Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?

Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Kuvittelin että jo ihan periytyvien sairauksien yms. kannalta isyyden tarkistaminen olisi normi.

Eihän suurinta osaa perinnöllisistä taudeista testata edes lapsilta, joiden taudeille voitaisiin jotain heti löydettäessä jopa tehdä. Tiedätkö kuinka monta Suomessakin vammautuu vuodessa toksoplasman takia vuodessa? Mitä jos alettaisiin sen testaamisesta kaikissa raskaana olevissa?

Pelokas isä voi tilata isyystestipakkauksen itselleen vaikka heti. Vanutuppoa poskeen vaan vauvalle. Joten jokainen mies voi ihan itse tehdä itselleen siitä normin. Kuten vaikka likaisten vaippojen viemisen roskiin.

Ihan uteliaisuudesta, tiedätkö itse kuinka monta vauvaa Suomessa vammautuu vuosittain toksoplasmoosin takia?

50-60 ja siis tautiin, joka monessa maassa testataan kaikilta raskaanaolevilta ja negatiivisilta kerran kuukaudessa. Se on 600 lasta kymmenessä vuodessa ja 1200 20 vuodessa ja aivan turhaan. Mutta rahamme ei riitä edes näiden testaamiseen, mutta nyt sitten pitäisi riittää, jotta 300 lapsesta muutamalla on eri isä kuin kuvittelee.

Siis Suomessa todetaan 30-50 tartunta tapausta vuodessa, mutta ei suinkaan vastasyntyneillä. Vastasyntyneillä tämä on huomattavasti harvinaisempaa. Noin 30-60% koko maailmassa arvellaan jossakin vaiheessa elämäänsä saavan tämän tartunnan.  Tartunnan voi saada myös aikuisena ja se on yleensä silloin täysin oireeton.

n

Kukahan tekisi laki aloitteen. Uskoisin että aika moni kannattaisi ajatusta, että varmistetutaan isyydestä aina. Tai vaihtoehtoisesti rangaistavaksi, jossa nainen jättää kertomatta, mahdollisista muistakin isä ehdokkaista. Mikäli mies hyväksyy mahdollisuuden, ettei välttämättä olekaan lapsen oikea isä ja haluaa silti tunnustaa isyytensä, niin silloin asia olisikin ihan OK.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...

Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanme onkin miehillä, jotka saavat naisen raskaaksi, muttei nainen suostukaan tunnustamaan isyyttä. En tiedä onko tässä poikkeuksia mikäli mies on todistetusti ollut naisen kanssa suhteessa eli voiko mies silloin vaatia isyyden selvittämistä esim. oikeusteitse.

Mutta ainakin avioliitossa oleva nainen voi kai päättää kasvattaa toisen miehen lapsen niin, että aviomies kirjataan automaattisesti lapsen isäksi. (Aviomiehen tiedot lapsen geeniperimästä eivät ole esimerkin kannalta oleellisia.) Käsittääkseni avioliiton ja perhesuhteiden suojelemiseksi biologisella isällä ei ole millään perusteella mitään mahdollisuutta selvittää isyyttään virallisesti ja saada oikeuksia lapseen.

Tähän voisi näsäviisaasti todeta, ettei kannata naida varattua naista. Mutta eihän sitä aina tiedä, tuollainen nainenhan on oletettavasti epärehellinen. Neuvona tosin, ettei kannata vaikka nainen kertoisi olevansa aikeissa erota... no mutta joillekin näitä ilmeisesti tapahtuu.

Tietenkään kukaan aivan tuntematon kaduntallaaja ei voi ymmärrettävästi alkaa vaatia isyystestiä aivan kenenkä vain mukuloista. Mutta jos mies pystyy todistamaan seksisuhteen naiseen hedelmöittymisen aikoihin niin mielestäni tuo oikeus isyystestin vaatimiseen pitäisi olla.

Miksi? Koska mielestäni lapsen biologisilla vanhemmilla tulee olla mahdollisuus muodostaa suhde lapseensa, vaikka oikeuden määrittämä tapaamisoikeus edellyttäen, ettei ihminen ole haitaksi lapsen kehitykselle. Mitkään perhesuhteet ja liitot eivät mene tuon ajatuksen ja lähtökohdan yläpuolelle koska kyseessä on jo mitä todennäköisimmin poikkeuksellisen kiero nainen/aviopari.

Ja sama oikeus ylipäänsä miehelle, joka tietää olevansa jonkin baaripanon isä ja voi sen mahdollisuuden olemassaolon todistaa. (Älkää tulkitko niin, että nyt piilokamerat joka nurkkaan kun harrastatte naisen kanssa seksiä. Salakuvauskin on laitonta.) Onhan tällä palstallakin joskus p ersaukisia itsellisiä naisia, jotka suunnittelevat baaripanoa saadakseen lapsen. Voi olla, että baaripano haluaisi osallistua lapsensa elämään ja voisikin olla hyvä, että osallistuisi kun äiti on jo tuollainen... jos ovat siis tositarinoita.

