Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka kasvoit "pahan" isä/äitipuolen läsnä ollessa...
03.01.2019 |
Mitä jälkiä se on jättänyt?
Minun isäpuoleni ei ollut paha sinänsä, vaan pääosin todella viileä ja jos kysyin neuvoa jossain hänen mielestään yksinkertaisessa tilanteessa hän vastasi töykeästi, siihen tyyliin että "oikeastiko palikka kysyt tuollaista". Joskus jos meillä oli vieraita, ja yritin osallistua keskusteluun, yksi isäpuolen katse riitti hiljentämään minut ja lähdinkin aina omaan huoneeseeni. Katseessa oli jotain todella pelottavaa. Joskus meillä oli mukavaa, käytiin kalassa yms ja kaikki oli hyvin, en tiedä mikä minussa sai hänet ärsyyntymään aina yhtäkkiä.
Nyt aikuisiällä koen että minun on todella vaikea yrittää saada aloitettua mitään, sillä tuntuu etten onnistu kuitenkaan. Apua en kehtaa pyytää, mihinkään. Jos joku katsoo minuun, tuntuu että pitäisi livistää takavasemmalle. Katsekontaktia en keskusteltaessa ole yrittänytkään hakea vuosiin. Mietin voiko tämä olla lapsuudesta peräisin? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa aletaan puhua äiti- ja isäpuolien hukkaan menneistä vuosista?
Kaikki on annettu ja paljosta luovuttu toisen lapsen vuoksi ja mitä siitä itselle käteen jää?
Ei mitään muuta kuin mustamaalaamista ja epäkiitollisuutta.
Teepä vaikka ketju aiheesta? (Kaikilla se näkökulma ei varmastikaan ole yhtä marttyyrimainen kuitenkaan, kuin sulla jostain syystä.)
Aikuiset kuitenkin ovat ihan itse kuvionsa, suhteensa ja järjestelynsä tehneet. Toisille voi jäädä käteen myös paljon ihania, (vaikka toisinaan ehkä raskaitakin) aikoja sekä läheisiä suhteita. Toki uusperhekuviot ovat usein myös vaativia. Voivat olla hankalia niin vanhemmille, lapsille, kuin vanhemman uudelle puolisollekin + muille.
Sen lapsen oikeudet vaan ovat mielestäni ne tärkeimmät, ja pitäisi laittaa aina etusijalle. Hän kun on toisten armoilla ja muut tekevät häntäkin koskevat suuret päätökset. Lisäksi lapselle voi aiheutua suurta vahinkoa kehityksessä ja kauaskantoisia henkisiä ongelmia, jos asiat ovat pielessä hänen kannaltaan katsottuna. Aikuisilla on jo olemassa kehittyneet selviytymiskeinot, joita voi käyttää murheiden ja vaikeuksien kohdatessa, ihan toisella tavalla kuin sillä lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Mun miesserkku ei varmaankaan ollut kovin mukava isäpuoli avovaimonsa kahdelle teinille, sillä hän ryyppäsi kaikki viikonloput
Ei varmasti. Syyttäisin silti heidän äitiään, joka on tuonut tuollaisen ihmisen lasten elämään. Lapseton ihminen saa ryypätä vapaa-ajallaan, jos jostain syystä niin haluaa. Ei hänen tarvitse leikkiä isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni oli väkivaltainen alkoholi oli elämässäni ikävuodet 6-19. Kutsui minua Torakaksi kun olin luonteeltaani hiljainen ja viihdyin huoneessani yksin. Olin muuten hyvin sosiaalinen ja minulla oli paljon kavereita. Kävin peruskoulun jälkeen töissä ja koulussa samaan aikaan. Vihasin isäpuoltani. Lähinnä hypin riemusta kun saimme siskoni kanssa äidin eroamaan siitä siasta.
Äitipuoleni taas ei voinut omien vanhempiensa kanssa hyväksyä, että isälläni ole edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän ei voinut edes peittää sitä ettei voinut sietää meitä. Lähinnä hän päätti milloin me saamme olla isällämme, vaikka oli sovittu joka toinen viikonloppu. Äitipuoleni oli elämässäni ikävuodet 6-24. Ja olin todella iloinen kun isä viimein päätti erota siitä akasta.
