Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset loukkaantuvat isyyden selvittämisestä vaikka on ENSISIJAISESTI lapsen oikeus tietää kuka isänsä on?
04.01.2019 |
Eivätkö naiset ajattele ollenkaan lastaan ja tämän oikeuksia silloin kun ottavat "itseensä" jos mies vaatii, että lapsen isyys selvitetään? Naiset ottavat tämän ensisijaisesti loukkauksena vaikka koko kuviossa pitäisi ajatella miestä sekä lasta. Mikä tässä asiassa on naiselle niin vaikeaa ja kiusallista toteuttaa tämä kuvio läpi? Mistä kumpuaa naisten itsekkyys?
Tietysti naisen _täytyy_ olla sitä mieltä, että miehen ja lapsen on halutessaan saatava selville totuus. Tietenkin, miksi ei pitäisi? Pitäisikö lapsen ja miehen elää epäluulossa koska "Naisen Uskollisuus"?
Kommentit (2252)
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen etu ensin kirjoitti:
Isyyden epäilijä kertoo, että kyse on lapsen edusta.
No, isyyden eli kumppanin uskollisuuden epäileminen taas kertoo, että parisuhde ei toimi. Onko se alunperinkään toiminut, silloin kun vauvaa alkuun laitettiin? Onko nainen hankkiutunut raskaaksi miehen toiveista välittämättä? Vai onko kyseessä vahinko? Mikä hyvänsä lapsen etu onkin, ainakaan se ei ole syntyä toimimattomaan parisuhteeseen.
Nyt kun harkinta on jo myöhäistä ja lapsi on niin sanotusti kaunis, keskustelkaa siitä, haluatteko olla yhdessä vai ette, ja tehkää päätös. Lapsen kannalta ero on paras ratkaisu silloin kun parisuhde ei kertakaikkiaan toimi. Mieluummin nyt, eikä sitten kun lapsi ymmärtää mitä tapahtuu. Isyystesti ei pilaa jo pilalla olevaa.
Mitä sinä tarkoitat tarkkaan ottaen epäilyllä? Sitä, ettei pidä asiaa täysin mahdottomana? Minä esimerkiksi ajattelen niin, että minun todennäköisyyteni tulla petetyksi on sama kuin kenen tahansa muunkin puolisoaan rakastavan ihmisen. On pelkkää realismia tajuta, että se todennäköisyys ei ole nolla. Ei vaikka kuinka luottaisi, koska tietty osuus niistä sataprosenttisesti luottavistakin pettyy.
Jos ajatellaan, että todennäköisyys joutua isyyshuijauksen uhriksi on vaikka pari prosenttia, niin minusta on täysin ymmärrettävää että siinä on monelle miehelle pari prosenttia liikaa. Ei se minusta tarkoita varsinaista epäilyä, jos ymmärtää että se luotettavalta tuntuva puoliso on lähes varmasti rehellinen, mutta on olemassa pienen pieni riski että onkin tehnyt virhearvion. Miksi tätä riskiä ei voi tunnustaa? Ja ymmärtää, miksi mies haluaa sokean luoton sijaan tietää varmasti - ihan niinkuin nainenkin jo omasta puolestaan tietää?
Kuka menee naimisiin naisen kanssa, ja haluaa lapsen, johon luotto on samaa kuin ’kehen tahansa’? En minä ainakaan ajattele, että mieheni todennäköisyys pettää on sama kuin miehillä yleisesti, enkä olisi sellaisen kanssa lapsia tehnyt. Enkä jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jolle minä olen vain ’joku nainen’ johon sovelletaan jotain todennäköisyyslaskentaa.
Lisäksi uskollisuus on tärkeämpää kuin lapsen biologisen vanhemmuus. Hyvin moni hyväksyy adoption, tai luovutetuilla soluilla soluilla hankitun lapsen. Uskottomuutta hyvin harva. Joten oikeasti kyse on uskollisuudesta, ja siinä mies ja nainen ovat ihan samalla viivalla.
Niin no, kuten sanoin, vaikka ei puhuttaisi keskimääräisistä pareista vaan otettaisiin lukuun vain ne parit joissa mies luottaa sataprosenttisesti eikä hänelle tulisi mieleenkään vaatia isyytestiä, niin silti tietty osuus heistä tulee huijatuksi. Kukaan ei voi sataprosenttisesti tietää onko yksi näistä vai ei. Voi toki huijata itselleen muuta, mutta mitään tekemistä realiteettien kanssa sillä ei ole.