Miten naisen tarvitsee todistaa seksisuhde mieheen ennen kuin voi haastaa hänet isyystesteihin? Ei mielestäni mitenkään. En ainakaan ole kuullut moisesta. Minusta säännöt pitäisi olla samanlaiset molempiin suuntiin.

Totta tuo. (Jotenkin mieleen tuli mahdollinen perheen häiriköinti perusteettomilla isyystestivaatimuksilla) Mutta tuossa tapauksessahan riittäisi sekin, että lasta kasvattava mies osoitettaisiin sitten isyystestillä lapsen isäksi, jolloin kukaan hullu ei voisikaan alkaa isyystestivaatimuksilla häiriköimään.

Juuri tuollaisessa tapauksessa en nimenomaan ymmärrä isyystestin eväämistä mm. avioliiton suojelemiseen perustuen koska tuollainen äiti ja "isä" tuskin toimivat muutenkaan yleensä täydellisen vastuullisesti ja lapsen edun mukaisesti, siis ihmiset jotka ovat "huijaamalla" alkaneet kasvattaa toisen miehen lasta.

Yksi syy tulee mieleen miksi bioisän ilmestyminen lapsen elämään haluttaisiin estää vaikka vuosien kuluttua lapsen syntymästä ja lapsen opittua pitämään kasvatti-isäänsä isänään. Silloinhan olisi lapsen edun vastaista hajottaa hänen maailmansa.

Aloituksen aiheeseen liittyen: Itselleni olisi se ja sama tehdä isyystesti kun ei ole salattavaa, mutta ei ole mies sitä tajunnut vaatiakaan koska hänellä on silmät päässä ja luottamusta riittävästi muutenkin. Mutta jos olisi ollut testejä vaatimassa niin hänellä varmaan olisi siihen hyvä syy ja kyseessä olisikin jo aivan eri pariskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus tietää usänsä! Ja isällä myös oltava varmuus, että lapsi on hänen!

No ensisijaisesti teidän kaikkien näitä isyystestejä vaativien pitäisi sitten selvittää sukulaisuussuhde omaan isäänne.  Se on teidän oikeutenne ja kuuluu teidän tehdä!  Kaikesta tästä päätellen se teitä vaivaa ja mietityttää, että kenen lapsi oikeasti olette.   Myös isillänne on oikeus tietää, ovatko he teidän isiänne vai eivät. Näin saatte asiaan varmuuden ja elämänne oikealle tolalle. 

Eli kaikkien isyystestejä haluavien on ensimmäiseksi selvitettävä oman äitinsä mahdollinen petollisuus.  Mitä mieltä äiti on asiasta, sillä ei ole väliä, koska lapsen oikeus, koska miehensä oikeus.

Sitten vasta kun on saatu luotettava kattavuus siitä, että todella huomattava määrä itseään isinä pitävistä ei olekaan sen olettamansa lapsen isä ja lapset saaneet tiedon siitä, että he eivät ole niiden miesten lapsia, joita isinään pitävät, niin voidaan alkaa vaatia pakollisia isyystestejä kaikille lapsille ja miehille. 

Toinen puoli tarinassa on se, että on saatava selvyys myös siitä, keitä nämä oikeat isät sitten ovat.  Hehän saattavat olla keitä tahansa ja se, että heillä on lapsia perheensä tietämättä ja kenties itsensäkin tietämättään, on ollut pois heidän elämäntarinastaan.  Myös ne, jotka maksavat salaa elatusmaksuja vaimonsa tietämättä ns. lehtolapsestaan, tulkoot julkisuuteen.  Lapsella on oikeus tietää oikea isänsä!

Ja taas jälleen kerran, kun naisilta loppuu argumentit oman "asiansa" puolesta niin aletaan näsäviisastelemaan.

Itse asiassa itseltäsi loppui panokset, kun et muuta pystynyt vastaamaan.

Olenko muka väärässä?  Koko ajan toitotetaan, että isällä on oikeus tietää, onko hän oikeasti isä.  Eikö muka sinun isälläsi ole siihen myös oikeus?  Ja kaikkien muiden palstalaisten isillä?

Ja lapsen edusta puhutaan, mutta eipä se näitä palstalaisia itseään tunnu lainkaan kiinnostavan, ovatko he isiensä biologisia lapsia.  Jos se kerran isoksi tultuaan lasta näin vähän kuitenkaan kiinnostaa (eli ei lainkaan) niin mitä täällä höpötetään?