Ehkä omaan ihmisuhteeni ovat molemmat vaikuttaneet. tiedän ainakin minkälaista kumppania en halua. Enkä halua omia lapsia myöskään. Aviomieheni on samoilla linjoilla onneksi johtuen omasta hirviö äitipuolestaan.
Mistä sinä tiedät, että juuri äitipuolesi oli se, joka tapaamisista päätti? Minä olen tällainen "paha äitipuoli", ja kyllä se on mies itse joka lapsen tapaamisia peruu kun haluaa olla minun kanssani. Olen jopa kannustanut näkemään lasta.
Oma mieheni on taitava siinä, että saa näyttämään minut "pahalta" kun ei itse halua tavata lastaan ja vetoaa aina jotenkin minuun.
Minä, äitipuoli myöskin, liityn joukkoon. Mies ei tosin minun päälleni syytä laita, mutta voin kuvitella, että vastapuoli niin luulee. Fakta vain on, että mies ei siirrä omia menojaan lasten takia (enkä minä lapsia hoida).
Täällä myös toinen ”paha” äitipuoli, jonka mies tekee tuota. Hoidan meidän yhteisen lapsen (olen vielä äitiyslomalla) sekä hoidan miehen lapsiakin mikäli se minun menoihini sopii. En siirrä enää omia suunnitelmiani miehen takia. Nytkin olen vierailulla toisella paikkakunnalla vauvan kanssa ja mies sai järjestellä tämän viikon lasten hoitoa kun oli taas jokin huipputärkeää menoa.
Aiemmin joustin miehen puolesta kokoajan mutta koska se oli aina yksipuolista joustoa ja minua pidettiin selkeästi vain ilmaisena lastenhoitajana, muutin käytöstäni radikaalisti nyt syksyllä. Tästä seuraten lasten hoidoista on tullut kauheaa säätöä. Ja voisin lyödä vetoa miten lasten äiti näkee tilanteen...
Ja tällaisen miehen kanssa olet hankkinut lapsen? Miehen joka ei entisiäkään hoida .
Et voi ainakaan väittää ettet tiennyt.
En väitäkään, ymmärsin täydellisesti tilanteen. Mutta kuten niin moni tässä ketjussa on tuonut esille, moni mies voi olla aivan ihana puolisona mutta ei-niin-ihana isänä. Miehet nyt vaan on luonteeltaan luontaisia lusmuja - tiesin tämän mutten aio selibaatissa yksin elää loppuelämääni tuon pikkuasia. takia.
Mieheni hoitaa muuten lapsiaan oikein hyvinkin kun meillä ovat mutta alkuun odotti, että se olen minä joka jää kotiin hoitamaan esim. sairastunutta lasta tai että minä siirrän menojani mikäli hänellä tulee työmatka lapsiviikolle tms. Lapset rakastavat isäänsä ja haluavat viettää paljon aikaa meillä, nimenomaan ns. palvovat maata isänsä alla -tyyliin.
Tuo paha äitipuolihan on oikeastaan jokaisessa naisessa, äidit heijastavat omaa rumaa puoltaan lasten isän uuteen vaimoon ja siitä tämä kuva piirtyy. Äidistä jää jäljelle sitten se pelkkä hyvyys.
Olen todennus täysin mahdottomaksi omassa kuviossani saada mitään kiitosta tai arvostusta. Mieheni lapset joutuivat lasun asiakkaiksi äitinsä uudessa parisuhteessa ilmenneen väkivallan sekä sitä seuranneen äidin sairastastamisen vuoksi (äiti oli väkivaltainen)
Hoidin osalta o lapsia kaksi kuukautta, jätin töissä projekteja väliin koska kuskasin lapsia 10km päähän kouluun (lasten äiti muutti aiemmin kauemmas lasten isästä tämän miehen perään). Palaute oli mieheltäni se että lasten äidin mielestä meillä syödään epäterveellisesti. Valitsin täysin välinpitämättömän asenteen lapsiin sittemmin itseäni suojellakseni. Minullakin on tunteet koska olen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa aletaan puhua äiti- ja isäpuolien hukkaan menneistä vuosista?
