Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä näiltä keskustelun isyystestiä vaativilta miehiltä, että oletteko testanneet itsenne ja (oletetun) isänne? Isoisäkin monelta varmasti vielä löytyy, hänet tietysti testiin myös. Jos ette ole niin miksei? Onko oma (oletettu) isänne jostain syystä kuitenkin epäilyjen ulkopuolella? Mistä syystä? Vai pelottaako mahdollinen tulos kuitenkin liikaa? Mikä siinä lopulta pelottaa?
Eli jos syntyy tyttö niin on aivan sama kuka on isä ja kaikki isyystestit unohdetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut tätä ketjua muuten mutta samalla perusteella kuin mitä ap esittää, puolisolla pitäisi olla oikeus ratsasta toisen puhelin ja tietokone yms.
Ei tulisi mieleenkään käydä läpi mieheni puhelinta samoin kuin ei miehelleni ole tullut mieleen kyseenalaistaa omaa isyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.
Vierailija kirjoitti:
Tutkijoiden mukaan noin 5 prosenttia lasten isistä ei ole oikeasti isiä.
Kun Suomessa syntyy vuosittain noin 50 000 lasta, niin se tarkoittaa, että joka vuosi 2500 uutta miestä ryhtyy isäksi ilman parempaa tietoaan.
Joka vuosi myös 2500 isää jää ilman tietoa isyydestään. Heillä ei ole mahdollisuutta solmia sidettä biologiseen lapseensa.
Kaiken hyvän päälle joka vuosi kasvaa 2500 uutta lasta, jotka eivät pääse muodostamaan sidettä biologiseen isäänsä.
Onko tuo sitten paljon tai vähän, mutta jos keskiarvona ajattelee, niin 20 oppilaan luokassa on yksi lapsi, jolla on väärä isä ja joka ei ole saanut luoda sidettä oikeaan isäänsä.
Mitenkähän tämä tieto on tutkittu? kiinostaa ihan oikeasti tietää? Mistä tutkija voi tietää, että lapsi ei ole jonkun miehen, kun ei aina varmaan edes asianomaiset sitä tiedä? Jos ei edes lasta omanaan pitävällä isällä ole epäilystä, ettei lapsi ole hänen, mistä tutkija saa tietonsa?
Ja kuinka monen aviomiehen luulet ilahtuvan tiedosta, että hänellä onkin lapsi jonkun muun, kuin oman vaimonsa kanssa? Ja kuinka moni näistä miehistä on valmis tutustumaan lapseen, senkin uhalla, että vaimo lähtee ja oma perhe hajoaa miehen pettämiseen.
Jotkut julkisuuden henkilöt on jopa laittanut koko omaisuutensa vaimonsa nimiin, ettei vain syrjähypystä syntynyt lapsi perisi isältään mitään. Että näin ilahtuneita ne miehetkin on niistä lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Mieshän ei voi olla varma isyydestään. Tämä ei ole mielipidekysymys, eikä liity mitenkään teidän hartauksiinne.
Mies joutuu siis punnitsemaan, kuinka varma hän arvelee olevansa isyyydestään ja kuinka suuren varmuuden hän siitä haluaa. Joissain suhteissa pettäminen on jopa ilmeistä, joissain sen suuntaisia merkkejä ei ole. Toisille miehille taas ei ole merkitystä varmuudella, toiset haluavat olla sataprosenttisen varmoja. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, miten äiti reagoi, eli onko suhteen pilaantumisen kustannus liian iso.
Siitä seuraa, että osa haluaa testin, osa ei. Luottamus on vain yksi osatekijä yhtälössä. Miehen korkea tai matala halu olla varma taas on mielestäni miehen oma asia ja se on hänelle hyväksyttävä, oli taso mikä vain.