Siitä en jaksa edes kiistellä, onko miehellä oikeus välittää lastensa biologisesta alkuperästä vai ei. Minusta on kertakaikkiaan täysin absurdi ajatus, että ei olisi. Ja ihan vaan tiedoksi, niin ei kaikki edes halua luovutusspermaa tai adoptiolasta. Minun puolisoni ei olisi halunnut. Kohtalaisen turha vedota siihen, että joku muu jossain muualla adoptoi lapsia, joten et saa sinäkään välittää siitä kuinka monta käenpoikaa tässä perheessä kasvaa.
Käenpoikaa. Vain hyvin tunnekylmä ihminen kuvaa pientä lasta tuolla tavoin. Normaali ihminen näkee hänessä hoivaa kaipaavan pienen ihmisen, joka on rakastettava. Rakkaus ei tarvitse verisukulaisuutta.
Rakkaus ei tarvitse verisukulaisuutta, mutta valinnan ottaa toisen siittämä lapsi pitää olla oma, eikä epärehellinen juoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...
Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.
Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.
Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.
Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.
Tilastoissa puolet pettää, avioeroriitoja käydään oikeudessa asti ja tämäkin foorumi tihkuu keskusteluja, joissa ollaan petytty kumppaniin. Kuinka paljon signaaleja tarvitaan ennen kuin voi todeta, että normaaleillakin ihmisillä tulee kupruja välillä? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...
Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.
Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.
Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.
Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.
Tilastoissa puolet pettää, avioeroriitoja käydään oikeudessa asti ja tämäkin foorumi tihkuu keskusteluja, joissa ollaan petytty kumppaniin. Kuinka paljon signaaleja tarvitaan ennen kuin voi todeta, että normaaleillakin ihmisillä tulee kupruja välillä? :)
Luottamus on valinta. Jollei siihen kykene, niin suhde on aika päättää.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Älä ota foorumien uhoamista niin vakavasti. Jengi purkaa paineita vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten minulle tulee sellainen olo, että tämä palsta on täynnä mammoja, jotka pelkäävät salaisuuden paljastuvan ja siksi vastustavat henkeen ja vereen isyystestejä..
Älä huoli, valtaosa ottaa jatkossa vapaaehtoisia geenitestejä kasvettuaan ja kyllä se totuus sieltä lähtee avautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...
Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.
Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.
Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.
Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.
Tilastoissa puolet pettää, avioeroriitoja käydään oikeudessa asti ja tämäkin foorumi tihkuu keskusteluja, joissa ollaan petytty kumppaniin. Kuinka paljon signaaleja tarvitaan ennen kuin voi todeta, että normaaleillakin ihmisillä tulee kupruja välillä? :)
Luottamus on valinta. Jollei siihen kykene, niin suhde on aika päättää.
Selvä, ihailtavan jämpti ja ehdoton maailmankatsomus kyllä. Ei epätäydellisyyksiä tai virheitä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...
Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.
Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.
Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.
Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.
Tilastoissa puolet pettää, avioeroriitoja käydään oikeudessa asti ja tämäkin foorumi tihkuu keskusteluja, joissa ollaan petytty kumppaniin. Kuinka paljon signaaleja tarvitaan ennen kuin voi todeta, että normaaleillakin ihmisillä tulee kupruja välillä? :)
Juuri tämä. Tilastot pursuavat eroja, pettämistä ja epärehellisyys tänään sekä tämäkin palsta on täynnä siitä esimerkkejä. Nyt kuitenkin leikitään, että kaikki on niin selkeää ja rehellistä, että pelkkä ajatuskin pettämisestä loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
No sinä saat tietysti vaatia ihan mitä haluat, mutta minusta nuo eivät ole lainkaan sama asia. Naisena olisin ilman muuta suostunut isyystestiin, mutta en tietenkään mihinkään vuosittaisiin sp-testeihin. Minusta näitä ei voi edes verrata. Tämä ketju on muutenkin täynnä todella ontuvia vertauksia. Jos omenat sitä ja tätä niin appelsiinitkin tätä ja tuota. Ei liity tähän keskusteluun mitenkään, kaksi eri asiaa eivät ole sama asia eikä niitä tarvitse pitää samana asiana.