Kaikki on annettu ja paljosta luovuttu toisen lapsen vuoksi ja mitä siitä itselle käteen jää?
Ei mitään muuta kuin mustamaalaamista ja epäkiitollisuutta.Eikös suhde toiseen lapsen tehneeseen ihmiseen ole täysin vapaaehtoista? jostain syystä se äidin kanssa asuva isäpuoli hyväksyy sen lapsen paremmin kuin isän kanssa asuva äitipuoli. Varsinkin vaikeuksia tuntuu enemmän olevan viikonloppu isien luona asuvilla naisilla. Lapsi näyttää rikkovan sen "rakkaus suhteen" joka kerta kun käy. Äitipuoli kokee sen lapsen rasitteena.
Todennäköisempää on, että äitipuoli joutuu sitä lasta hoitamaan.
Isäpuolelta ei oleteta oikeastaan muuta kuin "ole kiva".
Äitipuolelta odotetaan kasvatusta, omistautumista ja rakkautta lasta kohtaan.
Ei pidä paikkaansa. Äitipuolen riittää myös se on kiva.
Toisaalta jos kumppanin aikaisemmat lapset viettävät aikaa äitipuolen ( tai isäpuolen) kodissa, en ymmärrä miten voisi kokonaan välttyä kasvattamiselta.
Ja joka tapauksessa vapaaehtoista se on eikä aikaisempaa elämää voi pyyhkiä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo paha äitipuolihan on oikeastaan jokaisessa naisessa, äidit heijastavat omaa rumaa puoltaan lasten isän uuteen vaimoon ja siitä tämä kuva piirtyy. Äidistä jää jäljelle sitten se pelkkä hyvyys.
Olen todennus täysin mahdottomaksi omassa kuviossani saada mitään kiitosta tai arvostusta. Mieheni lapset joutuivat lasun asiakkaiksi äitinsä uudessa parisuhteessa ilmenneen väkivallan sekä sitä seuranneen äidin sairastastamisen vuoksi (äiti oli väkivaltainen)
Hoidin osalta o lapsia kaksi kuukautta, jätin töissä projekteja väliin koska kuskasin lapsia 10km päähän kouluun (lasten äiti muutti aiemmin kauemmas lasten isästä tämän miehen perään). Palaute oli mieheltäni se että lasten äidin mielestä meillä syödään epäterveellisesti. Valitsin täysin välinpitämättömän asenteen lapsiin sittemmin itseäni suojellakseni. Minullakin on tunteet koska olen ihminen.
Se on kyllä totta, että äitipuoli ei kiitosta saa. Minäkin teen kaiken minkä lasten vanhempikin tekee, panostan lapsiin kaikilla resursseillani, mutta mitään sananvaltaa minulla ei ole mihinkään asiaan. En nyt toki sillä tavalla kiitosta odotakaan, rakastan lapsia kuin omiani, mutta kyllä se joskus kirpaisee.
Minulla oli huono äitipuoli ja siitä kyllä opin, millainen itse en aio olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa aletaan puhua äiti- ja isäpuolien hukkaan menneistä vuosista?
Kaikki on annettu ja paljosta luovuttu toisen lapsen vuoksi ja mitä siitä itselle käteen jää?
Ei mitään muuta kuin mustamaalaamista ja epäkiitollisuutta.Eikös suhde toiseen lapsen tehneeseen ihmiseen ole täysin vapaaehtoista? jostain syystä se äidin kanssa asuva isäpuoli hyväksyy sen lapsen paremmin kuin isän kanssa asuva äitipuoli. Varsinkin vaikeuksia tuntuu enemmän olevan viikonloppu isien luona asuvilla naisilla. Lapsi näyttää rikkovan sen "rakkaus suhteen" joka kerta kun käy. Äitipuoli kokee sen lapsen rasitteena.
