Mulla on alkanut "älä osta mitään" -vuosi

Minä olen ottanut taas aivan toisen lähestymistavan, annan itselleni viimeinkin luvan ostaa asioita itselleni. Uskalsin viime vuonna ensimmäisen kerran ostaa itselleni haluamaani harrastukseen varusteet ja koko elämä mullistui sen myötä kun löysin ns. oman juttuni. Aiemmin olin ajatellut, että liian kallista, en kuitenkaan harrasta jne. Nyt olen päättänyt uskaltaa olla haluamieni asioiden arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran  määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.

Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.

Älkää ihmiset ostako postimyynnistä, etenkään Kiina/Aasiasektorilta! Se on epäekologisuuden huippu: tavara tuodaa yksittäospakattuna Kiinasta, materiaaleissa voi olla mitä vain Euroopassa kiellettyjä kemikaaleja, värejä jne. - ja kivijalkakaupat katoavat.

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran  määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.

Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.

Jotenkin kestämätön ajatus, että kaikkien pitäisi kantaa koteihinsa niin paljon Kiinassa valmistettua tavaraa, että noiden tavaroiden viivakoodien piippauttajilla riittää töitä. Ehkä täytyy vain hyväksyä, että vähittäiskauppa on auringonlaskun ala.

Jos oikeasti haluamme kantaa huolta suomalaisten työllisyydestä hukkumatta krääsään, menemme vaikka hierojalle. Anna kun arvaan: liian kallista.

Ja sitten on olemassa vielä yksi alue: erikoiskaupat. Minä ostin viimeksi sukset. Ei olisi tullut mitään ilman asiantuntevan myyjän ja voitelutyypin apua. Jouduin jonottamaan puoli tuntia ennen kuin sain palvelua.

Henkilökohtaisesti uskon, että tulevaisuudessa yhä useampi elättää itsensä someverkostojen avulla: leipoo leipää naapurustolle, tekee lumitöitä, korjaa vaatteita, kuka mitäkin. Marjojen poimiminen nousee arvoonsa. Eli globalisaatio kääntyy lokalisaatioksi ja juuri erilaisten asioiden korjaustaidot nousevat arvoonsa.

Hurraa tälle ketjulle!

Itsekin olen harjoittanut, en nyt ihan ostolakkoilua, mutta harkittua ostamista jo useamman vuoden. Ostan aika vähän ja ostaessani teen sen mahdollisimman pitkälti arvojeni mukaisesti. Pyrin ostamaan laadukasta, kotimaista (tai edes eurooppalaista) ja suosin luonnonmateriaaleja. Aina tämä ei ole mahdollista, mutta esim. trikoovaatteita löytyy hyvin kotimaisilta tuottajilta.

Minulla syyt "ostolakkoilulle" löytyvät pääasiassa ekologisuudesta ja toisaalta haluan turvata lasteni tulevaisuutta myös taloudellisesti. Ajattelen, että puskurirahasto turvaa esim. lasteni harrastusmahdollisuudet jos kävisi niin ikävästi, että tulot tippuisivat tai tulisi ylimääräisiä kuluja vaikka sairastamisen takia. Jos käy niin iloisesti, ettei kertyvää puskuria tarvita lasten ollessa pieniä, haluaisin käyttää rahat lasten opiskeluaikojen avustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään "AIVAN TOTAALISEN välttämättömät ostokset" -juttuja. Vaan jos et osta mitään niin et sitten osta yhtään mitään tai olet selkärangaton luuseri. Ei siis sähköä, vettä, ruokaa, vakuutuksia, ei yhtään mitään.

Ääripääthän onkin maailman kantava voima. not

Ap, mulla on joka vuosi tuollainen. En ole vuosiin ostanut kuin tarpeeseen, paitsi osakkeita. Niitä hommaan ihan vaan siksi jotta kassavirta karttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan AIVAN TOTAALISEN välttämättömät ostokset teen, mutten yhtään. Mitään. Muuta.