Miksi miehen epäilys pettämisestä on jotenkin eri asia kuin naisen epäilys pettämisestä? Osaatko selittää, miksi näitä ei voi verrata?
Huoh. Isyyshuijaus on eri asia kuin sukupuolitauti. Molemmat ovat eri asioita kuin pettäminen. On jo tullut selväksi, että joidenkin keskustelijoiden (tai yhden jankkaajan?) mukaan kyse on pelkästä uskottomuusepäilystä, eikä mies saa välittää siitä lapsen biologisesta alkuperästä lainkaan. Näinhän se ei kuitenkaan oikeassa maailmassa ole, vaan se lasten biologinen isyys on monelle miehelle kriittisen tärkeä asia elämässä.
Ja luottamus parisuhteessa on monelle naiselle ihan kriittisen tärkeä asia elämässä.
Jos mies siis ilman mitään järkeviä perusteita osoittaa epäluottamusta, miksi se on pienempi ongelma kuin se, että nainen kieltäytyy lähtemästä peliin mukaan, kun mies ilman järkeviä perusteita osoittaa epäluottamusta?
Vierailija kirjoitti:
Se on niin että naisia pitää kunnioittaa, eikä missään nimessä epäillä. Nämä samat naiset eivät kestä mitenkään hyvin negatiivista palautetta. Lapsen etu on toissijainen jos kyseessä on naisen oma etu, varsinkin jos se on sosiaalinen status. Kuinka monet rakentavat kulisseja lastensa kustannuksella, sen sijaan että olisivat heidän läsnä.
Naiset ne yleensä ajatteleekin lasten etua. Miehet ei niinkään. Niillä on enempikin oma etu mielessä. Hirveä parku, kun pitää omasta lapsesta maksaa elatusta. Ihan kuin avioliitossa ei mies ollenkaan lastaan elättäisi. Kyllä se kuitenkin on niin, että jos ei näitä nykyisiä lakeja olisi, miehet olisi niitä, jotka huoletta jättäisivät lapsensa elatuksen heitteille ja livistäisivät hyvällä omalla tunnolla. Naiset jaksaa lapsistaan yleensä huolehtia ja ne elättää. Ja nitä tuohon "että naisia pitää kunnioittaa, eikä missään nimessä epäillä" niin se pätee suhteessa ja molemmin päin. Molempien tulee kunnioittaa toistaan, eikä jatkuvasti epäillä. Jos ei kumppaniin voi luottaa edes näin tärkeässä asiassa, niin parempi on erota. En ymmärrä, miksi kannattaa olla liitossa, jossa ei pienintäkään luottamusta ole. Mitä asioita naissä liitoissa yleensä toisesta uskotaan jos ei kerran edes vanhemmuutta? Että hän kävi K-kaupassa eikä S-marketissa jos kerran niin sanoo? Vai kävikö sittenkään? Ostiko hän sittenkin jauhelihaa, vaikka väitti ostaneensa porkkanoita?
Kävikö hän siellä vanhempainillassa, vaikka niin väittää? Onkohan se saanut arpajaisvoiton vaikka ei tunnusta? Käviköhän se vieraissa, eikä tunnusta????
Mitä järkeä on tälläisissä suhteissa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Luuletko tosiaan että se kämäinen 150e/kk ketään hetkauttaa suuntaan tai toiseen, jos sillä hinnalla pääsee kokonaan eroon typerästä epäilijästä josta ei selvästi ole isäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksi niistä hyvin harvoista sen toisen ketjun naisista, jolle testi ei olisi (ollut) mikään ongelma. Olen oikeasti yllättynyt, miten tunteella ihmiset ottavat koko asian. Maailma on ehdoton: joko ei testiä ja luottamus ja suhde tai testi, ei luottamusta eikä suhdetta. Olen yrittänyt suhtautua asiaan noin, ei onnistu. Ratkaisukeskeisenä tyyppinä lähden siitä, että (jos minun sanani ei olisi lapsen isälle riittänyt) päästäisiin molemmat helpommalla, kun poistetaan ongelma päiväjärjestyksestä ja hiertämästä. Olen myös tietoinen siitä, että biologisista isyys ei voi olla yhtä varma kuin äitiys (tästäkään en ole innoissani, mutta biologia on mikä on), joten ymmärrän tarpeen tehdä siitä varmaa. Mutta, kuten jo totesin, en tosiaan ole tunneihmisiä enkä ota käytännön asioita loukkauksena.
