Lue keskustelun säännöt.
Mulla on alkanut "älä osta mitään" -vuosi
03.01.2019 |
Ainoastaan AIVAN TOTAALISEN välttämättömät ostokset teen, mutten yhtään. Mitään. Muuta.
Vaatteet ja käyttötavarat ostan käytettyinä. Itselle en osta mitään vaatetta. Ainoastaan lapsille sen mitä välttämättä tarvitsevat.
Katsotaan josko tänä vuonna jäisi joku lati säästöönkin ...
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.
Ei mitään muuta kun nurin vaan turhat yritykset, ei niitä tarvitse pitää tekohengityksellä elossa jos eivät ole elinkelpoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.
Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.
Älkää ihmiset ostako postimyynnistä, etenkään Kiina/Aasiasektorilta! Se on epäekologisuuden huippu: tavara tuodaa yksittäospakattuna Kiinasta, materiaaleissa voi olla mitä vain Euroopassa kiellettyjä kemikaaleja, värejä jne. - ja kivijalkakaupat katoavat.
En ole tuosta ekologisuudesta samaa mieltä. Sama tavra lähteevtehtaalta yksittöispakattuna suoraan kuluttajalla vs. tukkukauppa tilaa samaa tavaraa kontillisen jakelee sen ympäri suomea ja lopulta tuote on myymättä tampereella ja halukas ostaja ivalossa. Ja paljonko siitä kontillisesta päätyy roskiin, kun ostajia ei kaikille ollutkaan.
Kiinalla on toki vielä työtä ympäristö- ja työlainsäädännössään. Mutta ei se tee yksittäisestä ostajasta pahista, siksihän se tuotanto siellä kiinassa on, kun suuret yritykset hyötyvät lepsusta lainsäädännöstä.
En ole Kiinasta tilannut enkä tilaa, mutta tämän palstan kokemuksien perusteella meininki on "tulee mitä tulee, ja jos huono, niin rahat takaisin eikä tarvii edes palauttaa".
Juuri tämä asenne on sekä epäekologinen että myös moraalisesti arveluttava. Turvallisuussäännökset ja reklamaatioketjut ovat olemassa kuluttajan parhaaksi, ja näistä oikeuksista luopuminen sillä perusteella että saa pitää jonkin vääränlaisen tai haitallisen rojun on vaan tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.
Mä en oikein keksi mitä palveluita voisin edes haluta. Sukulaislapsia toki viedään synttärikrääsän sijaan kiipeilemään tai laskettelemaan. Itse käyn parturissa....siinäpä ne.
Just vaihdoin lapselle nastarenkast fillariin. Jos olisin ostanut työn, mun olis pitänyt viedä pyörä jonnekin, odotella tunti tai ajella hakemaan pyörä seuraavana päivänä. Ja maksaa ajanhaaskuusta ja kilometreistä?
Nyt likkakin näki ettei fillarin huolto ole hankalaa, sen voi oppia kuka vaan eikä "miestentöihin" tarvita penistä.Etkö syö?
Miten niin? En useinkaan palveluna... Ravintolassa käydään joskus reissussa.
Sanoit, ettet keksi mitään palveluita, jota voisi kuluttaa.
Okei. Sanotaan että laitan vaikka 500 euroa/kk siihen että käydään perheen kanssa useammin ulkona syömässä. En oikein usko tulevani siitä onnellisemmaksi. Ja miten pian Turun kokoisen kaupungin ravintolat on käyty muutamaan kertaan läpi (ei nyt puhuta kepappiloista, vaan kotiruokaa vastaavasta terveellisesmmästä ruuasta), pitääkö jo syksyllä ajaa naapurikaupunkiin syömään, jotta elämys pysyy elämyksenä?
Tai tuo yllä mainittu hieronta....en vain usko saavani nautintoa/rahoille vastinetta mistään hoidoista.
Polttopuut voisi tilata klapeina pihaan, mutta kun tuo mun mies nauttii metsähommista ja tekee ne klapit siinä samalla.... Fiskarsin kirveskin on jo 15-vuotias, että ei sitä tavaraakaan huvikseen ostella.