Vaatteet ja käyttötavarat ostan käytettyinä. Itselle en osta mitään vaatetta. Ainoastaan lapsille sen mitä välttämättä tarvitsevat.

Katsotaan josko tänä vuonna jäisi joku lati säästöönkin ...

Mulla on niin pieni palkka, että oon viettänyt näitä Älä osta mitään -vuosia jo useammankin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä lähden ja mukaan. Huomasin et mulla on himassa kaikki tarpeellinen. Aion tehdä viikon ruokalistan etukäteen ja minimoida kaupassa käynnin yhteen kertaan viikossa. Eikä muuta kun mitä kauppalapussa lukee.

Ruokalistan sijaan suosittelen luovuuden herättämistä. Itse aion vähentää kauppakäynnit kolmeen kertaan kuukaudessa ja oppia tekemään hyvää ruokaa keittiön kaapeistä löytyvistä raaka-aineista, olivat ne sitten mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran  määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.

Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.

Jotenkin kestämätön ajatus, että kaikkien pitäisi kantaa koteihinsa niin paljon Kiinassa valmistettua tavaraa, että noiden tavaroiden viivakoodien piippauttajilla riittää töitä. Ehkä täytyy vain hyväksyä, että vähittäiskauppa on auringonlaskun ala.

Jos oikeasti haluamme kantaa huolta suomalaisten työllisyydestä hukkumatta krääsään, menemme vaikka hierojalle. Anna kun arvaan: liian kallista.

Ja sitten on olemassa vielä yksi alue: erikoiskaupat. Minä ostin viimeksi sukset. Ei olisi tullut mitään ilman asiantuntevan myyjän ja voitelutyypin apua. Jouduin jonottamaan puoli tuntia ennen kuin sain palvelua.

Henkilökohtaisesti uskon, että tulevaisuudessa yhä useampi elättää itsensä someverkostojen avulla: leipoo leipää naapurustolle, tekee lumitöitä, korjaa vaatteita, kuka mitäkin. Marjojen poimiminen nousee arvoonsa. Eli globalisaatio kääntyy lokalisaatioksi ja juuri erilaisten asioiden korjaustaidot nousevat arvoonsa.

Vika kappaleesi on aivan utopiaa. Milloin noista hommista kukaan on maksanut mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.

Mä en oikein keksi mitä palveluita voisin edes haluta. Sukulaislapsia toki viedään synttärikrääsän sijaan kiipeilemään tai laskettelemaan. Itse käyn parturissa....siinäpä ne.

Just vaihdoin lapselle nastarenkast fillariin. Jos olisin ostanut työn, mun olis pitänyt viedä pyörä jonnekin, odotella tunti tai ajella hakemaan pyörä seuraavana päivänä. Ja maksaa ajanhaaskuusta ja kilometreistä?

Nyt likkakin näki ettei fillarin huolto ole hankalaa, sen voi oppia kuka vaan eikä "miestentöihin" tarvita penistä.

Etkö syö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran  määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.

Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.

Jotenkin kestämätön ajatus, että kaikkien pitäisi kantaa koteihinsa niin paljon Kiinassa valmistettua tavaraa, että noiden tavaroiden viivakoodien piippauttajilla riittää töitä. Ehkä täytyy vain hyväksyä, että vähittäiskauppa on auringonlaskun ala.

Jos oikeasti haluamme kantaa huolta suomalaisten työllisyydestä hukkumatta krääsään, menemme vaikka hierojalle. Anna kun arvaan: liian kallista.

Ja sitten on olemassa vielä yksi alue: erikoiskaupat. Minä ostin viimeksi sukset. Ei olisi tullut mitään ilman asiantuntevan myyjän ja voitelutyypin apua. Jouduin jonottamaan puoli tuntia ennen kuin sain palvelua.