No, jos mieheni uskoisi, että olen epärehellinen ja että olen voinut häntä pettää ja hänelle valehdella, ei meillä varmaan kummankaan mielestä olisi enää mitään syytä olla yhdessä. Miksi mieheni haluaisi olla epärehellisenä ja epäluotettavana pitämänsä ihmisen kanssa ylipäätään? Ja miksi minä toisaalta haluaisin olla minua epärehellisenä ja petollisuuteen kykenevänä pitävän miehen kanssa? Jos haluaa isyystestin, on väistämättä sitä mieltä, että on olemassa mahdollisuus, että puoliso on pettänyt, salannut tekonsa ja valehdellut. Tällaista epäilystä ei parisuhde, jossa luottamus on tärkeä arvo, ei kestä.
Vaikka tilastot ja logiikan säännöt puoltavat sitä ajatusta, ettei kehenkään voi 100-prosenttisesti luottaa, perustuu aviolitto kuitenkin sellaiseen uskon hyppyyn, jossa toiseen luotetaan. Ei hommasta muuten mitään tulisi, jos molemmat tietäisivät, että nyt tuo toinen koko ajan kelailee sitä mahdollisuutta, että puoliso saattaa huijata ja valehdella. Ei niin voi elää. Se kiristää välejä liiaksi, ja lopulta epäluottamus syö rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä keskustelussa tiivistyy oivallisesti koko av-filosofia:
- Palstan muissa keskusteluissa miestä saa mennen tullen epäillä pettämisestä ja on suorastaan oikein tehdä kaikki asian selvittämiseksi. Sikahan se mies on.
- Päivät pitkät keskustellaan siitä, miten epärehellisiä ja pahoja ihmiset ovat. Puidaan erot ja pettämiset ihan arkipäiväisinä asioina.
- No, nyt kun on kyse asiasta, joka saattaisi paljastaa naisen - tuon Pyhän äidin - pettäjäksi niin tuomitaan täysin pelkkä ajatuskin siitä, että asiaa saisi edes mielessä käydä. Miehen toki saa tuomita täysin pikkujoulusäätämisestä, mutta äitiys on niin pyhä, että siittiöt saa hakea mistä vaan, koska sehän on vaan hieno teko jos tiineeksi tulee.
- Eikä siinä kaikki, kaikessa muussa vaaditaan rehellisyyttä, mutta jos miehestä tekee tietämättään isän toisen biologiselle lapselle niin kiitollinenhan siitä pitää vaan olla.
- Tässä tapauksessa biologialla ei ole mitään merkitystä, mutta uusperheessä on. Vanhempipuolet ovat lähtökohtaisesti pahoja ja sortavat ei biologisia lapsia, mutta isäksi huijatuilla biologia menettää merkityksen. Kiitollinen vaan pitää olla.
- Eri mieltä olevat ovat vankilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Mieshän ei voi olla varma isyydestään. Tämä ei ole mielipidekysymys, eikä liity mitenkään teidän hartauksiinne.
Mies joutuu siis punnitsemaan, kuinka varma hän arvelee olevansa isyyydestään ja kuinka suuren varmuuden hän siitä haluaa. Joissain suhteissa pettäminen on jopa ilmeistä, joissain sen suuntaisia merkkejä ei ole. Toisille miehille taas ei ole merkitystä varmuudella, toiset haluavat olla sataprosenttisen varmoja. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, miten äiti reagoi, eli onko suhteen pilaantumisen kustannus liian iso.
Siitä seuraa, että osa haluaa testin, osa ei. Luottamus on vain yksi osatekijä yhtälössä. Miehen korkea tai matala halu olla varma taas on mielestäni miehen oma asia ja se on hänelle hyväksyttävä, oli taso mikä vain.
No, jos mieheni uskoisi, että olen epärehellinen ja että olen voinut häntä pettää ja hänelle valehdella, ei meillä varmaan kummankaan mielestä olisi enää mitään syytä olla yhdessä. Miksi mieheni haluaisi olla epärehellisenä ja epäluotettavana pitämänsä ihmisen kanssa ylipäätään? Ja miksi minä toisaalta haluaisin olla minua epärehellisenä ja petollisuuteen kykenevänä pitävän miehen kanssa? Jos haluaa isyystestin, on väistämättä sitä mieltä, että on olemassa mahdollisuus, että puoliso on pettänyt, salannut tekonsa ja valehdellut. Tällaista epäilystä ei parisuhde, jossa luottamus on tärkeä arvo, ei kestä.