Olen siis tuo, joka uskoo, että kuluttamisella luomme työpaikkoja.
Minusta olisi ihanaa ostaa käsityöläisten tuotteita, eli auttaa elinkinon ylläpitämisessä, mutta en tarvitse sitä tavaraa. Siksi jäljelle jää palveluiden ostaminen. Minua kiinnostaa kaikki akupunktiot yms, mutta jos sinua ei - ja haluat ylläpitää työllisyyttä - niin ulkona syöminen on yksi tapa.
En siis puhunut onnellisuudesta, vaan talouden ylläpitämisestä. Mutta ehkä se ei kiinnosta sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.
Ei mitään muuta kun nurin vaan turhat yritykset, ei niitä tarvitse pitää tekohengityksellä elossa jos eivät ole elinkelpoisia.
En tarkoittanutkaan tätä. Totta kai kulutan sitä, mistä tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden ja mukaan. Huomasin et mulla on himassa kaikki tarpeellinen. Aion tehdä viikon ruokalistan etukäteen ja minimoida kaupassa käynnin yhteen kertaan viikossa. Eikä muuta kun mitä kauppalapussa lukee.
Juuri näin! En yleensäkään ostele mitään turhuuksia, mutta nyt oon vielä enemmän herännyt siihen, miten paljon loppujen lopuksi kerätään tavaraa vaikkei mistään ole pulaa. Pyyhkeitä on kaikilla varmasti enemmän kuin tarpeeksi ja silti ostetaan uusia, kun sopivat sisustuksen sävyihin jne. Kuivaruokaa hamstrataan vaikka keittiön kaapit tursuaa vaikka sun mitä...
Itse pyrin kanssa tuohon kerran viikossa kauppaan -systeemiin.
Samoin aloin nyt ekaa kertaa elämässäni pitää taulukkoa tuloista ja menoista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole vielä valmis sitoutumaan olemaan ostamatta mitään ns. turhaa koko vuodeksi, mutta olen päättänyt pitää kirjaa tuollaisista ostoksista koko vuoden ajan. Laitan siis puhelimen muistioon ylös aina päuvämäärän, ostoksen ja sen hinnan ylös, niin voin vuoden päästä katsoa mitä on tullut ostettua. Uskon jo tämän tavan, kun pitää raportoida irselleen ostoksistaan vähentävän suuresti pelkkiä hupiosteluja. Ehkä sitten ensi vuonna kokeilen olla ostamatta mitään hyödytöntä :)
Luin Konmaria, mutta en suorittanut raivausta hänen oppiensa mukaan, sillä minusta minulla on velvollisuus pääasiassa kuluttaa itse omat roinani, kun kierrätyskeskuksetkin tuntuvat hukkuvan tavaraan. Raivaan vain sellaista, mille ei aivan oikeasti ole koskaan käyttöä, kuten esim. Koiran talvitakki, kun kyseinen koira ei sitä kertakaikkiaan suostu käyttämään.
Mutta tietyt kulutustavarat, kuten vaikka epämieluisat sukat kuluu käytössä ja voin ne ihan itse käyttää loppuun.
Poimin kuitenkin tuon ilon tunteen ohjenuoraksi ostamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos jokin käytännön juttu hajoaa, vaikkapa juustohöylä, pyrin löytämään laadukkaan ja mahdollisimman kauniin tilalle. Että ostan, mutta mahdollisimman ihanan. Kiireettömissä asioissa, kuten esimerkiksi vaatteissa, jätän ostamatta kunnes löydän juuri sopivan. Kaikki sellainen, mikä yhtään arvelluttaa jää ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidetäänkö samalla raitis vuosi? Siinnä vasta säästääkin.
Minä päätin pitää raittiin vuoden, se ei tule olemaan minulle ongelma, koska en muutenkaan juo paljon, mutta kiinnostaa miten muut ihmiset tähän suhtautuvat. En tule mainostamaan raittiuttani mitenkään tai kyseenalaistamaan muiden juomista, ihan vaan jätän itse juomatta.