 

Aika monta aikuista kyllä kiinnostaa ne biologiset vanhemmat, jos herää epäilys tai tieto, että ne eivät ole samat kuin kasvattajavanhemmat. Eiköhän jokainen adoptiolapsikin jossain vaiheessa kysy, että mistä minä olen tullut.

Jotkut eivät epäile. Jotkut eivät välitä. Jotkut haluavat selvittää. Olet surullisesti väärässä, jos teet päätelmän, että kaikki ovat yhtä joukkoa.

Huomaa kyllä selkeästi, että ketjun aloittaja ja muut meuhkaajat ovat selkeästi jonneja, joilla ei ole ikinä ollut oikeaa parisuhdetta. Eikä pienintäkään vaaraa päästä kenenkään isäksi.

Kuura-päivä kirjoitti:

Kukahan tekisi laki aloitteen. Uskoisin että aika moni kannattaisi ajatusta, että varmistetutaan isyydestä aina. Tai vaihtoehtoisesti rangaistavaksi, jossa nainen jättää kertomatta, mahdollisista muistakin isä ehdokkaista. Mikäli mies hyväksyy mahdollisuuden, ettei välttämättä olekaan lapsen oikea isä ja haluaa silti tunnustaa isyytensä, niin silloin asia olisikin ihan OK.

Mitä jos käyttäisit kumia tai menisit vasektomiaan? Ei tarvitsisi elättää lainkaan lapsia, jos se ajatuksena noin pahalta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...

Hauskaa todella :) En ole minäkään tullut koskaan ajatelleeksi, että luottamus suhteessa olisi mitenkään merkittävä asia. Mitä sitten vaikka et voikkaan luottaa kumppanisi sanaan, vaan se on testattava testillä, jopa näin tärkeässä asiassa.  Missähän asiassa sitä sitten kannattaa luottaa kumppanin puheisiin, jos ei näin tarkeässä asiassa? 

sarkasmivaroitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Kukaan ei pakota miestä ryhtymään isäksi. On vain pidettävä huolta siitä, että käyttää ehkäisyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...

Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.

Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.

Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Voihan sitä perustella sillä että isä ei ole varma kuka on äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...

Hauskaa todella :) En ole minäkään tullut koskaan ajatelleeksi, että luottamus suhteessa olisi mitenkään merkittävä asia. Mitä sitten vaikka et voikkaan luottaa kumppanisi sanaan, vaan se on testattava testillä, jopa näin tärkeässä asiassa.  Missähän asiassa sitä sitten kannattaa luottaa kumppanin puheisiin, jos ei näin tarkeässä asiassa? 

sarkasmivaroitus

Jees, ei tarvitse sarkasmeja tähän. En vain ollut ajatellut, että tuota faktaa ei joku äiti haluaisi tarjota miehelle, jos se miehelle on niin kovin tärkeää. Harmi vaan, jos tällaisesta asiasta tulee eroja niin herkästi kuin täällä kirjoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä selkeästi, että ketjun aloittaja ja muut meuhkaajat ovat selkeästi jonneja, joilla ei ole ikinä ollut oikeaa parisuhdetta. Eikä pienintäkään vaaraa päästä kenenkään isäksi.

Melkein itku pääsee, jos oikeasti luulet ”huomaavasi selkeästi” tuollaisia asioita parin tekstirivin perusteella. Joku juuri väitti lukevansa miehensä ajatuksetkin. :(

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä selkeästi, että ketjun aloittaja ja muut meuhkaajat ovat selkeästi jonneja, joilla ei ole ikinä ollut oikeaa parisuhdetta. Eikä pienintäkään vaaraa päästä kenenkään isäksi.

Tämäpäs oli sekä hyödyllinen että erityisesti omaperäinen viesti. En olekaan koskaan kuullut kenenkään käyttävän tuota "et pillua saisikaan"-argumentaatiovirhettä aikaisemmin. Onnittelut!

Se on niin että naisia pitää kunnioittaa, eikä missään nimessä epäillä. Nämä samat naiset eivät kestä mitenkään hyvin negatiivista palautetta. Lapsen etu on toissijainen jos kyseessä on naisen oma etu, varsinkin jos se on sosiaalinen status. Kuinka monet rakentavat kulisseja lastensa kustannuksella, sen sijaan että olisivat heidän läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?

Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.

Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.

Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.

Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.

Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.

Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?

Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?

Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.

Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.

Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.

Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.

Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.

Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.

Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.

Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.

Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.

Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.

Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi? 

Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.

En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.

Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?

Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.

Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D

Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.

Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.

Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.

Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään. 

Totta kai mies saa  päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?

Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...

Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.

Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.

Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.

Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.