Älä ota foorumien uhoamista niin vakavasti. Jengi purkaa paineita vaan.
Joo en. Kohta 20 vuotta av:lla ;) Aikanaan avioeron kokeneena sitä heitellään nähdäkseni kovin kepeästi ilmoille, tai ehkä tämä sitten tosiaan on yleinen dealbreaker ja saa ihmiset takajaloilleen. Tosielämä kuitenkin erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyystestin vaatiminen kertoisi siitä, ettei mies olisi varma isyydestään eli mies pitäisi mahdollisena sitä, että olen pettänyt häntä. Hän siis epäilisi minua suhteemme rikkomisesta ja valehtelusta. Anteeksi, mutta mikä tällaisessa perusteettomassa syytöksessä EI olisi loukkaavaa?
Mitään aihetta tällaiseen epäilyyn ei ole. Parisuhteemme on hyvä ja rakastava. Lasta on yhdessä hartaasti ja suunnitelmallisesti yritetty. Totta kai loukkaisi ja paljon, jos mieheni epäilisi minun pettäneen! Ja kyse ei ole mistään statistiikasta vaan meistä kahdesta ja meidän kahden välisestä suhteesta ja avioiliitosta, jossa tähän asti on vallinnut rakkaus ja luottamus. Pitäisin todella hämmentävänä ja kohtuutonta epäluottamusta osoittavana, jos mieheni pitäisi vähänkään todennäköisenä, että lapsemme isä voisi olla joku muu kuin hän.
Siksipä testaamisen pitäisikin olla automaatio, jolloin miehen ei tarvitsisi epäillä eikä sinun tarvitsisi loukkaantua.
Mieluummin ei. Ensiksikin siksi että niin vähäisessä määrin esiintyvä ongelma ettei mitään järkeä tuhlata yhteiskunnan varoja. Toisekseen myös siksi että saa kätevästi raakattua hullut mustasukkaiset tyhjän epäilijät pois kun joutuvat itse vaatimaan testiä. Ei sellaisen kanssa pidä parisuhdetta jatkaa.
Miksi ette miehet keskustele isyystestistä ennen kun nainen on raskaana? Minusta olisi hyvä kun ne ketkä sellaista toivovat toisivat sen esiin jo lapsen suunnitteluvaiheessa. Nainen voisi sitten päättää suhteen jo siihen ja olla tekemättä lasta sellaiseen epävarmaan suhteeseen ollenkaan.
Onko se sinusta vähäinen määrä jos jokaisella koululuokalla todennäköisesti on yksi oppilas jolla on väärä isä? Minusta ei ja hintalappukin on naurettavan pieni, vain pari miljoonaa vuodessa. Sen voi ottaa vaikka ruotsinlaivojen yritystuista ilman että kukaan huomaa mitään, muistaakseni pelkästään viikkaria tuetaan 50 miljoonalla vuosittain ja kokonaispotti verovapauksineen on lähempänä puolta miljardia.
Ja tuo on edelleen tekopyhää vaatia mieheltä luottamusta asiasta jossa itse ei tarvitse luottaa. Jos tietäisit että on 1/25 mahdollisuus että synnäriltä mukaanne lähtisikin tietämättäsi miehen lehtolapsi eikä teidän yhteinen, niin väitätkö itse ettet uhraisi asialle ajatustakaan?
Minkälainen mahdollisuus naisella on yhtään sen enempää tietää onko mies ollut varmasti uskollinen, muuta kuin luottamus?
Luotan mieheeni ja siihen ettei lehtolapsia ole, joten minulla ei ole tarvetta saada asiasta mitään todisteita. Jos mieheni ei luottaisi minuun ja hänellä tarve olisi selvittää asia, niin sitten se pitäisi selvittää. Ja suhde pitäisi päättää.
Miksi mies haluaisi itsekään jäädä suhteeseen jossa kokee että on mahdollisuus että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle? Tämä on yksi asia jota en ymmärrä.
Ei olekaan mahdollisuutta, mutta uskollisuus sinänsä on aivan pikkujuttu verrattuna siihen, onko lapsi oma. Jälkimmäinen on monelle miehelle vuoren kokoinen asia, ja oli sitä miehille jo ikuisuus sitten. Kun asia on vuoren kokoinen, niin huomio siihen voi saada uskomattomatkin mittasuhteet.