Hyvä periaate. Monet ovat kuvailleet kokemusta vapauttavaksi. Turha ostosten tekeminen ja jatkuva valitseminen on kognitiivisesti kuormittavaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vähän samoilla linjoilla, paitsi että en ajattele ympäristöä pääsyyksi lopettaa ostelua. Koen isoimpana ongelmana sen, etten yksinkertaisesti saa rahoilleni vastinetta, vaikka ostaisin ns. laatutuotteen kalliimmalla! Ja kun Suomessa ollaan, niin usein jo se huono vaihtoehto maksaa liikaa. Olen kai sitten vähän pihi?
Palveluihin olisi kiva kuluttaa, mutta kun niissäkään ei oikein kohtaa hinta ja laatu. Viimeksi kun maksoin kosmetologille, jouduin kuuntelemaan viereisen asiakkaan puheripulia koko tunnin, ja lisäksi kosmetologi unohti ihotyyppini kesken hoidon = allerginen reaktio. Hupsista vaan. Kampaajalla laitettu väri kestää yhtä pitkään kuin kotona markettivärillä värjätty. Ravintolaruoka tässä maassa tarkoittaa mikrotettuja eineksiä. Omat taitoni riittävät hieronnan suhteen toistaiseksi. Jne. Tulee vaan lähinnä fiilis, että mistä oikein maksan?
Olenpa siis kuluttamatta ja ruoankin ostan ainakin osittain alennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten on välttämätöntä? Rajan voi vetää monella tavalla.
Ruoka on välttämätöntä, mutta onko mausteiden ostaminen?
Kotivakuutus ei ole välttämätön, mutta ehkä se kannattaa silti olla.
Lapsille ja sukulaisille joululahjat?
Lahjat ovat täysin tarpeettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo pitkään ostanut kaikkea harkiten. Joskus olin pihi, joka yritti säästää kaikessa ja osti paljon kaikkea halpaa ja pian turhaksi käyvää. Niitä pyörii vieläkin nurkissa, vaikka olen kirppareille vienyt. Enimmäkseen juuri vaatteita. Nykyään keskityn siihen että ostan vähän ja laadukasta. Ei missään nimessä mitään kiinakrääsää, vaan mahdollisimman suomalaista. Pyrkimykseni ei ole säästää rahaa. Siitä ei ole loppupeleissä edes iloa, kukaan ei niitä rahoja saa mukaansa kun aika jättää. Rahaa säästellessä tulee myös ostettua sitä halpaa, joka hajoaa kohta. En katsele enää pahemmin hintoja. Ostan sellaista mitä tarvin ja mahdollisiman suomalaista laatua, siitä tulee kaikinpuolin hyvä mielikin. En ole myöskään liian tiukka sen suhteen mitä tarvin. Jos olen useamman kuukauden vaikka ajatellut että jotkut tietyt verhot piristäisi mieltä, niin en kiellä itseäni ostamasta sen takia että meillä on jo verhot. Elämänlaatu ja hyvä mieli on myös tärkeää. Ei sekään onnelliseksi tee, että on vain kämppä, sänky, puhelin ja jääkaapissa ruokaa, vaikka sillä pärjäisikin. Sitä en kyllä enää ikinä tee että ostan kaapin täyteen turhia vaatteita ja kenkiä, joista osaa en käytä kuin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.
Mä en oikein keksi mitä palveluita voisin edes haluta. Sukulaislapsia toki viedään synttärikrääsän sijaan kiipeilemään tai laskettelemaan. Itse käyn parturissa....siinäpä ne.
Just vaihdoin lapselle nastarenkast fillariin. Jos olisin ostanut työn, mun olis pitänyt viedä pyörä jonnekin, odotella tunti tai ajella hakemaan pyörä seuraavana päivänä. Ja maksaa ajanhaaskuusta ja kilometreistä?