Johtuisko siitä et päävastuu yleensä edelleen on äidillä sekä kodin rutiineista että lapsista. Miehen on paljon helpompi asettua siihen valmiiseen kotiin, jossa äiti hoitaa suuren osan kotitöistä ja lapsensa yleensä kokonaan. Arki rullaa, pyykinpesut ja ruuanlaitot ja muu. Mies voi halutessaan osallistua. Se ex-mies on usein aika etä, eikä pahemmin sotke perheen elämää lapsia hakiessaan. Sama toisinpäin: Mies on enempivähempi kädetön, jos kyseessä viikonloppuisä, hänellä ei ole mitään rutiineja lasten hoidosta ja muusta. Lasten asiat toimii tasan miten hänen exänsä, se lähi päättää. Vaimon pitää ottaa kotiinsa tämä toimimaton, exä elämän nmuotoinen lapsi tai lapset. Lapset tulevat sotkemaan hänen kotinsa ja sen systeemit. Naisen pitää siis yrittää sovittaa yhteen se oma kotinsa ja miehen exän vanhemmuuden seuraukset, miehen säätäessä apuhommissa, usein taantuen siihen miten siellä hänen ex-perheessään toimittiin. Kun se vanhemmuus sen uuden perheen systeemien mukaan ei niin vain vakiinnu. Tarvitaan todella fiksu mies ja hyvä parisuhde ja mielellään myös miehen ex jonka kanssa on suht hyvät välit, jotta siinä on vaimolla ok olla. Siltikin kyse on usein siitä, et hänen pyörittämäänsä kotiin ja hänen "reviirilleen" löntystelee toisen naisen lapset tuoden mukanaan hänen vanhemmuutensa, kasvstuksensa, siisteyskäsityksensä, jopa kotinsa ominaishajun. Jos miehen ex vielä on konrollinhaluinen, katkera tms, tilanne on aika kurja. Vähempikin v****taa.
Voi sinua parkaa. Mutta kun miehesi on mennyt tekemään lapsia ja sinä mennyt ottamaan miehen jolla on lapsia, niin seuraukset on kärsittävä.
Sinähän pääset helposti eroonkin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa aletaan puhua äiti- ja isäpuolien hukkaan menneistä vuosista?
Kaikki on annettu ja paljosta luovuttu toisen lapsen vuoksi ja mitä siitä itselle käteen jää?
Ei mitään muuta kuin mustamaalaamista ja epäkiitollisuutta.Eikös suhde toiseen lapsen tehneeseen ihmiseen ole täysin vapaaehtoista? jostain syystä se äidin kanssa asuva isäpuoli hyväksyy sen lapsen paremmin kuin isän kanssa asuva äitipuoli. Varsinkin vaikeuksia tuntuu enemmän olevan viikonloppu isien luona asuvilla naisilla. Lapsi näyttää rikkovan sen "rakkaus suhteen" joka kerta kun käy. Äitipuoli kokee sen lapsen rasitteena.
Todennäköisempää on, että äitipuoli joutuu sitä lasta hoitamaan.
Isäpuolelta ei oleteta oikeastaan muuta kuin "ole kiva".
Äitipuolelta odotetaan kasvatusta, omistautumista ja rakkautta lasta kohtaan.Ei pidä paikkaansa. Äitipuolen riittää myös se on kiva.
Toisaalta jos kumppanin aikaisemmat lapset viettävät aikaa äitipuolen ( tai isäpuolen) kodissa, en ymmärrä miten voisi kokonaan välttyä kasvattamiselta.Ja joka tapauksessa vapaaehtoista se on eikä aikaisempaa elämää voi pyyhkiä pois.
Eihän sitä aikaisempaa elämää olla pois edes pyyhkimässä pois. Kyse on siitä, ettei ota vastuuta. Lapset kyllä saavat olla tuossa, mutta isän pitää heidät hoitaa.
Niin kauan kuin lapset tulevat vain viikonloppuisin, niin voin monen vuoden kokemuksella vakuuttaa, että hyvin välttyy kasvattamasta - jos vain isä hoitaa vastuunsa. Jos lapsi asuu koko ajan, niin sitten ei voi välttyä.