Henkilökohtaisesti uskon, että tulevaisuudessa yhä useampi elättää itsensä someverkostojen avulla: leipoo leipää naapurustolle, tekee lumitöitä, korjaa vaatteita, kuka mitäkin. Marjojen poimiminen nousee arvoonsa. Eli globalisaatio kääntyy lokalisaatioksi ja juuri erilaisten asioiden korjaustaidot nousevat arvoonsa.

Minä näkisin, että tässä on asenneilmapiirin muutokselle tarvetta. Tavaraa ja etenkin sen määrää arvotetaan jostain syystä kovin korkealle verrattuna elämyksiin tai palveluihin.

Mainitsit tuon hierojalla käynnin. Tottahan se on, että kyllä se tällaisen tavallisen tallaajan lompakolle on aika iso kolaus maksaa 60 e tunnin hieronnasta. Mutta moniko käyttää aivan saman rahan täysin ajattelematta ns. lohtushoppailuun. Kait sitä voisi perustella sillä, että nämä farkut ja pusero ovat käytännöllisiä ja palvelevat paljon pidempään kuin tunnin kestävä hieronta. Mutta mikä on todellinen hyöty näistä uusista vaatteista, jos kotona on jo 10 farkut ja 30 puseroa? Palveluiden ostossa on sekin hieno puoli, ettei niiden käyttö lisää tavaran määrää kotona, se kun on jo monelle toisaalta ongelmakin.

Toinen asennemuutosta kaipaava asia on mielestäni tuotteiden laatu ja määrä. Jostain syystä on syntynyt se yleinen harhakäsitys, että on jotenkin parempi löytö ostaa samalla rahalla 3 kappaletta vuoden kestäviä paitoja kuin yksi paita, joka kestää 4 vuotta. Jos mietitään työpaikkojen säilymistä, niin kauppaa kiinnostanee lähinnä eurot. Kaikkien kannalta järkevämpää olisi tuottaa ja ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa. Kaupatkin saisivat katsoa tässä asiassa peiliin. Itse kävin hiljattain reklamoimassa paidasta, joka oli muutaman kuukauden käytön jäljiltä aivan roskiskuntoinen. Normaalia kulumista heidän mielestään, ei edes pahoitteluja huonosta laadusta. En olisi edes kaivannut hyvitystä, vaan vaikka sen myöntämistä, ettei ole hyväksyttävää, ettei paita kestä käyttöä tuon pidempään. Eikä ollut edes halpa, vaan 40e t-paidasta. Ostohetkellä kangas vaikutti laadukkaalta ja napakalta, vaan toisin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään "AIVAN TOTAALISEN välttämättömät ostokset" -juttuja. Vaan jos et osta mitään niin et sitten osta yhtään mitään tai olet selkärangaton luuseri. Ei siis sähköä, vettä, ruokaa, vakuutuksia, ei yhtään mitään.

Noita kannattaa ostaa - tai  siis sellaisten yhtiöiden osakkeita jotka noista vastaa.  Ei voi mennä pieleen vaurastuminen. Kas kun  suurin osa noista  on enemmän tai vähemmän välttämättömiä (pl. vakuutukset) elämän kannalta ainakin Suomessa. Ilman sähköäkään ei kaupungissa tule toimeen.

Sä vänkäät ja kiukuttelet turhaan ja teit itsestäsi totaalisen pellen.Ihmiset tarvitsevat vettä, ruokaa ja lämpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran  määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.

Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.

Jotenkin kestämätön ajatus, että kaikkien pitäisi kantaa koteihinsa niin paljon Kiinassa valmistettua tavaraa, että noiden tavaroiden viivakoodien piippauttajilla riittää töitä. Ehkä täytyy vain hyväksyä, että vähittäiskauppa on auringonlaskun ala.

Jos oikeasti haluamme kantaa huolta suomalaisten työllisyydestä hukkumatta krääsään, menemme vaikka hierojalle. Anna kun arvaan: liian kallista.

Ja sitten on olemassa vielä yksi alue: erikoiskaupat. Minä ostin viimeksi sukset. Ei olisi tullut mitään ilman asiantuntevan myyjän ja voitelutyypin apua. Jouduin jonottamaan puoli tuntia ennen kuin sain palvelua.