Nyt likkakin näki ettei fillarin huolto ole hankalaa, sen voi oppia kuka vaan eikä "miestentöihin" tarvita penistä.Etkö syö?
Miten niin? En useinkaan palveluna... Ravintolassa käydään joskus reissussa.
Sanoit, ettet keksi mitään palveluita, jota voisi kuluttaa.
Okei. Sanotaan että laitan vaikka 500 euroa/kk siihen että käydään perheen kanssa useammin ulkona syömässä. En oikein usko tulevani siitä onnellisemmaksi. Ja miten pian Turun kokoisen kaupungin ravintolat on käyty muutamaan kertaan läpi (ei nyt puhuta kepappiloista, vaan kotiruokaa vastaavasta terveellisesmmästä ruuasta), pitääkö jo syksyllä ajaa naapurikaupunkiin syömään, jotta elämys pysyy elämyksenä?
Tai tuo yllä mainittu hieronta....en vain usko saavani nautintoa/rahoille vastinetta mistään hoidoista.
Polttopuut voisi tilata klapeina pihaan, mutta kun tuo mun mies nauttii metsähommista ja tekee ne klapit siinä samalla.... Fiskarsin kirveskin on jo 15-vuotias, että ei sitä tavaraakaan huvikseen ostella.
Olen siis tuo, joka uskoo, että kuluttamisella luomme työpaikkoja.
Minusta olisi ihanaa ostaa käsityöläisten tuotteita, eli auttaa elinkinon ylläpitämisessä, mutta en tarvitse sitä tavaraa. Siksi jäljelle jää palveluiden ostaminen. Minua kiinnostaa kaikki akupunktiot yms, mutta jos sinua ei - ja haluat ylläpitää työllisyyttä - niin ulkona syöminen on yksi tapa.
En siis puhunut onnellisuudesta, vaan talouden ylläpitämisestä. Mutta ehkä se ei kiinnosta sinua.
Vaateompelimot ja suutaritkin ovat palvelua. Entä jos teettäisi uusia vaatteita tai korjauttais/muodistaisi vanhaa vaate/kenkävarastoaan? Tai jos laukun tarvitessaan teettäisi sen paikallisella yrittäjällä? Nuo kun ovat hyvin valmistettuina ja huollettuina vuosikausia kestäviä kulutushyödykkeitä.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo pitkään ostanut kaikkea harkiten. Joskus olin pihi, joka yritti säästää kaikessa ja osti paljon kaikkea halpaa ja pian turhaksi käyvää. Niitä pyörii vieläkin nurkissa, vaikka olen kirppareille vienyt. Enimmäkseen juuri vaatteita. Nykyään keskityn siihen että ostan vähän ja laadukasta. Ei missään nimessä mitään kiinakrääsää, vaan mahdollisimman suomalaista. Pyrkimykseni ei ole säästää rahaa. Siitä ei ole loppupeleissä edes iloa, kukaan ei niitä rahoja saa mukaansa kun aika jättää. Rahaa säästellessä tulee myös ostettua sitä halpaa, joka hajoaa kohta. En katsele enää pahemmin hintoja. Ostan sellaista mitä tarvin ja mahdollisiman suomalaista laatua, siitä tulee kaikinpuolin hyvä mielikin. En ole myöskään liian tiukka sen suhteen mitä tarvin. Jos olen useamman kuukauden vaikka ajatellut että jotkut tietyt verhot piristäisi mieltä, niin en kiellä itseäni ostamasta sen takia että meillä on jo verhot. Elämänlaatu ja hyvä mieli on myös tärkeää. Ei sekään onnelliseksi tee, että on vain kämppä, sänky, puhelin ja jääkaapissa ruokaa, vaikka sillä pärjäisikin. Sitä en kyllä enää ikinä tee että ostan kaapin täyteen turhia vaatteita ja kenkiä, joista osaa en käytä kuin kerran.