Oman bonuslapseni äidillä on isoja ongelmia. Koen usein että lapsen reaktiot minua kohtaan on oikeastaan ne hänen tunteensa sitä omaa äitiä kohtaan. Kun äiti on taas pettänyt lupaukset niin minuun kohdistuu epäreilunkin paljon odotuksia. Pahaksi äitipuoleksi en silti suostu alkamaan. Se synkkä osa tässä tarinassa en todellakaan ole minä. Varmaan koskaan lapsen itsetunto ei täysin pysty korjautumaan äitisuhteen pettymyksistä. Aina minun pitäisi olla kuin se täydellinen äiti joka on mahdollinen vain lapsen mielikuvissa. Mutta Olen vain normaali aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi on vaikeaa ymmärtää, että isän tapaamishalukkuuteen ja äitipuolen "ilkeyteen" saattaa vaikuttaa se biologinen äiti, joka tekee myyräntyötä määrätessään miten lapsen pitää saada elää isän luona ja joka hankaloittaa tapaamisia, tai estää niitä, kun vaatimuksia ei noudateta, eikä ex-mies ole enää talutusnuorassa.
Lapsi ei voi määritellä, ettei äitipuolella ole oikeutta asua omassa kodissaan. Etälapsen koti ei ole etävanhemman luona, vaan lähivanhemman luona. Minun kotonani asuu miehen poika, mutta hänen tyttärensä asuu äidillään, eikä meidän koti ole tämän tytön koti.
Ehkä syy eroon on ydinperheessä ollutkin se vanhempien yhteisen ajan puute. On siis varsin fiksua järjestää aikuisille kahdenkeskistä menoa ja jättää sillä kertaa se etälapsi tapaamatta. Näin voi laillisesti tehdä, koska lähivanhemman vastuulla on viimekädessä huolehtia lapsesta, etävanhempi voi jättää tapaamisen halutessaan väliin. Siinä on turha lähivanhemman kiukutella kateellisena. Lapsi voi asua myös virallisesti isällään ja äiti maksaa niitä elareita. Mutta ei lähiäiti tähän suostu.
Ymmärrän myös hyvin, ettei kaikkien etäisien kohdalla tapaamisen onnistu. Lapsi ei välttämättä ole alun perinkään toivottu, vaan ehkä huijauksen tuloksena yksipuolisesti naisen päätöksellä hankittu. Niin, tiedän että vastuu ehkäisystä on myös miehellä, mutta kuinka moni oikeasti vahtii että nainen nielee ne e-pillerinsä? Eikö se mene jo sairalloisen käytöksen puolelle? Toinen yleinen ongelma on lapsen äidin käytös isää kohtaan. Lasta käytetään pelinappulana ja kun mies ei hyppele naisen haluamalla tavalla, tapaamiset eivät onnistukaan ja vika on miehessä, joka "ei suostu" tapaamaan lastaan. Olen sen verran nähnyt omassakin elämässä tätä ex-vaimo-osastoa että en enää tuomitse isiä lasten tapaamattomuudesta.
Ja äitipuolena haluan sanoa, että miehen lapset saattavat olla ihan ok, mutta lasten takia siitä exästä ei pääse koskaan eroon, ei edes lasten kasvettua aikuiseksi. Silloinkin on häitä ja hautajaisia ja sitä rataa. Kaikki exät ei ole mukavia tai edes ajattele lasten etua. Aina on helpompi syyttää miestä, joka ei halua tavata lasta (exän mahdottomilla ehdoilla). Ja lapset eivät todellakaan ole koko elämä. Heille on myös hyväksi huomata, ettei maailma pyöri heidän ympärillään!