Vaikka tilastot ja logiikan säännöt puoltavat sitä ajatusta, ettei kehenkään voi 100-prosenttisesti luottaa, perustuu aviolitto kuitenkin sellaiseen uskon hyppyyn, jossa toiseen luotetaan. Ei hommasta muuten mitään tulisi, jos molemmat tietäisivät, että nyt tuo toinen koko ajan kelailee sitä mahdollisuutta, että puoliso saattaa huijata ja valehdella. Ei niin voi elää. Se kiristää välejä liiaksi, ja lopulta epäluottamus syö rakkauden.
Siksipä automaattisesti tehtävä isyystestiä on paras vaihtoehto. Ei tarvitse epäillä, ei keskustella, mutta ne 2-4 vauvaa per sata syntynyttä eivät päädy väärän miehen nimiin, ellei itse niin vapaaehtoisesti haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Mieshän ei voi olla varma isyydestään. Tämä ei ole mielipidekysymys, eikä liity mitenkään teidän hartauksiinne.
Mies joutuu siis punnitsemaan, kuinka varma hän arvelee olevansa isyyydestään ja kuinka suuren varmuuden hän siitä haluaa. Joissain suhteissa pettäminen on jopa ilmeistä, joissain sen suuntaisia merkkejä ei ole. Toisille miehille taas ei ole merkitystä varmuudella, toiset haluavat olla sataprosenttisen varmoja. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, miten äiti reagoi, eli onko suhteen pilaantumisen kustannus liian iso.
Siitä seuraa, että osa haluaa testin, osa ei. Luottamus on vain yksi osatekijä yhtälössä. Miehen korkea tai matala halu olla varma taas on mielestäni miehen oma asia ja se on hänelle hyväksyttävä, oli taso mikä vain.
No, jos mieheni uskoisi, että olen epärehellinen ja että olen voinut häntä pettää ja hänelle valehdella, ei meillä varmaan kummankaan mielestä olisi enää mitään syytä olla yhdessä. Miksi mieheni haluaisi olla epärehellisenä ja epäluotettavana pitämänsä ihmisen kanssa ylipäätään? Ja miksi minä toisaalta haluaisin olla minua epärehellisenä ja petollisuuteen kykenevänä pitävän miehen kanssa? Jos haluaa isyystestin, on väistämättä sitä mieltä, että on olemassa mahdollisuus, että puoliso on pettänyt, salannut tekonsa ja valehdellut. Tällaista epäilystä ei parisuhde, jossa luottamus on tärkeä arvo, ei kestä.
Vaikka tilastot ja logiikan säännöt puoltavat sitä ajatusta, ettei kehenkään voi 100-prosenttisesti luottaa, perustuu aviolitto kuitenkin sellaiseen uskon hyppyyn, jossa toiseen luotetaan. Ei hommasta muuten mitään tulisi, jos molemmat tietäisivät, että nyt tuo toinen koko ajan kelailee sitä mahdollisuutta, että puoliso saattaa huijata ja valehdella. Ei niin voi elää. Se kiristää välejä liiaksi, ja lopulta epäluottamus syö rakkauden.
Miten tuota peräänkuuluttamaasi luottamusta murentaisi se että isyys testattaisiin automaattisesti vastasyntyneiltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.
Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.
Jos mies ilmoittaa ajoissa ettei isäksi ala niin nainenhan se isättömän lapsen maailmaan tuo, turha siitä on miestä syyttää jos nainen on niin itsekäs että haluaa lasta enemmän kuin lapsen etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijoiden mukaan noin 5 prosenttia lasten isistä ei ole oikeasti isiä.
Kun Suomessa syntyy vuosittain noin 50 000 lasta, niin se tarkoittaa, että joka vuosi 2500 uutta miestä ryhtyy isäksi ilman parempaa tietoaan.