Valitettavasti on pakko todeta että Suomesta ei laatua saa, koska suomalaiset firmat oppivat bilateraalikaupan aikaan tekemään bulkkia premiumhinnalla eikä Suomessa oikeastaan valmisteta enää paljon mitään. Eri juttu toki käsityöläisten tilauksesta valmistamat tuotteet. Vaatteita joita kehtaisi käyttää ei Suomessa enää tehdä.Ei suomalainen "laatu" ole sen parempaa kuin muunmaailanenkaan vaikka ajatusta kovin koitetaan meille tuputtaa.
Uskoisin suuren osan kulutuskäytyäytymisestä periytyvän suoraan lapsuuden perheeltä. Olen vasta aikuisuudessa herännyt siihen, miten paljon jotkut uusivat aivan toimivia juttuja kodeissaan. Ja molemmat vanhempani olivat ja ovat korkeakoulutettuja ja työssäkäyviä.
Oman perheeni malli on sellainen, että vanhempieni ikkunoissa on edelleen aivan samat verhot kuin lapsuudessani, eikä todellakaan mitään kausiverhoja koskaan. Myös joulukoristeet ovat samat kuin silloin lapsena. Ja niin vain muistelen ihania lapsuuden jouluja, joihin moni sukulainenkin halusi osallistua nimenomaan meidän kotona. Kännykkää en ole koskaan vaihtanut kuin edellisen rikkoutuessa, enkä voi ymmärtää mitä kiusaamista puhelimen hinnassa tai hienoudessa on, kertoo minusta enemmän kiusaajasta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.
Mä en oikein keksi mitä palveluita voisin edes haluta. Sukulaislapsia toki viedään synttärikrääsän sijaan kiipeilemään tai laskettelemaan. Itse käyn parturissa....siinäpä ne.
Just vaihdoin lapselle nastarenkast fillariin. Jos olisin ostanut työn, mun olis pitänyt viedä pyörä jonnekin, odotella tunti tai ajella hakemaan pyörä seuraavana päivänä. Ja maksaa ajanhaaskuusta ja kilometreistä?
Nyt likkakin näki ettei fillarin huolto ole hankalaa, sen voi oppia kuka vaan eikä "miestentöihin" tarvita penistä.Etkö syö?
Miten niin? En useinkaan palveluna... Ravintolassa käydään joskus reissussa.
Sanoit, ettet keksi mitään palveluita, jota voisi kuluttaa.
Okei. Sanotaan että laitan vaikka 500 euroa/kk siihen että käydään perheen kanssa useammin ulkona syömässä. En oikein usko tulevani siitä onnellisemmaksi. Ja miten pian Turun kokoisen kaupungin ravintolat on käyty muutamaan kertaan läpi (ei nyt puhuta kepappiloista, vaan kotiruokaa vastaavasta terveellisesmmästä ruuasta), pitääkö jo syksyllä ajaa naapurikaupunkiin syömään, jotta elämys pysyy elämyksenä?
Tai tuo yllä mainittu hieronta....en vain usko saavani nautintoa/rahoille vastinetta mistään hoidoista.
Polttopuut voisi tilata klapeina pihaan, mutta kun tuo mun mies nauttii metsähommista ja tekee ne klapit siinä samalla.... Fiskarsin kirveskin on jo 15-vuotias, että ei sitä tavaraakaan huvikseen ostella.
Olen siis tuo, joka uskoo, että kuluttamisella luomme työpaikkoja.
Minusta olisi ihanaa ostaa käsityöläisten tuotteita, eli auttaa elinkinon ylläpitämisessä, mutta en tarvitse sitä tavaraa. Siksi jäljelle jää palveluiden ostaminen. Minua kiinnostaa kaikki akupunktiot yms, mutta jos sinua ei - ja haluat ylläpitää työllisyyttä - niin ulkona syöminen on yksi tapa.
En siis puhunut onnellisuudesta, vaan talouden ylläpitämisestä. Mutta ehkä se ei kiinnosta sinua.