Äitinä sanon että aikuiset muodostaa perheen. Lapsi on lapsi. Ja lapsen pitää tietää paikkansa perheessä. Monessa kirjoituksessa haukutaan äiti- ja isäpuolia. Toki huonon kohtelun vuoksi näin on oikeus tehdäkin, eikä huonoa kohtelua pidä hyväksyä. Puolivanhemmilla on kuitenkin oikeus kasvattaa perheen lapsia, päättää asioista, järjestää ohjelmaa perheelle tai vain vanhemmille ja elää kuin kotonaan. Siihen ei lapsilla ole oikeutta puuttua, eikä myöskään heidän biovanhemmalla oikeutta nostaa lapsia aikuisen asemaan ja antaa sellaista oikeutta päättä asioista, että lapsi kuvittelee olevansa aikuisen kanssa tasa-arvoisessa asemassa päättämässä omista asioistaan (puolivanhemman yli). Ne isät ja äidit, jotka ovat vain lastensa tahtomien asioiden mahdollistajia, eivätkä uskalla olla kasvattavia vanhempia, kannattaa alkaa säästää, sillä lapsen terapiakulut tulevat olemaan aika mittavat myöhemmällä iällä.
Tietoisesti en huomaa isäpuoleni käytöksen vaikuttaneen elämääni juurikaan. Seksistä puhuminen ja siinä heittäytyminen on vaikeaa, enkä tykkää käydä äidin ja hänen luonaan. Muuta en tiedosta ainakaan.
Hän hyväksikäytti mua ollessani 11-15-vuotias ja oli noin muutenkin inhottava ihminen. Hän heitti mut joskus ulos kodistani kun asuin vielä hänen ja äidin luona (olin sanonut olevani viikonlopun poissa, suunnitelmat muuttui ja tulinkin kotiin. Jos olen ilmoittanut olevani poissa viikonlopun, kuuluu mun olla poissa. Yövyin kaverilla). Vihasi silloista poikaystävääni, heitti hänet monta kertaa pihalle ja kielsi tulemasta meille. Joskus 15-vuotiaana pelailin simssiä meidän perheen koneella kun ei ollut vielä tavallista, että kaikilla on oma kone. Kone sattui sijaitsemaan sellaisessa "välihuoneessa", jonka läpi kävellään saunaan mennessä. Heitti mut pois pelaamasta, koska oli menossa saunomaan. Häiritsin hänen rauhassaoloaan kuulemma, ja minun pitäisi ostaa oma kone. Kun kysyin, että millä rahalla, hän sanoi "No vi*** meeppä vaikka töihin."
En ole ikinä voinut ymmärtää miten äitini kaltainen ihana, positiivinen ihminen on ollut tämän ihmisen kanssa jo 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mähän laitoin äitipuoleni lihoiksi ollessani 17v. Löin mökillä kirveen terävällä puolella päähän ja se sitten aiheutti akuutin aivoverenvuodon ja menehtyi. Nyt tuomio on kärsitty ja omalla tavallani tunnen pahaa mieltä. Mutta vain omalla tavallaan. Itse se sen kyllä edellenkin ansaitsi vaikka siitä istuinkin.
Tietääkö äitisi tästä hyväksikäytöstä?
Ilmianna nyt helvetti tollanen kaveri!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö äitisi tästä hyväksikäytöstä?
Ilmianna nyt helvetti tollanen kaveri!!
Oletan että puhutaan mulle (299)?
Olen miettinyt asiaa, mutta en halua. Tämän ihmisen rangaistus on hänen oma elmänsä. Läpeensä masentunut alkoholisti joka vihaa elämäänsä. Tuskin edes elää enää montaa vuotta. Hänen tekonsa eivät tosiaan ole jättäneet kammottavuudestaan huolimatta mitään kamalia traumoja - mielenterveys on kunnossa ja nukun yöt kivasti. Rakastan äitiäni enemmän kuin ketään. Hän ei ikinä pääsisi yli siitä, että hänen rakastamansa mies olisi tehnyt jotain tällaista hänen omalle lapselleen. Olkoon onnellinen hänen kanssaan nämä muutamat vuodet mitä on jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Tietoisesti en huomaa isäpuoleni käytöksen vaikuttaneen elämääni juurikaan. Seksistä puhuminen ja siinä heittäytyminen on vaikeaa, enkä tykkää käydä äidin ja hänen luonaan. Muuta en tiedosta ainakaan.