Joka vuosi myös 2500 isää jää ilman tietoa isyydestään. Heillä ei ole mahdollisuutta solmia sidettä biologiseen lapseensa.
Kaiken hyvän päälle joka vuosi kasvaa 2500 uutta lasta, jotka eivät pääse muodostamaan sidettä biologiseen isäänsä.
Onko tuo sitten paljon tai vähän, mutta jos keskiarvona ajattelee, niin 20 oppilaan luokassa on yksi lapsi, jolla on väärä isä ja joka ei ole saanut luoda sidettä oikeaan isäänsä.
Mitenkähän tämä tieto on tutkittu? kiinostaa ihan oikeasti tietää? Mistä tutkija voi tietää, että lapsi ei ole jonkun miehen, kun ei aina varmaan edes asianomaiset sitä tiedä? Jos ei edes lasta omanaan pitävällä isällä ole epäilystä, ettei lapsi ole hänen, mistä tutkija saa tietonsa?
Ja kuinka monen aviomiehen luulet ilahtuvan tiedosta, että hänellä onkin lapsi jonkun muun, kuin oman vaimonsa kanssa? Ja kuinka moni näistä miehistä on valmis tutustumaan lapseen, senkin uhalla, että vaimo lähtee ja oma perhe hajoaa miehen pettämiseen.
Jotkut julkisuuden henkilöt on jopa laittanut koko omaisuutensa vaimonsa nimiin, ettei vain syrjähypystä syntynyt lapsi perisi isältään mitään. Että näin ilahtuneita ne miehetkin on niistä lapsistaan.
Ei aviomies ilahdu tiedosta, että vaimo hakenut siittiöt muualta. Eikä vaimo siitä, että mies käynyt siittiöitään jakamassa muualla. Mihin se nyt unohtui, että pitää olla rehellinen ja luotettava?
Täällä vuorotellen painotetaan luottamusta ja vuorotellen, ettei tarvitse kertoa... Miten se nyt meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sinä vain unohdat esimerkiksi tuossa paperiabortissasi sen pikkujutun että siinä vaiheessa kun lapsi on pihalla sieltä kohdusta niin äidin ja isän oikeudet eivät enää ole ne mitä ensimmäisinä katsotaan. Silloin tulee ensimmäisenä lapsen oikeus saada elatus molemmilta vanhemmilta, ja sen takia tuollainen paperiaborttihömpötys on sairaan ihmisen puhetta. Isyyslaki on myös muuttunut ihan tässä muutaman vuoden sisään niin että avioliiton ulkopuolinen isä voi vaatia isyyden selvittämistä jos vain tekee sen tietyssä ajassa.
Aina tämä sama tekopyhä ja älyllisesti epärehellinen lässytys lasten oikeuksista vaikka oikeasti kyse on naisten oikeuksista. Kummasti ne lapsen oikeuden eivät paina paskaakaan silloin kun naiset haluavat itse tieten tahtoen tehdä isättömiä lapsia maailmaan mutta sitten se on yhtäkkiä ongelma kun onkin miesten oikeuksista kyse.
Jos nainen tietentahtoe tekee isättömän lapsen, hän silloin ihan tietoisesti ottaa YKSIN vastuun myös lapsen elatuksesta. Mutta jos nainen ei tarkoituksella hanki yksin lasta vaan lapsi on ns vahinko, joutuu lapsen isäkin tietenkin vastaamaan tekosistaan. . Ymmärrätkö mitenkään eroa? Et varmaan....
Harvemmin ottaa. Kyllä siinä usein tukea haalitaan niin yhteiskunnalta kuin siltä "isältäkin" joka lapsen elämässä näkyy vain elatusmaksujen maksajana. Naisella on aina se valinta, että synnyttääkö lapsen vai ei (ja senkin jälkeen voi vielä antaa adoptioon), joten ei ole mitään syytä miksi naisella pitäisi olla vielä valta tehdä vastentahtoisesta miehestä väkisin isukki. Elarit ovat muinaisjäänne niiltä ajoilta kun naiset eivät vielä pärjänneet ilman miestä, nykyään niille ei ole mitään järjellistä perustetta.
