pyytävän isyystestiä. (Esim. syksyllä oli joku pari, joka oli raskaiutunut ehjän kondomin läpi ja testin pyytäminen oli silti suurin epäluottamuslause, jonka voi esittää kun eikai nainen sitten vieraankaan kanssa ilman kumia jne...)