Jokaisessa ihmissuhteessa on riski, että luottamus petetään. Se ei ole kyynisyyttä, vaan realismia, jonka oppii kantapään kautta melkein jokainen, joka on parisuhteissa, liikekumppanuuksissa tai vastaavissa. Silti ihmissuhteista voi saada niin paljon hyvää, että riski kannattaa ottaa.
Minulle uskollisuus ja etenkin luottamus on parisuhteessa vuoren kokoinen asia. Siksi en halua jatkaa suhteessa jossa luottamusta ei ole. Lapsen biologia on sen rinnalla pikkujuttu. Jos mieheni epäilisi suhteemme luotettavuutta, haluaisin todellakin tietää sen jotta pääsen jatkamaan elämääni ilman turhaa suhdetta.
Ei ole 1/25 mahdollisuus ettei lapsemme olekaan mieheni, se mahdollisuus on tasan 0. Siihen mieheni pitää luottaa 100% jos haluaa olla parisuhteessa kanssani. Samoin itse luotan 100% ettei miehelläni ole mahdollista olla lehtolapsia. Muulla luottamusprosentilla en suhdetta jatkaisi.
Edelleen mietin vastausta siihen että jos mies ei luota 100% että lapsi on oma ilman testiäkin, niin miksi hän haluaisi jatkaa sellaisessa suhteessa? Kun epäilys astuu kuvaan, on aika päättää suhde.
Vastaus on se, että ei koskaan toisista ihmisistä ole 100 % varmuutta. Jotkut ihmiset toki silti uskovat niin, kun toiset taas tiedostavat, että en voi olla varma, mutta otan riskin. Minusta jälkimmäiset ihmiset eivät ole mitenkään kelvottomia tai varsinkaan asian tiedostaminen ei tarkoita, etteikö kannattaisi solmia ihmissuhteita.
Sinä saat ihan vapaasti olla suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa jolle joudut todistelemaan uskollisuuttasi vaikkapa vuosittaisin sukupuolitautitestein, mutta kaikki eivät sellaista halua ja heillä on täysi oikeus tehdä valintansa sen mukaan.
Olen eri, mutta mistä nuo vuosittaiset testit on tähän revitty? Kyseessä on silkka realismi ja sen pohjalta varmistuminen siitä, ettei joudu kohteeksi yhdelle ihmiselämän suurimmista ja julmimmista petoksista. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Minäkin olen ihan eri, mutta kyseessä on silkka realismi myös silloin, kun haluan varmistua että mies ei tuo minulle jotain sp-tautia, joka voi esim. vahingoittaa hedelmällisyyttäni tai uhata henkeäni. Siinä se vasta on ihmiselämän suurin julmuus ja petos, jos minulta viedään lisääntymiskyky tai henki. Millainen ihminen ei halua antaa tätä varmuutta kumppanilleen? Siis ihan faktatietona, ei pelkkänä sokeana luottona.
Suostuisitko itse samaan jos miehesi sellaista vaatisi?
Minä kuulun niihin, jotka eivät tuijota keskimääräisiä pettämistilastoja vaan pyrkii valitsemaan kumppaninsa ihan yksilönä, johon voi luottaa ja joka luottaa minuun.
En siis oikeasti itse vaatisi tuollaisia testejä vaan eroaisin, jos en voisi mieheen luottaa. Ja sama toisinpäin: eroaisin, ellei mies voisi minuun luottaa. Luottamus on mielestäni ihan perustavaa laatua oleva asia parisuhteessa, joten en jatkaisi suhteessa josta se puuttuu.
Eli varastaisit miehen lapsen kostoksi?
Ei se ole varastamista, jos omansa ottaa. Ja mieshän se empi isyyttään. Mistäs tietää veikö nainen hänen lapsensa vai jonkun muun lapsen? Ei luulisi paljon surettavan. Naiseen ei luota ja lasta ei rakasta kuin itsensä jatkeena.
Niin tokihan nainen ei halua elätysapua ja vaadi isyystestiä sitten mieheltä :D
Isyyden tunnustuttaminen antaisi miehelle virallisen aseman lapsen elämässä. Ei kiitos.