Henkilökohtaisesti uskon, että tulevaisuudessa yhä useampi elättää itsensä someverkostojen avulla: leipoo leipää naapurustolle, tekee lumitöitä, korjaa vaatteita, kuka mitäkin. Marjojen poimiminen nousee arvoonsa. Eli globalisaatio kääntyy lokalisaatioksi ja juuri erilaisten asioiden korjaustaidot nousevat arvoonsa.

Vika kappaleesi on aivan utopiaa. Milloin noista hommista kukaan on maksanut mitään?

Noista kaikista mainituista asioista maksetaan juuri tälläkin hetkellä. Tai siis marjoista ei makseta nyt, koska on tammikuu, mutta ensi syksynä taas maksetaan. Somekanavien avulla osaaja ja asiakas löytävät toisensa. Toivon vain, että kevytyrittäjyys kiinnostaa ihmisiä eikä mennä pimeään vaihdantatalouteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.

Mä en oikein keksi mitä palveluita voisin edes haluta. Sukulaislapsia toki viedään synttärikrääsän sijaan kiipeilemään tai laskettelemaan. Itse käyn parturissa....siinäpä ne.

Just vaihdoin lapselle nastarenkast fillariin. Jos olisin ostanut työn, mun olis pitänyt viedä pyörä jonnekin, odotella tunti tai ajella hakemaan pyörä seuraavana päivänä. Ja maksaa ajanhaaskuusta ja kilometreistä?

Nyt likkakin näki ettei fillarin huolto ole hankalaa, sen voi oppia kuka vaan eikä "miestentöihin" tarvita penistä.

Etkö syö?

Miten niin? En useinkaan palveluna... Ravintolassa käydään joskus reissussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen päättänyt alkaa kuluttamaan. Tavaraa en kaipaa, joten palveluita sitten. Ainoa tapa toipua, jotta talous ei lähde laskuun ja työttömyys lisäänny. Se kierre kun alkaa, niin tapahtuu pelkästään huonoa.

Mä en oikein keksi mitä palveluita voisin edes haluta. Sukulaislapsia toki viedään synttärikrääsän sijaan kiipeilemään tai laskettelemaan. Itse käyn parturissa....siinäpä ne.

Just vaihdoin lapselle nastarenkast fillariin. Jos olisin ostanut työn, mun olis pitänyt viedä pyörä jonnekin, odotella tunti tai ajella hakemaan pyörä seuraavana päivänä. Ja maksaa ajanhaaskuusta ja kilometreistä?

Nyt likkakin näki ettei fillarin huolto ole hankalaa, sen voi oppia kuka vaan eikä "miestentöihin" tarvita penistä.

Etkö syö?

Miten niin? En useinkaan palveluna... Ravintolassa käydään joskus reissussa.

Sanoit, ettet keksi mitään palveluita, jota voisi kuluttaa.

Hyvä tehdä numeroa siitä ettei osta ja taas toisilla sitten vaan edes varaa välttämättömään investointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran  määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.

Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.

Jotenkin kestämätön ajatus, että kaikkien pitäisi kantaa koteihinsa niin paljon Kiinassa valmistettua tavaraa, että noiden tavaroiden viivakoodien piippauttajilla riittää töitä. Ehkä täytyy vain hyväksyä, että vähittäiskauppa on auringonlaskun ala.

Jos oikeasti haluamme kantaa huolta suomalaisten työllisyydestä hukkumatta krääsään, menemme vaikka hierojalle. Anna kun arvaan: liian kallista.

Ja sitten on olemassa vielä yksi alue: erikoiskaupat. Minä ostin viimeksi sukset. Ei olisi tullut mitään ilman asiantuntevan myyjän ja voitelutyypin apua. Jouduin jonottamaan puoli tuntia ennen kuin sain palvelua.