Vaateompelimot ja suutaritkin ovat palvelua. Entä jos teettäisi uusia vaatteita tai korjauttais/muodistaisi vanhaa vaate/kenkävarastoaan? Tai jos laukun tarvitessaan teettäisi sen paikallisella yrittäjällä? Nuo kun ovat hyvin valmistettuina ja huollettuina vuosikausia kestäviä kulutushyödykkeitä.
ohis
Niinpä, hyviä ideoita niille, jotka välttävät ostamasta uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo pitkään ostanut kaikkea harkiten. Joskus olin pihi, joka yritti säästää kaikessa ja osti paljon kaikkea halpaa ja pian turhaksi käyvää. Niitä pyörii vieläkin nurkissa, vaikka olen kirppareille vienyt. Enimmäkseen juuri vaatteita. Nykyään keskityn siihen että ostan vähän ja laadukasta. Ei missään nimessä mitään kiinakrääsää, vaan mahdollisimman suomalaista. Pyrkimykseni ei ole säästää rahaa. Siitä ei ole loppupeleissä edes iloa, kukaan ei niitä rahoja saa mukaansa kun aika jättää. Rahaa säästellessä tulee myös ostettua sitä halpaa, joka hajoaa kohta. En katsele enää pahemmin hintoja. Ostan sellaista mitä tarvin ja mahdollisiman suomalaista laatua, siitä tulee kaikinpuolin hyvä mielikin. En ole myöskään liian tiukka sen suhteen mitä tarvin. Jos olen useamman kuukauden vaikka ajatellut että jotkut tietyt verhot piristäisi mieltä, niin en kiellä itseäni ostamasta sen takia että meillä on jo verhot. Elämänlaatu ja hyvä mieli on myös tärkeää. Ei sekään onnelliseksi tee, että on vain kämppä, sänky, puhelin ja jääkaapissa ruokaa, vaikka sillä pärjäisikin. Sitä en kyllä enää ikinä tee että ostan kaapin täyteen turhia vaatteita ja kenkiä, joista osaa en käytä kuin kerran.
Valitettavasti on pakko todeta että Suomesta ei laatua saa, koska suomalaiset firmat oppivat bilateraalikaupan aikaan tekemään bulkkia premiumhinnalla eikä Suomessa oikeastaan valmisteta enää paljon mitään. Eri juttu toki käsityöläisten tilauksesta valmistamat tuotteet. Vaatteita joita kehtaisi käyttää ei Suomessa enää tehdä.Ei suomalainen "laatu" ole sen parempaa kuin muunmaailanenkaan vaikka ajatusta kovin koitetaan meille tuputtaa.
Olet ihan oikeassa, Suomesta ei laadukasta ompelutyötä saa. Mutta syistä olet erehtynyt. Vanha vaiheompelijoiden ammattikunta on eläkkeellä, eikä nuoria kiinnosta fyysisesti raskas tehdastyö. Esimerkiksi Keiteleen farkkutehdas muutti Viroon, koska ammattitaitoista työvoimaa ei ollut saatavilla.
Jokainen voi koettaa itse, millaista on esimerkiksi miesten kauluspaidan ompelu.
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä plussana turhan kulutuksen vähentämisessä on myös kemikaalikuorman väheneminen. Noin niinkuin yksilötasolla.
Ollaan esikoisen syntymän jälkeen vähennetty siivouskemikaalien käyttöä huimasti. Esimerkiksi lattiat pesen mikrokuitumopilla ja puhdasta tulee. Myös ruokapöytä ja keittiön tasot puhdistuu ihan vedellä ja rätillä, muistaa vaan ripustaa rätin ilmavasti ja vaihtaa riittävän usein puhtaaseen ja pestä riittävän lämpimässä, ettei ala bakteereja kasvaa. Ei todellakaan tarvitse joka pinnalle omaa ainettaan eikä etenkään suihkia koko aika jollain puhdistus-suihkeella. Myös sellaiset suihkutettavat ilmanraikastimet ja vessan one touchit on tarpeettomia.
Wc ankkaa meiltä vielä löytyy, mutta on niin kamalaa tavaraa, että mielelläni keksisin jonkun luonnonmukaisemman tavan kunhan tämä pullo loppuu.