Tässähän se perimmäinen syy nostaa taas päätään. Oikeasti kyse ei ole mistään luottamuksesta tai muustakaan diibadaabasta vaan siitä että naiset haluvat kynsin hampain pitää kiinni niistä etuoikeuksista jotka heillä lasten ja lisääntymisen suhteen on.
Biologia sanelee, että se, joka lisääntymiseen eniten satsaa (yleensä naaras) määrää, miten se toinen osapuoli hyppii ja keikkuu. Naiselle lapsen saaminen on merkittävästi isompi ajallinen, fyysinen, energeettinen ja sosiaalinen uhraus ja ihan oikeasti vaarallisempaa kuin miehelle ja siksi naisella pitääkin olla enemmän oikeuksia lapsen suhteen.
Höpöhöpö. Toki biologia on ihmisoikeuksien tuella kelpo peruste esimerkiksi naisen aborttioikeudelle mutta ei sitä voi käyttää keppihevosena esimerkiksi tähän isyyskysymykseen millään tavoin. Ei ole mitään biologista estettä sille miksi miehellä ei voisi olla loikeutta olla varma omasta isyydestään eikä edes sille etteikö mies saisi itse päättää omasta isyydestään.
Totta kai mies saa päättää isyydestään. On saanut jo pitkään. Ehkäisy on keksitty myös miehille. Ootko koskaan kuullu?
Ennen hedelmöittymistä toki sukupuolilla on suht yhteismitalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Sen jälkeen ei. Ketjun aiheen huomioon ottaen olisi voinut kuvitella ettei kenellekään tarvitse tätä erikseen rautalangasta vääntää, mutta näköjään piti sittenkin. Ei kestä kiittää, ymmärsitkö nyt?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.
Ei tosiaan voi vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen eikä pitäisikään. Johan minä aiemmin sanoin että mm. aborttioikeutta voi hyvinkin perustella biologialla. Onko sinulla lukutaidossa vikaa?
Lopputulemaan sen sijaan voidaan vaikuttaa paljonkin loukkaamatta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan. Biologia ei esim. estä paperiaborttia eikä biologialla voi perustella sitä että käytännössä nainen voi usein vielä synnytyksen jälkeenkin päättää tuleeko miehestä isä vai ei tai avioparin tapauksessa päättää että isä onkin aviomies eikä biologinen isä. Nämä ovat sellaisia yhdenvertaisuusongelmia joihin voidaan kyllä niin halutessa puuttua ilman että biologialla on siihen yhtään mitään sanomista tai että naisen itsemääräämisoikeutta mitenkään loukataan.
Paperiabortti? Tajuatko, että elatusvelvollisuus on säädetty LAPSEN elämän turvaamiseksi? Toivottavasti sinä et koskaan lisäänny kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...
Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.
Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.
Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.
Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.
Tilastoissa puolet pettää, avioeroriitoja käydään oikeudessa asti ja tämäkin foorumi tihkuu keskusteluja, joissa ollaan petytty kumppaniin. Kuinka paljon signaaleja tarvitaan ennen kuin voi todeta, että normaaleillakin ihmisillä tulee kupruja välillä? :)
Luottamus on valinta. Jollei siihen kykene, niin suhde on aika päättää.
Selvä, ihailtavan jämpti ja ehdoton maailmankatsomus kyllä. Ei epätäydellisyyksiä tai virheitä elämässä.
Itse asiassa tämä on kovia kokeneen ihmisen mielipide. Luottamuksen särkymisestä huolimatta olen silti jatkanut eteenpäin. Syyttämättä uusia ihmisiä jonkun toisen tekemistä virheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju. En ole tullut ajatelleeksi, että tuollaista asiaa pidetään jonkinlaisena suhteen testinä: minä tiedän asian jonka haluat palavasti tietää, mutta vaadin, ettet selvitä sitä faktisesti, vaan sinun on luotettava sanaani. Tulee mieleen ne työpaikan ryhmähenkisessiot, joissa pitää kaatua taaksepäin muiden ottaessa kiinni. En kyllä aivan varma ole, kuuluuko ne parisuhteeseen tai varsinkaan, että haluaisinko olla tällaisten luottamustestien kohde...
Joko luotat kumppaniisi tai et. Asia on niin yksinkertainen. Jos et luota se oli siinä sitten se suhde.