Henkilökohtaisesti uskon, että tulevaisuudessa yhä useampi elättää itsensä someverkostojen avulla: leipoo leipää naapurustolle, tekee lumitöitä, korjaa vaatteita, kuka mitäkin. Marjojen poimiminen nousee arvoonsa. Eli globalisaatio kääntyy lokalisaatioksi ja juuri erilaisten asioiden korjaustaidot nousevat arvoonsa.

Minä näkisin, että tässä on asenneilmapiirin muutokselle tarvetta. Tavaraa ja etenkin sen määrää arvotetaan jostain syystä kovin korkealle verrattuna elämyksiin tai palveluihin.

Mainitsit tuon hierojalla käynnin. Tottahan se on, että kyllä se tällaisen tavallisen tallaajan lompakolle on aika iso kolaus maksaa 60 e tunnin hieronnasta. Mutta moniko käyttää aivan saman rahan täysin ajattelematta ns. lohtushoppailuun. Kait sitä voisi perustella sillä, että nämä farkut ja pusero ovat käytännöllisiä ja palvelevat paljon pidempään kuin tunnin kestävä hieronta. Mutta mikä on todellinen hyöty näistä uusista vaatteista, jos kotona on jo 10 farkut ja 30 puseroa? Palveluiden ostossa on sekin hieno puoli, ettei niiden käyttö lisää tavaran määrää kotona, se kun on jo monelle toisaalta ongelmakin.

Toinen asennemuutosta kaipaava asia on mielestäni tuotteiden laatu ja määrä. Jostain syystä on syntynyt se yleinen harhakäsitys, että on jotenkin parempi löytö ostaa samalla rahalla 3 kappaletta vuoden kestäviä paitoja kuin yksi paita, joka kestää 4 vuotta. Jos mietitään työpaikkojen säilymistä, niin kauppaa kiinnostanee lähinnä eurot. Kaikkien kannalta järkevämpää olisi tuottaa ja ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa. Kaupatkin saisivat katsoa tässä asiassa peiliin. Itse kävin hiljattain reklamoimassa paidasta, joka oli muutaman kuukauden käytön jäljiltä aivan roskiskuntoinen. Normaalia kulumista heidän mielestään, ei edes pahoitteluja huonosta laadusta. En olisi edes kaivannut hyvitystä, vaan vaikka sen myöntämistä, ettei ole hyväksyttävää, ettei paita kestä käyttöä tuon pidempään. Eikä ollut edes halpa, vaan 40e t-paidasta. Ostohetkellä kangas vaikutti laadukkaalta ja napakalta, vaan toisin kävi.

Minulle yritti pesukonemyyjä myydä väkisin halpiskonetta, kun kuulemma niitä saa kolme samalla rahalla kuin haluamani konemalli, jonka arvioidaan kestävän 20 vuotta päivittäisessä käytössä.

Kysyin, että kai kodinkoneliike voi sitoutua siihen, että seuraavien 20 vuoden aikana hoitavat ilmaiseksi ja välittömästi uuden koneen asennuksen ja vanhan kierrätyksen, jottei minulle tule kolmesta halpiskoneesta sen enempää vaivaa kuin yhdestä kestävästä. Ei sekään oikein heille sopinut.

Uskon, että tulevaisuudessa korjaamisesta ja kierrättämisestä tulee yhä kannattavampaa, ja nämä palvelut muodostavat myös suuren osan vähittäiskaupan työstä. Niin kuin siellä suksikaupassa, missä tsekattiin myös vanhat sukseni ja harkittiin niiden hiomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Osaksi itse olen samoilla linjoilla että pitää ostaa vain todelliseen tarpeeseen ja vähentää tavaran  määrää. Samalla olen tosi huolissani kauppojen sulkemisista ja myyjien jäämisestä työttömiksi. Väkeä vähennetään jatkuvasti kaupanalalla ja ne jotka vielä on työssä, tekevät kahden tai jopa kolmen ihmisen työt ja uupuvat. Miten tuonkin ongelman voisi ratkaista? Surullista lukea näistä päätöksistä vaikka täysin ymmärränkin miksi näin tehdään.