Kemikaalikuormaa vähentäisi huomattavasti myös se, jos tekisi edes osan omista ihonhoitotuotteista. Itse en valitettavasti ole vielä näin pitkällä, mutta ehkä joskus vielä.
Onhan noita eko-kodinpesuaineita (netti)kaupat pullollaan, sieltä vaan valitsemaan. Jos et ole perehtynyt sen tarkemmin sertifikaatteihin ja INCI-listoihin ja et oikein tiedä mikä on viherpesumerkki jne.., niin sellainen nettikauppa kuin Greendeal myy ainoastaa sertifikoitua kosmetiikkaa ja pesuaineita.
Itse olen ostanut/tilannut yleispuhdistusainetta merkiltä Attitude (mm. Ruohonjuuri ja Hyvinvoinnin tavaratalo myyvät tätä), mutta sen ainoa huono puoli on se, että ei ole kotimainen. Mutta parempi tuokin kuin joku "myrkky" puhdistusaine. Pyykkiin huuhteluaineen tilalle kannattaa hankkia pyykkietikkaa, jos siis kaipaa jotain. Se poistaa sähköisyyttä ja antaa raikkaan tuoksun. Minulla on Ole Hyvä-merkin mintun tuoksuinen.
Ja, jos olet Facebookissa, niin liity ryhmään Ekokoti- ja ekopesuaineet. Sieltä löydät vinkkejä miten puhdistaa kotia ja hoitaa mm. pyykinpesua ekologisemmin. Liity myös Luonnonkosmetiikka-ryhmään, siellä käsitellään ainoastaan sertifikoitua kosmetiikkaa ja saa vinkkejä myös noista omatekemistä rasvoista yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähden ja mukaan. Huomasin et mulla on himassa kaikki tarpeellinen. Aion tehdä viikon ruokalistan etukäteen ja minimoida kaupassa käynnin yhteen kertaan viikossa. Eikä muuta kun mitä kauppalapussa lukee.
Juuri näin! En yleensäkään ostele mitään turhuuksia, mutta nyt oon vielä enemmän herännyt siihen, miten paljon loppujen lopuksi kerätään tavaraa vaikkei mistään ole pulaa. Pyyhkeitä on kaikilla varmasti enemmän kuin tarpeeksi ja silti ostetaan uusia, kun sopivat sisustuksen sävyihin jne. Kuivaruokaa hamstrataan vaikka keittiön kaapit tursuaa vaikka sun mitä...
Itse pyrin kanssa tuohon kerran viikossa kauppaan -systeemiin.
Samoin aloin nyt ekaa kertaa elämässäni pitää taulukkoa tuloista ja menoista.
Ap
No ei suinkaan kaikilla ole kaikkea tarvitsemaansa, opiskelijat työttömät jne. Monta vuotta köyhänä eläneen korviin kuulostaa hassulta tuollainen ostelu ostamisen ilosta. Olen aina tosin ollut sellainen, että ostan vain tarpeeseen enkä pidä suuresta roinamäärästä.
Okei. Sanotaan että laitan vaikka 500 euroa/kk siihen että käydään perheen kanssa useammin ulkona syömässä. En oikein usko tulevani siitä onnellisemmaksi. Ja miten pian Turun kokoisen kaupungin ravintolat on käyty muutamaan kertaan läpi (ei nyt puhuta kepappiloista, vaan kotiruokaa vastaavasta terveellisesmmästä ruuasta), pitääkö jo syksyllä ajaa naapurikaupunkiin syömään, jotta elämys pysyy elämyksenä?
Tai tuo yllä mainittu hieronta....en vain usko saavani nautintoa/rahoille vastinetta mistään hoidoista.
Polttopuut voisi tilata klapeina pihaan, mutta kun tuo mun mies nauttii metsähommista ja tekee ne klapit siinä samalla.... Fiskarsin kirveskin on jo 15-vuotias, että ei sitä tavaraakaan huvikseen ostella.