Ei olisi montaa suhdetta maailmassa, jos noin oikeasti toimittaisi. Niin monta kertaa on suhteissa luottamuksia petetty isossa ja pienessä mittakaavassa. Milloin on vieraissa käyty, milloin jätetty menemästä vanhempainiltaan, milloin jätetty arpajaisvoitto mainitsematta ja käytetty omiin huvituksiin.
Suuret sanat eivät suuta halkaise tosin, joten jatkakaa ihmeessä uhoamista.
Kyllä se kuule on pieni marginaalijoukko, joka noin toimii. Eli ei kerro arpajaisvoitosta, ei mene vanhempainiltaan, mutta väittää niin . Yleensä jo kympin voitto julistetaan kumppanille ilosanomana. En ymmärrä elämänkatsomustasi. Sinulla on joka todella omituisia ihmisiä ympärilläsi tai muuta, mutta minulla ei edes ole koskaan tullut mieleen, että joku jaksaisi huijata vanhempainillasta käymisestä tms. Kaikkea sitä ihminen edes miettii. Huomaa, että olet ollut vain huonoissa/kieroissa suhteissa tai sitten et suhteissa ollenkaan. Etkä ainakaan normaalien ihmisten kanssa.
Tilastoissa puolet pettää, avioeroriitoja käydään oikeudessa asti ja tämäkin foorumi tihkuu keskusteluja, joissa ollaan petytty kumppaniin. Kuinka paljon signaaleja tarvitaan ennen kuin voi todeta, että normaaleillakin ihmisillä tulee kupruja välillä? :)
Juuri tämä. Tilastot pursuavat eroja, pettämistä ja epärehellisyys tänään sekä tämäkin palsta on täynnä siitä esimerkkejä. Nyt kuitenkin leikitään, että kaikki on niin selkeää ja rehellistä, että pelkkä ajatuskin pettämisestä loukkaa.
Vai epärehellisyydestä/pettämisestä käsittelevät ketjut jäävät elämään tännekin palstalle. Jos kirjoitat aloituksen, jossa hehkutat hyvää elämääsi, se ei ketään kiinnosta. Vain negatiivinen juttu saa yleensä nostetta. Kuten tämäkin ketju todistaa. Varmaan suurin osa ihmisistä elää onnellisissa parisuhteissa, ei niistä vai missään kirjoitella. Minäkin elän onnellisessa suhteessa, ei ole tarvinnut miehen isyyttään epäillä eikä minun kaivella miehen kännykkää tai taskuja salasuhteita etsiessä. Mutta en minä sitä täällä hehkuta. Eikä kukaan tuttavakaan, vaikka onnellisia avioliittoja on paljon enemmän, kuin onnettomia, jossa meno on sellaista, ettei isä tiedä kuka lapsi on oma ja kuka naapurin.
Kuura-päivä kirjoitti:
Kukahan tekisi laki aloitteen. Uskoisin että aika moni kannattaisi ajatusta, että varmistetutaan isyydestä aina. Tai vaihtoehtoisesti rangaistavaksi, jossa nainen jättää kertomatta, mahdollisista muistakin isä ehdokkaista. Mikäli mies hyväksyy mahdollisuuden, ettei välttämättä olekaan lapsen oikea isä ja haluaa silti tunnustaa isyytensä, niin silloin asia olisikin ihan OK.
Tämähän on se tilanne nyt. Testi ei ole pakollinen vaan lapsen voi tunnustaa muutenkin, mutta testin saa jos sen haluaa. Juuri niinkuin sanot että olisi ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Mitäpä olisitte naiset siitä mieltä, jos synnytyksen jälkeen ei lasta merkittäisikään, vaan saisitte sitten kotiutuessanne vaan jonkun lapsen synnäriltä mukaan?
No mitäpä siinä sitten? Virheen todennäköisyys ehkä hieman kasvaisi, mutta kun se virhe on niinkin helpolla vältettävissä, että laitetaan lapselle ranneke, en ymmärrä, miksi se käytäntö pitäisi poistaa. Sitä ranneketta ei käytetä pelkästään sen takia, että äiti voisi olla varma äitiydestään, vaan myös ihan sen lapsen terveyden, identiteetin ja seurannan takia. Se laitetaan siis joka tapauksessa eikä vain äitien "mä haluun" -vinkumisen takia.