Mielellään ostaisin palveluja, jos olisi varaa. Esimerkiksi mieluummin korjauttaisin pyykkikoneeni kuin ostaisin uuden. Mutta se uusi kone tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjauttaminen.

Älkää ihmiset ostako postimyynnistä, etenkään Kiina/Aasiasektorilta! Se on epäekologisuuden huippu: tavara tuodaa yksittäospakattuna Kiinasta, materiaaleissa voi olla mitä vain Euroopassa kiellettyjä kemikaaleja, värejä jne. - ja kivijalkakaupat katoavat.

En ole tuosta ekologisuudesta samaa mieltä. Sama tavra lähteevtehtaalta yksittöispakattuna suoraan kuluttajalla vs. tukkukauppa tilaa samaa tavaraa kontillisen jakelee sen ympäri suomea ja lopulta tuote on myymättä tampereella ja halukas ostaja ivalossa. Ja paljonko siitä kontillisesta päätyy roskiin, kun ostajia ei kaikille ollutkaan.

Kiinalla on toki vielä työtä ympäristö- ja työlainsäädännössään. Mutta ei se tee yksittäisestä ostajasta pahista, siksihän se tuotanto siellä kiinassa on, kun suuret yritykset hyötyvät lepsusta lainsäädännöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mä liityn seuraan! Maailmaan on tehty jo kaikki tarvittava tavara, ja ihmiset ostaa kun houkutellaan kuluttamaan. Olen itse koko syksyn ja talven myynyt viime vuosien virheostoksiani pois nettikirppiksillä. Ärsyttää, miten paljon rahaa niihinkin on mennyt.

Eilen metsästin itselleni lähes uudet talvikengät kirppikseltä, edelliset talvikenkäni myin jo syksyllä pois kun tuntuivat tosi pahalta jalassa pienen kävelyn jälkeen. Voi että olin tyytyväinen että uudet kengät löytyivätkin käytettyinä.

Minäkin haluan mukaan! Olen myös myynyt nettikirppiksellä vaatteita ja vielä olisi myytävää. Ainoastaan tuo kenkäjuttu mietityttää.. en osta käytettyjä kenkiä, etenkään lapsille, joiden jalka ja luusto ovat vielä muotoutumassa. Muistan kun kävelin lapseni siskoni kengissä, jolla oli selvä virheastunta, oikein sattui välillä, kun oli tallonut kenkänsä omituisiksi.

Kaiken muun voin kyllä kierrättää, periaatteessa jopa kestositeet, mutta kengät täytyy olla omat.

Yhtenä plussana turhan kulutuksen vähentämisessä on myös kemikaalikuorman väheneminen. Noin niinkuin yksilötasolla.

Ollaan esikoisen syntymän jälkeen vähennetty siivouskemikaalien käyttöä huimasti. Esimerkiksi lattiat pesen mikrokuitumopilla ja puhdasta tulee. Myös ruokapöytä ja keittiön tasot puhdistuu ihan vedellä ja rätillä, muistaa vaan ripustaa rätin ilmavasti ja vaihtaa riittävän usein puhtaaseen ja pestä riittävän lämpimässä, ettei ala bakteereja kasvaa. Ei todellakaan tarvitse joka pinnalle omaa ainettaan eikä etenkään suihkia koko aika jollain puhdistus-suihkeella. Myös sellaiset suihkutettavat ilmanraikastimet ja vessan one touchit on tarpeettomia.

Wc ankkaa meiltä vielä löytyy, mutta on niin kamalaa tavaraa, että mielelläni keksisin jonkun luonnonmukaisemman tavan kunhan tämä pullo loppuu.

Kemikaalikuormaa vähentäisi huomattavasti myös se, jos tekisi edes osan omista ihonhoitotuotteista. Itse en valitettavasti ole vielä näin pitkällä, mutta ehkä joskus vielä.