Hän hyväksikäytti mua ollessani 11-15-vuotias ja oli noin muutenkin inhottava ihminen. Hän heitti mut joskus ulos kodistani kun asuin vielä hänen ja äidin luona (olin sanonut olevani viikonlopun poissa, suunnitelmat muuttui ja tulinkin kotiin. Jos olen ilmoittanut olevani poissa viikonlopun, kuuluu mun olla poissa. Yövyin kaverilla). Vihasi silloista poikaystävääni, heitti hänet monta kertaa pihalle ja kielsi tulemasta meille. Joskus 15-vuotiaana pelailin simssiä meidän perheen koneella kun ei ollut vielä tavallista, että kaikilla on oma kone. Kone sattui sijaitsemaan sellaisessa "välihuoneessa", jonka läpi kävellään saunaan mennessä. Heitti mut pois pelaamasta, koska oli menossa saunomaan. Häiritsin hänen rauhassaoloaan kuulemma, ja minun pitäisi ostaa oma kone. Kun kysyin, että millä rahalla, hän sanoi "No vi*** meeppä vaikka töihin."
En ole ikinä voinut ymmärtää miten äitini kaltainen ihana, positiivinen ihminen on ollut tämän ihmisen kanssa jo 20 vuotta.
Lapsikulta, olet todellakin terapian tarpeessa Ja äitisi ei ollut millään lailla ihana ihminen jos tuollaisen miehen toi kotiinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisesti en huomaa isäpuoleni käytöksen vaikuttaneen elämääni juurikaan. Seksistä puhuminen ja siinä heittäytyminen on vaikeaa, enkä tykkää käydä äidin ja hänen luonaan. Muuta en tiedosta ainakaan.
Hän hyväksikäytti mua ollessani 11-15-vuotias ja oli noin muutenkin inhottava ihminen. Hän heitti mut joskus ulos kodistani kun asuin vielä hänen ja äidin luona (olin sanonut olevani viikonlopun poissa, suunnitelmat muuttui ja tulinkin kotiin. Jos olen ilmoittanut olevani poissa viikonlopun, kuuluu mun olla poissa. Yövyin kaverilla). Vihasi silloista poikaystävääni, heitti hänet monta kertaa pihalle ja kielsi tulemasta meille. Joskus 15-vuotiaana pelailin simssiä meidän perheen koneella kun ei ollut vielä tavallista, että kaikilla on oma kone. Kone sattui sijaitsemaan sellaisessa "välihuoneessa", jonka läpi kävellään saunaan mennessä. Heitti mut pois pelaamasta, koska oli menossa saunomaan. Häiritsin hänen rauhassaoloaan kuulemma, ja minun pitäisi ostaa oma kone. Kun kysyin, että millä rahalla, hän sanoi "No vi*** meeppä vaikka töihin."
En ole ikinä voinut ymmärtää miten äitini kaltainen ihana, positiivinen ihminen on ollut tämän ihmisen kanssa jo 20 vuotta.
Lapsikulta, olet todellakin terapian tarpeessa Ja äitisi ei ollut millään lailla ihana ihminen jos tuollaisen miehen toi kotiinne.
15-vuotias ei tarvitse poikaystäviä. Ja takkahuoneessa norkoilu aikuisten saunoessa ei kuulu normaalien teinien puuhiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö äitisi tästä hyväksikäytöstä?
Ilmianna nyt helvetti tollanen kaveri!!Oletan että puhutaan mulle (299)?
Olen miettinyt asiaa, mutta en halua. Tämän ihmisen rangaistus on hänen oma elmänsä. Läpeensä masentunut alkoholisti joka vihaa elämäänsä. Tuskin edes elää enää montaa vuotta. Hänen tekonsa eivät tosiaan ole jättäneet kammottavuudestaan huolimatta mitään kamalia traumoja - mielenterveys on kunnossa ja nukun yöt kivasti. Rakastan äitiäni enemmän kuin ketään. Hän ei ikinä pääsisi yli siitä, että hänen rakastamansa mies olisi tehnyt jotain tällaista hänen omalle lapselleen. Olkoon onnellinen hänen kanssaan nämä muutamat vuodet mitä on jäljellä.