Jos lapsi nyt jostain syystä sattuisi vaihtumaan, en oikein tiedä, miksi minun siitä pitäisi sen kummemmin järkyttyä paitsi siinä mielessä, miksi näin on ylipäätään käynyt.
Höpöhöpö. Kyllä sinä järkyttyisit aika syvästi, jos vaihtuminen selviäisi parin kuukauden kuluttua.
Tottakai järkyttyisin, mutta siinä vaiheessa mietittäisiin, miten ja miksi näin kävi, eikä sitä, miten jouduin hoitamaan väärää lasta tietämättäni. Järkytyshän tulee tuossa siitä, missä se oma biologinen lapsi on eikä siitä, että perheeseen tuli vierasta dna:ta.
Ja jos viedään tätä rinnastusta vielä pidemmälle, tuossahan pitäisi oikeastaan sen oman biologisen vauvan olla esim kuollut ja nyt sylissä olisi siis jonkun vieraan ihmisen lapsi. Ongelmaksi muodostuisi tuossa se, että en tuossa vaiheessa haluaisi luopua siitä vieraasta lapsesta, kun taas tässä miesten dnan ongelmana olisi se, että sitä vierasta lasta ei haluttaisi enää elättää. Jos minulla olisi siis joku vieras lapsi ja tietäisin, että omaa ei ole olemassakaan, todellakin haluaisin pitää lapsen ja kasvattaa omanani ja dna olisi minulle täysin merkityksetön.
Haluaisitko pitää sen lapsen jos paljastuisi että miehesi on sumplinut perheeseenne rakastajattarensa vauvan?
Todellakin haluaisin, jos olen häntä omanani hoitanut. Miehestä kyllä eroaisin. Nimenomaan pointti on petos ja epäluottamus eikä dna.
En usko hetkeäkään. Niin paljon on kuitenkin nähty kumppaninsa lapsia huonosti kohtelevia äitipuolia ym että en usko että tämä biologiahomma on naisillekaan yhtään niin yhdentekevä kuin koittavat esittää. Harvemmin vain tulee kohdalle joten on helppo jeesustella .
Ootko ajatellut, että ihmiset vastaa täällä kysymyksiin oman itsensä puolesta eikä minkään yhtenäisen "naiset" -ryhmän virallisina edustajina. Mitä väliä tuolle kysymkseen vastanneelle henkilölle on vaikka 99 naisista olisi hylännyt lapsen biologisin perustein, jos hän kuuluu siihen 1 prosenttiin, joka lapsen olisi pitänyt.
Samalla lailla on yhtä tyhjän kanssa väittää tässä isyystestiasiassa loukkaantumista typeräksi joidenkin prosenttilukujen ja teoreettisten mahdollisuuksien perusteella. Kyllä oma miehenikin loukkaantuisi, jos epäilisin häntä ilman mitään todisteita pettäjäksi vetoamalla siihen, että tutkimusten mukaan vaikkapa 50 % miehistä pettää ja naapurin Sirkan mieskin on häntä pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kään) ketju ei sinänsä johda mihinkään, mutta toivottavasti edes yksi mies oppii tästä jotain.
3.miehenä sinulta on epäilyksen tunne kielletty, et ikinä koskaan milloinkaan saa epäillä naista yhtään mistään. Sinun pitää aina ja jatkuvasti luottaa naiseesi, vaikka kaikki "todisteet" osoittaisikin muuta.
Jos ne "kaikki todisteet, jotka osoittavat muuta" ovat se, että miehestä nyt vain tuntuu siltä että lapsi saattaisi ehkä mahdollisesti kai olla jonkun muunkin, koska se ei näytä 100-%:sesti isältään, vaikka yhdessä sitä onkin puuhattu ja mitään syytä epäillä vaimon uskollisuutta ei ole tullut ilmi, niin haloo?
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta, että niin kauan kuin biologia on tämä mikä on, ei mies voi enää mitenkään vaikuttaa raskautuneen naisen tilanteeseen. Mies tekee valintansa silloin, kun laskee siemenensä naiseen. Sen jälkeen hänellä ei ole mitään oikeutta päättää tuloksesta. Naisen keho, naisen päätös. Vai miten luulet ottavasi sen kehittyvän sikiön pois naisen kohdusta, jos nainen ei itse halua. Ainoa tapa on varmaan tappaa nainen ja kaivelle sikiö pois. ja se ei liene luvallista/laillista.