Ei mua haittais. Ihmettelisin mieheni mietteitä, mutta voitais mennä verikokeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Mä olen muuten kirjoittanut siihen ketjuun, ex-miehestä, lapsen isästä, joka tosiaan harrasti noita kaikkia, muttei silti kysellyt isyystestiä. Eihän sellaista jaksanutkaan.
Toista avioliittoa ihan toisenlaisen miehen kanssa on takana jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja sen ensimmäisen lapsikin on kohta aikuinen, joten voi olla, että aikakin vaikuttaa näkökulmaan, ei tässä enää helposti kiihdy.
Silti, lapsen kohdalla on kyse niin isosta asiasta, kokonaisesta ihmisestä ja elatusvastuusta, etten pidä testaamista ongelmana. Ensinnäkin, sehän vain todistaisi kertomani isyyden oikeaksi ja, kuten joku jo totesikin, rauhoittaisi epävarman/hermoheikon miehen ja veisi ongelman pois pöydältä, jolloin voidaan jälleen keskittyä muihin ja mukavampiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
No jopas. Minun pitääkin vaatia miestä käymään joka kuukausi sukupuolitautitesteissä, ihan varmuuden vuoksi vaan vaikka mitään todisteita ei ole enkä mitään epäile, mutta minulle on tärkeä tietää, että miehellä ei ole tauteja. Eihän mies voi tuosta pahastua, menee vaan iloisena testeihin ja me jatkamme onnellista yhdessäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sinulle on yleensäkin ok, että sinun sanasi ei miehellesi riitä vaan sinun täytyy tarvittaessa kyetä todistamaan tavalla tai toisella kaikki jutut, joita mies keksii epäillä?
Minulle ei olisi ok. En jaksaisi elää suhteesa, jossa kaikki asiat pitäisi varautua todistamaan niin vaadittaessa: säästää kaikki kauppakuitit, ottaa valokuvia ja todistajanlausuntoja, pitää kirjaa ajetuista kilometreistä ja tankatuista bensamääristä, valmistautua näyttämään puheelimen lokit, viestit, operaattorin puhelu- ja viestitiedot (puhelimen tietojahan voi muokata ja poistaa!) jne. (Kaikki nämä peräisin ketjusta "sairaalloisen mustasukkaisen puolisosi hulluimmat aivotukset" tjtn.)
Näsäviisastelua. Riittää kun tärkeimmästä asiasta, eli lapsen isyydestä voisi olla varma. Muu on muka nokkelaa saivartelua. Oikeasti ei ole mitään syytä uskoa 100% toiseen ihmiseen. Jos siitä loukkaantuu , niin sitten on herkkänahkainen tai ei puhtaat jauhot pussissa. Tämän ongelman tietenkin kiertäisi tekemällä isyystestin rutiiniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Sehän on paras tilanne, jos todisteita ei ole. Miehelle on siis vain tärkeä tietää, vaikka hän ei sinänsä mitään epäilekään. Ei syytä hakea avioeroa, mutta asia selviää.
No jopas. Minun pitääkin vaatia miestä käymään joka kuukausi sukupuolitautitesteissä, ihan varmuuden vuoksi vaan vaikka mitään todisteita ei ole enkä mitään epäile, mutta minulle on tärkeä tietää, että miehellä ei ole tauteja. Eihän mies voi tuosta pahastua, menee vaan iloisena testeihin ja me jatkamme onnellista yhdessäoloa.
Niin miksei.. mutta sukupuolitautiin ei synny kiintymystä ja elatusvelvollisuutta eikä koko elämän kestävää sidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Mieshän ei voi olla varma isyydestään. Tämä ei ole mielipidekysymys, eikä liity mitenkään teidän hartauksiinne.