Voi tsiisös tätä runoilua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisesti en huomaa isäpuoleni käytöksen vaikuttaneen elämääni juurikaan. Seksistä puhuminen ja siinä heittäytyminen on vaikeaa, enkä tykkää käydä äidin ja hänen luonaan. Muuta en tiedosta ainakaan.
Hän hyväksikäytti mua ollessani 11-15-vuotias ja oli noin muutenkin inhottava ihminen. Hän heitti mut joskus ulos kodistani kun asuin vielä hänen ja äidin luona (olin sanonut olevani viikonlopun poissa, suunnitelmat muuttui ja tulinkin kotiin. Jos olen ilmoittanut olevani poissa viikonlopun, kuuluu mun olla poissa. Yövyin kaverilla). Vihasi silloista poikaystävääni, heitti hänet monta kertaa pihalle ja kielsi tulemasta meille. Joskus 15-vuotiaana pelailin simssiä meidän perheen koneella kun ei ollut vielä tavallista, että kaikilla on oma kone. Kone sattui sijaitsemaan sellaisessa "välihuoneessa", jonka läpi kävellään saunaan mennessä. Heitti mut pois pelaamasta, koska oli menossa saunomaan. Häiritsin hänen rauhassaoloaan kuulemma, ja minun pitäisi ostaa oma kone. Kun kysyin, että millä rahalla, hän sanoi "No vi*** meeppä vaikka töihin."
En ole ikinä voinut ymmärtää miten äitini kaltainen ihana, positiivinen ihminen on ollut tämän ihmisen kanssa jo 20 vuotta.
Lapsikulta, olet todellakin terapian tarpeessa Ja äitisi ei ollut millään lailla ihana ihminen jos tuollaisen miehen toi kotiinne.
15-vuotias ei tarvitse poikaystäviä. Ja takkahuoneessa norkoilu aikuisten saunoessa ei kuulu normaalien teinien puuhiin.
Olin seurustellessani 17-vuotias, koen tuolloin olleeni jo kypsä seurusteluun. Meillä koneella istuminen on aina ollut ihan normaali käytäntö, tietokone nimenomaan siirrettiin sinne toisesta huoneesta varta vasten.
Vierailija kirjoitti:
Tietoisesti en huomaa isäpuoleni käytöksen vaikuttaneen elämääni juurikaan. Seksistä puhuminen ja siinä heittäytyminen on vaikeaa, enkä tykkää käydä äidin ja hänen luonaan. Muuta en tiedosta ainakaan.
Hän hyväksikäytti mua ollessani 11-15-vuotias ja oli noin muutenkin inhottava ihminen. Hän heitti mut joskus ulos kodistani kun asuin vielä hänen ja äidin luona (olin sanonut olevani viikonlopun poissa, suunnitelmat muuttui ja tulinkin kotiin. Jos olen ilmoittanut olevani poissa viikonlopun, kuuluu mun olla poissa. Yövyin kaverilla). Vihasi silloista poikaystävääni, heitti hänet monta kertaa pihalle ja kielsi tulemasta meille. Joskus 15-vuotiaana pelailin simssiä meidän perheen koneella kun ei ollut vielä tavallista, että kaikilla on oma kone. Kone sattui sijaitsemaan sellaisessa "välihuoneessa", jonka läpi kävellään saunaan mennessä. Heitti mut pois pelaamasta, koska oli menossa saunomaan. Häiritsin hänen rauhassaoloaan kuulemma, ja minun pitäisi ostaa oma kone. Kun kysyin, että millä rahalla, hän sanoi "No vi*** meeppä vaikka töihin."
En ole ikinä voinut ymmärtää miten äitini kaltainen ihana, positiivinen ihminen on ollut tämän ihmisen kanssa jo 20 vuotta.
Mitä ihmettä teit saunan eteisessä isäpuolesi saunoessa?
Mun miesserkku ei varmaankaan ollut kovin mukava isäpuoli avovaimonsa kahdelle teinille, sillä hän ryyppäsi kaikki viikonloput