Mies joutuu siis punnitsemaan, kuinka varma hän arvelee olevansa isyyydestään ja kuinka suuren varmuuden hän siitä haluaa. Joissain suhteissa pettäminen on jopa ilmeistä, joissain sen suuntaisia merkkejä ei ole. Toisille miehille taas ei ole merkitystä varmuudella, toiset haluavat olla sataprosenttisen varmoja. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, miten äiti reagoi, eli onko suhteen pilaantumisen kustannus liian iso.
Siitä seuraa, että osa haluaa testin, osa ei. Luottamus on vain yksi osatekijä yhtälössä. Miehen korkea tai matala halu olla varma taas on mielestäni miehen oma asia ja se on hänelle hyväksyttävä, oli taso mikä vain.
No, jos mieheni uskoisi, että olen epärehellinen ja että olen voinut häntä pettää ja hänelle valehdella, ei meillä varmaan kummankaan mielestä olisi enää mitään syytä olla yhdessä. Miksi mieheni haluaisi olla epärehellisenä ja epäluotettavana pitämänsä ihmisen kanssa ylipäätään? Ja miksi minä toisaalta haluaisin olla minua epärehellisenä ja petollisuuteen kykenevänä pitävän miehen kanssa? Jos haluaa isyystestin, on väistämättä sitä mieltä, että on olemassa mahdollisuus, että puoliso on pettänyt, salannut tekonsa ja valehdellut. Tällaista epäilystä ei parisuhde, jossa luottamus on tärkeä arvo, ei kestä.
Vaikka tilastot ja logiikan säännöt puoltavat sitä ajatusta, ettei kehenkään voi 100-prosenttisesti luottaa, perustuu aviolitto kuitenkin sellaiseen uskon hyppyyn, jossa toiseen luotetaan. Ei hommasta muuten mitään tulisi, jos molemmat tietäisivät, että nyt tuo toinen koko ajan kelailee sitä mahdollisuutta, että puoliso saattaa huijata ja valehdella. Ei niin voi elää. Se kiristää välejä liiaksi, ja lopulta epäluottamus syö rakkauden.
Miten tuota peräänkuuluttamaasi luottamusta murentaisi se että isyys testattaisiin automaattisesti vastasyntyneiltä?
Vastasyntyneiltä voitasiin varmaan testailla yhtä sun toista, mutta olisi siinä mitään järkeä?
Isyystestejäkään ei kannata tehdä muutaman vainoharhaisen miehen takia kaikille, vaan on vain hyvä, että eivät lisäänny, niin jää sekin harhaisuus periytymättä
Ainoa järki syy ottaa DNA testi kaikilta vastasyntyneiltä olisi se, että jatkossa rikosten selvittäminen olisi helpompaa ja esim tunnistamattomien ruumiiden tunnistaminen helpottuisi. Samaten joskus tulevaisuudessa ei isättömiä lapsia enää syntyisi, koska kaikkien isät löytyisivät rekisteristä. kaikki miehet ilahtuisivat tästä tilastosta, koska sitten he saisivat aina "tutustua lapseensa" ja ottaa osaa sen elättämiseen. Sitähän kaikki miehet vilpittömästi toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä näiltä keskustelun isyystestiä vaativilta miehiltä, että oletteko testanneet itsenne ja (oletetun) isänne? Isoisäkin monelta varmasti vielä löytyy, hänet tietysti testiin myös. Jos ette ole niin miksei? Onko oma (oletettu) isänne jostain syystä kuitenkin epäilyjen ulkopuolella? Mistä syystä? Vai pelottaako mahdollinen tulos kuitenkin liikaa? Mikä siinä lopulta pelottaa?
Eli jos syntyy tyttö niin on aivan sama kuka on isä ja kaikki isyystestit unohdetaan?
Miehethän ne tässä isyystestejä vaativat. Hoitakaa testit ensin omalta osaltanne noin niin kuin esimerkiksi ja kannustukseksi kaikille muille.
Alue: Aihe vapaa
Isäni on ainoa isäni, eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kävisikin ilmi, että joku muu on mut siittänyt.